lauantai 17. huhtikuuta 2021

Osa 1.43 Neville

Aiemmin Nevilleillä:
Gertrude ja Jason Byronin kuoleman jälkeen näiden kaksoset Jasper ja Alianor siirtyivät Henryn huomaan. Synnytyksessä kuolleen Geminan synnyttämien kaksosten Williamin ja Catherinen kanssa Byroneiden kaksoset pitivät Nevillet kiireisinä. Apua saatiin onneksi luostarista sisar Cecilian muodossa. Cecilian ja Henryn välille alkoi muodostua suhde, joka päättyi Cecilian raskauteen. Pari päätyikin karkaamaan maalaispapin luo vihittäviksi, josta ylipappi Geoffrey hermostui. Rangaistukseksi hän vaati Nevilleiltä suurta rahasummaa. Luostarille vaadittavan summan lisäksi Nevillejä vaivasivat kummalliset epäonniset sattumat, jotka pistivät rahatilanteen tiukille. 

Molemmat kaksosparit kasvoivat nopeaa vauhtia ja aloittivat koulun. Siellä Jasper viihtyi ritareiden lasten kanssa ja Alianor ja Catherine loistivat omissa opinnnoissansa. William puolestaan osottautui kovin äitinsä kaltaiseksi ja käänsi katseensa ylhäisaateliin ystävystyessään markiisin pojan Borin Pembroken ja herttuan pojan Cedric Montrosen kanssa. Japserin ritariystäville hän pyöritteli silmiään.

Henry ja Cecilia saivat ensimmäisen lapsensa, joka nimettiin Giselle Nevilleksi. Pian Cecilia huomasi olevansa uudestaan raskaana. Uudet lapset rasittivat Nevillejen taloudellista tilannetta ja Henry pelkäsikin perheen joutuvat pian koskemaan Gisellen ja Catherinen myötäjäisiin tai ottamaan lainaa.

Omat silmät vielä välillä kiinni pudoten Cecilia kurottautui nostamaan itkevää Giselleä kehdostaan. Uusi raskaus väsytti kovin Ceciliaa eikä Gisellen jatkuva huomion vaatiminen auttanut lainkaan asiaa. Tyttö tuntui olevan vaikeampi kuin kaikki neljä kaksosta yhteensä!
Gisellen vaikeudesta huolimatta Cecilia rakasti tätä koko sydämestänsä. Niin monta vuotta hän oli kuvitellut ettei saisi omia lapsia ja nyt hänellä olisi pian kaksi aviomiehensä neljän vanhemman lapsen lisäksi. 
Välillä väsymys tuntui kuitenkin painavan enemmän kuin Cecilia olisi jaksanut. Toinen raskaus oli paljon vaativampi kuin ensimmäinen. Cecilia jo vanha tulemaan uudestaa äidiksi, mikä ei auttanut lainkaan jaksamaan raskauden tuomia vaivoja. Välillä Cecilia myös pelkäis, etteivät kaikki ylimääräiset vaivat johtuneet hänen iästänsä.

****
Arjen kiireistä huolimatta Cecilia piti tiukasti huolta siitä, että perhe söi ja vietti aikaa myös yhdessä. Omassa lapsuudessaan hänet oli aina unohdettu syömään yksin ellei Amadeus ollut onnistunut jäämään ruualta Robertin ja Antonian kanssa eikä halunnut kenenkään Nevillejen holhokeista joutuvan kohtaamaan samaa.
"Onko tapahtunut mitään uutta koulussa?" Cecilia kysyi lapsilta tietämättään mihin muurahaispesään onnistui kysymyksellään sohaisemaan.
"Ai että onko! Prinssi Alarickistä on tullut kauhea määräilijä! Hän piti meille kauheaa luentoa siitä kuinka aatelisten tulisi käyttäytyä! Ihan kuin hän olisi jo kuningas", William aloitti tuohduksissaan. Alarickin läksytyksen aiheuttama häpeä muistui hänen mieleensä liiankin hyvin.
"Ehkä teitä ei täytyi muistuttaa käyttäytymisestä, jos osaisitte käyttäytyä kunnolla! Aatelisten kuuluisi suojella heikompiaan ei pilkata heitä", Jasper tiuskaisi muistellessaan kuinka William oli ystävineen nauranut Arthurille tämän epäonnistuessa meikkailuharjoituksissa.
"Arthur Stenroos on poika, poikien tulisi suojella itse itseään! Tai no enemmän hän on kuin lady, joten ehkä hän tarvitsee ritareita itseään suojelemaan", William kivahti vastaukseksi. 
"William! Kuinka voit sanoa noin? Arthur on kuninkaan lapsenlapsi, hänestä tulee varmasti vielä jotain hienoa", Catherine riensi puolustamaan Arthuria ja pyrki lopettamaan riidan. Ladyn ei ollut sopivaa istua kuuntelemassa riitoja!
"Cat on ihastunut Arthuriin, Cat on ihastunut Arthuriin", Alianor alkoi lauleskella katsoen tietäväisesti Catherinea, jonka tiesti pitävän Arthuria kovin komeana.
"Enkä ole!" Catherine huudahti paljon puhuva puna poskillansa.
"Alianor", Henry sanoi tiukasti ja katsoi laulavaa Alianoria.
"Anteeksi Catherine", Alianor sanoin nopeasti samalla kun tytöt alkoivat nauraa yhdessä. Tyttöjä katsoessaan Henry saattoi olla tyytyväinen, käyttäytyiväthän nämä suurimman osan ajasta kuin todelliset ladyt. William ja Jasper puolestaan... Jasper oli jo liiankin kiinnostunut sodasta ja miekoista paroniksi, kun taas William tuntui perineen liikaakin kunnianhimoa äidiltänsä.
"Uusi lapsi syntyy pian, minkä nimen me hänelle antaisimme?" Cecilia sanoi vaihtaen puheenaiheen nopeasti johonkin vähemmän räjähdysarkaan. 

