Extra 5 Luostari

Aiemmin luostarissa: 

Pappi Gerald Grey naitatti sisarensa Rubyn vanhalle lordi Crafwordille vastoin tytön toivetta jäädä luostariin. Myöhemmin luostarissa kuultiin Rubyn kuolleen synnytykseen, mutta extrassa selvisi Rubyn todellisuudessa paenneen mieheltään metsään noidan luo. Siellä Ruby sai noidan opin ja onkin vaikuttanut valtakunnan tapahtumiin kenenkään tietämättä hänen todellista henkilöllisyyttään.

Robert Crawford pakotti nuoremman tyttärensä Cecilian liittymään luostariin vastoin tämän tahtoa. Sisar Morganan ja Geraldin välille tämä aiheutti suurta kitkaa, sillä Morganan mielestä luostariin ei pitäisi ottaa ketään, joka sinne ei tahdo. Cecilian alku luostarissa oli haastava, mutta hän alkoi tottua ajatuseen nähdessään nunnien salaisen kellarin ja sen sisältämän tiedon. Geraldin ja Morganan välit huononivat huononemistaan, mikä johti lopulta siihen, että Gerald raiskasi Morganan. Välikohtauksen johdosta Morgana tuli raskaaksi. Alkuun hän epäröi pitää lapsen, mutta päätti lopulta jatkaa raskauttaan. Yhdessä Cecilian kanssa he kuitenkin salasivat sen Geraldilta.

****

Geraldin ja Robertin yhteistyö ei lakannut Rubyn kuolemaan, vaan jatkui vahvana sen jälkeenkin. Ylipappina Geraldilla oli paljon valtaa ja rikkauksia, mutta ei ketään kelle niitä jättää, vaadittiinhan papeilta naimattomuutta ja selibaattia. Geraldin ainoa elossa oleva sukulainen oli Robertin ja Rubyn lapsi, Amadeus Crawford ja Robert halusikin antaa tälle parhaat mahdollisuudet menestykseen. Joskus Gerald oli ajatellut tekevänsä äpärän jonkun huomaamattoman naisen kanssa, mutta jostain syystä hän ei ollut kyennyt enää olemaan naisen kanssa vuosiin. Gerald oli yrittänyt kaikkensa, ruokoilla luonnonhenkiä ja uhrata puolisia, mutta mikään ei ollut auttanut. Ei edes pienen maan kansan puolistytön uhraus, vaikka maan luonnonhenget vastasivat hedelmällisyydestä. Aivan kuin joku olisi kironnut Geraldin.

"Sanoit Antonialla olevan jonkinnäköinen suunnitelma kruunun saamiseksi itselleen?" Gerald uteli. Antonia oli jo pitkään havitellut kruunua siinä onnistumatta lukuisista suunnitelmista huolimatta. Ylipappina Geraldin kuului paheksua Antonian asemaa kuninkaan rakastajattarena, mutta kulissien takana hän auttoi parhaansa mukaan Antonian valtapyrkimyksiä. Amadeukselle ei olisi muuta kuin hyötyä siskosta kuningattarena.

"Kyllä ja tällä kertaa suunnitelma on vuotamaton. Aurora ei pian ole enää ongelma", Robert myhäili.

"Entä prinssit?" Gerald kysyi.

"Siihen tarvitsemmekin sinun apuasi. Antonia on ajatellut ehdottaa kuninkaalle Geoffreyn siirtymistä tänne luostariin. Kuningas voisi suostuakin, mikäli sinä lupaat pedata Geoffreylle ylipapin paikan sinun jälkeesi" Robert sanoi hiljentäen ääntään nähdessään Cecilian kävelevän ohi kohti keittiötä.

"Kuninkaan poika seuraavana ylipappina toisi mukavasti lisää rahaa luostarille ja temppelille. Järjestän asian. Entä kruunuprinssi?" Gerald vastasi.

****

"Ylä C ei ala C Isabeau", sisar Morganan ääni kuului Isabeaun takaa. Huokaisten Isabeau palasi säkeistön alkuun ja aloitti soittamaan uudestaan korjaten oman virheensä. Hän halusi jo pois tylsien soittoharjoitusten parista leikkimään veljensä kanssa.

