Osa 1.17 Stenroos

Aiemmin Stenrooseilla: Deborah naitettiin jo nuorena Alarikille, sillä isänsä ainoana lapsena hän oli suuren omaisuuden perijätär. Deborah oli kuitenkin suhteessa kuningas Edmund I:sen kanssa. Tämän vuoksi hän joikin raskauden estävää yrttiteetä. Yrttitee kuitenkin petti, sillä talon palvelija Agnes Flintstone toimitti markiisittarelle väärät ainekset. Niinpä Deborah tuli raskaaksi ja sai tyttären Margaretin. Samaan aikaan Agnes pyrki nostamaan asemaansa ja hän viettelikin Alarikin ja sai tämän kanssa lapsen Janen. Alarik ei kuitenkaan tunnustanut lasta ja näin Agnes jäi yksin lapsensa kanssa. Alarik ja Deborah saivat myöhemmin vielä kaksoset, tytär Grethelin ja perijä Rickhardin. Deborahin ja kuninkaan salasuhde jatkui ja Deborah tuli raskaaksi kuninkaalle. Kuningas kuitenkin lopetti suhteen ja jätti Deborahin yksin. Heille syntyi tytär Innocentia, jonka kaikki luulevat olevan Alarikin lapsi. Näin luuli myös Alarik, sillä Deborah väitti tytön perineen hänen äitinsä värityksen. Alarik kuitenkin selvitti asian todellisen laidan ja ymmärsi, ettei tyttö ole hänen. Viime osan lopuksi Alarik vannoikin kostoa tytön biologiselle isälle.

Uuten osaan:

Alarik jynssäsi ihoaan aivan kuin olisi yrittänyt kuoria sen kokonaan pois. Kylpyvesi saattoi liuottaa pois maantiellä kertyneen lian, mutta Alarikin raivoon se ei tehonnut. 

Alarik oli aina ollut vaimolleen hyvä ja rakastava ja näin tämä palkitsi hänet. Vuosien salasuhde kuninkaan kanssa. Alarikin parhaan ystävän. Alarik oli vältellyt vaimoaan jo päiviä, mutta tänään hänen olisi kohdattava tämä. 

Hiljaisuuden vallitessa Alarik katsoi vaimonsa kauniita kasvoja. Vuosia, vuosia Alarik oli rakastanut Deborahia ja tehnyt kaikkensa saadakseen tämän viihtymään heidän linnassansa. Samat vuodet Deborah oli käyttänyt vehdaten hänen selkänsä takana kuninkaan kanssa. Viimeinen naula heidän avioliittonsa arkkuun oli se, että Deborah oli kehdannut väittää Innocentian olevan hänen lapsensa. Jos Alarik olisi tiennyt aiemmin vaimonsa petoksesta, lapsi olisi voitu lähetää luostariin tuntemattomana orpona. Mutta nyt oli jo liian myöhäistä, Alarikin täytyisi sietää pientä käenpoikasta kotonaan.

Deborah oli ymmärtänyt saman tien Alarikin äänen kuullessaan mistä oli kyse. Kaikki lämpö oli kadonnut siitä ja jäljellä oli enää pelkkä katkeruus. Alarik tiesti Innocentian oikeasta isästä. Deborah tunsi suuren möykyn kurkussansa. Mitä hänelle kävisi?

Lopulta Alarik rikkoi painostavan hiljaisuuden ja alkoi puhua. "Minä tiedän, ettei Innocentia ole minun tyttäreni."

Deborah nielaisi palan kurkustaan ja alkoi puhua: "M-minä olen pahoillani", Deborah aloitti ennen kuin Alarik keskeytti hänet.

"Kuinka sinä saatoit? Vieläpä kuninkaan kanssa! Minun parhaan ystäväni. Kaiken sen jälkeen mitä minä olen perheemme eteen tehnyt!"

"Minä rakastin häntä, minä todella rakastin häntä", kuiskasi Deborah. Jokin Alarikin olemuksessa pelotti häntä, aivan kuin jotain olisi mennyt peruuttamattomasti rikki miehen sisällä ja Deborah tiesi olevansa syyllinen siihen. Hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa ensimmäistä kertaa vuosiin.