****
Haltioituneena Jasper seurasi Tybalt Everetin nopeita ja tarkkoja liikkeitä tämän harjoitellessa miekan käsittelyä. Ritarin poikana Tybalt keskittyi miekkailuun enemmän kuin muihin aiheisiin ja oli täten paljon taitavampi kuin Jasper itse. 


"Eihän tuo ole edes niin taitavaa, kuvittelisi ritarin pojan osaavan paremmin, onhan se teidän tärkein taitonne. Ehkä lisäharjoitus auttaa vielä voittamaan Alaricin", paikalle Williamin mukana ilmestynyt Cedric sanoi painottaen sanaa ritarin pilkallisesti. Japser huokaisi kovaan ääneen nähdessään eniten inhoamansa serkkunsa*, pojat olivat tunnettuja siitä, etteivät pahemmin arvostaneet muita kuin korkeamman luokan aatelisia.

*Jasper on myös Cedrickin serkku isänsä Jasonin sisaren Isabeaun kautta
Jasper katsoi harmistuneena selvästi nolostuneen Tybaltia tämän laittaessa nopeasti miekkaa piiloon. Hän tiesi prinssi Alarickille miekkailussa häviämisen olleen pojalle kova pala. 
"No näytä sitten, jos kerta itse osaat paljon paremmin", Jasper vastasi Cedriciä mulkoillen. 
"Ei meillä ole aikaa sellaiseen, ajattelimme tulla kysymään josko haluaisit viettää mielummin aikaa arvoistesi parissa"; Cedric vastasi koppavalla äänellänsä.
"Jos haluan joku päivä viettää aikaa huonossa seurassa ilmoitan teille", Jasper sanoi kiehuen samalla sisällään raivosta. Hän ei ymmärtänyt miten Cedric ja William olivat tuolla käytöksellään niin suosittuja koulussa.
"Toivottavasti tulet vielä joku päivä järkiisi serkku", Cedric vastasi ja lähti Williamin kanssa muualle. Jasper katsoi serkkujensa poistuvia selkiä ja huokaisi helposta. Kaikki muut serkut olivat mukavia, mutta William ja Cedric olivat kaikkea muuta.
"Älä välitä heistä he ovat vain kateellisia etteivät itse ole lähellekkään niin taitavia kuin sinä", Jasper sanoi lohduttavasti vieläkin nolostuneen näköiselle Tybaltille.
Tybalt hymyili kiitollisena Jasperille, Cedrickin sanat olivat sattuneet enemmän kuin hän olisi ajatellutkaan. "Lähdetäänkö meille, isoäiti Aldith leipoo tänään herkullista piirakkaansa? Siellä saamme myös olla rauhassa Williamilta ja Cedrickiltä", Tybalt vastasi.
"En voi käsittää miten Jasperista on tullut tuollainen! Hän on jo saanut paronin arvonimensäkin ja silti käyttää kaiken aikansa ritareiden poikien kanssa", William sanoi silmiään pyöritellen. Nuorempina hän ja Jasper olivat olleet parhaita ystäviä, mutta koulun alettua he olivat kasvaneet kovin eri suuntiin.
"Eiköhän hän kasva vielä jokin päivä viisaammaksi", Cedric sanoi. "Mutta minulla on sinulle salaisuus kerrottavaksi!" hän jatkoi ja viittoi Williamia nousemaan ylös maasta.
Nopeasti Cerdic pälyili ympärilleen ettei kukaan ollut kuulemassa mitä hän aikoi Williamille kertoa. "Isä on sanonut, että hänen tulisi oikeasti olla kuningas. Kuningata Aurora oli kaukaa, eikä kaukomaalaisten kuuluisi istua Rosewoodin valtaistuimella. Isoäitini Antonia on puolestaan aina asunut täällä, joten isäni kuuluisi oikeasti valtaistuimelle. Monet muutkin ovat sitä mieltä", Cedric kuiskasi.
William henkäisi jännityksestä kuultuaan Cedrickin sanat. "Mutta mitä hän voi tehdä nyt, kun kuningas on julistanut Edmundin kruununperijäksi? Edmundilla on kaksi poikaakin jo valmiina valtaistuimelle häntä seuraamaan", William vastasi yhtälailla kuiskaten.
"Isä sanoo, että hänellä on suunnitelma. Jonain päivänä minusta tulee vielä kuningas, ei Alarickistä tai Ramsaysta. Pian Montroset vallitsevat jälleen", Cedric kuiskasi aiempaa hiljempaa. Molemmat tiesivät puhuvansa parhaillaan maanpetoksesta eivätkä he aikoneet ottaa riskiä, että joku kuulisi.
"Älä kerro kenellekään", Cedric kuiskasi vielä varmistukseksi ja kääntyi katsomaan rakentumassa olevaa uutta kuninkaanlinnaa. "Joku päivä minä asun vielä tuolla", Cedric sanoi päättäväisellä äänellä.
William katsoi mietteliäänä Cedriciä. Jos pojasta todella tulisi vielä joku päivä kuningas, William tulisi itse hyötymään heidän ystävyydestänsä. Ehkä William saisi vaimokseen jomman kumman Cedrickin siskoista: Arianan tai Biancan. Avioliiton tuoma linkki valtaistuimeen ei koskaan olisi haitaksi William suunnitteli.
"Toivon todella, että joku päivä niin vielä käy", William vastasi ja halasi Cedriciä tiukasti. Pojasta tulisi vielä Williamin omakin tie rikkauksiin.

****
Väsyneenä Cecilia oli mennyt yksin nukkumaan aikaisin, mutta uni ei ottanut millään tullakseen. Pyöriessään hän yhtäkkiä tunsi kuinka hänen yöhameensa kastui haarovälistä ja ymmäri synnytksen olevan aluillaan.
Tuntiessaan ensimmäiset supistukset Cecilia alkoi kiljua Henryä hakemaan nopeasti apua, jokin ei tuntunut oikealta. Cecilia oli auttanut tarpeeksi monessa synnytyksessä ymmärtääkseen erikoisten tuntemuksiensa viittaavan siihen, ettei lapsi ollut oikeassa asennossa.