Väsyneenä Morgana kuunteli Isabeaun soittoa. Luostarin abbedissana toimiminen yhdistettynä kaksosten kasvattamiseen osasi ottaa voimille. Kaikesta rankkuudesta huolimatta Morgana ei olisi vaihtanut sekuntiakaan lastensa kanssa vietetystä ajasta. Vaikka kukaanhan häntä ja Ceciliaa ei tiennyt Isabeaun ja Jasonin olevan hänen lapsiaan. Muulle maailmalle Isabeau ja Jason olivat lady Isabeau Byron ja paroni Jason Byron, kulkutaudin orvoksi tekemät Byroneiden kaksoset. 

Cecilia ja Morgana olivat pitkään miettineet miten selittäisivät selvästi aatelisen näköiset orpolapset luostarissa ja Byroneilla vallinnut kulkutauti oli tullut kuin tilauksesta. Byronin kartano oli pidemmän matkan päässä eristyksissä maaseudulla, joten muut aateliset eivät koskaan olleet kovinkaan perillä Byroneiden elämästä. Byroneiden kuollessa kuoli myös heidän ainoa lapsensa, alkuperäinen Jason Byron. Lapsi oli ollut vain hieman vanhempi kuin Morganan kaksoset, joten oli helppoa väittää kaksosten olevan Byroneita. Kukaan aatelisista ei tuntenut Byroneita niin hyvin, että olisi osannut sanoa täydellä varmuudella heillä olevan vain yksi lapsi, joten kukaan ei uskaltanut ihmetellä ääneen Isabeaun olemassaoloa. Olisihan ollut hävettävää joutua myöntämään ettei ollut perillä näiden lapsien lukumäärästä. Näin Morgana onnistui varmistamaan lastensa tulevaisuuden, he saivat aseman avioliitossa syntyneinä lapsina sekä kartanon ja maita perittäväksi. Morgana joutui kuitenkin maksamaan valheen hinnan yksin, hän ei voinut kertoa lapsilleen olevansa näiden todellinen äiti, vaan joutui esittämään luostarin abbedissaa ja heidän kasvatusäitiään.

****

"Minkälaista oli tänään koulussa?" Morgana kysyi kaksosilta heidän viettäessään jokapäiväistä päivällishetkeä lastensa ja Cecilian kanssa. Gerald ei ollut osallistunut vuosiin luostarin yhteiselle päivälliselle, vaan vaati ruokansa toimitettavaksi huoneeseensa. Cecilia teki sen joka kerta suorastaan mielissään, mikä ihmetytti aina välillä Morganaa. Tällä oli kuitenkin aina pelottava hymy kasvoillaan ruuan vietyään, joten Morgana ei ollut koskaan uskaltanut kysyä, mitä tämä teki. Hän tosin epäili sen liittyvän jotenkin siihen, kuinka paljon Cecilia vietti aikaa nunnien kellarissa.

"Ihan tyhmää! En taaskaan saanut käännettyä latinaa oikein ja sain lisätehtäviä läksyksi! Aldwin jaksoi muistuttaa niistä koko paluumatkan", Jason alkoi valittamaan.

"Jos tekisit läksyt alunalkaen, et saisi lisätehtäviä", Isabeau piikitteli Jasonia hymyillen.

Jasonin vastatessa Isabeaun piikittelyyn hymy levisi Morganan huulille. Vuosien saatossa hän oli oppinut nauttimaan ruokailuhetkistä, niiden aikana hän saattoi kuvitella olevansa normaali nainen ja viettävänsä aikaa virallisen perheensä kanssa.

Morganan hymy hyytyi kuitenkin hetkeksi katsoessaan villisti elehtivää Jasonia. Pojasta kasvoi päivä päivältä enemmän Geraldin näköinen ja Morgana pelkäsi jatkuvasti enemmän sitä hetkeä, kun Gerald tajuaisi kaksosten todellisen perhetaustan. Tähän mennessä Gerald ei ollut osoittanut minkäänlaista kiinnostusta Byronin orpolapsiin, mutta Morgana pelkäsi asian muuttuvan lasten kasvaessa.

"Äiti saanko mennä huomenna leikkimään Nevilleille Annabethin kanssa? Isabeau kysyi.

Morgana tunsi sydämensä lämpeävän kuullessaan Isabeaun kutsuvan häntä äidiksi. Aluksi Morgana oli opettanut kaksosia kutsumaan häntä sisar Morganaksi, mutta lopulta kiusaus oli vienyt voiton ja hän oli antanut kaksosille luvan puhutella häntä äitinä, kunhan he eivät vain koskaan tekisi sitä kenenkään muun kuin hänen ja Cecilian kuullen.