"En halua kuunnella syitäsi, ne eivät kiinnosta minua. Tästä lähin me etenemme näin, sinä et mene enää kuninkaanlinnaan yksin, etkä näe kuningasta ilman että minä olen seurassasi. Oikeastaan, et poistu enää minnekään ilman seuralaista. Lastemme tuleviin avioliittoihin sinulla ei ole enää sananvaltaa, ei myöskään Innocentian. Kun aika tulee minä lähetän tytön jonnekin, missä minun ei tarvitse enää häntä nähdä"

Kauhu valtasi Deborahin sydämen. Hänen tyttärensä! Hän halusi Innocentialle vain parasta, eikä luottanut Alarikin valitseman aviomiehen täyttävän hänen kriteereitään. "Mutta..." Deborah aloitti. Pidemmälle hän ei ehtinyt vastustelussaan ennen kuin Alarik viittasi kädellään hiljentymisen merkiksi.

"Jos haluat Innocentian saavan edelleen kantaa Stenroosin nimeä ja olevan vapaa äpärän leimasta, sinä et sano mitään ja tyydyt kohtaloosi", totesi Alarik kylmän rauhallisella äänellä.

Deborah tiesi, ettei voinut muuta kuin myöntyä Alarikin ehtoihin. Mikäli Alarik kieltäisi Innocentian, ei tyttö saisi myötäjäisiä eikä sen vuoksi pääsisi naimisiin. Kukaan ei myöskään epäilisi Alarikia tämän tytön kieltäessään, juorusivathan palvelijat jo nyt tytön todellisesta perimästä. 

Kuullessaan oman äänensä Deborah ei melkein edes tunnistanut sitä. "Selvä, minä myönnyn ehtoisihi".

***

Apeana Deborah katseli kuninkaanlinnaa, paikkaa jonne hänellä ei enää olisi asiaa kovinkaan usein. Rakennus oli täynnä muistoja, hänen ja kuninkaan ensitapaaminen, ensisuudelma ja lopulta heidän eronsa. Kuinka eri tavalla asiat voisivatkaan olla, mikäli he eivät koskaan olisi aloittaneet suhdettaan. Ehkä Deborah ja Alarik olisivat olleet onnellisia yhdessä. 

Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Suhde oli kuitenkin tapahtunut ja he olivat kuninkaan kanssa satuttaneet puolisoitaan. Deborah ei kuitenkaan kyennyt katumaan suhdetta, sillä ilman sitä hänellä ei olisi Innocentiaa.

***

Raivo valtasi Alarikin sisimmän tämän nähdessä kuninkaan saapuvan hänen työhuoneeseensa. Kuinka kuningas oli saattanut sekaantua Alarikin vaimoon? He olivat olleet parhaita ystäviä Edmundin kanssa nuorista pojista saakka ja tämä oli kiitos ystävyydestä.

Sisällään kiehuvasta raivosta huolimatta Alarik ei voinut muuta, kuin toivottaa Edmund lämpimästi tervetulleeksi. Petturuudestaan huolimatta Edmund oli kuningas, eikä Alarik voinut suututtaa kuningasta, olihan tämän ystävyys kasvattanut Stenroosien omaisuuden suuremmaksi kuin se oli ikinä aiemmin ollut. Edmund ei saisi ikinä tietää siitä, että Alarik oli tietoinen tämän ja Deborahin suhteesta.

"Ilmoitit asiasi olevan kiireellinen, onko jotain sattunut?" kysyi Alarik. Edmund oli vaikuttanut kirjeessään turhautuneelta ja Alarik kykeni kyllä arvaamaan mikä oli vikana. Ylipappi Gerald ei ollut suostunut myöntämään kuninkaan rakastajattaren tulevalle lapselle prinssin tai prinsessan arvonimeä, eikä myöskään lupaa käyttää Baratheonia sukunimenään. 

"Olen huolissani minun ja Antonian syntyvästä lapsesta. Gerald on kieltänyt tältä Baratheonin nimen. Lapsi ei voi kulkea Crawfordin nimellä, sehän korostaisi hänen asemaansa avioliiton ulkopuolella syntyneenä!" selitti kuningas kiihtyneenä. 

Katkerin mielin Alarik kuunteli kuninkaan selitystä. Tästä äpärästä kuingas oli niin huolissaan, mutta Stenrooseille syntynyttä käenpoikasta kuningas ei ollut ikinä nähnnytkään!

