Osa 1.40 Tilly

 

Aiemmin Tillyillä:

Diana ja Matthew olivat kärsineet useista keskenmenoista ja saaneet nunnilta tuomion tulevasta lapsettomuudesta. He päättivät kuitenkin hakea apua maan kansalta hedelmällisyysongelmaansa. Maan kansa suotuikin auttamaan, mutta vaati maksuksi avustaan lupauksen mistä tahansa. Apu auttoi, Diana synnytti parille esikoisen Carolinen sekä tuli nopeasti uudestaan raskaaksi. Maan kansan vaatima vastapalvelus kummitteli kuitenkin jatkuvasti parin mielessä.

Jonah kasvoi teini-ikään ja alkoi muuttua katkeraksi vallitsevaan tilanteeseensa. Sarran puolisuuden aiheuttaman painolastin takia hänelle ei ollut jäämässä lantin lanttia ja Dianan ja Matthewn saadessa lapsia Jonah siirtyi jatkuvasti kauemmas perinnöstä. Rakkaudessakaan ei onnistunut, sillä naisten kuullen hänen olevan Tilly loppuivat orastavat romanssit. Osan lopuksi noidaksi muuttunut Dorothy Redwood (ent. Woodville) löysikin Jonahin.

Maalaispappi Olof Peterson saapui kertomaan talonpojikien lapsille tarkoitetusta pakollisesta koulusta. Kaikki lapset opetettaisiin lukemaan alkeellisesti, mutta koulu oli myös tapa saada tiukempi ote rahvaasta. Siellä jo lapsille opetettaisiin pappien haluamat ajatukset.

Kärsivällisenä Diana koitti opettaa huojuvin askelin liikkuvaa Carolinea kävelemään. Raskausmaha painoi jo paljon, mutta se ei estänyt Dianaa viettämästä kaikkea liikenevää aikaansa Carolinen kanssa. Vuosia Diana oli haaveillut lapsista ja nyt niitä saadessaan Diana ei aikonut päästää heitä silmistänsä.

"Caroline tule tännepäin", Diana houkutteli soittimelle kääntynyttä Carolinea. Katsoessaan isänsä näköistä tytärtä Dianan mieleen nousi jälleen kerran maan kansalle annettu lupaus. Diana oli saamassa jo toista lasta, mutta maan kansasta ei ollut vielä kuulunut mitään. Välillä Diana saattoi melkein unohtaa maan kansan, mutta lopulta se palasi kurkkua kuristavasti muistuttamaan itsestään.
Nopeasti Diana heräsi taas ajatuksistansa kuullessaan Carolinen tömähtävän jaloiltaan taas maahan. "Äitää!" Caroline huudahti. Hymyillen Diana otti tytöstä kiinni ja nosti tämän taas jaloilleen. Diana oli tehnyt päätöksen nauttia lapsistaan niin pitkään kuin oli mahdollista ja olla murehtimatta turhia maan kansalle annetusta lupauksesta.

****

Hikipisarat otsallaan valuen Jonah kohotti raskasta lantasäkkiä ja kaatoi lantaa maahan. Kevään ensikylvöjen aika oli tullut ja miehet viettivät kaiken aikansa pelloilla ja kasvimaalla. Jonahin jokaista paikkaa kolotti kuluneiden viikkojen työ eikä helpotusta ollut näkyvillä.

Hikipisaroiden alkaessa putoilla maahan Jonah mietti katkerana sitä, kuinka hän ei koskaan tulisi itse hyötymään työnsä tuloksista kuin isoveljensä. He työskentelivät molemmat yhtä ahkerasti, mutta vain Matthew perisi tilan. Viimeistään muutaman vuoden päästä Jonahin olisi muutettava pois ja tehtävä tilaa Matthewn ja Dianan kasvavalle lapsikatraalle.

Päivän töiden jälkeen Jonah meni uuden tapansa mukaan puumajalle odottamaan Dorothyä. Pitkään hän ei koskaan ehtinyt odottaa ennen kuin huumaavalta tuoksuva nainen saapui hänen luoksensa. Salaisista tapaamisista oli tullut heille tapa, josta Jonah nautti. Dorothy ei edes kauhistunut kuullessaan Jonahin siskosta toisin kuin muut naiset.