"Kunhan palaat päivälliselle kotiin saat mennä", Morgana lupasi.

Cecilia seurasi kaksosten höpötystä hymyillen. Vuosien saatossa Cecilia oli kiintynyt kaksosiin kovin, olihan hän saanut osallistua kaksosten kasvatukseen yhdessä Morganan kanssa. Isabeauta ja Jasonia lähemmäs äitiyttä Cecilia ei luostarissa pääsisi.

Kaksosten aiheuttama hymynkare tipahti nopeasti Cecilian huulilta hänen ajatellessaan tulevaa iltaa. Hän oli tehnyt jotain syvästi kiellettyä ja ottanut yhteyttä metsän ilkeään noitaan ja sopinut tapaamisen. Cecilia oli ohimennen kuullut isänsä ja Geraldin keskustelut Antonian suunnitelmista. Kuten Robert oli ennustanut, Aurora ei ollut enää Antonian tiellä. Kuningatar oli kuollut muutamia viikkoja sitten keuhkotautiin ja jättänyt paikan kuninkaan rinnalla tyhjäksi. Cecilia ei voinut uskoa Crawfordien käsien olevan puhtaat kuningattaren kuolemaan liittyen, vaan epäili näiden tehneen jotain kuningattaren pään menoksi. Miesten keskusteluiden perusteella he suunnittelivat jotain kuningattaren lasten hävittämiseksi, eikä Cecilia voinut antaa sen tapahtua.

****

Jännittyneenä Cecilia istui ulkona ja odotti noitaa miettien ilmestyisikö tämä lainkaan paikalle. Hän kamppali jatkuvasti sisällään omatuntonsa kanssa, joka huusi häntä palaamaan sisälle ja jättämään noidan tapaamisen välistä. Luonnonhenget eivät pitäneet, kun niiden toimintaan kajottiin.

Cecilian kamppailun omatunnon kanssa keskeytti kuitenkin noidan ilmestyminen paikalle kuin tyhjästä. Cecilia tuijotti ilmasta ilmestyvää noitaa peloissaan. Vihreän ihon alla noita näytti häiritsevän tutulta.

Ruby tuijotti odottavasti Ceciliaa. Hän oli yllättynyt suuresti Cecilialta saamastaan viestistä ja oli suostunut tapaamaan tämän pelkästään nähdäkseen, mitä tyttö saattoi haluta. Mielenkiinnolla Ruby tutkaili tytön kasvoja, lyhyen avioliittonsa aikana hän oli hoitanut Ceciliaa kuin omaansa ja oli ehtinyt kiintynyt tähän ennen avioliittonsa epäonnekasta päättymistä.

"O-olemmeko me nähneet jossain aiemminkin?" Cecilia kysyi hämmentyneenä. Katsoessaan noidan kasvoja hän oli koko ajan varmempi siitä, että hän oli nähnyt tämän jossain aiemminkin. Cecilia ei kuitenkaan saanut päähänsä millään, milloin ja missä hän oli noidan nähnyt.

Ruby yllättyi Cecilian muistaessa vielä hänet, olihan tyttö ollut kovin pieni Rubyn väitetyn kuoleman tapahtuessa. Edes Antonia ei ollut tunnistanut häntä, mutta vain lapsena hänet tuntenut Cecilia tunnisti. Lyhyen hetken Ruby tunsi lämmön pilkahduksen jo kylmettyneessä sydämessään, mutta kauaa se ei kestänyt.

"Emme me ole koskaan nähneet", Ruby naurahti hermostuneena. Cecilia ei saisi tunnistaa häntä, muuten monet asiat muuttuisivat monimutkaisemmiksi. "Mitä sinä haluat?" Ruby kysyi vaihtaakseen puheenaihetta.

Hermostuneena Cecilia keräsi rohkeutta sanoakseen tahtomansa ja voittaakseen omatuntonsa kolkutuksen. "Minä tahdon Robert Crawfordin kuolevan", Cecilia sanoi varmalla äänellä. Hänen isänsä kylvi ympärille hävitystä ja Cecilia oli päättänyt pysäyttää sen, ennen kuin olisi liian myöhäistä.

Ruby tunsi leukansa loksahtavan auki kuullessaan Cecilian toiveen. Pyyntö oli yllättävä ja varsin yhteneväinen Rubyn omienkin suunnitelmien kanssa. 

"Paljonko se maksaa?" Cecilia kysyi vaativasti yllättyneen näköiseltä noidalta.