Alarik huokaisi ja alkoi selittää aiemmin tekemäänsä suunnitelmaa lapsen varalle. Hän tunsi petturiystävänsä ja olikin osannut odottaa kuninkaan saapumista. "On totta, että ylipappi voi kieltää aviottomalta lapselta suvun nimen käyttämisen. Selvittelin asiaa ja löysinkin pienen porsaanreiän lakikirjoista sinulle. Valtakunnan perustamisen aikoihin sukusi tunnettiin Montrosena ja siitä valtakunta aikanaan sai nimensäkin. Mieslinjan ehtyessä sukusi sai käyttöön viimeisen Montrosen prinsessan aviomiehen sukunimen Baratheonin. Tuleva lapsesi voi ottaa uudestaan käyttöön Montrosen nimen. Herttuan arvonimi on myös mahdollinen, sitäkään ylipappi ei voi kieltää lapseltasi", selitti Alarik.

"Mikä suuri helpotus. Olet todellakin hyvä ystävä Alarik. Herttuan arvonimi takaa tulevalle lapselleni vakaan tulevaisuuden", vastasi kuningas helpottuneena.

Ohi kulkenut Agnes kuuli miesten välisen keskustelun eikä voinut olla tuntematta kateuden piikkiä sydämessään. Kuningas kyllä hoiti äpäränsä asiat kuntoon, mutta markiisi oli jättänyt Agnesin lapsineen yksin. 

***

Jännittyneenä Margaret katseli ympärilleen, viimeinkin kaikki olivat tulleet ja hän pääsisi puhaltamaan kakkunsa kynttilät. 

Kauaa Margaretin ei tarvinnut miettiä mitä hän toivoisi. Hänelle oli ollut aina selvää mitä hän elämältään halusi. Margater tahtoi oppia enemmän, mitä kunnon ladyille oli sallittua.

"Saisinpa isältä luvan mennä luostariin avioliiton sijasta", Margaret toivoi puhaltaessaan kynttilät sammuksiin.

Lady Margaret Stenroos

***

Varovaisesti Deborah pesi Innocentiaa haalealla vedellä. Aiempien lapsiensa kanssa hän oli jättänyt suurimman osan lasten hoidosta ilolla Agnesin tehtäväksi, mutta Innocentian kanssa hän teki kaiken mielellään. Varsinkin nyt, kun oli Innocentian syntymäpäivä. 

Innocentia jäisi epäilyksettä Deborahin viimeiseksi lapseksi, Alarik ei ollut koskenut Deborahiin kertaakaan tämän salasuhteen paljastuttua. Mies saapui nukkumaankin aina vasta sen jälkeen, kun Deborah oli jo nukahtanut.

Hymyillen Deborah katsoi nauravaa lastaan. Tämä oli vielä niin nuori, eikä hänen vielä tarvinnut pelätä tulevaisuutta. Deborahia kuitenkin huoletti jo valmiiksi, minkälaisen puolison Alarik tulisi Innocentialle valitsemaan. 

***

Nenäänsä nyrpistäen Jane nosti roskaämpäristä haisevan säkin. Tänään oli hänen syntymäpäivänsä, mutta juhliin valmistautumisen sijasta hän siivosi isänsä linnaa. 

Surullisena Jane katsoi yhdessä leikkiviä Gretheliä ja Rickhardia. He olivat sisaruksia, mutta Grethel ja Rickhard hädintuskin tiesivät Janen olemassaolosta. Sisaruussuhteestaan heillä ei puolestaan ollut pienintäkään aavistusta. Kuunnellessaan sisarustensa huoletonta laulua, kateus nosti taas päätään Janen mielessä. Markiisin muilla lapsilla oli varaa unelmoida, Jane puolestaan näki edessään vain loputtoman määrän tiskattavia astioita ja siivottavia roskia. Margaret, Grethel ja Innocentia kykenivät haaveilemaan avioliitosta ja lapsista, mutta Janea odotti vain äitinsä työn jatkaminen.

Vakavana Jane katsoi pienen piirakkansa ylle laskeutuvia auringon viimeisiä säteitä. Pian hän puhaltaisi kynttilät ja astuisi naimaikään. Ikänsä puolesta Jane voisi mennä naimisiin, mutta avioliittoa ei ollut näkyvillä lähimaillakaan.

