perjantai 29. toukokuuta 2020

Osa 1.18 Neville



Aiemmin Nevilleillä: Paroni Edward Neville oli kihloissa Morgana Throntonin kanssa, mutta hän rakastui ulkomailla ollessaan ja palasikin kotiin uuden vaimon Beatricen kanssa. Pariskunnan elämä näytti kadehdittavalta ulkopuolisten silmin, heidän rakkautensa näkyi kaikille ja Beatricen saapumisen jälkeen paroneiden raha-asiat kulkivat paremmin kuin ikinä ennen. Kulissien takana Nevilleillä on kuitenkin suuri salaisuus, Beatrice on veden puolinen. Pariskunta sai nopeasti useita lapsia, perijän Henryn, kolmoset Gertruden, Idan ja Jasperin sekä perheen kuopuksen Annabethin. Lapsista kaikki muut paitsi Henry ovat puolisia. Jasper kuoli jo taaperoiässä, mutta vedenväki on erittäin kiinnostunut Gertrudesta ja Idasta, sillä kolme on vedenväelle pyhä luku eikä vedenväki ole ikinä aiemmin nähnyt kolmosia joukossaan. Beatrice neuvoikin tyttöjä pysymään kaukana meren rannasta. Vesi vetää kuitenkin varsinkin Gertrudea voimakkaasti puoleensa ja viime osan lopuksi hän menikin rantaan, josta hän löysi miehen, jolla oli jalkojen tilalla pyrstö.

Osaan -->




Gertrude harppoi kotinsa portaita ylös innoissaan. Mitä hän olikaan nähnyt! Ensin pitäisi vain hiipiä hiljaa vanhempien makuuhuoneen ohi ja sen jälkeen hän pääsisi kertomaan Idalle kaiken.



Gertrude tarttui kotioven kahvaan ja avasi sen vain nähdäkseen äitinsä tiukan tuijotuksen. Äänettömästi hän nielaisi palasen kurkustaan ja tunsi häpeän punan nousevan kasvoilleen. Gertrude oli luvannut äidilleen, ettei menisi rantaan ja hän oli silti tehnyt sen.


Beatrice tunsi valtavaa helpotusta nähdessään Gertruden tulevan ovesta. Veden kansalla oli usein vaikeuksia saada lapsia ja siksi he kutsuivatkin säännöllisesti veden puolisia joukkoonsa. Kun joku kutsuttiin veden joukkoon, ei häntä enää ikinä nähty kuivalla maalla.
"Gertrude, sinä lupasit! Jos veden väki tietää nimesi, voivat he kutsua sinua niin, ettet sitä pysty enää vastustamaan."


"Mutta äiti! Eivät he saa tietää nimeäni, jos en sitä heille kerro. Ja Earendhil lupasi, ettei hän koskaan tekisi niin", puolusteli Gertrude itseään tuntiessaan häpeän möykyn kasvavan rinnassaan isommaksi ja isommaksi.


Beatrice huokaisi, Gertrude oli aivan yhtä itsepäinen kuin meri. "Gertrude, älä koskaan luota siihen, mitä vedenväki sanoo, he ovat tehneet totuuden muuntelusta taidetta. Ja jos he joskus sattuvat lupaamaan jotain, he lupaavat sen vain siksi, että tietävät saavansa jotakin haluamaansa vastineeksi"
Häpeissään Gertrude mutisi äidilleen hiljaa ja lähti kohti hänen ja Idan huonetta. Ei hän ollut luvannut Earendhilille mitään!


"Miten sinä saatoit? Äiti on kieltänyt meitä menemästä sinne, se on vaarallista" Ida vauhkosi. Hän oli ollut niin huolissaan siskostaan, kun tämä ei ilmestynyt ajallaan vaihtamaan yövaatteisiin.


"Ei veden väki voi kutsua meitä luokseen, elleivät he tiedä meidän nimiämme. Niin kauan, kun en kerro oikeaa nimeäni olen turvassa vaikka menisinkin rantaan."



Hetken Ida katsoi vielä Trudaa epäilevästi, mutta valheellinen turvallisuuden tunne valtasi hänenkin mielensä Trudan jakaessa hänelle kaiken, mitä Earendhil oli tälle kertonut.

***


Äidin leipoma syntymäpäiväkakku tuoksui paremmalta kuin ikinä ennen. Henry oli odottanut syntymäpäiviään jo pitkään, hän oli jo pitkään tiedostanut talossa tapahtuvan jotain, mitä hänelle ei kerrottu ja hän toivoi saavansa kuulla mitä, nyt kun hänestä kasvaisi isompi.