Hetken Ruby keräsi itseään ennen vastaamistaan. "Ei mitään, Robert Crawford on ollut listallani jo hieman pidempään. Toiveen toteuttamisessa kestää kuitenkin hetki, on asioita joiden pitää tapahtua ennen Crawfordin kuolemaa. Voit kuitenkin helpottaa eroon pääsyä isästäsi, otan sinuun yhteyttä kun on aika", Ruby sanoi ja katosi.

Hämmentyneenä Cecilia jäi katsomaan tyhjään paikkaan, jossa noita vielä hetkeä aiemmin oli. Hän ei vielä sisäistänyt kunnolla mitä juuri oli tapahtunut.

****

Kitkiessään rikkaruohoja noidan kohtaaminen pyöri edelleen Cecilian mielessä. Hän oli aivan varma siitä, että oli nähnyt noidan jossakin. Jostain syystä hän ei vain millään saanut mieleensä missä. Samaan aikaan Cecilian omatunto kolkutti hänen rinnassansa, noitien kanssa asiointi oli tiukasti kiellettyä.

Mietteliäänä Cecilia kiskaisi rikkaruohot juurineen irti ja piilotti ne vyötäisillään olevaan pussukkaan. Kuka olisikaan arvannut mitä ominaisuuksia rikkaruohoilla saattoi olla oikein käytettynä? Vaikka Morgana ei ollut koskaan suunnitellut kostoa Geraldille, oli Cecilia tehnyt sen hänen puolestansa. Nunnien kellarista oli löytynyt monenlaisia tapoja tuhota miehiset kyvyt ja niihin Cecilia oli tarttunut.

****

"Ei noin kovaa Jason!" Isabeau kiljui veljensä iskiessä tyynyllä niin lujaa, että höyhenetkin lensivät.

"Luovuta tai isken vielä kovempaa!" Jason vastasi siskolleen nauraen.

"En luovuta!" Isabeau kiljaisi huomaamatta taakseen ilmestynyttä Geraldia.

"Huuto ja kalliiden tyynyjen pilaaminen seis!" Gerald ärähti. Hän ei voinut sietää luostarin orvoista lähtevää meteliä.

Kuullessaan ylipapin ärähdyksen Isabeau ja Jason kätkivät nopeasti tyynyt selkänsä taakse ja katsoivat tätä pelokkaan anteeksipyytävästi. Morgana teroitti aina heidän päähänsä, ettei ylipappia saanut häiritä, vaan tämän näköisiltä piti pysyä parhaansa mukaan piilossa. Hieman kauhuissaan molemmat katsoivat nyt ylipappia ja toivoivat ettei tämä rankaisisi heitä.

Kaksosten katsoessa suoraan Geraldia kohti ei hän voinut millään olla huomaamatta, kuinka tutun näköisiä nämä hänelle olivat. Varsinkin Jason oli todella häiritsevän tutun näköinen. Gerald ei kuitenkaan saanut millään päähänsä keltä kaksoset näyttivät. Mietteliäänä hän jätti kaksoset rauhaan ja koitti keksiä keiltä he näyttivät.

****

Jännittyneenä Margaret vilkuili abbedissaa ja ylipappia. Tänään hän liittyisi luostariin nunnien pariin ja aloittaisi uuden elämänsä, kunhan abbedissa ja ylipappi vain hyväksyisivät hänet ensin luostarin oppiin.

"Olet siis kiinnostunut liittymään luostariin ja omistamaan loppuelämäsi sen palvelulle lady Margaret?" Morgana kysyi ja toivoi samalla sisimmässään tämän todellakin olevan Margaretin oma toive eikä vanhempien pakotus niin kuin Cecilialla.

"Kyllä, olen jo pidempään tahtonut omistaa elämäni jollekin korkeammalle", Margaret vastasi silmät loistaen. Hän ei millään malttanut odottaa pääsevänsä opiskelemaan enemmän.

Helpotus valtasi Morganan mielen hänen katsoessaan kuinka Margaret puhui luostarista. Tyttö selkeästi halusi vapaasta tahdostaan luostariin. "Olet siis enemmän kuin tervetullut", Morgana sanoi Margaretille hymyillen lämpimästi ja alkaen johdattaa tätä yläkertaan.

Tyytyväisenä Margaret hymyili ja katsoi uutta hamettaan. Säkkikankaasta tehty vaateparsi kutitti enemmän kuin mikään Margaretin päällä aiemmin ollut, mutta sen uhrauksen hän oli valmis tekemään vapautensa saada jatkaa opintojaan puolesta. 

