Osa 1.24 Henell

Viimeeksi Henelleillä: 

Brita selvisi Hesterin myrkytysyrityksestä ja toipui täysiin voimiinsa. Hänen ja Jeannen välit alkoivat kuitenkin kiristyä kiristymistään. Daniel ja Diana saavuttivat naimaiän ja Daniel pääsikin aloittamaan tutustumisen kaupan hoitamiseen. Diana puolestaan tutustutettiin naapurin vanhalle kauppiaalle Derrick Fletcherille ja hän alkoikin pelätä joutuvansa miehen kanssa naimisiin. Kaivolle Diana esittikin toiveen ettei joutuisi miehen kanssa naimisiin.

Perheen nuorin tytär Alys kasvoi lapseksi sekä Hesterin tytär Jeanne saavutti myös naimaiän. Juhliensa jälkeen Jeanne sattui kuulemaan Britan ja Thomasin riidan. Riidan lomassa Brita mainitsi Jeannen todellisesta äidistä, jonka seurauksena Jeanne sai tietää kuka hänen äitinsä oikeasti oli.

Hyräillen Diana kasteli kasvimaalla kasvavia tomaatteja. Tänä vuonna saataisiin hyvä sato kauppaan myytäväksi. Ajatus sadonkorjuusta sai Dianan kuitenkin yökkäilemään. Äiti oli julistanut Dianan menevän naimisiin Derrick Fletcherin kanssa ennen sadonkorjuun valmistumista. Diana oli yrittänyt kaikkensa saadakseen äitinsä mielen muuttumaan, mutta äiti oli jyrkähtämätön kannassaan. Derrick oli rikkaampi kauppias mitä Henellit ja näin ollen erittäin hyvä naimakaupppa. Myötäjäisissäkin mies oli tyytynyt vähään.

Matthew Tillyn ääni keskeytti kuitenkin Dianan synkistä ajatuksistaan. "Diana ehtisitkö puhua hetken kanssani?" Matthew kysyi jännittyksen kiristämällä äänellä.

"Totta kai", Diana vastasi hyvän ystävänsä veljelle yllättyneenä. Matthew ei ollut ikinä erityisemmin osoittanut mitään huomiota Dianan ja Gillianin leikkiessä, joten pojan ilmestyminen Dianan luokse yllätti.

"O-olen miettinyt... Äh. Pohdin tässä eilen... Sinustahan on kasvanut kaunis", Matthew takelteli sanoissaan. Hymy levisi Dianan huulille hänen kuunnellessaan Matthewn kehuja. Vaikka poika olikin alemmasta säädystä ja hänen perheensä oli tunnetusti sekaantunut puolisiin oli hän kuitenkin varsin hauskan näköinen. Ja mitä tärkeämpää hän oli nuori toisin kuin Derrick, jonka kehut saivat Dianan vain yökkäilemään.

Ajatus Derrickistä sai kuitenkin Dianan havahtumaan Matthewn kumartumaan lähemmäs. Vaikka Matthew olisikin ollut kauppias ja näin ollen sovelias puolisoehdokas, Diana oli silti jo luvattu toisaalle. Diana ei voinut häväistä perhettään antautumalla kenenkään toisen kehujen kohteeksi, se ei vaikuttaisi ainoastaan hänen tulevaisuuteensa, vaan myös Jeannen ja Alysin.

Nopeasti Diana otti askeleen taaksepäin ja torjui Matthewn lähentymisyritykset. "En voi, minut on luvattu jo toisaalle", Diana sanoi murheen murtamalla äänellä. Jopa elämä talonpoikana kuulosti houkuttelevammalta kuin avioliitto vanhan miehen kanssa!

Pettyneen oloisena Matthew lähti kävelemään pois. Katsellessaan pojan loittonevaa selkää Diana tunsi epätoivon poreilevan sisälllään. Hän ei tahtonut mennä naimisiin Derrickin kanssa!

****

Väsyneenä päivän töistä Jeanne romahti nurmikolle nauttimaan kesäauringon lämmittävistä säteistä. Raskas päivä kasvimaalla sai hänen jokaisen jäsenensä kivistämään, puhumattakaan käteen ilmestyneistä rakoista.

 "Jeanne mitä sinä oikein teet!" Britan huuto keskeytti kuitenkin Jeannen lepohetken ennen kuin se oli ehtinyt alkaakkaan.

"Muut raatavat tämän perheen elannon eteen ja sinä vain makaat nurmikolla! Senkin kiittämätön letukka!" Brita huusi raivoissaan.  Hesterin tyttärestä ei ollut mitään muuta kuin vaivaa.

"Minä raadoin jo kasvimaalla koko päivän! Tämä on ensimmäinen kerta kun istun koko päivänä!" Jeanne sähähti Britalle. Miksi nainen sattui aina paikalle juuri silloin, kun Jeanne ei tehnyt töitä? He riitelivät muutenkin jo joka asiasta.

Brita kyräili Jeannea ärtyneenä. Hänen olisi parempi löytää tytölle mahdollisimman nopeasti aviomies, jotta hänen ei enää tarvitsisi nähdä tätä enää koskaan.

"Pian on päivällisen aika, mene kokkamaan meille jotain syötävää. Äläkä polta koko taloa!" Brita käski.

Huokaisten Jeanne mutisi myöntävän vastauksen ja käveli sisään. Sisimmässään hän olisi ainoastaan halunnut huutaa ettei nainen ollut hänen äitinsä ja siten hänen ei täytyisi tätä kuunnella.

