maanantai 31. elokuuta 2020

Osa 1.27 Stenroos

Viimeeksi Stenrooseilla:

Perheen perijä Rickhard kihlattiin Emmeline Baratheonille. Jähmeästä alusta huolimatta nuorten välille alkoi syntyä aitoja tunteita ja molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä kihlaukseen. Vanhin tytär Margaret oli jo vuosia unelmoinut luostarista ja onnekseen Alarik antoi hänelle luvan liittyä luostariin, jonne hän lähtikin pian. Margaretista poiketen Grethel haaveili avioliitosta kruunuprinssin kanssa ja pyrkikin saamaan tämän huomion, vaikka tiesi prinssin rakastavan jotain muuta. Perheen nuorin lapsi Innocentia alkoi puolestaan epäillä omaa syntyperäänsä huomatessaan monia yhdennäköisyyksiä itsensä, kuninkaan ja Aldwin Montrosen välillä.

Palvelija Agnes kaapattiin tämän ollessa tekemässä ulkotöitä, eikä hänestä kuultu sen jälkeen. Agnesin tytär Jane oli huolissaan äidistään ja huoli osoittautuikin todeksi tytön isän Alarikin ilmoittaessa Agnesin löydettynä murhattuna. Jane oli murheen murtama äitinsä kohtalosta, mutta jäi linnaan jatkamaan äitinsä työtä markiisien palvelijattarena. Samaan aikaan hän aloitti myös suhteen Matthew Tillyn kanssa ja tuli tälle raskaaksi. Janen mennessä kertomaan Matthewlle raskaudesta hän sai kuulla nuoren miehen menneen naimisiin Diana Henellin kanssa. Tämän jälkeen Jane lähtikin pyytämään apua siskoltaan Margaretilta.

 Alarik hautoi kostoa kuninkaalle vaimonsa viettelemisestä, mutta ei millään keksinyt kostotapaa, jolla saattaisi säilyttää läheiset välinsä kuninkaaseen. Noita Ruby Crafword otti mieheen yhteyttä sopivan suunnitelman kanssa. Juonitteluihinsa mukaan Alarik pyysi poikansa Rickhardin, joka puolestaan rekrysi Glenys Blackwellin mukaan suunnitelmaan.

Rickhardin kihlattu prinsessa Emmeline muutti Stenrooseille Margaretin lähdön jälkeen pakoon Antoniaa. Deborah otti Emmelinen lämpimästi vastaan potiessaan samalla huonoa omatuntoa siitä, kuinka hän oli tytön äitiä kohdellut. Emmelinen ja Rickhardin hääsuunnitelmat pyrähtiväkin täydellä vauhdilla käyntiin.


Kyyneleet tipahtelivat Janen poskilta hänen puhdistamaansa altaaseen. Hän ei millään voinut uskoa asioiden saamaa käännettä, Matthew, hänen rakastettunsa oli mennyt naimisiin sanomatta hänelle siitä mitään! Vasta muutama viikko sitten Jane oli haaveillut heidän häistänsä ja nyt hän oli jäänyt yksin raskautensa kanssa.

Saadessaan kuulla Matthewn avioliitosta Jane oli kompuroinut suoraan luostariin siskonsa luokse tietämättä mitä tehdä. Margaret oli tarjoutunut tekemään jotain laitonta ja keskeyttämään Janen raskauden, mutta hetken mietittyään Jane ei ollut pystynyt siihen. Hänen äitinsäkin oli pärjännyt yksin lapsen kanssa, joten miksi hän ei pärjäisi? Jane oli aina halunnut lapsia ja tämä saattoi olla hänen ainoa mahdollisuutensa.

Kääntyesssään pois lavuaarilta Jane tunsi kuinka hänen sisuskalujaan väänsi ja kääntyi nopeasti pytylle. Tyhjentäessään jo kolmatta kertaa vatsansa sisältöä samalle aamulle hän epäröi oliko todella tehnyt oikean valinnan.

Tuskastuneena Jane katsoi jälleen likaamaansa toilettia ja alkoi kaivaa sen kuuraamiseen varattuja välineitä esiin. Kauaa hän ei ehtinyt siivota ennen kuin hänen ajatuksensa karkasivat taas hetkeen jona markiisitar saisi tietää hänen raskaudestaan. Kauhu sai Janen vatsan taas vääntämään ja toiletin likaantumaan uudelleen.

****

Emmeline oli sopeutunut nopeasti elämään Stenroosien linnassa, varsinkin hänen ystäviensä Grethelin ja Innocentian läsnäolo auttoi häntä tottumisessaan uuteen elämäänsä. Usein tytöt karkasivatkin viettämään syksyn viimeisiä lämpimiä päiviä Stenroosien puutarhaan.

"Kuulitteko jo, Colum kihlautui viikko sitten ja häät järjestetään jo muutaman viikon päästä. Mikähän kiire hänellä on naimisiin, kun noin nopeasti pitää häät järjestää? Morsiankin on kaikenlisäksi niin nuori" Emmeline kertoi Geminalta kuulemansa uutiset.

"Kuulin isän ja kuninkaan puhuvan asiasta, he vaikuttivat epäilevän morsiamen olevan raskaana. Toisaalta ehkä Colum haluaa mennä naimisiin mahdollisimman nopeasti varmistaakseen liiton toteutumisen, kuulin, että paronittaresta saatavat myötäjäiset ovat jopa suuremmat kuin sinun Emmeline", Innocentia päivitteli.

"Ugh, ei puhuta aviomiehistä tällä kertaa, Columin kihlauduttua jäljellä ei ole kovin montaa varteenotettavaa sulhasehdokasta!" Grethel huokaisi. Ensimmäistä kertaa elämässään hän oli ensimmäinen, joka halusi lopettaa keskustelun avioliitoista ja miehistä. Grethelin keskustelusta Edmundin kanssa oli vierähtänyt jo hyvä tovi, eikä prinssistä ollut kuulunut mitään sen jälkeen. Hiljalleen Gretheliä alkoi pelottaa, että tämäkin kihlautuisi pian jonkun muun kanssa.

"Minun täytyy mennä jokatapauksessa, lupasin viettää hetken Rickhardin kanssa hänen opintojensa ja töidensä välissä", Emmeline sanoi punastuen. Hän ja Rickhard olivat alkaneet viettää jokaisen mahdollisen hetken keskenään, joskus jopa onnistuen karkaamaan esiliinoiltaan saadakseen kullanarvoista kahdenkeskeistä aikaa.

Emmelinen poistuessa Innocentia jäi katsomaan tätä miettien haikeasti. Oliko Emmeline hänen siskonsa eikä vain pelkkä tuleva kälynsä?

Grethel katsoi huolissaan siskoaan, tämä oli alkanut vetäytyä yhä useammin ja useammin omaan kuoreensa. Huolissaan Grethel nousi ylös penkiltä ja käveli lähemmäs Innocentiaa nähdäkseen kunnolla tämän reaktiot.

"Innocentia onko kaikki hyvin? Olet vaikuttanut poissaolevalta viime aikoina", Grethel kysyi huolissaan siskoltansa.

Sanomattomat sanat äidistä ja kuninkaasta polttelivat Innocentian kielellä, mutta hän ei raaskinut sanoa niitä Grethelille. Sisko tuntui ihannoivan paljon lastensa kanssa aikaa viettävää isää, eikä Innocentia halunnut pilata siskonsa mielikuvaa isästä. "Kaikki on hyvin, olen vain miettinyt tulevaa ja sitä kuinka emme asu täällä enää kovin montaa vuotta", Innocentia sanoi keksien nopeasti tekosyyn haikeudelleen.

Grethel tunsi Innocentian jättävän jotain kertomatta, mutta ei halunnut painostaa siskoaan. Sen sijaan hän veti tämän pitkään halaukseen ja siltti tätä lohduttavasti. Ehkä jonain päivänä Innocentia uskaltaisi jakaa mieltänsä painavat asiat.

