perjantai 25. syyskuuta 2020

Osa 1.30 Tilly


Aiemmin Tillyillä: Sarran puolisuuden paljastuttua ja ritarien haettua hänet pois Tillyjen aiemmin kukoistama sato mädäntyi pystyyn. Uusien siemenien ostoa varten Matthew joutui hakemaan lainan pankkiirilta Godwin Merceriltä. Lainan ehdot olivat kovat, jonka johdosta Gillianin ja Ulrikan myötäjäisiin ei jäänyt lantin lanttia. Tämän vuoksi Matilda sopi kuninkaallisten palvelijan Glenysin kanssa tämän ottavan toisen tytöistä palvelijaksi kuninkaanlinnaan. Petyrin odotettiin kosivan toista tytöistä. 

Matthew haikaili Diana Henellin perään, mutta tyttö oli jo kihloissa ja ylemmästä säädystä, joten haaveet tuntuivat mahdottomilta. Tämän vuoksi Matthew aloittikin suhteen Stenroosien palvelijan Jane Flintstonen kanssa. Gillian puolestaan haikaili perheen kasvattipojan Petyr Morinin perään, joka hänen pettymyksekseen ei vaikuttanut kiinnostuneelta.

Perheen nuorimman Jonahin syntymäpäivät keskeytyivät koputukseen. Koputtajaksi paljastui Diana Henell, joka oli karannut kotoaan tulevan avioliittonsa vuoksi. Tillyt lupautuivat majoittamaan hänet väliaikaisesti. Matthew näki Dianan karkaamisessa tilaisuutensa ja kosi tätä. Dianan vastatessa myöntyvästi kihlaukseen alkoivat kiireelliset hääjärjestelyt. Dianan ja Matthewn häiden aikana Ulrika tapasi ulkona Janen, joka oli tulllut etsimään Matthewta. Jane järkyttyi Matthewn avioliittouutisista ja poistui kiireesti paikalta. Extrassa paljastui hänen olevan raskaana ja osassa 1.27 syntyi Matthewn esikoinen Ann Flintstone.



Nopeasti avioliittonsa alun jälkeen Diana pääsi kiinni arkeen Tillyillä. Kasvimaan hoitoa ja taloustöitä, arki ei eronnut loppujen lopuksi juurikaan siitä, mitä se oli Henelleillä ollut. Ruoka tosin oli hieman huonompaa. Hiljalleen Diana alkoi myös lämmetä enemmän Matthewlle, vaikka avioliiton alku olikin ollut hänelle täysin järkiperusteinen.


Matthew oli paljon isänsä kaltainen, lämmin ja välittävä aviomies. Tämä oli tehnyt kaikkensa saadakseen Dianan sopeutumaan talonpoikien köyhempään elämäntyyliin ja tehdäkseen hänelle siirtymisen uuteen alempaan säätyyn mahdollisimman helpoksi.


Kesken töiden Matthew veti Dianan onnellisena suudelmaan. Sarran kuoleman jälkeen hän ei ollut ikinä uskonut olevansa niin onnellinen kuin nyt oli. Diana rinnallaan Mercereiltä otettu laina ei tuntunut painavan rintaa enää yhtä paljoa kuin aiemmin.


Matthewn läheisyyden osoituksen jälkeen Diana jatkoi vihellellen töitänsä. Saatuaan sukunimekseen Tilly raskas taakka oli poistunut Dianan harteilta. Hänestä ei voisi tulla enää Fletcheriä. Pienen katumuksen hän tosin tunsi sydämmessänsä, hänen sijastaan Derrickille oli naitettu Jeanne. Jeannen kohtalo ja perheensä näkemättömyys olivat ainoita asioita, jotka varjostivat Dianan onnea. Hänen onneksensa Alys rikkoi Britan sääntöjä ja kirjoitti jatkuvasti kirjeitä Dianalle. Niistä hän olikin saanut kuulla Jeannen avioliitosta.

****


Vihellellen Petyr käveli tietä pitkin. Kuolleen Vasyl Baxterin sukulaisia ei ollut löytynyt ja tämän vaimokin oli mennyt uusiin naimisiin. Tästä syystä Baxtereiden tila katsottiin hylätyksi ja luostari oli ottanut sen haltuunsa. Petyr oli herättänyt luottamusta työskennellessään luostarin pelloilla ja olikin saanut oikeuden ryhtyä vuokraviljelijäksi Baxtereiden tilalle. Vuokraviljelijänä Petyr kykenisi viimeinkin elättämään oman perheensä ja olikin päättänyt kosia jo pitkään haaveilemaansa naista.


Heti ensimmäiseksi Petyr halusi kertoa uutisensa lähimmälle ystävällensä Gillianille. Nopeasti Petyrin Tillyille muutettua hän ja Gillian olivat ystävystyneet. Gillian oli hänelle sisko, jota hänellä ei aiemmn ollut ollut.


"Minulla on hyviä uutisia!", Petyr aloitti riemuissaan ja veti Gillyn sisarelliseen halaukseen. 
Gillyn sydän hypähti Petyrin vetäessä häntä lähemmäksi, miehen lähellä oleminen tuntui uskomattoman hyvältä.


"Sain vuokraoikeuden Baxterien tilaan", Petyr kertoi silmät loistaen. Tätä ennen hän ei ollut voinut kuvitella menevänsä naimisiin, mutta nyt hän oli varma siitä, että kykenisi elättämään vaimon ja liudan lapsia. Perhe olisi viimeinkin mahdollisuus hänelle.


"Aion kosia Ulrikaa", oli viimeinen asia Petyrin puheesta mitä Gillian kuuli. "Aion kosia Ulrikaa. Aion kosia Ulrikaa. Aion kosia Ulrikaa", oli ainoa asia mikä soi hänen päässänsä. Gillian tunsi kaikkien unelmiensa tuhoutuvan sirpaleiksi Petyrin sanojen myötä. Hänen elämänsä rakkaus ei rakastanut häntä, vaan hänen siskoansa. 


"M-mitä, m-miksi", Gilly aloitti takeltelun. Hän ei voinut käsittää, miten Petyr muka välitti enemmän Ulrikasta kuin hänestä. Eiväthän he koskaan edes puhuneet toisillensa!


Nopeasti Gillian kuitenkin kasasi itsensä rinnassaan viiltävästä kivusta huolimatta, hän ei halunnut näyttää tuskaansa miehelle, joka oli selvästi täysin tietämätön hänen tunteistansa.
"Mutta sehän on ihanaa! Toivottavasti teistä tulee onnellisia", Gillian sanoi huolimatta siitä, kuinka jokainen sana tuntui polttavan hänen kurkkuansa kuin sula rauta.


