perjantai 18. kesäkuuta 2021

Osa 1.45 Tilly

Aiemmin Tillyillä:
Puolislapsen Sarran kuoleminen aiheutti sadon tuhoutumisen, jonka vuoksi Tristan joutui ottamaan Mercereiltä talonpojille suuren lainan. Perhe alkoi maksaa lainaansa takaisin sadon taas onnistuttua, mutta korkojen vuoksi se ei tuntunut pienenevän millään. Dianalla ja Matthewlla oli puolestaan ongelmia saada lapsia, mihin he hakivat apua maan kansalta. Maan kansan avulla he onnistuivatkin saamaan lapsia: Carolinen, Brianin ja Maeven. Palkkiotaan maan kansa sanoi tulevansa hakemaan myöhemmin. 

Tristanin ja Matildan nuorimmainen Jonah oli tyytymätön tilanteeseensa. Mercereiden lainan vuoksi hänelle ei ollut jäämässä lanttiakaan, vaikka hän kuinka paiskoi töitä Tillyjen tilalla. Hän alkoikin tutustua metsän noitaan Dorothyyn, josta Matthew häntä varoitteli. Suutuksissaan Jonah karkasi Dorothyn mukana viestiä jättämättä. Perhe koitti etsiä häntä siinä onnistumatta. Jonahista ei kuulunut mitään, kunnes hän viime kierroksen lopussa ilmestyi tyttärensä Eowynin kanssa Gillianin luokse tarviten apua Dorothyltä piilotteluun.

Petyr Morinin kanssa naimisiin mennyt Ulrika sai kahden normaalin tyttärensä Tillien ja Elenan jälkeen pojan, joka osottautui isänsä kaltaiseksi tulen puoliseksi. Perhe päätti piilotella poikaa ja sitoa tämän punaiset silmät piiloon. Pian Tomin syntymän jälkeen Morineiden oven eteen jätettiin pieni puolislapsi kirjeen kera. Ulrika ja Petyr päättivät pitää tytön ja nimesivät tämän Sarraksi Ulrikan kuolleen siskon mukaan. Extrassa Sarra paljastui Annabeth Woodvillen ja sir Ignotus Peverellin äpäräksi. Sitä tosin kukaan muu ei tiedä. 

Perheen elo sujui muuten hyvin, mutta Caroline alkoi imeä koulussa oppeja puolisista. Hän alkoikin halveksua isovanhempiaan näiden Sarran piilottelun vuoksi. 

Hedelmäpuun oksa naksahti poikki Tristanin puristaessa työkaluaan kiinni. Oksan tipahtaessa Tristan sai väistettyä sen juuri ja juuri. Vanhuuden kangistamat liikkeet saivat hänet kuitenkin horjahtamaan. Tristan sai korjattua tasapainon juuri ja juuri kaatumisen välttääkseen. Kätensä hän joutui kuitenkin laskemaan alas, tuntui kuin hän ei olisi enää jaksanut niitä nostaa.
Väsymys painoi Tristanin kehoa tämän tiputtaessa sakset maahan. Hänen käsissään ei ollut enää samoja voimia mitä nuorena, jos niissä oli voimia ylipäätään. Yhtäkkiä väsyneen Tristanin silmissä alkoi sumentua ja hän joutui korjaamaan taas tasapainoaan. 
Horjahduksen jälkeen valtava yskänpuuska alkoi vaivata Tristania. Yskiessään Tristanista tuntui, kuinka hän ei olisi saanut enää happea. 
Matthew kuuli isänsä yskimisen ja ryntäsi tämän luokse. Mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä, Tristan oli jo kaatunut elottomana maahan. Raskain sydämin Matt joutui toteamaan isänsä sykkeen kadonneeksi.

****
Kutsuttuaan papin paikalle isänsä ruumiin siunaamaan ja hoidettuaan hautajaisten alkujärjestelyt Matthew hakeutui vaimonsa seuraan. Järkytys isän kuolemasta oli vielä suuri, eivätkä kyyneleet tulleet. Matthewn oli vaikea ymmärtää, että Tristan oli todellakin kuollut. 
"Isäsi oli hieno mies, toivottavasti pojastamme kasvaa samanlainen", Diana sanoi surullisesti. Hänen karkaamisensa jälkeen Tristan oli korvannut Thomasin paikan isänä Dianan elämässä ja ajatus tämän poismenosta tuntui kovin vaikealta.
Matthew suuteli Dianaa surullisena. Dianan poskilla valumaan alkaneet kyyneleet saivat suudelman maistumaan suolaiselta, mutta se ei Matthewta häirinnyt. Dianan tuoma läheisyys oli ainoa asia, mikä onnistui paikkaamaan isän jättämää tyhjää aukkoa.
"Onneksi olet siinä", Matthew sanoi ja alkoi miettiä äitiään. Miten Matilda pärjäisi ilman pitkäaikaista aviomiestänsä? Pari oli mennyt nuorena naimisiin ja nyt Matilda oli jäänyt täysin yksin.

****
Illan pimentyessä Matilda jäi vielä yksin Tristanin haudalle itkemään. Hautajaiset olivat olleet päivällä ja nyt Matildan aviomies oli todella poissa. Muistot yhdessä vietetyistä vuosista piinasivat Matildaa, kunpa hän vain pystyisi palaamaan niihin takaisin. Tristan oli pelastanut hänet aikanaan Malcolmin pilattua hänen kunniansa, mutta nyt hänen pelastajansa oli poissa.
Uudet nyyhkähdykset valtasivat Matildan hänen ajatellessaan Tristanin ja hänen yhteisiä lapsia. Ulrika ja Matthew olivat jääneet lähelle, mutta Gillian asui kaukana, Jonah oli kadonnut ja Sarra kuollut. Matilda pelkäsi menettävänsä pian jonkun muunkin rakkaansa.
"Tristan koki viimeinkin kohtalon, joka hänen olisi tullut kohdata jo likaisen puolisen piilottelusta", Carolinen ääni kuului sanovan Matildan takaa. Hänestä oli ällöttävää kuinka paljon kaikki surivat rikollista. 
"Kuinka sinä saatat sanoa noin? Sarra oli rakas lapsemme, eikä ikinä vahingoittanut ketään", Matilda kivahti ensimmäistä kertaa ikinä Carolinelle. Aiemmin hän oli ollut hiljaa tytön puhuessa, mutta ei pystynyt siihen enää.
"Mistä sinä sen tiedät?" Caroline vastasi nokkavana ja pyörähti ympäri. Hän ei ymmärtänyt mikä hänen isoäitiään vaivasi. Miten tämä ei nähnyt vieläkään tekojensa vääryyttä?