****
Uupuneena Cecilia makasi sängyllään pitkän synnytysen jälkeen. Hän oli ollut oikeassa, eikä pieni poika ollut vielä oikeassa asennossa synnytyksen alkaessa. Sisar Morgana oli onneksi saanut autettua lapsen silti ulos, mutta synnytyksessä oli kestänyt kauemmin kuin lapselle oli hyväksi.
Sisar Morganan astuessa sisään Cecilia alkoi nousta vaivaanloisesti. Hän halusi saada vastasyntyneen poikansa syliinsä uupumuksestansa huolimatta.
Edwin Nevilleksi nimetty heiveröinen poika vaikutti kovin pieneltä Morganan käsivarsilla, pienemmältä kuin Cecilia tiesi lapselle olevan hyväksi.
Cecilia tiesi pelkojensa osuvan oikeaan katsoessaan Morganan ilmettä. "Olen pahoillani, mutta en tiedä kuinka kauan poika elää", Morgana sanoi surullisella äänellä.

****
Cecilian synnytyksen jälkeen arki hakeutui nopeasti uomiinsa. Pieni Edwin kasvoi, mutta hitaammin kuin olisi pitänyt. Poika oli myös kovin sairaanloinen ja perhe pelkäsi menettävänsä tämän jo nuorena.
Henry kävi sillittelemässä poikaansa aina tilaisuuden saadessaan. Hänen ajatuksensa kääntyivät nopeasti veljeensä Jasperiin joka oli ehtinyt kuolla aivan liian nuorena. Nyt Henry pelkäsi oman poikansa kohtaavan saman kohtalon.
Varovaisesti Henry nosti Edwinin ylös leikittääkseen tätä. Pojan nauru kuulosti kovin onnelliselta, mutta nopeasti se vaihtui yskäkohtaukseen. Salamannopeasti Henry rutisti Edwinin takaisin syliinsä ja rukoili tulen hengiltä pojalle terveyttä. 

****
Pitkän kesän kuumimpina päivinä Nevillet nauttivat suuresti talonsa takaa löytyvästä merenrannasta. Alkuun Henry oli epäröinyt lasten päästämisestä rantaan, hänen lapsuudessaan ranta oli ollut jyrkästi kiellettyä aluetta hänen sisarilleen. Cecilian kysyessä kiellosta Henry oli kuitenkin ymmärtänyt sen olevaan nykyään turha, eihän kukaan perheen lapsista ollut enää puolinen.
"Tule jo Cat!" Alianor vaati serkkuaan seuraamaan. "Mutta vesi on kylmää!" Catherine vastasi ja astui varovaisesti taas yhden askeleen eteenpäin. "Jos haluat ehtiä uimaan, et voi välittää siitä. Liian pitkään oleminen ulkona saa vain ihon päivettymään niin kuin rahvaalla", Alianor muistutti Catia ja sai serkkunsa lopulta seuraamaan. Kunnon ladylle ei sopinut päivetys!
Tyttöjen leikkiessä ja nauttiessa meren viilentävästä vaikutuksesta Alianorista alkoi yhtäkkiä tuntua, kuin joku olisi tarkkailut heitä. Tunne ei ollut pelottava, mutta sai silti Alianorin hermostuneeksi. Nopeasti hän kääntyi takaisin kohti rantaa ja ui sinne muutamalla vedolla.
Catherine seurasi serkkuaan hämmentyneenä, mikä Alianoriin oli yhtäkkiä mennyt? "Miksi lähdit jo pois? Kyllä me voimme vielä uida hetken!" Catherine sanoi. Ajatus tukalien vaatteiden pukemisesta jälleen päälle ei innostanut häntä.
"Etkö sinä tuntenut sitä? Ihan kuin joku olisi tarkkaillut meitä", Alianor sanoi ja vilkaisi hermostuneena merelle. Jostain syystä tunne tarkkailijasta tuli mereltä päin eikä maalta kuten olisi voinut olettaa. "En minä tuntenut mitään, kuka tuolla muka voisi olla?" Catherine vastasi nauraen.