Tyhjällä ilmeellä Gillian kuunteli Petyrin intoilua. Miten tämä ei lainkaan huomannut mistä oli kyse? Petyrin puhuessa Gillianin sydän itki verta, miksi kaiken täytyi mennä näin?


Petyrin poistuttua paikalta Gillian antoi kyyneltensä valua pitkin poskiaan. Surullisena hän katsoi Baxtereiden tilaa, hänen olisi kuulunut olla sen uusi emäntä, ei Ulrikan. Kipu hänen rinnassansa paheni hänen miettiessään tulevia naapureitansa. Jo se, että hän ei saanut Petyriä oli paha, mutta miksi hänen tätyisi seurata Petyrin ja Ulrikan onnea suoraan hänen naapurissansa? Tosin nyt kun Ulrika menisi naimisiin Gillian lähtisi palvelijaksi kuninkaanlinnaan. Gillianista tuntui kuinka hänen sydämensä puristuisi kokoon.
****


"Tristan, minulla on sinulle tärkeää asiaa", Petyr aloitti jännittyneenä. Tristan oli hänelle melkein kuin oma isä eikä hän voinut kuvitella kuinka pahalta tuntuisi, jos Tristan ei hyväksyisi häntä Ulrikan puolisoksi.


"Haluaisin pyytää sinulta lupaa kosia Ulrikaa", Petyr sanoi ja tunsi jännityksen kasvavan vatsassansa. Hän oli jo pitkään ihaillut yhä kauniimmaksi kasvavaa Ulrikaa, eikä halunnut kuvitella tulevaisuutta ilman tätä.


"Totta kai saat luvan! Tervetuloa virallisesti perheeseen", Tristan sanoi tyytyväisenä. Petyr oli hyvä mies, eikä hän voinut kuvitella tyttärelleen parempaa aviomiestä. Petyr oli lisäksi kuulunut Tillyjen perheeseen jo pidemmän aikaa, joten hän saattoi luottaa tähän kuin omaan poikaansa. 

****



Kaikessa hiljaisuudessa Ulrika kutoi uuteen mekkoonsa tulevaa kangasta. Ainoa ääni Tillyjen yläkerrassa oli kangaspuiden kalina Ulrikan työstäessää kangastaan. Vuosien opettelun jälkeen kankaat tuntuivat syntyvän kuin itsestään Ulrikan käsissä, jopa loiminlankojen pujottelu sujui sen kummempia miettimättä.


Keskittyessään kankaaseensa Ulrika ei kuullut häntä lähestyvää Petyriä, joka oli ilmestynyt hänen taaksensa. Kaikessa rauhassa Petyr ihaili Ulrikaa. Hän oli jo pidempään haaveillut Tillyjen hiljaisesta ja lämpimästä tyttärestä. Aiemmin hän ei ollut uskaltanut tehdä elettäkään tämän huomion saamiseksi, mutta nyt vuokraviljelyoikeuden tuodessa hänelle itsevarmuutta uskaltautui hän osoittamaan kiintymyksensä.


"Ulrika, voimmeko puhua hetken?" Petyr kysyi jännittyneenä. Ulrika hätkähti kuullessaan Petyrin äänen takaansa ja nousi kiireellä. Mitä asiaa nuorella miehellä voisi hänelle olla?


Hermostuneena Petyr tarttui Ulrikan käsiin kuin hakeakseen tältä itsevarmuutta. "Olen saanut vuokraoikeuden Baxterien tilaan ja olen sen myötä kykeneväinen elättämään perheen", Petyr aloitti ääni täristen. Se olisi joko nyt tai ei koskaan.


"Ulrika olen jo pidemmän aikaa ihaillut sinua kaukaa ja nyt olen päättänyt tehdä aloitteeni. En ole prinssi, en paroni enkä edes maanomistaja. Olen puolinen ja kanssani joudut salaisuuksien verkkoon. Kaikesta tästä huolimatta en pysty enää pitämään tunteitäni sisälläni. Ulrika mina rakastan sinua ja haluan jakaa elämäni kanssasi. Tuletko vaimokseni?" Petyr kysyi jännittyneenä.


Hivenen yllättyneenä Ulrika katsoi eteensä polvistunutta miestä. Hän oli aina odottanut Petyrin kosivan Gilliania, mutta oli selvästi ollut väärässä. Yllättyneisyydestänsä huolimatta Ulrikan ei tarvinnut miettiä vastaustansa. "Tahdon", hän henkäisi Petyrin riemuksi.


Petyrin pujottaessa sormuksen Ulrikan sormeen Gillianin kasvojen kuva vilaisi Ulrikan silmien ohitse. Hän tiesi Gillianin tunteista Petyriä kohtaan, mutta haave omasta perheestä voitti Ulrikan omistautumisen siskoaan kohtaan.


Riemuissaan Ulrika hyppäsi Petyrin syliin, hän saisi omia lapsia ja oman kodin. Hänen ei täytyisi mennä synkkään linnaan palvelemaan aatelisia, joita hän ei ollut ikinä tavannutkaan.


Alhaalla Gillian kuuli Ulrikan ja Petyrin onnelliset äänet. Ulrikan riemunkiljahdukset tuntuivat kuin puukoniskulta rintaan. Kyyneleet silmissä Gilly nousi ja juoksi ulos.


Kauaa Gillian ei ehtinyt olla omassa rauhassaan ennen kuin Ulrika saapui hänen näkökenttäänsä. Alkuun Gillian yritti pidätellä itseään, mutta sitten raivo kuohahti hänen ylitsensä. Miten Ulrika saattoi suostua Petyrin kosintaan, vaikka tämä tiesi Gillianin tunteista? Kuinka monta kertaa Gillian olikaan haaveillut ääneen heidän yhteisessä huoneessaan Petyristä?


"Kuinka sinä saatoit?! Sinä tiedät, että mina rakastan Petyriä, mutta silti suostuit hänen kosintaansa!" Gillian raivosi kurkku suorana Ulrikalle. Kyyneleet valuivat hänen poskiansa pitkin valtoimenaan ja hänen rintaansa pakotti. Gillian olisi vain halunnut kadota omaan maailmaansa, mutta todellisuus kaipasi häntä liikaa läsnäolevaksi.


Ärtymys valtasi Ulrikan hänen kuunnellessaan Gillianin huutoa. Gillian tiesi täysin yhtä hyvin kuin hänkin, että Petyr oli ainoa aviomiesvaihtoehto kummallekaan heistä. Ilman myötäjäisiä ja perheen puolissotkujen kera kukaan muu ei heidän kanssaan haluaisi mennä naimisiin. Miksi Gillianilla olisi etuoikeus avioliittoon?