****
Matilda istui hiljaa Gilliania odottaen. Tytär oli saanut tiedon isänsä hautajaisista vasta näiden jälkeen, mutta oli tullut saman tien niistä kuultuaan vierailemaan perheensä luona ensimmäistä kertaa vuosiin.
Gillian halasi tiukasti haurasta äitiänsä eikä voinut olla miettimättä samalla kuinka outoa oli olla taas kotona. Kaikki näytti edelleen aivan samalta, kuin hän olisi vasta eilen kertonut tarinoita Ulrikalle, Petyrille ja Matthewlle takkatulen ääressä.
"Ikävöin häntä niin paljon", Gillian sanoi surullisella äänellä. Isä oli ollut mieheksi poikkeuksellisen läheinen lastensa kanssa ja Gillianin oli vaikea kuvitella elämää ilman tätä.
Surullisina naiset istuivat penkille ja alkoivat muistella Tristania ja hänen kanssaan viettämäänsä aikaa. "Kunpa Tristan olisi vain saanut tietää mitä Jonahille on käynyt. Emme olleet päivääkään puhumatta Jonahista hänen katoamisensa jälkeen", Matilda sanoi murheen murtamalla äänellä. Hänen viidestä lapsestansa yksi oli kuollut, yksi kadonnut ja yksi kaukana palvelemassa. 
Kuullessaan äitinsä äänestä tämän pohjattoman surun Gillian ei voinut olla tuntematta pistoa sydämessään. Hän tiesi mitä Jonahille oli käynyt, mutta oli pitänyt salaisuuden itsellänsä veljensä turvallisuuden vuoksi. 
Pitkään Gillian mietti mitä tekisi, mutta totesi ettei äiti vaarantaisi oman poikansa ja lapsenlapsensa turvallisuutta. "Minä... Minä itseasiassa tiedän mitä Jonahille tapahtui", Gillian sanoi hiljaisella äänellä katsoen samalla ympärilleen ettei kukaan muu ollut kuulemassa. 
"Mitä sinä tarkoitat?" Matilda kysyi hämmennyksen ja toivon sekaisella äänellä. Ehkä hän pääsisi tapaamaan poikansa taas? "Se on pitkä tarina", Gillian sanoi ja alkoi kertoa Jonahista ja tämän lapsesta.
Kuultuaan Gillianin tarinan kyyneleet nousivat Matildan silmiin. Hänen nuorimmaisensa oli elossa ja voi hyvin! Jonahilla oli myös oma pienokainen. Mahdollinen vaara kuitenkin kaihersi hänen sydämessään, mitä jos Dorothy löytäisi Jonahin?

****
Gillianin odottaessa häntä hakemaan tulevia vaunuja tuli Matthew pitämään hänelle seuraa. 
"Joko pääset pian muuttamaan uuteen linnaan? Kuulin sen olevan loistelias. Mutta luonnonhengille kiitos kuninkaan viisaudesta, veroja ei ole juurikaan korotettu linnan rakentamisesta huolimatta", Matthew selitti.
"Pyh, luonnonhenkiä voi kyllä kiittää, mutta ei kuninkaan viisaudesta vaan kruunuprinsessan", Gillian tuhahti. Nopeasti hän huomasi sanoneensa liikaa ja jatkoi: "Mutta linna on kyllä loistelias, palvelijatkin saavat sinne aiempaa enemmän tilaa."
Gillianin toiveista huolimatta Matthewlta ei jäänyt huomaamatta tämän sanomiset. "Kruunuprinsessaa? mitä tekemistä hänellä on verojen kanssa?" Matthew kysyi epäuskoisena. Mitä ihmettä nainen saattoi tehdä veroihin liittyen?
"Mmmm... Kruunuprinsessa Grethel on muistanut pitää tavallisen kansan puolta", Gillian selitti pyrkien paikkaamaan lipsahduksensa. Kukaan ei tiennyt mitä tapahtuisi, jos kansalle selviäisi kuka kuninkaanlinnassa oikeasti asioista päättää.
"Niin tietenkin", Matthew totesi onnellisena. Totta kai kruunuprinsessalta riitti empatiaa myös rahvaalle.
Vaunujen äänien alkaessa kuulua Matthew veti siskonsa lähelle. "Muistathan pysyä kaukana kruunuprinssistä? Hänen puhutaan häväisseen monia ennen kunniallisia naisia", Matthew sanoi miettien samalla Hillien nuorinta tytärtä, joka oli palannut kuninkaanlinnasta ilkeiden juorujen tavoittaessa hänen vanhempansa. Hillien tytär ei myöskään ollut ainoa, jonka puhuttiin lämmittäneen kruunuprinssin sänkyä.