"Sinä saat jakaa viereisen huoneen sisar Cecilian kanssa. Hän on juuri antanut viimeisetkin valansa noviisiaikansa päätyttyä ja on enemmän kuin pätevä opastamaan sinua luostarin arkeen", Morgana sanoi ja osoitti Margaretin uuden huoneen ovea.

Uteliaana Margaret katsoi ikkunasta ulos tuijottavaa hiljaista nunnaa. Cecilia oli ollut jonkin aikaa hänen kanssana aatelistyttöjen tapakoulussa, mutta he eivät olleet siltikään koskaan puhuneet kahden kesken. Cecilia oli Margaretia vanhempi eikä tämä ollut muutenkaan osoittanut kiinnostusta kenenkään seuraan kouluaikoina, joten nainen oli jäänyt kovin etäiseksi Margaretille. 

Cecilian kääntyessä hän hymyili leveästi Margaretille ja veti tämän tervehdyssuukkoihin. "Tervetuloa luostariin sisar Margaret, toivottavasti viihdyt täällä", Cecilia sanoi Margaretille kateellisena. Tämä oli saanut itse valita kohtalonsa toisin kuin Cecilia itse.

"Kiitos, odotan innolla tulevia oppeja", Margaret vastasi onnessaan. Tästä alkaisi hänen uusi elämänsä.

****

Hiljaisesti Morgana hyräili unilaulun loppuja Isabeaulle, vuosien saatossa hän oli ottanut tavakseen päästää Isabeaun nukkumaan viereensä abbedissan kamariin. Hän tahtoi pitää tyttärensä mahdollisimman lähellä niin pitkään kuin oli mahdollista. Isabeau ei ollut osoittanut lainkaan merkkejä kiinnostukseseta jäädä luostariin, eikä Morgana halunnut tyttöä sinne pakottaa. Margaretin saapuminen luostariin oli ollut Morganalle muistutus siitä, etteivät hänen omienkin kaksostensa naimaikä lähestyi kovaa vauhtia ja pian olisi se päivä, kun Morganan tulisi luopua heidän seurastansa. Tarpeeksi vanhaksi kasvaessaan Jason saattaisi ottaa haltuunsa Byroneiden maalaiskartanon ja Isabeau puolestaan muuttaisi aviomiehensä kotiin Morganan sellaisen hänelle löytäessään.

Isabeaun vaipuessa uneen Morgana antoi kevyen suudelman tämän otsalle ja jäi hetkeksi katsomaan tyttärensä viattomia kasvoja. Kunpa hän vain saattaisi kertoa lapselleen totuuden hänen oikeasta äidistään.

****

"Tahdon vielä kerran toivottaa sinut tervetulleeksi luostarin oppiin prinssi Geoffrey", Gerald sanoi hymyillen tyytyväisesti. Kuningas oli maksanut hyvin poikansa ottamisesta luostariin ja kaiken lisäksi kuninkaan poika lisäsi paljon Rosewoodin luostarin arvostusta muiden valtakuntien ylipappien keskuudessa. Geoffreyn avulla Gerald sai lisää valtaa sekä ylipappien keskuudessa että Rosewoodin valtakunnassa.

"Kiitos", Geoffrey vastasi jäykästi. Luostari ei ollut paikka minne hän oli halunnut, mutta isän määrätessä vaihtoehtoja ei ollut. Geoffrey oli kuitenkin huokaissut helpotuksesta isänsä luvatessa hänen saavan asua linnassa vielä muutaman vuoden. Luostarin pappiskokelaille varatut heinillä täytetyt pedit eivät suuremmin Geoffreytä houkutelleet.

"Aloitan sinun opetuksesi ensi viikolla, tällä viikolla tutustumme vain luostariin ja papiston velvollisuuksiin. Tulevana ylipappina sinun on tärkeää tuntea velvollisuudet ja vastuut hyvin, onhan sinulla joissakin asioissa valta kuninkaankin yli", Gerald selitti.

"Mitä tarkoitat vallalla kuninkaankin yli?" Geoffrey kysyi hämmentyneenä. Hänen mielesään isä oli aina ollut kaikkein ylin, mutta Geraldin sanat väittivät toista.