****



Pitkään yritettyään Emmeline ja Rickhard olivata onnistuneet karkaamaan Deborahin valvovan silmän alta omiin oloihinsa. Muiden katseilta piilossa he istuivat sylikkäin ja nauttivat toistensa läheisyydestä.

"Kävimme eilen äitisi kanssa tilaamassa ompelijalta hääpuvun", Emmeline kertoi innoissaan. Mekosta tulisi kaunein hänen omistamansa.

"Kaikki etenee siis hyvin aikataulussa. Ikävää, että häitä lykättiin Antonian oikeudenkäynnin takia, mutta emmehän halua isäsi huoran sotkujen aiheuttamien juorujen pilaavan häitämme", Rickhard vastasi.


"Emme tietenkään. Isän huora ei tule näkymään millään tavalla häidemme alla", Emmeline vastasi ja veti Rickhardin uuteen mahassa nautinnollisesti kutkuttavaan suudelmaan.


Tuntiessaan Emmelinen käsien seikkailevan hänen kehollansa vaarallisen nautinnollisen tuntuisesti, Rickhard joutui vetäisemään itsensä nopeasti irti suudelmasta peläten tekevänsä jotain peruuttamatonta.

Hämmentyneenä Emmeline katsoi Rikchardia, joka oli hypännyt hänen sylistään kuin tulisilta hiililtä. Omassa mielessään Emmeline säikähti, oliko hän tehnyt jotain väärin?

"Onko kaikki hyvin? Teinkö minä jotain väärin?" Emmeline kysyi arasti Rickhardilta.

"Et tehnyt mitään väärin, mutta jos olisit jatkanut vielä tuota, minä olisin tehnyt. Emme voi ottaa sitä riskiä, että sinä tulisit raskaaksi ennen häitämme, kunniasi on aivan liian arvokas antaaksemme sellaisen tahrata sitä", Rickhard selitti hermostuneena, samalla toivoen salaa voivansa jatkaa loppuun asti.

Emmeline katsoi Rickhardia entistä hämmentyneenpänä. Miten hän täällä voisi tulla raskaaksi? Siihenhän tarvitsi vuodetta. Emmelinen hämmentynyttä olemusta katsoessaan pieni epäilys iskeytyi Rikchardin ajatuksiin. 

"Krhm. T-Tuota... N-niin ti-tiedätkö", Rickhard alkoi takellella kiusaantuneena. "Tiedtäköoikeastaanmitäaviovuteessatapahtuu?" Rickhard töksäytti tuntiessaan samalla punan nousevan hänen kasvoillensa.

Kuullessaan kihlattunsa kysymyksen tunsi Emmeline vuorostaan punastuvansa. Hänen äitinsä oli ehtinyt kuolla ennen kuin he olivat ehtineet puhua paljoa aviovuoteesta, mutta sen ainakin Emmeline tiesi, että lapsia tehtiin vuoteessa, eikä missään muualla!

Rickhard luki nopeasti Emmelinen ilmettä ja ymmärsi prinsessan olevan erittäin tietämätön siitä, mitä avioliitossa tulisi tapahtumaan. "Minä pyydän äitä puhumaan kanssasi asiasta", Rickhard sanoi tietämättä, miten hän itse olisi voinut asiasta Emmelinelle puhua.

****


"Kosto Edmundille luottamukseni pettämisestä on viimeinkin valmis, hänen huoransa on tuomittu kuolemaan ja Edmundin maine iäksi tahrattu", Alarik julisti juhlallisesti. "Noidan idea 'Agnesin' lähettämästä kiristyskirjeestä oli loistava, se antoi vahvaa näyttöä Antonian motiivista murhalle", hän jatkoi.


"Tämä on loistava osoitus siitä, että yhdessä pystymme mihin tahansa. Sinun avioliittosi Emmelinen kanssa nostaa sukumme mainetta, vielä kun löydämme Grethelille hyvän aviomiehen kaikki on täydellistä", Alarik jatkoi.


"Stenroosien kunniakkaalle suvulle!" Alarik sanoi ja nosti maljan yhdessä Rickhardin kanssa.



Alarik ei voinut olla tyytyväisempi poikaansa, tämä ymmärsi suvun kunnian ja maineen suojelemisen juuri oikealla tavalla. Rickhardin kanssa hänen ei tarvinnut pelätä suvun voittokulun jatkumisen puolesta. Vielä kun Rickhard saisi mahdollisimman nopeasti aviouduttaan pojan, kaikki olisi täydellistä.

****


Järkyttyneenä Emmeline riuhtaisi oven auki ja yritti löytää Gretheliä tai Innocentiaa. Deborah oli juuri käynyt hänen kanssaan keskustelun aviovaimon velvollisuuksista aviomiestään kohtaan, eikä Emmeline voinut uskoa sitä todeksi.


"Grethel!" Emmeline kiljahti ystävälleen herättääkseen tämän huomion pianon soitolta.


Grethel katsoi hämmentyneenä kiihtynyttä Emmelineä, mikä oli saanut tytön noin pahasti tolaltaan?


"Äitisi tuli kertomaan minulle avioliitosta ja hän kertoi jotain mitä en voi uskoa. Tiestikö, että aviovuoteessa mies pistää sen vaimon sinne?" Emmeline sanoi kiihtyneenä kykenemättä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. "Ja lapsia voi tehdä muuallakin kuin vuoteessa!" Emmeline jatkoi järkyttyneenä.


Grethel katsoi ensin hämmentyneenä Emmelineä, eikö tyttö ollut tiennyt avioliiton velvollisuuksista aiemmin? Hänhän oli kihloissakin! Hämmentynyt nauru purkautui Grethelin huulilta. "Kyllä minä tiesin, enemmänkin hämmästyin miten sinä et tiennyt, varsinkin kun olet viettänyt niin paljon aikaa Rickhardin kanssa", Grethel vastasi vielä nauraen.


"Mutta eihän me mitään sellaista olla tehty!"Emmeline huudahti järkyttyneenä ja samalla punastuen voimakkaasti tajutessaan aiemman tietämättömyytensä. Miten hän kehtaisi edes katsoa Rickhardia silmiin tämän jälkeen?


"Sitä paitsi ei sitä tarvitse pelätä, olen kuullut sen olevan varsin nautinnollistakin. Siksihän aviottomiakin lapsia syntyy jatkuvasti", Grethel rauhoitteli Emmelineä.

****


Hermostuneena Jane katsoi itseään peilistä. Hänen vatsansa oli viimeinkin kasvanut niin suureksi, ettei hänen vanha hameensa mahtunut hänen yllensä. Jane oli ostanut vähäisillä rahoillansa torilta uuden mekon, johon vatsaa mahtui enemmän, mutta joutui nyt pelkäämään Deborahin ja Alarikin reaktioita hänen raskauteensa.


Janen pelko ei ollut aiheeton, olihan raskaus jo selkeästi näkyvillä. Mahdollisimman pitkään hän oli kiristänyt vanhan hameensa kureliivin niin tiukalle, ettei raskaudesta näkynyt vilaustakaan, mutta nyt se ei enää onnistunut ja Jane oli vapaata riistaa arvosteleville kielille. Hermostuneena Jane katkaisi katseensa peiliin ja lähti vaeltamaan kohti linnan keittiötä.



Kylmissään Jane tökki tulta koittaen saada sen palamaan voimakkaammin. Yhä pidemmälle etenevä syksy näkyi nopeasti linnan lämpötilassa, joka oli päivä päivältä hyytävämpi. Epätoivoisesti Jane koitti hieroa käsiään yhteen ja lämmetä enemmän, etenevä raskaus teki kylmyydestä paljon vaikeammin kestettävän.


