Osa 1.38 Neville

Viimeeksi Nevilleillä:

Henry meni naimisiin Geminan kanssa Woodvillejen kiristyksestä johtuen. Luostariin lähetetty Dorothy ei saapunut siskonsa ja entisen rakkaansa häihin eikä suostunut enää vastamaan Henryn kirjeisiin. Tuoreen avioparin elämä lähti kankeasti liikkeeseen, mutta elämä helpotti hieman, kun Nevilleille palkattiin palvelija Martha Ingalls. Gemina raskautui nopeasti, mutta sairastui sen myötä. Yrityksistään huolimatta Henry ei onnistunut auttamaan vaimoaan vaan tämä kuoli synnyttäessään heille kaksoset, jotka nimettiin Williamiksi ja Catherineksi.

Geminan kuoleman jälkeen Henry vaipui hetkeksi murheeseen, mutta Martha sai nostettua hänet sieltä. Lasten kasvattamiseen Henry pyysi apua luostarista, sillä hänellä tai Geminalla ei ollut enää naimattomia naispuoleisia sukulaisia, jotka olisivat voineet auttaa. Sisar Cecilia Crawford alkoikin käydä säännöllisesti Nevilleillä auttamassa kaksosten kanssa. Henryn ja Cecilian välillä alkoi nousta rakkaus ja osan lopuksi he päätyivätkin yhdessä sänkyyn.

Osan lopussa Gabriella Newson, Henryn siskon Gertruden ja tämän aviomiehen palvelija saapui kertomaan suru-uutiset. Paroni ja paronitar Byron olivat kuolleet. Byroneiden extrassa selvisi Jasonin kuollen, mutta Gertruden lähteneen pakoon meren kansan pariin. Heidän lapsensa Jasper ja Alianor jäivät Henryn huomaan.

Jasperin kiljuessa kehdossaan Martha kiiruhti askeleitansa. Neljässä taaperossa oli kädet enemmänkin kuin täynnä Henryn ja Cecilian avusta huolimatta. Martha halusi antaa orvoiksi jääneille lapsille mahdollisimman paljon huomiota, mutta neljän lapsen kaitseminen oli vain yksinkertaisesti liikaa.
Tottuneesti Martha nappasi Jasperin syliinsä ja rutisti tämän lähellensä. Vaikka lapset eivät olleet hänen omiaan, rakasti hän silti niitä täydestä sydämestänsä. Kaikki neljä lasta olivat äidittömiä ja Martha tarjosi mielellään lapsille rakkautta heidän äitivainajiensa puolesta.

Lapsia katsoessaan kysymykset heräilivät kuitenkin Marthassa. Jasper, Alianor, William ja Catherine näyttivät kaikki selvästi molemmilta vanhemmiltansa. Adamin poikaa Charlesia nähdessä Martha ei puolestaan pystynyt löytämään mitään yhdenäköisyyksiä. Poika oli onnistunut perimään jostain harmaat silmätkin, vaikka kummallakaan heidän vanhemmallaan ei sellaisia ollut. Martha saattoi vain toivoa veljensä teitävän, mitä oli tekemässä.

Williamin kömpiessä Jasperin luo Martha tunsi hymyn nousevan huulillensa. Kaikesta onnettomuudesta huolimatta serkukset tulivat loistavasti toimeen. Lapset olivat saattaneet menettää suuren osan perheestään, mutta toisensa heillä silti oli. 

****

Pitkän työpäivän jälkeen Henry nappasi Alianorin syliinsä ja alkoi silittää tätä vuorostansa. Henrylle oli nopeasti muodostunut tavaksi käydä antamassa huomiota kaikille neljälle lapselle työpäiviensä jälkeen. Alianorin kanssa Henry tosin tunsi itsensä kovin vaikeasti, tyttö muistutti kovin äitiään Gertrudea. Trudaa, jota Henry ei ikinä ehtinyt hyvästelemään. Neljästä sisaruksestaan Henryllä oli jäljellä enää yksi. 