"Kaikki asiat joita uskonto edes sivuaa ovat ylipapin vaikutusvallan alla. Ylipappi tietenkin osallistuu vain suurimpiin asioihin, esimerkiksi kruununperijän avioliitto pitää olla myös ylipapin hyväksymä. Jos käytät tulevaa valtaasi oikein Geoffrey, voit kasvattaa sen jopa suuremmaksi kuin veljesi", Gerald sanoi tyytyväisesti hymyillen.

Hiljaisesti Geoffrey alkoi pyöritellä ylipapin sanoja mielessään. Jopa suurempi valta kuin Edillä kuulosti todella houkuttelevalta hänen mielestänsä. Yhtäkkiä elämä luostarissa ei kuulostanutkaan yhtä synkältä kuin hän oli ajatellut.

*****

Kaksosten syntymäpäivät saapuivat nopeampaa kuin Morgana olisi halunnut. Naimaiän saavuttaminen oli vain yksi askel lähemmäs kaksosten muuttamista pois luostarin turvallisten porttien takaa. Morgana ei olisi halunnut päästää lapsiaan vielä menemään, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja.

Hymyillen Isabeau ja Jason katsoivat toisiansa. He saattoivat olla orpoja, mutta heillä oli sentään toisensa ja nunnat. Luostarin tapoihin ei kuulunut pröystäily, joten suuria juhlia kaksosille ei oltu järjestetty, mutta kumpikaan ei osannut sellaisia edes kaivata. Heille kaikkein tärkeimmät ihmiset olivat jo paikalla.

Jason katsoi innoissaan edessään olevaa piirakkaa. Naimaiän saavuttaminen tarkoitti sitä, että hän pysytyisi pian ottamaan perintömaansa takaisin omaan haltuunsa. Jasonin lapsuuden vuosien ajan luostari oli huolehtinut maista ja niiden hoidosta verottaen siitä hyvästä kovan summan. Jasonin astuessa avioon hän voisi muuttaa pois luostarista ja alkaa hallinnoimaan omaa omaisuuttansa. 

"Toivottavasti löydän nopeasti itselleni kauniin ja soveliaan vaimon", Jason toivoi puhaltaessaan kynttilöitä.

Samoin kuin Jasonin, myös Isabeaun ajatuksen pyörivät tulevassa avioliitossa. Hän ei tuntenut lainkaan valtakunnan aviomiesehdokkaita luostarin suojissa vietetyn lapsuuden vuoksi ja oli huolissaan mahdollisuuksistaan avioliittomarkkinoilla, eihän hänellä edes ollut vanhempia, jotka olisivat häntä naittaneet!

"Toivottavasti Jason tai sisar Morgana löytää minulle hyvän aviomiehen", Isabeau toivoi.

Paroni Jason Byron

Lady Isabeau Byron

Vihellellen Margaret poimi tuoreita appelsiinejä. Luostarin kasvimaalla työskennellesään hän oli oppinut nauttimaan yksinkertaisista asioista, kuten siitä kuinka sai kirjaimellisesti nähdä oman työnsä jäljen kasvavan. Kasveista teki entistä mielenkiintoisempia se, mitä niillä saattoi tehdä oikein käytettynä. Nunnien salaisesta kellarihuoneesta oli löytynyt monenlaisia käyttötarkoituksia niinkin yksinkertaiselle asialle kuin appelsiinin kuorille. 

Hymyillen Margaret kiskaisi viimeisenkin kypsän appelsiinin puusta ja alkoi suunnitella kuinka hän viettäisi jälleen kerran koko yön kellarissa tutkien kasveja ja niiden käyttötarkoituksia. Suurimman osan ajasta Margaret sai kellarissa viettää yksin, mutta joinakin öinä sisar Cecilia liittyi seuraan tekemään keitoksiaan, joita hän syötti jatkuvasti ylipapille. Margaretilla oli omia aavistuksia siitä, mitä Cecilia teki, mutta ei halunnut sotkeutua niihin sen enempää kuin oli pakko.

Kuullessaan kiireiset häntä kohti kulkevat askeleet Margaret hätkähti ajatuksistaan. Kuka olisi liikkellä näinkin myöhään?

Kääntyessään katsomaan Margaret tunnisti lähestyvän hahmon heti ystäväkseen Janeksi. Nopeasti hän myös huomasi Janen olemuksesta jonkin olevan pielessä.

"Mikä on hätänä?" Margaret kysyi hädissään olevalta Janelta.

"Minä olen raskaana. Sinun täytyy auttaa minua", Jane sanoi anelevalla äänellä.

