sunnuntai 9. elokuuta 2020

Osa 1.25 Tilly



Viimeeksi Tillyillä:
Matthewn ulkoa löytämä poika heräsi ja esitteli itsensä Petyr Moriniksi, haaksirikkoutuneen laivan ainoaksi selviytyjäksi. Tuntiessaan sääliä poikaa kohtaan Tristan ja Matilda antoivat pojan jäädä asumaan perheeseen. Petyr sopeutuikin nopeasti elämään Tillyillä ja ystävystyi varsinkin Gillianin kanssa.
Perheen nuorimman tyttären Sarran kasvaessa kasvoivat myös hänen korvansa. Tillyt eivät voineet muuta kuin myöntää tytön olevan puolinen. Laista huolimatta he eivät ilmiantaneet tyttöä, vaan pitivät hänet kotonaan salassa. Nopeasti tytön ympärillä alkoi tapahtua kummia, hedelmäpuut tuottivat satoa ennen aikojaan, eläimet pitivät hänestä kummallisen paljon ja Matlida tuli vielä kerran raskaaksi, vaikka ei ollut siihen enää uskonut pystyvänsä.
Gillian jakoi huolensa Sarran puolisuudesta Petyrille, joka paljasti itsekin olevansa puolinen. Poika oli vahingossa polttanut lapsena äitinsä mökin ja äitinsä sen mukana. Petyr pakeni palon jälkeen itseään metsään, josta hän löysi noidan, joka opetti häntä hillitsemään voimiaan. Tämän jälkeen Petyr oli päätyi Tillyjen huomaan.
Sarran ja Ulrikan leikkiessä pihalla tuntematon nainen huomasi heidät ja kiinnostui Sarran erikoisista korvista. Gillianin syntymäpäivät keskeytyivätkin, kun Malcolm Woodville saapui sir Everetin kanssa etsimään talosta puolista.
Osan aikana perheeseen syntyi uusi lapsi, Jonah, Ulrika ja Sarra kasvoivat lapsiksi sekä Gillian ja Matthew saavuttivat naimaiän.



Surun pirstaloidessaan sydäntään Tristan veti kyynelehtivää Matildaa lähemmäs itseään.
"Olen niin pahoillani etten ollut täällä suojelemassa teitä ritarien tullessa. Voitko ikinä antaa minulle anteeksi?" Tristan kysyi värisevällä äänellä. Omatunto oli pistellyt Tristanin rinnassa päättymättömästi Sarran viemisestä kuulemisesta asti. Hän ei voinut antaa itselleen anteeksi sitä, ettei ollut perheensä tukena silloin kun se häntä eniten tarvitsi.


Surullisesti Matilda katsoi Tristania. "Ei Sarran menettäminen ollut sinun syysi. Jos olisit ollut täällä, ritarit olisivat vieneet sinutkin puolisen piilottelusta syytettynä. Ainoa mikä minut pelasti, oli Malcolmin minua kohtaan tuntema sääli", Matilda vastasi ja siirtyi lähemmäs Tristania. Yhdessä he itkivät tyttärensä kohtaloa. Perheen vastusteluista huolimatta ritarit olivat vieneet Sarran eikä tyttöä ollut näkynyt enää sen jälkeen.

****


Turhautuneena Ulrika huusi Sarralle pystytetyn muistomerkin edessä. Tillyt eivät tienneet mitä Sarralle oli tapahtunut, mutta huhut puolisten kohtaloista kertoivat tarpeeksi. Sarraa ei ollut enää. Virallisesti perhe ei voinut surra Sarraa, olihan puolisen tekeminen vaarattomaksi aina juhlan aihe. Oman kotinsa sisäpuolella perhe antoi kuitenkin kyyneleidensä valua vapaasti.


Katsoessaan Sarran muistomerkkiä Ulrika tunsi kyyneleidensä valuvan. Hänen herttainen ja pahaatahtomaton siskonsa oli kuollut. Ulrika ei voinut ymmärtää miten maailma saattoi tehdä jotain niin julmaa jollekin niin hyvälle kuin Sarra. Sarran kuolemaa seurannut pitkä sade sai Ulrikan olon tuntumaan siltä, kuin luonto olisi yhdessä Tillyjen kanssa itkenyt Sarran kohtaloa.


Hetken itkettyään Ulrika keräsi itsensä ja pyyhki kyyneleet kasvoiltansa. Itkeminen ei auttanut mitään, Sarra oli poissa eikä tulisi takaisin. Surullisena hän kääntyi pois Sarran muistomerkiltä ja lähti kävelemään kohti puutarhaa, tänään olisi hänen vuoronsa kitkeä rikkaruohot,



Saapuessaan puutarhalle Ulrika tuijotti järkyttyneenä tomaatteja. Kaikki oli pilalla. Sarran kanssa kukoistanut puutarha oli mädäntynyt pystyyn. Hädissään Ulrika lähti juosten etsimään vanhempiaan. Mitä he söisivät talvella puutarhan tuhoutumisen jälkeen?

****


Katsoessaan ympäri puutarhaa Matilda ja Tristan eivät tunteneet mitään muuta kuin epätoivoa. Ensin Sarra ja nyt tämä. Koko heidän satonsa oli pilalla, eikä heillä ollut rahaa uusien siemenien hankkimiseen. 