Haikeana Henry painoi päänsä Alianorin hiuksiin ja muisteli kuinka hän oli aikanaan kadehtinut Gertruden, Idan, Jasperin ja Annabethin puolisuuden aiheuttamaa ylimääräistä huomiota vanhemmiltaan. Jokainen Henryn sisarus oli kuitenkin saanut kärsiä siitä ja nyt Henry katui jokaista kateuden myrkyttämää ajatustaan. Sisaruksiaan miettien Henry laski Alianorin alas ja lähti kohti parveketta, Cecilia oli pyytänyt tapaamista.

Hermostuneena Henry istui odottamassa myöhässä olevaa Ceciliaa. He eivät olleet puhuneet kertaakaan siitä, mitä Willliamin ja Catherinen syntymäpäivien jälkeen tapahtui, sillä he eivät olleet onnistuneet olemaan hetkeäkään kaksin. Cecilia oli kuitenkin pyytänyt huolestuneen näköisenä Henryä tapaamaan hänet ja Henry pelkäsi, mitä tällä oli sanottavanaan.

Nähdessään Cecilian astuvan ovesta ulos Henry tunsi suurta helpotusta, ainakin nainen saapui paikalle. Cecilialla ei myöskään ollut ketään mukanaan, joten tieto heidän yhteisestä yöstään ei ollut levinnyt luostarissa eteenpäin.

"Cecilia!" Henry henkäisi, mutta ei ehtinyt puhua enempää ennen kuin Cecilian vakavat kasvot hiljensivät hänet.

"Henry... M-minä... Minä olen raskaana", Cecilia sanoi hiljaisella ja hermostuneella äänellä. Hän pelkäsi miten Henry reagoisi uutiseen.

"Raskaana?" Henry kysyi kuin pulla päähän lyötynä. Cecilian uutinen oli odottamaton ja mullistava. Hetken Henry mietti mitä heidän tulisi tehdä, mutta ei voinut nähdä kuin yhden vaihtoehdon mielessään.

"Me menemme naimisiin", Henry totesi itsevarmana.

Cecilia katsoi järkyttyneenä Henryä. Naimisiin? Avioliitto ja lapset olivat olleet pitkään Cecilian suurin unelma, mutta enää vuosiin hän ei ollut antanut itsensä unelmoida niistä. Alkavan raskaudenkin hän oli suunnitellut keskeyttävänsä yrteillä, nunnana hän ei saisi pitää lastaan, jos Geoffrey siitä saisi tietää.

"N-naimisiin? Mutta eihän se ole mahdollista", Cecilia sanoi apealla äänellä. Hän oli jo valansa vannonut luostarille.

Lempeästi Henry nosti Cecilian syliinsä ja katsoi tätä silmiin. "Tiedän papin, joka vihki Gertruden ja Jasonin. Kun hänelle maksaa tarpeeksi, hän vihkii kyselemättä ja antaa avioliittotodistuksenkin. Aviossa ja raskaana, edes Geoffrey ei riko sitä liittoa lapsen vuoksi", Henry selitti samaan aikaan, kun suunnitelma alkoi muodostua hänen mielessään.
"Cecilia Crawford, minä rakastan sinua. Suotko minulle sen kunnian, että tulet vaimokseni", Henry kysyi hermostuneena vetäen samalla naisen tuoksua itseensä. Mitä enemmän hän ajatteli yhteistä elämää Cecilian kanssa, sitä enemmän hän sen itselleen halusi.

Ensimmäistä kertaa vuosiin Cecilia alkoi nähdä valoa tulevaisuudessaan. "Minä tulen!" hän henkäisi tuntien itsensä samalla onnellisemmaksi kuin ikinä ennen. Hän saisi pitää lapsensa!
"Tule viikon päästä tänne ennen kukonlaulua, silloin me karkaamme naimisiin", Henry sanoi ja veti nunnan suudelmaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän oli todella onnellinen. Onnellisuutensa lomasta Henryn mielessä eivät käyneet lainkaan mahdolliset seuraukset nunnan naimisesta.

****

"Et voi mennä maalaispapin luoksen nunnan kaavussasi, edes hän ei suostu tietoisesti nunnaa vihkimään avioliittoon. Valitettavasti minulla ei ole tarjota sinulle vielä uusia hameita, mutta muutama äitini vanha löytyy. Voit käyttää niitä siihen asti, että ompelija ehtii tehdä sinulle omat", Henry sanoi pahoittelevalla äänensävyllä.