"Olen kovin ikävöinyt sinua", Jonah kuiskasi viettelevällä äänellä. "Kauneutesi on suurempaa kuin kenenkään aiemman tapaamani", Jonah sanoi alkaen ensimmäistä kertaa ohjaamaan heidän keskusteluaan viettelyn suuntaan. Hän oli päättänyt saada naisen itsellensä.

Dorothy kuunteli hämmentyneenä Jonahin kehuja. Ne herättivät Dorothyssä tunteita, mitkä hän oli kuvitellut haudanneensa jo kauan sitten peruuttamattomasti. Dorothy ei ollut suunnitelut asioiden menevän näin Jonahin kanssa, mutta yllättäen muutos ei haitannutkaan häntä.

"Jos vain saan luvan?" Jonah kysyi ja suuteli Dorothyn kättä. Samaan aikaan hän alkoi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nähdä valoa tunnelin päässä.

****

Dianan synnytys alkoi hieman ennen odotettua aikaa. Tuskissaan hän kiljui Matildaa avukseen ja Matthewta hakemaan lapsenpäästäjää.

Isänsä ihonvärin ja hiukset sekä isoäitinsä silmät perinyt Brian Tilly
Ensimmäistä synnytystä nopeamman päätteeksi Diana sai käsivarsilleen pienen Brianin. Tyytyväisenä hän katsoi pojan täydellisiä kasvoja. Kaikkien näiden vuosien jälkeen hän oli viimeinkin onnistunut aviovaimon tärkeimmässä tehtävässä eli perijän synnyttämisessä.

****

Tyytyväisenä Matthew silitti pienen poikansa päätä ja laski tämän sormia ja varpaita. Pitkään hän oli jo ehtinyt pitää unelmaa omasta pojasta haudattuna, mutta nyt hänellä oli pieni Brian sylissään.

Onnellisena Matthew haistoi vauvan tuoksua. Miettiessään Brianin tulevaisuutta pieni huolenkipinä alkoi kuitenkin eksyä hänen mieleensä. Mercereiltä otetun lainan paino oli vieläkin raskaana Tillyjen harteilla. He onnistuivat juuri ja juuri maksamaan korot joka vuosi puhumattakaan lainan lyhentämisestä. Mercereidenkin lainaa suurempana varjona tulevaisuudessa näkyi kuitenkin maan kansalle annettu lupaus. Mitä he tulisivat vaatimaan?

Tulevaisuuden varjoja miettien Matthew nosti poikansa ylös ilmaan ja sai tämän nauramaan. Brianin naurua kuunnellen Matthew lupasi mielessään suojella lapsiaan vaikka omalla hengellänsä.

****

"Miten pieni Tom voi? Joko saan nähdä hänet?" Matilda kysyi innoissaan.. Ulrikan synnytyksestä oli vierähtänyt jo tovi, mutta lasta Matilda ei silti ollut vielä nähnyt. Ulrika ja Petyr tuntuivat olevan kovin salamyhkäisiä lapsesta.

Ulrikan kasvot vakavoituivat samaointein Matildan mainitessa pojan. "Mennään vain", Ulrika vastasi hermostuneen kuuloisena ja viittasi äitiään seuraamaan.

Varovaisesti Ulrika nosti nukkuvan pojan kehdostaan. Matildasta vaikutti siltä, kuin Ulrika pelkäisi menettävän pojan hetkenä minä hyvänsä. 

"Äiti tässä on Tom Morin", Ulrika sanoi jännittyneellä äänellä. Nähdessään lapsen kasvot Matilda henkäisi syvään kauhistuneena. Punaiset silmät. Poika oli puolinen.  

"Miten te aiotte piilottaa pojan todellisen luonteen?" Matilda kysyi peloissaan. Hän ei halunnut tyttärensä perheen kokevan samaa kohtaloaan kuin hän oli itse kokenut.

"Me sanomme hänen olevan sairas. Sidomme silmät ja väitämme sairauden olovan sama kuin hänen isällään", Ulrika vastasi päättäväisellä äänellä. Tom ei kohtaisi samaa kohtaloa kuin Sarra, siitä Ulrika aikoi pitää huolen.

****

"Kuulitko jo kuinka Brian nauraa?" Matthew kysyi hymyillen Dianalta. 