Takanaan hän kuuli äitinsä hurraavan hänen kasvulleen. Jane hymyili äidilleen, tämä sentään yritti kaikkensa Janen puolesta, toisin kuin hänen isänsä.

Jane puhalsi kynttilät ja esitti luonnonhengille toiveensa. "Tulisipa joku ja hakisi minut pois täältä"

Toisaalla vietettiin pienen Innocentian syntymäpäiviä. Alarikin päätöksestä suuria juhlia ei järjestetty, vaan Innocentian kasvua juhlittiin vain perhepiirissä. Deborah oli pettynyt Alarikin päätökseen, mutta ei voinut kuin tyytyä siihen. Omassa mielesään hän lohduttautui sillä, ettei kenellekään hänen lapsilleen ollut järjestetty juhlia lastenkiharoiden leikkaamisen vuoksi, olihan Edmund nuorempi ollut sairaana vanhempien lapsien juhlien aikaan.

Markiisitar Innocentia Stenroos

***

Haikeana Margaret katsoi kouluvaunuihin nousevaa Rickhardia. Aatelistyttöjen tapakoulu kesti vain lapsuuden, eikä Margaretilla ollut enää mitään asiaa kouluvaunuihin. Vaikka Margaret ei ollut koskaan nauttinut tapakoulusta, oli hän silti mennyt sinne innoissaan, saattoihan hän käydä kuuntelemassa salaa poikien oppitunteja välitauoilla. Huokaisten Margaret kääntyi takaisin linnan pihalle.

Vuosien saatossa Margaretista ja Janesta oli tullut läheisiä ystäviä. Heitä yhdisti tyytymättömyys omaan asemaansa ja siihen miltä heidän tulevaisuutensa näytti. Margaret ei kuitenkaan ollut tietoinen hänen ja Janen välisestä sisaruudesta. Jane oli monesti miettinyt kertovansa Margaretille totuuden, mutta ei ollut hennonnut. Alarik oli selvästi Margaretin sankari, virheetön ja rakas isä. Jane ei ollut millään hennonnut rikkoa tätä kuvaa kertomalla, kuinka isä ei välittänyt lainkaan avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsestaan.

Tänään Janella oli kuitenkin jotain hyviä uutisia Margaretille. "Tapasin tänään Henellien puodissa käydessäni ihanan nuoren pojan! Hän hätyytteli pois kimpussani hääräävän taskuvarkaankin."

"Mikä hänen nimensä on?" Margaret kysyi nauttien samalla kevätauringon lämmittävistä säteistä.

Juuri kun Jane oli vastaamassa Margaretille keskeytti Deborahin ärtynyt ääni heidät.

"Margaret Stenroos! Äkkiä pois auringosta, pian ihosi on yhtä päivettynyt kuin mudassa ryömivien talonpoikien! Vaikka tapakoulu on osaltasi ohi, ei se tarkoita että voisit lopettaa kaiken harjoittelun. Opettajiesi antamien viestien perusteella sinulla on kaikenlisäksi vielä paljon tehtävää!" Deborah huusi.

Ärtyneenä Margaret kuunteli äitinsä luennointia. Avioliitto sitä, avioliitto tätä. Ei Margaret halunnut koko avioliittoa! 

Harmistuneena Jane katsoi Margaretin loittonevaa selkää. Hänestä oli surullista katsoa kuinka markiisitar yritti tunkea Margaretia ainoaan tuntemaansa muottiin. Pieni toivonkipinä Henellien puodissa tapaamasta pojasta sai kuitenkin Janen suunpielet nousemaan hymyyn. Ehkä hän vielä saisi haluamansa ja poika hakisi hänet pois tästä synkästä linnasta.

****

Innocentian kasvun jälkeen hän ja Grethel olivat löytäneet nopeasti yhteisen sävelen. Päivisin he loistivat aatelistyttöjen tapakoulussa ja äidin opetuksessa, mutta illalla heti vanhempien silmän välttäessä keksivät he yhdessä ei niin ladymaisia tapoja viihdyttää itseään. 

"Ei noin kovaa!" huudahti Innocentia nauraen Grethelin lyödessä häntä untuvatyynyllä suoraan kasvoille.

"Grethel!" Kuulessaan isän ärtyneen huudon tyttöjen nauru loppui kuin seinään. Nopeasti he yrittivät kätkeä pahasti ohentuneet untuvatyynyt selkänsä taakse.