Janen lämmitellessä tulen äärellä Deborah astui keittiöön tätä etsimään. Yhdellä vilkaisulla Deborah näki Janen kasvaneen vatsan ja ymmärsi tämän tilan. Ensin valtava ärtymys täytti Deborahin muistellessaan Agnesin raskautta, mutta se laantui nopeasti. Viime vuosina Deborah oli lakannut välittämästä muiden juoruista ja ajatuksista. Palvelijankin äpärä oli lopulta vain palvelijan oma ongelma, eikä koskenut Deborahia. Hänelle oli sitäpaitsi muutenkin parempi, että Stenroosian taloutta koskevat juorut koskivat jotain muuta kuin Innocentiaa ja hänen todellista isäänsä.


Kauhuissaan Jane katsoi häntä lähestyvää markiisitarta, jos tämä näkisi Janen raskauden liian suurena haittana talouden maineelle, tällä olisi kaikki valta häätää Jane taloudesta.
"Sinä olet sitten tullut raskaaksi ilman aviomiestä", Deborah totesi kyllästyneellä äänellä.


Jane nielaisi peloissaan ja nyökytti päätänsä varoen. "Kyllä markiisitar. Olen pahoillani aiheuttamastani mainehaitasta", Jane vastasi hiljaisesti. 
Deborah katsoi mietteliäänä pelokasta tyttöä. Agnesin sinnikäs kieltäytyminen paljastamasta tytön isää oli häirinnyt Deborahia jo vuosia, eikä hän vieläkään ollut saanut siihen vastausta. Agnes oli kyllä kirjoittanut Antonialle kiristyskirjeen, jossa oli väittänyt Janen olevan kuninkaan tytär, mutta Deborah epäili väitteen totuutta. Olihan hän itse ollut suhteessa kuninkaan kanssa Janen syntymän aikaan.


Kyllästyneenä Deborah huokaisi ja kysyi: "Kuka on lapsen isä?" Hän ei enää kestäisi toistakin salaisuutta, joten Janen lapsen isän hän halusi tietää.
"M-matthew Tilly. Talonpoika", Jane soperteli tulevaisuudenpelon kalvaessa häntä sisimmässään.


Tyytyväisenä vastaukseen Deborah kääntyi ja lähti kävelemään pois Janen luota. "Tuon raskauden on parempi olla vaikuttamatta tulevien häiden järjestelyihin", totesi hän poistuessaan. 
Hämmentyneenä Jane jäi katsomaan markiisittaren loittonevaa selkää. Tässäkö se nyt oli? Ei huutoa, ei haukkuja ei häätöä. Pelkkä toteamus töiden saattamisesta loppuun.

****


Nopeasti Deborah kiirehti etsimään Alarikia kertoakseen tälle uutisen. Vuosien saatossa Deborahin ja Edmundin suhteen paljastumisen aiheuttama kuilu Alarikin ja Deborahin välillä oli kaventunut ja yhdessä he pystyiväkin jo keskustelemaan Stenroosien taloudessa tapahtuvista asioista.



"Oletko huomannut jo? Jane on raskaana. Pitkälläkin vielä, lapsi syntyy ennen Rickhardin ja Emmelinen häitä", Deborah kertoi odottaen samalla mielenkiinnolla Alarikin reaktiota aiheeseen.


"Jane? Raskaana?" Alarik kysyi järkyttyneenä, hän ei voinut uskoa Janesta sellaista.
"Kyllä. Pitkälläkin vielä. Raskauden on parempi olla vaikuttamatta häiden järjestelyihin", Deborah tuhahti.


Alarik ei enää kuullut mitä Deborah sanoi, vaan oli jo kadonnut ajatuksiinsa. Pieni syyllisyydentunto luikerteli Alarikin ajatuksiin hänen ajatellessansa Janen tilannetta. Olisiko siltä vältytty, jos hän olisi ollut isä Janelle?

****


Jane makasi raskaan päivän jälkeen sängyllään. Raskaus verotti kovoin hänen jaksamistaan ja tulossa olevat häät työllistivät häntä poikkeuksellisen paljon. Janen jalkoja kolotti valtavasti jokaisen työpäivän jälkeen, eikä sille näkynyt loppua.



Yhtäkkiä Janen huoneen ovi avautui ja Alarik saapui ovesta. Yllättyneenä Jane nousi nopeasti sängyltään ja niiasi isälleen. "Markiisi Stenroos, kuinka voin auttaa?" hän kysyi niiattuaan.


"K-kuulin raskaudestasi. Ööh... Tuota... Mietin tässä... Eihän kukaan vain..." Alarik takelteli sanoissaan kykenemättä kysymään sitä mikä hänen mieltään vaivasi.


Jane ymmärsi nopeasti isänsä takeltelusta mistä oli kyse ja päätti päästää tämän pälkähästä ja kysymyksen esittämisestä. "Kukaan ei pakottanut minua", Jane sanoi.


"No sepäs on... Hienoa", Alarik jatkoi takelteluaan tietämättä kuinka hänen kuuluisi äpärätyttärelleen puhua. "Tiedäthän, että sinulla on aina paikka täällä?" Alarik sanoi ja kääntyi pois odottamatta vastausta. Jane katsoi isänsä poistumista ja tunsi pienen lämmön sisällänsä. Vaikkei Alarik koskaan ollut osoittanut isällistä välittämistä Janea kohtaan, ei tämä selvästikään täysin välinpitämätön ollut.

****



"Tervetuloa kuningas! Mikä sinut tuo näin yllättäen vierailulle?" Alarik kysyi hämmentyneenä yhtäkkiä Stenrooseille ilmestyneeltä Edmundilta.


"Sinun tyttäresi Grethel. Poikani Edmund on osoittanut kiinnostusta hänestä ja siksi tulinkin kysymään haluatko toteuttaa meidän monesti suunnittelemamme naimakaupan lastemme välille?" Edmund kysyi.


Alarik hämmentyi ensin Edmundin yllättävästä tarjouksesta, mutta innostui sitten nopeasti. Ainoa asia, mikä voitti prinsessan oman poikansa vaimona oli oma tytär kruunuprinssin vaimona. Avioliitto tietäisi pelkkää hyvää Stenroossien maineelle ja omaisuudelle. "Totta kai. Lapsemme luovat yhdessä valtakunnalle loistavan tulevaisuuden", Alarik myöntyi ajatellessaan samalla kruunuprinssivävyn suomia etuja.


"Loistavaa! Häät voimme järjestää pian Emmelinen ja Rickhardin häiden jälkeen, valtakunta tarvitsee iloisia tapahtumia toipuakseen viimeaikaisesta", Edmund sanoi.


Alarik katsoi tyytyväisenä hääsuunnitelmista puhuvaa Edmundia. Kaikki sujui täydellisesti, hän oli saanut kostettua tälle sekaantumisen vaimoonsa ja nyt hänen omasta tyttärestään tulisi kuningatar. Stenroosien suvun voittokulkua ei voisi pysäyttää kukaan. Enää pitäisi päästä eroon Innocentiasta ja kaikki olisi täydellistä.

****


Innoissaan Deborah kulki pitkin linnan käytäviä etsiessään tytärtään. Alarik oli kertonut uutiset kuninkaan toivomasta liitosta ja Deborah halusi päästä kertomaan niistä ensimmäisenä tyttärelleen. Grethel saavuttaisi sen, mistä Deborah oli vuosikausia haaveillut.


"Grethel, sinulle on löytynyt sulhanen!" Deborah julisti innoissaan.


Kuullessaan äitinsä sanat Grethel jähmettyi. Sulhanen? Isä ei ollut vielä puhunut ääneen hänen sulhasehdokkaistaan, vaikka hän tiesi kosijoita olevan. Kenet tämä oli hyväksynyt näin yllättäen edes kysymättä Gretheliltä itseltään?