****

"Vedä äkkiä Jeanne, sinulla nykii isosti!" Daniel huudahti mietteissään olevalle sisarelleen. Jatkuvat riidat äidin kanssa saivat Jeannen jatkuvasti apeammaksi ja apeammaksi. Daniel oli yrittänyt piristää siskoaan ja kutsunut tämän mukaansa kalaankin, mutta jokin vaivasi selkeästi sisarta aivan liikaa.

Danielin kehotuksesta Jeanne veti ongesta ja sai saalikseen saappaan. Taas. Brita saisi tästäkin varmasti jonkun riidan aikaiseksi, Jeanne kun ei osannut selvästi edes kalastaa oikein. 

Nähdessään Jeannen mutruun painuvat suupielet Daniel koitti piristää siskoaan: "Älä huoli, kyllä noistakin rahaa saa, joillakin talonpojilla ei ole noita saappaita tyyriimpiin kenkiin varaa."

Jeanne hymyili veljelleen ja nosti onkensa maasta, vaikka Brita ei hänestä välittänyt ainakin muut perheenjäsenet välittivät. Ja vaikka Brita ei hänestä pitänytkään ei hänen ainakaan tarvinnut kulkea lammesta saaduissa kengissä!

Onkimishetken jälkeen janoinen Jeanne käveli kaivon luokse ja alkoi kelata sankkoa ylemmäs. Kuuma kesäilta sai Jeannen hiukset liimautumaan takaraivoon ja mekon hiostamaan päällä. Raikas kaivovesi soisi onneksi edes hetken viilennyksen.

Antaumuksella Jeanne hörppi viileää vettä kuullessaan erittäin tutuksi tulleen huudon takaansa.

"Jeanne Henell, taasko sinä olet laiskottelemassa! Väitit meneväsi kalaan, mutta taaskaan sinulla ei ole mitään saalista", Brita raivosi.

"Olin minä kalassa, mutta kala ei syönyt! Sain vain pelkkiä pahaisia saappaita", Jeanne alkoi selittää.

"Saappaita ja saappaita. Jos sinä yrittäisit edes, niin sinusta voisi olla edes johonkin! Mutta olisihan se pitänyt tietää jo aiemmin, olet ollut syntymästä asti laiska kuin mikä", Brita sähisi.

Kuunnellessaan Britan puhuvan hänen syntymästään ja laiskuudesta Jeannen päässä napsahti. Brita ei ollut synnyttänyt häntä! Eikä Jeanne enää ollut laiska, joskus vuosia sitten hän oli saattanut koittaa pakoilla kotitöitä, mutta ei enää.

"Et sinä voi puhua minun syntymästäni yhtään mitään, et ole edes minun äitini vaan Hester on!" Jeanne huusi niin kovaa kuin hänen keuhoistansa lähti.

Kuultuaan Jeannen sanat Brita jähmettyi hetkeksi. Jeanne tiesi. Nopeasti Brita palasi kuitenkin todellisuuteen ja alkoi puhua: "En ehkä ole sinua kantanut, mutta minä olen sinut isäsi määräyksestä kasvattanut, joten sinun sietäisi osoittaa hieman kunnioitusta."

Katsoessaan vihaista Britaa Jeanne tunsi kutistuvan kutistumistaan. Hetken hän ymmärsi myös Britan näkökulmaa, olihan tämä aina ruokkinut Jeannen ja pitänyt huolen siitä, että tytöllä oli puhtaat ja ehjät vaatteet. Rakkautta Britalla ei ehkä ollut Jeannelle, mutta viime aikoina Jeanne oli alkanut epäillä rakastiko Brita ylipäätään edes omia lapsiaan. Nopeasti katkeruus palasi kuitenkin Jeannen mieleen, hän oli syytön oman äitinsä tekosiin ja Brita kohteli häntä niiden takia aivan liian ankarasti.

Viimeisetkin rippeet Jeannen rohkeudesta katosivat hänen kuunnellesssaan Britan lopetuksen.

"Sinun kannattaa muistaa kuka täällä on talon emäntä. Jos et halua luostariin tai palvelijaksi johonkin aatelisten taloon, sinun kannattaa miettiä miten minua kohtaan kuuluu käyttäytyä!"

Surullisena Jeanne kömpi illalla sänkyynstä. Brita oli oikeassa, tässä taloudessa ei määrännyt Thomas vaan Brita. Joskus vuosia sitten isä oli ehkä jaksanut seisoa Britaa vastaan mutta ei enää. Brita oli murskannut isän tahtonsa alle Hesterin kuoleman jälkeen.

****

Diana tuijotti hiljaa itseään peilistä. Uusi juhlahame sai kaiken tuntumaan entistä todellisemmalta. Häät tulisivat eikä niihin edes ollut enää kovinkaan paljoa aikaa. Aamupala alkoi nousta takaisin ylöspäin Dianan vatsasta.

"Mekkohan istuu aivan täydellisesti! Näytät niin kauniilta se päällä, Derrick ihastuu varmasti", Brita kehui Dianalle teetätettyä mekkoa. Ylpeänä Brita katsoi tytärtään, tämän avioliitto avaisi uudenlaisia ovia Alysille. Derrick myi tuotteitaan lähinnä aatelisille ja häihinkin varmasti tulisi ritari jos toinenkin. Moni varmasti kiinnostuisi Dianan kauniista sisaresta.