"Mitä me teemme? Tämän sadon oli tarkoitus ruokkia perhe talven yli! Puhumattakaan Gillianin ja Ulrikan myötäjäisistä", Matilda kysyi epätoivoisesti.


"Meidän täytyy pyytää lainaa Mercereiltä, emme muuten pysty ostamaan uusia siemeniä", Tristan huokaisi hetken pohdittuaan.
Kuultuaan Tristanin sanat Matilda naurahti epätoivoisesti. "Lainata rahaa Mercereiltä? Heidän pyytämänsä korot ovat järkyttäviä, meillä menee vuosia ellei jopa vuosikymmeniä maksaa laina takaisin!" Matilda parahti.


"Meillä ei ole vaihtoehtoja", Tristan sanoi hiljaa, hänkään ei pitänyt vaihtoehdosta. Mercereiden kiskomat korot tarkottaisivat sitä, ettei Ulrikan ja Gillianin myötäjäisiä varten jäisi lantin lanttia. Tyttöjen naimisiinmeno näytti koko ajan epätodennäköisemmältä.

****


Hämmentyneenä Tristan katsoi Mercereiden suurta taloa. Hän ei voinut uskoa olevansa menossa sisälle johonkin niin hienoon rakennukseen. Pieni kateellisuuden pilkahdus valtasi hetkeksi Tristanin sydämen. Mercerit asuivat upeassa talossa samaan aikaan, kun Tristan itse mietti miten hän saisi perheensä ruokittua.


Hieman peloissansa Tristan koputti talon ovea ja alkoi odottaa. Nopeasti talosta astui ulos kaunis, nuori ja lämpimästi hymyilevä nainen.


Tristan hätkähti naisen tarjotessa hänelle kättä. Ei kukaan näin korkea-arvoinen ikinä kätellyt hänen kaltaistansa. "Hei! Minä olen Bessa Mercer, pankkiirin vaimo. Tervetuloa! Sinulla lienee asiaa miehelleni, hän on juuri lopettelemassa työhuoneessaan, joten voit mennä odottelemään häntä oven eteen", Bessa sanoi lämpimästi hymyillen.


Haltioituneena Tristan seurasi Bessaa. Nainen vaikutti itse hyvyyden perikuvalta.


"En suostu! En suostu! Minä en mene naimisiin Danielin kanssa! Eikö yksi avioliitto riitä? Menisin mieluummin vaikka luostariin!" vieras naisen ääni huusi.
"Täällä määrään minä. Kun minä sanon, että sinä nait Daniel Henellin, niin niin sinä myös teet", voimakas ja kylmä miehen ääni vastasi.
Tristan tunsi olonsa vaivaantuneeksi kuultuaan riidan ja mietti hetken toisena päivänä tulemista, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään nuori nainen veti oven raivolla auki.



Vihaisen näköinen nuori nainen työnsi Tristanin tieltänsä ja ryntäsi ulos huoneesta. "Minä vihaan sinua! Kuultiko, minä vihaan sinua!" nuori nainen kiljui rynnnätessään.
Edelleen hämmentyneenä tapahtumasta Tristan tarttui itse messinkiseen ovenkahvaan ja astui sisään.



"Ja kukahan sinä olet ja mitä täällä teet?" pankkiiri Godwin Mercer sanoi kylmällä äänellään katsoessaan samalla Tristania päästä varpaisiin halveksuvan näköisenä.
"Tristan. Tristan Tilly ja olen tullut hakemaan lainaa uusia siemeniä varten", Tristan vastasi jännittyneellä äänellä.


Kuultuaan millä asialla Tristan oli Godwiniin kasvoille ilmestyi ahne hymy. Mies käänsi koukeroista tekstiä täynnä olevan kirjan Tristaniin päin ja alkoi selittää lainan ehtoja. Mitä pidemmälle Godwin pääsi, sitä enemmän Tristan oli kauhuissansa. Lainaa ei maksettaisi takaisin vuosia, sitä maksettaisiin vuosikymmeniä. Matthew voisi olla iloinen, jos saisi lainan elinaikanaan maksettua.
"Lainan ehdot ovat kovat, mutta ymmärrät tietenkin, että puolisiin sekaantumisenne johdosta ette vaikuta kovin luotettavalta lainaajalta", Godwin sanoi maireasti hymyillen. 
Tristan tunsi raivon kasvavan sisällään, kaikille muille Sarra oli vaarallinen puolinen, mutta Tristanille tyttö oli ollut rakas oma lapsi. Vaivaalloisesti Tristan koitti peitellä raivostumistaan, hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin saada laina.


Epätoivoisena Tristan nielaisi ja veti puumerkkinsä lainasopimukseen, jonka koukeroisesta tekstistä hän ei ymmärtänyt sanaakaan. Sopimusta hän ei olisi halunnut tehdä, mutta mitään vaihtoehtoja ei ollut, jos Tillyt haluaisivat syödä talvella. Tehtyä sopimusta katsoessaan Tristan ei voinut kuin vain sääliä pankkiirin vaimoa, miksi niin lämmin ja viaton olento oli saatettu naittaa noin kylmälle ja julmalle miehelle?

****


Matthew hyräili sylissään olevalle Jonahille. Suru täytti hänen sydämensä ajatellessaan pientä veljeänsä. Tälle ei jäisi mitään vanhempien kuoltua, Jonahin täytyisi lähteä maailmalle ilman pennin penniä.