****
Gisellen nauru kaikui pitkin Nevillejen kartanon seiniä Cecilian heittäessä tätä korkealle ilmaan. Gisellen ja Edwinin syntymäpäiväjuhlat olivat alkamassa ja Cecilia halusi nauttia vielä hetken pienestä taaperostansa. 
Katsoessaan Gisellen nauravia kasvoja Cecilia tunsi itsensä valtavan onnelliseksi. Hänellä oli kuusi lasta, kaksi omaa ja neljä avioliiton kautta saamaansa. Siinä oli kuusi lasta enemmän kuin Cecilia oli uskonut saavansa. Ainoa asia joka perheen onnea varjosti, oli Edwinin sairastelu. Vaikka poika oli selvinnyt ensimmäiseen syntymäpäiväänsä, oli tämän vointi edelleen hyvin vaihtelevaa.
Kermaleivosten äärellä Cecilia katsoi onnellisena Giselleä sylissään pitävää aviomiestänsä. Syvällä sisimmässään hän toivoi voivansa vain jäädä hetkeen, jossa hän koki itsensä niin onnelliseksi. Tulevaisuus pelotti Ceciliaa valtavasti, oliko Edwinin sairaus mahdollisesti luonnonhenkien rangaistus Cecilian karkaamisesta?
Edwinin sairastelun vuoksi juhlien koko haluttiin pitää pienenä. Vieraiksi oli kutsuttu ainoastaan sukulaiset: Woodvillet, Crawfordit ja Montroset. Tunnelmaa se ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän.
Lady Giselle Neville, mukava sekoitus molempia vanhempiaan.
Edwin Neville, myöskin mukavan sekoituksen vanhempien geenejä perinyt.
Lasten mentyä nukkumaan juhlien naisväki istui pelipöydän ääreen. Monesti naisten pelaamista ei katsottu hyvällä, mutta suljettujen ovien sisäpuolella se oli sallittua. Vasta uuden keskenmenon saanut Innocentia ei kuitenkaan liittynyt seuraan, vaan tämä poistui nopeasti aviomiehensä mukana.
Katsoessaan mietteliästä Isabeauta Cecilia ei voinut olla palaamatta ajatuksissaan Biancan ja Dorianin syntymäpäiviin. Järkytys Dorianin puolisuudesta oli yhä tuoreena hänen mielessään. Miten niin viaton saattoi muka olla vaarallinen? 
"Aldwin on ilmeisesti taas juopottelemassa?" Annabeth kysyi miettiessään seuraavaa siirtoaan. Miestä ei ollut näkynyt juurikaan aatelisten juhlissa kuin alkuillasta ja silloinkin vain, jos kyse oli hänen omista sukulaisistansa. Isabeaun veljenlapsia päin Aldwin ei koskaan vilkaissutkaan. 
"Todennäköisesti. Tai sitten hän on jonkun naisen sängyssä, viimeisin valloitus oli kreivi Rochfordin tytär Elizabeth", Isabeau vastasi tyytyväisenä siitä ettei Aldwin ollut mukana. Hän ja hänen aviomiehensä puhuivat vain ja ainoastaan kun oli pakko, muuten he olivat kuin toista ei olisi edes olemassa.
"Elizabeth Rochford? Ei ihme, että kreivi yrittää naittaa häntä niin suurella innolla ja myötäjäisillä. Jos juorut lähtevät liikaa liikenteeseen ei tyttö pääse ollenkaan naimisiin", Cecilia sanoi mietteliäänä ja kiitti samalla mielessään luonnonhenkiä. Catherine, Alianor ja Giselle olivat onneksi niin hyväkäytöksisiä ettei Cecilian täytyisi ikinä murehtia kunniansa menettäneistä tyttäristä.
"Hyvä tietää, olin katsonut yhtä Elizabethin nuoremmista sisaruksista Jamielle puolisoksi, mutta tytöthän saattavat tulla hyvin isosiskoonsa", Fredrika totesi mietteliäänä. Yhdelläkään hänen lapsenlapsistaan ei ollut vielä kihloja ja pian tulisi jo kiire, jos halusi varmistaa itselleen hyvän puolison.
"Oletteko jo muuten kuulleet jouruja metsän noidasta? Ne hiljenivät moneksi vuodeksi, mutta nykyään siellä kuulemma käy taas monet hakemassa loitsuja maksua vastaan", Annabeth sanoi miettiessään kuulemiaan juoruja. "Tuskin siellä mitään noitaa on, rahvaan pötypuhetta", Fredrika totesi miniälleen.

****
"Näittekö prinssi Alaricin miekkailemassa? Hän on niin taitava!" Alianor henkäisi ihastuksissaan. Hän, Catherine ja Giselle olivat seuranneet salaa poikien harjoittelua ja puhuivat innoissaan tuttujensa taidoista. 
"Opettaisikohan joku meitäkin?" Giselle pohti ääneen. Teetä juuri hörpännyt Alianor pärskäytti ne järkytyksissään ulos suustaan. 
"Giselle! Ei miekkailu ole ladyjen puuhaa!" Alianor henkäisi kauhuissaan.
"Se ei ole soveliasta aatelisladyille", Catherine myötäili serkkuaan.
"Mutta saduissa ladyt vain odottavat tornissa kuin ritarit miekkailevat lohikäärmeiden ja muiden vaarojen kanssa. Minäkin haluan seikkailla!" Giselle esitti vastalauseen.
"Seikkailuja on muitakin kuin miekan kanssa tehtäviä", Alianor vastasi Gisellelle.
"Luitteko jo Cecilian tuoman uusimman kirjan? Se joka kertoi prinsessan seikkailusta", Catherine innostui. Nevillejen tytöt olivat löytäneet satujen maailman ja aina keretessään he etsivät uusia tarinoita joihin upota.
"Luin! Prinsessakin seikkaili ihan niinkuin ladyn kuuluu!" Alianor vastasi.
"Minusta se oli ihan tylsä! Ei siinä ollut mitään jännitystä", Giselle tuhahti. Hän ei halunnut seikkailujensa suurimman saavutuksen olevan hukatun diadeemin löytäminen! Toisin kuin Cat ja Alianor katsellessaan poikien miekkailua Giselle haaveili käsittelevänsä miekkaa itse, ei siitä kuka pojista kosisi häntä.
"Alamme opetella koulussa pian taas uusia tansseja! Mieti kohta pääsemme tanssimaan niitä tanssiaisissa eikä vain koulun tunneilla", Alianor aloitti sivuuttaen Gisellen valituksen. Hän ei ymmärtänyt miten Giselle saattoi haluta itse hoitaa pelottavat osuudet!