"Prinssi Edmund! Prinssi Edmund on osoittanut halukkuutensa mennä naimisiin kanssasi! Menemme huomenna lounaalle kuninkaanlinnaan, jotta hän voi esittää kosintansa", Deborah ilmoitti riemuissaan.
Grethel ei voinut uskoa korviaan, hänen suurin haaveensa oli toteutumassa, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin puhunut Edmundille kerran aiheesta. Riemuissaan hän alkoi suunnitella mielessään hänen tulevaisuuttaan kuningattaraena. "Kauan eläköön kuningatar Grethel!" huudot kaikuivat Grethelin päässään hänen miettiessään tulevaisuuttaan.

****


Tyytyväisenä Grethel katseli itseään peilistä. Pian hänen sormeaan koristaisi Baratheonin suvun perintökihlasormus. Grethel ei malttanut odottaa pääsevänsä kertomaan kaikille muille aatelistytöille hänen kihlauksestansa. Gemina ja muut Emundia kilpaa liehitelleet ladyt muuttuisivat kateudesta vihreäksi.


Grehtel vaihtoi asentoa ja tutkaili itseään vielä eri kuvakulmasta. Hymyillen hän totesi näyttävän täydelliseltä pienintäkin hiuskiehkuraa myöten. Pian hänen kutrejaan koristaisi jokin Baratehonin suvun tiaroista ja kaikki tietäisivät hänen nimensä. Vaikka Grethel ei tuntenut mitään tulevaa sulhastansa kohtaan, ei hän siitä välittänyt. Kaikki oli täydellistä.

****


Raskaalta ja loputtomalta tuntuneen raskauden jälkeen Jane heräsi yöllä synnytyspolttojen alkamiseen. Muut palvelijat kiirehtivät hakemaan luostarista nunnan synnytykseen avuksi ja niin Janen tuska alkoi.



"Hengitä sisään ja ulos. Ja sitten ponnista!" Margaret neuvoi tuskaista ystäväänsä.


Pitkän synnytyksen jälkeen Margaret sai käsilleen Janen pienen tyttären, jonka hän pesi ja kapaloi Morganan opettamalla tavalla.


"Tässä on tyttäresi. Miksi aiot nimetä hänet?" Margaret kysyi peseytyneeltä ja pukeutuneelta Janelta.  


Tärisevin käsin Jane otti pienen ja hauraan tyttärensä syliinsä. Miten hän onnistuisi olemaan rikkomatta tätä? Jane syleili tytärtään ja haisteli tämän huumaavaa tuoksua. Jane ei voinut luvata tyttärelleen rikkauksia tai aatelisarvoja, mutta parhaansa hän aikoi tehdä. Yksin, Matthewlle hän ei kertoisi.

"Ann. Ann Flintstone", Jane sanoi ja silitti tytärtään.

****


"Lapsesi siis syntyi", Deborah totesi alentavalla äänellä. Hän oli käynyt katsomassa lasta ja todennut onneksensa sen olevan täysin talonpojan näköinen. Deborah ei olisi jaksanut enää yhtään uutta aatelisen äpärää taloudessaan.
"Kyllä markiisitar", Jane vastasi.


Hetkeksi Deborah heltyi katsoessaan maailman yksin jättämää nuorta äitiä. "Äitisi murhaaja Antonia on synnyttänyt ja hänet teloitetaan viikon päästä. Kuningas on armahtanut häntä ja sallinut yksityisen teloituksen. Sinulla on kuitenkin lupa mennä katsomaan, olethan hänen murhaamansa naisen tytär. Voit määrätä jonkun muun palvelijan vahtimaan tytärtäsi samaan aikaan", Deborah sanoi.


"Kiitos markiisitar!" Jane henkäisi. Hän oli nähnyt jo pitkään painajaisia äitinsä murhaajasta ja halusi olla todistamassa tämän kuolemaa.

****


Peloissaan Jane tuijotti vihaisen näköistä Antoniaa. Jos katse voisi tappaa Jane olisi jo syvällä mullan alla.


Jane tuijotti hiljaa Antonian noustessa portaita pitkin hirttolavalle ja vartijoiden asettaessa köyden tämän kaulaan. Tuo sekavalta vaikuttava nainenko todella oli hänen kaikkien kärsimystensä takana?


Nähdessään vartijan alkavan potkaista tasoa pois Antonian jalkojen alta Jane käänsi äkkiä katseensa takaisin jalkoihinsa. Ei hän sittenkään halunnut nähdä tätä. Kuultuaan tason kaatuneen ja Antonian henkäistessä viimeisen kerran Jane uskalsi viimeinkin nostaa katseensa.


Todettuaan naisen painajaisistaan olevan viimeinkin jälleen luonnonhenkien parissa Jane saattoi viimeinkin tuntea uudenlaisen rauhan sisällänsä, hänen äitinsä murhaaja oli saanut rangaistuksensa.


Takaisin Annin luokse päästyään Jane alkoi tuntea epäilyksen kaihertavan sisimmässään. Antonia oli myös saanut juuri lapsen, pienen tyttären. Oliko oikein rangaista äitinsä kanssa tämän pienä ja viatonta lasta?



Rauhoittaakseen itseään Jane veti henkeensä Annin tuoksua. Omaa lastansa hän aikoi suojella parhaansa mukaan maailman pahuudelta.

****


Jännittyneenä Emmeline katsoi itseään pelistä. Tänään oli viimeinkin se päivä, jota hän oli odottanut pitkään. Hänen häänsä. Antonian teloitus oli venyttänyt niiden järjestämistä, mutta viimeikin hänen päivänsä oli koittanut. Tämän päivän jälkeen hän ei olisi enää Emmeline Baratheon vaan Emmeline Stenroos.


Emmelinen jännitykseen sekoittui surua Deborahin tullessa halaamaan häntä. Hänen äitinsä ei ollut täällä. Ainoa asia Aurorasta läsnä olivat hänen Halldorasta tuomat korut, jotka Emmelinellä oli yllään. Korujen kylmä metalli oli kuitenkin vain kalpea lohtu äidin poissaolosta.



"Näytät kauniilta Emmeline. Äitisi olisi ollut ylpeä sinusta", Deborah sanoi surulliselle Emmelinelle. Hän tiesi miltä Emmelinestä tuntui, myös hän oli itse menettänyt äitinsä ennen häitään. Katsoessaan Emmelinen kasvoja Deborah palasi omassa mielessään hääpäiväänsä. Se oli tuntunut hänestä kuolemantuomiolta, Edmund oli seurannut häitä yleisöstä, ei hänen sulhasenaan. 
"Kiitos", Emmeline sanoi hymyillen surullisena.



Deborahin jätettyä Emmelinen vielä viimeistelemään itseään Grethel ryntäsi halaamaan Emmelineä. "Tänään meistä tulee virallisesti sukua!" Grethel hihkaisi.


Onnellisena Emmeline hymyili Grethelille. Nuorena hän oli aina pitänyt Gretheliä vain lörppösuuna, mutta heistä oli tullut hyviä ystäviä Emmelinen Stenroosien linnassa viettäminä kuukausina. Grethel ja Innocentia olivat hänelle ne siskot, joita hän ei koskaan saanut. Desdemonaa Emmeline ei siskokseen laskenut, olihan tämä Emmelinen isän huoran äpärä, eikä tähän sen takia ollut luottamista. Kuningas, Emmeline ja Edmund eivät olleet kukaan käyneet katsomassa luostariin lähetettyä Desdemonaa, eikä Emmelinellä ollut aikomustakaan muuttaa asiaa.

****


"Paljon onnea poikani, tänään on suuri päivä. Emmeline on hieno prinsessa, hänen kanssaan saat paljon lisää valtaa. Varsinkin, kun Grethel on kuningatar mikään ei voi estää teitä", Alarik sanoi taputtaessaan Rickhardia selälle. Hän ei oisi voinut olla ylpeämpi pojastaan, tästä oli kasvanut juuri sellainen kuin hän oli halunnutkin. Aina valmis toimimaan suvun kunnian eteen.