"Se käy vallan mainiosti", Cecilia vastasi innoissan. Hän saisi viimeinkin luopua nunnan karkeasta kaavusta! Ajatus tulevan aviomiehensä äidin mekkoon pukeutumisesta ei tuntunut lainkaan pahalta  miettiessään muita vaihtoehtoja.

Hämmentyneenä Cecilia sirsi hiuskiekuroitaan oikeille paikoille. Hän ei ollut yli kymmeneen vuoteen laittanut hiuksiaan lainkaan, joten vanhat opit eivät olleet enää kovin tuoreessa muistissa. Pitkän yrittämisen jälkeen hän sai kuitenkin hiuksensa asettumaan aatelisnaiselle hyväksyttävään kampaukseen.
Peilistä Cecilia ihasteli itseään ensimmäistä kertaa nunnankaavun ulkopuolella. Hän ei ollut edes muistanut täysin miltä hän oikein näyttikään, luostarissa kun ei kovin kummoisesti peilejä ollut. Hymyillen peilikuvalleen Cecilia silitti mekon alla pyöristyvää vatsaansa ja tunsi itsensä onnekkaaksi. Henryn huudon kuullessaan Cecilia lähti hypähdellen kohti vaunuja, jotka veisivät hänet uuteen elämään.

"Olemme perillä", Henry totesi pienen maalaismökin edessä. "Pappi Olof Peterson asuu täällä, hän vihki Gertruden ja Jasoninkin", hän jatkoi. Cecilia ei voinut muuta kuin tuijottaa pientä mökkiä. Oliko todella tuo vaatimattoman näköinen hökkeli taikaportti hänen unelmiinsa?
Hymyillen Cecilia tarttui Henryn ojentamaan käteen ja nousi pois vaunuista. Tämä oli hänen uuden elämänsä ensimmäinen päivä.

Hermostuneena Cecilia katsoi selvästi humalassa olevan papin hoipertelevaa kävelyä. Pieni pelko alkoi herätä hänen rinnassansa, mitä jos pappi ei suostuisikaan vihkimään heitä?
"Vai naimisiin tahtoisitte kiireellisesti", Olof naurahti ja katsoi Cecilian mahaa arvostelevasit. "Kiirekin näyttää vielä olevan. Eikö naisen isä ole antanut lupaa?" pappi jatkoi kuin nauraen heidän tukalalle tilanteelleen.

"Kyllähän minä teidät voin vihkiä ja kirjoittaa vihkitodistuksen. Sen jälkeen edes ylipappi ei voi teitä erottaa, onhan teillä jo lapsikin tulossa. Mutta vihkiminen maksaa", pappi sanoi viekas hymy huulillaan.

Nopeasti Henry kaivoi esiin laatikkoon pistämät rahansa. "Riittääkö tämä?" hän kysyi jännittyneenä.

"Riittää vallan mainiosti", pappi totesi tyytyväisen kuuloisena ja nyökkäsi kohti vaatimatonta vihkipaikkkaa.

Henryn pujottaesssa sormuksen Cecilian sormeen hän tunsi melkein pakahtuvansa onnesta. Häät eivät ehkä olleet samanlaiset kuin hän oli lapsena haaveillut, mutta ainakin oli häät! Enää Cecilia ei ollut lady Cecilia Crawford tai sisar Cecilia vaan paronitar Cecilia Neville.

Onnentäytteisin paluumatkan jälkeen Cecilia ja Henry istuivat Marthan tekemälle aterialle ensimmäistä kertaa avioparina. Kaikkien heidän kokemien haasteidensa jälkeen niinkin yksinkertainen asia kuin lounas yhdessä tuntui uskomattomalta kokemukselta.

"Mmm. Tämä voittaa kaiken luostarin ruuan!" Cecilia sanoi onnellisena Henryn annettua hänelle palan omasta ruuastaan. 

"Pyydetään sitä siis Marthalta lisää, täytyyhän lapsemme saada tarpeeksi ruokaa!" Henry sanoi onnellisena. Ensimmäistä kertaa Geminan kuoleman jälkeen hän tunsi itsensä täysin onnelliseksi.