"Grethel, sinun kuuluisi olla jo sisällä iltatoimissa eikä temmeltämässä pimeässä ulkona. Olen kieltänyt sinua menemästä ulos pimeällä jo monta kertaa, ikinä ei voi tietää mitä pimeässä odottaa!" torui Alarik kiihtyneenä. Hän oli etsinyt tyttöä kaikkialta ja ehtinyt pelätä jo pahinta. 

"Mutta isä, me olimme vain linnan sisäpihalla! Ei tänne kukaan tule", selitti Grethel katsoen samalla surullisesti isäänsä silmiin, jottei tämä hentoisi antaa heille rangaistusta ulkona pimeällä leikkimisestä.

Surullisena Innocentia katsoi Gretheliä läksyttävää Alarikia. Isä ei millään tuntunut huomaavan Innocentiaa. Tälläki kertaa isä nuhteli vain Gretheliä, aivan kuin Innocentia ei olisi paikalla laisinkaan. Tytön sydäntä särki lähtiessään kävelemään sisälle ja jättäessään Grethelin ja Alarikin keskenään linnan sisäpihalle.

***

"Ryhti suoraksi Grethel! Et voi soittaa kyyryssä syntymäpäivilläsi, juhliin tulee tärkeimpien aatelisperheiden perijät ja haluat tehdä vaikutuksen heihin" 

Margaret pyöritteli silmiään kuunnellessaan äitinsä nuhteita Grethelin soitosta. Ei ketään aatelispoikaa oikeasti kiinnostanut soittiko tyttö selkä suorana tai soittiko ollenkaan. Oikea sukunimi, muhkeat myötäjäiset ja kauniit kasvot olivat oikeasti ne asiat mitkä ratkaisivat. 

"Ja Margaret, mitä soittoa kuvittelet tuon olevan, aivan kuin et olisi läsnä ollenkaan! Sietäisit katsoa mallia Innocentiasta. Kai te tytöt ymmärrätte, ettei aatelispoikia riitä jokaiselle?" Deborah jatkoi. 

Saadakseen pois äitinsä kimpustaan Margaret väänsi suullensa teennäisen hymyn ja jatkoi soittamista, vaikka todellisuudessa hän olisi mielummin ollut isänsä kirjastossa.

Hymyillen Rickhard seurasi taaksensa kerääntyvää aatelisten joukkoa. Syntymäpäiviensä jälkeen isä alkaisi ottaa häntä viimeinkin mukaansa perheen asioille. Rickhardille perhe ja sen kunnia olivat tärkeitä asioita ja hän olikin innoissaan päästessään työskentelemään niiden eteen. Veljien puutteen vuoksi hän oli ainoa, joka saattoi pitää huolta siitä, että Stenroosin nimi jatkuisi vahvana Rosewoodissa.

Vakain askelin Rickhard nousi palvelijan tuomalle korokkeelle ja kumartui kakun eteen. Vielä kerran ennen kakun kynttilöitä Rickard vilkaisi yleisöä, nähden oman tulevan vaimonsa sen joukossa. Hän sulki silmänsä ja puhalsi kynttlät toivoen, ettei tämä pettyisi kuullessaan tulevasta aviomiehestään.

Kaksoisveljensä tavoin Grethel mietti tulevaa avioliittoaan ennen kynttilöiden puhaltamista. Isä ei ollut vielä luvannut Gretheliä kenellekään, mutta Grethel tiesi kenet hän tahtoi. Hän janosi kunniaa ja rikkauksia ja Rosewoodissa ladyn ainoa kunniallinen tie näihin oli avioliitto. Siksi hän ei luovuttaisi, ei ennen kuin tuleva kuningas olisi hänen.

Puhaltaessaan kynttilöitä Grethel katsoi Edmundia ja toivoi tämän huomaavan hänet. Hän tiesi muidenkin tyttöjen olevan prinssin perässä ja tämän saadakseen hänen täytyisi olla muita nokkelampi, pelkkä itsensä tyrkyttäminen ei tulisi toimimaan vaan saisi hänet ilkeiden juorujen kohteeksi Geminan tavoin. Hiljaa mielessään Grethel lähettikin luonnonhengille toiveen opastuksesta tiellä kruunulle.

Perheen perijä Markiisi Rickhard Stenroos

Lady Grethel Sternoos

****

****

****