****

"Lähetit viestiä, että sinulla on asiaa", Robert sanoi ärtyneenä. Hän oli kuvitellut voivansa lakata vaivaamasta päätänsä Cecilian asioilla tämän liityttyä luostariin, mutta silti vieläkin tyttö häiritsi häntä asioillaan.

Cecilian kädet puristuivat nyrkkiin hänen kuullessaan isänsä äänensävyn. Miksi hän oli edes kuvitellut koskaan isänsä välittävän hänestä? Antonia oli isän lempivaimon tytär ja Amadeus puolestaan poika. Heistä isä välitti, mutta ei viidennen vaimon vähäpätöisestä tyttärestä. Viimeisen kerran Cecilia oli kuitenkin päättänyt yrittää saada isänsä huomion, olihan hän luvannut noidalle järjestää miehen luostariin täksi iltaa.

"Haluan pois täältä, tahdon lapsia ja aviomiehen, en pölyisiä kirjoja ja jatkuvia palvelusmenoja", Cecilia sanoi katsoen isäänsä surullisesti.

Robert tunsi itsensä entistä ärtyneemmäksi kuullessaan minkä takia Cecilia oli hänet luokseen pyytänyt, tytärhän oli jo antanut valansa luostarille! "En missään nimessä ota sinua pois luostarista. Se tulisi aivan liian kalliiksi", Robert tokaisi ja nousi ylös, hänellä oli jo muutenkin kiire Antonian lähestyvien häiden vuoksi.

****

Ärtyneenä mutisten Robert käveli ulos luostarista, hänellä oli vielä järjestelyitä tehtävänään Antonian aseman turvaamisen vuoksi.

Kävellessään kivetystä pitkin Robert näki yhtäkkiä eteensä ilmestyvän naisen tyhjästä. Hermostuneena Robert käytti silmänsä auki ja kiinni muutaman kerran ennen kuin ymmärsi naisen todellakin olevan todellinen eikä hänen mielikuvituksensa tuotetta.

Robert tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin hänen selkäänsä katsoessaan naista, mutta päätti lähteä varovaisena kulkemaan tämän ohi. Nainen kuitenkin esti Robertin kulun tarttumalla tätä käsivarresta. Ärtyneenä Robert kiskaisi kätensä irti naisen otteesta ja kivahti: "Mitä sinäkin siinä teet! Häivy takaisin metsääsi noita!"

Kuullessaan Robertin sanat noita räjähti pahanenteiseen nauruun.

"Etkö sinä tunnista minua enää? Rakasta vaimoasi ja ainoan poikasi äitiä?" Ruby nauroi pilkallisesti.

Robert tunsi jähmettyvänsä kauhusta ymmärtäessään kuka noita todellisuudessa oli. "R-ruby?" hän kuiskasi kauhuissaan.

"S-sinähän kuolit... Sinun tulee häipyä sinne mistä tulitkin! Mitä edes teet täällä?" Robert tiuskaisi toivuttuaan pahimmasta järkytyksestä. Jos kansa saisi tietää Rubystä, Antonian asema vaikeutuisi entisestään.

Ruby hymyili vahingoniloisesti ja alkoi puhumaan rauhallisella äänellä. 

"Halusin vain saada olla se, joka kertoo sinulle Antonian tulleen juuri vangituksi Agnes Flintstonen murhasta."

Robert tuijotti Rubyä järkyttyneenä, hän ei ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa. "M-mitä tarkoitat? Kuka edes on Agnes Flintstone?" hän kysyi.

"Agnes on se palvelija, jonka Antonia toimitti minulle uhriksi kuningattaren murhaa varten", Ruby sanoi tyytyväisenä. "Ja tarkoitan sitä, että olen viimeinkin tuhonnut koko perintösi. Antoniasta ei tule koskaan kuningatarta tuon syytteen kanssa", Ruby päätti ja räjähti jälleen nauruun.

Robert katsoi kauhuissaan vaimoaan, kykenemättä täysin ymmärtämään mitä tämä sanoi.

"Minulla on muutakin perintöä kuin Antonia, Amadeus jatkaa Crawfordin kunniakasta nimeä", Robert sähähti ja kääntyi takaisin luostaria kohti, hän ei halunnut viettää hetkeäkään enempää Rubyn seurassa.

Ruby henkäisi syvään nauttien tilanteesta, haluten painaa siitä jokaisen sekunnin muistoihinsa.

"Älä huoli Robert, olen jo hoitamassa asiaa, Amadeus ei tule saamaan yhtäkään elävää poikalasta", Ruby sanoi tyytyväisenä.