*****
Brianin ja Maeven syntymäpäivät koittivat vielä Tillyjen suruajan ollessa. Tästä syystä juhliin ei kutsuttu ketään vaan ne vietettiin talonväen kesken. 
Diana hymyili innoissaan perheen pienimmäiselle tämän kikattaessa hänen sylissään. Uusi lapsi kasvoi jälleen Dianan vatsassa eikä hän voinut tuntea itseään onnellisemmaksi. Matilda taas auttoi kovin Tristanin näköistä Briania haikeana. Olisipa Tristan ollut näkemässä lasten kasvun.
Äitiinsä tullut Maeve Tilly
Kovin isänsä näköinen Brian Tilly

*****
Dianan hikiset kädet tarttuivat kaivoon kiinni ja alkoivat vetää. Kuuma kesäpäivä oli kaikkea muuta kuin miellyttävää raskaana ollessa, mutta siltikään Diana ei uskaltanut valittaa. Ainakin hänellä oli lapsia. 
Ahnaasti Diana joi kaivosta nostamaansa viileää vettä. Ainakin raskaus oli jo melkein puolivälissä, kovin kauaa hänen ei tarvitsisi jaksaa. Sitten hän saisi käsivarsilleen taas uuden pienokaisen päiviään piristämään.
Dianan hieroessa tyytyväisenä vatsaansa kuuli hän takaansa kälynsä lähestyvät askeleet. Ulrika pysähtyi surullisen näköisenä vähän matkan päästä Dianasta miettien samalla, miten hän uutiset naiselle kertoisi.
Hetken mietittyään Ulrika päätti kertoa uutiset suoraan, kiertelemättä. "Olen pahoillani, mutta Petyr kuuli isäsi kuolleen jo jokin aikaa sitten", Ulrika sanoi surullisella äänellä.
Kuullessaan Ulrikan sanat Diana tunsi sydämensä pysähtyvän rinnassaan. Hän ei ollut nähnyt isäänsä kertaakaan yli kymmeneen  vuoteen, mutta menetys tuntui silti syvällä. Diana tiesi isänsä toimivan vain äitinsä käskystä ja olikin haaveillut Britan kuolevan ensin ja tekevän Thomasille tilaa toimia oman tahtonsa mukaisesti.
Siirtyessään takaisin töidensä pariin Diana ei voinut olla miettimättä isäänsä ja kaikkia heidän yhdessä viettämiään hetkiä. Thomas oli aina ollut rakastava isä. Hieman etäinen ehkä, mutta niin kaikki muutkin isät olivat. Britan vaikutusvallan alle jääminen oli painanut Thomasia kovin alas, joten isän kuolema ei loppujenlopuksi ollut suuri ihme. Ihme, että tämä oli jaksanut niinkin pitkään vaimonsa kynnen alla.
Miettiessään edesmennyttä isäänsä Dianan ajatukset alkoivat harhailla tulevaisuuteen. Hän ei ollut nähnyt Danielia ja Jeanneakaan kertaakaan karkaamisensa jälkeen. Alysin tapaamiset olivat loppuneet tämän ehdotusten jälkeen*. Dianalla ei ollut jäljellä enää ketään lapsuudenperheestänsä. Jeanne ei antaisi hänelle ikinä anteeksi ja Alys oli kieltänyt hänet hänen säätynsä takia. Daniel oli Thomasin tavoin Britan käskytettävissä, eikä Diana tiennyt miten tämä tulisi toimimaan Britan kuoleman jälkeen.

(*ks. osa 1.40)
Huokaisten Diana kääntyi pois altaan vierestä. Lapsena Gillianin kanssa leikkiessään hän ei ollut ikinä osannut kuvitella asioiden päättyvän näin. Gillian oli ainoa jonka Diana oli lapsena tuntenut joka hänelle enää puhui. 

****
Kesän jatkuessa pidemmälle koitti uusien kylvöjen aika. Pitkään Matthew oli pohtinut milloin hän aloittaisi kylvöt. Ensimmäistä kertaa ikinä hän teki päätöksen itse Tristanin sijaan.
Avukseen Matthew oli saanut kasvaneen Brianin ja muistoissaan hän kykeni palaamaan nopeasti takaisin vuosien taakse, aikaan jolloin hän, Petyr ja Tristan olivat kylväneet Tillyjen maita kolmistaan. Kolme miestä Tillyjen maita varten tarvittiinkin, joten Tristanin kuoleman vuoksi perheen naisväki osallistui usein miesten töihin.
Kuokkiessaan maata Tristan ei voinut olla pohtimatta huolissaan isänsä ottamaa lainaa. Tristanin kuoleman jälkeen laina oli siirtynyt Tillyjen tilan mukana Matthewn vastuulle. Korot juoksivat nopeasti eikä lainaa oltu vielä maksettu juurikaan takaisin. Matthew ei voinut olla pelkäämättä mitä kävisi, jos sato olisi huono.