Diana nyökkäsi myöntävän vastauksen merkiksi ja alkoi itse puhua: "Näitkö kuinka varmasti Caroline kävelee jo?" 

"Näin", Matthew vastasi ja hymyili rakastavasti vaimolleen. Tämä oli antanut Matthewn elämän suurimmat lahjat. "Kiitos sinulle lapsistamme", Matthew sanoi ja suuteli Dianan kättä.

"Ei vaan kiitos sinulle. Ilman sinua en olisi koskaan uskaltanut hakea apua maan kansalta", Diana vastasi ja suuteli Matthewta huulille. "Miten olisi vielä yksi?" Matthew kuiskasi Dianan korvaan onnellisena. 

"Vaikka kymmenen", Diana vastasi ja nauroi Matthewn vetäessä hänet peiton alle.

****

"Jonah sinun täytyy lopettaa sen oudon naisen tapailu. Etkö huomaa häntä seuraavaa synkkää auraa?" Matthew sanoi huolissaan. Hän oli huomannut kenen seuraan Jonah hiippaili iltaisin eikä pitänyt lainkaan näkemästään naisesta.

"Olen kuullut paljon tarinoita metsässä asuvasta noidasta ja monet tuntomerkit osuvat tapailemaasi naiseen", Matthew jatkoi. Hän oli kerran hiippaillut lähemmäs naista ja jo pelkkä naisen läsnäolo sain kylmät väreet kulkemaan pitkin hänen selkäpiitään. Siitä naisesta ei seuraisi mitään hyvää.

"Sinulla ei ole mitään valtaa siihen, ketä minä tapaan ja ketä en! Hyvä sinun on sanoa, sinulla on jo vaimo, talo ja lapsia! Minulla ei ole mitään!" Jonah huusi raivoissaan. Matthewlla ei ollut mitään oikeutta sotkeutua hänen elämäänsä.

Huolissaan Matthew jäi katsomaan Jonahin loittonevaa selkää tämän rynnätessä pois. Hän pelkäsi pojan tekevän nuoruuden kiihkoissansa jotain, mitä katuisi vielä.

****

Edelleenkin raivoissaan veljelleen Jonah istui hiljaa penkillä. Dorothy oli hänen elämänsä ainoa valonpilkahdus eikä Jonah siitä aikonut luopua. Matthew saisi olla siitä mitä mieltä tahansa, mutta valtaa Jonahin käskemiseen tällä ei ollut. 

Juuri Jonahin miettiessä Dorothyä ilmestyi nainen paikalle. Enää Jonah ei säikähtänyt Dorothyn ilmestymisiä, olihan hän jo tottunut niihin. Dorothy oli noita, sen Jonah tiesi, mutta hän ei uskonut Matthewn sanomia pahoja sanoja Dorothyn synkästä aurasta. Nainen oli kuin itse hyvyys.

"Onko kaikki hyvin?" Dorothy kysyi huolestuneen kuuloisena. 

"Matthew. Hän jaksaa valittaa minun sinun seurassa viettämästäni ajasta! Hän itse perii koko vanhempiemme omaisuuden vaikka minäkin aherran sen eteen ja silti jaksaa valittaa tekemisistäni!" Jonah valitti.

"Miksi sinä työskentelet enää perheesi pelloilla?" Dorothy kysyi viekkaalla äänellä. Hän oli odottanut tätä hetkeä jo pitkään. Jonahilla oli samaa katkeruutta perhettään kohtaan kuin Dorothyllä, mikä oli hänet alun alkujaan Jonahin luo houkutellut. Tillyjen perheessä virtasi myös Dorothyä kiinnostavaa puolisten verta poikkeuksellisen paljon.

"Minä... Minä..." Jonah aloitti vastaamaan Dorothyn kysymykseen. Lopulta hän kuitenkin hiljeni, ei hänellä ollut vastausta.

"Mitä jos minulla olisi sinulle toinen vaihtoehto? Toinen vaihtoehto, jolla voit elää yhtä rikkaasti kuin aateliset konsanaan?" Dorothy kysyi tyytyväisenä keskustelun saamaan käänteeseen.