Lopulta Gillianin sanat työnsivät Ulrikan raivon toiselle puolen. "Mutta Petyr rakastaa minua, ei sinua. Ei koskaan", Ulrika sähähti. Katsoessaan Gillianin tuskaista ilmettä Ulrika katui saman tien sanojaan, mutta sanat olivat jo sanottu eikä niitä voinut vetää takaisin.


"Anteeksi..." Ulrika aloitti, mutta ei ehtinyt sanoa enempää ennen kuin Gillian otti askeleen lähemmäs ja tönäisi häntä voimalla. Yllättävän työnnön voimasta Ulrika kaatui maahan kivuliaasti. Kaatumisen aiheuttama kipu ei kuitenkaan ollut mitään sen kivun rinnalla, joka aiheutui siitä, että kivun aiheuttaja oli hänen siskonsa.



Gillianin juostessa kyynelehtien pois Ulrika tunsi katumuksen sanoistansa sydämessään. Katumusta hän ei kuitenkaan tuntenut Petyrin kosintaan suostumisesta. Omien sanojensa mies rakasti häntä, ei Gilliania. Petyr oli Ulrikankin mielestä hyvä mies ja uskoi rakastuvansa tähän jokin päivä. Vaikka Ulrika rakasti valtavasti Gilliania ei hän rakastanut tätä niin paljoa, että olisi ollut valmiina uhraamaan oman mahdollisuutensa onneen hänen vuoksensa.

****


"Isä voimmeko mennä katsomaan kuninkaan huoran oikeudenkäyntiä? Haluan nähdä miten hänelle käy", Matthew pyysi Tristanilta. Lady Antonia Crawfordin tuleva oikeudenkäynti oli koko valtakunnan kuumin puheenaihe. Kuninkaan kihlaama huora oli syyllistynyt markiisien palvelijan murhaamiseen tämän väittäessä tyttärensä olevan kuninkaan. Matthew tunsi piston sisällään ajatellessaan kuollutta palvelijaa. Tämä oli Janen äiti. Janen, jolta ei ollut tullut yhtäkään kirjettä enää Matthewn häiden jälkeen.


"Voisimme kyllä mennä, olen itsekin kiinnostunut näkemään hänen kohtalonsa", Tristan sanoi mietteliäänä. Ainakin aatelisten sotkut saisivat perheen ajatukset hetkeksi pois Mercereiden myöntämästä lainasta.


"Käyn sanomassa muillekin, jotta voimme valmistautua huomiseen", Matthew sanoi tyytyväisenä. Pieni ääni hänen mielessään muistutti häntä kuitenkin siitä, että Jane saattaisi mahdollisesti olla myös oikeudenkäynnissä. Matthew halusi pyytää Janelta anteeksi, mutta pelkäsi tämän reaktiota.

****


"Näytät niin kauniilta!" Matilda kehui hymyillen Ulrikaa. Hän oli pelännyt ettei hänen yhdestäkään tyttärestään tulisi morsianta edellisten vuosien tapahtumien vuoksi, mutta nyt Ulrika oli pääsemässä avioon. 


Ulrika oli puettuna Dianan käyttämään vaaleaan hääpukuun, Tillyillä ei ollut varaa uuteen eikä maalla tunnettu vain yhtenä päivänä käytettäviä mekkoja. Häistään huolimatta Ulrikan ilme oli vakava. Avioliittoon astuminen Petyrin kanssa sinetöisi hänen ja Gillianin välirikon lopullisesti.


Sormus Ulrikan sormessa tuntui tulikuumalta aina hänen ajatellessaan Gillyä. Nykyään illat heidän jakamassaan huoneessa eivät olleet enää puheensorinan täyttämiä vaan kuolemaakin hiljaisempia. Välillä Ulrikan teki mieli nakata sormuksensa ikkunasta ulos, mutta sitten hän muisti mitä se merkitsi. Mahdollisuutta omaan perheeseen.


Matildan vetäessä Ulrikan lähellensä Ulrika alkoi viimein tuntea olonsa morsiameksi. Tämä oli hänen päivänsä, ei Gillyn. Ulrika oli valmis tulemaan puolivälissä siskoaan vastaan, mutta jos Gilly ei ollut valmis samaan ei Ulrikaa kiinnostanut.

**** 



"Muistakin kohdella siskoani hyvin", Matthew sanoi tiukasti Petyrille. Siskot olivat rakkaita hänelle, eikä hän halunnut minkään pilaavan heidän onneansa.
"Tottakai kohtelen", Petyr sanoi innoissaan. Hän ei voinut olla odottamatta yhteistä matkaansa Ulrikan kanssa hääyöstä puhumattakaan.


"Loistavaa. Meidän lapsemme voivatkin leikkiä tulevaisuudessa paljon yhdessä!" Matthew sanoi tyytyväisenä. Muiden perheiden vanhemmat todennäköisesti kieltäisivät lapsiansa leikkimästä Tillyjen lasten kanssa. Sarraa ei oltu vielä unohdettu, vaikka tämän kuolemasta oli jo kulunut vuosia.


"Totta, tulevathan he asumaan naapureinakin", Petyr sanoi hymyillen. Ajatus omista lapsista tuntui oudolta, hän oli vuosia kuvitellut ettei uskaltaisi perimänsä vuoksi saada omia lapsia, mutta Gillian oli saanut hänet vakuutettua toisin. Puolisuuden periytyminen oli epätodennäköistä ellei puolisen toinen vanhemmista kuulunut johonkin luonnonkansoista, eikä Petyrin isä hänen tietääksensä kuulunut tulenkansaan. Lasten hankkimisen oletaisi siis olevan turvallista.

****


Ulrika tunsi punastuksen leviävän kasvoilleen hänen katsoessaan Petyriä. Hääkaaren alla hän ymmärsi ettei juurikaan ollut ajatellut aikaa häiden ja lastensaannin välissä. Aikaa kaksin Petyrin kanssa. Sitä hänellä ei ollut ollut koskaan huolimatta Petyrin heillä asumisesta.


Piilottaakseen punastumisensa Ulrika katsoi nopeasti pois Petyristä. Petyr huomasi kuitenkin hänen reaktionsa ja tarttui tätä käteen. "Kaikki menee hyvin", hän sanoi ja hymyili Ulrikalle leveästi. Katsoessaan Petyriä silmiin Ulrika ymmärsi, mitä Gillian Petyrissä näki.


Gillian tunsi kiehuvansa katsoessaan Ulrikaa alttarilla Petyrin kanssa. Tuon paikan olisi kuulunut olla hänen. Hänen joka oikeasti rakasti Petyriä, ei Ulrikan joka vain rakasti mahdollisuuksia, joita Petyr hänelle tarjosi.