Nopeasti Matthew suukotti pojan päälakea. Vielä lapsen ei tarvitsisi murehtia huomisesta, vaan muut tekisivät sen hänen puolestansa.


Yhdessä Jonahin kanssa Matthew kiipesi tikkaat alas ja lähti kohti Gillianin leipomaa marjapiirakkaa. Jonahin elämä ei täyttyisi hienoista esineistä, mutta tänään poika saisi juhlia hetken.


Jonah Tilly

****


Epätoivoisesti Gillian pyrki viilentämään itseään heittämällä kylmää kaivovettä rinnuksillensa. Kuuma kesä ja pihatyöt tekivät tehtävänsä saaden Gillianin tuntemaan olonsa epämukavaksi.
"Gillian!" kuului Matthewn ääni Gillyn takaa ja sai tämän kääntymään.


"Gillian tiesitkö Dianan kihlautuneen? Onko se totta?" Matthew kysyi pettymys äänestään kuultaen. Säälien Gillian katsoi onnettoman yksipuoleisesti ihastunutta veljeään. Viime aikoina tämä oli alkanut haikailla Henellien Dianan perään säätyerosta huolimatta. 
"On se totta. Hänet on kihlattu Fletcherin vanhalle ukolle", Gilly vastasi.


"Mitä minä nyt teen? Äiti ja isä yrittävät ehdotella minulle jatkuvasti sopivia morsianehdokkaita, mutta en näe ketään muuta kuin Dianan. En pysty koskaan tuntemaan ketään toista kohtaan sitä, mitä Dianaa kohtaan tunnen", Matthew sanoi harmissaan. Talonpoikana ainoa asia johon Matthewlla oli varaa oli rakkaus eikä nyt hän saisi sitäkään.


"Matthew kauppiaan tyttären perään haikailu oli typerää alusta alkaen. Vaikka Diana olisi vapaa, eivät hänen vanhempansa antaisi häntä sinulle. Sitäpaitsi monet rakastuvat uudelleen, etkö sinäkin sanonut tavanneesi jonkun mukavalta vaikuttavan tytön Henellien kaupalla?" Gillian vastasi silmiään pyöritellen.

 
Kuunnellessaan Gillyn puhetta Matthew tunsi itsensä tyhmäksi. Sisko oli aivan oikeassa, ei hän olisi koskaan Dianaa saanut. Hiljaa mielessään hän alkoi muistella kaunista palvelijatarta, johon hän oli törmännyt. Ehkä heistä voisi tulla vielä jotain.

****


Päivän töiden jälkeen Petyr ja Gillian jäivät ulos nauttimaan auringon lämmöstä. Kesän ollen siitä kannatti ottaa kaikki ilo irti, pian olisi taas talvi ja jatkuva kylmyys piinaisi heitä sisälläkin.


"Katso! Tuo pilvi näyttää aivan kalalta!"Gillian hihkaisi. 
"Ei tuo ole kyllä kalaa nähnytkään! Enemmän se näyttää..." Petyrin puhe katkesi ennen kuin hän ehti sanoa lauseensa loppuun. Ei pilvi näyttänyt kalalta vaan aivan Sarran korvilta. Sitä Petyr ei kuitenkaan voinut sanoa ääneen, Sarran menetys oli vielä kirveltävä avohaava, jota ei Tillyillä äänen puhuttu.


Sarraa muistellessaan suru täytti Petyrin mielen. Toisin kuin Petyr, tyttö ei ollut koskaan vahingoittanut kärpästäkään ja nyt hän oli kuollut. Miksi vartijat eivät olisi mielummin hakeneet häntä eivätkä Sarraa?

****


Hermostuneena Matilda katsoi vieressään istuvaa Glenysiä. Hän ei ollut puhunut naiselle yli kymmeneen vuoteen, mutta nyt hän tarvitsi tältä kipeästi palveluksen. Matildan onneksi Glenys oli suostunut tulemaan vierailulle kaikista vuosista ja Tillyjen puolisiin sekaantumisesta huolimatta.


"Sanoit kirjeessäsi sinulla olevan tärkeää kysyttävää, mitä se oli?" Glenys kysyi. Alunperin hän ei ollut suunnitellut vastaavansa Matildan kirjeeseen, mutta uteliaisuus hänen nuoruutensa aikaisen ihastuksen kuulumisista voitti. Toki hän oli kuullut Tillyjen puoliseksi paljastuneesta lapsesta, mutta hän halusi nähdä Matildan voinnin itse eikä pelkästään kuulla skandaalin käryisiä juoruja. Normaalisti juorut talonpoikaperheestä löytyneestä puolisesta eivät yltäneet kuninkaanlinnaan asti, mutta tällä kertaa ne olivat tehneet poikkeuksen. Olihan Tillyjen kohdalla ensimmämistä kertaa vuosiin vanhemmat säästyneet kuolemantuomiolta, vaikka puolisesta ei oltu itse ilmoitettu. Ritarien päälllikkö sir Woodville oli kuitenkin uskonut, etteivät Matilda ja Tristan olleet ymmärtäneet mikä Sarra oli ja näin he olivat saaneet pitää päänsä.