***
"Kuulitko jo, yksi ritareista on kadonnut. Hänet kuulemma nähtiin viimeeksi suuntaamassa noidan metsään", Cecilia juorusi Annabethille. Hän oli huomannut Annabethin olevan kovin tietämätön ritarikunnan juoruista, vaikka tämä olikin ritarien päällikön vaimo. Cecilia itse kuuli juorunsa perheen palvelijalta Marthalta, juorut kun kiisivät nopeasti ympäri valtakuntaa.
"En, tiedätkö kuka?" Annabeth kysyi yllättyneenä. Ritarin katoaminen oli iso uutinen.
"En millään muista, olisikohan hänen nimensä ollut sir Vell tai jotain sinnepäin. Pitkään hän on kuitenkin ollut jo kadoksissa. Katoamista on kuitenkin ilmeisesti yritetty piilotella, tapahtuihan se selvästi hämärissä olosuhteissa", Cecilia vastasi. 
Annabeth käänsi mietteliäänä katseensa pianoa kauniisti soittavaan Alianoriin. Kadonneistä hänen mieleensä nousi Gertrude, joka oli aikanaan istunut Nevillejen pianon ääressä. Äkkiä Annabeth huomasi kuinka paljon Alianor muistutti äitiään ja hänellä alkoi nousta huoli siitä, mitä tapahtuisi, jos prinssi Edmund huomaisi saman.
"Mitähän ritari on tehnyt noidan mökillä?" Annabeth pohti yrittäen samalla karistaa mielestään pois sisarensa ja huolensa tämän tyttärestä. 
"Ehkä onnettomuutta rakkaudessa? Kadonnut ritarihan oli naimaton", Cecilia vastasi.
"Hei nyt minä muistan hänen nimensä! Sir Peverell. Ignotus Peverell*", Cecilia sanoi. Annabethin leuka loksahti auki hänen kuullessaan Cecilian sanoman nimen. Yhtäkkiä Annabethille oli selvää miksei Ignotus ollut vastannut hänelle pitkään aikaan.

*Ignotus Peverell on Annabethin aviottoman tyttären isä
****


Cecilian opettaessa Edwinia potalle hän ei voinut olla huomaamatta kuinka paljon helpompaa se oli, kuin yhdenkään muun lapsen aiemmin. Tosin syy siihen ei ollut iloinen toisin kuin muilla, Edwinillä ei ollut voimia vastustella potalle istumista.
Edwin oli monesti kovin väsynyt ja vaati usein ylimääräisiä päiväunia, mikä ei ollut hyvä merkki. Lääkäri Christian Orwell oli käynyt katsomassa poikaa, mutta todennut ettei tämän tilanteelle voinut tehdä paljoa. Hänen määräämänsä lääkkeet vähensivät Edwinin oireilua, mutta eivät kyenneet sitä lopettamaan.
Surullisena Cecilia katsoi Edwinin nopeaa nukahtamista. Gisellen kanssa hän oli valittanut kuinka vaikeaa tyttö oli saada päiväunille, mutta nyt hän olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen saman ongelman.

****
"Henry, minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa", Annabeth aloitti hermostuneena. Henry tiesi hänen, Trudan, Idan, Jasperin ja äidin puolisuudesta, mutta ei kovinkaan paljoa sen tuomista voimista eikä Annabeth tiennyt miten tämä reagoisi uutisiin kruunurpinssin lumoutumsesta.
"Tapahtuiko jotain matkallasi äitimme kotivaltakuntaan?" Henry kysyi miettien matkaa, josta Annabeth oli edelleenkin kovin hiljaa.
"Ei, vaan puolisuuteen", Annabeth vastasi hiljaa pälyillen ympärilleen.
"Sen takia Edmund siis muuttui niin kovasti", Henry sanoi Annabethin pitkän tarinan jälkeen. Valtakunnassa oli kiertänyt paljon arvailuja siitä, mikä oli saanut lupaavalta vaikuttavan prinssin muuttumaan hameenhelmojen perässä juoksijaksi, mutta yksikään ei ollut osannut arvata todellista syytä. Syytä, jota Henry mietti nyt hermostuneena. Mitä jos Edmund päättäisi haluta Alianorin Trudan korvikkeksi?
"Meidän täytyy pitää Alianor kaukana Edmundin silmistä", Henry sanoi päättäväisenä.
Alianorin ja Jasperin syntymäpäivien saapuessa päätettiin ne viettää vain omassa perhepiirissä. Yleensä naimaikään astuttiin suurien juhlien kera, mutta se olisi merkinnyt Edmundin kutsumista paikalle, eikä Henry halunnut ottaa sitä riskiä. Hän vetosi Edwinin terveydentilaan ilmoittaessaan ettei suuria juhlia pidettäisi. Cecilialle Henry oli kertonut osan totuudesta väittäen Edmundin olleen vain syvästi rakastunut Gertrudeen.
Jasperia juhlien puuttuminen ei häirinnyt, eipähän hänen täytynyt katsella Cedric-serkun ärsyttävää naamaa. Tybaltin ja muiden ritarien poikien kanssa he juhlistaisivat yhdessä naimaikäänsä jokin ilta kapakassa eikä siihen tarvittu kaikkien kokoontumista Nevilleille. 
Alianor oli hieman pettynyt siitä ettei juhlia ollut, mutta ymmärsi että Edwin-serkku tarvitsi lepoa. Mahdollisia kosijoita hän pääsisi tapaamaan muutenkin kuin omissa juhlissaan.
Kovin äitinsä näköinen Paroni Jasper Byron
 Lady Alianor Byron, kaunis sekoitus vanhempiaan.
Henry istui hiljaa Alianorin kanssa ja katsoi tämän kasvoja, jotka toivat Gertruden kovin hänen mieleensä. Hiljaisuudessa Henry vielä mietti, mitä hän sanoisi Alianorille syyksi Edmundin välttelylle. Huokaisten Henry päätti kertoa vain sen verran kuin oli pakko, äitinsä puolisuudesta tietäminen olisi vain turha taakka Alianorin kannettavaksi.
"Sinun täytyy tietää yksi asia äidistäsi. Sinun ikäisenäsi hän ja kruunuprinssi viihtyivät hyvin toistensa seurassa. Edmund rakastui pakonomaisesti Gertrudeen, mutta Gertrude ei tähän. Äitisi karatessa naimisiin isäsi kanssa koitti Edmund kaikin eri tavoin saada heidän avioliittoaan mitätöityä ja äitiäsi itselleen siinä onnistumatta. Edmund kantaa kuitenkin edelleen kaunaa isääsi kohtaan ja rakkautta äitiäsi kohtaan, joten sinun tulee olla varovainen hänen kanssaan. Paras olisi, jos et häntä juurikaan koskaan näkisi", Henry kertoi.
"Mitä hän minulle voisi tehdä?" Alianor kysyi hämmentyneenä. 
"Hän voisi yrittää pilata kunniasi. Lupaa minulle, että pysyt parhaasi mukaan kaukana Edmundista", Henry vaati. 
"Minä lupaan", Alianor vastasi miettien mitä kauheuksia kunnian menettäminen voisi aiheuttaa.
Ainoastaan pöllöjen enää laulaessa Alianor ja Jasper seisoivat isovanhempiensa hautojen edessä. Se oli lähin mitä he vanhempiaan pääsivät, nämä kun olivat haudattuina maaseudulle. Alianor oli jakanut kuulemansa tarinan Jasperillekin, mikä herätti heissä jälleen kerran uusia kysymyksiä äidistänsä. Tarinoita ja kysymyksiä oli paljon, mutta vastauksia vain vähän. Äiti oli selvästi tehnyt vaikutuksen moniin erikoisuudellaan, mutta kukaan ei kertonut miten hän oli erikoinen.
"Minä suojelen sinua Edmundin teoilta", Jasper lupasi Alianorille halatessaan tätä. Hän ei aikonut antaa kenenkään pilata siskonsa kunniaa. Alianor oli ainoa Byron jäljellä Jasperin lisäksi eikä hän aikonut antaa mitään pahaa tapahtua tälle.
"Minä tiedän. Mietin vain kuinka eri tavoin asiat olisivat, jos vanhemmat olisivat vielä täällä", Alianor vastasi haikeana. He olivat olleet niin nuoria vanhempiensa kuollessa etteivät ollet koskaan ehtineet oppia näitä tuntemaan. 
"Mietin vain... Jos Edmund tahtoi äitimme, mitä jos hänellä oli sormensa pelissä vanhempiemme kuolemassa?" Jasper sanoi ilmoille häntä vaivaamaan alkaneen kysymyksen.