Diana katsoi iloisena Ulrikaa ja Petyriä. Vaikka elämä talonpojan vaimona oli köyhempää mitä kauppiaan tyttärenä, hän osasi arvostaa sen tuomia etuja. Ainoa asia mihin talonpojilla oli varaa oli rakkaus, mutta Dianasta tuntui sen olevan tärkeämpää kuin rikkaudet. Talonpoikien joukossa hänen lapsensa eivät todennäköisesti joutuisi kohtaamaan samanlaista tilannetta missä hän oli ollut.




Tuska Gillianin sisällä kasvoi järkyttävästi hänen katsoessaan Ulrikan ja Petyrin vaihtaessa sormuksia, hänen sydämensä tuntui musertuvan kokoon ja keuhkot tuntuivat olevan kuin tyhjät ilmasta. Henkeään haukkoen Gillian koitti nostaa jälleen hymyn huulillensa.


Muiden mukana Gillian nosti kätensä ja alkoi taputtaa tuoreelle avioparille samaan aikaan, kun hänen sydämensä vuoti verta. Miten kaikki saattoi mennä näin pahasti pieleen?


Mahdollisimman nopeasti hääruualta Gillian oli paennut parvekkeelle omaan yksinäisyyteensä. Alkuun hän oli antanut kyyneleidensa vuotaa vapaana, mutta lopulta ne olivat loppuneet. Gillianilla ei ollut enää yhtäkään kyyneltä vuodatettavaksi.



Lopulta Gillianin oma rauha keskeytyi Petyrin tullessa parvekkeelle. Petyr oli etsinyt Gillyä jo hetken ajan hänen huomattuaan tämän olleen jo pitkään poissa. Hän ei ymmärtänyt miksi tämä oli vältellyt häntä aina kihlajaisuutisista asti.


"Onko kaikki hyvin? Olet vältellyt minua viime aikoina", Petyr sanoi huolestuneena. Hän pelkäsi jonkin olevan vikana läheisimmällä ystävällänsä.


"Kaikki on hyvin. Kihlauksenne sai vain ajattelemaan kuinka kaikki on pian ohi ja minä muutan kuninkaanlinnaan", Gillian sanoi heittäen mukaan valkoisen valheen.


Petyr veti surullisen näköisen Gillyn halaukseen. "Kaikki on hyvin, tulet vierailemaan luonamme niin usein kuin mahdollista!" Petyr lohdutti Gilliania. Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta Gillianista Petyrin sanat tuntuivat kuin veitseniskulta rintaan. Meillä. Ulrikalla ja Petyrillä, ei Gillianilla ja Petyrillä.


Gillian tunsi kyyneleidensä alkavan valua uudelleen. Miksi mies ei voinut ymmärtää kuka häntä oikeasti rakasti? Ulrika saattoi olla sisarista hieman kauniimpi, mutta Gillian rakasti Petyriä, ei Ulrika.

****



"Tässä se on viimeinkin, meidän kotimme!" Petyr esitteli innoissaan Baxterien vanhaa tilaa. Mahdollisimman pian se tosin toivottavasti tunnettaisiin Morineiden tilana.


Petyr nappasi yllättyneen Ulrikan syliinsä ja lähti kävelemään kohti taloa. "Täytyyhän morsian kantaa kynnyksen yli", hän sanoi hymyillen. Ulrika keskittyi jännittyneenä nauttimaan Petyrin läheisyyden suomasta suojasta kylmää syysiltaa vastaan.


Petyrin laskiessa Ulrikan alas tunnelma muuttui hieman kiusalliseksi. Mitä heidän tulisi tehdä nyt? "Tässä on tupa ja tuolta pääsee makuuhuoneisiin sekä keittiöön", Petyr esitteli hermostuneena. Hetkellisen rohkeuden puuskan seurauksena Ulrika nappasi Petyriä kädestä ja vetäisi tämän perässään päämakuuhuoneeseen.



"Haluathan varmasti tätä?" Petyr kysyi Ulrikalta varmistaakseen ettei satuttaisi tätä millään tavalla. "Tahdon", Ulrika vastasi ujosti ja oli tyytyväinen Petyrin ottaessa ohjat loppuyöksi.

****



Petyrin ja Ulrikan lähdettyä Gillian kiipesi uudet kyyneleet silmissänsä heidän puumajaansa. Siellä he olivat monet kerrat leikkineet Ulrikan ja Sarran kanssa, mutta nyt Gillian oli yksin.


Pakottava tunne rinnassansa Gillian istui majan lattialle ja käpertyi mahdollisimman pieneksi. Hän olisi ollut valmis antamaan mitä tahansa saadakseen palata ajassa taaksepäin ja paljastamaan tunteensa Petyrille ennen kuin tämä ehti huomata Ulrikan. Ehkä asiat olisivat silloin toisin. Ehkä.

****


Ties kuin monentena aamuna putkeen Diana löysi itsensä toiletista oksentamasta aamupalansa sisältöä ulos. Vihdoinkin hän uskalsi myöntää itselleen suurimman haaveensa olevan tulossa todeksi, hänestä tulisi äiti vihdoin ja viimein. Hetken hän oli ehtinyt jo pelätä olevansa maho, mutta joka aamuinen toiletin halailu todisti vahvasti toisin.


Päästessään viimeinkin nousemaan ylös Diana pyyhäisi tuskan hien pois otsaltansa. Hän oli aina kuvitellut raskaana olemisen olevan ihanaa, mutta ei se siltä ainakaan vielä tuntunut. Epämukava olo ei tosin Dianaa häirinnyt, hän olisi ollut valmis kestämään paljon pahempaakin saadakseen pienen käärön käsivarsillensa.



Onnellisena toteamuksensa jälkeen Diana kiirehti etsimään Matthewta, jonka hän löysikin poimimasta sitruunoita. Suorastaan pakahtuen onnesta Diana kiirehti antamaan suudelman Matthewn huulille, joka hänen unelmansa oli tehnyt mahdolliseksi.


"Mikä sinut saa noin hyväntuuliseksi?" Matthew kysyi yllättyneenä vaimonsa käytöksestä.
"Me saamme lapsen!" Diana vastasi innoissaan.


"Mutta sehän on upeaa!" Matthew sanoi innoissaan kuullessaan Dianan uutiset. Riemuissaan hän nappasi Dianan syliinsä ja pyörähti yhdessä tämän kanssa. Pitkän onnettoman ajanjakson jälkeen Tillyillä olisi taas uutta elämää.

****


Muiden ollessa askareissaan Tristan, Matilda ja Jonah söivät lounasta kolmistaan. Dianan, Matthewn ja Gillianin keskittyessä puutarhaan Tristan ja Matilda olivat pystyneet viimeinkin luopumaan kaikkein raskaimmista töistä ikäänsä vedoten.


