maanantai 9. elokuuta 2021

Osa 2.1 Baratheon

 

Aiemmin Baratheoneilla:

Velhoksi muuttunut Gillianin veli Jonah saapui kuninkaanlinnaan pienen tyttärensä kanssa paettuaan tytön pimeälle polulle eksyneeltä äidiltä Dorothyltä. Gillian auttoi häntä Grethelin kanssa piiloutumaan. Vastineeksi avustaan Grethel pyysi Jonahilta suojelusta perheelleen pimeitä loitsuja vastaan. 

Jane Flintstonen ja Matthew Tillyn avioton lapsi Ann Flintstone saapui kuninkaanlinnaan palvelijaksi. Gillian ohjeisti tämän linnan tavoille eikä voinut olla samalla huomaamatta tytön kasvojen tuttuutta ja alkoi pohtia olisiko tämä hänen veljensä lapsi. Mitään hän ei kuitenkaan kenellekään sanonut. Annin aika kuninkaanlinnassa alkoi normaalisti kuten muitakin palvelijoita kruunuprinssi Edmund koitti saada tämän sänkyynsä, mutta Ann ei miehelle erityisemmin lämmennyt. Isompia ongelmia Ann onnistui kehittämään prinssi Ramsayn kanssa, joka otti Annin piinattavakseen. 

Tuleva kuningas Alaric kasvoi unelmaprinssinä, jota hänen äitinsä ohjasi ja opetti suuresti. Ramsay seurasi aateliston silmissä veljensä jalanjälkiä, mutta palvelijat ja eläimet pääsivät kokemaan Ramsayn todellisen paljon kylmemmän puolen. Prinsessa Cirilla kasvoi äitinsä opastuksessa ladyksi kohdaten samalla välillä ongelmia epäladymäisen käytöksensä ja keskittymiskykynsä puutten vuoksi.

Kruunuprinsessa Grethel jatkoi valtakunnan asioiden hoitamista ja otti siitä koko ajan enemmän ja enemmän vastuuta aviomiehensä keskittyessä muihin naisiin ja Gertrudesta unelmointiin sekä kuninkaan keskittyessä uuden linnan valmiiksi saamiseen. Valmiiksi uusi linna tulikin ja kuningasperhe pääsi muuttamaan sinne. Valtakunnan asioiden hoitamisen ja lasten kasvattamisen lisäksi Grethelin ystävyys kuninkaanlinnan turvallisuudesta vastaavan sir Ivan Everetin kanssa kehittyi. Mies tunnustikin rakkautensa ja osan lopuksi hän suuteli Gretheliä tämän huoneessa. 

Kuningas Edmund I murehti tulevasta maineestansa ja pelkäsi sen liittyvän lähinnä murhasta hirtettyyn morsiameen. Tämän takia hän haluiskin uuden kuninkaanlinnan vievän valtakunnan huomion muille teille. Uuden linnan valmistuttua Edmundin toive tuntui toteutuvan, mutta kauaa hän ei siitä kerennyt nauttia sillä osan lopuksi Edmund kaatui kuolleena maahan.

Grethelin sydän hakkasi vauhdilla rinnassa Ivanin huulten ja nälkäisten käsien kosketuksesta. Grethel tunsi yhtä aikaa niin paljon. Rakkaus Ivania kohtaan tuntui lämpimältä rinnassa, kauan sitten kuopattu himo poltti kaikkialla minne Ivan koski ja valtava syyllisyyden tunne huusi Grethelin päässä. Hän oli naimisissa ja vaikka hänen aviomiehensä teki mitä sattui, ei Grethelillä itsellään ollut sitä oikeutta. 
Repäistessään itsensä irti Ivanista Grethelistä tuntui kuin joku olisi työntänyt puukon hänen rintaansa. Nuorena Grethel oli halunnut kuningattareksi hinnalla millä hyvänsä. Silloin hän ei ollut tiennyt sen hintaa, mutta nyt hän oli viimeinkin oppinut mikä se hinta oli. Rakkaus. Grethel ei koskaan saisi olla rakkaansa kanssa.
"Minä... Tämä... Me... Meidän täytyy lopettaa. Tä-tämä on maanpetos", Grethel sopersi. "Sinun täytyy mennä ennen kuin kukaan huomaa mitään", Grethel kuiskasi tuskan puristaessa hänen rintaansa. Tuskaisena Grethel käänsi katseensa hetkeksi pois miehestä ja koitti kerätä itseään. Jos hän vielä kerran katsoisi miehen pettyneisiin silmiin antaisi hän periksi houkutukselle.
"Minä... Minä ymmärrän. Rakastan sinua enkä koskaan halua nähdä mitään pahaa käyvän sinulle", Ivan kuiskasi surullisena ja kääntyi pois. Grethel seurasi katseellaan miehen poistuvaa selkää tietäen samalla ettei hän koskaan voisi millään muulla miestä seurata.
Tuskaisena Grethel istui sängylle ja pohti elämäänsä. Oliko hän tehnyt oikean päätöksen aikanaan tavoitellessaan kruunua? Olisiko hänen pitänyt sittenkin tavoitella jotain muuta?