"Tämä tulee ehkä hieman yllättäen, mutta en voi olla kysymättä. Ymmärrän kyllä täysin, jos et suostu", Matilda alkoi sopertaa hermostuneella äänellä. Gillianille ja Ulrikalle ei olisi minkäänlaisia myötäjäisiä, joten Matildan tuli pyrkiä turvaamaan tyttöjen tulevaisuus muilla keinoin. 
"Minulla on kaksi ahkeraa tytärtä ja toivoisinkin jommankumman voivan astua palvelukseen kuninkaanlinnaan vielä hieman lisää kasvettuaan. Kuninkaanilinnan ylipalvelijattarena toivoisin sinun ottavan toisen tyttäristäni palvelijattareksi linnaan", Matilda jatkoi hermostuneesti.


Yllättyneenä Glenys katsoi Matildaa. Hän muisti tämän nuoruudesta ylpeänä naisena, joten avun pyytäminen Glenysiltä ei varmastikaan ollut helppoa. Muistellessaan nuoruttaan Glenysin mieleen palasi kaikki ne illat, jolloin hän oli haikaillut Matildan perään ja toivonut tämän tuntevan samoin häntä kohtaan. Nuoruuden lämpimät muistot mielessään Glenys päätti suostua Matildan toiveeseen, kuninkaanlinnassa ei voisi koskaan olla liikaa palvelijoita.


Kuullessaan Glenysin suostuvan pyyntöönsä Matilda ei voinut hillitä itseään, vaan hän hyppäsi suoraan naisen kaulaan. Ainakin toisen hänen tyttärensä tulevaisuus olisi turvattu. 

****


Malttamattomana Petyr oli odottanut koko perheen istumista ruuan ääreen. Hän oli kuullut suuria uutisia ollessaan työskentelemässä luostarin pelloilla ja halusi päästä jakamaan ne kaikille. 
"Joko te kuulitte? Kuningatar Aurora on kuollut", Petyr julisti suuret uutisensa.


Petyrin sanat saivat koko pöydän hiljenemään järkytyksestä. Talonpoikien keskuudessa Aurora oli ollut suosittu kuningatar ja hänen kuolemansa oli todella yllättävä.
"Miten hän kuoli? Oliko se kuninkaan huoran tekosia?", Gilly kysyi hämmentyneenä.


"Kuulemma keuhkotautia. Kuninkaan huoraa ei epäillä mistään, paroni Neville perheineen oli todistamassa kuningattaren kuolemaa, eivätkä he ole sanoneet nähneensä huoraa linnassa kuningattaren kuoliniltana", Petyr vastasi.


"Tuleekohan kuninkaan huorasta uusi kuningatar? Toivottavasti ei, en mielellään lähettäisi kumpakaan teistä tytöistä sellaisen naisen palvelukseen, ties vaikka minkälaisia vaikutteita saisitte", Matilda päivitteli. Hän ei voinut ymmärtää, miten Antonia oli voinut roikkua aviossa olevassa miehessä jo vuosia.


"Onko jommankumman miestä pakko mennä palvelijaksi kuninkaanlinnaan?" Ulrika kysyi huolestuneena. Hän oli kuullut pelottavia tarinoita kuninkaanlinnasta eikä halunnut muuttaa sinne.
Matilda katsoi surullisena tytärtään vastatessaan tälle. "Meillä ei ole teille myötäjäisiä, joten toiveet avioliitosta ovat heikot. Kuninkaanlinnassa kyette itse elättämään itsenne, joten tulevaisuus siellä on turvattu", Matilda sanoi. Talonpoikien avioliitot tapahtuivat monesti myös ilman myötäjäisiä, mutta Tillyjen tyttärille se ei ollut mahdollista. Tillyjen maine oli tahraantunut Sarran puolisuuden myötä, eikä kukaan ottaisi heiltä tytärtä vaimoksi ilman kunnon myötäjäisiä. Koko perhe tiesi sen, mutta kukaan ei halunnut sanoa sitä ääneen.


Kuunnellessaan keskustelua Tristan tunsi mielensä muuttuvan synkemmäksi ja synkemmäksi. Minkälainen isä ja mies hän oli, kun hän ei edes kyennyt turvaamaan tyttäriensä tulevaisuutta?

****


"Miten olet viihtynyt luostarin pelloilla?" Gilly kysyi Petyriltä. Poika oli alkanut työskennellä luostarin pelloilla kaksi päivää vikkossa pientä palkkaa vastaan, jotta hän kykenisi tulevaisuudessa hankkimaan itselleen hieman maata. Omassa mielessään Gilly haaveili Petyrin saavan itselleen maata ja kosivan Gillyä, mutta hänen pettymyksekseen Petyr ei osoittanut mitään merkkejä vastaavanlaisista tunteista.


"Viihdyn oikein hyvin, työ on raskasta, mutta saanpahan jostain edes hieman rahaa. Ja jos työskentelen ahkerasti, joku jolla on paljon maata saattaisi vuokrata minulle hieman sitä, jolloin kykenisin perustamaan perheenkin", Petyr vastasi.


Kuullessaan Petyrin perhehaaveista Gilly veti tämän nopeasti tiukkaan rutistukseen. Voi kunpa Petyrin perhehaaveet sisältäisivät myös hänet! Petyr kuitenkin halasi vain nopeasti Gillyä ja lähti sisälle. Pettyneenä Gilly katsoi pojan loittonevaa selkää ja pohti miksei Petyr tuntenut samoin kuin hän.