Robert tunsi kauhun kasvavan sisällään ja kiihdytti vauhtiaan, hänen olisi päästävä näkemään oliko Rubyn sanat Antoniasta totta.

Ruby katsoi poispäin kiiruhtavaa miestä ja sanoi nauraen: "Antonia on hoideltu, Crawfordin nimi kuolee pois ja nyt on sinun vuorosi. Sitten hän alkoi loitsia. 

Yhtäkkiä Robert näki valtavan ampiasparven hyökkäävän hänen kimppuunsa. Epätoivoisesti hän koitti juosta niiltä karkuun, mutta ampiaiset veivät hänestä voiton.

Kovin kauaa ein mennyt ennen kuin Robertin taisto ampiaisia vastaan oli lopullisesti ohi. Katsoessaan Robertin ruumista Ruby tunsi itsensä tyhjäksi. Hän oli kuvitellut painajaisissaan monia vuosia seikkailleen miehen kuoleman kestävän edes hieman pidempään, mutta nyt se oli jo ohi. 

Hetken ruumista tuijotettuaan Ruby kutsui luutansa ja loikkasi lentoon. Hänellä oli vielä illaksi tehtävää.

****

Saavuttuaan mökkiinsä Ruby tunsi olonsa tyhjäksi. Hän oli vuosia haaveillut Robertin päästämisestä päiviltä keräten siihen rohkeutta ja miettien parasta ajankohtaa. Nyt se oli kuitenkin ohi.

Rubyn kosto ei kuitenkaan ollut vielä täysin valmis. Niinpä hän käveli kattilansa ääreen ja alkoi jälleen hämmentää keskeneräistä keitostaan. 

Jännittyneenä Ruby maistoi jo pitkään tekemäänsä keitosta. Monta kertaa se oli jo mennyt piloille, mutta nyt hän viimeinkin uskoi keksineensä tavan saadakseen haluamansa, mauttoman ja hajuttoman liemen Amadeuksen tulevaa morsianta varten.

Nauru purskahti ulos Rubyn suustä hänen ymmärtäessään keitoksensa viimeinkin onnistuneen. Pitkään hän oli soveltanut loitsukirjastaan löytämiään reseptejä saadakseen haluamankaltaisensa keitoksen tehtyä ja nyt se oli viimeinkin valmis. Keitos oli viimeinenkin naula Robertin arkkuun. Tästä taikajuomasta ei Crawfordin nimi selviäisi.

Tyytyväisenä Ruby napautti loitsukirjaansa ja näki keitoksensa ohjeen ilmestyvän sen sivuille. Vaikka hän ei kyennyt ottamaan kunniaa tekosistaan vielä, hän halusi tulevien noitien tietävän kuinka pitkälle hän oli pimeyden voimien kanssa päässyt. Kukaan muu noita tai velho ei ollut vielä onnistunut työntämään pimeyden voimien rajoja yhtä kauas kuin Ruby. Hän oli tehnyt asioita, joista muut eivät olleet edes uskaltaneet unelmoida.

Tuijottaessaan loitsukirjan sivuille ilmestyneitä riimuja Ruby huokaisi surullisesti. Hän oli tehnyt suuria ja mahtavia asioita, mutta hänellä ei ollut enää ketään kelle niitä jakaa. Vanha noitakin oli kuollut jo vuosia sitten. Hetkeksi Ruby oli noidan palauttanut takaisin kuoleman porttien takaa nähdäkseen onnistuisiko se, mutta nopeasti hän oli kyllästynyt vanhan noidan seuraan ja hoitanut tämän jo toistamiseen pois päiviltä. 

Katsoessaan valmiina kuplivaa keitostansa Ruby tunsi olonsa aiempaakin tyhjemmäksi. Hänen kostonsa oli lähestulkoon valmis. Robert oli kuollut, Crawfordin nimi kuolisi Amadeuksen mukana ja Antoniakin oli tuhottu. Geraldille Rubyn ei edes itse tarvinnut mitään, Cecilian työ kasvien kanssa oli jo tehokkaasti poistanut Rubyn veljen miehisen kyvykkyyden ja näin hoitanut koston hänen puolestansa.

****

****

****

Viides kierros olikin sitten siinä, seuraavalla kerralla päästäänkin jo uuden kierroksen pariin, missä nähdäänkin jo ensimmäiset kolmannen sukupolven edustajat.

Mitä piditte Rubyn juonista?