"Kiitos isä. Tämä on hieno päivä Stenroosin suvulle", Rickhard sanoi ylpeänä. Isä oli opettanut hänelle suvun kunnian tärkeyden ja Rickhard toimi ilolla sitä kasvattaakseen eikä Emmelinen naiminen ei ollut lainkaan hullumpi tapa toimia suvun hyväksi.


"Mietin vain, että... Krhm... Onko sinulle selvää miten toimia... Hmm... Aviovuoteessa?" Alarik kysyi kiusaantuneena.
"Tiedän kyllä", Rickhard vastasi jäykästi.

****


Hieman pettyneenä Grethel istui yksinään. Hän ja Edmund eivät olleet puhuneet kertaakaan heidän kihlauksensa jälkeen, mutta tälläkin kertaa prinssi oli vain tervehtinyt morsiantaan ja sen jälkeen kadonnut aivan kuin etsimään jotakuta. Grethel olisi halunnut puhua tulevaisuudesta, mutta Edmund vaikutti täysin välinpitämättömältä. Kuullessaan Geminan lähestyvät askeleet Grethel heräsi mietteistään.


"Hienoa nähdä sinua Grethel! Onnittelut kihlauksestasi. Näytätpä kauniilta tänään", Gemina sanoi mielistelevä hymy huulillansa.

Kummastuneena Grethel katsoi Geminaa, jonka käytös häntä kohtaan oli kovin muuttunut. Hetken Grethel mietti mistä oli kyse ennen kuin ymmärsi mielistelyn alkaneen. Olihan hän sentään tuleva kuningatar ja Geminan lapset tämän kihlatun kanssa olivat mahdollisia puolisoehdokkaita Grethelin lapsille. "Kiitos Gemina. Onnittelut myös sinulle kihlauksestasi", Grethel sanoi vetäen samalla huulilleen tekohymynsä. 

Geminan hymy hyytyi saman tien Grethelin onnittelut kuullessaan, aivan kuin jokin asia hänen kihlauksessansa häiritsisi häntä. "Kiitos Grethel", Gemina vastasi jäykästi.


Hivenen huolissaan Grethel katsoi Geminaa. Tätä vaivasi selkeästi jokin muukin kuin pelkkä epäonnistumisensa kruunuprinssin kanssa.

****


Sydän hakkasi Emmelinen rinnassa hänen katsoessaan edessään seisovaa Rickhardia. Kaikkien vieraiden katseet työnsivät jännityksen uusille kierroksille ja hänen jalkansa tärisemään. Rickhardin hymy sai Emmelinen kuitenkin unohtamaan kaikki hänen ympärillään olevat vieraat ja hänet rauhoittumaan.




Emmeline ei ollut koskaan tuntenut itseään onnellisemmaksi, kuin Rickhardin työntäessä sormuksen hänen sormeensa. Viimeinkin nuori mies oli hänen. Kaikki oli täydellistä.


Ylipapin toivottaessa onnea uudelle avioparille vieraat ryhtyivät nopeisiin taputuksiin, kukaan ei halunnut olla ulkona sateessa yhtään enempää kuin oli pakko. Häät oli kuitenkin aina pakko viettää ulkona, joten Stenrooseilla ei ollut ollut muita vaihtoehtoja kuin pitää vihkiseremonia linnan sisäpihalla säästä huolimatta.

****


Sateen loputtua Grethel karkasi juhlista ulos Stenroosien suihkulähteen äärelle. Pettymys kaihersi hänen sisällänsä, Edmund ei ollut huomannut häntä laisinkaan, vaikka hän oli tämän morsian! Ei Grethel ollut koskaan haaveillut rakkaudesta, mutta pelkkä ystävyyskin auttaisi kovin tulevaisuudessa.


Helpotuksen tunne valtasi Grethelin Edmundin saapuessa hänen luoksensa. Hän ei ollutkaan täysin ilmaa tälle.


"Grethel muistatko, kun lupasit minulle, että vaimonani annat minulle rauhan tehdä mitä vain?" Edmund sanoi tunteettomasti.
"Kyllä", Grethel töksäytti.
"Hyvä, halusin vain varmistaa, että muistat sen", Edmund vastasi.


"Niin kauan kuin minusta ei juoruta pahaa tai asemani ei ole vaarassa, saat tehdä aivan mitä vain", Grethel lupasi. Hän ei rakastanut Edmundia, joten hän yllättyi hieman lupauksen antamisen kirpaistessa. Ajatus kuningattaren kruunusta sai hänet kuitenkin rauhoittumaan. Niin kauan kuin Grethel olisi kuningatar, Edmundin tekemisillä muiden naisten kanssa ei ollut mitään väliä.


"Loistavaa", Edmund sanoi ja lähti kävelemään takaisin juhlia kohden. Grethel katsoi sekalaisin tuntein poistuvaa Edmundia, mutta totesi ettei tämän käytöksellä ollut mitään väliä. Kuningattaren ja kuninkan ei täytynyt olla kaksin kuin lapsia tehdessä, joten heidän ystävyydellään ei loppujen lopuksi ollut väliä. Kunhan Grethelillä olisi kruunu, kaikki olisi hyvin.

****


Innocentia pakeni kiirellä onnen täyttämistä juhlista omaan yksinäisyyteensä. Katsoessaan kuningasta ja Emmelineä yhdessä Innocentia ei voinut tuntea muuta kuin ahdistusta. Kuninkaan huomion osoitukset Emmelinelle olisivat kuuluneet myös hänelle, mutta virallisesti Edmund ei ollut hänen isänsä. Edmundin isyydestä Innocentia oli aivan varma, olihan hän naispuoleinen kopio Aldwinista ja Edmundista..


Yhtäkkiä Innocentian rauha keskeytyi hänen kuullessaan takaansa lähestyvät askeleet. Hämmentyneenä Innocentia kääntyi katsomaan kuka häntä oli seurannut.


Nopeasti Innocentia tunnisti seuraajansa lordi Amadeus Crawfordiksi. Hämmennys valtasi Innocentian, miksi ihmeessä isä oli kutsunut lordi Crawfordin Rickhardin häihin? Robertin hämärän kuoleman ja Antonian oikeudenkäynnin jälkeen Crawfordien nimi oli ollut kovin huonossa huudossa.


Hyvien käytöstapojen mukaisesti Innocentia ojensi kätensä Amadeusille suudeltavaksi.
"Näytät kerrassaan ihastuttavalta tänään lady Innocentia", Amadeus sanoi tarttuessaan Innocentiaa kädestä.


Tuntiessaan Amadeusin huulten osuvan kevyesti hänen käteensä Innocentian sydän tuntui hypähtävän hieman. Hän ei ollut koskaan aiemmin saanut tälläistä huomiota. Alarik oli pitänyt tarkkaa huolta siitä, ettei Innocentia tavannut koskaan ketään miestä kaksin. Amadeusin antama huomio tuntuikin vain paremmalta Innocentian tietäessä, ettei Alarik siitä pitäisi. Sen vuoksi Innocentia tunsi pientä pettymystä Amadeusin kääntyessä takaisin kohti juhlia.

****




Kevyen oloisesti Rickhard kantoi uuden vaimonsa heille valmisteltuun huoneeseen. Laskiessaan Emmelinen alas käsivarsiltaan veti hän kuitenkin tämän takaisin suudelmaan. Tätä hetkeä hän oli odottanut jo pitkään.


"Krhm... Siirrymmekö sängyn puolelle?" Rickhard kysyi hermostuneesti vetäytyessään pois suudelmasta.


Emmeline nyökkäsi hermostuneena. Deborah oli kertonut, mitä aviovuoteessa tapahtuisi ja varoittanut siitä, kuinka se voisi sattua. 