*****
"Kuulitko jo? Petersonien emäntä jäi kiinni vauvansa puolisuuden piilottelusta. Huomenna hänet hirtetään! Ehkä isä antaisi luvan mennä katsomaan. Ingallsitkin ovat menossa", Caroline intoili. Hän ei ollut vielä päässyt näkemään yhtiäkään hirttäjäisiä, mutta ehkä hän tällä kertaa saisi luvan.
Brian katsoi vieroksuen siskoaan. Miten tämä saattoi olla niin innoissaan hirttäjäisistä? Petersonien emäntä oli kaiken lisäksi ollut aina kovin mukava pysähtyessään juttelemaan äidin ja Matildan kanssa. Brian ei nähnyt mitään hienoa siinä, että niin mukavaa naista oltiin hirttämässä.
"Älä nyt näytä tuolta, ihan oikea kohtalo puolisen piilottelijoille. Matildankin olisi kuulunut kokea sama", Caroline sanoi halveksuen ja kieltäytyen kutsumasta Matildaa isoäidikseen. Brianin katseen muuttuessa hämmentyneeksi Caroline jatkoi. "Ai eikö sinulle ole vielä kerrottu, no minä näytän. Tule perässä", Caroline sanoi ja viittoi Brianille.
"He kehtasivat vielä pystyttää muistomerkinkin!" Caroline pauhasi. "Tristan ja Matilda piilottelivat puolista, meidän tätiämme Sarraa. Sen takia kaikki välttelevät heitä ja isää", Caroline sanoi ja potkaisi maata muistomerkin edessä. Jos hän saisi päättää koko perheen häpeästä muistuttava merkki poistettaisiin. Tillyjen sekaantuminen puolisiin oli alkanut painua jo unohduksiin Tristanin kuoleman jälkeen, mutta välillä Caroline sai edelleenkin kuulla siitä.
"Puolista?" Brian kysyi hämmentyneenä. Jos he kerta olivat syyllistyneet rikokseen, miksi heitä ei oltu hirtetty? "Niin. He selvisivät hirttopuulta, sillä ritarien komentaja sir Woodville puhui heidän puolestansa. Kuulemma eivät olleet ymmärtäneet tyttärensä puolisuutta. Georgina Ingalls sanoi kuitenkin, että se varmasti johtui Matildan menneisyydestä, hänellä ja sir Woodvillellä juoruttiin kuulemma aikanaan olleen suhde", Caroline selitti.
Brian katsoi vaivautuneena käsiään. Isoäiti ja isoisä eivät koskaan olisi piilotelleet ketään pahaa tai pystyttäneet tälle muistomerkkiä! Uskoen isovanhempiensa virheettömyyteen Brian saattoi todeta jonkinlaisen virheen käyneen. Ehkä puoliset olivat pahoja, mutta Sarra ei ollut näiden tavoin? Ehkä täti oli ollut poikkeus?
"Ehkä Sarra ei ollut paha? Eivät isoäiti ja isoisä tahalleen aiheuttaisi muille ongelmia", Brian sanoi aristellen.
"Älä edes puhu tuollaista! Jos sanot noin koulussa saat kepistä ja joudut tarkkailtavaksi", Caroline henkäisi kauhuissaan. Miten Brian saattoikaan puolustella Matildaa ja Tristania.

****
Viimeisten töiden jälkeen Brian istui kahden Matthewn kanssa syömässä. Perheen naisväki oli jo painunut nukkumaan ja keittiössä vallitsi hiljaisuus aterimien ja lautasten kolinan alla. Pitkään Brian mietti miten esittäisi asiansa, mutta sanat tuntuivat jumittuvan hänen kurkkuunsa. Brian pelkäsi mitä hän saisi vastaukseksi kysymykseensä. "Isä miksi isovanhemmat piilottelivat Sarraa?" Brian lopulta kysyi.
Matthew laski raskain sydämin lusikkansa pöydälle ja mietti mitä vastaisi. Lopulta hän päätti kertoa koko totuuden Sarrasta. Petyristä kertomisen Matthew jätti kuitenkin väliin, sillä hän ei halunnut missään nimessä vaarantaa Morinien perheen turvallisuutta.
Brian kuunteli isänsä tarinaa mietteliäänä. Sarra ei ollut ikinä satuttanut ketään ja silti hänet oli haettu pois. Toimivatko ritarit kenties liian nopeasti? Tuliko kaikista puolisista oikeasti pahoja aikuistuttuaan?

*****
Yhdessä Charlesin kanssa Caroline lauloi ja taputti käsiään leikin mukaisesti. Ingallsien vanhin lapsi Charles oli ollut jo vuosia Carolinen paras ystävä. Yhdessä he leikkivät ja jättivät huomiotta kaikki toisestaan kuulemansa juorut. Carolinea seurasivat vähenemään päin olevat juorut Sarrasta ja Charlesia puolestaan seurasivat enenemään päin olevat juorut tämän vanhemmista. Mitä vanhemmaksi Charles kasvoi, sitä vähemmän hän näytti isältään tai siskoiltaan ja se jos mikä oli omiaan aiheuttamaan puhetta. Suorastaan kilvan juorukellot koittivat arvata kuka Charlesin oikea isä oli. Georgina ja Adam sitkeästi sanoivat Charlesin olevan Adamin poika, mutta harva sitä Carolinen lisäksi uskoi.
Matildan kävellessä ohi Caroline ja Charles hiljenivät ja tuijottivat tätä. Nopeasti Charles veti Carolinen lähemmäs ja alkoi kuiskia kuulemiaan uutisia. "Äiti sanoo, että äitisi vanhemmat ovat rikkaita kauppiaita. Sinulla on kuulemma jopa aatelisia serkkuja!" Charles kuiskasi hiljaa.
Caroline tunsi leukansa loksahtavan auki. Aatelisia serkkuja? Hän tiesi äitinsä karanneen naimisiin isänsä kanssa, mutta juurikaan sitä enempää ei äidin lapsuudenperheestä puhuttu. Isästään Thomasista ja veljestään Danielista Diana joskus puhui lämpimään sävyyn, mutta siihen se aika lailla jäikin. Joskus hän saattoi tosin kirota äitiään, mutta sitä enempää Caroline ei tiennyt.
"Mutta eihän se voi olla mahdollista. Miksi kukaan karkaisi talonpojan vaimoksi, jos olisi rikkaasta perheestä?" Caroline kuiskasi hämmästellen Charlesille ja unohti saman tien koko jutun. Aatelisia serkkuina? Ei todellakaan.
Charlesin siskon Maudin tullessa hakemaan tätä syömään Charles halasi Carolinea tiukasti hyvästiksi. "Aatelisia serkkuja tai ei, yhtä kaunis sinä silti olet", Charles sanoi ujosti ja sai Carolinen punastumaan.