****


Kaikessa hiljaisuudessa Matilda nautti kesäauringon lämmittävistä säteistä. Lähestyvät askeleet herättivät hänet kuitenkin ajatuksistansa.


"Senkin puolisten piilottelija! Rikollinen! Teidän puolisenne on varmasti ollut syypää siihen, ettei tyttäreni saanut yhtäkään elävää lasta!" vanha mies huusi raivoissaan Matildalle. 


Suoraa huutamisensa jälkeen mies sylkäisi suoraan Matildan kasvoille ja jatkoi matkaansa. Jähmettyneenä järkytyksestä Matilda ei voinut muuta kuin katsoa miehen loittonevaa selkää. Näinkö kaikki ajattelivat hänen rakkaasta tyttärestänsä? Ei Sarra ollut vahingoittanut edes kärpästä saati sitten viattomia lapsia.

****


Ulrikan naimaiän saavuttamista varten järjestettyihin juhliin ei oltu kutsuttu yhtäkään vierasta. Kaikki talonpojan karttelivat Tillyjä minkä kerkesivät, joten jos joku olisi kutsuttu ei tämä olisi tullut. Kukaan Matildan ja Tristanin vanhoista ystävistä ei enää puhunut heille. Lasten vanhoista ystävistä Diana oli ainoa, joka vieraili vielä Tillyillä, mutta tämäkin teki sen salaa vanhemmiltaan.


Vieraiden puuttuminen ei häirinnyt Ulrikaa. Jos joku vältteli hänen seuraansa sen vuoksi, mitä Sarra oli ollut ei Ulrika tämän seuraa kaivannut. Sarra ei ollut ollut paha ja jokainen joka väitti niin sai Ulrikan mielestä mennä sinne missä pippuri kasvaa!


Ulrika Tilly

****


Surullisena Matilda katsoi Sarran muistoksi pystytyettyä muistomerkkiä. Sarra oli ainut, jonka poissaolo Ulrikan juhlista Matildaa harmitti. Hän olisi ollut valmis antamaan mitä tahansa saadakseen Sarran takaisin itselleen.


Kyyneleiden valuessa Matildan poskilla istahti hän kylmään maahan Sarran muistomerkin juurelle. Tillyt olivat pitkään miettineet mihin he Sarran muistomerkin pystyttäisivät ja olivat lopulta todenneet puun juuren kukkien keskellä olevan paras paikka. Sarra oli aina nauttinut luonnosta, joten perhe oli todennut, että Sarra olisi halunnut muistomerkkinsäkin olevan siellä.


Matildan kyyneleiden tippuessa hänen hameensa karkealle kankaalle alkoi hän haistaa yhtäkkiä Sarran tuoksun. Multa, kukat ja raikas sateinen kevätpäivä. Niiltä Sarra oli aina tuoksunut. Yhtäkkiä Matilda tunsi kuinka joku olisi halannut häntä takaapäin.


Säikähtäneenä Matilda hyppäsi ylös ja lähti kiiruhtamaan pois muistomerkiltä. Jostain syystä hän tunsi kuitenkin ikävän helpottavan hetkeksi.

****


Pettyneenä Tristan katsoi laihaksi ja nuutuneeksi jäänyttä tomaattisatoa. Sato riittäisi juuri ja juuri ruokkimaan Tillyt talven yli. Siemeniin otetun lainan maksuun siitä ei jäisi penniäkään, puhumattakaan tyttöjen myötäjäisistä tai edes pienestä perinnöstä Jonahille.


Tristan ei voinut ymmärtää miksi elämä kohteli heitä näin. Ensin Sarra vietiin heiltä ja nyt hänellä ei ollut antaa mitään kolmelle nuorimmalle lapselleen. Kaikki Tillyjen omaisuus menisi Matthewlle, tämä tulisi tarvitsemaan jokaisen lantin selvitäkseen veroista ja Mercereiden lainan koroista.

****


Saatuaan rukkaset Dianalta Matthew alkoi viettää enemmän ja enemmän aikaa markiisien palvelijattaren Jane Flintstonen kanssa. Tyttö ei ehkä ollut Diana, mutta hän ymmärsi  Sarran menetyksen aiheuttamaa tuskaa paremmin kuin monet, olihan hänkin menettänyt vasta äitinsä.


Monesti Matthew ja Jane päätyivätkin tekemään asioita jotka kuuluivat vain avioliittoon. Surulliset nuoret saivat kuitenkin ruumiidensa läheisyydestä lohtua, mitä muualta ei saanut.


Varastetut hetket piilossa muiden katseilta toivat Janea ja Matthewta lähemmäs toisiaan, mutta jotain silti puuttui Matthewn mielestä. Jane ei ollut Diana ja Dianalle Matthew oli sydämensä menettänyt. Janen kuiskaillessa Matthewn korvaan rakastavia sanoja ei hän kyennyt vastaamaan samalla tavalla. Hänen rakkautensa oli varattu Dianalle, ei kenellekään muulle.

****


Aika kului nopeasti ja pian oli Tillyjen aika juhlia Jonahin syntymäpäiviä. Jonahin lapsenkiharoiden leikkaamisen aika oli tullut nopeampaa kuin kukaan oli osannut odottaa.