"Mitä tarkoitat?" Jonah kysyi hämmentyneenä. Dorothyn alkaessa selittää Jonah alkoi tuntea valtavaa houkutusta naisen suunnitelmaa kohtaan. Kuinka eri tavoin hänen elämä voisikaan sujua.

****

Kaikessa hiljaisuudessa Matthew söi aamiaista yksin. Aurinko ei ollut vielä edes noussut, mutta kevään kylvökautena perheen nuoret miehet heräsivät ennen kukonlaulua. Tänään asiat olivat kuitenkin toisin kuin normaalisti. Yleensä Jonah oli Matthewn seurassa, mutta nyt Matthew ei ollut vielä nähnyt veljeään.

Nostaessaan taan haarukallisen ruokaa suuhunsa Matthew tunsi katumusta siitä, kuinka oli Jonahin kanssa ottanut huolensa esille. Hän ymmärsi Jonahin kaipuun jostain omasta, mutta ei voinut olla huolehtimättä siitä minkälaista seuraa noita veljelle olisi. Huolen hän olisi tosin voinut ottaa paremmin esille.

Kun Jonah ei ilmestynyt edes kylvötöihin alkoi Matthew etsiä tätä. Hän ei kuitenkaan kyenyt löytämään veljeään mistään ja tämän vuodekin vaikutti varsin koskemattomalta. Huolissaan hän poistui Jonahin ja Carolinen huoneesta ja alkoi etsiä tätä muualta.

"Isä oletko nähnyt vielä Jonahia? En löydä häntä mistään", Matthew sanoi huolissaan. Pahanenteiset ajatukset alkoivat jo nousta esiin hänen mielessään.

"En", Tristan vastasi ja alkoi huolestua samalla. "Ehkä hän on mennyt tavernaan juomaan murheensa pois", Tristan ehdotti. Ajatus Jonahista pahamaineisesssa tavernassa tuntui helpommalta kestää kuin muut vaihtoehdot.

****

Toisin kuin perhe oli toivonut Jonahista ei kuulunut pihaustakaan. Tillyjen nuorin poika oli kadonnut jälkiään jättämättä. Tämä ei ollut vaivautunut kirjoittamaan minkäänlaista viestiä, ei edes omien heikkojen kirjoitustaitojensa sallimaa.

Matthew ei voinut olla potematta huonoa omatuntoa veljensä katoamisesta. Tämä oli lähtenyt saman tien Matthewn saarnan jälkeisenä yönä ja Matthew tunsi itsensä kovin syylliseksi.

"Gillian kirjoitti. Hän nousee vielä kuninkaanlinnan pääkamarineidoksi! Jos saatte vielä useita tyttäriä, ehkä joku voi seurata hänen jalanjäljissään kuninkaanlinnaan", Matilda selitti innoissaan tyttärensä kirjeen sisällöstä. 

Tristan jäykistyi kuullessaan Matildan sanat. Hän ei olisi halunnut lähettää Gilliania palvelijattareksi ja vielä vähemmän hän halusi lähettää jonkun lapsenlapsistaan sinne. Juorut kruunuprinssin seikkailuista palvelijattarien kanssa kantautuivat myös maaseudulle asti ja Tristan oli huolissaan tyttärestään. Jos hän olisi vain kyennyt maksamaan Mercerien velan Gillianin ei olisi täytynyt lähteä palvelijattareksi.

Kun muu perhe ei reagoinut Matildan uutisiin päätti hän vaihtaa puheenaihetta. "Joko kuulitte paroni Nevillen skandaalista? Hän meni nunnan kanssa naimisiin! Pahat kielet kertovat uuden paronittaren olleen raskaana jo ennen luonnonhenkien siunausta", Matilda juorusi.

"Alys kirjoitti siitä, hän..." Diana aloitti ennen kuin alkoi tuntea aamupalansa alkavan nousta ylöspäin. Nopeasti hän pinkaisi ylös tuolistaan ja lähti kiiruhtamaan kohti toilettia. Uudesta raskaudesta kielivä aamupahoinvointi oli alkanut jälleen.

****

Lasten syntymäpäivät koittivat nopeammin kuin kukaan oli osannut odottaa. Paikalle kutsuttiin Petyr ja Ulrika perheineen. Tillyt olivat edelleen huonossa huudossa talonpoikien keskuudessa, joten muita vieraita ei edes osattu enää kutsua. Katkeruus Tristanin ja Matildan selviämisestä puolisen piilottelusta huolimatta pidensi vihan kestoa.