****
Petyrin ja Matthewn korjatessa Mornieden rikki mennyttä aitaa istui Matilda Morineiden naisväen kanssa viettämään iltaa. Elena kutoi itselleen uutta mekkokangasta, Tillie, Matilda ja Ulrika istuivat rupatellen ja Sarra ja Tom leikkivät sopuisasti lattialla.
"Onneksi minun ei enää tarvitse käydä koulussa, aloin olla jo ihan loppu pappien puolispuheiden kuuntelusta. Miten he voivat olla niin tuomitsevia syntyperän takia?" vasta naimaiän saavuttanut Tillie pauhasi. 
"Jos papit vain suostuisivat tutustumaan puolisiin ennen kuin tuomitsevat heidät", Matilda sanoi raskain sydämin. Aikanaan hän oli pelännyt tyttärensä Sarran vuoksi ja nyt pelko oli suuntautunut kohti Morineiden perhettä. Sarran kohdalla pelko oli käynyt toteen eikä Matilda voinut muuta kuin rukoilla luonnonhenkien suojelusta tyttärensä perheelle.
Sarran ja Tomin purskahtaessa nauruun Matilda tunsi kuinka kyyneleet pyrkivät hänen silmiinsä. Viattomat lapset joutuisivat elämään koko elämänsä pelossa. Onneksi heillä oli kuitenkin toisensa, yhdessä he voisivat suojella toisiaan parhaansa mukaan. Kaikkien toiveiden mukaisesti Tom ja Sarra tulivat myös hyvin toimeen. Hyvät välit pelastaisivat nämä vielä monelta murheelta, olivathan Petyr ja Ulrika päättäneet lasten menevän aikanaan naimisiin keskenään.
Kuullessaan ääniä oven takaa Tom hyppäsi ylös ja kaivoi nopeasti taskustaan valkean liinan, jota hän käytti punaisten silmiensä peittämiseen. Morinit sanoivat Tomin sairastavan samaa tautia kuin Petyr, joka teki silmät araksi kaikelle valolle. Tästä syystä kumpikaan heistä ei ikinä liikkunut missään ilman silmiä peittävää liinaa. Tulen puoliset tunnistettiin perheen onneksi useimmiten normaalia lämpimämmästä ihosta, joten kukaan ei osannut käskeä heitä näyttämään silmiään. Normaalia lämpimämpää ihoakaan Petyrillä ja Tomilla ei ollut, joten näitä ei oltu koskaan vielä epäilty.
"Se on vain isä", Tomin mukana noussut Sarra rauhoitteli. Morineiden perheen vaalean löytölapsen mukana tullut kummallinen voide ja ohje sen valmistamiseen olivat tulleet käyttöön tytön syntymäpäivien jälkeen. Normaalia hieman viileämmän ihon lisäksi tytön kasvoille oli ilmestyneet oudot kuviot, joiden peittämiseen voidetta käytettiin. Sarran ihokaan ei onneksi ollut liian viileä, joten vain harvat edes sitä huomasivat ja näin ollen Sarrakin oli pysynyt turvassa.
"Muistiko isä tuoda lisää lankoja kangasta varten?" Elena kysyi isältään oven auetessa. Morineiden taloudellinen tilanne oli kohentunut Sarran tulon jälkeen, jonka ansiosta tytöille oli varaa hankkia uudet mekot. Ulrika ja Petyr olivat pohtineet oliko perheen taloudellisen tilanteen kohenemisella jotain tekemistä Sarran kanssa. Petyr ja Tom tunuitvat tuovan terveyttä lähimmilleen tulen luonnonhenkien tapaan, joten oliko Sarra kenties veden puolinen, joka toi vaurautta veden luonnonhenkien tapaan?
"Elena anna isän edes tulla sisälle asti", Ulrika naurahti tyttärensä kärsimättömyydelle. Elenan syntymäpäivät lähenivät ja tyttö oli päättänyt vakaasti saada ommeltua itselleen uuden mekon ennen sitä.

*****
Diana tunsi mekkonsa kastuvan Maeven räiskyttäessä kylpyvettä nauraen. Jonain muuna aikana kastuminen olisi saattanut häiritä Dianaa, mutta kuumana kesäpäivänä se soi lähinnä helpotuksen pitkällä raskaana olevalle naiselle. 
"Ääättä, äättä!" Maeve jokelsi ja räiskytti hieman lisää vettä. Diana nauroi nuorimmaiselleen ja tunsi samaan aikaan kovan potkun mahassaan. Mikään muu ei tehnyt Dianaa yhtä onnelliseksi kuin hänen yhä kasvava lapsikatraansa. Dianan onnea varjosti kuitenkin maan kansalle annetun lupauksen varjo. Lupauksesta oli jo kymmenen vuotta eikä maan kansa ollut saapunut vaatimaan vastapalvelusta. Jokin Dianan sisällä kuitenkin kertoi näiden vielä joku päivä tulevan.
Nopeasti Diana pyrki karistamaan murheet mielestään asettaessaan taaperoaan päiväunille. Luvatusta palveluksesta eivät tienneet muut kuin Diana, Matthew, Matilda, Ulrika ja Petyr ja Diana halusi pitää tilanteen sellaisena. Lapset eivät joutuisi kärsimään Dianan ja Matthewn antamasta lupauksesta, sen hän oli päättänyt.
Diana suuteli Maevea epäilyksen hiipiessä uudestaan hänen mieleensä. Mitä jos maan kansa vaatisi jotain hänen lapsiinsa liittyvää? Dianalla ei ollut mitään millä suojella lapsiaan maan kansalta, jos nämä päättäisivät haluta näiltä jotain.