Onnessaan Cecilia antoi lentosuukon Henrylle ja hymyili. "Vain parasta kaikille perheen lapsille", hän sanoi. Jasper, Alianor, William ja Catherine eivät ehkä olleet Cecilian omia, mutta sellaisina hän heitä aikoi tulevaisuudessa kohdella. Nevillejen pitkän synkän kauden jälkeen valoa alkoi jälleen näkyä tulevaisuudessa.

****

"Mitä sinä ajattelit Henry? Mennä naimisiin nunnan kanssa! Koko valtakunta puhuu teistä ja ylipappi Geoffrey on raivoissaan. Edes yhdessä veitetyt lapsuuden hetket eivät saa häntä katsomaan sinua suopeasti. Cecilia oli antanut jo valansa luostarille!" Annabeth läksytti Henryä. Yksikään hänen sanomistaan asioista ei ollut valetta. Avioliittouutisen kiitäessä ympäri valtakuntaa kukaan ei puhunut mistään muusta. Paroni Neville oli nainut nunnan vaikka itse Pembroken markiisikin oli tarjonnut tytärtään tämän puolisoksi korkeiden myötäjäisten kera. Kaikki odottivat jännittyneenä uuden ylipapin reaktiota, mutta vielä tämä oli pysynyt hiljaa.

"Hän oli raskaana Annabeth! Minulle! En voinut antaa hänen kantaa yksin vastuuta yhteisestä synnistämme", Henry vastasi. Valtakunnan muut aateliset saattoivat olla parhaillaan varovaisia Nevillejen kanssa kommunikoidessaan välttääkseen ylipapin vihan, mutta hetkeäkään Henry ei katunut. Cecilia oli viimeinkin hänen omansa.
"Onneksi lapsillasi on vielä aikaa naimaikään, eiköhän tämä skandaali unohdu siihen mennessä", Annabeht huokaisi ja toivoi sanojensa olevan totta. Hän ei halunnut veljensä lapsien kärsivän isänsä teoista.

"Minulla oli kylläkin myös muita uutisia. Olen jo pitkään miettinyt alkavani etsiä enemmän tietoa äitimme puoleisesta suvusta. Nyt kun viimeinkin synnytin perijän Columille olen saanut häneltä luvan matkustaa äitimme kotivaltakuntaan. Lähden pian matkalle, joten emme näe pitkään aikaan", Annabeth sanoi varovaisesti. Sisarensa olemukseesta Henry tiesi, ettei Annabeth kertonut aivan kaikkea.

"Tule ehjänä takaisin", Henry sanoi ja rutisti siskoaan pohtien samalla mitä tämä jätti kertomatta.

****

Jasperin ja Alianorin syntymäpäivien koittaessa Henryn ja Cecilian aiheuttamasta skandaalista oli aivan liian vähän aikaa, joten he jättivät juhlien järjestämisen välistä. Geoffrey ei vieläkään ollut julistanut sanktiotaan nunnan naimisesta Henrylle eivätkä Nevillet halunneet herättää yhtään enempää huomiota välttääkseen hermostuttamatta ylipapppia.

Nevillejä juhlien puute ei kuitenkaan haitannut. Valtakunnan ykköspuheenaiheena he saivat jo liiankin kanssa huomiota, joten kotiovien takana rauhassa oleminen ei häirinnyt heitä lainkaan. Siellä he saivat olla rauhassa onnellisia. 
Lady Alianor Byron

Paroni Jasper Byron
Vakavana Henry istuutui ja katsoi edessään juttelevia vanhempansa menettäneitä kaksosia. Hänen onnekseen molemmat olivat normaaleita eivätkä kantaneet merkkejä äitinsä puolisuudesta. Siitä Henry aikoikin olla hiljaa, vaikka muista asioista olikin puhuttava. 

"On aika puhua vanhempienne perinnöstä", Henry aloitti vakavana ja sai kaksoset hiljentymään. 