Ulrikan ja Petyrin esikoinen Tillie katsoi innoissaan kynttilöitä puhaltavia serkkujaan. Vaikka Morinin sukunimi turvasi hänet Tillyjen kohtalolta kaipasi hän silti serkkuaan leikkiseuraksi, asuivathan nämä aivan vieressä.

Kovin isänsä näköinen Brian Tilly

Myöskin isäänsä tullut Caroline Tilly

****

Kädet rikkaruohojen naarmuttamina Caroline repi viimeisiäkin epätoivottuja lehtiä irti tomatin juuresta. Käsissä olevia naarmuja Caroline ei kuitenkaan huomannut, sillä ajatus tulevasta koulupäivästä vei hänen kaiken keskittymisensä. Papisto oli päättänyt alkaa kouluttaa rahvaankin lapsia kaksi päivää viikossa, jotta he oppisivat lukemisen alkeet sekä kaiken muun tarpeellisen.

Kouluvaunujen kaartaessa talonpoikien alueelle Caroline pyyhki hermostuneena multaiset kätensä esiliinaansa ja lähti kävelemään kohti vaunuja. Hänen onneksensa Ulrikan lapset Tillie ja Elena olivat myös tulossa, joten Caroline ei joutunut menemään kouluun yksin.

Reippain askelin Caroline lähti nousemaan kohti vaunuja. Astuessaan sisään vaunuihin syntyi niissä kauhea supina puolisista ja Tillyistä. Carolinen onneksi Tillie ja Elena osoittivat paikkaa vieressään, mihin hän kiirehti istumaan.

Koulupäivän jälkeen Caroline marssi vaunuista alas pettyneenä. Hän oli joutunut koulussa naurunalaiseksi hävettävän huonojen tietojensa vuoksi. Hän ei ollut osannut nimetä edes kolmea syytä miksi puoliset olivat vaarallisia! Ei kotona oltu puhuttu juurikaan puolisista, joten miten Caroline olisi voinut tietää?

Ajatuksissaan Caroline käveli Tillyjen talon takana olevalle hautakivelle. Asiasta ei juurikaan oltu kotona puhuttu, mutta Caroline tiesi kiven olevan muistomerkki hänen tädistään Sarrasta. Koulussa hän oli saanut kuulla opettajalta Sarran olleen puolinen. Carolinen isovanhemmat olivat tietämättömyyttään syyllistyneet rikoksista suurimpaan, puolisen piilotteluun. Ainoa syy miksi he olivat elossa oli heidän tietämättömyytensä.

Caroline ei voinut ymmärtää miksi isovanhemmat olivat halunneet suojella jotain niin pahaa kattonsa alla. Caroline ei ikinä tekisi sellaista! Pappi oli kertonut myös joidenkin perheiden jääneen lapsettomiksi Sarran imiessä maan henkien voimia itseensä. Kuka haluaisi suojella sellaista?

****

Tottuneesti Diana särki munia kulhonreunaan. Samaan aikaan hän mietti esikoistaan Carolinea, joka oli alkanut puhua paljon Sarrasta ja puolisista. Diana oli aikanaan pelännyt puolisia yhtä paljon kuin kaikki muutkin, mutta Tillyillä asuessaan ja Petyrin kanssa toimiessaan hän oli oppinut etteivät kaikki puoliset olleet pahoja. Sydämessään Diana toivoikin Carolinen mustavalkoisen ajattelun puolisista jäävän lapsuuteen. Petyristä ja Tomista tälle ei kuitenkaan kerrottaisi.

Huokaisten Diana kumartui kaivamaan kaapista puukauhaa ruuan sekoittamiseen. Juuri tätä reaktiotahan papit hakivat vaatiessa rahvaankin lapset kouluun. Näin he voisivat vaikuttaa heidän ajatuksiinsa paremmin jo pienestä pitäen. Pelkät kuunpimennyksen luonnonhenkienpalvelukset eivät olleet olleet tarpeeksi tehokkaita, Tillyt eivät olleet ainoita, jotka olivat koittaneet suojella puolisia. Tillyt olivat kuitenkin ainoat, joita ei oltu hirtetty sen vuoksi. Jostain syystä sir Woodville oli puolustanut Matildaa ja Tristania hirttopuulta.