****
Tillyjen istuessa yhdessä päivälliselle Caroline otti tapansa mukaisesti paikan mahdollisimman kaukana isoäidistänsä. Vuosien vieressä tämän kokema halveksunta Matildaa kohtaan ei lainkaan helpottunut vaan päinvastoin paheni. Matthew ja Diana olivat koittaneet kaikkensa tytön mielen muuttamiseksi, mutta mikään ei auttanut. Liikaakaan he eivät uskaltaneet yrittää, jotta he eivät itse leimautuisi tytön silmissä puolisten sympatisoijiksi.
"Joko olet nähnyt miten Georgina leipoo uskomattoman hyviä sämpylöitään? Olisin valmis antamaan melkein mitä vain hänen reseptistään", Diana kysyi paljon Ingallseilla aikaansa viettävältä Carolinelta.
"En, hän on vakaasti päättänyt pitää salaisuuden perheessään. Georgina ei ole vielä edes opettanut Maudia tai Ebbaa", Caroline vastasi pettyneenä. Hänkin olisi halunnut oppia leipomaan Ingallsin emännän kuuluisia leipiä.
"No ehkä vielä joku päivä", Diana vastasi miettien samalla kuumeisesti mistä voisi tyttärelleen puhua. Carolinen kanssa oli vuosi vuodelta aina vain vaikeampaa löytää yhteistä puhuttavaa, mikä ei millään tavalla voinut ohjautua puolisiin.
"Minäkin voisin opettaa sinulle muutaman hyvän respetin", Matilda koitti varovaisesti, mutta Caroline ei reagoinut. Tytön mutustaessa hiljaa ruokaansa Matilda tunsi piston sydämessään. Pienenä Caroline oli aina kaivannut mummonsa seuraa, mutta ei enää.
Yhtäkkiä Dianan parahdus keskeytti perheen ruokahetken ja sai Matthewnkin nousemaan tuolistansa. Synnytys oli alkanut. Kiireesti Matthew lähti noutamaan Groverien emäntää, Dianan eleistä päätellen aikaa ei olisi tarpeeksi luostariin asti lähtemiseen.
Matthew oli ollut oikeassa ja pian Groverien emäntä ojensi pienen pojan hänen syliinsä. Äidinisänsä silmät perinyt poika nimettiinkin äitinsä toiveiden mukaisesti Thomas Tillyksi.
Onnellinen Matthew silitti vastasyntynyttä. Poika oli terve ja vaikutti normaalilta, mikä oli kaikki mitä Matthew oli toivonut. Millään muulla ei ollut väliä.

*****
Thomasin syntymän jälkeen aika tuntui taas liitävän uuden vauvan vaatiessa huomiota. Ennen kuin kukaan huomasikaan olikin jo Maeven syntymäpäivien aika. Tytön juhliin kutsuttiin Morinit ja Ingallsit.
Matthew puhalsi levottomasti kakkua kohti kurotteleva Maeve sylissään kakun päälle asetetut kynttilät. Oikeaa määrää kynttilöitä ei ollut niiden kalleuden vuoksi, mutta se ei Maevea häirinnyt.
Äitiinsä tullut Maeve Tilly
Juhlien loputtua Maeve ja Elena kiipesivät yhdessä puumajaan leikkimään. Tillie oli omasta mielestään jo liian vanha leikkeihin ja Ulrika oli käskenyt Sarran jo kotiin pitääkseen tämän kaukana Carolinesta. Elena puolestaan oli pitänyt huolen siitä, ettei Caroline nähnyt tyttöjen karkaamista puumajalle, tämä kun ei pitänyt lainkaan serkkunsa tavasta puhua puolisista.
"Merirosvoja paarpuurissa, valmistautukaa taistoon!" Elena huusi kovaan ääneen nauttien samalla yhdistä viimeisistä leikeistään. Pian hänkin jo kasvaisi ja joutuisi vetäytymään Tillien kanssa kapioiden valmistamiseen leikkien sijaan.
Maeven liukuessa alas puumajasta leikkimiekkoja etsiessään ilmestyi Caroline leikin äänien houkuttelemana paikalle. Harmissaan hän katsoi Elenaa ja Maevea, miksi häntä ei oltu pyydetty mukaan?
Nähdessään Carolinen Elena synkistyi. Serkku edusti hänelle kaikkea sitä, minkä takia Morinit elivät jatkuvassa pelossa. Jos isä, Tom ja Sarra paljastuisivat vietäisiin heidät kaikki pois ja äiti päätyisi hirttopuuhun. Tilliekin ehkä, katsottiinhan tämä mahdollisesti jo tarpeeksi vanhaksi ollakseen syyllinen puolisten piilotteluun.
"Pääsenkö minäkin mukaan?" Caroline kysyi serkultaan varovaisesti. Vuosien saatossa serkut tuntuivat pitävän Carolinesta aina vähemmän ja vähemmän, mikä häiritsi häntä syvästi.
"Minun pitää jo mennä kotiin", Elena vastasi ja käänsi nopeasti katseensa pois serkustaan. Mitä jos hän katsoisi Carolinea liian pitkään? Aavistaisiko serkku Elenan ja muiden Morineiden piilottelevan valtavaa salaisuutta? Miksi serkusta oli kasvanut niin tuomitseva ja moralisoiva kaikkia kohtaan?
Katsoessaan Elenan poistuvaa selkää Caroline harmistui entistä enemmän. Aiemmin Elena ja Tillie olivat leikkineet hänen kanssaan, mutta nykyään hän ei ollut kuin vilkaisun arvoinen näille. Caroline koitti kaikin tavoin pelata yhteiskunnan sääntöjen mukaan ja saada ystäviä Tillyjen maineesta huolimatta, mutta välillä se vain tuntui olevan kovin vaikeaa.