"Äiti en halua tehdä tätä. Derrick on vanhempi kuin te! Miksi minun täytyy mennä naimisiin hänen kanssaan? Älä pakota minua", Diana rohkaistui anelemaan äidiltänsä. Hän ei halunnut tätä. Hän ei halunnut vanhan miehen vuoteenlämmittäjäksi.

"Diana lopeta käyttäytymästä kuin pahainenkin narri! Kai ymmärrät mitä mahdollisuuksia tämä avioliitto suo sinulle ja perheellemme! Sitäpaitsi, jos Derrick osoittautuu huonoksi aviomieheksi, ei sinun täydy häntä kovinkaan kauaa katsoa. Hänen ikänsä suo sen edun ainakin", Brita läksytti tytärtään.

Britan poistuttua Diana jäi vielä tutkimaan surullisena peilikuvaansa. Miksi äiti piti niin hyvänä asiana sitä, että aviomies kuolisi nopeasti pois? Kateellisena Diana mietti toista aatelistyttöjen tapakoulua käynyttä kauppiaan tytärtä Bessaa, joka oli mennyt vasta pankkiirin kanssa naimisiin. Hän ja Godwin olivat näyttäneet niin onnellisilta hääpäivänään! Dianalle ei suotaisi samaa.

****

Mietteliäänä Alys katsoi äitinsä leipomaa piirasta. Sen päälle pystytetyistä kynttilöistä valui jo kynttilävahaa kakkuun, mutta Alysilla ei ollut kiire. Eihän syntymäpäivätoiveen kanssa saisi kiirehtiä, muutenhan voisi toivoa väärin!

Lopulta Alys keksi mitä toivoisi. "Saisinpa nähdä maailmaa. Haluan nähdä oikean lohikäärmeen!"

Alys Henell

Alysin kynttilältä maistuneen piiraan syönnin jälkeen Derrick veti Dianan perhehuoneeseen seurustelua varten. Brita soitti vierestä pianoa jo katsoi pariskuntaa tyytyväisenä.

"Tilasin puusepältä tuleville lapsillemme valmiiksi jo kehdon. Sitten kun olet raskaana ei tarvitse sellaista alkaa enää miettimään", Derrick sanoi. 

Aluksi Diana ei halunnut vastata mitään, mutta äidin mulkaisu pianotuolilta sai Dianan nostamaan hymyn huulilleen ja vastaamaan tulevalle aviomiehelleen. "Sehän on hienoa", Diana sanoi hiljaisesti. Samalla vastasyöty kakku tuntui alkavan nousta takaisin suuhun. Äiti oli kertonut miten lapset saivat alkunsa eikä Diana pitänyt ajatuksesta lainkaan.

Rauhoittaakseen vatsaansa Diana katsoi jalkoihinsa ja toivoi voivansa unohtaa vieressään olevan miehen. Derrickin käyttämät jo vuosikymmeniä sitten muodista poistuneet kengät eivät Dianan harmiksi auttaneet lainkaan asiaa. Mies ei ainoastaan näyttänyt ja haissut vanhalta, vaan pukeutui myös kuin vanhus!

****

"En halua mennä hänen kanssaan naimisiin, en halua! Gillian mitä minä voin tehdä? Äiti ja isä eivät muuta mieltään vaikka mitä yritän", Diana valitti. Hän oli yrittänyt jo kaikkensa, mutta vanhempien päätös oli ja pysyi.

Gillian katsoi mietteliäänä Dianaa. Talonpojan tyttärenä hänellä ei onneksi ollut samanlaisia ongelmia. Talonpojat saattoivat olla köyhiä, mutta yhteen asiaan heillä oli yleensä varaa ja se oli rakkaus. Sitten Gilllianin mielessä välähti. "Diana kysymys ei ole mitä voit tehdä, vaan kuinka pitkälle olet valmis menemään", Gillian sanoi rauhallisesti.

Hämmentyneenä Diana katsoi Gilliania. Mitä tyttö tarkoitti tuolla?

"Mitä ihmettä sinä puhut? Miten niin kuinka pitkälle olen valmis menemään?" Diana kysyi kummastellen.

Gillianin alkaessa selittää Diana kuunteli mietteliäänä. Olisiko hän todella valmis menemään niin pitkälle kuin Gillian ehdotti? Oliko ajatus Derrickistä aviomiehenä todellakin niin kamala?

****

Hermostuneena Daniel istui Mercereiden perhehuoneessa ja pälyili ympärilleen. Hän ei ollut koskaan nähnyt yhtä kaunista huonetta, kellään muulla kauppiasluokan perheellä ei ollut varaa Mercereiden kaltaisiin hienouksiin. Pankkiireina ja tunnettuina koronkiskureina Mercereiden perhe oli tehnyt vuosien varrella jopa joitakin aatelisperheitä suuremman omaisuuden. Omaisuuden turvin perhe oli moneen otteeseen yrittänyt siirtyä säätyasteikolla ylemmäs, mutta papisto ja aatelisto torppasi jokaisen perheen yrityksen. He eivät voineet sietää pankkiireja.

Odilian saapuessa huoneeseen Danielin katse liimautui tyttöön. Hänen tulevaa aviovaimoansa. Daniel oli nähnyt tytön useampaankin kertaan heidän ollessaan vielä lapsia, mutta ei ollut muistanut kuinka kaunis tyttö olikaan. Hymy nousi Danielin huulille, Dianan avioliitosta kuullessaan hän oli pelännyt mitä vanhemmat hänelle keksisivät, mutta Odilia ei vaikuttanut lainkaan huonolta vaihtoehdolta.