"Isänne sai aikaan paljon hyviä muutoksia sukunne taloudellisessa tilanteessa. Byronin maat tuottavat nykyään hyvin. Minä hallitsen niiden asioita kunnes olet Jasper tarpeeksi vanha ja opetan sinua tekemään sen itse. Naimisiin mennessäsi voit muuttaa takaisin Byronin kartanoon. Alianor sinulle puolestaan olen varannut perheenne varoista paronin tyttärelle sopivat myötäjäiset, joten voit muuttaa suoraan tästä kartanosta aviomiehesi tiluksille, kunhan vain saamme sinulle sellaisen hankittua", Henry jatkoi vakavalla äänensävyllä. Vanhempien perintö ei ollut asia, josta hän olisi nuorten lasten kanssa halunnut puhua, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut. Byronin lapsien oli hyvä tietää tulevaisuutensa suuntaviivat, jotta he pystyisivät niihin valmistautumaan.

Nähdessään lasten ilmeiden muuttuvan surullisiksi Henry tunsi omatuntonsa pistävän sisimmässään. Miksi hän ei ollut pystynyt suojelemaan siskoaan tämän kohtaamalta kohtalolta? Tulipalossa kuoleminen ei ollut mukava kohtalo kellekään saati sitten veden puoliselle.

Kykynsä mukaan Henry koitti lohduttaa sisareltaan jäämiä orpoja, mutta tiesti ettei se vanhempien kaipuuta hellittänyt. Vaikka Henry ja Cecilia kasvattivat lapsiaan kuin omiaan, kaipasivat nämä silti aina synnyinvanhempiaan.

****

"Piilossa kukkuu!" Cecilia leikitti pientä Williamia. Pojan syntymäpäivät koittaisivat aivan pian ja Cecilia halusi ottaa ilon irti nuorempien kaksosten taaperoudesta ennen näiden kasvamista. Hän halusi antaa näille mahdollisimman paljon huomiota ennen oman esikoisensa syntymää.

Katsoessaan Williamin nauravia kasvoja Cecilia ei voinut olla miettimättä kuinka paljon elämä oli muuttunut lyhyessä ajassa. Enää Cecilia ei ollut nunna vaan aviossa oleva nainen, joka saisi pian esikoisensa. Luostaria Cecilia ei kaivannut lainkaan, mutta sen ihmisiä hän ikävöi. Geoffrey oli kieltänyt Ceciliaa vierailemassa luostarissa ja Morganaa ja Margaretia pitämästä yhteyttä Ceciliaan. 
Hymy nousi kuitenkin Cecilian huulille tämän ajatellessa Morganan ja Margaretin salaa lähettämiä kirjeitä. Niissä he kertoivat luostarin kuulumisia ja sen orpojen kasvusta. Pieni varjo kirjeissä kuitenkin oli, Geoffrey oli alkanut vahtia luostarin sisaria enemmän ja rajoittanut näiden vapautta. Cecilia pelkäsi oliko hänen toimillaan liian suuria seurauksia nunnien elämään.

****

Williamin ja Catherinen syntymäpäivät koittivat pian Jasperin ja Alianorin syntymäpäivien jälkeen. Juhlia ei edelleenkään järjestetty ylimääräisen huomion välttämiseksi. Nevillejen pitkä yhteiskunnallinen hiljaisuus päättyisi kuitenkin pian syntymäpäivien jälkeen, olihan Geoffrey viimeinkin julistanut tapaamisen Henryn kanssa.

Puhaltaessaan kynttilöitä Williamin kanssa Henry koittikin työntää lähestyvää tapaamista pois mielestään. Hän halusi keskittyä lastensa syntymäpäiviin, mutta takaraivossa vaivaava ajatus Geofferystä ei hellittänyt.
Äitinsä näköinen William Neville

Tätinsä Idan näköinen Catherine Neville

Istuessaan kakulle yhdessä perheensä kanssa Henry ei voinut olla miettimättä yhteisiä hetkiään omien vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Ne olivat kuitenkin menneitä. Palatessaan takaisin todellisuuteen ja katsoessaan vaimonsa kasvoja huoli Geoffreystä palasi takaisin Henryn mieleen. 

"Pääsette heti huomenna Jasperin ja Alianorin kanssa kouluun. Muistakaa käyttäytyä siellä hyvin, en halua saada vanhoilta opettajiltani huonoja uutisia käytöksestänne", Henry sanoi kaksosilleen ja koitti kääntää omia ajatuksiaan näihin Geoffreyn sijasta.
"Tottakai me käyttäydymme hyvin! Fredrika-isoäiti järkyttyisi, jos saisi kuulla minun käyttäytyvän epäladymäisesti", Catherine sanoi kauhistuen itse ajatusta epäladymäisestä käytöksestä. Henry ei voinut olla hymähtämättä tyttärensä vastaukselle, tämä oli kovin äitinsä Geminan kaltainen. Tosin toisin kuin Gemina Catherine oli aidosti ystävällinen kaikille. Tämän naittaminen tulisi olemaan vielä helppoa.

