perjantai 26. maaliskuuta 2021

Osa 1.41 Baratheon

 


Aiemmin Baratheoneilla:
Edmund II sai kuulla Gertruden kuolleen. Hän alkoi haikailla kostoa noidan perään, muttei kyennyt löytämään tätä. Murheensa hän hukutti naisiin ja jätti valtakunnan hallitsemisen Grethelille. Grethel oli innoissaan mahdollisuudestaan ja hautautui valtakunnan tehtävien pariin. Yksi valtakunnan asioihin liittyvä tehtävä kuninkaanlinnan turvajärjestelyistä päättäminen yhdessä ritari Ivan Everetin kanssa. Heidän välilleen kehittyikin ystävyys, jossa alkoi näkyä merkkejä jostain muustakin. 

Edmund I poti huonoa omatuntoa siitä, kuinka oli Deborahia ja Auroraa kohdellut. Auroralta hän ei voinut enää pyytää anteeksi, mutta Deborahilta hän pyrki anteeksiannon saamaan. Naisten lisäksi hänen huomionsa varasti uuden linnan rakennustyöt, halusihan hän jättää jälkipolville jotain pistä hänet muistettaisiin Antonian sijasta.

Grethel ja Edmund saivat kaksi lasta lisään. Toisena lapsena syntyi prinssi Ramsay ja kolmantena prinsessa Cirilla. Palvelijat huolestuivat nopeasti Ramsayn tavoista pomputtaa heitä, mutta kukaan muu sitä ei huomannut. Grethel tosin tunsi huonoa omatuntoa siitä, kuinka hän jätti keskimmäisen lapsensa melko vähälle huomiolle valtakunnan asioiden vuoksi. Perheen esikoinen Alaric puolestaan kasvoi lahjakkaaksi prinssiksi, jolla pysyi kädessä niin miekka kuin kynäkin. 

Gillian Tilly jatkoi linnassa palvelemistaan. Hänet oli ylennetty jo aiemmin Glenysin työn jatkajaksi linnan pääkamarineitona ja nauttikin saamastaan uudesta vallasta. Hänen ja Grethelin välille alkoikin muodostua läheisemmät välit mitä palvelijoilla ja aatelisilla normaalisti oli. Osan päätteeksi Gillian yllättyi huoneeseensa yllättäen ilmestynyttä tutunnäköist miestä ja lasta. 

Perheen pitkäaikainen palvelija ja edesmenneen kuningatar Auroran rakastajatar Glenys Blackwell kuoli osan lopussa rakkaansa haudan ääreen.



Hiljaisuus vallitsi kuninkaanlinnan ruokasalissa. Yön hiljaisuus oli saapunut linnaan ja sen väki nukkui kahta nuorta aikuista lukuunottamatta. Gillian istui hämmentyneenä veljensä Jonahin seurassa, ketä hän ei ollut melkein tunnistanut enää. Tämän mukana olleen lapsen he olivat jättäneet palvelijoiden tiloihin nukkumaan saadakseen keskustella rauhassa.
"Mitä on oikein tapahtunut? Sain Matthewlta yli vuosi sitten kirjeen sinun katoamisestasi ja nyt sinä yllättäen ilmestyt kuninkaanlinnan makuukamariin lapsen kanssa! Kaikki ovat olleet sinusta niin huolissaan!" Gillian sanoi hämmentyneenä. Jonah ei ollut vielä avannut lainkaan tulemisensa syitä, ainoastaan pyytänyt Gillianilta hetken tämän aikaa.
"Kai minun täytyy aloittaa alusta", Jonah aloitti raskaasti huokaisten. Tarina hänen elämänsä suurimmistä virheistä ei ollut helppo kertoa. "Kuten tiedät karkasin vanhempieni luota yli vuosi sitten. Lähdin mukaan vieraan naisen, jota myös Dorothy Redwoodiksi kutsutaan. Hän lupasi minulle kaiken toivomani, jos vain häntä seuraisin", Jonah aloitti tarinansa.
"Taiollaan Dorothy siirsi meidät pieneen ja vaatimattomaan mökkiinsä ja siellä me aloitimme yhteisen elämämme. Ensin kaikki sujui hyvin, rakastimme toisiamme ja hän alkoi opettaa minulle loitsimista. Dorothy katoili välillä lyhyiksi ajoiksi tekemään omiansa, mutta en koskaan sen kummemmin miettinyt hänen tekemisiänsä", Jonah jatkoi. 
"Dorothyn tullessa raskaaksi elämämme kuitenkin muuttui. Alkuun kaikki sujui edelleenkin hyvin, mutta pian Dorothyn kostonhimo alkoi nostaa jälleen päätään. Menneisyydessä häntä on kohdeltu väärin, eikä hän ole sitä antanut anteeksi kaltoinkohtelijoilleen", Jonah sanoi hänen äänensä alkaessa muuttua surullisemmaksi.
"Nopeasti varjot Dorothyn äärellä synkkenivät ja hän alkoi viettää entistä enemmän aikaa pimeiden loitsujen ja liemien parissa. Dorothy alkoi vajota kostonhimoonsa", Jonah sanoi synkällä äänellä.
"Me riitelimme asiasta paljon, mutta hän ei koskaan suostunut kertomaan täysin mitä hän teki. Koitin saada häntä takaisin valoisammalla polulle, mutta hänen kostonhimonsa oli suurempi kuin hänen rakkautensa minua kohtaan", Jonah sanoi samaan aikaan, kun kyynel vierähti hänen poskellensa.
"Yritin selvittää mitä hänellä oli mielensä päällä, mutta Dorothyn luottamus minuun oli jo kaikonnut. Hän oli alkanut suojata loitsukirjojaan ja liemiään minun läsnäololtani", Jonah jatkoi tuskan kaikuessa hänen äänestän.
"Raskauden tullessa päätökseensä Dorothy synnytti meille pienen tyttären, jonka hän nimesi Eowyn Redwoodiksi. Valitettavasti edes Eowynin syntymä ei saanut häntä kääntymään takaisin pois mustaakin synkemmältä polultaan", Jonah sanoi murtuneella äänellä. "Kaikkeni kyllä yritin", hän jatkoi ja katsoi Gilliania silmiin tuskainen ilme kasvoillaan.
"Eowynin syntymän jälkeen asiat alkoivat muuttua myös minun kohdallani. Olin itse päässyt jo pois pimeältä polulta, mutta vasta viattoman tyttäremme syntymä alkoi siirtää minua valon polulle. Eräänä iltana tunsin kutsun, jota seurasin. Päädyin löytämään mökkimme ullakon, joka oli täynnä valon polun loitsukirjoja ja tietoa", Jonah kertoi.
"Ullakon löydettyäni vietin siellä kaiken ajan Dorothyn silmän välttäessä. Opiskelin loitsuja ja muinaisten noitien muistiinpanoja. Samaan aikaan Dorothy jatkoi vajoamistaan entistäkin syvemmälle pimeälle polulle", Jonah sanoi synkällä äänellä. 
Lopulta koitti päivä, jolloin tiesin etten enää kykenisi piilottamaan siirtymistäni valon polullle Dorothyltä. Niinpä nappasin Eowynin mukaani ja tulin tänne", Jonah lopetti tarinansa.
Gillian sulatteli hiljaa kuulemaansa. Hänen kadonnut veljensä oli velho ja ongelmissa pimeän noidan kanssa. Gillian ei tiennyt mitä sanoa, hän ei ollut koskaan kohdannut mitään tilanteen kaltaista. "Mitä sinä aiot tehdä seuraavaksi?" Gillian kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Tarvitsen paikan missä piilotella ja kasvattaa Eowyn rauhassa. En halua hänen päätyvän äitinsä käsiin", Jonah sanoi päättäväisellä äänellä. Dorothy ei johdattaisi hänen tytärtään pimeälle polulle.
Hetken Gillian mietti miten voisi veljeään auttaa. Lopulta hän kuitenkin keksi ratkaisun. "Meidän täytyy pyytä apua kruunuprinsessa Gretheliltä. En voi piilottaa sinua linnaan, mutta hänellä on resursseja sinun piilottamiseesi", Gillian sanoi.
Nopeasti sisaruspari nousi ylös ja lähti kipittämään kohti linnan työhuonetta, viettihän Grethel siellä lähestulkoon kaiken aikansa. "Teidän korkeutenne, tässä on veljeni Jonah Tilly", Gillian aloitti varovaisella äänellä. Grethelin oli autettava heitä, Gillian ei keksinyt muita suunnitelmia.
Vieroksuen Grethel tuijotti kamarineitonsa veljeä. Hän saattoi huomata tämän ulkonäöstä, ettei tämä ollut normaali. Miehen ympärillä vallitseva rauha sai kuitenkin Grethelin vieroksunnan loppuumaan. Mies saattoi olla erikoinen, mutta tämän hyvistä aikeista ei ollut kysymystäkään.

"Veljeni tarvitsee Teidän apuanne", Gillian aloitti varovaisesti. Grethelin nyökätessä häntä jatkamaan Gillian kohottautui varovaisesti ylös ja pyysi Jonahia kertomaan tarinansa.
Grethel kuunteli mietteliäänä tarinaa ja pohti päätöstänsä. "Voin tarjota sinulle pienen mökin ja palan maata kaukaa maaseudulta. Sieltä sinua ei osata etsiä. Vastineeksi haluan sinulta suojaloitsuja pimeitä loitsuja vastaan", Grethel sanoi. Jos kerta noidat olivat todellisia, olisi varmasti kätevää olla yhden sellaisen suojeluksessa.
"Kiitos Teidän Korkeutenne", Jonah henkäisi helpottuneena. Vihdoinkin ennen niin synkältä näyttänyt tulevaisuus alkoi saada valon sävyjä. Jonah saisi Eowynin turvaan.
"Laitan kaiken mökissä valmiiksi ja palaan muutaman päivän päästä noutamaan Eowyniä", Jonah sanoi halatessaan tiukasti Gilliania. "Kiitos kaikesta", hän vielä jatkoi helpottuneena hymyillen.
"Olethan varma, että pärjäät?" Gillian kysyi huolissaan. Hän oli kuullut metsässä asuvasta noidasta puhuttavat juorut ja pelkäsi mitä tämä tekisi Jonahille huomatessaan miehen vieneen heidän lapsensa.
Jonah hymyili lämpimästi siskollensa. Tämä oli aivan samanlainen kuin Jonah muisti heidän lapsuudestansa, aina huolehtimassa muista. "Dorothy voi olla voimakas, mutta niin olen minäkin", Jonah sanoi ja viekkaasti hymyillen kaivoi sauvansa esiin.
Koko taivaan alkaesssa loistaa kaunista kultaista valoa Gillian ei voinut kuin mykistyä hämmennyksestä. Hetken ajan kaikki tuntui jälleen hyvältä ja turvalliselta. Yllättyneenä Gillian katsoi veljeään, tästä oli todellakin tullut voimakas.

****
"Ja tuon oven takana on huone, jonka jaat kahden muun palvelijan kanssa", Gillian sanoi lopettaen esittelykierroksen kuninkaanlinnan uudelle palvelijalle Ann Flintstonelle. Tytön äiti Jane oli pyytänyt Gilliania ottamaan tytön kuninkaanlinnaan, sillä tämä ei ollut kyennyt pääsemään yli kuolleen Deborah Stenroosin näkemisestä.
"Kiitos neiti Tilly", Ann sanoi kiittäen Gilliania esittelykierroksesta.
Mietteliäänä Ann katsoi uutta kotiaan. Kotona hän oli jakanut palvelijattarien huoneiston perheensä kanssa, mutta täällä hän joutui jakamaan sen kahden täysin tuntemattoman naisen kanssa. Kuninkaanlinnassa Ann kuitenkin pääsisi eroon Deborahin kuolinpaikan jatkuvasta näkemisestä, joten kaikki oli sen arvoista.
"Saat käyttää loppupäivän tavaroidesi purkamiseen ja linnaan tutustumiseen. Huomenna tulet aloittamaan tehtäväsi", Gillian ohjeisti. Samaan aikaan muistot hänen omasta ensimmäisestä päivästään palasivat mieleen. Georgia oli ollut hetken ajan hänen ystävänsä, mutta nyt Gillian oli kovin yksin. 
"Kiitos", Ann vastasi hiljaisesti. Tytön ääni palautti Gillianin jälleen nykyhetkeen. Katsoessaan tytön ilmeettömiä kasvoja Gillian ei voinut olla huomaamatta kuinka tutuilta ne näyttivät. Laskiessaan tytön ikää Gillian ei voinut olla pohtimatta, kuka tytön isä oli. Gillian tiesi Matthewlla olleen suhde nuoren palvelijan kanssa*, mutta siinä oli kaikki. Tieto riitti silti herättämän Gillianin epäilykset.

*ks. osa 1.25

****
Shakkinappulat kolahtelivat pöytää vasten Grethelin siirtäessä nappuloita. Shakki oli hänen ja Alarickin yhteinen ajanviettotapa. Grethel halusi osallistua poikansa koulutukseen mahdollisimman läheisesti. Pojan isoisä vastasi siitä pääosin Edmund II:n juostessa naisten perässä eikä Grethel luottanut täysin kumpaankaan.
"Ja eilen opettelimme Rosewoodin maantietoa, en tiennytkään Halldoran olevan niin lähellä. Tosin vuoret ovat vaikea ylittää, mutta matkana se ei ole kovinkaan pitkä. Vuoret onneksi suojelevat hyvin sodilta. Käymmekö ikinä Halldorassa? Eikö isoäiti ollut sieltä?" Alaric selitti tohkeissaan oppimaansa. Hän oli kuvitellut Rosewoodin olevan kaukana kaikista muista valtakunnista, mutta loppujenlopuksi matka oli yllättävän lyhyt.
Grethel kuunteli tyytyväisenä poikansa selostusta. Alaric oli älykäs ja huomasi juuri oikeat asiat kuninkaaksi. Pojasta tulisi vielä suuri kuningas. "Isäsi serkku on parhaillaan Halldoran valtaistuimella, joten ehkä sinä pääset vielä joku päivä siellä vierailemaan", Grethel vastasi hymyillen.

****
Linnan arki jatkui tasaisesti ja pian koitti Ramsayn ja Cirillan syntymäpäivät. Aatelisia oli kutsuttu sankoin joukoin juhlistamaan pienten kuninkaallisten syntymäpäivä.
Katsoessaan vaimoaan Edmund ei voinut olla kuvittelematta tämän tilalle Gertrudea. Kuinka eri tavoin kaikki asiat olisivat, jos Truda vain olisi hänen vaimonsa. Grethel oli tosin paras vaihtoehto Trudan tilalle, Edmund sai rauhassa puuhata päivät omiaan ja Grethel piti huolta hänen velvollisuuksistansakin.
Lasten syntymäpäivän koittaessa Grethel oli itse lähinnä helpottunut. Ramsay siirtyisi isoisänsä oppiin, mikä jättäisi Grethelille enemmän aikaa Cirillan ja Alarickin opettamiseen. Vanha kuningas pystyisi tarjoamaan Ramsaylle tarvittavat tiedot, joten Grethelin ei tarvitsisi itse kiinnittää pojan koulutukseen huomiota.
Suuresta vierasjoukosta huolimatta Grethel ei voinut olla huomaamatta herttuaparia. Yksi heidän lapsistansa oli juuri paljastunut puoliseksi ja viety pois. Normaalisti lapsen kuoleman johdosta heillä olisi vielä suruaika, mutta puolisen löytyminen oli vain ilon aihe. Ajatus oman lapsen puolisuudesta puristi Grethelin sydäntä. Hän ei tiennyt miten siitä selviäisi.
Juoppoon Aldwiniin Dorianin puolisuus ei vaikuttanut vaikuttaneen liikaa, mutta Isabeaun kasvoilta saattoi huomata tuskan, joka muuttui vihaksi aina tämän katsoessa aviomiestänsä tai ylipappi Geoffreytä.
Vieraiden hurratessa Grethel ja Edmund kumartuivat lasten kanssa puhaltamaan kynttilät kermaleivosten päältä sammuksiin. Lapsien olisi aika siirtyä uuteen elämänvaiheeseen.
Enemmän isäänsä tullut prinsessa Cirilla Baratheon
Isoveljensä kopio prinssi Ramsay Baratheon
Kynttilöiden puhaltamisen jälkeen vieraat tulivat onnittelemaan Ramsayta vuorotellen. "Sinustahan kasvoi aivan veljesi näköinen, toivottavasti osottaudut aivan yhtä lahjakkaaksi kuin hän!" Ramsayn täti markiisitar Emmeline kehui.
"Olet aivan yhtä kohtelias kuin veljesikin! Edmund ja Grethel voivat olla ylpeitä teistä molemmista", puolestaan sanoi Innocentia-täti.
"Sinustahan kasvoi vahva poika, sinulla tulee varmasti tiukkoja miekkailuja veljesi kanssa", Innocentian aviomies Amadeus kehui. Ramsay ei voinut olla tuntematta ärtymystä siitä, kuinka kaikki vertasivat häntä Alariciin. Aina niin mahtavaan kruununperilliseen.
"Huomenna voimme heti aloittaa miekkailuharjoitukset! Ensin tietenkin puumiekalla, mutta ehkä saamme isoisän ylipuhuttua oikeisiin miekkoihin! Ja sitten voimme..." Alaric alkoi selittää innoissaaan veljelleen. Hän oli jo odottanut saavansa leikkitoverin saman katon alle.
"Se olisi mukavaa", Ramsay vastasi innottomalla äänellä Alarickin puhetulvan jälkeen. Mietteliäänä hän katsoi veljensä kasvoja, aivan kuin olisi peiliin katsonut. Mielessään Ramsay lupasi erottuvansa täydellisestä  veljestään vielä joku päivä.

****
Tottunein liikkein Gillian murskasi kananmunia kulhon reunaa vasten. Kuninkaanlinnassa vietettyjen vuosien jälkeen hän oli viimeinkin tottunut siihen, että kaikkea oli aina tarpeeksi, myös aivain hienoinpia ainesosia. Toisin kuin Tillyjen luona, täällä hän ei koskaan joutunut säveltämään.
Gillianin ajatuksen harhaillessa perheensä luo hän ei voinut olla tuntematta ikävää, jota myös Jonahin vierailu oli pahentanut. Koko linnassa asumisensa aikana Gillian ei ollut vieraillut Tillyillä kuin muutamaan otteeseen ja kaipasi kovin perhettään. Tai no kaikkia muita paitsi Ulrikaa.
Kattaessaan jälkiruokaa kuningasperhettä varten Gillianin ajatuksen vierähtivät maasuedulta takaisin kuninkaanlinnaan. Ramsayn kasvun jälkeen tästä oli tullut aiempaakin vaativampi, tämä tuntui suorastaan nauttivan palvelijoiden pomputtamisesta. Aatelisten edessä poika käyttäytyi kuin enkeli, mutta arvovaltaisten henkilöiden silmän välttäessä Ramsay osasi olla kuin pieni hirviö.
"Sain taas täydet pisteet Rosewoodin historian kokeesta! Muistin jopa kaikki tärkeät vaiheet selkkauksista Halldoran kanssa. Opettaja piti kovin kirjoittamastani esseestä siitä, kuinka ne vaikuttavat vielä nykypäivänä", Alaric kertoi innoissaan.
"Entä miten sinun opintosi Ramsay? Olen kuullut paljon kehuja opettajiltasi", Edmund II sanoi kääntäessä huomion nuorempaan poikaansa.
"Hyvin isä"; Ramsay vastasi hiljaa. Hän oli kuullut opettajiensa kehuja. Melkein yhtä lahjakas kuin isoveljensä. Melkein. Ramsay jäi kaikessa yrittämässään Alarickin varjoon. 


"Hienoa pojat! Tuosta hyvästä pääsette joku päivä mukaani katsomaan uuden linnan valmistumista. Keksin sinne taas paljon lisää uutuksia. Alakerros on jo valmis, mutta yläkerrokseen voidaan tehdä vaikka ja mitä", kuningas sanoi ja vaihtoi puheenaihetta lempiaiheeseensa.
Grethel ei voinut kuin kauhulla kuunnella appensa kalliilta kuulostavia suunnitelmia. Tähän mennessä linnan rakentamista varten ei oltu jouduttu kuin hieman kohottamaan kaikkien veroja, mutta kuninkaallisten rahakirstun pohja alkoi jälleen pilkottaa ja pian se tarvitsisi taas lisää täytettä.

****
Puumiekka tuntui yllättävän raskaalta Ramsayn alkaessa nostaa sitä. Epävarmoin ottein hän kohotti sitä ja alkoi hyökkäykseen, joka päättyi vain tasapainon menettämiseen ja horjahdukseen.
"Hyvä aloitus Ramsay, mutta muista mitä puhuimme jalkojen liikkeestä", Edmund ohjeisti pojanpoikaansa. "Harvoin näkee yhtä hyvää toimintaa alottelijoilta", Edmund jatkoi leveäsäti hymyillen.
Maahan kaatunut Ramsay ei voinut olla miettimättä katkerana mielessään kuka oli varmasti ollut häntä parempi aloittelija. Alaric.
Alarickin vuoron koittaessa Ramsay ei voinut olla kadehtimatta veljensä sulavia liikkeitä ja Edmundin kehujen määrää. Taas kerran Ramsay jäi veljensä varjoon.
Alarickin ja Edmundin jäädessä harjoittelemaan Ramsay poistui hiljaa paikalta. Ei häntä kaivattaisi kuitenkaan. 
Nähdessään pusikosta loikkaavan kissan Ramsay alkoi huuta tälle ärtymystään: "Typerä kissa, mene pois niin kuin olisit jo!" Kissan vain jatkaessa kyräilyä Alaric alkoi huitoa tälle. Kun huitomisestakaan ei ollut apua Alaric ärsyyntyi lopullisesti ja potkaisi kissaa niin kovaa kuin hänen jalastaan lähti.
Kuullessaan kissan kivunvinkaisun Ramsay tunsi kuinka pieni hymy alkoi kaareutua hänen huulillensa. Kissan pelästynyt olemus ja kivun huuto saivat Ramsayn tuntemaan itsensä voimakkaaksi. Aivan kuin hän olisi elossa aivan uudella tavalla.

****
"Tulin keskustelemaan kuninkaan haluamista uusista veronkorotuksista, missä hän on?" kreivi Thaddeus Thronton ihmetteli. Hänestä oli pöyristyttävää, kuinka kruunuprinsessa istui kuninkaan työtuolissa ja käyttäytyi kuinka olisi itse vallassa.
Grethelin teki mieli pyöritellä silmiään kuullessaan kreivin äänensävystä tihkuvan paheksunnan. Tietäisipä mies kuinka asiat oikeasti sujuivat kuninkaanlinnassa. Ärtymyksestään huolimatta Grethel veti hymyn huulillensa ja alkoi puhua: "Kuningas on valtuuttanut minut hoitamaan asiaa, hänellä on muutakin tekemistä kuin miettiä veroja". Samaan aikaan Grethel kirosi kuninkaan halukkuutta verojennostoon. Aina silloin tällöin Edmund I kiinnostui valtakunnan asioista ja hoiti niitä oman mielensä mukaan täysin Grethelin suunnitelmien vastaisesti. Yleensä myös ajatellen vain omaa linnaansa. 
"Sitäpaitsi kuningas on luopunut halustaan nostaa veroja. Tuleva satokausi ei ole paras mahdollinen eikä hän halua ajaa talonpoikia liian ahtaalle", Grethel sanoi. Hän kyllä onnistuisi puhumaan Edmundin jälkikäteen pois suunnitelmastaan.
Thaddeus puolestaan näytti epäröivältä. "Oletko aivan varma, hän puhui kanssani aiheesta ja-", mies aloitti.


Raivoissaan Grethel nousi ylös ja sähähti vihaisesti: "Kehtaatko sinä kyseenalaistaa minut? Tulevan kuningattaresi!" Grethel ei jaksanut enää niskuroivia aatelismiehiä, jotka kyseenalasitivat hänet vain hänen sukupuolensa vuoksi. Todellisuudessa Grethel oli enemmän kuingas kuin Edmundit yhteensä, mutta todellisuus oli piilossa kulissien takana.
"A-anteeksi kruunuprinsessa. Minä hoidan asian", Thaddeus takelteli sanoissaan. Grethelin rauhallinen suuttumus oli yllättävän pelottavaa naiseksi.
"Voit poistua", Grethel sanoi ja istui takaisin alas edelleen vihaisena. Thaddeus oli hoidettu, seuraavaksi kuningas. Grethel vihasi muiden sotkujen siivoamista, mutta mitään hän ei tilanteelle voinut.
Pitkän etsinnän jälkeen Grethel löysi kuninkaan miehen omasta makuukamarista. Silmiä pyöritellen Grethel katsoi kuninkaan palvelijattaren takamuksessa viipyilevää katsetta. Mies oli Antonian jälkeen luopunut naisten vikittelemisestä, mutta vanhat tavat istuivat sitkeässä.
"Verojenkorotuksista on luovuttava", Grethel sanoi heti istahdettuaan. Hän halusi vain hoitaa asian mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
"Mutta emme me voi! Uuden linnan yläkerros on vielä pahasti kesken, se täytyy saada valmiiksi! Linna on jo melkein valmis, pian pääsemme muuttamaan sinne. En halua muuttaa keskeneräiseen linnaan", Edmund sanoi kauhistuen ajatusta hänen suurimman työnsä keskeneräisyydestä.
"Jos korotamme veroja taas uuden linnan vuoksi jää sen maineeseen ja sitä myöten sinun maineeseesi katkera kaiku. En usko, että haluat tulla muistetuksi talonpoikien ajamisesta ahdinkoon", Grethel sanoi tietäen mihin hänen täytyisi iskeä saadakseen Edmundin muuttamaan mielensä.
Edmund tuhahti kärttyisästi, mutta tiedosti Grethelin olevan oikeassa. "No onneksi linna on valmis ulkoapäin, harva sen yläkerrosta pääsee edes näkemään", hän vastasi tympiintyneenä. Grethel huokaisi helpotuksesta, taas yksi asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Sänkyä petaamassa oleva Ann ei voinut olla kuulematta kaksikon sananvaihtoa ja pohtimatta sen merkitystä. Kuka linnassa todella määräsi? Innoissaan hän alkoi odottaa asiasta juoruamista muille palvelijoille.

*****
Cirillan nauru täytti huoneen Grethelin leikkiessä tytön kanssa. Nähdessään ilon tyttärensä kasvoilla Grethel tunsi rentoutuvansa. Cirillan kanssa huolet valtakunnasta unohtuivat ja Grethel pyrkikin viettämään aikaa tytön kanssa aina ehtiessään. Cirilla, Alaric ja valtakunta vievät Grethelin aikaa enemmän kuin hän olisi halunnut ja hän tunsikin huonoa omatuntoa Ramsayn kanssa viettämänsä ajan vähyydestä.
Cirillan varalle Grethel oli tehnyt jo paljon suunnitelmia. Tytön hän naittaisi perheeseen, jonka tuesta olisi mahdollisimman paljon hyötyä Alarickin valtakaudelle. Cirillan hän puolestaan opettaisi ohjailemaan aviomiestään samoin kuin Grethel itse ohjaili Edmundia.
"Täällä!", Grethel hihkaisi paljastaessaan kasvonsa jälleen käsiensä takaa. Cirillan kanssa kaikki oli vielä niin taivaallisen yksinkertaista. Kauaa asiat eivät tulisi niin olemaan, mutta Grethel ottaisi ilon irti niin kauan kuin asiat olivat helppoja.

****
Väsyneenä Ann asetti viimeistäkin kirjaa kirjahyllyyn. Ramsay oli ottanut tavakseen levitellä lukemiaan kirjoja ympäri linnaa palvelijoiden kiusaksi. Näin palvelijat joutuivat käyttämään aikaa niiden etsimiseen ja paikalleen palauttamiseen.
Siivotessaan Ann ei huomannut katsetta, joka häntä seurasi. Edmund katseli mietteliäänä nuoren naisen siroa vartaloa ja antoi mielikuvituksensa laukata. Uudella palvelijattarella oli kurveja juuri oikeissa kohdissa ja Edmundin mieli alkoikin harhailla siinä, mitä voisi niille tehdä.
Houkutuksen vallassa Edmund nousi ja lähestyi palvelijaa. "En ole selvästikään tavannut sinua aikaisemmin, noin kauniita kasvoja en voisi koskaan unohtaa", hän sanoi leperrellen samat sanat mitä oli lukemattomille muillekin palvelijoille sanonut. 
Kuullessaan itse kruunuprinssin kehut Ann tunsi heikotusta jaloissaan ja kuinka puna nousi hänen kasvoillensa. Jane oli kieltänyt häntä aina puhumasta miehille ja nyt itse kruunuprinssi kehui häntä!
"M-Mi... K.... Te-teidän Korkeutenne", Ann sai soperreltua.
"Tunnuttekin niin uskomattoman hyvältä", Edmund jatkoi ja silitti palvelijattaren kasvoja. Hänellä ei ollutkaan hetkeen ollut uutta naista sängyssään.
Ann laski varovaisesti Edmundin käden alas ja pähkäili kuumeisesti mitä sanoisi. Äiti oli varoittanut miehistä ja siitä mitä nämä halusivat ja mitä nämä tekivät saatuaan haluamansa. "M-minun täytyy mennä", Ann sai soperrettua ja kiirehti pois. Katsoessaan nuoren naisen loittonevaa selkää Edmund ei voinut kuin hämmentyä. Harvoin palvelijat torjuivat häntä.

****
"Halldora* on ajautunut sotaan", sir Everett sanoi vakavalla äänellä. Hän oli juuri saanut viestin sanansaattajalta ja kiirehtinyt kertomaan sen sisällön ensimmäiseksi rakastamalleen naiselle.

*Aurora Baratheonin kotivaltakunta, missä hänen sukulaisensa pitävät valtaa
"Sotaan? Mitä se merkitsee meille?" Grethel kysyi säikähtäneenä. Halldoraa ja Rosewoodia erottivat vain vuoret ja Grethel pelkäsi sodan leviävän vielä jokin päivä Rosewoodiin asti. 


"Ei vielä mitään. Halldoran kuningassuku ei ole vielä vedonnut sukulaisuussuhteisiin ja pyytänyt teiltä apua. Heidän armeijansa on vahva, joten sen pitäisi selvitä", Ivan sanoi toivoen olevansa oikeassa. Jos sota leviäisi Rosewoodiin, olisi koko kuningasperhe vaarassa. Ivan ei voinut kestää ajatusta Grethelin mahdollisesta kuolemasta.
"Meidän täytyy aloittaa jo varautuminen mahdolliseen sotaan", Grethel sanoi ja hyppäsi ylös tuolistansa.
Ivan nousi nopeasti Grethelin perässä ja astui lähemmäs naista. "Ensiksi meidän täytyy varmistaa sinun ja perheesi turvallisuus joka tilanteessa", Ivan sanoi ja kosketti ajatuksissaan Grethelin kasvoja.
Grethel tunsi sähköistymisen hänen ja Ivanin käden välissä. Nautinnostaan huolimatta hän tarttui miehen käteen ja laski sen alas. "Me olemme turvassa, olethan sinä turvanamme", Grethel sanoi katsoen miestä syvälle silmiin.
Nähdessään Grethelin katseen Ivan ei voinut enää hillitä itseänsä vaan hän astui askeleen eteenpäin ja veti Grethelin röyhkeään suudelmaan. Grethel säikähti miehen elettä, mutta nautti siitä kaikin rinnoin.
Grethelin myötäilevyydestä rohkaistuneena Ivan tipahti polvillensa ja alkoi puhua. "Grethel minä rakastan sinua. Olisin valmis tekemään mitä tahansa saadakseni sinut omakseni", Ivan sanoi tunnustaen naiselle rakkautensa ensimmäistä kertaa. Koskaan aiemmin hän ei ollut rakastanut ketään näin, ei edes vaimoaan Alysia.
Grethelin sydän oli pakahtua onnesta hänen kuullessaan ritarin sanat. Hetken hän antoi itsensä vajota unelmiinsa, mutta palasi nopeasti takaisin todellisuuteen. "Ivan, minä olen kruunuprinssin vaimo. Jo pelkästään meistä puhuminen on maanpetos", Grethel sanoi ja tunsi tikarin iskeytyvän hänen sydämeensä jokaisen sanan kohdalla.
"Minä tiedän", Ivan sanoi apeasti ja nousi ylös. Haikaillen hän katsoi Gretheliä vielä kerran ja jatkoi matkaansa. Kunpa hän vain voisi saada naisen itsellensä.
Katsoessaan Ivanin poistumista Grethel tunsi sydämensä hajoavan tuhansiin pienin palasiin. Hän oli lähettänyt pois miehen, joka rakasti häntä. Miehen, jota hän rakasti itse. Nuorena tyttönä Grethel oli uhrannut rakkauden vallan eteen ja nyt sen uhrauksen seuraukset osuivat hänen kannettavikseen.
Sydän vielä särkien Grethel laahusti Cirillan huoneeseen kuin aave. Tytön läsnäolosta hän saisi ainakin hetkeksi taas unohdettua kaiken muun.
Grethel rutisti Cirillan tiukasti kehoaan vasten ja antoi ensimmäistä kertaa kyyneleiden antaa tipahdella. Tämän elämän hän oli valinnut tietämättä siitä, kuinka suuri maksettava hinta oli. Oliko Grethel tehnyt oikean päätöksen? Sitä hän ei koskaan saisi tietää.

****
Yhdessä isä ja poika ihailivat ulkopuolelta valmistunutta linnaa. Työt olivat vielä kesken sisällä ja puutarhassa, mutta ulkoa linna oli jo vaikuttavan näköinen ja suurempi kuin yhdenkään muun aatelisen linna Rosewoodissa.
"Pääsemme muuttamaan jo ennen Alarickin syntymäpäiviä! Se on oiva tilaisuus esitellä linnaa kaikille. Yläkerros on tosin vielä hieman kesken rahatilanteen vuoksi, mutta mahdollisimman pian sekin valmistuu", kuningas selitti innoissaan.


"Linna on juuri sellainen kuin suunnittelit! Perheemme tulee elämään siellä loisteliaasti", Edmund myötäili isäänsä ja mietti mielissään suuremman linnan vaatimaa suurempaa määrää palvelijattaria.
"Tästä minut muistetaan vielä", Kuningas myhäili tyytyväisenä. Historijankirjat eivät kertoisi hänen valtakaudestaan ensimmäisenä Antoniasta vaan hänen rakennuttamastaan linnasta. Hänet muistettaisiin hänen omista teoistansa ei hänen rakastajattarensa teoista.

****
Ann astui nopeasti askeleen taaksepäin Ramsayn kurottautuessa häntä kohden. Linnan nuorimpana palvelijattarena Ramsay nautti hänen kiusaamisestansa eniten. Yleensä prinssi vain pompotteli häntä ympäri linnaa, mutta välillä tämä nautti muunkinlaisen kiusan tuottamisesta.
Nauraen Ramsay tarttui palvelijan letistä ja kiskaisi siitä kovaa. Hän nautti vallan tunteesta minkä hän sai huomatessaan palvelijan alkavan pelätä häntä. Palvelijan silmissä välähtävä pelko oli jotain mistä Ramsay nautti enemmän kuin muusta.
"Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?!" Ann ärähti menettäen pidättäytyväisyytensä. Hän ei ymmärtänyt mikä nuorta prinssiä vaivasi. Alaric ja Cirilla olivat kuin enkeleitä, mutta Ramsay... Ramsay muistutti käytökseltään tarinoiden pahoja puolisia.
"Onko tuo rahvaalta oikea tapa puhutella prinssiä? Pitääkö minun kertoa isälleni?" Ramsay sanoi viekkaalla äänellä ja nautti palvelijan kasvoille ilmestyvästä kauhusta.
Kauhuissaan omasta käytöksestänsä Ann niiasi ja alkoi takellella. "Olen pahoillani prinssi Ramsay", Ann pahoitteli. "Ei riitä", Ramsay sanoi ilkeästi hymyillen. Raivoissaan Ann puri hammastaan ja aloitti uudestaan. "Olen pahoillani Teidän Korkeutenne, toivottavasti voitte antaa anteeksi nöyrälle palvelijalle", Ann sanoi yhtäaikaa raivosta kiehuen ja pojan seuraavaa liikettä peläten. Ramsayn nyökätessä tyytyväisenä Ann saattoi huokaista helpotuksesta ja odottaa pojan poistumista.
Muiden palvelijoiden jo poistuttua Gillian ja Ann jäivät kahden keittiöön. "Prinssi Ramsay piinaa minua taas!" hän sanoi raivosta kihisten. Hän ei ymmärtänyt mikä pojassa oli mennyt pieleen tämän käyttäytyessä kuin käyttäytyi.
"Olen pahoillani Ann", Gillian huokaisi. Kaikki palvelijat valittivat jatkuvasti prinssin käytöksestä, mutta Gillian ei voinut tehdä asialle mitään. Vaikka Ramsay ei juurikaan uskaltanut häntä itseään piinata Grethelin suosion vuoksi, ei Gillianilla silti ollut valtaa puuttua tämän käytökseen.
"Pian pääsemme onneksi muuttamaan uuteen linnaan. Siellä on selkeämmin palvelijoille omat tilat, joten saanet siellä enemmän omaa rauhaa", Gillian koitti lohduttaa.


Huokaisten Ann tarttui leipäänsä ja haukkasi siitä palasen. Muuttaessaan kuninkaanlinnaan Ann ei ollut osannut odottaa tälläistä käytöstä kuninkaallisilta. Stenroosit olivat sentään kaikki olleet joko ystävällisiä tai välinpitämättömiä. Kukaan ei ollut vaivautunut piinaamaan palvelijoita.
Annin laskiessa leipänsä hetkeksi lautaselle Gillian ei voinut olla huomaamatta yhdennäköisyyttä itsensä kanssa. Huono omatunto pisti jälleen hänen sydäntään. Jos Ann todella oli Matthewn tytär kuten Gillian epäili, oli Gillian aiheuttanut mahdollisesti tämän äpäryyden. Ilman häntä Matthew ei olisi kosinut Dianaa ja olisi varamasti mennyt tytön äidin kanssa naimisiin kuullessaan tämän raskaudesta.
"Uusi linna saa ainakin kaikille uutta ajateltavaa", Ann huokaisi ääneen. Ei enää kauaa ja he pääsisivät muuttamaan. Ehkä elämä muuttuisi silloin helpommaksi. Ehkä.
Tytön apeaa olemusta katsoessaan Gillian tunsi kuinka pieni huonon omatunnon pistos muuttui yhtäkkiä suureksi. Hän oli jo pitkään miettinyt mitä voisi tytön hyväksi tehdä, mutta ei osannut sanoa mitä. Gillian oli miettinyt Matthewlle kertomista, mutta ei ollut vielä täysin varma siitä, oliko Ann hänen veljensä tytär. Tosin Matthewlla ei ollut lanttiakaan ylimääräsitä, joten mitä tämä voisi edes tehdä Annin hyväksi?

****
Prinsessa Cirillan syntymäpäivät koittivat samaan aikaan, kuin uusi linna oli muuttamista vaille valmis. Tytön juhlat olivatkin viimeiset vanhassa linnassa vietettävät, Alarickin astumista naimaikään juhlittaisiin jo uudessa linnassa.
Edmund puhalsi tyytyväisenä kynttilöitä Cirillan kanssa. Ehkä uusi linna, jonka käytävät eivät olleet täynnä muistoja Gertrudesta auttaisi häntä pääsemään naisen muistosta viimeinkin eteenpäin. Ehkä Edmund voisi viimeinkin lakata ajattelemasta naista jatkuvasti.
Mukavan sekoituksen vanhempiensa geenejä saanut prinsessa Cirilla Baratheon
Edmund kuunteli tyytyväisenä juhlavieraiden puhetta. Uusi linna oli kaikkien kielillä eikä sen ulkomuodosta kuulunut lainkaan pahaa sanottavaa. Kaikki kehuivat linnaa kuin kilvan eikä Edmund olisi voinut olla tyytyväisempi tilanteeseen. Tästä hänet muistettaisiin.
"Paljon onnea Cirilla! Milloin mennään seikkailemaan uuden linnan käytävillä?" Alaric onnitteli siskoaan ja keksi heille jo innoissaan uusia seikkailuja. Tietenkin tytöille sopivia, Ramsayn hän ottaisi mukaan niille seikkailuille, joihin Grethel ei Cirillaa päästäisi.
"Kiitos Alaric", Cirilla vastasi ujosti. Kaikki hänen saamansa huomio syntymäpäivänä oli uutta ja ihmeellistä, eikä hän tiennyt vielä miten siihen reagoida.

****
Lopulta Edmund I:n kauan odottama päivä koitti, uusi kuninkaanlinna oli asumiskelpoinen ja perhe pääsi muuttamaan sinne. Yläkerroksessa ja puutarhassa olisi vielä paljon tekemistä ja tyhjiä tiloja, mutta pääosin se oli jo valmis. Koko valtakunta puhui uudesta linnasta ja se oli tärkeintä. Tästä Edmund muistettaisiin, ei Antoniasta.

(Olen rakentanut linnan itse, mutta mallia ja inspiraatiota olen ottanut paljon  KattiSimsin RKC Eoforhildista löytyvästä rakennusextrasta. Löydät sen täältä)
Astuessaan mahtipontiselle sisäänkäynnille Edmund ei voinut olla hymyilemättä tyytyväisenä. Kuinka kaikki tulisivatkaan reagoimaan sisäänkäynnin nähdessään!
Tyytyväisenä Edmund kaivoi esiin muistiinpanonsa linnan suunnitelmista. Kaikki vaikutti olevan juuri niin kuin hän oli suunnitellut. Valtaistuinsali henki juuri oikeanlaista voimaa heti ensimmäisellä askeleella sisään. Sen jälkeen runsaat käytävät jatkuisivat linnan useisiin eri loisteliaisiin huoneisiin.
Hymyillen Edmund istui mahtipontisen ruokasalin pöydän päähän. Linna oli hänen taideteoksensa, rakennus mistä tulevat sukupolvet muistaisivat vielä vuosisatoja. Vanhan linnan oli rakennuttanut viimeinen Montrose-kuningas William IV. Kuningas ei ollut saanut kuin tyttäriä ja oli jättänyt nimensä valtakunnan muistiin linnan muodossa. William IV:n veri virtasi Baratheoneiden suonissa tämän tytärten kautta.
Grethelin silmän välttäessä Cirilla ryntäsi puutarhaan ihailemaan sen kauniita kasveja. Täysin käyttäytymissääntöjen vastaisesti Cirilla istui kukkapenkkiin ja veti keuhkonsa täyteen kukkien tuoksua. Puutarhassa Cirilla tulisi vielä viettämään monet hetket ystäviensä kanssa!
Noustessaan seisomaan Cirilla katsoi huolestuneena mekkoonsa jääneitä multatahroja, niistä ei äiti pitäisi! Nopeasti hän koitti siistiä helmaansa parhaansa mukaan saadakseen peitettyä epäladymaisen käytöksensä jäljet.
"Meidän pitäisi kutsua koulusta muita poikia mukaan linnan harjoittelukentälle! Otetaan yhdessä miekkailukisat!" Alaric suunnitteli innoissaan. Ramsay kuunteli veljeään ja tunsi kateuden iskevän jälleen sisällään. Otetaaan jälleen miekkailukisa, jossa kellään ei olisi mahdollisuuksia Alaricin taitoja vastaan.


"Pyydetään mukaan ainakin Geoffrey Stenroos, Jamie Woodville, Jasper Byron ja  Borin Pembroke", Ramsay sanoi tarjoten mukaan valtakunnan ainoat pojat, joilla pysyi miekka tarpeeksi hyvin kädessä tarjotakseen edes jotain vastusta Alaricille.
Linnan huoneista ensimmäisenä Alaric kiiruhti tutkimaan omaansa. Hänellä oli aina ollut oma huone, mutta ei koskaan niin hienoa kuin nyt. Innoissaan Alaric kapusi sängylle ja alkoi pomppia.
Tyytyväisenä Alaric katsoi ikkunastaan merelle ja suunnitteli tulevaa. Rosewood oli syrjäisä valtakunta, jossa ei juurikaan muiden maiden asukkaita nähty, mutta Alarickin noustessa kuninkaaksi hän muuttaisi asian. Vielä jonain päivänä Rosewoodin valtakunta olisi yksi tunnetuimmista ja vauraimmista.
Kaikessa hiljaisuudessa Edmund istui yksin miesväelle tarkoitetussa seurahuoneessa. Tummat värit ja mahtipontinen kalustus saivat huoneen vaikuttamaan juuri miehille sopivalta, mutta siltikään Edmund ei ollut tyytyväinen. Kaiken hän olisi ollut valmis vaihtamaan edes yhteen kosketukseen Gertrudelta.
Surullisena Edmund nousi ja lähti tutkimaan uutta työhuonettansa. Hetken hän tuijotti huonetta ja totesi Grethelin saavan jatkaa siellä toimimista. Edmund kaipasi jälleen uutta lämmintä syliä mihin hukuttaa Gertruden kaipuunsa.
Katseellaan Grethel tutki naisväelle tarkoitettua seurahuonetta. Huonetta, jossa Grethelinkin odotettiin viettävän päivänsä. Itse huone oli kyllä kaunis, mutta Grethel ei nähnyt sen olevan sitä, mitä hän kaipasi. Grethel hallitsi valtakuntaa paremmin kuin kumpikaan Edmund koskaan ja tämä oli kaikki, mitä hän siitä sai.


Grethelin ilme synkkeni hänen miettiessään tulevaisuutta. Hän hallitsisi valtakuntaa jatkossakin salaa Edmundin kerätessä kaiken kunnian. Aatelisnaisia hän kutsuisi teelle tähän huoneeseen ja kuuntelisi heidän ylistävän Edmundia maasta taivaisiin. Grethel alkoi tuntea tukehtuvansa huonetta tuijottaessaan ja kiiruhti nopeasti ulos linnan sisäpihalle.
Kuunnellessaan veden lorinaa Grethel ei voinut olla miettimättä, miksi hänen sukupuolensa oli niin suuri este. Miksi luonnonhenget pitivät naisia niin paljon vähäisempinä kuin miehiä?
Eksyksissä Ann vaelteli linnan palvelijoille tarkoitetuissa käytävissä. Palvelijat olivat viettäneet linnassa jo monta päivää valmistellen asioita kuningasperheen muuttoa varten, mutta suuren linnan käytävät eivät vain millään meinanneet tulla tutuiksi Annille.
Astuessaan uuteen huoneeseensa Ann ei voinut olla tuntematta pettymystä siitä, että joutui jakamaan sen entistä useamman muun palvelijattaren kanssa. Linna oli mahtipontinen, mutta palvelijoiden tilat olivat edelleen yhtä jaetut kuin aina ennenkin! Tosin ainakin ne olivat selkeästi erillään ja kaukana prinssi Ramsaysta. Ehkä Ann saisi nyt aiempaa suuremman rauhan.
Uupuneena Gillian istahti pääkamarineidon makuukamarin sängylle ja kiersi katseellaan pientä huonettaan. Hän saattoi nähdä siinä hieman Grethelin kädenjälkeä, olihan huone paljon hienompi kuin vanhassa linnassa.
Ihaillessaan kaunista huonetta Gillian tunsi yksinäisyyden piston sydämessään. Hänellä oli hienompi huone kuin koskaan aiemmin, mutta ei ketään jolle kertoa siitä. Lapsuudessa hän oli jakanut kaiken Ulrikan ja Sarran kanssa, mutta Sarra oli kuollut ja Ulrika petturi. Palvelijan aikansa alussa Gillian oli kertonut kaiken Georgialle, mutta nainen oli ollut jo pitkään naimisissa maaseudulla.

****
Kaikkien löydettyä omat makuukamarinsa ja tilansa asettui kuningasperhe yhdessä ruokailemaan. 
"Saanko jo kutsua muita aatelistyttöjä tänne leikkimään?" Cirilla kysyi toiveikkaana äidiltänsä. Veljistä oli leikkiseuraa, mutta monesti heidän leikkinsä olivat liian vauhdikkaita Cirillan mielestä.
"Saat pian kunhan oppituntisi menevät hyvin ja opettajat ovat tyytyväisiä", Grethel vastasi. Cirilla huokaisi pettyneenä, mutta ei uskaltanut näyttää sitä sen enempää. Hän ei ymmärtänyt miksi äiti pisti hänet opettelemään poikienkin asioita! Mitä Cirilla tekisi suurilla tiedoilla historiasta ja maantieteestä?
"Miten Alarickin syntymäpäivien juhlavalmistelut etenevät?" Edmund kysyi mietteliäänä. Hän odotti juhlia innoisssaan, mutta aivan jostain muusta syystä kuin ihmiset olettivat. Alianor Byron, Gertruden tytär oli saavuttanut naimaiän ja Edmund odotti innoissaan näkevänsä minkälainen tytöstä oli kasvanut.


"Kaikki on jo valmiina", Alaric vastasi ylpeänä. Grethel oli vaatinut Alarickin osallistuvan juhlien järjestämiseen ja poika olikin ylpeä oman työnsä kädenjäljestä. Kasvun myötä hän pääsisi vaikuttamaan suurenpiikin asioihin kuin omiin juhliinsa, joten Alaric odotti niitä innolla.

****
Edmund katseli tyytyväisenä ympäriinsä ja kuunteli juhlavieraiden ihastelevia puheita. Kaikki puhuivat uudesta linnasta ihailevaan sävyyn eikä Edmund voinut olla tyytyväisempi. Hänen tavoitteensa oli saavutettu.
Vieraiden hurratessa Alaric pohti pitkään mitä toivoisi, kunnes toive ilmaantui hänen mieleensä kristallinkirkkaana. "Toivottavasti minusta tulee paras kuningas, mitä Rosewood on koskaan nähnyt", Alaric toivoi ja puhalsi kynttilät.
Tuleva kruunuprinssi Alaric Baratheon (tulevalta hallitsijanimeltänsä Edmund III)
Edmundin saatua päällensä uudet vaatteensa kaikki tulivat onnittelemaan häntä kuin suorastaan kilvan. Varsinkin naimaiän saavuttaneet nuoret aatelisladyt tarjosivat Edmundille huomiotansa. 
"Tehän näytätte voimakkaalta suojelijalta valtakunnallemme", Iduna Woodville henkäisi ujon kuuloisesti Alarickille. Alaric kiitteli Idunaa asianmukaisesti, mutta ei mennyt tämän ujon aatelisladyn esitykseen lankaan. Fredrika Woodville oli selvästikin opettanut lapsenlapsensa tavoittelemaan kruunua.
Kauaa Alaric ja Iduna eivät kuitenkään ehtineet rupatella ennen kuin Edmund saapui keskeyttämään nuoret. "Lady Iduna, tiedättekö sattumoisin missä serkkune lady Byron on?" Edmund uteli. Hän oli etsinyt tyttöä vieraiden joukosta, mutta tätä ei näkynyt missään.
"Alianor on vuoteenomana", Iduna vastasi ja kummasteli mielessään kruunuprinssin kysymystä. Mitä tämä saattoi hänen serkustansa haluta?
Edmund kirosi harmistustansa hiljaa mielessään, mutta kiinnitti samalla ensimmäistä kertaa huomion Gertruden sisaren Annabethin tyttäreen. Tämäkin muistutti kovin tätiään.

****
Illan kääntyessä yöksi ja juhlien hiljennyttyä Grethel istui hiljaa oman makuukamarinsa turvin. Rosewoodin tavoista poiketen kuninkaanlinnaan rakennutettiin omat kamarit aviopuolisoille. Grethel saattoi arvata aviomiehensä olevan idean takana, mutta se ei häirinnyt häntä. Ainakaan hänen ei tarvinnut enää miettiä oliko joku kamarineidoista viihdyttänyt Edmundia Grethelin omassa sängyssä.
Kuullessaan oven avautuvan Grethel hätkähti ja nosti katseensa ylös. Ovesta astui sisään Ivan, jonka Grethel oli jo luullut poistuneen linnasta. Katsoessaan miehen päättäväisiä silmiä Grethel tunsi kaipauksen vihlaisevan rintaansa.
Kauaa Grethel ei ehtinyt miettimän kaupaustansa ennen kuin Ivan astui lähemmäs, veti hänet ylös ja alkoi suudella häntä kiihkeästi. Grethel tunsi kuinka miehen nälkäiset kädet alkoivat vaeltaa hänen omalla kehollan. Ensimmäistä kertaa vuosiin Grethel tunsi olonsa todella halutuksi.

****
Juhlien päätyttyä Edmund istui hiljaa ruokasalissa ja mietti mennyttä päivää. Kaikki olivat kehuneet jälleen uutta linnaa kuin kilvan. Päivän olisi kuulunut olla Edmundin elämän yksi onnellisimmista, mutta ainoa mitä hän kykeni tuntemaan oli väsymys.
Voipuneena Edmund koitti venytellä kankeita jäseniään, mutta mikään ei tuntunut parantavan hänen oloaan. Sormetkin olivat muuttuneet kylmiksi kuin jääkalikat.
Huomatessaan silmien aukipitämisen olevan vaikeaa Edmund päätti nousta ylös ja lähteä makuulle, mutta hänen noustessaan eivät hänen jalkansa enää jaksaneet kannatella häntä. Voipuneena Edmund lysähti maahan ja menetti tajuntansa. 

Kuningas Edmund I oli kuollut.

****
****
****

Sainpas osan viimeinkin valmiiksi! Kiirettä on pitänyt, mutta valmistuihan tämä lopulta. Uuden kuninkaanlinnan rakentaminen vei kyllä aikaa ja se on vieläkin kesken, mutta nyt on ainakin huomattavasti käytännöllisempi linna. Olisin jo halunnut ajat sitten vain siirtää perheen uudelle tontille, mutta päätin kirjoittaa linnan rakentamisen tarinaan, joten ei se ihan hetkessä voinut valmistua. Vihdoinkin kaikille on oikeasti omat huoneet ja vähemmän kerroksia.

Sinne meni Edmund, elinpäiviä olisi ollut vielä muutama, mutta tarinan ja oman vitutuksen kannalta (Edmund I ryntäili koko ajan avaamaan televisiota ja radiota enkä jaksanut enää kuunnella niitä) koin järkevämmäksi hieman nopeuttaa Edmundin poismenoa. Seuraavan kerran kuninkaallisilla päästäänkin viettämään kruunajaisia!

5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kivaa, kun tänne on tullut uusi osa! :) Uusi kuninkaanlinna on tosi hieno! Itse en osaisi rakentaa noin hyvin. Kiva, että olit upottanut sen tarinan sekaan, jolloin tuli esittelykin linnasta samalla.

    Olikin Edmund I aika kuolla, jotta Edmund II pääsee valtaan. Jatkaakohan Grethel taustalla hallitsemista? Edmund II tuntuu kumminkin edelleen olevan kiinni Trudassa, vaikka tämän "kuolemasta" on jo aikaa.

    Ajattelin jo, että Grethel saa hillittyä itsensä Ivanilta, mutta sortuihan tämä lopulta. Syntyyköhän Grethelille vielä lehtolapsi Ivanin kanssa?

    Alaric senkun komistuu, hänestä varmasti tuleekin hyvä kuningas, jollei Ramsay tule väliin. Aavistelen Ramsaysta kuoriutuvan aikamoisen hirviön ja valtakunnalle ja ehkä jopa veljellensä aiheuttaa varmasti tuhoa.

    Gillianin ja Jonahin jälleen näkeminen oli tosi kiva! Onneksi Jonahista kuoriutuikin lopulta hyvä velho, pelkäsin hänestäkin kuoriutuvan pahan velhon niin kuin Dorothystäkin. Sen arvasin, että hänestä kuoriutuu Dorothyn mukana velho! Mutta en osannut arvata, että lapsi olikin jo heidän yhteinen. Dorothyn ja Jonahin kohtaamisesta tulee varmasti suuri kamppailu, jota odotan innolla! Sitä jäin miettimään, että päätyikö Eowyn Jonahille vai hakeeko hän lapsen vasta seuraavassa osassa tai kierroksella?

    Osa oli hyvin mielenkiintoinen! Jatkoa odotellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuninkaanlinna oli kyllä yksi murhekryyni (ja on edelleenkin, yläkerta on vielä kovin tyhjä :D), mutta hyvä, että se näyttää ainakin ulkoa hyvältä!

      Ramsay tulee aiheuttamaan liikehdintää valtakuntaan, tosin se miten se vaikuttaa hänen veljeensä on vielä suunnitelmien tasolla...

      Grethel ja Edmund II ovat onnistuneet keittämään omat soppansa, vielä muut eivät ole niistä liikaa kärsineet, mutta se onkin vain väliaikaista. Edmund I onneksi tekee tilaa seuraavan sukupolven kommelluksille.

      Hyvin arvattu Jonahin velhoutuminen! Hieman epäselvästi kirjoitin näköjään aluksi, mutta kävin selventämässä osaan Jonahin hakenee Eowynin pois. Tyttö nähdään kyllä tulevaisuudessa vielä!

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  3. Mystinen velho olikin Jonah! Sitä on vaikea tunnistaa lyhyessä tukassa. Hienoa, että hän päätti seurata valon polkua eikä valtakunta täten saanut kiusakseen vielä yhtä pahaa loitsijaa! Toivottavasti Jonah tyttärineen pysyy turvassa, ja tytär säästyy pimeydeltä hänkin.

    (Jonah puhui muuten hauskan runollisesti, en tiedä teitkö sen tarkoituksella vai tuliko se vahingossa, mutta ajattelin lukiessani sen liittyvän hänen nykyiseen velhouteensa :D)

    Gillianpa oli tarkkanäköinen, kun tajusi, kuka Annin isä on. Saakohan hän aavistuksilleen vahvistuksen jossain vaiheessa?

    No niin, arvasin, että Ramsaysta kasvaa oikea maanvaiva. Epäilen hänen vielä yrittävän anastaa vallan täydelliseltä prinssi Alaricilta jollain kierolla suunnitelmalla. Tai sitten hän keksii jotain muuta. Oli miten oli, jään mielenkiinnolla odottamaan hänen varttumistaan.

    Cirillasta kasvoi sievä prinsessa! Hän vaikuttaa olevan vielä vähän hukassa arvokkuuden ja prinsessana olon suhteen, mutta se tekee hänestä vieläkin herttaisemman :D

    Grethelistä tulee Cersei-vibat, vaikka Grethel onkin paljon inhimillisempi ja vähemmän julma. Mitäköhän tämän suhteesta ser Ivaniin oikein syntyy? Lapsi, ehkä? Se saattaisi asettaa Grethelin tämänhetkisen aseman kertaheitolla vaakalaudalle, etenkin jos paljastuu, kuka lapsen isä oikeasti on...

    Ooh miten hieno uusi linna! Kiva idea upottaa sen rakentaminen osaksi tarinaa :) Ja nyt sitten saattoi Edmundkin viimein kupsahtaa pois. Seuraavan Edmundin valtakautta kohti siis!

    Kiva osa jälleen kerran, kiitoksia tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonahin puhe tuli kyllä ihan vahingossa :D Pitänee jatkaa sitä tulevaisuudessa, se kieltämättä sopii velhouteen. Taistelu pimeän ja valon polun välillä on kuitenkin vasta alkamassa, tulevaisuus näyttää miten Eowyn sillä asettuu.

      Nimi ei miestä pahenna, mutta Ramsayn kohdalla se on todellakin ollut enne. Hänen esikuvansa syyllistyi veljenmurhaan, saa nähdä miten hänen itsensä käy...

      Nyt kun sanot Grethel kieltämättä omaa samankaltaisia ominaisuuksia Cercein kanssa, ehkä nimesin hänet väärin... Saa nähdä saako hän Cercein tavoin lehtolapsia ja onnistuuko sen peittelemään.

      Kiitos kommentista l)

      Poista