"Daniel, tässä on rakas sisareni Odilia Mercer", Godwin esitteli sisarensa.

"Baxter. Odilia Baxter", Odilia sanoi selkeällä kylmällä äänellä.

Godwin muuttui kiusaantuneen näköiseksi ja alkoi selittää: "Odilia Mercer nyt. Odilialla oli lyhyt epäonninen avioliitto, mutta mies kuoli ennen kuin se oli kestänyt edes yhtä kuukautta. Odilian suruaika on pian ohi ja hän on vapaa uutta avioliittoa varten."

Godwinin vieressä istuvan Odilian huulet tiukentuivat entistä suoremmaksi viivaksi. 

"Odilia, tässä on minun poikani Daniel Henell", Thomas esitteli Danielin. 

Daniel koitti etsiä Odilian kasvoilta merkkejä siitä, mitä tyttö ajatteli hänestä, mutta tytön kasvot pysyivät kauniina ja ilmeettöminä. Tytöstä ei yksinkertaisesti saanut mitään irti.

Hieman hämmästyneenä tilanteesta Daniel kuitenkin nousi ylös sohvalta ja polvistyi Odilian jalkojen juureen.

"Odilia, suotko minulle kunnian ja tuletko vaimokseni?" Daniel kysyi. 

Tytön jähmeät kasvot pysyivät ilmeettöminä ja hiljaisina kunnes Godwin potkaisi huomaamattomasti tytön jalkaa.

"Kyllä", Odilia vastasi ilman minkäänlaista tunnetta äänessään tai ilmeessään. 

Dormukset sormissaan Daniel veti tytön jäykkään halaukseen. Danielin ilo Odilian kauneidesta muuttui nopeasti peloksi tulevasta Odilian vastatessa halaukseen kuin hyvin opetettu näyttelyesine.

"Tahdon nostaa maljan uudelle kihlaparille, olkoon liittonne onnellinen ja suokoon maan henget teille monta lasta!" Godwin sanoi kohottaessaan maljaa.

Daniel kulautti viinin alas kristallilasistaan peläten hajottavansa hauraan ja kalliin lasin. Jopa niin pienet esineet kuin pikarit, tuntuivat kiljuvan Mercereiden rahakirstun tursuavasta sisällöstä. Odilian myötäjäisetkin olivat ylenpaattiset, aivan kuin aatelisladysta maksettavat. Suurien myötäjäisten ja Mercerien perheen vaikutusvallan takia Danielin vanhemmat olivat liittoa ehdottaneetkin Odilian aiemmasta avioliitosta huolimatta.

Mietteliäänä Daniel käveli kohti kotiaan. Odilia oli kaunis, rikas ja vaikutusvaltaisesta perheestä, mutta kaikki tytössä tuntui hankaavan avioliittoa vastaan. Daniel ei tiennyt missä oli vika, hänessä, avioliitossa ylipäätään vai jossain muussa. Danielin mietteet keskeytyivät kuitenkin nopeasti kuullessaan kihlattunsa äänen takaansa.

"Sano vanhemmillesi ettet tahdo tätä. Minun veljeni ei usko, enkä minä halua enää toista avioliittoa. En tunne sinua, mutta rakastan edelleen miesvainajaani, etkä sinä voi koskaan ottaa hänen paikkaansa sydämmessäni", Odilia sanoi anelevalla äänellä. Daniel katsoi kummastuneena tyttöä, ensimmäistä kertaa koko päivän aikana tämä osoitti yhtään mitään tunnetta. Odilian sanat toivat nopeasti mieleen tämän ensimmäisestä avioliitosta kiertäneet huhut. Vasyl Baxter oli köyhä mies, jota Godwin ei olisi koskaan hyväksynyt sisarensa aviomieheksi. Pahat kielet olivatkin juorunneet Odilian karanneen naimisiin ja jäädessään kiinni Godwin oli hoitanut juorujen mukaan Vasylin pois päiviltä saadakseen naitettua siskonsa kunniallisempiin naimisiin.

"Avioliittoa ei ole tarkoitettu rakkautta varten, vaan lapsia ja suvun perintöä ajatellen", Daniel toisti kotoaan oppiman mantran. Hän ei ymmärtänyt miksi Odilia ei halunnut uusiin naimisiin, ei naimattomuus toisi kuollutta aviomiestä takaisin.

Pettyneenä Odilia katsoi Danielia. Hän oli toivonut voivansa puhua poikaan järkeä, mutta tämä oli selvästi päätöksensä tehnyt. Huokaisten hän kääntyi takaisin kotiaan kohden ennen kuin Godwin lähettäisi taas sotilaita hänen peräänsä. Kyyneleet valuivat hänen poskillaan muistellessaan ensimmäistä avioliittoaan ja kuinka se oli päättynyt.

****

"Ai kuningas viimeinkin kihlasi huoransa? En vieläkään ymmärrä miksi ylipappi salli sen, miten se nainen voisi olla esimerkkinä muulle hameväelle, kun ei hän itse onnistunut pitämään vaatteita päällään ennen luonnonhenkien siunausta avioliitolle", Brita taivasteli kuultuaan sisareltaan kuninkaanlinnan uusimmat uutiset.