****
Pelimerkit vaihtoivat omistajaa Henryn, Annabethin aviomiehen Columin ja Cecilian veljen Amadeusin pelatessa pokeria. Henry yritti kovin tutustua vaimonsa veljeen paremmin ja Columin hän halusi pitää lähellään kuullakseen tältä mahdollisesti puolisiin liittyviä juoruja. Vaikka Annabeth oli naimisissa Columin kanssa Henry kantoi tästä silti huolta.
"Oletko vieläkään kuullut Ignotuksesta mitään?" Henry kysyi Columilta kadonneesta ritarista.
"Ikävä kyllä olen. Löysimme hänen pahasti vaurioituneen ruumiinsa jokin aika sitten", Colum vastasi miettien surullisena kuollutta sir Peverelliä.
"Ignotus parka, osaatteko vielä sanoa mitä hänelle kävi?" Amadeus kysyi mietteliäänä. 
"En, kuolema on selvästi jonkin yliluonnollisen aiheuttama. Ensin epäilimme puolisia, mutta rahvas on alkanut taas juoruta metsässä asuvasta noidasta. Yritimme etsiä noitaakin, mutta täysin tuloksetta, metsässä ei joko ole mitään tai sitten noita osaa piilottaa itsensä hyvin. Tosin Ignotus on tunnettu naissuhteistaan, joten en ihmettelisi vaikka hän olisikin suututtanut liian korkea-arvoisen aatelisen makaamalla tämän vaimon kanssa", Colum vastasi ja alkoi sekoittaa kortteja jälleen uuteen kierrokseen.
"Sinun pitäisi opettaa ritareitasi pitämään housunsa jalassa aatelisnaisten kanssa, ties mihin ongelmiin he vielä joutuvat! Pian sinulla voi olla joku maanpetoksesta syytettynä, jos he ryhtyvät kuningatarta tavoittelemaan", Henry naurahti synkästi. Hän ei ollut koskaan tuntenut Ignotus Peverelliä hyvin, mutta mitään huonoakaan hän ei ollut koskaan miehestä kuullut.
"Ei kukaan nyt niin typerä ole!" Colum sanoi naureskellen. "Tai no, olen kyllä kuullut joidenkin haikailevan herttua Montrosen vaimon perään, mutta se ei olisi onneksi maanpetos. Ja Aldwinkaan tuskin jaksaisi edes välittää mikäli ede huomaisi, mies on suurimman osan ajastaan kapakassa vahvasti humalassa", Colum jatkoi pyöritellen silmiään. Aldwin oli onnistunut aiheuttamaan paljon ongelmia hänen ritareillensa.
"Kunhan pysyisivtä kruunuprinsessa Grethelistä erossa", Henry murahti ja vilkaisi korttejaan. Hän ei halunnut tietää, mitä edelleenkin Gertruden lumoissa olevan Edmund tekisi, jos saisi kuulla vaimonsa pettäneen tätä.

****
"Miksi meillä ei ole enempää rahaa?" William kysyi isältään tämän opastaessa tilikirjojen lukemista pojalle. "Mehän olemme paroneita, ylhäisaatelia! Meillä pitäisi olla suuremmat myötäjäiset Catherinea ja Giselleä varten", William totesi ärtyneenä. Miten hän voisi saada oman siskonsa Cerdicin vaimoksi, jos hänellä ei ollut tarjota tälle muhkeita myötäjäisiä tai tärkeitä sukulaisia?
"Meillä on ollut monta huonoa vuotta peräjälkeen. Vastoinkäymiset ovat onneksi lakanneet viimeaikoina, joten tilanne ei enää huonone", Henry sanoi toiveikkaana. Kummalliset vastoinkäymiset olivat todellakin loppuneet kuin taikaiskusta, mutta Nevillejen rahatilanne oli vieläkin tiukka.
"Mutta me olemme kuitenkin onnekkaassa asemassa, aatelisina meillä on varaa paljon enempään kuin muilla", Henry muistutti. Hän ei halunnut kasvattaa poikaansa ottamaan vaurautta itsestäänselvyytenä.
"Niin, me olemme paroneita", William vastasi hivenen katkerana. Miksei isoisä Edward ollut aikanaan pyrkinyt hankkimaan parempia arvonimiä perheelle? Paroneiden taakse ei jäänyt kovin monia ylhäisaatelista eikä William pitänyt tilanteesta. Jonain päivänä hän nostaisi Nevillejen nimen arvokkaammaksi.