*****
Koulun jälkeen Charles saapui jälleen kerran Carolinen seuraksi. Yleensä Caroline oli iloinen pojan seurassa, mutta tällä kertaa muut asiat painoivat häntä liikaa. "En ymmärrä miten Maeve teki sen! Kaikki rakastavat häntä koulussa!" Caroline tuhahti ärtyneenä. Hän oli yrittänyt kaikkensa ollakseen suosittu koulussa, mutta ei ollut koskaan siinä onnistunut. Maeve oli puolestaan onnistunut jo ensimmäisenä viikkonaan koulussa saamaan kaikki pitämään hänestä. Tytöt leikkivät mielellään Maeven seurassa ja pojat seurasivat tämän tekemisiä hurmautuneina. Caroline ei voinut olla tuntematta itseään huonommaksi ja pohtimatta johtuiko Maeven suosio heitä eniten erottavasta asiasta. Toisin kuin isäänsä tullut Caroline, Maeve oli kaunotar äitinsä tapaan. Toisenlaiseen mekkoon puettuna sisko olisi voinut mennä ladystä. Caroline ei ollut ennen juurikaan pohtinut ulkonäköänsä, mutta kaunis pikkusisko sai hänet siitä piinallisen tietoiseksi.
"Minä pidän sinusta enemmän", Charles sanoi lohduttavasti. Hänkin oli huomannut Maeven suosion ja kuullut kuinka muut koulun pojat puhuivat tästä. Carolinen siskolla ei tulisi olemaan mitään ongelmaa kosijoiden löytämisessä puuttuvista myötäjäisistä huolimatta.
Caroline halasi Charlesia kiitokseksi. Huoli silti nousi hänen mieleensä. Tillyjen taloudellisen tilanteen vuoksi Carolinelle ja Maevelle ei ollut myötäjäisiä, mikä huononsi kovin heidän mahdollisuuksiaan avioliittomarkkinoilla. Maeven kauneus toisi tälle kosijoita, ei ehkä rikkaita tai nuoria, mutta avioon sisko pääsisi. Caroline puolestaan... Peiliin katsoessaan hän ymmärsi ettei ollut kaunotar eivätkä hänen ulkoiset ominaisuutensa hänelle kosijoita toisi. Ajatellessaan Maeven kauneutta Caroline tunsi kateuden piston sydämessään.
"Pian onmeidän molempien syntymäpäivät ja pääsemme pian osallistumaan markkinoiden rientoihin. Pitäisikö meidän harjoitella jo hieman tanssiaskelia?" Charles kysyi ujosti, mihin Caroline vastasi punastumalla ja nyökkäämällä varovaisesti. 
Tanssin pyörteissä Caroline onnistui hetkeksi unohtamaan Maeven ja tämän kauneuden. Hetken hän saattoi kuvitella olevansa aatelislady valmistautumassa ensimmäisiä tanssiaisiaan varten. Valitettavasti haavekuva kesti vain hetken ja Caroline heräsi unelmistaan tuntiessaan tikun iskeytyvän hänen jalkaansa rikkoutuneen kengänpohjan läpi. 

*****
Kuten Charles oli jo todennut, pian saapuivat Carolinen syntymäpäivät. Tämän kanssa juhliaan vietti yhtäaikaa Thomas, minkä takia juhlat vietettiin vain perhepiirissä. Lapsille syyksi sanottiin Matthewn alkeilla oleva "vilustuminen", mutta todellisuudessa Matildan ja Matthewn mielessä painoi vuosikausia sitten vietetyt Sarran syntymäpäivät. Mitä jos Thomaskin kasvaisi valtavien korvien kanssa?
Diana katsoi nuorimmaistaan peläten samalla minkä näköinen tästä tulisi. Kasvaisiko tälle yhtä suuret korvat kuin Dianan aviomiehen kuolleelle siskolle? Menettäisikö Diana poikansa? Jostain syystä Diana tunsi epämiellyttävän kaiherruksen sisällään ja pelkäsi sen takia poikansa puolesta.
Caroline oli ärtynyt ettei Charles ollut saanut tulla hänen juhliinsa, mutta nieli pettymyksen kuuliaisen tyttären tavoin. Kapinointia hänellä ei riittänyt muuhun kuin isoäitinään kohtaan. Puhaltaessaan kynttilöitä Caroline esitti toiveensa luonnonhengille "Pääsisinpä arvostettuihin naimisiin", Caroline toivoi.
Isänsä näköiseksi kasvanut Caroline Tilly
Henellien ulkonäön perinyt Thomas Tilly.
Kynttilöiden puhaltamisen jälkeen Tillyt ja Morinit istuivat yhdessä nauttimaan Dianan leipomista kakuista. Herkut olivat harvinaisia talonpoikien pöydässä ja niistä otettiin kaikki irti tilaisuuden koittaessa.
Sarra tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäpiitään pitkin Carolinen istuessa hänen viereensä. Valtava halu varmistaa lusikan peilaavasta pinnasta kasvojen merkkien peitossa olo iski häneen samoin tein, mutta vaivoin Sarra taisteli sen pois. "Älä herätä mitään huomiota, se voi koitua kohtaloksi." Ulrikan sanat pyörivät Sarran mielessä ja vaivoin hän piti lusikkansa alhaalla.
"Olen kyllä harmissaan siitä, ettei tyttöjä kaivata enää kouluun naimaiän saavuttamisen jälkeen. Papit ovat kovin viisaita ja urhoollisia puolisia vastaan taistellessaan. Luonnonhenkien siunausta heidän työlleen", Caroline sanoi muiden nyökytellen kiusaantuneina tämän puheille. Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään vastaan Carolinelle, pelko puolisten myötäilijäksi leimautumisesta oli liian suuri.
Sarra ei voinut enää kuunnella enenpää ja loikkasi pois tuoliltaan edes vilkaisematta Carolineen. Tytön intohimoinen omistautuminen pappien sanalla karmaisi Sarraa.

****
Juhlien jälkeen Matthew ja Diana vetäytyivät yhdessä ihailemaan tähtiä. Pieniä lapsia ja tilaa hoitaessa omaa aikaa oli välillä vaikea löytää, joten pariskunta otti ilon irti pienistäkin hetkistä.
"Näetkö tuon tähtiryhmän? Se muistuttaa aivan karhua", Matthew sanoi ja osoitti taivaalle.
"Mmm", Diana mumisi ja alkoi kohottautua. Yhtäkkiä hänestä oli alkanut tuntua, kuin joku tarkkailisi heitä.
Hermostuneena Diana hyppäsi ylös. "Mitä nyt?" Matthew kysyi huolissaan vaimonsa yhtäkkiä hermostuneeksi muuttuneesta olemuksesta. "Ihan kuin joku tarkkailisi meitä", Diana vastasi hermostuneena ympärilleen pälyillen.
Nähdessään kuin puusta kasvavan naisen Dianan ja Matthewn molempien sydämet jättivät yhden lyönnin välistään. Maan kansa oli saapunut heidän luoksensa.
"Olen tullut hakemaan sen, mitä minulle on luvattu."