"Isona minäkin haluan tulla isäksi niin kuin Matthewkin!" Jonah selitti innoissaan. Dianan raskauden tullessa ilmi oli hänkin alkanut miettiä enemmän tulevaisuuttaan. Matthewn ja Dianan lasten täyttäessä talon tulisi jossain vaiheessa Jonahin aika poistua siitä. Mielessään hän seikkailikin ritareiden kanssa ja vikitteli aatelisladyja.


Matilda ja Tristan hiljentyivät kuullessaan Jonahin perheenperustamishaaveet. Karu totuus nimittäin oli se, ettei Jonah tulisi löytämään Rosewoodista puolisoa kovinkaan helpolla. Sarran kohtalo varjostaisi vielä Jonahiakin, mikä työntäisi monet pois Jonahin sylistä. Mercereiden lainan takia Jonahille ei jäisi myöskään mitään perintöä, mikäli Tillyjen tila haluttaisiin pitää pystyssä.
"Sinähän voisit koittaa hakea paikkaa tallipoikana joidenkin aatelisten hevosten hoitajaksi", Matilda koitti varovaisesti innostaa Jonahia. Maata tälle ei jäisi viljeltäväksi, joten pojan täytyisi keksiä jokin muu tapa elättää itsensä. Sitä Matilda ja Tristan eivät vain hennonneet vielä kertoa.


"Mielummin viljelen omaa tilaa kuin toimin toisten palvelijana", Jonah sanoi kärkkäästi. Hänen suunnitelmiinsa ei kuulunut muiden käskytettävänä oleminen. Huolissaan Matilda ja Tristan vilkaisivat toisiansa. Miten Jonah tulisi pärjäämään elämässä?

****


Raskain askelin Gillian nousi portaita kohti kotiaan. Hän oli käynyt sopimassa Glenysin kanssa kaiken palvelijanpestiinsä astumisesta. Talven koittaessa Gillian muuttaisi kuninkaanlinnaan ja alottaisi uuden pestinsä yhtenä monista kuninkaanlinnan palvelijoista. Pian hänelle lähetettäisiin hamekankaan palvelijan hametta varten, jonka hän saisi itse ommella valmiiksi. Omien kapioidensa sijasta Gillian saisi ommella itselleen puvun, joka sinetöisi hänen naimattomuutensa.



Astuessaan sisään Gillian kuuli tutun äänen. "...lapsi syntyy jo ennen talven alkua", hän kuuli Ulrikan sanovan onnellisena.


Kauhuissaan Gillian kääntyi takaisin ulko-ovea kohden ja alkoi juosta. Ulrika saisi hänen rakkaansa lapsen. Ulrika saisi Petyrin lapsen. Gillian oli tietenkin osannut odottaa sen tapahtumista, mutta ei sitä, kuinka pahalta se tuntuikaan.


Kiirehtiessään pois Gillian kuuli ensin tutut askeleet takaansa ja pian myös Ulrikan äänen. "Gillian pysähdy!" Ulrika huudahti epätoivoisena. Hän halusi sopia siskonsa kanssa ennen tämän lähtöä kuninkaanlinnaan.


Yhteisten hyvien muistojen vuoksi Gillian kääntyi ja antoi Ulrikan ottaa hänet kiinni. Mietteliäänä hän katsoi Ulrikan kasvoja. Avioliitto oli tehnyt Ulrikasta paljon aikuisemman näköisen, mutta sitähän tämä nyt oli. Lain silmissä Ulrika oli avioliittonsa johdosta enemmän aikuinen kuin Gillian itse heidän ikäerostaan huolimatta. 


"Gilly minä tahdon sopia. En tahdo olla riidoissa enää", Ulrika sanoi anelevalla äänellä. Riidat Gillyn kanssa satuttivat häntä enemmän kuin hän olikaan osannut odottaa. 


"Sopia? Olisit miettinyt ennen avioitumistasi minun rakkaani kanssa. Äläkä kutsu minua Gillyksi, se on Gillian", Gillian sähähti. Hän ei voinut sietää ajatusta siitä, että lain silmissä Ulrika oli täysvaltainen aikuinen, mutta Gillian ei ollut. Eikä hänestä sellaista koskaan tulisikaan.


Gillianin mulkaistessa Ulrikaa vihaisesti ja lähtiessä kävelemään pois, Ulrika ei voinut enää edes katsoa siskonsa perään. Onnelliset yhteiset lapsuudenhetket tuntuivat merkityksettömiltä hänen katsoessaan Gillianin poistuvaa selkää. Hänellä saattoi olla sisko, mutta siltä se ei enää tuntunut.

****


Diana pyöri levottomasti sängyssänsä, hän oli alkanut yöllä tuntea kipua vatsassansa ja se tuntui pahenevan koko ajan. Kivuissaan Diana pyörähti irti Matthewsta ja alkoi nousta ylös. Ehkä kävely auttaisi hänen kipuunsa.



Ylös nouseminen ei kuitenkaan helpottanut lainkaan, vaan yhtäkkiä Dianasta tuntui kuin joku olisi työntänyt puukon hänen sisuksiinsa. Tuskissaan hän tarrasi mahastaan ja kiljui Matthewta hakemaan apua luostarista. Kaikki ei ollut hyvin vauvalla.

****


Kyyneleet tipahtelivat pesuveteen Dianan jynssätessä astioita puhtaaksi. Keskenmeno. Hän oli saanut keskenmenon. Dianasta tuntui kuinka kaikki hänen unelmansa olisivat pirstoutuneet kerralla. Hänen pieni lapsensa oli ehtinyt kuolla ennen syntymää. 


Kipu korvensi Dianan sisällä. Nunna oli lohduttanut häntä ja sanonut hänellä olevan vielä paljon aikaa saada monta lasta, mutta tätä lasta Diana ei saisi enää takaisin. Surun kyyneleet valuivat Dianan poskilla. Hän oli jo ehtinyt tuntea lapsensa ensimmäiset liikkeet, mutta nyt yhtäkkiä lasta ei enää ollutkaan.
****


"Minä olen niin pahoillani, että menetin lapsemme", Diana sanoi Matthewlle. Hän oli onnistunut vaimon tärkeimmässä tehtävässä, lapsen saannissa. Minkälainen nainen Diana oli, jos hän ei kyennyt saamaan lapsia?


Matthew suuteli kevyesti Dianan kättä, häntä sattui nähdä Diana niin surullisena. "Ei se ole sinun syysi. Luonnonhenget päättivät kutsua lapsemme luoksensa, ei siihen voi vaikuttaa", Matthew sanoi lohduttavasti.