****
Williamin ja Catherinen syntymäpäivien koittaessa päätettiin ne pitää taas perhepiirissä Edwinin sairasteluun vedoten. Todellisuudessa Henry halusi pitää Alianorin kaukana Edmundista, hän oli jopa vaatinut tyttöä lupaamaan ettei tämä osallistuisi kruunuprinssin syntymäpäiville.
William oli ärtynyt vieraiden puuttumisesta, mutta ei sitä silti näyttänyt. Sairas pikkuveli toi hänelle paljon myötätuntoa koulussa, mikä auttoi monesti opettajien kanssa. "Toivon jonain päivänä Nevillejen olevan vähintäänkin markiiseja", William toivoi puhaltaessaan kynttilöitä kermaleivoksen päältä.
Catherine mietti hetken toivettaan ennen kuin kumartui kynttilöiden ääreen. "Toivottavasti löydän samanlaisen rakkauden kuin kirjoissa", Cathreine toivoi luonnonhengiltä.
Äitinsä kopio William Neville
Tätiensä Idan ja Annabethin näköinen Catherine Neville
Juhlien jälkeen Cedric saapui viettämään aikaa Williamin kanssa. Tämä oli ehtinyt viettää omia syntymäpäiviään jo hetki sitten. Cedric ja William olivat ensin pistäytyneet kapakassa, mutta nähdessään isänsä Aldwinin Cedric oli tehnyt täyskäännöksen ja pojat olivat löytäneet tiensä meren rantaan.
"Isäsi ilmeisesti jatkaa edelleen omalla linjallaan?" William kysyi ystävältään. Herttua Aldwin Montrosen tapa juoda, pelata ja maata huorien kanssa ei ollut salaisuus Rosewoodissa, vaan siitä juorusivat kaikki aatelisista rahvaaseen.
"En ymmärrä miten hän voi tehdä näin! Hän tuo pelkkää haittaa Montrosen nimelle käyttäytymisellään ja kaikenlisäksi tuhlaa vielä omaisuutemme", Cedric valitti. Hän oli lapsena ihaillut isäänsä, mutta ei enää. Ihailu oli muuttunut tämän toimintaa seuratessa halveksunnaksi.
William ei tiennyt mitä vastata Cedricin purkaukseen ja päätyi hiljenemään. Yhdessä pojat kuuntelivat aaltojen pauhuntaa ja tuijottivat ulapalle. William ei voinut olla pohtimatta kuinka samankaltaisia heidän molempien suurin ongelma oli, kumpikaan ei ollut tyytyväinen omaan isäänsä. Cedric halveksui isänsä käytöstä ja William puolestaan isänsä kunnianhimon puutetta.
"No ainakin isäsi juo itsensä tuota menoa ennenaikaiseen hautaan. Sen jälkeen sinä olet perheenne pää", William totesi synkällä äänellä.
"Toivottavasti se tapahtuu tarpeeksi pian, kuulin jo hänen käyttäneen Arianan kättä panoksena pelipöydässä", Cedric sanoi katkerasti. Arianan kädestä pelatessaan isä ei ollut onneksi hävinnyt, mutta tulevaisuudesta ei ollut tietoa. 
"Jonain päivänä minä olen kuningas, jos isästäni on haittaa pyrkimyksilleni tiedän mitä tehdä", Cedric jatkoi synkällä äänellä ja tuijotti kaukaisuuteen päättäväisenä.

****
Hermostuneena Henry istui työpöytänsä ääressä. Hän oli parhaillaan tekemässä jotain, mitä pelkäsi katuvansa vielä jotain päivänä suuresti. Henry oli yrittänyt kaikkensa, mutta ei ollut löytänyt mitään muuta tietä tilanteesta ulos.
Pankkiiri Godwin Mercerin astuessa sisään huoneeseen Henry huokaisi syvään hermostuneesti. Nevillejen kohtaamat taloudelliset vastoikäymiset olivat loppuneet samoin kuin alkaneet eli aivain kuin taikaiskusta. Helpotus oli kuitenkin tullut liian myöhään, Nevillet olivat pian saamassa lisää rahaa bisneksistään, mutta se olisi liian myöhään. Perhe tarvitsi rahaa heti, ei vuoden päästä.
"Kutsuitte minut tänne", Godwin sanoi viekkaalla äänellä ja hymyili pahanenteisesti istuessaan Henryn eteen. Henry nielaisi syvään, Mercerit olivat tunntettuja epäonnistuneista pyrkimyksistään nousta parempaan asemaan. Suvulla oli rikkauksia, mutta ei arvonimiä. Arvonimiä he olivatkin tavoitelleet siinä onnistumatta jo sukupolvia. 
"Kyllä", Henry sanoi synkällä äänellä. "Tarvitsen lyhyen lainan", hän aloitti ennen kuin Godwin keskeytti hänet.
"Tiedän kyllä rahatilanteestanne. Minulla olisi tarjota teille parempaa ratkaisua kuin lainaa", Godwin sanoi viekkaalla äänellä.