Rickhard siveli Emmelineä ja varovasti alkoi kuljettää kättään vaimonsa mekon nyöreille. Ennen niiden avaamista hän halusi kuitenkin varmistaa Emmelinen tahtovan samaa kuin hän. "Oletko varmasti valmis tähän?" Rickhard kysyi rukoillen samalla kaikilta luonnonhengiltä ettei vastaus olisi ei. Hän ei enää halunnut odottaa.


Emmelinen nyökätessä ujosti Rickhard alkoi onnessaan avata hänen mekkonsa nyörejä. Viimeinkin Emmeline oli hänen kaikin tavoin.

****


Emmelinen ja Rikchardin häiden jälkeen Grethelin ja Edmundin häiden valmisteluiden vauhti kiihtyi kertaheitolla. Useiden eri muutosten jälkeen valmistui Grethelin häitä varten valmisteltu mekko.
"Näytät kerrassaan upealta, Edmund ei tule saamaan silmiään irti sinusta", Deborah sanoi hymyillen.


Grethel hymähti äitinsä sanoille. Edmundia tuskin kiinnostaisi, prinssillä oli silmiä vain rakastamalleen tytölle. Asia ei kuitenkaan Gretheliä häirinnyt, aatelisista harva meni naimisiin rakkaudesta, eikä hän ollut siitä edes koskaan haaveillut. Rakkaus ei ollut pysyvää, mutta kruunu oli.


Tyytyväisenä Grethel pyörähti ympäri, mekko istui juuri niin kuin pitikin. Hän saattoi jo kuvitella Geminan, Mercian ja muiden Edmundia tavoitelleiden tyttöjen kateelliset ilmeet hänet nähdessään. Kisa Edmundista oli kestänyt vuosia ja nyt Grethel saattoi seistä voittajana. "Kauan eläköön kuningatar Grethel!" kaikui hänen päässään ajatellessään häitä.

****


"Olen sopinut Innocentian naimakaupoista", Alarik kertoi yllättäen Deborahille. Deborah jäykistyi samantien kuultuaan Innocentian nimen. Innocentian isän henkilöllisyyden paljastuttua oli mennyt vuosia ennen kuin Deborah ja Alarik olivat kyenneet olemaan toistensa seurassa jälleen normaalisti. Lopulta he olivat siihen jälleen pystyneet niin kauan kuin Innocentiasta ei puhuttu. Heidän välillään aihe oli tabu.
"Kenen kanssa?" Deborah kysyi hermostuneena.
"Amadeus Crawfordin", Alarik vastasi tyytyväisenä.


Deborah kauhistui kuullessaan innocentian tulevan kihlatun nimen. Antonia oli pilannut Crawfordien maineen totaalisesti ja nyt Innocentian täytyisi ottaa nimi omakseen. "Alarik kiltti, älä tee tätä Innocentialle! Crawfordien nimi on liattu vuosikymmeniksi!" Deborah parahti.


"Hiljaa!" Alarik jyrähti. "Innocentian ja Amadeusin naimakauppa on kerrassaan loistava. Grethelin valtavien myötäjäisten jälkeen Innocentian myötäjäisiin ei ole erityisemmin rahaa jäljellä. Amadeusin ja Mercia Rochfordin kihlat peruuntuivat Antonian tuomion myötä ja nyt nuori lordi on etsinyt jo pitkään itselleen epätoivoisesti uutta vaimoa. Ilman vanhempia naimakauppojen sopiminen noin nuorelle lordille pilatun maineen kera on vaikeaa, joten hän suostui ottamaan Innocentian minimaalisilla myötäjäisillä. Amadeus jää meille kaiken lisäksi naimakaupan myötä velkaa, ilman meitä hän ei olisi välttämättä saanut kunniallista vaimoa. Naimakauppa on siis kerrassaan loistava Stenroosien suvun kannalta", Alarik jatkoi.


"Mutta entä Innocentia", Deborah aneli.
"Maineesta huolimatta lordi Crawford on varakas mies. Sen siitä saa, kun isä ehti kerätä kuuden vaimon myötäjäiset. Innocentian tulevaisuus on täten taloudellisesti turvattu. Pöly Antonian tuomiosta kerkeää laskea ennen kuin on Innocentian omien lapsien avioliittojen aika, joten mainehaitta on vain väliaikaista", Alarik vastasi ja käveli pois Deborahin luota. Hän ei jaksanut vääntää naimakaupoista yhtään enempää.

****


Kuaa ei Alarikin ilmoituksesta mennyt, ennen kuin Amadeus oli kutsuttu lounaalle Stenroosien linnaan naimakauppojen virallistamiseksi. Apeana Deborah kuunteli pöydässä pulppuilevaa keskustelua, hän oli suunnitellut Innocentialle aivan toisenlaista tulevaisuutta. Deborahin silmissä oli kimaltanut avioliitto kreivi Thaddeus Throntonin kanssa, mutta nyt sekin oli mahdotonta. 


Innocentia ei itse tiennyt mitä ajatella Amadeusista. Olihan tämän sisko pilannut suvun maineen, mutta ainakin avioliitto Amadeusin kanssa tarkoittaisi vapaalippua pois Alarikin painostavan vallan alta. Äidinkään suunnittelema avioliitto kreivi Throntonin kanssa ei enää onnistuisi, olihan Thaddeus menossa naimisiin Amadeusin entisen kihlatun Mercian kanssa.


Kovinkaan paljoa kukaan ei kerennyt alkusaalaatissaan ennen kuin Amadeus keskeytti keskustelun. "Lady Innocentia, olen jo jonkin aikaa toivonut meille yhteistä tulevaisuutta ja siksi tahtoisinkin kysyä suotko minulle kunnian ja tuletko vaimokseni?" Amadeus kysyi itsevarmalla äänellä ojentaen samalla avatun sormusrasian Innocentialle.


"Kyllä minä tulen", Innocentia vastasi ihaillessaan kimaltavaa jalokiveä Amadeusin antamassa sormuksessa.


Synkkyys valtasi Deborahin entistä enemmän. Nyt Innocentian ja Amadeusin kihlat olivat viralliset. Mitään ei ollut enää tehtävissä, vaikka Deborah oli kovin toivonut Innocentialle parempaa. Jostain syystä kaihertava tulevaisuudesta varoittava tunne valtasi Deborahin. Jotain pahaa oli tapahtumassa.


Seurue jatkoi kihlojen vaihtamisen jälkeen kevyttä rupatteluaan täysin tietämättöminä siitä, mitä ulkona tapahtui.


Julmasti hymyillen Ruby kavoi linnan sisäpihalla sauvansa esiin ja alkoi loitsua yhtä elämänsä vaikeimmista ja voimakkaimmista loitsuista. Amadeusin ja Mercian kihlojen peruuntuminen oli ollut ikävää, joutuihan hän nyt tekemään kaiken tämän jo toistamiseen, mutta kaikesta huolimatta Rubyn kosto olisi pian valmis. Julma nauru lähti jälleen kerran Rubyn keuhkoista hänen tuntiessaan loitsunsa olevan valmis. 

Aika oli jälleen pysähtynyt.





Tyytyväisenä Ruby tiesi kaiken elämän pysähtyneen häntä lukuunottamatta hetkeksi linnassa. Kukaan ei voisi estää häntä toteuttamasta suunnitelmaansa.


Kosto mielessään Ruby käveli ruokasaliinja ihaili työnsä tulosta. Kaikki huoneessa olevat ihmiset olivat jähmettyneinä paikoillensa, täysin tietämättöminä noidan läsnäolosta.



Nähdessään poikansa Ruby jähmettyi hetkeksi. Hän ei ollut kertaakaan pojan syntymän jälkeen ollut näin lähellä omaa lastansa. Mielenkiinnolla Ruby tutki Amadeusin kasvoja ja tunnisti niistä omansa. Poika oli todellakin tullut häneen itseensä. 


Hetken ajan Rubyn päähän pälkähti ajatus koston keskeyttämisestä ja Amadeusiin tutustumisesta, mutta nähdessään Innocentian ajatus katsoi hänen päästänsä. Innocentian takia Ruby oli Stenrooseilla. 