"Crawfordeilla on suhteita papistoon, ylipappihan antoi sisarensakin lordi Crawfodin puolisoksi vuosia sitten. Niin kuin papeilla ei kuulukaan olla, Geraldilla ei ole omia lapsia ja hänen sisarenpoikansa on hänen ainoa elossa oleva sukulaisensa. Crawfordin suvun menestys on siis lähellä hänen sydäntänsä sitä kautta", Glenys selitti katkeran kuuloisena. Hänkin oli luottanut ylipapin keskeyttävän kuninkaan touhut Antonian kanssa, mutta nyt se nainen oli ottamassa Glenysin elämän rakkauden paikan kuningattarena.

Hetken Brita katsoi huolissaan sisartaan. Glenys ei ollut ikinä ennen osoittanut mitään merkkejä katkeruudesta tai kaunasta ketään kohtaan, mutta nyt se tihkui tämän jokaisesta sanasta. Kuningatar Auroran kuoleman jälkeen jokin Glenyissä oli muuttunnut, eikä muutos ollut hyvään suuntaan. Glenys oli aina puhunut kummallisen lämpimästi kuningattaresta ja tämän viime aikainen käytös oli omiaan vahvistamaan Britan epäilyksiä sisarensa ja kuningattaren suhteen laadusta. Kauhuissaan Brita vaihtoi nopeasti aihetta, hän ei halunnut kuvitellakaan mahdollisuutta sisarensa laittomista touhuista. Jos sellaiset touhut tulisivat ilmi Glenysin maine tahraantuisi pysyvästi ja tahra leviäisi myös Britan maineeseen Glenysin sukulaisena.

"Mercerin tytöstä saadaan hyvät myötäjäiset, Godwinilla tuntui olevan kiire saada tyttö kunniallisiin naimisiin. Aivan kuin hän pelkäisi tytön katoavan käsistään, jos hän ei toimi nopeasti! No liikkuuhan tytön ensimmäisestä avioliitosta vaikka mitä juoruja, mutta eivätköhän nekin lakkaa, kun Odilia menee naimisiin Danielin kanssa. Nuo myötäjäiset auttavat meitä kyllä Alysin avioliiton kanssa, olen päättänyt saada hänet naimisiin jonkun ritarin kanssa. Sitten kun..." Brita jauhoi. Glenys antoi siskonsa puheen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siskon suunnittelemat kunniakkaat avioliitot eivät kuulostaneet kovinkaan houkuttelevilta hänen korvaansa. Vuosien saatossa Glenys oli myös huomannut Jeannen puuttuvan kokonaan sisarensa puheista, huolissaan hän mietti mitä Britalla oli tytön varalle.

****

"Joko olet saanut kirjottua kaikki kapiosi valmiiksi? Et ole vaikuttanut tekevän niitä mitenkään erityisen suurella innolla?" Jeanne kysyi Dianalta. Kuunnellessaan siskonsa kysymyksen Diana vajosi nopeasti huonoon omatuntoonsa. Kuinka hän voisi sanoa sisarilleen ettei avioliittoa tulisi?

"Äh, et sinä mitään kapiota tarvitse, Derrickillä on niin paljon rahaa, että hän voi ostaa kaiken tarvittavan eikä sinun tarvitse tehdä niitä itse", Alys kiirehti nopeasti sanomaan huomatessaan sisarensa synkentyvän mielen. 

"Kiitos Alys", Diana sanoi sisarelleen ja katsoi tätä haikeasti, Alys aina pyrki lohduttamaan muita. Diana tunsi piston sydämessään ajatellessaan, ettei välttämättä näkisi siskoaan enää koskaan.

"Mieti viikon päästä olet jo oman talouden emäntä!" Jeanne hihkaisi innoissaan. Diana pääsisi pois Britan murskaavan vallan alta ja huonon tilanteen tullen Jeanne voisi ehkä pyytää sisareltaan turvapaikkaa. Pieni kateus pilkisti kuitenkin Jeannen äänen lomasta, Brita pitäisi huolen siitä, että Diana ja Alys pääsisivät naimisiin, mutta itsestään Jeanne ei ollut varma. 

Mumisten Diana myötäili Alysin ja Jeannen puheita epäröiden jatkuvasti omaa päätöstänsä. Olisiko hän todella valmis menemään niin pitkälle kuin Gilly oli ehdottanut?  Muistellessaan Derrickin ryppyisiä käsiä ja koin hajua Diana varmistui kuitenkin päätöksestään. Tänne hän ei jäisi.

Mahdollisimman hiljaa Diana peitteli sänkyänsä. Hetken hän oli teeskennellyt nukkuvaa, mutta varmistuttuaan äidin jä isän olevan unten mailla hän oli noussut sängystänsä ja pukenut arkihameen takaisin yllensä.

Hermostuneena Diana varmisti monta kertaa sänkynsä olevan täydellisesti pedattu ennen kuin hän keräsi rohkeutensa ja lähti hiippailemaan kohti alakertaa. Hänen olisi lähdettävä nyt tai ei koskaan. 

Juuri kun Diana oli saavuttamassa ovea hän kuuli takaansa veljensä tutun äänen. "Diana minne olet menossa?" Daniel tivasi kuiskaten.

Diana kääntyi Danielia kohden ja päästi hermostuneen nauruntyrskähdyksen. Sitten hän keräsi taas itsensä ja katsoi anovasti veljeensä. "Daniel älä pysäytä minua, anna minun mennä", Diana aneli Danielilta.