Kattaessaan pöytää Diana ei voinut olla miettimättä, mitä Caroline tekisi, jos tämä saisi tietää Dianan ja Matthewn vuosia sitten tekemästä sopimuksesta maan kansan kanssa. Ilmiantaisiko tämä omat vanhempansa valtakunnan altistamisesta uusien puolisten syntymälle?

Leikkiessään Brianin kanssa Diana ei voinut olla miettimättä kävisikö tällekin samoin kuin Carolinelle tämän aloittaessa koulun? Tulisiko tästäkin yhtä tuomitseva ja mustavalkoisesti ajatteleva? Mitä pidempään Caroline kävi koulussa sitä kovempia tämän puheista tuli. Matildaa ja Tristaniakin tämä oli alkanut jo karttaa.

Brianin alkaessa kitistä väsymystä nosta Diana tämän lattialta ja asetti kehtoon päiväunille. Hymyillen hän katsoi pienen pojan silmien sulkeutuvan ja suuteli tätä otsalle. Pysyisivätpä lapset aina tälläisinä, pieninä ja viattomina.

Tuntiessaan kivun vihlaisevan vatsassaan Diana kohottautui nopeasti pois Brianin kehdon yltä. Synnytys oli alkanut. Kivun vihloessa vatsaansa Diana huusi Matthewta hakemaan lapsenpäästäjää avukseen.

Äitinsä ihonvärin ja silmät sekä isänsä hiustenvärin perinyt Maeve Tilly

Dianan kolmas synnytys sujui nopeammin mitä kaksi ensimmäistä ja pian hän pitelikin sylissään jo pientä tytärtään.

****

"Kuulitteko jo mitä Hilleillä kävi? Heidän nuorimmaisensa osoittautui ilman väen puoliseksi! Kuten papit sanoivat valkoiset hiukset ilman väen paljastaa. John ja Mary Hill toimivat hienon nopeasti ja onneksi se likainen puolinen vietiin pois. Nyt se ei enää vaaranna meitä", Caroline kertoi kuulemansa uutiset.

"Kuulimme kyllä", Tillie vastasi lyhyesti. Hän ei pitänyt siitä mitä koulussa puhuttiin puolisista ja vielä vähemmän siitä kuinka Caroline puhui puolisista. Tillie ei ollut koskaan nähnyt isänsä tai veljensä tekevän mitään pahaa eikä voinut ymmärtää mistä muiden pelko kumpusi.

"Kuulitko jo huhut siitä, että Charles Ingalls ei olisi isänsä poika? Kukahan pojan isä oikeasti on?" Elena sanoi koittaen vaihtaa puheenaihetta. Hän ei voinut olla tuntematta pelkoa sisällään ajatellessaan pientä Olivia Hilliä, jonka papit olivat vieneet mukanaan.

"Älkää tekin jaksako tuosta!" Caroline kivahti. Hän oli ystävystynyt Charlesin kanssa eikä pitänyt siitä, kuinka pojan mahdollisesta äpäryydestä juoruttiin. "Mutta itseasiassa Charlesilta kuulin muita uutisia! Prissy Woods ilmiantoi omat vanhempansa puolisen suojelusta! Nyt hänen vanhempansa päätyvät hirttoköyden jatkoksi. Prissy sai kiitokseksi kunnon myötäjäisvarat", Caroline jatkoi. "Antaisikohan vanhemmat luvan mennä katsomaan hirttäjäisiä?" hän vielä pohti.

Tillie ja Elena vilkaisivat toisiaan peloissaan. He eivät pitäneet siitä kuinka paljon uusi ylipappi oli onnistunut tehostamaan puolisjahtia. "Meidän pitää mennä", tytöt sanoivat yhteen ääneen. He pelkäsivät sanovansa vielä jotain, mistä Caroline alkaisi epäillä heidän taloutensa tapahtumia.

****

"Petyr kertoi nopeasti uutisenne löytölapsesta, mutta hän ei ehtinyt kertoa sen enempää. Mitä oikein tapahtui?" Diana kysyi hämmentynenä. Petyr oli ilmestynyt kertomaan Morineiden ottaneen uuden lapsen hoivattavakseen, mutta ei sen enempää.