 ****

****

Tätä osaa tehdessä aloin miettiä jo enemmän lasten tulevia puolisoita ja heräsin huomioon siitä, että Crawfordit ja Montroset ovat sukua melkein kaikille... Olisi ehkä voinut miettiä tarkemmin heidän avioliittojaan suunnitellesssa :D No onneksi olen löytänyt kaikille aika hyvin tulevat puolisot, varsinkin kun tämä sukupolvi tulee esittelemään kaksi uutta aatelisperhettä: Throntonit ja Pemborket, joita molempia tullaan näkemään jo ensi kierroksella (Throntoneja on toki nähty jo aiemminkin). Haasteeseen he eivät toki kuulu, ainoastaan otan heidät mukaan lähinnä tarinan ja simien geeniperimän vaihtelevuuden kannalta etten joudu koko ajan naittamaan samoja perheitä keskenään.

Mitä piditte osasta? Mitä uskotte Godwinin ehdottavan Henrylle?

6 kommenttia:

  1. Oo, jäipä jännittävään kohtaan! Ja nyt pitää odottaa kokonainen kierros ennen kuin päästään taas näkemään Nevillejä. Onneksi muillakin perheillä on mitä mielenkiintoisempia käänteitä meneillään, Rosewoodin parissa ei kyllä ole tylsää hetkeä.

    Oi miten kauniita kaikista lapsista kasvoi! En malta odottaa kaikkia tulevia avioliittoja. Mielenkiintoista nähdä miten olet onnistunut sumplimaan niin ettei tarvitse naittaa sukulaisia keskenään. Osuvaa kylläkin, että melkein kaikki aateliset ovat serkkuja keskenään koska niinhän se meni back inna days. Toivottavasti Edwin selviää aikuisikään asti ja Alianor pysyisi turvassa Edmundilta. Ahaa, William ja Cedric, aavistelen että tämä parivaljakko tulee vielä aiheuttamaan ongelmia valtakunnassa. Kiitoksia kovasti tästä, oli oikein ilo lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista lapsista kasvoi toinen toistaan kauniinpia, harmi vain, että kovin samannäköisiä lapsia on paljon (esim. Cat, Leticia ja Iduna ovat melkein kuin kopiokoneessa painettuja). Avioliitotkin on nyt pitkälti suunniteltu, keskiaikateema tulee pitämään ja perheiden sukulaisuussuhteet kasvavat.

      Et aavista lainkaan väärin Williamin ja Cedricin tulevaisuutta, heistä kuullaan vielä!

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. Olipa kiva nähdä taas Nevillen perheen arkea. Minä mietin, että olisiko Godwin aikeissa naittaa lapsiaan Nevilleille, jos saisi tyttärensä tai poikansa naitettua jollekkin perheen lapsista?

    Lapsilla on kyllä jo omaa dramaansa menossa :D William ja Cedric ovat aikamoinen parivaljakko. Tietysti varsinkin Cedricin käytöksen jollain tavalla ymmärrän, kun hänellä on sellainen isä. Ja Williamin käytös on äidiltään perittyä ja voihan poika olla tavallaan katkera äitinsä kuoleman takia tiedostamattaan. Mutta jännä nähdä kyllä minkälaista ongelmaa he tulevat aiheuttamaan.

    Giselle on ihanan seikkailunhaluinen! Toivottavasti tyttö pääsee kokemaan mukavia seikkailuja eikä pelkästään ladyn arkea. Catherine ja Alianor ovat kyllä kunnon ladyja, toivottavasti vain pojat eivät sekoita heidän päätänsä liikaa. Jasper on kyllä herttainen, muistuttaa niin paljon isäänsä ja äitiänsä luonteeltaankin.

    Voi pikku Edwiniä! Toivottavasti poika vielä vahvistuu. Kuinkahan hänen tulevaisuudessa käy?

    Osa oli oikein mielenkiintoinen! :) ps. Moonlakessa uusi osa taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä veikkaus Godwinin aikeista!

      William ja Cedric ovat valtakunnan kannalta ikävä parivaljakko, mutta tarinaan ne tuovat kyllä piristystä tulevaisuudessa.

      Gisellen seikkailut saattavat jäädä lyhyiksi tai sitten eivät, olen kahdenvaiheilla siitä, kenelle hänet annan puolisoksi... Cat ja Alianor saavat kyllä vielä osansa poikien päänsekoituksesta, toiselle heistä olenkin jo suunnitellut paljon kaikenlaista siihen liittyen.

      Mukava kuulla, että Moonlakessa on uusi osa, sinne siis!

      Poista
  3. Pankkiirista tulee hieman mieleen Pikkusormi, vaikka hänellä ei ollut kuin pari repliikkiä osan lopussa :D Ehkä hän ehdottaa naimakauppoja itsensä ja jonkun perheen tyttären kanssa ujuttautuakseen korkeampaan asemaan?

    Cedric on aika pelottava :o kunnianhimoa ei ainakaan puutu. Williamin seura ei välttämättä tee hänelle hyvää, mutta ainakin siitä saa mielenkiintoisia juonenkäänteitä tarinaan.

    Lapsista kasvoi muuten hurjan hyvännäköisiä, en voinut lakata ihastelemasta! <3 Catherine on oma lempparini! Niin hurjan kaunis <3

    Jossain vaiheessa näemme varmaan taas veden puolisia, kun lapset kerran vaistosivat jo heidän läsnäolonsa.

    Edwin-parka :/ Mitenköhän pitkään poikaparka selviää hengissä?

    Jatkanpa tästä taas seuraavaan lukuun -->

    VastaaPoista
  4. Nyt kun sanot alkaa itsellenikin tulla Godwinista mieleen pikkusormi :D Ehkä se on alintajunnasta muodostunut samanlaiseksi. Hyvä veikkaus Godwinin suunnitelmista.

    Cedric ja William tulevat vielä mylläämään valtakuntaa, juonenkäänteitä on ainakin luvassa!

    Lapset ovat kyllä omastanikin mielestä kauniita kaikki! Toivottavasti heidän geeninsä pääsevät eteenpäin (tosin ei liikaa, Catherine, Iduna ja Leticia näyttävät jo kovin toisiltansa)

    Puolisia on luvassa jo tällä kierroksella ;)

    Kiitos kommentista!

    VastaaPoista