"Diana et sinä voi! Mieti nyt mitä isä ja äitikin sanoo? Entä kaikki muut? Sinun ja Derrickin häihin ei ole enää kuin viikko!" Daniel vastasi säikähtäneenä.

"Derrick on on yli kuusikymmentä vuotta vanha! Minä en aio mennä hänen kanssaan naimisiin. Älä pakota minua", Diana sanoi keräten uudenlaista varmuutta ääneensä. Hän oli valmis vastustamaan veljeäänkin vapautensa edessä.

Daniel huokaisi ja veti siskonsa viimeiseen halaukseen. Hänestä ei ollut pakottamaan Dianaa vanhan miehen vaimoksi. "Toivottavasti tiedät mitä olet tekemässä Di" Daniel vastasi käyttäen Dianan lapsuuden aikaista lempinimeä.

"Minä tiedän kyllä mitä menetän, mutta tiedän mitä saan tilalle", Diana sanoi varmuuden hieman karisten hänen äänestänsä.

Perhoset lepattivat Dianan vatsassa hänen astuessaan viileään jo syksyksi taipumassa olevaan kesäiltaan. Tiesikö hän todella mitä oli tekemässä? Kääntäessään selkänsä perheelleen Diana menetti kaiken turvan mitä hänellä oli vaarallisessa maailmassa. Diana kuitenkin karisti epämiellyttävät ajatukset mielestänsä ja lähti kävelemään kohti määränpäätänsä. Mikään ei saisi estää hänen vapauttansa.

****

Ärtyneenä Brita kulki kohti Dianan huonetta. Tytön olisi pitänyt olla jo alhaalla syömässä yhdessä perheen kanssa.

Astuessaan Dianan tyhjään huoneeseen ja nähdessään Dianan jättämän viestin kauhu iski Britan sydämeen. Mitä hän nyt tekisi? Perheen maine olisi mennyttä, jos kaikki saisivat kuulla tästä!

"Minä en mene naimisiin Derrickin kanssa. Olen mennyt paikkaan, mistä te ette minua löydä, joten turha edes yrittää etsiä.

-Diana"

Brita luki uudestaan ja uudestaan viestiä. Ei mitään vihjettä missä tyttö voisi olla. Nopeasti suunnitelma perheen maineen pelastamiseksi alkoi muodostua Britan mielessä. Kunhan vain Thomas antaisi siunauksen suunnitelmalle kaikki olisi taas hyvin.

"Et voi olla tosissasi! Ei meillä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin naittaa Jeanne Derrickille! Jos Derrick kelpasi aviomieheksi Dianalle, miksi hän ei kelpaisi Jeannelle?" Brita sähisi. Hän ei voinut ymmärtää miksi Thomas oli niin vastahakoinen hänen suunnitelmalleen. Jos Derrick ei saisi Hennelleiltä vaimoa niin kuin oli luvattu, mies varmasti tekisi kaikkensa pilatakseen Henellien maineen muiden silmissä. Siinä tapauksessa Jeannelle ja Alysille ei olisi avioliittoja, ei hyviä eikä huonoja.

"Jeanneon nuorempi kuin Diana, ikäero kasvaa jo liian suureksi", Thomas koitti vastustella Britaa. Hän ei halunnut lempilapsensa joutuvan vanhan miehen vaimoksi.

"Jeannen ja Dianan ikäero on vain minimaalinen osa siitä, mitä Dianalla ja Derrickillä on. Täysin merkityksetön asia siis. Jeanne nai Derrickin ja sillä selvä", Brita sanoi päättäväisesti.

Thomas huokaisi ja myöntyi vaimonsa tahtoon. Hänestä ei ollut koskaan vastustamaan vahvatahtoisia ihmisiä. Ensin hän oli juossut Hesterin pillin tahtiin ja saanut Hesteristä voimaa Britan vastustamiseen ja Hesterin kuoltua perheen päätösvalta oli siirtynyt Britalle. Pettyneenä itseensä Thomas kääntyi ja lähti kävelemään kohti Fletcherin kauppaa, hänellä oli avioliittoasioita sovittavanaan.

***

"Kuten jo aiemmin puhuimme on tapahtunut pieniä muutoksia ja valitettavasti Diana ei voi mennä kanssasi naimisiin. Minulla on kuitenkin toinen yhtä hyvä tytär sinulle naitavaksi ja häät voidaan pitää jo aiemmin sovitulla aikataululla", Thomas selitti häpeissään Derrickille. Suuttumus Dianaa kohtaan oli alkanut nousta jo Thomasissakin, miten tyttö oli kehdannut jättää perheen tälläiseen tilanteeseen.

"En vieläkään ymmärrä mikä tässä on nyt Dianan kanssa ongelmana, mutta olen valmis näkemään toisen vaihtoehdon. Jos hän on tarpeeksi kaunis, suostun vaimon vaihtamiseen", Derrick vastasi ärtyneenä. Hän ei halunnut muuta kuin nuoren vaimon nopeasti naitavaksi ja nyt ilmeni kaikenlaisia ongelmia. Derrick tarvitsi perijän ja jatkajan kaupallen, eikä hänellä ollut enää aikaa jäädä odottelemaan.

"Jeanne tulehan esittäytymään!" Thomas huudahti. Derrick käänsi katseensa ja jäi mielenkiinnolla odottamaan miltä uusi vaimoehdokas näyttäisi.