"Kaikki alkoi viikko sitten. Tillie, Elena ja Tom olivat jo nukkumassa. Minä ja Petyr vaihdoimme vielä päivän kuulumisia, kun kuulimme koputuksen ovelta", Ulrika aloitti tarinansa. 

"Kummastelimme kovin, kuka ihme oli koputtamassa ovellamme niin myöhään. Jos teillä olisi ollut jotain kiireellistä asiaa, ette olisi vaivautuneet koputtamaan. Alkuun emme meinanneet mennä avaamaan, mutta hetken päästä koputus toistui hyvin vaativana, joten lähdin etsimään kuka meitä häiritsi siihen aikaan", Ulrika jatkoi.

"Astuessani ulos en kuitenkaan nähnyt ketään. Olin jo kääntymässä takaisin sisään, kun huomasin maassa makaavan lapsen. Katsoin ympärilleni, mutta en nähnyt vieläkään ketään", Ulrika sanoi.

"En voinut jättää lasta maahan makaamaankaan, joten kiiruhdin nopeasti nostamaan lapsen kylmästä maasta. Joku oli selkeästi jättänyt lapsen tarkoituksella siihen. Nostaessani lapsen ylös maasta tipahti tämän vaatteiden lomasta lyhyt kirje, jossa todettiin lapsen kaipaavan kotia", Ulrika sanoi jättäen selkästi kertomatta jotain kirjeestä.

"Kenenköhän lapsi on?" Diana kysyi ihmeissään. Kuka hylkäisi oman lapsensa? Sitä hän ei voinut ymmärtää.

"Ei aavistustakaan. En tunne ketään, joka näyttäisi lapselta. Kalpea, vaaleahiuksinen ja -silmäinen. Ei sen näköisiä asu maaseudulla", Ulrika sanoi. Pienen epäröinnin jälkeen hän jatkoi: "Lapsi on puolinen. Kirjeessä oli ohjeet puolisuuden peittämiseksi."

"Puolinen?" Diana henkäisi kauhuissaan. Morineilla oli jo yksi puolislapsi, toisen saaminen ei helpottaisi näiden asemaa lainkaan.

"Kyllä. En voinut jättää lasta tai ilmiantaa sitä. Tillie ja Elena ovat tietoisia isästänsä ja Tomista, joten he eivät ilmianna lastakaan. He ovat jo oppineet, ettei kaikki pappien sanoma pidä paikkaansa", Ulrika sanoi.

"Entä miten nimesitte lapsen?" Diana kysyi edelleenkin epäileväisenä.

"Sarra. Sarra Morin", Ulrika vastasi.

****

Hymyillen Diana lähestyi Alysia. He eivät olleet onnistuneet näkemään pitkään aikaan molempien kiireiden vuoksi ja Diana odottikin innoissaan sisarensa kuulumisien kuulemista.

Nopeasti sisaret alkoivatkin puhua kuin viime tapaamisesta ei olisi ollut aikaa lainkaan. Diana ei voinut kuitenkaan olla huomaamatta Alysissa tapahtunutta muutosta. Enää tämä ei lyönyt leikkiä ja nauranut Aldithista. Alys tuntui jopa suorastaan kunnioittavan anoppiaan eikä vain pelkäävän.

"Alys onko kaikki hyvin kotonasi? En ole koskaan kuullut sinun puhuvan Aldithista noin", Diana kysyi epävarmalla äänellä. Hänestä oli hienoa, että Alys oli alkanut tulla toimeen anopinsa kanssa, mutta ei pitänyt siitä muutoksesta, mikä selvästi oli aiheuttanut toimeen tulemisen.

"Kaikki on hyvin. Aldith on opettanut minulle vain tärkeitä asioita säädyistä ja elämästä. Diana luonnonhenget ovat luoneet toisista arvokkaampia kuin toisista. Aldith on ollut aina oikeassa. Ja sinä Diana. Sinä olet tehnyt suuren virheen mennessäsi naimisiin talonpojan kanssa! Se ei ole lainkaan arvollesi sopivaa! Olet kauppiaan tytär etkä mikään likainen talonpoika", Alys alkoi puhua kiihkeään sävyyn.