Jonah Tilly



"Isä milloin mennään metsälle? Minä tahdon saada ison peuran, josta riittää syötävää pitkäksi ajaksi", Jonah intoili tulevia suunnitelmia. Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt vastata hänelle heidän kuullessaan koputuksen ovelta.


Syvä hiljaisuus valtasi koko pöydän. Kaikki muistivat liiankin hyvin mitä oli tapahtunut viimeeksi, kun heidän syntymäpäiväjuhlansa oli keskeytetty. Ulrika tunsi jähmettyvänsä suolapatsaaksi ajatellessaan viime kertaa ja mitä se voisi merkitä. Petyr oli kertonut todellisen tarinansa myös Ulrikalle ja Matthewlle ja nyt Ulrika pelkäsi vartijoiden tulleen hakemaan myös Petyriä. 

Uuden aiempaa vaativamman koputuksen kuuluessa Gilly nousi ylös ja lähti tärisevin jaloin kohti ovea.


Hämmentyneenä Gilly katsoi heidän ovensa takana olevaa Dianaa. Mitä ihmettä tyttö teki näin myöhään heidän luonaan? 


"Diana! Mikä yllätys. Mikä tuo sinut tänne tähän aikaan?" Gilly sanoi tervehtiessään ystäväänsä.


"Minä tein sen. Karkasin. En aio mennä naimisiin Derrickin kanssa. Sanoit, että vanhempasi antaisivat minun piilotella täällä jonkin aikaa, joten tulin tänne", Diana vastasi.
"Tottakai. Meidän perheemme maine ei voi mennä enää yhtään alemmas, tervetuloa Diana", Gilly vastasi ja johdatti Dianan sisään.


"Eihän tämä kovin hienoa ole, mutta ainakin meillä on katto pään päälle", Gilly sanoi hieman häpeillen esitellessään Dianalle tämän makuupaikkaa.


"Voittaa tämä vanhan miehen vuoteenlämmittäjänä olemisen. Kiitos Gilly", Diana sanoi ja rutisti tiukasti ystäväänsä. Helpotus alkoi viimeinkin valtaamaan hänen sisinpänsä. Tämä oli todellista, hän ei joutuisi naimisiin Derrickin kanssa.

****


"Vieläkö sinä välität Dianasta?" Gillian kysyi tiukalla äänellä veljeltään.


"Tottakai. Miksi kysyt?" Matthew kysyi hämmentyneenä.


"Etkö huomaa kuinka täydellinen tilaisuus tämä on sinulle? Diana on karannut kotoa ja tarvii turvaa itsellensä, mikäli hänen vanhempansa löytävät hänet. Jos hän on jo naimisissa, häntä ei voi enää pakottaa naimisiin Derrickin kanssa", Gilly selitti kiihtyneesti. Hän ymmärsi Dianan tukalan tilanteen ja näki veljensä ratkaisuna kaikkiin ystävänsä ongelmiin.


Mietteliäänä Diana katsoi tielle. Hän oli todella tehnyt sen. Karannut. Tähän asti kaikki oli sujunut hyvin, mutta pelko alkoi hiljalleen vallata Dianan sisintä. Mitä jos äiti löytäisi hänet? Mitä hän tekisi sitten, kun hän ei voisi enää pysyä Tillyillä? Kuka hänet nyt haluaisi?


Oven narisevien saranoiden korvia kirveltävä ääni herätti Dianan synkistä ajatuksistansa. 


"Mmm... Tiedäthän Diana, että olen aina pitänyt sinua todella viehättävänä ja..." Matthew takelteli jännittyneenä. Sanat tuntuivat tarttuvan hänen kitalakeensa, mutta ne oli pakko saada sanotuksi.


"Kiitos Matthew", Diana vastasi hämmentyneenä, mutta lämpimästi hymyillen.



Yllättyneenä Diana katsoi, kun Matthew asettui hänen eteensä yhden polven varaan ja veti taskustansa sormuksen.
"Olen ihaillut sinua kaukaa jo pitkään Diana, tulevaisuudessa tahotoisin ihailla sinua vieressäni. Tuletko vaimokseni?" Matthew kysyi saaden rohkeutta Dianan hymyilevistä kasvoista.


Dianan ei tarvinnut miettiä hetkeäkään mitä vastaisi edessaan olevalle nuorelle miehelle. Matthew oli nuori ja hauskan näköinen sekä saattoi tarjota hänelle lopullisen turvan Derrickiltä.

"Tulen", Diana vastasi onnessaan.


Kuullessaan tytön myöntyvän vastauksen Matthew ei voinut tuntea oloaan onnellisemmaksi. Kaikkien odotuksien vastaisesti hänen rakastamansa tyttö oli hänen omansa. Jane ei edes vilahtanut Matthewn ajatuksissa.


Sydän vieläkin hakaten rinnassansa Matthew veti Dianan lähellensä ja antoi tälle hellän suudelman. Mikään ei voisi pilata hänen onneaan.

****


Hermostuneena Diana tutki kampaustansa. Tillyt olivat nopeasti tehneet järjestelyt hänen ja Matthewn häitä varten varmistaakseen Dianan aseman rouva Tillynä eikä rouva Fletcherinä. Dianan oli vakea uskoa tilannettaan todeksi, mutta niin se vain oli. Tästä illasta eteenpäin hän olisi rouva Tilly.