Hieman helpottuneella ololla Diana suuteli Danielia. Tämä ja nunna olivat oikeassa, vaikka he eivät saaneet juuri tätä lasta, olisi heillä aikaa saada muita lapsia.

****


Nopeasti Diana tuli uudestaan raskaaksi, mutta yhtä nopeasti hän sai myös uuden keskenmenon. Ja taas uuden. Ja vielä kerran uuden. Raskaudet ja keskenmenot toistuivat, mutta yhtään lasta Diana ei saanut. Kaikki raskaudet menivät kesken nopeasti niiden alkamisen huomaamisen jälkeen.


Nopeasti jatkuvat keskenmenot alkoivat painaa Dianan hartioita alaspäin. Surusta ja tuskasta tulivat hänen pysyvät seuralaisensa. Dianan unelma lapsista alkoi näyttää jatkuvasti saavuttamattomammalta. Asiaa ei auttanut lainkaan Ulrikan jatkuvasti kasvava vatsa tai Alysilta saamansa tieto Jeannen ja Odilian raskauksista. Kaikki muut ympärillä tuntuivat onnistuvan, mutta Diana ei. Hiljalleen Diana oli alkanut pelätä lapsettomaksi jäämisen olevan rangaistus hänen karkaamisestansa ja Jeannen työntämisestä Derrickin syliin.

****


"Olen pahoillani, mutta et välttämättä pysty koskaan saamaan omaa lasta", sisar Cecilia sanoi pahoittelevalla äänellä Dianalle. Kuullessaan nunnan sanat Diana tunsi kuinka maailma olisi kaatunut hänen päällensä.


Diana ei kuullut enää lainkaan mitä Cecilia yritti selittää, kaikki hänen keskittymisensä meni siihen, ettei hän purskahtaisi itkuun nunnan edessä. Mikä Diana oli, jos hän ei pystyisi saamaan lapsia? 


"Aviomiehesi perhehän suojeli pitkään parissaan kasvavaa maan puolista. Tämä on todennäköisesti kironnut Tillyjen suvun sinä aikana. Epäilen siis vahvasti kykyänne saada lasta", Diana kuuli nunnan sanovan. Kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen poskiansa.

****


"Minä olen niin pahoillani", Diana sanoi kyyneleet silmissään. Jos Matthew pysyisi hänen kanssaan, ei tämä tulisi saamaan lapsia. Diana tunsi olonsa epäonnistuneeksi.


Matthew vet vaimonsa halaukseen ja siltti tätä lohduttavasti. "Ei se ole sinun vikasi. Jos emme saa lapsia, emme saa. Jonah voi periä tilan minun jälkeeni", Matthew sanoi lohduttavasti. Mahdollisuus lapsettomaksi jäämisestä sattui häneen, mutta suurempaa tuskaa hänelle tuotti Dianan onnettomuus.


Kyyneleet silmissään Diana katsoi Matthewta. Mies suhtautui onneksi hyvin mahdolliseen lapsettomuuteen, mutta Diana ei tiennyt voisiko kestää sitä itse. Hän oli aina haaveillut useista lapsista, mutta nyt hän ei välttämättä saisi yhtäkään. Elämä tuntui Dianasta tyhjältä. Mitä varten hän enää oli täällä?
****


"En tiedä enää mitä tehdä. Diana vajoaa koko ajan syvemmälle itseensä enkä pian tavoita häntä enää lainkaan. Minä selviän ilman lapsia, mutta hiljalleen alkaa tuntua siltä, että Diana ei" Matthew selitti epätoivoisena. Nunnan uutisten jälkeen oli alkanut nopea alamäki, välillä tuntui jopa vaikealta saada Diana ylös sängystä.


"Nunna puhui jotain Sarrasta Dianalle, häiritseväthän maan puoliset pappien oppien mukaan hedelmällisyyttä. Mutta miten se voi olla mahdollista, niin kauan kuin Sarra oli meillä puutarha kukoisti ja äitikin sai Jonahin helposti. Puutarhan ongelmat alkoivat vasta sen jälkeen, kun emme enää kyenneet suojelemaan Sarraa. Sama kuin sinun kanssasi, tulen henget tuovat terveyttä eikä niin kauan kuin asuit meillä kukaan sairastanut edes pienintä vilustumista", Matthew sanoi hivenen peloissaan. Pappien oppien kyseenlaistamisesta saattoi helposti päätyä hirsipuuhun. Varsinkin puolisten puolustelu nähtiin yhtenä suurimmista rikoksista.


"Minä en usko pappeja enää laisinkaan", Petyr sanoi kärkkäästi. Koko elämänsä hän oli kuullut kuinka papit opettivat hänen olevan paha ja vaarallinen, mutta opittuaan hallitsemaan voimiansa ei hän ollut aiheuttanut kenellekään vahinkoa. Voisiko olla mahdollista, että papit olivat väärässä?
"Mutta minulla on yksi idea, joka voisi auttaa teitä", Petyr sanoi muistaessaan noidan tarinat luonnonhenkien kansoista.

****



Tarkoilla silmillään Matilda tutki Gillianin valmistunutta palvelijattaren asua ja nyppi siitä viimeisekin langanpätkät pois. Gillianin lähtö läheni kovaa kyytiä ja mekon valmistuminen muistutti siitä ikävästi. Ulrika oli muuttanut jo Matildan luota pois, mutta hän asui niin lähellä, että jokapäiväiset tapaamiset onnistuivat helposti. Gillian puolestaan matkaisi kauemmas, kuninkaanlinnassa ei muutenkaan niin vain vierailtaisi. He tulisivat näkemään Gilliania vain silloin kun tämä ehtisi tulla vierailulle.


"Se on viimeinkin valmis", Matilda sanoi haikealla äänellä, pian hän joutuisi luopumaan esikoistyttärestään. Gillianille Matildan sanat kuulostivat samalta kuin tuomarin sanat tämän tuomitessa rikollisia. Lopullisilta. Pian hän joutuisi jättämään kaiken taaksensa ja liittymään kuninkaanlinnan lukuisten palvelijattarien joukkoon.


"Meillä tulee niin ikävä sinua", Matilda sanoi halatessaan tiukasti tytärtään. Hän ei voinut ymmärtää miten hänen lapsensa olivat jo niin isoja. Vastahan hän oli pitänyt pientä kääröä sylissänsä!