"Tietenkin käyttäydymme hyvin opettajien nähden, koulu opettaa meille tärkeitä asioita tulevaisuutta varten", William vastasi. Hivenen huolissaan Henry katsoi Williamia, tämä ei ollut perinyt äidiltänsä pelkästään ulkonäköään vaan myös suoranaisen pakkomielteen yhteiskunnalliseen asemaan.

"Sinä pidät varmasti koulusta William! Voin esitellä sinut ystävilleni, Tybalt Everett ja muiden ritarien lapset ovat oikein mukavia, mutta varo Cedric Montrosea, se poika tietää ongelmia", Jasper sanoi ja alkoi tarinoimaan leikeistään ritarien poikien kanssa. 

"Ritarien lapset? Minä ajattelin ennemminkin ystävystyä ylhäisaatelin lasten kanssa", Willliam vastasi tuhataen.

"Leticia-serkkukin aloittaa huomenna koulun! Iduna on siellä myös, mutta hän on siirtynyt jo vanhempien tyttöjen seuraan", Alianor puolestaan kertoi.

"Toivottavasti opin soittamaan yhtä kauniisti kuin Iduna!" Catherine hihkaisi miettien serkkunsa taivavaa soittoa.

****

Hermostuneena Henry istui Geoffreyn tuiman katseen edessä. Sydän tykytti suuremmalla vauhdilla, mitä se oli ikinä tykyttänyt ja hänen kätensä tuntuivat tippuvan hermostuksen nostattamaa hikeä. Oli koittanut se päivä, mitä Henry ei ollut sen kummemmin miettinyt rynnätessään naimisiin.

"Menit sitten naimisiin luostarini nunnan kanssa", Geoffrey totesi jäätävällä äänellä.

"K-kyllä. Kuten jo aiemmin viesteissäni totesin olen hyvin pahoillani tekemästäni synnistä. Olen rukoillut suuresti luonnonhengiltä anteeksiantoa. Toivottavasti Te ylipappina osaatte näyttää minulle maallisten syntien sokaisemalle miehelle oikean tien", Henry nöyristeli ja toivoi sen toimivan Geoffreyhyn.

"Luonnonhenget kuulevat rukouksesi ja toimivat kuten parhaaksi näkevät. Minä puolestaan... Olet aiheuttanut suuren häpeän luostarin ylle, nunna joka hankkiutuu raskaaksi ja karkaa luostarista! Saati sitten se, että olit mukana rikkomassa nunnan valoja luostarille ja luonnonhengille! Olen päättänyt, että saat korvata tekosi osallistumalla vaimosi kanssa ylimääräisiin luonnonhenkien palveluksiin sekä maksamalla luostarille", Geoffrey totesi. 

Kuullessaan Geoffreyn sanat Henry tunsi helpotuksen rinnassansa. Geoffrey antaisi Cecilian jäädä eikä tuominnut perhettä sen suurempaan häpeään. Geoffreyn jatkaessa ja kertoessa vaatimansa summan Henryn helpotus vaihtui kauhistukseksi. Geoffreyn vaatima summa oli valtava jopa varakkaille Nevilleille. Henry tunsi suunsa kuivavan ajatellessaan mitä summa merkitsi. Catherinelle ja mahdolliselle uudelle tyttärelle jäisi vielä myötäjäisiä, mutta pienenkin vastoinkäynnin käydessä niiden summa alkaisi pienentyä huolestuttavasti.

****

Pitkän odotuksen jälkeen Cecilian vuosia odottama hetki saapui. Synnytys. Hän oli auttanut monia naisia synnytyksissään, mutta ei ollut osannut siltikään odottaa kuinka paljon se todella sattui. Ajatus omasta kauan odotetusta lapsesta helpotti kuitenkin kipua. 