Diana oli lähettänyt vanhemmilleen kirjeen avioliitostaan tietäen sen saavuttavan heidät, kun asialle ei olisi enää mitään tekemistä. Diana tiesi jo etukäteen äitinsä todennäköisesti kieltävän hänet talonpojan kanssa aviotumisen kanssa, mutta pieni osa hänen sydämestään uskoi toisin.



"Täällähän sinä olet! Tervetuloa perheeseen", Matilda sanoi ja veti tulevan miniänsä halaukseen. Muistot hänen omasta hääpäivästänsä valtasivat hänen mielensä. Aivan kuin Dianan, myös Matildan vanhemmat olivat uupuneet tyttärensä häistä. Matilda tahtoikin tarjota kaiken tukensa Dianalle tämän astuessa uuteen elämäntilanteeseen ja säätyyn.


"Kaikki on valmista, muut jo odottavakin ulkona", Matilda sanoi ja alkoi johdattaa Dianaa ulos.


Toisin kuin aatelisten, alempien säätyjen avioliiton oikeellisuuteen riitti todistajiksi luonnonhenkien läsnäolo sekä kaksi aikuista miestä. Pappia ja avioliittotodistusta ei tarvittu, kunhan luonnonhenget olivat tietoisia liitosta.





Matthewn mielestä kaikki oli täydellistä. Sää oli yhtä kaunis kuin morsian, eikä Matthew voinut tuntea itseään onnellisemmaksi. Ainoa asia, joka edes hieman Matthewta häiritsi oli hänen Janelta saamansa avaamattomat viestit. Hieman häpeissään hän oli heittänyt ne takkaan lukemattomina.


"Matthew ja Diana Tillylle!" Tristan huudahti kaikkien nostaessa oluttuopit. Hymyillen Matthew katsoi vaimoaan ja tarttui tätä kädestä. Kaikki oli hyvin.



"Kai me saamme pian suloisia veljenlapsia?" Gillian kysyi punastelevalta morsiusparilta. Hän yritti kaikin keinoin saada huomionsa pois Petyristä, joka ei puolestaan tuntunut saavansa silmiään irti Ulrikasta. Gilly tunsi sydämensä puristuvan kokoon joka kerta Petyrin vilkaistessa Ulrikaa. 


Ulrika tunsi olonsa koko ajan kiusaantuneemmaksi ja kiusaantuneemmaksi huomatessaan Petyrin ujon ihailevat katseet ja sisarensa murhaavat vilkaisut. Hän oli täysin tietoinen sisaresa tunteista Petyriä kohtaan ja oli kuvitellut Petyrin jakavan siskonsa tunteet. Petyrin katseet saivat Ulrikan kuitenkin epäröimään Petyrin tunteiden todellista kohdetta.


"Ulrika onko kaikki hyvin?" Matilda kysyi kiusaantuneen oloiselta tyttäreltään.



"Kaikki on hyvin, tarvitsen vain hieman raikasta ilmaa", Ulrika sanoi ja lähti kiiruhtamaan ulos. 


Ulrika tunsi helpotuksen valtaavan mielensä päästessään pois siskonsa katseiden alta. Hän oli jo pitkään kuvitellut Gillianin ja Petyrin menevän hetkenä minä hyvänsä kihloihin, mutta tilanne ei yhtäkkiä enää näyttänytkään siltä. Ulrika tunsi omatuntonsa kolkuttavan miettiessään mahdollisuutta omista kihloistaan Petyrin kanssa. Hän oli jo pitkään tiennyt vanhenpiensa toivovan Petyrin kihlaavan toisen tyttäristään ja toisen menevän palvelijaksi kuninkaanlinnaan. Ulrika oli kuvitellut palvelijan kohtalon olevan hänen omansa, mutta oli salaa haaveillut muusta. Nyt tilanne alkoi näyttää siltä, että Ulrikan haaveet saattaisivat tulla jonain päivänä todeksi, mikäli hän uskaltaisi satuttaa Gilliania.


Yhtäkkiä Ulrika heräsi omista ajatuksistaan nähdessään tuntemattoman kapleaihoisen tytön seisovan odottavan näköisenä heidän kotinsa edessä.
"Oletko eksynyt?" hän kysyi.


"Etsin Matthew Tillyä. Sattuisitko tietävän missä hän on ja olisiko hänellä hetki aikaa", tuntematon tyttö töksäytti nopeasti jännittyneen kuuloisella äänellä.
Ulrika hämmentyi tytön kysymyksestä, mihin ihmeeseen tämä saattoi Matthewta tarvita? Tyttö herätti muutenkin Ulrikan uteliaisuuden, tällä oli iho kalpea kuin aatelisella, mutta ei ollut pukeutunut lainkaan kuin aateliset.


"Hän on sisällä, mutta hänellä ei ole juuri nyt aikaa. Juhlimme parhaillaan hänen ja Diana Henellin, tai no nyt Diana Tillyn häitä. Haluatko, että käyn hakemassa hänet?" Ulrika sanoi.


Ulrika huomasi järkytyksen leviävän nopeasti tytön kasvoille. 
"H-hä-häitä?" tyttö sai takelleltua.
"Niin, Matthew ja Diana menivät tänään naimisiin", Ulrika sanoi.