*****
*****
*****

 Sainpas tämän viimeinkin julkaistua, taukoa kerkesi jo hieman muodostumaan. Pituutta osalle kertyi ihan hyvin, joten ehkä se selittänee kulunutta aikaa. Seuraava osa onkin sitten kierroksen viimeinen, extrassa päästään kurkkaamaan taas luostarin muurien sisäpuolelle. 

Mitä piditte osasta? Entä mitä uskotte maan kansan haluavan Tillyiltä?

7 kommenttia:

  1. Huih nyt maankansa sitten saapui, mun veikkaus olisi että he vievät Thomasin :/ Sitä en kyllä osaa sanoa, että miksi, jos Thomas ei ole kuitenkaan puolinen. Mutta tuli nyt sellainen tunne, että hänen vuokseen..

    Tillyillä oli mielenkiintoista arkea. Carolinesta en kyllä tykkää yhtään, mutta hän aiheuttaakin perheeseen luultavasti lisää vielä draamaa, joten siksi kyllä hyvä. On myös mielenkiintoista nähdä päätyvätkö Caroline ja Charles yhteen. Charlesta oli muutenkin mielenkiintoista nähdä, poikahan on tullut aivan Edmundin näköiseksi :o ​

    Tom ja Sarra ovat kyllä sööttejä puolislapsia, ihanaa jos päätyvät yhteen :3 Millaisiahan lapsia syntyy tulen ja veden puolisten välille? Oli kiva muutenkin nähdä Morinien arkea samalla!

    Maeve on kyllä hurmaava, äitiinsä tullut selkeästi! Ja samoin Brian vaikuttaa kivan kiltiltä tyypiltä.

    Hyvä osa oli. Odotan innolla taas seuraavaa osaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit oikein yhteen suunnitelmistani, vielä tosin en ole lyönyt lukkoon minkä niistä toteutan. Katsotaan siis lähteekö Thomas vaiko ei...

      Caroline ärsyttää itseänikin, mutta draaman takia hän on kovin tarpeellinen hahmo. Charles on kyllä minunkin mielestäni isänsä näköinen, ei ihme että muutkin huomaavat.

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. Oi, jännää! Mitäköhän maan kansa oikein haluaa? Minustakin tuntuu että se liittyy jotenkin lapsiin... Ja nyt pitää odottaa kokonainen kierros ennen kuin näemme Tillyjä jälleen! Onneksi muillakin perheillä riittää juonenkäännettä...

    Caroline on kyllä mielenkiintoinen hahmo, vaikken häntä oikein pystykään symppaamaan. Mutta kiinnostavaa että yksi "omista" kääntyy puolisia vastaan, ja kuulemme hänenkin näkökulmansa. Saapa nähdä mitä tapahtuu jos Carolinelle selviää, kuinka paljon puolisia hänen perheessään oikeastaan onkaan. Lapsi toisensa perään alkaa siirtyä naimaikään, kiinnostavaa nähdä minkälaisia liittoja tulevaisuudessa solmitaan. Kiitoksia tästä osasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Evergreenissä uutta osaa! :)

      Poista
    2. Sinultakin hyvä veikkaus maan kansan haluihin! Vielä kun saisi itse päätettyä mikä suunnitelmistani on paras...

      Carolinesta on tulevaisuudessa vielä harmia, tosin kenelle, sen näkee myöhemmin... Lapsien naimaikä antaa kyllä taas uusia mahdollisuuksia, tällä kertaa tosin ajattelin odottaa hieman pidempään heidän naittamistaan, jotta sukupolvien väliin tulisi hieman isompi ikäero.

      Kiitos kommentista ja siirrympä lukemaan Evergeenejä :)

      Poista
  3. Eiköhän tuo maan kansan vaatimus liity jollain lailla johonkuhun lapsista. Mietinkin, että milloin he mahtavat tulla lunastamaan sen, mikä heille on luvattu. Ja tietenkin osa päättyy cliffhangeriin emmekä saa vielä tietää, mitä he tarkalleen ottaen haluavat :D

    Nauroin muuten tuolle kuvalle, jossa tuo maan kansan edustaja seisoo puun takana :D "En näe heitä, olen siis piilossa!"

    Carolinea tekisi mieli vähän ravistaa, mokoma pikkuvanha konservatiivi. Mutta Charles on selvästi hänen ensi-ihastuksensa, päätyvätköhän he vielä yhteen? Jostain syystä veikkaan, että eivät :D Jotain dramaattista ehtii tapahtua tässä välissä, joka estää sen.

    Ai niin joo, Tristankin sitten kuolla kupsahti :( Osassa ehti tapahtua sen jälkeen niin paljon, että lähestulkoon unohdin sen. Kevyet mullat :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maan kansa pysyi kyllä pitkään piilossa, mutta vihdoinkin on heidän aikansa astua taas näyttämölle. Tullut tosin eivät siitä kovin iloisia tule olemaan. Hyvä arvaus heidän haluistaan! Piiloutumistaitojaan maan kansa voisi kyllä vähän vielä parantaa :D

      Caroline osaa kyllä ärsyttää, hän on myös riidoissa suurimman osan perheensä kanssa, joten koko ajan vielä tappelua haastamassa, kun koitan pelata... Hänestä ja Charlesista tullaan kuitenkin vielä kuulemaan!

      Tristankin meni lopulta, kovin montaa vanhusta ei kyllä ole enää jäljellä. Hassua kuinka haasteen aloittajat alkavat olla pian kuolleita ja kuopattuja.

      Kiitos kommentista :)

      Poista