Hymyillen Henry kurkkasi taaksensa mihin hänen ja Annabethin syntymäpäiviä juhlimaan tulleet aateliset olivat alkaneet kokoontua. Vaikka lordi Crawfordin kylmä tuijotus sai kylmät väreet kulkemaan Henryn selkäpiitään pitkin, helpotti tunne hänen katsoessaan muita vieraita.



Viimeisen kerran Henry veti vielä henkeensä kakun ja palavien kynttilöiden tuoksua ennen kuin puhalsi kynttilät. 


Henryn vieressä Edward oli saanut kunnian auttaa Annabethia saavuttamaan seuraavan ikävaiheensa.


Lady Annabeth Neville


Edward Neville


Kun Beatrcien herkullinen kakku oli koluttu viimeistä murusta myöten, kokoontuivat aatelismiehet pelipöydän ääreen. Ainoastaan kuningas oli lähtenyt kiiren vilkkaa kotiin, olihan hänen rakastajattarensa Antonia viimeisimmillään raskaana.


Vaikka Edward ei Crawfordeista pitänyt täytyi hänen myöntää Antonian raskauden olevan hyödyksi hänelle. Naisen suojeleminen haukkasi leijonan osan sir Woodvillen ajasta, eikä puolisrintamalla ollut tapahtunut mitään pitkään aikaan.


"Kuulin sinun luvanneen poikasi käden jollekin. Mikäli saanen kysyä tahtoisin tietää kenelle", Malcolm yritti udella Alarikilta hivenen turhautuneen kuuloisella äänellä. Todellisuudessa hän olisi halunnut puhua lady Antoniasta, mutta Robertin läsnäolo esti puheenaiheen. Crawford maksoi hyvin Antonian suojelemisesta eikä Malcolm halunnut vaarantaa rahanlähdettään.


Alarik katsoi rauhassa juuri hänelle jaetut kortit ennen kuin alkoi puhua, hänen suunnittelemansa morsian Rickhardille oli hieman herkkä paikka, olihan hän raivoissaan tytön isälle.
"Tytön isä ei ole vielä hyväksynyt ehdotustani avioliitosta, joten ei mennä siihen aiheeseen vielä. Kyllä te kihlauksesta kuulette, mikäli sellainen sattuu tulemaan."


Crafword murahti ja alkoi puhua: "Vaikea saada kenenkään isää lupaamaan tytärtään vielä, kun molemmat prinssit ovat vapaana." Crawfordin äänestä paistoi selvä katkeruus, hän oli koittanut jo saada tulevaa puolisoa Amadeukselle, mutta Antonian epävakaan aseman vuoksi poika ei vaikuttanut houkuttelevalta puolisolta. 

***


Kevään edetessä yhä pidemmälle Gertrude hiipi yhä useammin ja useammin salaa meren rantaan. Houkutus oli liian suuri välteltäväksi. Huono omatunto kolkutti hänen rinnassaan aina rannassa vierailun jälkeen, mutta siitä huolimatta Gertrude palasi aina takaisin.


Usempina kertoina Gertruden tullessa rantaan Earendhil ilmestyi myös paikalle. Tältä Truda oli oppinut enemmän veden väestä kuin ikinä äidiltänsä. Ja mitä enemmän hän oppi, sitä enemmän hän halusi tietää lisää. Veden valtakunta tuntui niin suurelta ja ihmeelliseltä pienen tytön mielestä.


Beatricen hermostuneet askeleet johdattivat häntä kohti rantaa. Gertrude oli juuri hiippaillut sisälle, eikä Beatricen tarvinnut arvailla missä tyttö oli ollut. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan jäänyt läksyttämään tytärtään, hänellä oli eräs toinen kohteenaan.


Pettyneenä Beatrice kuitenkin katsoi merelle rantaan saavuttuaan, Earendhiliä ei näkynyt missään. Earendhil ei koskaan näyttäytynyt Beatricelle ja hän olikin toivonut tapaavansa tämän suoraan Trudan jälkeen.


Juuri, kun Beatrice oli kääntymässä takaisin kuuli hän uimisen ääniä takaansa. Earendhil oli tulossa häntä kohden.


Sydän hakkasi Beatricen rinnassa tämän kävellessä kohti lähestyvää Earendhilia. Siitä oli jo yli kymmenen vuotta, kun hän oli viimeeksi nähnyt tämän. Ulkoisesti kumpikaan heistä ei ollut muuttunut lainkaan, mutta kaikki muu oli toisin.