Kuullessaan Alysin sanat Diana ei voinut kuin järkyttyä. Mitä hänen pienelle ja suloiselle siskolleen oli tapahtunut? Alys oli aikanaan ihaillut Dianaa tämän rohkeudesta karata järjestetyltä avioliitoltaan, mutta nyt Alys tuntui häpeävän Dianan asemaa yhteiskunnassa.

"Alys mitä sinä oikein tarkoitat?" Diana kysyi. Koko sydämestään hän toivoi siskonsa peruvan sanansa, mutta joutui valitettavasti pettymään. 

"Olen puhunut asiasta Aldtihin kanssa. Hänenkään mielestä ei ole soveliasta, että lapsillani on tälläisiä sukulaisia. Aldith on ajatellut onnistuvansa mitätöimään avioliittosi, eihän sinulla ollut isän lupaa siihen. Orwellin leskilääkäri voisi mahdollisesti suostua menemään kanssasi naimisiin. Jos ei hän niin ainakin tavernan omistaja. Onhan mies vanha, mutta lapseton ja varakas", Alys alkoi selittää.

"Alys mitä sinä oikein selität?" Diana kysyi rauhallisena, vaikka hänen sisällään paloi raivon liekit. Miten Alys saattoi puhua Dianan perheestä näin. 

"Diana sinun asemasi ei ole sovelias ladyn sisareksi! Sinun tulisi ajatella asioita ennen kuin toimit! Aldith voi onnistua korjaamaan virheesi ja sinun tulisi olla kiitollinen", Alys vastasi kovalla äänellä.

Hetken Diana istui hiljaa ja pureskeli Alysin sanoja. "Ei kiitos", Diana vastasi. Sen jälkeen hän nousi, käveli pois eikä katsonut taakseen. Hän tiesi jo, ettei tulisi koskaan tapaamaan sisartaan enää koskaan. Dianan kävellessä kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Kyyneleet joita hän vuodatti Alys Henellin takia. Sitä Alysia ei enää olla, jäljellä oli vain kuori, jota nykyään asutti lady Alys Everett, lady Aldtihin uusin painos.

****

"Isoäiti tässä, isoäiti tässä", Matilda lohdutti itkevää Maevea. Silittäessään tyttöä hän ei voinut olla musitelematta kaikkia niitä kertoja joina hän oli lohduttanut Carolinea samalla tavalla. Enää Caroline ei kuitenkaan kaivannut Matildan lohdutusta. 

"Kuinka sinä et edes kadu likaisen puolisen suojelemista! Ja muistomerkkikin vielä! Sinun olisi kuulunut jäädä köyden jatkoksi!" Carolinen raivoissaan huutamat sanat kirvelivät Matildan mielessä.

Carolinen sanoja miettiessään Matilda veti Maeven entistä tiukemmin syliinsä. Hän saattoi vain toivoa, ettei tämäkin alkaisi vihata puolisia samalla palolla kuin Caroline. Matilda oli itsekin pelännyt puolisia kunnes sai Sarran. Sarra ja Petyr olivat osoittaneet Matildalle pelon olevan turhaan. Ehkä jossain oli pahoja puolisia, mutta kaikki puoliset eivät olleet pahoja. 

Surullisenä Matilda silitti Maeven päätä ja veti keuhkoihinsa vauvan suloista tuoksua. Samalla hän pelkäsi mitä tulevaisuus Carolinen kanssa toisi vielä eteensä. Tillyt olivat tottuneet puhumaan kotonansa vapaasti ja muistelemaan Sarraa kaiholla. Enää he eivät voineet tehdä sitä. Varsinkin Morineista puhuminen oli nykyään pannassa, heidän tilanteestaan Caroline ei saisi kuulla.

****

****

****

Sainpas julkaistua tällä viikolla tämän vielä! Ärsyttää kyllä, kuinka kaikki Tillyjen lapset ovat tulleet tähän mennessä isäänsä, Diana on niin kaunis, että haluaisin jonkun lapsen perivän hänenkin geenejään. No ehkä Maeve tai mahdolliset tulevat lapset sitten...

Mitä piditte osasta? Entä mistä uskotte Morineiden löytölapsen ilmestyneen?