Tärisevin jaloin Jeanne käveli kohti perhehuonetta. Kohti Dianan kihlattua. Miten asiat olivatkaan yhtäkkiä kääntyneet näin? 

Hiljaa Jeanne istui sohvalle miesten eteen tuntien samalla Derrickin katseen kulkevan edestakaisin hänen kehollansa. Jeanne tunsi alkavansa voida huonosti. Ei tämä ollut hänen kohtalonsa. Mitään hyvää ei voisi seurata siskon kihlatun naimisesta.

Henkeään pidätellen Thomas odotti Derrickin reaktiota. Brita oli saanut hänet ymmärtämään kuinka vakavasta asiasta olisi kyse, jos Derrick ei suostuisi vaimon vaihtamiseen. Thomasin onneksi Derrick näytti olevan tyytyväinen näkemäänsä ja mies nousikin ylös kosiakseen Jeannea.

Jeanne tuijotti kauhuissansa eteensä polvistuvaa miestä. Tässä se oli. Hän menisi naimisiin siskonsa kihlatun kanssa. Jeanne tunsi irrottautuvansa kehostansa lupautuessansa miehelle vaimoksi.

Tärisevin sormin Jeanne pujotti sormuksen sormeensa. Enää hän ei voisi paeta. Dianan karkumatkan takia Jeanne oli varma siitä, ettei äiti jättäisi häntä hetkeksikään vahtimatta. Eikä Jeannella edes ollut Dianan rohkeutta ottaa askelta tuntemattomaan.

Kihlajaislounaan jälkeen Jeanne jäi tuijottamaan tulevaa kotiansa kaikessa hiljaisuudessa. Alle viikon päästä hän muuttaisi sinne eikä olisi enää Jeanne Henell. Yhtäkkiä oman talouden emäntänä olo ei kuulostanut enää houkuttelevalta.

****

Lopulta Jeannen kauhulla odottama päivä saapui. Häät. Häät jotka oli valmisetltu hänen siskoaan varten. Puku, joka oli teetätetty hänen siskollensa. Aviomies, joka oli valittu hänen siskollensa. Nyt ne kaikki olivat Jeannen, eikä Jeanne halunnut niitä.

Kauhuissaan Jeanne kuunteli Britan selitystä siitä, mitä hänen odotettiin aviovuoteessa tekevän. Ajatus Derrickistä ja hänestä yhdessä alastomana sai oksennuksen nousemaan Jeannen kurkkuun. Mielessään Jeanne kiljui vastalauseita, mutta hänen suustansa tuli vain myöntäviä sanoja.

****

Haikeana Thomas veti tyttärensä syleilyynsä. Thomas ei millään voinut uskoa nyt olevan jo hänen tyttärensä hääpäivä. Kuinka aika kiisikään, vastahan Jeanne oli ollut vain pieni käärö hänen sylissänsä.

"Isä en halua tehdä tätä", Jeanne sai soperrettua kauhuissaan suustaan. Alkuun hän ei ollut voinut uskoa olevansa menossa naimisiin, mutta nähdessään Dianalle valmistellun hääpaikan alkoi kamala totuus iskeytyä hänen ajatuksiinsa. Jeanne oli menossa naimisiin, mutta ei kokenut olevansa valmis siihen varsinkaan, kun hänen tuleva aviomiehensä oli hänen siskonsa kihlattu.

"Kaikki kääntyy vielä hyväksi Jeanne. Derrick on hyvä mies, hän pitää sinusta kyllä huolen. Hermoilu hääpäivänä on täydellisen normaalia nuorille morsiammille, älä huoli siitä. Pian olet naimisissa ja pääset aloittamaan elämäsi oman taloutesi emäntänä", Thomas koitti rauhoitella tytärtään. Pieni omatunnon pistos iski kuitenkin hänen sydämeensä, Jeanne oli kovin nuori Derrickiin verrattuna.

****

Sadepäivästä huollimatta Jeannen ja Derrickin häät olivat ulkona, aivan kuin kaikki muutkin Rosewoodin häät. Jotta luonnonhenget voisivat todistaa avioliittoa ja antaa siunauksensa sille, täytyi liitto sitoa pihalla. Kauppiaille ja talonpojille luonnonhenget riittivät avioliiton todistajiksi, joten pappia ei oltu kutsuttu paikalle. Brita ei halunnut maksaa Jeannen häistä yhtään enempää kuin oli pakko. 

Tuntiessaan Derrickin ryppyisen käden pujottavan sormusta Jeannen sormeen, tunsi hän kuinka joku olisi kahlehtinut hänet kiinni. Onni ja rakkaus olivat kaukana Jeannen mielestä hänen tuijottaessaan aviomiestään, hänestä tuntui kuin taivaskin olisi itkenyt hänen kohtalonsa puolesta.

Hymyillen Brita katsoi valojaan vannovaa hääparia. Häät olivat alkaneet täydellisesti. Vieraaksi oltiin jopa saatu yksi ritari kuninkaan vartiokaartista.

Hymyillen Brita katsoi takanaan istuvaa Alysia ja sir Ivan Everettiä. Hän oli tarkoituksella pistänyt nuorimman tyttärensä ritarin viereen istumaan, hänen suunnitelmissaan siinsi jo uusi avioliitto. Kauniina tyttönä Alys olikin selvästi herättänyt Ivanin huomion.