Ruby astui Innocentian lautasen viereen, kaivoi vyötäisiltään pienen pullon täynnä taikajuomaa ja lorautti sen Innocentian ruokaan. Neste oli täysin hajutonta, mautonta ja huomaamatonta. Ruuan nauttimisen jälkeen Innocentia ei kykenisi enää kantamaan poikalasta täysaikaiseksi. Näiden kihlojen oli parempi olla enää purkautumatta, Ruby oli käsitellyt Innocentiaa ennen jo Mercia Rochfordin ruuan, mikä oli lopulta paljastunut täysin turhaksi. Nyt Mercia menisikin naimisiin Thaddeus Throntonin kanssa ja tulisi katkaisemaan Throntonien mieslinjan. Siitä Ruby tunsi hieman huonoa omatuntoa, olihan Thaddeus abbedissa Morgana Throntonin veljenpoika. Morganalta Ruby oli oppinut kasveista melkein kaiken minkä tiesi, mikä olikin auttanut Rubya nousemaan voimakkaammaksi noidaksi mitä kukaan oli aiemmin nähnyt.



Huono omatunto ei kauaa Rubya painanut. Miettiessään valmista kostoaan hän räjähti nauruun ja katosi paikalta purkaen samalla ajanpysäytysloitsunsa.


Rubyn poistuttua seurue jatkoi syömistä täysin tietämättömina tapahtuneesta. Kihloistaan hermoilevana Innocentia söi salaattian epäladymaisesti tietämättä mitä ruoka oli hänelle tekemässä.



Deborahin potkaistessa innocentiaa jalkaan hän suoristautui ja jatkoi syömistäään. Yhtäkkiä ruoka alkoi maistui kuin tuhkalta hänen ja tuhotuilta unelmilta suussaan. Siitä huolimatta Innocnetia tyhjensi lautasensa nälkäisenä. Lautasen tyhjennettyään Innocentia tunsi hetken kuulevansa aavemaista julmaa naurua jostain kaukaa, mutta nopeasti se meni ohi. Innocentia pysyi täysin tietämättömänä tapahtuneesta.

****


Pitkän työpäivänsä jälkeen Rickhard saapui etsimään nuorikkoansa. Nopeasti hän Emmelinen löysikin, olivathan he ottaneet tavakseen viettää yhdessä aikaa iltaisin Rickhardin lopetettua työnsä tekemisen.



Vaikka kummallakaan heistä ei ollut mitään sananvaltaa liittonsa syntymiseen, olivat Rickhard ja Emmeline oppineet nopeasti nauttimaan toisensa seurasta. Emmelinelle Rickhard oli mies johon hän saattoi luottaa, tämän kanssa hänen ei täytyisi pelätä äitinsä kohtaloa. Rickhard puolestaan pystyi luottamaan ettei Emmelinen kanssa hänen täytyisi pelätä isänsä kohtaloa vieraan miehen lapsen kasvattajana.


Katsoessaan Emmelineä Rickhard tunsi lämmön sydämmessään. "Minä rakastan sinua", hän sanoi.


"Ja minä sinua", Emmeline vastasi onnellisena. 

****


Käsiensä liitäessä pianon koskettimilla Innocentia mietti tulevaisuuttaan. Hänen häänsä oli sovittu olevan syksyn ja talven vaihteessa, vain vähän Grethelin ja Edmundin häiden jälkeen. Häiden jälkeen Innocentia muuttaisi Crawfordien kartanoon. Hän ei tiennyt mitä ajatella asiasta, eihän hän ollut koskaan käynyt edes kartanossa sisällä tai edes puhunut sulhaselleen muutamaa kertaa enempää.


"Innocentia!" Grethelin vaativa ääni keskeytti Innocentian mietteet.



"Näin palvelijan haravoivan lehtiä kasaan. Miten olisi viimeinen huoleton leikki ennen muuttamistani kuninkaanlinnaan?" Grethel kysyi pieni pilke silmäkulmassaan. Hän oli aina rakastanut ladyilta kiellettyjä leikkejä, jotka sisälsivät yleensä sotkemista.
Innocentia nyökkäsi vastaukseksi ja niin tytöt juoksivat nauraen ulos.



Innocentia potkaisi lehtikasaa niin lujaa kuin hänen jalastansa lähti. Lehtikasaan hän purki kaiken patoutuneen suuttumuksensa häntä ympäröivästä salaisuuksien verhosta. 



Grethel kouraisi käteensä kasallisen märkiä lehtiä ja heitti ne ilmaan. Katsoessaan niiden leijailua nauru purkautui hänen suustansa. Grethel rakasti kaikkea kiellettyä ja sotkeminen oli yksi asia kiellettyjen listän kärjessä. Kaikkien lehtien ripahdettua maahan Grethel tunsi haikeuden valtaavan hänen mielensä. Kuningattarena hän ei voisi enää hiippailla ulos salaa tai tehdä mitään muutakaan sääntöjen vastaista. Kruunu olisi kuitenkin kaiksen sen arvoista.

Ehkä.

****



Löytäessään itsensä useana aamuna toiletista oksentamasta aamiastansa ulos Emmeline saattoi todeta epäilyjensä olevan oikeassa. Hän oli raskaana. Väsyneenä, mutta onnellisena Emmeline kiirehti etsimään Rickhardia, hän halusi kertoa tälle ensimmäiseksi.



Rickhardin hämmennykseksi Emmeline tuli keskeyttämään hänen työskentelynsä hyppäämällä hänen syliinsä. "Rickhard minulla on sinulle hyviä uutisia!" Emmeline hihkaisi onnellisella äänellä.


Entistä hämmentyneenpänä Rickhard katsoi vaimoaan. Mitä tällä oli oikein sanottavanaan?


"Minä olen raskaana", Emmeline sanoi hymyillen. Ymmärtäessään vaimonsa sanat Rickhard tunsi hämmennyksensä vaihtuvan hymyksi. He saisivat talvella lapsen!


Onnellisena Rickhard veti Emmelinen suudelmaan. Kaikki oli täydellistä.

****


Mietteliäänä Grethel katsoi pientä huonetta, jossa hän oli viettänyt koko tähän astisen elämänsä. Yhtään yötä hän ei enää siinä nukkuisi, sillä viimeinkin oli tullut Grethelin sekalaisin tuntein odottama hetki. Grethelin hoviin tarkoitetut puvut olivat saapuneet ja nyt hänen tavaransa oli kasattu arkkuihin, jotka vietäisiin kuninkaanlinnaan, Grethelin uuteen kotiin.


Vielä viimeisen kerran Grethel istahti sängyllensä, joka jäisi nyt odottamaan uutta nukkujaa. Muutaman vuoden päästä Stenroosien linnan täyttäisivät Rickhardin ja Emmelinen lapset Grethelin ja hänen sisarustensa sijasta.


"Muista tulla käymään mahdollisimman usein", Deborah sanoi halatessaan tiukasti Gretheliä. Hänen oli vaikea ymmärtää, että pian hänen kaikki tyttärensä olisivat jo muualla. Innocentia ei asuisi kovinkaan kauaa Gretheliä pidempään kotona.


"Minunkin tulee ikävä sinua! Muista tuoda tulevat lapsesi usein tänne leikkimään serkkujensa kanssa", Emmeline sanoi Gretheliä halatessaan.


Katsoessaan äitiään ja Emmeline Grethel tunsi ikävän iskevän saman tien sydämeensä. Vuodet Stenroosien linnassa olivat olleet hänelle onnellisia. Nyt hänen täytyisi kuitenkin jättää perheensä ja muutta pois uuteen kotiin, jonka onnellisuudesta ei ollut mitään takeita.