Katsoessaan Earendhilia Beatrice tunsi kuinka kylmät väreet kulkivat hänen selkäpiitänsä pitkin. Hermostuneena hän kietoi kätensä ympärilleen, jotta saisi väreiden kulkemisen loppumaan.


"Kukas se täällä on kaikkien näiden vuosien jälkeen? Viimeeksi kun tapasimme sanoit, ettet halua enää ikinä nähdä minua. Mikä on muuttanut äänen kellossa?" kysyi Earendhil omahyväisellä äänellä. Sekään ei ollut muuttunut lainkaan vuosien kuluessa.


"Viimeksi kun näimme lupasit minulle ja isälleni jättäväsi minut rauhaan Rosewoodin rannoilla. Olet kuitenkin viettänyt paljon aikaa tyttäreni kanssa, joten koin tarpeelliseksi tulla muistuttamaan sinua sopimuksestamme", Beatrice sanoi anelevalla äänellä.


Kuullessaan Beatrcien sanat alkoi Earendhil nauraa julma irve kasvoillaan. "Vuosia sitten lupasin isällesi jättää sinut rauhaan, mutta en puhunut mitään jälkikasvustasi. Itsehän tyttärellesi opetit, että aina kun vedenväki lupaa jotain, se johtuu vain siitä, että he tietävät saavansa jotain itselleen. Sitäpaitsi eikö tyttäresi olisi parempi meidän joukossamme, onhan hän yhtä ovela kuin vedenväki konsanaan?"
Kauhu valtasi Beatricen tämän kuunnellessa Earendhilin sanoja. Tärisevin askelin hän kääntyi ja lähti takaisin kohti kartanoa.


Beatricen kädet tuntuivat toimivan aivan kuin joku muu olisi niitä liikutellut. Earendhilin sanat kaikuivat hänen päässään. Voisiko miehen sanoissa olla hitunen totuutta? Olisiko Gertrude onnellisempi veden väen kanssa? Siellä tytön ei täytyisi piilotella ja salailla verenperintöään, vaan sitä kunnioitettaisiin.


Beatrice kurkotti pian tyhjenevälle maustepurkille ja alkoi ripotella mausteita kalkkunan päälle. Kotivaltakunnasta tuodut mausteet olivat viimeinen asia, joka Beatricella sieltä oli vielä tallessa. Mausteiden tuoksu sai Beatricen palaamaan takaisin lapsuudenkotiinsa. Miten erilainen elämä hänellä olisi ollutkaan, mikäli he eivät olisi tavanneet Edwardin kanssa. Äitinsä kuoleman jälkeen Beatrice oli suunnitellut liittyvänsä isänsä Keskimeren kuninkaan hoviin vedenväen joukkoon. Edward oli kuitenkin saanut hänet toisiin aatoksiin ja niin hän oli päätynyt Rosewoodiin.

***


Annabethin syntymäpäiviä vietettiin vain perheen kesken, suuria juhlia ei uskallettu järjestää, sillä kasvun jälkeen veden puolisuudesta kertovat merkit ilmestyisivät Annabethin kasvoille. Riskiä siitä, että joku ulkopuolinen näkisi ne, ei voitu ottaa. Muille aatelisille juhlien puuttumista seliteltiin väittämällä Idan olemalla kipeänä.


Lady Annabeth Neville

Ensimmäisenä tytön kasvun jälkeen Beatrice opettikin tyttärelleen kuinka kasvojen kuviot saatiin piilotettua.

***


Annabeth tunsi kipeän osuman jalkaansa äidin potkaissessa tätä kevyesti jalallaan. "Annabeth käytöstavat! Käsillä syöminen kuuluu talonpojille, ei hienoille Ladyille."


"Mutta äitii, se on niin paljon nopeampaa! Haluan jo mennä leikkimään Innocentian kanssa", valitti Annabeth. Beatricen tuima katse sai hänet kuitenkin hiljenemään.


Henry kuunteli sananvaihtoa hiljaisena, taas vain siskot huomattiin. Nevilleillä kaikki pyöri aina siskojen ympärillä. Sitä kuinka heidän salaisuuttaan täytyisi suojella. Lähestulkoon kaikki Nevilleillä tapahtuva liittyi jotenkin siskojen suojelemiseen. Edward oli lopen kyllästynyt siihen, kuinka siskojen puolisuus rajoitti hänenkin elämäänsä. Ei yllätysvieraita, ei juhlia, ei mitään hauskuutta.



"Äiti kenen kanssa me mennään naimisiin? Gemina puhuu koko ajan kuinka hän menee naimisiin prinssin kanssa. Onko se totta? Entä Edward, muuttaako joku tyttö tänne?" Ida töksäytti. Asia oli jo pitkään vaivannut häntä kuunnellessaan Geminan ja Grethelin taistoa Edmundista. 