****


Ulrika ja Petyr olivat ottaneet tavaksi tulla joka viikko ruokailemaan Tillyjen luona. Gillianin yhtäaikaiseksi helpotukseksi ja kauhuksi he eivät enää sitä tehneet, eihän Ulrika enää päässyt kunnolla liikkeelle vatsansa kanssa. Ulrikan ja Petyrin vierailut olivat olleet Gillianille yhtä kidutusta. Petyr katsoi jatkuvasti ihaillen Ulrikaa, joka puolestaan jatkuvasti silitti vatsaansa. Gillian voi pahoin pelkästään heidän katsomisestaan.


"Oletko jo innoissasi, sinähän pääset näkemään itse kuninkaan ja kaikki muut kuninkaalliset läheltä?" Matilda kysyi innoissaan. Talonpoikien keskuudessa juoruttiin jatkuvasti kuninkaallisten elämästä, mutta harva heitä pääsi näkemään. Kuninkaan rakastajattaren oikeudenkäynnissä he olivat nähneet vilauksen kuninkaasta ja kruunuprinssistä, mutta siinä oli kaikki.


"Huhujen mukaan useat palvelijat ovat päässeet näkemään kruunuprinssin todella läheltä", Gillian totesi kitkerästi. Juorut Edmund nuoremman naisseikkailuista liikkuivat nopeasti palvelijoiden mukana maaseudullekin asti. Niihin Gillian ei halunnut mitään osaa, hän sääli jo valmiiksi tämän morsianta.


"Mitä sinä tarkoitat? Miksi palvelijat näkisivät hänet jotenkin lähempää kuin muutkaan?" Jonah kysyi hämmentyneenä. Hän ei ymmärtänyt mitä Gillian sanoillaan tarkoitti.
"Syntyyköhän Ulrikan lapsi jo tällä viikolla?" Tristan vaihtoi kiusaantuneena puheenaihetta. Gillian tunsi tukehtuvan ruokaansa ajatellessaan asiaa.

****


Väsyneenä Diana veti sangon ylös kaivosta ja otti kulauksen raikasta vettä. Nunnan kertomien uutisten jälkeen Diana ei ollut nukkunut yhtäkään yötä kunnolla. Hän heräili jatkuvasti painajaisiin menettämistään lapsistaan.




Kuullessansa Matthewn lähestyvät askeleet Diana päästi sankon putoamaan takaisin veteen.
"Diana minulla on mahdollinen ratkaisu ongelmiimme", Matthew sanoi. Saman tien sanat kuullessaan Diana tunsi toivon kohoavan sismmässänsä.


Kuunnellessaan Matthewn ja Petyrin kehittämää suunnitelmaa Diana ei voinut muuta kuin kauhistua. Se rikkoi puolisenkymmentää lakia sekä kuulosti erittäin todennäköiseltä puolissotkujen lisäaiheuttajalta.


"Emmehän me voi!" Diana parhati kauhuissansa. 

****


Innoissaan Diana saapui katsomaan Ulrikan ja Petyrin vastasyntynyttä tytärtä. Hän oli koittanut saada Gillianin mukaansa, mutta tämä oli vain kieltäytynyt kauhistuneen näköisenä. Diana tiesi jonkin hiertävän Ulrikan ja Gillianin välillä, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan minkä.



"Tässä hän on, meidän pieni tyttäremme", Ulrika esitteli ylpeänä esikoistaan. Lapsi oli perinyt hänen oman hiustenvärinsä sekä isoisänsä silmien värin. Ja mikä tärkeintä, lapsi oli normaali, ei puolinen.


"Kuinka suloinen! Mikä hänen nimensä on?" Diana henkäisi kateellisena. 
"Tillie. Tillie Morin", Ulrika kertoi. Yhdessä Petyrin kanssa he olivat päättäneet nimetä esikoisensa Tillyjen mukaan, olihan Ulrika alkuperäiseltä nimeltänsä Tilly ja Petyrikin oli asunut heidän luonaan useita vuosia.


Lapsen ihastelun jälkeen Ulrika ja Diana istuivat tupaan vaihtamaan kuulumisia. Diana henkäisi helpotuksesta päästessään pois Tillien luota, lapsen katsominen sai hänen ahdistuksensa kasvamaan.
"Miten Gillian voi? Joko hän lähti kuninkaanlinnaan?" Ulrika kysyi varovaisesti. Gillian vältteli häntä kuin ruttoa, eikä ollut sanonut hänelle sanaakaan heidän viimeisimmän riitansa jälkeen.


"Hän lähtee aivan pian, ennen ensimmäisiä lumia. Prinssi Edmund on mennyt naimisiin Grethel Stenroosin kanssa ja nyt linnaan tarvitaan taas lisää palvelijoita", Diana kertoi. Hän ei tiennyt mistä sisarusten välirikko johtui, mutta oli todennut Gillianin olevan jostain vihainen Ulrikalle. Diana ymmärsi Ulrikan tuskaa, eihän Jeanne suostunut puhumaan hänellekään.


"Toivoin jo hetken hänen tulevan katsomaan Tillietä, mutta ilmeisesti hän ei aio niin tehdä", Ulrika sanoi surullisella äänellä. Hän olisi jo halunnut sopia Gillianin kanssa, mutta sovintoon tarvittiin kaksi.


Kuullessaan Tillien tulevan taas mainituksi Diana tunsi tuskan aallon lyövän lävitsensä. Oliko tämä rangaistus hänen karkaamisestaan Derrickiltä? Jeanne oli saanut jo lapsen Derrickin kanssa, mutta Dianan syli oli tyhjä.


"Minun täytyy mennä", Diana sanoi ahdistuneena. Hän ei voinut enää jäädä katsomaan Ulrikan onnesta loistavia kasvoja tämän puhuessa Tilliestä. Heidän lasten olisi ollut tarkoitus leikkiä keskenään, mutta nyt se ei olisi enää mahdollista.


Ulrika katsoi surullisena Dianan poistumista. Hän saattoi vain kuvitella sen tuskan, mitä Diana koki parhaillaan. Rosewoodissa vaimon tärkein tehtävä oli saada lapsia, eikä Diana todennäköisesti siinä onnistuisi. 
****


Varovaisesti Diana pujotteli loiminlankoja toistensa väliin. Lapsuudessaan hän ei ollut joutunut opettelemaan kankaiden kutomisen taitoa, olihan Henelleillä ollut varaa ostaa omat kankaansa. Matilda oli opettanut häntä kankaiden kutomisessa ja viimeinkin se alkoi Dianalta onnistua.


Kyyneleet tipahtelivat valmistuvalle kankaalle Dianan ajatellessa hänen ja Matildan oppitunteja. Ne olivat olleet mukavia, aivan kuin äidin ja tyttären. Britan hylättyä Dianan Matilda oli ottanut hänet vastaan kuin omansa. Diana ei vain samanlaisia oppitunteja saisi pitää. Hänellä ei ollut tytärtä tai poikien vaimoja kenelle taitoa siirtää.