Emmelinen jälkeen Grethelin kaksoisveli Rickhard nappasi hänet tiukkaan halaukseen. "Älä kuvittelekaan, että voisit muuttaa pois saman katon alta jättämättä kunnon hyvästejä", Rickhard sanoi kaksoissisarelleen.


"Jos Edmund ei kohtele sinua kunnolla, kerro siitä saman tien", Rickhard sanoi tiukasti. Kaikista hänen sisaruksistaan juuri Grethel oli Rickhardille läheisin ja tämän onnesta hän oli kaikkein eniten huolissaan. Prinssin hyvänä ystävänä Rickhard tiesi suurimman osan tämän naisseikkailuista ja pelkäsi näiden satuttavan Gretheliä tulevaisuudessa.


"Sinun vaunusi ovat valmiina Grethel. Innocentia ja Alarik odottavat siellä. Eiköhän lähdetä", Deborah sanoi haikeus äänessään. Pian linna oliis kovin hiljainen, mutta onneksi Rickhardin lasten äänet täyttäisivät sen taas pian.


Vielä kerran Grethel katsoi haikeana lapsuudenkotiansa. Sitten hän kääntyi ja lähti kohti sen portteja, joista hän poistuisi viimeistä kertaa Stenroosina. Seuraavalla kerralla hän olisi jo Baratheon.

****


"Adam Ingalls palveluksessanne", komea mies tervehti Janea. Syksyn puista pudottaman lehdet eivät meinanneet millään loppua vaikka Jane kuinka haravoi, joten hän oli saanut luvan palkata lyhytaikaista apua pihan siistimiseen. Adam Ingalls oli ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja Rickhard oli palkannut tämän linnan palvelijoiden avuksi.


Katsoessaan Adamin komeita kasvoja Jane tunsi sydämensä hypähtävän tavalla, jolla se ei ollut hypähtänyt kertaakaan Matthewn petoksen jälkeen. Adamin ruskeat silmät tuntuivat olevan loputtoman syvät ja Jane olisi halunnut tuijottaa niihin koko loppuelämänsä.


Perhosten lepattaessa vatsassaan Jane neuvoi Adamin lehtien luokse takellellen samalla puheessansa. Matthewn naimisiinmenon myötä haudatut toiveet ja haaveet omasta perheestä alkoivat taas nostaa päätänsä Janen mielessä. Ehkä sittenkin hän voisi saada kaiken unelmoimansa.

****


Kumartuessaan nostamaan tytärtään kehdostansa Jane ei voinut uskoa kuinka nopeasti aika oli kulunut. Ihan vastahan Ann oli syntynyt, mutta nyt tämä viettäisi jo ensimmäistä syntymäpäiväänsä.


Viimeisen kerran jane veti henkeensä vauvansa tuoksua. Tällä kertaa se toi hänelle normaalia enemmän iloa kuin aiemmin, tämä ei välttämättä olisikaan viimeinen kerta, kun Jane pääsisi oman vauvan tuoksua haistamaan.



Yhdessä Annin kanssa Jane puhalsi pienen piirakan päälle asettamansa kynttilät. Ehkä seuraavissa juhlissa olisi jo enemmän juhlijoita.


Ann Flintstone



Omiin ajatuksiinsa vajonneena Deborah käveli linnan sisäpihalla nähdessään hätääntyneen Margaretin. Huoli iskeytyi Deborahiin nähdessään Margaretin ilmeen, jotain oli selvästi vialla.


Ennen kuin Deborah ehti sanoa mitään Margaret aloitti kiihkeän epätoivoisesti. "Missä kaikki ovat?", Margaret kysyi epätoivoisella äänellä.
"Kaikki ovat sisällä. Mikä hätänä Margaret?" Deborah kysyi hämmentyneenä.

Kuullessaan äitinsä vastauksen Margaret huojentui silmin nähden. Sitten hän vastasi äidillensä: "On tapahtunut vaunuonnettomuus. Kuulin kolmen aatelisen jääneen sen uhriksi, mutta en tiedä keiden. Ehdin jo pelätä jonkun teistä olleen siellä", Margaret sanoi surullisella äänellä.

****
****
****

Ensimmäinen kolmannen sukupolven edustaja on nyt syntynyt. Tällä kierroksella toivotetaan tervetulleeksi vielä muutama vauva lisää, mutta ensi kierros onkin sitten yhtä vauvajuhlaa.
Keiden aatelisten uskotte jääneen vaunuonnettomuuden uhreiksi?

4 kommenttia:

  1. Paljon on ehtinyt tapahtua Rosewoodissa, kommentoikin edellisiä osia tässä samalla. Edellisessä osassa olin tyytyväinen, kun Antonia sai viimeinkin ansaitun rangaistuksensa, sääliä tunsin vain tämän lapsia ja varsinkin viimeisintä tytärtä kohtaan, toivottavasti joku pitää huolta epäonnisesta lapsesta luostarissa.

    Rubykin sai viimein kostonsa. Harmittaa vain, kun Innocentia sai tuollaisen kohtalon osakseen, olla saamatta poikalasta. Huolestuttaa se, että toivottavasti Amadeus ei ole tullut siskoonsa, sillä Innocentialla voi olla hyvin huonot oltavat, kun poikalasta ei ala kuulua. Monestihan tälläisiä vaimoja surmattiin, kun poikaa ei kuulunut :/

    Janen tytär näyttää aivan isältänsä! Toivottavasti Jane vielä saa haluamansa elämän, ainakin uusi palvelija vaikuttaa lupaavalta. Emmeline ja Rickhard ovat niin ihana pari, toivottavasti pysyvät onnellisina! :)

    Grethel on hyvin kunniahimoinen, toivottavasti tyttö ei ole onneton, kun sulhanen vain on "rakastunut" toiseen ja seikkailee muiden naisten perässä.

    Onnettomuus tuli ihan puun takaa, nyt jää jännittämään, ketkä ovat olleet siinä mukana ja kuinka näille on käynyt. Epäilisin, että onnettomuudessa ovat olleet Woodvillen tai/ja Nevillen perheen jäsenet, koska epäilen näiden perheiden yhdistäneen lapsensa avioliitolla.

    Jatkoa odotellen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olin kyllä iloinen päästessäni Antoniasta eroon, hänellä oli todella ärsyttävä pelatakkin, kun mikään ei ikinä ollut hyvin :D
      Rubyn kostolla tulee kyllä olemaan kauaskantoisi seurauksia, se keiden kannettavaksi ne jäävät näkyy myöhemmin.
      Ann on kyllä ainakin vielä ihan Tillyjen näköinen, mielenkiinnolla itse odotan miltä hän näyttää kasvettuaan.
      Hyviä arvauksia onnettomuudesta ja avioliitoista, tänään ilmestyvässä osassa näkeekin, mikä siinä meni oikein.

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. Apua, ketkäköhän joutuivat vaunujen uhriksi :o En uskalla lähteä veikkailemaan, ettei ala hermostuttaa liikaa.
    Ihanaa, että Emmeline ja Rickhard ovat niin onnellisia ja ovat oppineet jopa rakastamaan toisiaan! He ovat mukavaa vastapainoa kaikelle synkkyydelle ja kurjuudelle :D Toivottavasti heille ei käy mitään!
    Voi ei, Innocentia-parka! Mitä lapsiraukka on ikinä tehnyt väärin muuta kuin mennyt syntymään :( Melko julmaa Rubylta kyllä tuhota omalta pojaltaan mahdollisuus saada poikalapsia. Noh, ehkä noituus on vienyt Rubyn empatiakyvyn.

    Seuraavaan osaan -->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmeline ja Rickhard ovat kyllä yhdet tarinan harvinaisista toisia rakastavista pareista. Saa nähdä viekö Rosewoodin synkkyys heidätkin!
      Innocentian elämä on kyllä ollut yhtä myrkyä vanhempiensa päätösten vuoksi, mutta ehkä avioliitto tuo rauhan...

      Kiitos kommentista!

      Poista