Beatrice yskähti ja vastasi: "Teidän avioliittojanne ei ole vielä sovittuna, niiden kanssa täytyy olla varovainen. Te ette voi mennä naimisiin kenenään kanssa, joka on liian lähelle kruunua tai uskontoa, muuten teitä tarkkailtaisiin liian paljon."

Kuunnellessaan äitinsä vastausta Edward ei voinut muuta kuin pohtia omaa avioliittoaan. Olisiko hän tuomittu menemään naimisiin jonkun alhaisaatelin ladyn kanssa vain siskojen vuoksi?

****




Aika kulki nopeasti ja tyttöjen lapsuuden oli aika päättyä. Juhliin kutsuttiin monta aatelisperhettä, vaikka Nevillet eivät ylimääräisistä ihmisistä kotonaan pitäneetkään. Tytöt olivat odottaneet juhlia innonissaan, tarkoittihan se aatelistyttöjen tapakoulun päättymistä. Omien soitto- ja laulutaitojen peittely oli alkanut rasittaa molempia tyttöjä ja sen päättyminen oli molemmille helpottavaa.


Lady Gertrude Neville


Lady Ida Neville




Tyttöjen kasvun jälkeen heräsi kuitenkin uusi huolenaihe, veden puolisuus näkyi muussakin kuin heidän kasvojensa kuvioissa. Tyttöjen kauneus oli poikkeuksellista, tuntui aivain kuin heidän ympärillään olisi ollut miehiä houkutteleva aura. Jopa jähmeänä kivikasvona tunnettu markiisi Stenroos tuntui selvästi hakeutuvan tyttöjen seuraan.


"Tytöistähän kasvoi suorastaan hurmaavia, kaikki miehet tuntuvat olevan aivan lääpällään heihin. He tulevat varmasti saamaan useita hyviä avioliittotarjouksia", Deborah kehui tyttöjä hivenen kateellisena. Hänellä ja Beatricella oli aatelisista eniten tyttäriä, mutta Beatrice ei tulisi kohtaamaan samanlaisia ongelmia kuin Deborah puolisoita etsiessä. Noin kauniille tytöille riittäisi kosijoita joka sormelle. 


"Toden totta. Toivottavasti yksi tyttäristänne liikenisi Columnille, perheidemme välinen avioliitto tukisi varmasti molempia sukuja" Fredrika yhtyi keskusteluun.

Kuunnellessan aatelisnaisia Beatrice tunsi huolen pesiytyvän sydämeensä. Molempien puheet olivat aivan totta. Tytöt olivat houkuttelevia monien perheiden näkökulmasta. Kauniita, hyvätapaisia ja rikkaasta perheestä. Miten he voisivat saada tytöt naitettua huomiota herättämättä tarpeeksi kauas kruunusta, uskonnosta ja ritareista?


Gertrude huokaisi helposta juhlien päättyessä. Hänen ja Idan saama huomio oli uuvuttavaa. Jopa kuningas, joka väitti olevansa syvästi rakastunut rakastajattareensa oli viivytellyt jokaista kosketustaan heihin.


Yhtäkkiä Truda kuuli vieraat askeleet takaansa. Äkkiä hän veti kätensä harpulta. Eihän kukaan saanut kuulla hänen soittoaan! Nopeasti hän nosti tekohymyn huulilleen ja kääntyi kohti keskeyttäjää.


"Miten osaatkin soittaa noin kauniisti? En ole koskaa kuullut noin kaunista soittoa", Edmund hämmästeli.


Kuunnellessaan Edmundin kehuja Truda kuuli päässään äitinsä sanat. "Kaikista pahinta olisi, jos prinssit kiinnostuisivat teistä. Kuningattaren elämä on liian valvottua, prinssin vaimona jäisitte varmasti kiinni."
Nopeasti häpeän tunne kuitenkin korvaantui oudolla lämmöllä, joka valtasi tilaa Trudan rinnassa.

****
****
****

Tässä olikin viimeinen aatelisten osa tältä kierrokselta, toivottavasti piditte ja kommentoitte :)
Onko kukaan muuten nähnyt teineillekin tulevia otsaripoja? Itse löydän pelkkiä aikuisten ja vanhusten.

3 kommenttia:

  1. Tekopyhä Truda! Olisihan se pitänyt arvata.
    Toivottavasti lapset saavat mieleisensä häät, vaikka epätodennäköiseltä se vaikuttaa.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista