perjantai 9. huhtikuuta 2021

Osa 1.42 Stenroos

 

Aiemmin Stenrooseilla:

Deborah kieriskeli huonossa omatunnossa murhattuaan aviomiehensä Alarikin. Huonon omatuntonsa yllyttämänä Deborah päätyi äärimmäiseen ratkaisuun ja hyppäsi alas linnan katolta. Janen tytär Ann löysi ruumiin ja alkoi pelätä linnan sisäpihaa karmean näyn seurauksena. Rickhard ja Emmeline puolestaan peittelivät Deborahin kuoleman todellisen syyn ja saivat sen näyttämään onnettomuudelta.

Emmeline ja Rickhard saivat kaksi lasta esikoisensa Arthurin lisäksi, Emmelinen veljen mukaan nimetyn Geoffreyn ja pienen tyttären Eleanorin. Perheen perijä Arthur ei osottautunut isänsä kaipaamaksi pojaksi vaan tällä oli ongelmia miesten taidoissa. Arthur olisi halunnut maalata, mutta hänen isänsä ei sitä hyväksynyt. Poikaa alettiinkin kiusaamaan koulussa varsinkin tämän serkun Cedric Montrosen ja William Nevillen toimesta. Arthurin onneksi prinssi Alaric kuitenkin suojeli häntä aina paikalla ollessaan.

Jane tunsi edelleen katkeruutta hänet pettäneitä miehiä kohtaan ja piti huolella tyttärensä erossa miehistä etteivät nämä kokisi samaa kohtaloa. Ann ja Edith olivat molemmat kauniita, joten miesten huomio tulisi olemaan taattua. Osan lopuksi Jane ilmoitti Annille löytäneensä tälle uuden palveluspaikan, sillä muistot Deborahista vainosivat tyttöä edelleen.


Karkeat kankaat tarttuivat toisiinsa äidin ja tyttären halatessa toisiaan pitkään. Jane oli onnistunut saamaan Annille palveluspaikan kuninkaanlinnasta ja tytön lähdön päivä oli koittanut. Tavarat olivat jo pakattuina kärryissä ja Annin oli viimein aika jättää hyvästit perheelleen.
"Tule vierailemaan mahdollisimman usein. Kuninkaanlinna on onneksi lähellä, joten matkakaan ei ole pitkä. Ja varo palatsin miehiä, he ovat vain yhden asian perässä. Varsinkin kruunuprinssi", Jane sanoi esikoiselleen pidätellessään kyyneleitään. Ikävä tulisi olemaan kova. Ann lähtisi, mutta Edith onneksi jäisi Janen hoiviin. Edith ottaisi vielä jonain päivänä Janen paikan markiisien pääkamarineitona.
"Tulen tulen", Ann vastasi haikeasti. Lähdön hetki oli surullinen, mutta Ann oli iloinen voidessaan jättää Stenroosien linnan ja sen aaveet taakseen. Äidin ylisuojelevan silmän alta poispääsy houkutteli myös kovin. Yksi asia kaihersi kuitenkin Annin mieltä ja hetken hän keräsi rohkeutensa esittääkseen jälleen kerran kysymyksen johon hän ei ollut saanut kertaakaan vastausta vuosien aikana.
"Joko saan tietää kuka isäni on?" Ann kysyi päättäväisenä.
Jane vetäisi hermostuneena henkeään tyttärensä kysymyksen kuullessaan. Muistot Matthewsta ja tämän tekosista valtasivat nopeasti Janen mielen. "Isäsi ei ollut hyvä mies", Jane vastasi kuten hän oli aina vastannut. Ajatus Annin ja Matthewn mahdollisesta tapaamisesta kuristi Janen kurkkua. Matthew ei pääsisi pilaamaan Janen tytärtä.
Kuunnellessaan Janen luennointia syistä miksi Annin ei olisi hyvä tietää isänsä henkilöllisyyttä Ann kyllästyi ja kääntyi sisarensa Edithin puoleen. Sisarensa ulkonäöstä Ann saattoi ainakin päätellä, ettei heidän isänsä ollut sama henkilö. "Minun tulee ikävä", Edith nyyhkytti Annin olkapäätä vasten.
Jane katsoi tyttäriään ja huokaisi syvään. Hän ei halunnut näiden saavan tietää isistänsä ja sisaruksistansa mitään. Ann tiesi molempien miesten saaneen lisää lapsia eikä halunnut äpärinä kasvaneiden tyttäriensä joutumaan katsomaan avioliitossa syntyneiden sisartensa parempaa asemaa yhteiskunnassa. Ann ja Edith tuskin koskaan astuisivat avioon äpäryytensä vuoksi toisin kuin sisaruksensa.

****
"Eleanor on saanut jo kyselyitä useammastakin perheestä. Tiedän monien kihlaavan lapsensa jo näin nuorena, mutta itse en vielä tahdo tehdä sitä. Eihän sitä vielä lainkaan tiedä minkälaisia mahdollisista aviomiehistä kasvaa!" Emmeline selitti kälylleen Innocentialle. Ajatus lapsiensa kihlaamisesta jo tuntui vielä kauhean etäiseltä. Emmeline halusi vielä lisää lapsiakin!
"Isolde on saanut myös jo paljon kyselyitä. Monet ovat ymmärtäneet hänen mukanaan tulevat mahdolliset suuret myötäjäiset", Innocentia vastasi sydäntään pistäen. Muut aateliset olivat kiinnostuneet aiempaa enemmän Innocentian esikoisesta ja Innocentia tiesi sen johtuvan siitä, ettei kukaan enää uskonut heidän saavan vielä perijää. Toivo oli menetetty jo muidenkin silmissä.
"Entä Rose? Hänhän on kovin kaunis korpinmustien hiuksiensa kera", Emmeline kysyi miettiessään Innocentian nuorempaa tytärtä. Kovin hyvin Emmeline ei tosin Rosea muistanut, Crawfordit tuntuivat suorastaan piilottelevan tätä.
Kuullessaan Rosen nimen mainittavan Innocentia jäykistyi ja hiljeni hetkeksi. "Rose tulee varmasti saamaan myös paljon kosintoja", Innocentia vastasi jäykästi. Jostain syystä tämä ei vaikuttanut haluavan puhua nuoremmasta tyttärestään.
Innocentian vastaus jätti hiljaisuuden kaksikon keskelle ja mietteliäänä Emmeline käänsi katseensa pulppuavaan suihkulähteeseen. Oli aika jolloin Innocentia oli kertonut hänelle kaiken, mutta se aika oli selvästi ohi. Emmeline saattoi huomata jonkin asian painavan Innocentiaa, mutta käly oli ja pysyi aiheesta hiljaa.

****
Eleanorin syntymäpäivät koittivat nopeampaa kuin Emmeline olisi halunnut. Pian hänellä ei olisi enää pientä vauvaa, eikä uutta ollut vielä kuulunut. Emmeline tahtoi kovin vielä monta lasta, mutta maan henget eivät olleet vielä suoneet uutta raskautta alkavaksi.

(kiva bugi Eleanorissa...)
Katsoessaan Eleanorin nauravia kasvoja hymy levisi Emmelinen kasvoille. Häntä oli siunattu jo kolmella lapsella ja upealla aviomiehellä. Vaikka uutta lasta joutuisikin hetken odottamaan Emmeline sen jaksaisi.
Muiden mukana Arthur hurrasi innoissaan siskollensa. Geoffreyn ja koulun poikien leikit olivat monesti liian hurjia Arthurin makuun, joten hän toivoi saavansa Eleanorista edes jotain seuraa. Yksinäisyys kalvoi usein Arthurin mieltä.
Tätinsä Grethelin näköinen lady Eleanor Stenroos
"Onnea tulevasta abbedissan roolista", Rickhard onnitteli juhliin saapunutta Margaretia. Luostarin abbedissa Morgana oli alkanut kouluttaa Margaretista seuraajaansa abbedissana. Rickhard ei voinut olla aiheesta tyytyväisempi, Grethel tulevana kuningattarena, Emmelinen veli pappien johtajana sekä Margaret abbedissana. Stenroosien valta ja merkitys valtakunnassa kasvoi kasvamistaan.
"Kiitos", Margaret vastasi äänellä, josta selvästi kuulsi pettymys.
"Mikä vikana?" Rickhard kysyi huomatessaan ettei sisko vaikuttanut niin iloiselta kuin olisi voinut odottaa.
"Geoffrey", Margaret sihahti katsoen samalla varovaisesti ettei kukaan ollut kuuloetäisyyden päässä. "Hän on ottanut enemmän valtaa luostarissa, myös nunnien asioihin liittyen", Margaret sanoi selkeästi tyytymättömän kuuloisena. 
"Ylipappi tietää varmasti mitä tekee", Rickhard koitti lohduttaa siskoaan. Margaret koitti nyökytellä ja vaikuttaa ymmärtäväiseltä. Olihan Rickhardin sanoissa totuttaakin. Geoffrey tiesi kyllä mitä teki, se pitivätkö nunnat siitä oli täysin toinen asia.

****
Juhlien jälkeen Emmeline ja Rikchard vetäytyivät makuukamariinsa nauttimaan toistensa seurasta. Avioliiton pitkät vuodet eivät olleet häivyttäneet heidän välistään rakkautta, ainoastaan tuoneet sen seuraksi ajan myötä rakentuneen kumppanuuden.
"Eleanor tulee vielä valloittamaan monia sydämiä, aviomiehen löytäminen ei tule olemaan ongelma", Rikchard sanoi tyytyväisenä kahteen nuorimpaan lapseensa. 
"Miten olisi vielä yksi lisää?" Emmeline vastasi ja veti Rikchardin lähemmäs itseään.
"Mielellään", Rikchard vastasi ja antoi vaimonsa vetää hänet alas sängylle mukanaan.

****
Ketterin askelin Geoffrey tanssahteli harjoitusvastustajan lähelle ja iski siihen puisella miekalla. Iskun voimasta heinää lennähteli ympäriinsä ja harjoitusvastustaja alkoi pyöriä vimmatusti akselinsa ympäri. Tyytyväisenä Geoffrey katsoi aikaansaannostaan. Pian hänestä olisi vastusta jopa prinssi Alarickille!
"Juuri noin Geoffrey! Sitten samantien uudestaan iskuun, älä koskaan lopeta ennen kuin vastustaja on varmasti eliminoitu", Rickhard kehui nuorempaa poikaansa. Toisin kuin Arthurin kanssa miekkailuharjoitukset eivät tuottaneet lainkaan ongelmia. "Katso Arthur noin sinunkin kuuluisi liikkua", Rikchard sanoi esikoiselleen.
Arthur tunsi surun pistävän sisällään kuullessaan isänsä sanat. Rickhardin opissa Arthurkin oli alkanut oppia miekan käsittelyä, mutta hän ei ollut lainkaan yhtä hyvä siinä kuin Geoffrey vaikka hänellä oli pitkä etumatka harjoittelussa. Kuullessaan isän ylpeän äänensävyn Arhur ei voinut kuin todeta ettei se koskaan kohdistunut häneen.
Geoffreyn iskiessä vielä yhden loistavan iskun Rickhard nappasi tämän syliinsä ja pöllytti tämän hiuksia ylpeänä. Arthur katsoi vierestä surullisena. Geoffrey oli se poika, jonka Rikchard oli aina halunnut. Arthur oli isälleen vain yksi murhe lisää.
Rikhardin nyökätessä Arthurille poika otti miekan Geoffreyltä ja iski harjoitusvastusta kohti. Hän teki täsmälleen samat liikkeet kuin Geoffrey, mutta vastustaja liikahti ainoastaan vähäsen puhumattakaan siitä uloslentävistä heinistä.
Miekkailuharjoitusten jälkeen Arthur jätti isänsä ja Geoffreyn intoilemaan isän ostamasta uudesta miekasta. Arthuria miekat eivät kiinnostaneet lainkaan, mielummin hän vietti aikaa äitinsä kanssa maalaustelineiden ääressä. Arthur halusi oppia luomaan jotain kaunista, ei tuhoamaan asioita.
Jos sekoitat siniseesi vielä hieman valkoista saat siitä kauniin sävyn taivasta varten", Emmeline neuvoi poikaansa. Arthur oli todella lahjakas siveltimen kanssa eikä Emmeline voinut olla ylpeämpi pojastaan. Arthurin harmiksi maalaustaito ei ollut hyödyllinen markiisin esikoispojalle.
"Äättä, äättä!", kuului yhtäkkiä lattiarajasta Eleanorin ilmoittaessa itsestään. Emmeline naurahti ja kumartui huomiota kaipaavan tyttärensä ääreen, olisi selvästi aika jatkaa puheharjoituksia!
"Jatka vain maalaamista, Eleanorin oppitunnit jatkuvat", Emmeline sanoi Arhurille ja kiiruhti pois huoneesta. Arthur katsoi yksinäisenä juuri valmiiksi saamaansa taivaansinistä ja huokaisi. Eleanorin kasvun jälkeen äidillä ei ollut enää samalla tavalla aikaa Arthurille kuin ennen. Pettyneenä Arthur laski paletin alas ja lähti etsimään Geoffreytä, ehkä tästä saisi jotain seuraa.
"Ja sitten minä iskin Borinia näin ja Borin luovutti!" Geoffrey selitti innoissaan hänen ja Borin Pembroke välistä leikkitappelua. Arthur puolestaan tunsi kivun kädessään Geoffreyn iskiessä siihen ja huudahti kivusta.
"Leikitäänkö jotain muuta? Tuo sattui", Arhur kysyi alkaen samalla hieroa olkapäätään. Hän ei ymmärtänyt miksi muut pojat halusivat leikkiä näin! Mikseivät muutkin halunneet leikkiä rauhallisemmin ja kivuttomasti niin kuin Arhur?
Geoffrey pyöritteli silmiään, hän ei ollut edes lyönyt Arthuria puoliksikaan niin kovaa kuin Borinia! Muut koulun pojat haukkuivat Arhuria ladyksi eikä Geoffrey voinut olla olematta välillä samaa mieltä. Hän ei halunnut tietää miten vanhemmat regoisivat, jos hän sen ääneen sanoisi. Arthur oli isän suurin häpeä eikä Rickarh halunnut yhtään enempää huomiota Arthurille kuin tämä jo sai.
Arthur näki veljensä pettyneen ilmeen ja hyökkäsi nopeasti kutittamaan tätä saadakseen tämän nauramaan. Pettymys isän silmissä oli tullut jo Arthurille tutuksi, mutta pettymys Geoffreyn silmissä oli jotain uutta ja se satutti Arthuria. Miksi hän ei voinut olla ihailtava isoveli kuten Alaric? Kutitushyökkäyksen jälkeen Arthur erkani Geoffreystä ja lähti etsimään Elenoria, ehkä äiti oli päästänyt tytön jo leikkimään.
"Sitten ystävykset alkavat järjestää suuria juhlia, heiltä molemmilta uupuvat vaimot ja tanssiaiset ovat oiva paikka löytää sellainen!" Arthur selitti innoissaan leikin lomassa. Hän nautti Eleanorin leikkilinnasta enemmän kuin kehtasi myöntää. Jos joku koulussa kuulisi siitä, Arthur saisi kuulla siitä pitkään.
"Mutta pidetäänkö mielummin naamiaiset! Mieti kuinka romanttinen hetki on, kun koko illan tanssittamasi nainen ottaa naamion pois kasvoiltaan ja näet hänet ensimmäistä kertaa", Arthur sanoi möreällä äänellä. "Kuulostaa hyvältä idealta", hän jatkoi vaihtaen toiseen ritarinukkeen.
Kääntyessään katsomaan nukkea suussaan roikuttavaa Eleanoria Arhur kauhistui ja veti äkkiä nuken pois Eleanorin suusta. "Varo sir Lancelot menee rikki, jos puret sitä!" Arthur huudahti ja tarkisti ettei yhteen hänen lempinukeistaan ollut tullut jälkiä.
Vetäessään peiton syrjään ja noustessaan sängylle Arthur ei voinut olla murehtimatta jälleen kerran elämäänsä. Miksi hän ei voinut olla kuin muut pojat? Tai miksi hän ei voinut olla syntynyt tytöksi? Tyttönä hänellä olisi ollut juuri oikeita taitoja ja kiinnostuksenkohteita, mutta poikana hän oli häpeä isänsä silmissä.
Surullisena Arthur painoi päänsä tyynyyn ja nukahti nopeasti. Unissaan hän maalasi vapaana muiden tuomitsevista katseista.

****
Annin poismuuton aiheuttamista lisäaskareista huolimatta Edith löysi aikaa koulussa tutustumansa Maud Ingallsin kanssa leikkimiselle. Tyttö oli yksi ainoista, jotka leikkivät Edithin kanssa tämän äpäryydestä huolimatta. Maud oli jopa saanut vanhemmiltaan luvan tulla viettämään aikaa Edithin kanssa Stenroosien linnalle.
"Isä kertoi työskennelleensä täällä joskus hetken aikaa. Hän osasi jopa kuvailla linnan hyvin tarkasti vieläkin!" Maud selitti hämmentyneenä ajatuksesta isästään linnassa. 
"Miksi hän täällä työskenteli, teillähän on omat maat?" Edith kysyi hämmentyneenä. Resuisesta vaateparrestaan huolimatta Maud kuului maaseudun hyväosaisiin, hänen isänsä omisti omat maansa eikä ollut maanvuokraajien heiteltävissä.
"Maat tulivat äidin myötäjäisinä. Itse kruunuprinsessa antoi ne ollessaan tyytyväinen äitini työskentelyyyn!" Maud selitti ylpeänä. Edith tunsi kateuden vihlaisun Maudin sanoista, eikö hänen äitinsä työskennellyt tarpeeksi hyvin saadaakseen suuria myötäjäisiä?
Halatessaan Maudia hyvästeiksi Edith ei voinut olla pohtimatta suurinta heitä erottavaa tekijää. Maud tiesi isänsä, mutta isosiskonsa tavoin Edithillä ei ollut aavistustakaan kuka hänen isänsä oli. Ajatus pyöri hänen päässään usein, olikohan hänellä jossain paljon sukulaisia?

****
Huokaisten Jane katsoi taas tyhjenevää kylmiötä. Pian olisi taas aika käydä torilla täydentämässä varastoja. Aina Janen lähtiessä pois Stenroosien mailta Edith koitti kinuta pääsevänsä hänen mukaansa. Sitä Jane ei kuitenkaan voinut sallia. Mitä jos he sattuisivat törmäämään Adamiin? Edith oli kovin isänsä näköinen, joten Adam saattaisi tunnistaa tyttärensä.
Ajatus Annin tai Edithin isän paljastumisesta sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Janen selkäpiitä. Tytöt olivat hänen ja vain hänen. Matthew ja Adam olivat molemmat pettäneet hänet, kumpikaan heistä ei saisi päästä pettämään Janen tyttäriäkin. Jane teki parhaansa pitääkseen tyttärensä turvassa eikä näiden isien kohtaaminen kuulunut suunnitelmiin.
Tosin ajatus Annista kuninkaanlinnassa sai tuskan hien nousemaan Janen otsalle. Kruunuprinssi Edmund oli tunnettu kamarineitojen vikittelijä ja Ann pelkäsi tyttärensä puolesta. Miehet eivät saisi pettää tätä niin kuin Janea aikanaan. Jane pudisti ikävän ajatuksen päästään, pyyhki hikikarpalot otsaltaan ja jatkoi töitään. Jane suojelisi tyttäriään miehiltä.

****
Emmeline oli kutsunut kälynsä herttuatar Isabeau Montrosen maistelemaan Stenroosien palvelijattaren tekemää loistavaa kalkkunaa. Jane oli tunnettu yrttiensä käytön osaamisestaan ja herkullisista ruuistaan. Kuultuaan Isabeaun lapsen Dorianin puolisuudesta Emmeline halusi koittaa piristää naista, vaikka ei tätä juurikaan tuntenut. Oman lapsen paljastuminen puoliseksi oli Emmelinen pahin painajainen. Sitä sattui aina silloin tällöin, eikä kukaan voinut olla varma etteikö suvussa virtaisi pisaraakaan puolisverta. Joskus veri saattoi nousta pintaan ja lapsi syntyä puolisena, juuri niinkuin Montroseille oli juuri käynyt.
"Joko teillä on kaikki valmiina Arthurin naimaikään astumista varten?" Isabeau kysyi varovaisesti. Luostarissa kasvaneena hän ei juurikaan ollut oppinut tuntemaan muita ikäsiään aatelisia eikä oikein tiennyt mitä puhua heidän kanssaan. Emmelinen kutsun hän oli kuitenkin ottanut riemusta kiljuen vastaan, hetken poispääsy Montrosejen kartanosta oli tarpeeseen tullut hengähdystauko. Dorianin kohtalon ja keskenmenonsa jälkeen kartanon seinät tuntuivat huutavan Isabeaulle kaikkea hänen menettämäänsä. Hänen ja Aldwinin aiempaakin huonommat välit eivät myöskään auttaneet asiaa lainkaan.
"Kaikki on valmista juhlia varten, sieltä alkaa myös vaimon katsominen hänelle. Olen hieman katsellut Rosalie Throntonia, Catherine Nevilleä ja veljentytärtäsi Alianor Byronia. Kaikki ovat oikein hyvin kasvatettuja ja kohteliaita. Tosin Kreivi Rochford on myös tarjonnut yhtä tyttäristänsä, mutta en oikein pidä hänestä", Emmeline vastasi. Hän oli helpottunut Isabeaun kääntäessä puheenaiheen hänen lapsiinsa, sillä Emmeline ei tiennyt mistä muusta puhua Isabeaulle. Kaikki tiesivät Isabeaun ja Aldwinin huonoista väleistä, joten Emmeline ei uskaltanut puhua mitään niistä, Isabeaun lapsista Emmeline ei myöskään uskaltanut kysyä Dorianin vuoksi, eikä Emmeline tiennyt melkeinpä mitään muuta velipuolensa vaimosta.
"En suosittele Rochfordin tytärtä, Aldwin on päässyt jo makaamaan hänen kanssaan", Isabeau totesi kylmällä äänensävyllä miettiessään näkemäänsä. Dorianin jälkeen Aldwin ei enää vaivautunut piilottelemaan muita naisiaan ja Isabeau olikin kävellyt sisään ja yllättänyt parivaljakon.
"Aldwin?" Emmeline kysyi hämmentyneenä. Hän ei osannut kuvitella juoppoa Aldwinia onnistumassa arvostetun aatelisen tytättären makaamisessa.
"Herttuan arvonimellä onnistuu monet asiat", Isabeau aloitti katkeralla äänensävyllä. "Joten älä ihmettele, miksi tytöstä tarjotaan suuria myötäjäisiä, kreivi haluaa naittaa hänet nopeasti", Isabeau jatkoi.

****
Arthurin ja Eleanorin yhteisille syntymäpäiville oli kutsuttu useita eri Rosewoodin aatelisperheitä. Isabeaun sanojen johdosta Emmeline oli jättänyt kreivi Rochfordin tyttärineen kutsumatta. Juuri kuten Isabeau oli sanonutkin, Rochford oli tarjonnut suuria myötäjäisiä pikaista avioliittoa tavoitellen.
Arthur katsoi nyrpeänä serkkuaan Cedriciä. Miksi tämän oli täytynyt tulla paikalle ja jumittautua vielä niin lähelle Arthuria? Ei Arthur halunnut nähdä tätä hänen suurena päivänään.
Kuin rohkeutta hakeakseen Arthur katsoi äitiinsä ennen kuin kumartui kynttilöiden päälle. Toiveen Arthur tiesi jo ennen puhaltamistaan, se oli kirkkaana hänen mielessään. "Sopeutuisimpa vain muiden joukkoon", Arthur toivoi sydämensä pohjasta.
Yhdessä Eleanorin kanssa Emmeline kumartui puhaltamaan kynttilöitä. Ajatus hänen nuorimmaisen kasvamisesta kirvelsi syvältä hänen rinnastaan. Uutta lasta ei ollut vieläkään kuulunut ahkerasta yrittämisestä huolimatta.
Enemmän äitinsä sukuun tullut perheen perijä Arthur Stenroos
Isäänsä tullut lady Eleanor Stenroos
Kynttilöiden puhaltamisen jälkeen juhlaväki alkoi nauttia Janen leipomasta kermaleivoksesta.
"Uusi linna on pian valmis, tosin päätin jättää sen yläkerroksen kesken, ettei valtakunnan veroja jouduttaisi nostamaan liikaa", Edmund kehuskeli.
"Olette tehneet hyviä päätöksiä", Rickhard vastasi suu kireänä viivana.
Emmeline ei voinut olla seuraamatta keskustelua ja sen aiheuttamia reaktioita hämmentymättä. Hänen aviomiehensä reaktio ei ollut lainkaan tyypillinen tälle ja Grethelin järkyttynyt ilme ei sopinut lainkaan puheenaiheeseen. Edmundhan oli toiminut hyvin kuninkaana ja verot saatu pidettyä matalina. Miksi siis Rickhard ja Grethel reagoivat näin?
"Miten olet ajatellut toimia tulevaisuudessa verojen kanssa? Kuinka pian sinulla on tavoitteena laskea ne takaisin aiemmalle tasolle? Entä vaikuttaako Halldoran ajautuminen sotaan asiaan?" Rickhard alkoi kysellä Edmundilta kiivaasti.
"Minä.. krhm..." Edmund alkoi takellella epävarman kuuloisena. Emmeline seurasi hämmentyneenä tilannetta vierestä, jokin ei nyt täsmännyt.
"Minä tiedän! Kirjoitin aiheesta aineen koulussa! Halldoran ajautuminen sotaan tuskin ajaa meitä mukanaan, mutta siihen täytyy varautua. Veroja ei voi laskea liikaa, jotta valtakunnan kassa ei ole tyhjä, jos ajaudumme sotaan", Alaric alkoi selittää innoissaan. "Äitikin sanoi minun olevan aivan oikeassa!" Alaric jatkoi ylpeänä. 
"Mitä muuta olet oppinut viimeaikoina koulussa", Grethel kysyi nopeasti kääntääkseen keskustelun suunnan. Emmeline seurasi tilannetta vierestä entistäkin hämmentyneenpänä. 

****
Juhlien jälkeen Jane ja Edith istuivat yhdessä pöytään nauttimaan jäljelle jääneistä kermaleivoksen paloista. Miettiessään syntymäpäiviä Edithin mieleen nousi taas kysymys, joka oli pyörinyt siellä jo pitkään. "Missä minun isäni on? Kuka hän on?" Edith kysyi hiljaa.
Jane jähmettyi kuullessaan Edithin kysymyksen. Hän oli käynyt samat vaiheet jo Annin kanssa läpi ja nyt oli selvästi Edtihin vuoro. Jane huokaisi syvään, hän ei pitänyt tyttäriensä isistä puhumisesta. "Hän oli samanlainen mies kuin kaikki muutkin, leperteli niin pitkään kuin sai haluamansa ja lähti pois. Kuten muistakaan miehistä, ei hänestäkään ollut mihinkään", Jane vastasi tiukalla äänellä muistellen iltaa jolloin Adam oli hänet jättänyt.
Edith huokaisi pettyneenä ja katsoi äitiään surullisena. Melkein kaikilla muilla lapsilla oli isä! Monet selvästi saivat myös iloa omasta isästänsä, miksi Edithin isä oli äidin mukaan niin huono? Markiisi Stenrooskin vaikutti viettävän aikaa lastensa kanssa.
 

"Edith tässä maailmassa pärjätäksesi sinun on tärkeää tietää, että jokainen mies on sinulle vaaraksi. Pysy heistä kaukana ja ole heidän kanssaan varovainen", Jane jatkoi tiukalla äänellä. Hän halusi Edithin välttyvän omalta kohtaloltansa. Vaikka hän olikin saanut pitää paikkansa palvelijana markiiseilla oli hänen maineensa kokenut kovan kolauksen. Muiden seuraavat katseet ja kuiskailevat juorut seurasivat Janea kaikkialle.
Edith huokaisi ja pisti viimeisen palasen herkullista kermaleivosta suuhunsa. Miten kaikki miehet olivat muka niin pahoja? Arthurkin oli aina niin mukava Edithille vaikka tämä oli aatelinen ja Edith ei!

****
Kumartuessaan toiletin ääreen heti ensimmäisenä aamulla Emmeline tiesi rukouksiensa käyneen toteen, hän oli jälleen raskaana. Uuden raskauden alku oli vienyt aikansa, mutta nyt uusi lapsi tiedotti viimeinkin itsestänsä.
Tyytyväisenä Emmeline nousi ylös, hän ei olisi koskaan uskonut olevansa niin onnellinen pahoinvoinnista! Hymy huulillaan hän pyysi palvelijoita laskemaan hänelle kylpyveden, Geoffrey oli tulossa vierailulle ja Emmelinen täytyisi peseytyä sitä ennen.
"Minä saan jälleen uuden lapsen!" Emmeline hihkaisi uutisensa.
"Paljon onnea, luonnonhenget ovat selvästi siunanneet teitä", Geoffrey vastasi. Emmeline kasvatti lapsistaan uskollisia luonnonhenkien seuraajia, joten Geoffrey oli iloinen kuullessaan tämän saavan uusia lapsia.


"Oletko miettinyt lähettäväsi ketään lapsistasi jatkamaan tietään luonnonhenkien polulla?" Geoffrey kysyi. Hän oli päättänyt saada seuraajan omista sukulaisistansa, ylipappeuden takaaman vallan siiryminen johonkin toiseen perheeseen ei miellyttänyt häntä ajatuksena.
"Mahdollisesti, mutta en halua määrätä heitä sinne niinkuin sinut määrättiin", Emmeline vastasi. Pienelle Geoffreylle ylipapin viran jatkaminen enonsa jalanjälijissä voisi tosin olla paras mahdollinen tulevaisuus. 
"Mutta miten sinä voit? Olet saanut hienoja tuloksia puolisten metsästämisessä aikaan", Emmeline jatkoi.
"Kaikkien lasten ottaminen kouluun on selvästi auttanut asiaa. Puolislapset herkästi saavat vanhempansa pauloihinsa ja he ovat monesti valmiita lapsiaan suojelemaan. Sisarukset toimivat ilmiantajina kaikkein todennäköisimmin", Geoffrey aloitti puhumaan innoissaan tekemistään muutoksistansa. Kuunnellessaan veljensä puhettä Emmeline ei voinut olla pohtimatta, mitä puolisille tehtiin näiden jäätyä kiinni. Kukaan muu kuin papit ei tiennyt. Pieni Dorian Montrose nousi Emmelinen ajatuksiin ja samalla hän rukoili, ettei hänen vatsassaan kasvava lapsi olisi puolinen.

****
Keskittyneenä Arthur luki sanomalehdestä päivän polttavia uutisia. Halldoran ajautuminen sotaan oli noussut suureksi puheenaiheeksi. Arthur oli tosin tiennyt siitä jo kauan sitten, olihan hänen isänsä kuninkaan lähimpiä neuvonantajia, mutta yleiseen tietoon valuvat tiedonmuruset kiinnostivat häntä. Jos kansan keskuudessa alkaisi syntyä paniikkia, olisi Stenroosien tehtävä olla kehittelemässä ratkaisuita sen hillitsemiseen.
Ajatellessaan tulevia tehtäviään Arthur tunsi palan kurkussaan. Politiikka, raha ja muut miesten asioina pidetyt aiheet eivät kiinostaneet häntä pätkän vertaa. Kyse ei ollut siitä, etteikö Arthurilla olisi riittänyt älyä niihin. Koulussa hän sai kaikesta aivoilla tehtävstä hyviä arvosanoja, mutta pitkästyminen oli taattua. Ajatus koko loppuelämästä politiikan parissa ei innostanut Arhuria.
Sormet syyhyten Arthur käänsi sivua pois politiikasta ja perehtyäkseen uusimpaan kuuluisaan taiteilijaan. Vain vähän Arhuria vanhempi taiteilija Percy Abbot oli herättänyt huomion kauniilla taiteellansa. Kateellisena Arthur mietti taiteilijaa, joka eli Arthurin unelmaa.
Huokaisten Arthur sulki lehden. Markiisin vanhimmalle pojalle asetetut oletukset painoivat raskaina hänen hartioillaan. Olisipa hän ollut vain lordin poika! Tai edes markiisin nuorempi poika. Silloin maailma olisi ollut hänelle paljon vapaampi.

****
Eleanor oli kutsunut serkkunsa Rose Crawfordin leikkimään. Tämän mukana oli tullut myös Rosalie Thronton, kreivi Throntonin vanhin tytär. Sen ei olisi tosin Eleanoria pitänyt yllättää, kulkivathan tytöt koulussakin aina kahden. Kateellisina Eleanor katoi tyttöjä ja näiden välistä ystävyyttä. Kaikilla muilla tuntui olevan paras ystävä, mutta ei Eleanorilla.
Ujo ja hiljainen Rosekin oli onnistunut saamaan parhaan ystävän, jonka kanssa he olivat erottomattomia! Eleanor ei voinut olla miettimättä, miksi hän ei onnistunut samassa.
Ystävien ollessa paikalla Eleanor ei kuitenkaan halunnut murehtia liikaa asiaa. "Kutitushyökkäys!" hän huudahti ja hyökkäsi kutittamaan Rosea. Rosen huulet kääntyivät harvinaiseen hymyyn tämän alkaessa nauramaan ja kiemurtelemaan. Kiemurrellessaan Rosen pitkä hiuspalmikko läsähti kuitenkin Elenorin käsille, mikä sai tytön nopeasti jähmettymään.
Hetkessä Rosalie läpsäisi Eleanorin käden pois Rosen kimpusta ja huudahti: "Älä koske Rosen hiuksiin! Hän ei pidä siitä!" 
"En minä tarkoituksella! Ei tarvi suuttua", Eleanor tuhahti ärtyneenä. Mistä hän olisi edes voinut tietää? Rose ei paljoa puhunut koulussa muille kuin Rosalielle.
"Meidän täytyy mennä, meidän palvelijamme ovat tehneet meille päivällistä", Rosalie vastasi koppavalla äänellä ja viitoi Rosea seuraamaan. 
"Nähdään taas koulussa!" Rose huudahti Eleanorille ja seurasi Rosalietä.
Eleanor istahti pettyneenä alas. Hänellä oli kyllä ystäviä, mutta kaikki olivat etäisiä. Hänellä ei ollut ketään yhtä läheistä kuin Rose ja Rosalie olivat toisillensa.
Kuullessaan Arthurin askeleet Eleanor vilkaisi veljeään ja käänsi katseensa takas suihkulähteeseen murheissaan.
"Mikä on vikana?" Arthur kysyi Eleanorilta. Tyttö vilkaisi veljeään ja alkoi vuodattaa koko ongelmaa. 
Arthur lohdutti Eleanoria ja nappasi sikon kainaloonsa. Erilaisuudestansa huolimatta heillä oli kovin samankaltainen ongelma: yksinäisyys. Pitkään sisarukset istuivat hiljaa ja hakivat toisistansa lohtua. 

****
"Kasvaisipa minustakin yhtä voimakas kuin prinssi Alaricista!" Geoffrey hihkaisi mietteliäänä. Perhe oli juuri saapunut kotiin prinssin syntymäpäiviltä ja Alaric oli kaikki mistä Geoffrey puhui. Hän halusi olla joku päivä yhtä voimakas ja taitava kuin serkkunsa.
Emmeline hymyili poikansa lapsuuden puhtaille haaveille ja mietti tulevaa pienokaista omassa mahassansa. Pian hänellä olisi yksi rakas lapsi lisää. "Voimakkuuden eteen on tehtävä töitä, mutta..." Emmeline aloitti.
Kesken lauseen Emmeline tunsi kuitenkin valtavan huonovointisuuden aallon ja vihlaisevan kivun vatsassansa. Ote Geoffreyn käsistä heltisi Emmelinen lysähtäessä lattialle elottomana.
Geoffrey katsoi hämmentyneenä äitinsä kaatumista ymmärtämättä kunnolla mitä tapahtui. Sitten hänen katseensa osui lattialle äidistä valuneeseen vereen. Peloissaan Geoffrey alkoi huutaa apua, jonka jälkeen hän pudottautui pudistelemaan elottoman oloista äitiään.

****
Tietämättä linnan alakerran tapahtumista Rickhard ja Arthur pelasivat shakkia. Peli oli yksi niistä harvoista miesten taidoista, joissa Arthur oli hyvä. Rickhardin harmiksi shakki vain ei ollut kovin tärkeä taito kuninkaan neuvonantajille.
Isänsä ilmeestä Arthur saattoi huomata olevansa enää muutaman siirron päästä voitosta. Hymy levisi hänen huulillensa, edes kerran hän saattoi tehdä isänsä ylpeäksi jossain! Äiti oli ylpeä Arthurin maalauksista, mutta Rickhard ei niistä välittänyt. 
Yhtäkkiä peli hiljeni kuitenkin täysin heidän kuullessaan uuden kuninkaanlinnan kellojen soivan surullisen kuuloisena. Rickhard tunnisti kellojen sävelmän tarkoituksen nuoruudestansa. Kerran hän oli ne aiemmin kuullut. 
"Isä miksi kellot soivat?" Arthur kysyi hämmentyneenä.
"Kuningas on kuollut", Rickhard vastasi samalla miettien, mitä uutinen tarkottaisi heidän perheellensä.