Vatsaansa pidellen Cecilia ohjeisti Marthaa hakemaan nunnat avukseen ja Alianoria ja Catherinea etsimään synnytykseen tarvittavat välineet. 
Giselle Neville

Silittäessään pienen tyttärensä päätä Cecilia ei ollut koskaan tuntenut itseään yhtä onnelliseksi. Pienen hetken ajaksi kaikki ongelmat katosivat hänen maailmastaan ja siihen kuului vain hän ja pieni Giselle.

****

Onnellisena Henry nojasi Ceciliaan. Vaimonsa kanssa jopa rahahuolet hävisivät täysin hänen mielestänsä. Cecilia rinnallaan Henry oli onnellinen.

"Synnytit meille kovin kauniin tyttären. Toivottavasti hänestä tulee yhtä kaunis kuin äidistänsä", Henry sanoi ja suuteli Cecilian kättä hennosti.

"Toivottavasti hän perii paljon sinun komeasta ulkonäöstäsi", Cecilia sanoi katsoen rakastavasti miestänsä.

"Mutta miten olisi vielä yksi lapsi?" Cecilia kysyi ja alkoi hivuttaa kättänsä Henryn vaatteiden alle.

Onnessaan Henry nyökkäsi ja alkoi avata Cecilian hameen nyörejä ajattelematta lainkaan uuden lapsen tuomia kuluja.

****

"En pidä niistä pojista joiden kanssa vietät aikaa", Jasper tuhahti Williamille hiekkalinnaa kasatessaan.

"Cedric Montrose on sentään herttuan poika ja Borin Pembroke markiisin toisin kuin sinun rakkaat ritariystäväsi. Viettäisit aikaasi arvoistesi kanssa, jopa lady Stenrooskin olisi parempi. Sinä olet jo paroni Jasper, käyttäydy sen mukaisesti", William vastasi kiivaasti.

"Lopettaisi jo tuon lady Stenroosin viljelemisen William. Jos et muuten, niin vähintäänkin sen takia, että Arthur on Baratehoneiden serkku", Jasper kivahti. Hän ei pitänyt siitä, miten William käyttäytyi koulussa. Aivan kuin pojasta tulisi ihan eri ihminen ystäviensä seuraan liittyessä.

"Ihan kuin se itkupilli uskaltaisi kellekään kertoa", William vastasi ja pyöritteli silmiään.

Yhtäkkiä Japser ponkaisi ylös ja katsoi merelle päin. "Kuuletko sinä tuon William?" Jasper kysyi hämmentyneenä.

"Minkä? En minä kuule mitään meren pauhetta kummempaa", William vastasi hämmentyneenä. Serkku oli mennyt yllättäen aivan oudoksi
"Aivan kuin joku laulaisi minulle. Kuulostaa ihan äidin laululta", Jasper vastasi haikeana.

"Äh ei se ole mitään. Tule mennään jo, isä odottaa varmasti jo", William tuhahti ja viittoi Jasperia liikkeelle. Jasper vilkaisi vielä kerran ulapalle hämmentyneenä ja seurasi Williamia.

****

"Varovasti Alianor, otit aivan liikaa teetä kerralla. Älä läikytä sitä", Cecilia ohjeisti Alinoria katsoen samalla huolestuneena tytön teenjuontia. Marthalla oli tarpeeksi tekemistä ilman ylimääräistä pyykkiäkin.

"Alianor näitkö sinä kuinka pojat harjoittelivat miekkailua koulussa? Miten rohkeita he ovatkaan, kun uskaltavat käyttää miekkaa niin! Voisin kuvitella meidät satuun, jossa..." Catherine selitti kiihkeästi. Lukemaan oppimisen jälkeen sadut prinsseistä ja lohikäärmeistä olivat vieneet Catherinen täysin.

"Catherine rauhallisempi äänensävy! Ladyt eivät puhu noin", Cecilia torui intoilevaa Catherinea hymyillen. Hän ei voinut ymmärtää kuinka herttaisen tyttären Geminan kaltainen nainen oli kyennyt saamaan.

"Kyllä äiti", Catherine vastasi ja otti hörpyn teestä.

"He opettelivat vasta ihan perusliikkeitä, mekin osaisimme ne!" Alianor vastasi ja nauroi heleästi. 

"Mutta emme niin hyvin", Catherine vastasi ja muisteli ihaillen miltä aatelispojat olivat näyttäneet.