Tärisevin jaloin Jeanne niiasi häntä ensitanssiin pyytävälle aviomiehelleen. Miehen vetäessä hänet syleilyynsä Jeanne tunsi iloa, ettei ollut syönyt aamulla lainkaan, muuten hänen aamupalansa olisi löytnyt Derrickin rinnuksilta. Mielessään hän laski sekunteja tanssin loppuun, jotta hän pääsisi siirtymään ruokasalin puolelle.

Kuunnellessaan pöydän valtaamaa puheensorinaa Jeanne tunsi, kuin hän ei olisi huoneessa lainkaan. Muut puhuivat suunnitelmistaan ja tulevaisuudesta, asioista joita Jeanne ei omalla kohdallaan halunnut ajatella. Ruoka tuntui takertuvan Jeannen kurkkuun jokaisella suupalalla. Ainoastaan runsas viini sai ruuan huuhtoutumaan alas asti. 

"Tahtoisin nostaa maljan kauniille tyttärelleni ja hänen menestyneelle aviomiehelle", Thomas aloitti keskeyttäen pöydän valtaaman puheensorinan. "Olkoon heidän avioliittonsa pitkä ja tuottakoon se monta poikaa!" Thomas jatkoi.

Arvokas viini maistui tuhkalta Jeannen suussa. Muiden onnentoivotukset tuntuivat kuin puukkoa olisi käännetty haavassa. Jeanne oli päässyt naimisiin rikkaan kauppiaan kanssa, hänen kuuluisi olla onnellinen, mutta kaikki mitä Jeanne saattoi ajatella oli se kuinka hän tahtoi vain päästä takaisin kotiin ja jatkaa niin kuin ennenkin. Hermostuneena Jeanne kaatoi kuitenkin lasiinsa jatkuvalla tahdilla lisää viiniä, hän tiesi mitä ilta toisi tullessaan eikä hän halunnut muistaa sitä.

Illan viimeisten auringonsäteiden kajastaessa Jeanne pakeni ylös uuteen makuukamariinsa, jonka hän jakaisi vastedes Derrickin kanssa. Kauhulla hän odotti tulevaa, mutta onneksi juotu viini oli tehnyt tehtävänsä, saaden aikaan suloisen välinpitämättömyyden.

Nähdessään Derrickin tulevan sisään heidän yhteiseen makuuhuoneeseensa Jeanne tunsi kauhun hiipivän jälleen hiljaa jäseniinsä. Derrickin johdattaessa hänet sängylle, pyrki hän katoamaan takaisin alkoholin huuruisiin mielikuviinsa, unohtamaan mitä hänelle oli tapahtumassa ja irrottautumaan ruumiistansa.

Derrickin avatessa Jeannen mekon nyörejä ei Jeanne tuntenut enää mitään, aivan kuin sängyssä olisi ollut joku muu kuin hän. 

****

"Häät menivät täydellisesti! Huomasitko miten sir Everett katsoi Alysia? Hän olisi täydellinen puoliso Alysille. Ritari vävynä saisimme paljon lisää kunnioitusta ja uusia asiakkaita kauppaan. Puhumattakaan mahdollisuuksista, jotka avautuisivat Alysin lapsille!" Brita intoili kullan kuvat silmissänsä. 

"Oletko aivan varma, että sitä liittoa kannattaa tavoitella? Huhujen mukaan Ivanin äiti Aldith ei ole erityisen avoin liitolle alempisäätyisen kanssa. Samassa taloudessa asuminen voisi olla haastavaa Alysille, mikäli avioliitto toteutuisi", Thomas epäröi.

"Aldith on jo vanha kurppa, ei hän kauaa elä. Ivan on kuitenkin perheen päänä vastuussa omasta avioliitostansa ja jos hän haluaa Alysin, ei Aldithilla ole siihen mitään sanottavaa", Brita julisti.

Kuunnellessaan Britaa Alysin naitattaminen ritariluokkaan alkoi houkutella Thomasia enemmän ja enemmän. Avioliitto avaisi perheelle kieltämättä uusia ovia ja mahdollistaisi kaupan kasvun uudella tavalla. Jonain päivänä Henellien kauppa voisi olla Rosewoodin suurin. Hymyillen ajatukselle Thomas vastasi Britalle myöntävästi, nainen voisi pyrkiä edistämään naimakauppoja.

Onnessaan Brita teki jotain, mitä ei ollut vuosiin tehnyt ja halasi Thomasia lämpimästi. Vihdoinkin heidän talossansa ei ollut ketään, joka olisi häirinnyt heidän välejänsä. Hester ja Jeanne olivat molemmat poissa. Brita tunsi itsensä onnellisemmaksi kuin oli vuosiin tuntenut.

****

Raivoissaan Brita tuijotti Dianan lähettämää kirjettä. Raivo oli niin suurta, ettei Brita voinut edes hengittää kunnolla. Kuinka tyttö kehtasi! Diana oli aiheuttanut Henellien maineeseen suuren häpeätahran, josta eroon pääsy kestäisi vuosia.

Vihaisesti Brita ruttasi kirjeen ja paiskasi sen maahan. Dianaa hän ei enää ikinä kutsuisi tyttärekseen.

****

****

****

Ja näin on toisen sukupolven avioliitot saatu käyntiin, ensi kierroksella onkin sitten luvassa paljon häähumua. Minne uskotte Dianan lähteneen ja mistä Brita raivostui niin paljon?