Ulrikan vastauksen jälkeen tyttö ei sanonut enää mitään vaan kääntyi sekavan oloisena pois ja lähti kävelemään poispäin talonpoikien alueelta.
Hämmentyneenä Ulrika katsoi tytön selkää. Mitä ihmettä tämä olisi Matthewsta halunnut? Tytön kadottua näköpiiristä Ulrika kääntyi edelleen hämmentyneenä takaisin sisälle juhlien pariin.

****


Kädet hieman täristen Matthew veti Dianaa lähemmäs itseään. Hän ei voinut edelleenkään uskoa saaneensa tytön itselleen. 


Jännittyneenä Diana katsoi Matthewta. Äiti oli kyllä suurinpiirtein kertonut mitä hääyönä tapahtuisi, mutta Diana ei ollut täysin varma mitä hänen odotettiin tekevän. 
"Oletko sinä valmis tähän nyt? Jos haluat, voimme odottaa vielä?" Matthew kysyi hengittäen samalla raskaasti ja toivoen ettei Diana kieltäytyisi.


Dianan nyökätessä ujosi Matthew kumartui suutelemaan tyttöä avatessa samalla tämän korsetin nyörejä. Yöt Janen kanssa olivat kyllä opettaneet Matthewlle miten toimia, mutta jostain syystä Dianan läsnäolo sai hänetkin tuntemaan itsensä neitsyeksi taas. Tuntiessaan Dianan alkavan avata hänen housujensa nyörejä Matthew tunsi itsevarmuutensa alkavan jälleen nousta. Uuden itsevarmuutensa turvin Matthew avasi Dianan korsetin kokonaan ja alkoi yhdessä vaimonsa kanssa opetella avioliiton iloja.

****
****
****

Siinä olikin viimeinen osa tältä kierrokselta. Mitä asiaa uskotte Janella olleen Matthewlle?

Seuraavalla kierroksella onkin yhtä avioliittojen riemujuhlaa ja monien lapsien siirtyessä omiin talouksiin olen alkanut miettiä, olisiko syytä nostaa joitakin perheitä vakiperheiksi. Kiinnostaisiko teitä nähdä uusia vakiperheitä ja mikäli kiinnostaa, niin mitä perheitä tai mistä säädystä?

4 kommenttia:

  1. Olipa hyvä osa! Käy sääliksi, kuinka huonosti Tillyjä kohtelee elämä. En myös ollenkaa osannut aavistaa, että Diana päätyisi Tillyille, mutta sehän käy hyvin järkeen ja on hienoa, että nuoret saivat toisensa. Harmillista vain kuinka ikävästi Matthew hoiti asiansa Janen kanssa, tyttö olisi ansainnut edes kunnon selityksen. Petyrin luulin itsekkin päätyvän Gillian kanssa, mutta Ulrika on myös hyvä vaihtoehto ja Ulrikaan päätyminen tuo perheeseen varmasti enemmän draamaa.

    Ajattelin Janen haaveilleen yhteisestä elämästä Matthewin kanssa ja olisiko hän saattanut olla raskaana? Joten olisiko se ollut niihin liittyvää?

    Ja olisi hienoa kuulla tulevaisuudessa kaikkien perheiden lasten elämästä muutettuaankin :) En tiedä osaisinko nostaa tiettyjä simejä tarkalleen, koska kaikkien lapsien tulevaisuus kiinnostaa, joten varmasti sinun valintasi kuinka jaksat heillä pelailla ja osia tehdä :) Mun puolesta siis kiinnostaisi kuulla kaikkien säätyjen lapsista! Perheellisistä/avioituneista lapsista nyt varmasti ainakin saa hyvin tapahtumaa.

    Vielä pakko sanoa, että on tosi kiva, kun jaksat näin usein näitä osia tehdä ja tsekkailen aina joka sunnuntai, onko uutta osaa ilmestynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kiva kuulla, että pidät tarinasta. On paljon mukavampaa kirjoittaa tarinaa tietäen, että sitä luetaan :)

      Pitääpä ujuttaa kaikkien perheiden lapsia mukaan tulevaisuudessa, että saadaan kuulla heistä vielä.

      Matthew järjesti kyllä sotkun Janen kanssa, tänään ilmestyvässä extrassa näkeekin, osuitko oikeaan veikkauksesi kanssa :)

      Kiitos kommentistasi, ne piristää aina päivää :)

      Poista
  2. Voi ei, Tillyjä käy kyllä sääliksi! Ensin viedään tytär, sitten rahat :( Sarra-parka.

    Matthew'lla ei sitten ollut munaa kertoa Janelle suoraan, että heistä ei ole tulossa mitään ja että nyt kävi näin että menen naimisiin toisen kanssa. Niin tyypillistä. Surku Janen puolesta, mutta toivottavasti hän ei nyt keksi kostaa jollain julmalla tavalla Matthew'lle - tai Dianalle.

    Ja saapi nähdä, kenen kanssa Petyr lopulta päätyy yhteen! Aistin draamaa ilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tillyillä ei ole kyllä onni ollut matkassa, välillä vähän säälittää itseäkin.
      Matthew teki kyllä aika kusiset Janelle, mutta eipä ollut suuri yllätys.
      Petyr tulee kyllä aiheuttamaan draamaa Tillyillä, siitä seuraavan kerran Tillyjen seuraavassa osassa.

      Kiitos kommentista :)

      Poista