****
****
****

Ja siinä oikin Stenroosien osa! Hauska kuinka Stenrooseilla kaikki lapset ovat punapäitä, kun taas Baratheoneilla kaikki ovat vaaleita, vaikka lapsilla on täsmälleen samat isovanhemmat. Outo bugi iski Eleanoriin vauvana, oli ihan musta vaatteita myöten... Toivottavasti ei leviä enempää (koputtaa puuta). Osassa vierailleista Margaretista ja Geoffreystä kuullaankin ensi kierroksella!

Mitä piditte osasta?

6 kommenttia:

  1. Jännään paikaan jätit, saikohan Emmeline keskenmenon vai kävikö myös hänelle itselleen vielä pahemmin? Kuinkahan perhe tulee tästä pääsemään yli :/ Muuten perheen arki on ollutkin hetken aika onnellista lukuunottamatta lasten yksinäisyyttä ja isän ja pojan välejä.

    Perheen lapset ovat kyllä niin suloisia :) Erityisesti Arthur! Mielenkiintoista nähdä miten aiot hänen kanssaan tehdä tulevaisuudessa. Helppoa hänellä ei tule olemaan varmaan silloinkaan.

    Ihanaa kun Edith ja Maud ovat löytäneet toisensa, vaikka eivät tiedäkkään sisarussuhteestaan. Toivottavasti totuus selviää tytöille vielä isästään ja pysyvätkin toistensa ystävinä. Jane on selvästi tietämätön tyttöjen väleistä.

    Kiitos osasta, se oli hyvä! Odotin sitä kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännään paikkaan jätin myös itselleni, en ole vieläkään päättänyt miten Emmelinen käy... Kohta pelaan taas Stenrooseilla, joten eiköhän se päätös silloin synny.

      Stenroosienkin lapset ovat kyllä kovin suloisia, Geoffrey ja Eleanor näyttävät vain vähän turhan paljon serkuiltaan Alariciltä ja Ramsaylta... Arthur on onneksi omannäköisensä!

      Edith raahasi yhtenä päivänä Maudin mukaan koulusta, joten en voinut olla kirjoittamatta sitä tarinaan. Kohtalo kenties?

      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Oh, uusi sukupolvi alkaa pikkuhiljaa siirtyä naimaikään! En malta odottaa, että pääsemme näkemään uusia liittoja, rakkaudesta tai ilman. Ja niin näyttää osa Rosewoodin vanhemmistakin jo miettivän päät sauhuten, onneksi Emmeline ei sentään halua naittaa lapsiaan liian aikaisin. Vaan mitä mahtoi käydä tulevalle lapselle, toivottavasti Emmeline itse ainakin selviää.

    Grethel on lunastanut paikkansa suosikkihahmonani, mielenkiintoista nähdä miten vallanvaihto vaikuttaa hänen asemaansa, vaiko mitenkään. Viime osassa nähty uusi kuninkaanlinna on kyllä maineensa veroinen! Mitenköhän Halldoran tilanne vaikuttaa Rosewoodissa, uumoilen, että jotian on luvassa... Todella kiinnostavia käänteitä oli täynnä tämäkin osa, jään odottamaan jatkoa innolla!

    P.S. Evergreenissä tapahtuu jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naimaikä on kyllä mielenkiintoinen vaihe, minulla on jo kunnon listat vapaina olevist nuorista, joita yritän parhaani mukaan matchata tarinaan sopivalla tavalla ilman, että joku perhe on sukua sitten ihan kaikille :D Tosin tällä kertaa täytynee tehdä naimakaupat vähän myöhemmin ettei ihan kaikki mene naimisiin teineinä.

      Mukava kuulla lempihahmoista, Grethel on kyllä omiakin suosikkejani. Halldorasta kuullaan vielä Rosewoodissa, kiinnostavia käänteitä on siis luvassa edelleenkin.

      Käynpäs kurkkaamassa Evergreenin! Kiitos kommentista :)

      Poista
  3. Voi ei apua, mitenköhän Emmelinen kävi? Pelkään pahoin, että kauan ja hartaasti odotettu uusi vauva menehtyy... Pitää vain odottaa ja jännittää :/

    Arthur ja Eleanor ovat molemmat yksinäisiä, mutta sentään heillä on toisensa <3 Toivottavasti molemmat löytävät oman paikkansa maailmassa, ja toivottavasti Arthur pääsee maalaamaan taulujaan tai tekemään jotain muuta, mistä pitää. Ehkä perhe keksii jonkin ratkaisun tähän.

    Milloinkohan Ann ja Edith saavat tietää isistään? Veikkaan että joskus jotain kautta he saavat tietää, mutta eivät ainakaan Janelta. Mitäköhän siitä sitten seuraa?

    Kiitos tästä, jatkanpa tästä seuraavaan lukuun -->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ann ja Edith kohtaavat vielä jonain päivänä isänsä, se ymmärtävätkö he sukulaisuutensa ei kuitenkaan ole vielä varmaa. Jane voi joutua kyllä selittelemään, jos isät tajuavat mistä on kyse.

      Arthurin tie on jo kovin viitoitettu eikä ainakaan hänen isänsä halua sille maalaamista sisällyttää, mutta ehkä toiveesi käy vielä jotenkin toteen.

      Hyviä arvailuja Emmelinen lapsesta!

      Kiitos kommentista :)

      Poista