Hymyillen Cecilia seurasi tyttöjen keskustelua ja toimintaa. Molemmat olivat kauniita, hyväkäytöksisiä ja taitavia naisille soveliaiksi katsotuissa asioissa. Kosijoita tulisi olemaan jonoksi asti. 

****

"Miten sinulla ja Aldwinilla menee?" Cecilia kysyi huolestuneena. Isabeaun avioliitto ei ollut lähtenyt niin hyvin käyntiin kuin Cecilia olisi toivonut naiselle, jonka kasvatuksessa hän oli ollut mukana.

"Aldwin käyttää edelleenkin enemmän aikaa uhkapeleihin, viinaan ja prostituoituihin kuin omaan perheeseensä", Isabeau tuhahti ärsyyntyneenä. Upealta kuulostanut avioliitto herttuan kanssa oli osoittautunut täysin toisenlaiseksi kuin Isabeaun haaveissa se oli ollut.

"Entä miten lapset? Cecilia kysyi. Isabeau ja Aldwin olivat saaneet nopeasti suuren lapsikatraan. Cedricin ja Arianan jälkeen Isabeau oli saanut vielä ennenaikaisesti syntyneet kaksoset, jotka olivat kaikeksi onneksi alun vaikeuksien jälkeen molemmat selvinneet.
"Cedric, hän on etääntynyt minusta paljon viime aikoina. Isänsä oppiin siirryttyään hän on muuttunut kovin. Olen hieman huolissaan hänestä", Isabeau huokaisi. Eniten Aldwinissa häntä harmitti se, kuinka huono isä mies oli.

"Hän ja William ovat viettäneet kovin paljon aikaa keskenään, voisin koittaa kysyä Williamilta miten Cedric voi. Mutta entä Ariana ja kaksoset?" Cecilia pohti. Isabeaun sanoista alkoi kuitenkin pieni huoli herätä myös hänessä, koulun aloituksen jälkeen William oli myös muuttunut kovin.
"Se olisi loistavaa! Ariana ja kaksoset voivat hyvin, varsinkin Dorian on hyvin eloisa vauva. En kyllä vieläkään ymmärrä miten kaksoset selvisivät vaika syntyivätkin etuajassa. Dorian ja Bianca kasvavat hyvää tahtia. Saamme myös vielä yhden lapsen lisää. Maan henget ovat kyllä olleet meidän puolellamme", Isabeau kertoi.

*****

Nopeammin kuin Cecilia olisi halunnut koittivat Gisellen syntymäpäivät. Helpotusta vauvansa kasvuun Cecilialle toi kuitenkin tieto uudesta hänen vatsassaan kasvavasta pienokaisesta.

Juhlat juhlittiin taaskin vain perhepiirissä. Annabeth oli vasta kotiutunut pitkältä matkaltansa ja Ceciliankin velipuoli Amadeus oli ollut kovin salamyhkäinen ja kotona viihtyvä nuoremman tyttärensä syntymäpäivien jälkeen. 

Lady Giselle Neville

****

Huolissaan Henry tuijotti tilikirjoja. Nevillejen mailla oli tapahtunut paljon yllättäviä vastoinkäymisiä, mikä vaikutti valtaisasti Nevillejen tuloihin. 

Henry ei voinut melkein uskoa silmiään katsoessaan tilikirjoja, mutta totta se oli. Numerot eivät valehdelleet. Henry ei voinut uskoa kaikkia vastoinkäymisiä, mitä Nevillejen omaisuudelle oli viime aikoina käynyt, jotain mätää tilanteessa oli. 
Huokaisten Henry paukautti tilikirjan kiinni. Jos hän ei pian saisi selville mikä Nevillejen maita ja bisneksiä vainosi, joutuisi hän ottamaan lainaa tai koskemaan Catherinen ja Gisellen myötäjäisiin selvitäkseen lasten kuluista. 

*****

*****

*****

Ja siinä oli viimeinen aatelisten osa. Extrassa tosin tullaan vielä vierailemaan Woodvillejen, Crawfordien ja Montrosejen luona, joten aatelisista kuullaan vielä. 

Mitä veikkaatte minne Annabeth lähti todellisuudessa matkalle?