Katsoessaan valmistuvaa kangasta Diana teki päätöksensä. Hän oli valmis menemään niin pitkälle kuin lapsensaanti vaatisi. Hän antaisi mitä tahansa saadakseen lapsen.

****



"Oletko varma, että kuljemme oikeaan suuntaan?" Diana kysyi uupuneena. Hän ja Matthew olivat jo vaeltaneet Rosewoodin synkimmissä metsissä pitkään, eivätkä he vieläkään olleet nähneet merkkiäkään siitä, mistä Matthew oli puhunut.
"Olen, katso, tuolla aukea jo näkyykin!" Matthew hihkaisi onnellisena. Petyrin kertoessa noidan selittämää Matthew oli epäillyt tarinan todenperäisyyttä. Siinä Petyrin puhuma aukea kuitenkin oli, juuri sellaisena kuin hän oli kuvaillut.

"
Diana ja Matthew katsoivat ihaillen heitä ympäröivää aukeaa. Kaikki aukean kasvit kukoistivat upeissa väreissään jo ovella olevasta talvesta huolimatta. Kaikkien aukealla olevien kasvien olisi kuulunut olla jo menettäneen värinsä.


"Missä me oikein olemme?" Diana kysyi hämmästyneellä äänellä. Paikan ei olisi kuulunut olla todellinen.


 "Meidän kotonamme", kuului ääni heidän takaansa. Yhtäaikaisesti Diana ja Matthew haukkoivat henkeään. He eivät olleet uskoneet löytävänsä etsimäänsä, mutta siinä se nyt oli. Maan kansaan kuuluva olento.

Matthew ei voinut olla huomaamatta naisen korvia, ne olivat juuri samanlaiset kuin Sarralla oli ollut.

****
****
****
Ja kuudes kierros olikin sitten siinä! Vielä Woodvilleille sijoittuva extra ja sen jälkeen päästäänkin näkemään useiden kolmannen sukupolven edustajien syntymä. 
Mitä piditte osasta?

Onko muuten enää mitään simstarinalistan kaltaista blogia elossa? Tykkään seurata varsinkin kakkosella pelattavia tarinoita, mutta aika vähän tuntuu olevan henigssä ja niitä joutuu jo oikein etsimään... 

5 kommenttia:

  1. Voi, kun jätit jännään paikkaan! Ehkä Dianalla ja Matthewilla on sittenkin toivoa saada lapsi. Toivottavasti maan olento suostuu auttamaan! Heitä käy kyllä niin sääliksi, kun raskaudet vain menevät kesken.

    Kiva oli nähdä myös Petyrin ja Ulrikan elämää häiden jälkeen, saa nähdä millainen vauvasta kuoriutuu :) Olisi myös kiinnostavaa kuulla, onko Ulrika rakastunut Petyriin avioliiton aikana.

    Ja voi Gillian rukkaa :/ Käy niin sääliksi tyttöä, kun onni ei kohdannutkaan häntä. Kiinnostavaa nähdä, kuinka tyttö sopeutuu elämäänsä ja pystyykö tämä vastustaa kruunuprinssiä. Saa nähdä voiko hän ikinä antaa anteeksi siskolleen :/

    Jonah on vähän jäänyt sivuun nuorimmaisena, mutta toivon pojalle myös hyvää, vaikka tällä hetkellä tulevaisuus ei ole kovin lupaavalta.

    Jatkoa taas ootellen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen itsekkin miettinyt, että onko enää mitään mihin niitä kootaan, mutta ei ole tullut itsellä ainakaan vastaan. Toisten linkkien kautta oon itte ainaki joitakin tarinoita löytänyt suomeksi, mutta vähissä ovat. En tiedä onko suurinosa nykyään vaa enkuks tai sit videoiden muodossa :/

      Poista
    2. Dianan puolesta käy kyllä varsinkin itselläkin sääli, koko ajan käy pelissäkin mielialatohtori vierailemassa, kun kaikki vain menee pieleen :(

      Ulrikaa ja Petyriä sekä heidän lapsiaan tullaan näkemään vielä, kyllähän sukulaisia tulee vähintäänkin silloin tällöin nähdä. Gillian tosin ei välttämättä kauhean usein innostu vierailemaan Ulrikan takia, mutta hänestä kuullaankin jo seuraavassa kuninkaallisten osassa.

      On kyllä harmillista kuinka paljon suomenkielisten simstarinoiden määrä on vähenytnyt. Alkaa jo itsekin miettiä pitäisikö alkaa siirtymään etsimään englanniksi olevia tarinoita, tosin mistä niiden etsimisen edes aloittaaa...

      Kiitos kommenteista :)

      Poista
  2. Toivon, että Diana onnistuu jollain ilveellä sen kauan kaipaamansa lapsen saamaan! Kunhan se tapa on sellainen edes suhtkoht turvallinen eikä siihen liity liian isoja uhrauksia tai riskejä. Mitäköhän heidän tarkalleen ottaen pitää tehdä? Jännittää nähdä!

    Voi Gillian-parkaa! On varmasti raastavaa seurata sivusta, kun sisko elää onnellista avioelämää oman rakastetun kanssa. Jos vain tyttöparka olisi tunnustanut rakkautensa Petyrille aiemmin... Tiedä sitten olisiko se auttanut, jos poika kerta kaikkiaan ei olisi tuntenut samoin. Mutta asiaan olisi ainakin saatu selvyys, ja Gillianilla olisi ollut aikaa päästä tunteistaan yli. Nyt epätietoisuus on varmasti yksi isoin asia mikä kaihertaa. Mitenköhän hänel elonsa kuninkaanlinnassa tulee sujumaan?

    Ja mitähän Jonahin elämään kuuluu, kun hän vähän kasvaa? Tulevaisuudennäkymät eivät ole järin valoisat, mutta kaikkea voi vielä tapahtua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurimpaan osaan kaupaunkäynnistä kuuluu tunnetusti riskejä, niin myös tähänkin. Tulevaisuus tosin näyttää, mitä uhrauksia perheeltä vaaditaan.

      Gillianin elämä ei kyllä ole suuressa nousussa, kuninkaanlinnasta löytyy kyllä muutosta elämään. Minkälaista, se selviää Baratheoneiden seuraavassa osassa.

      Jonah ei kyllä ole ollut paikalla, kun elämän nallekarkkeja on jaettu. Jonahiin päästäänkin tutustumaan hieman enemmän parilla seuraavalla kierroksella, hänellä kun tulee olemaan suurehkoakin vaikutusta valtakunnan tulevaisuuden kannalta...

      Kiitos kommentista :)

      Poista