****
Gillian katsoi ylpeänä työnsä jälkeä. Grethelin kampaus oli kuningattarelle sopiva. Se Grethelistä tänään nimittäin tulisi. Edesmenneen kuningas Edmund I:n kuolemasta oli kulunut kuukausi, mikä merkitsi uuden kuninkaan kruunajaisten aikaa. 
Monet eri tunteet kiemurtelivat Grethelin vatsassa hänen katsoessaan itseään peilistä. Tämä päivä oli se, mitä Grethel oli nuoruusvuosinaan tavoitellut. Pian kansa hurraisi kuningatar Grethelille. Grethelistä ei kuitenkaan tuntunut siltä miltä hän oli ajatellut kuningattareksi nousemisen tuntuvan. Vaikka kruunu oli hänen unelmiensa täyttymys, ei Grethel ollut täysin onnellinen. Jotain puuttui. Joku puuttui.
Sisällään myllertävistä tunteistaan huolimatta Grethel keräsi itsensä ja nousi kiittämään Gilliania. "Kiitos kaikesta", Grethel sanoi ja yllätti heidät molemmat halaamalla alempisäätyistä naista. Halaus tuntui kuitenkin olevan paikallaan, ilman Gilliania kaikki olisi paljon vaikeampaa. Toimittihan nainen Grethelille kaikki valtakunnan juorut ja piti huolen siitä ettei yksikään Edmundin makaamista palvelijoista tulisi enää raskaaksi antamalla näille raskauden estäviä yrttejä. 
Hermostuneena Edmund kaivoi kaapista viinipullon ja avasi sen korkin kädet täristen. Lasien kaltaisille hienouksille Emundilla ei ollut mielenkiintoa vaan nopeasti mies otti ja kulautti viiniä suuhunsa suoraan pullon suusta. Tänään hänestä tulisi kuningas, mutta hänellä ei ollut hajuakaan miten olla sellainen.
Viinin alkaessa valua Edmundin leukaa pitkin pyyhkäisi hän sen kädellään pois ja alkoi miettiä jälleen kerran Gertrudea. Tämä olisi osannut auttaa Edmundia. Grethel osasi hallita, mutta hänestä ei ollut apua Edmundille muuten.
Gertrude mielessään Edmund kulautti loput viinistä kurkkuunsa ja paiskasi viinipullon seinään. Todellisuudessa hän halusi jäädä omiin tiloihinsa ja juoda lisää viiniä, mutta hän ei halunnut häväistä itseään niin kuin hänen veljensä Aldwin teki jatkuvasti. Muiden silmien vuoksi Edmundin oli pysyttävä toimintakykyisenä vaikka todellisuudessa hän ei halunnut muuta kuin unohtaa koko maailman. Ilman Gertrudea se tosin merkkasi kovin vähän Edmundille.
Viinin jälkeen Edmund siirtyi hermostuneena linnan puutarhaan ja tuijotti sinne tilaamaansa patsasta. Sen olisi kuulunut olla näköisteos Gertrudesta, mutta patsaanveistäjä ei ollut onnistunut vangitsemaan Gertruden ainutlaatuista kauneutta niin kuin Edmund olisi halunnut. 
Luostarin kellojen alkaessa soida Edmund heräsi ajatuksistansa. Kruunajaiset. Ne alkaisivat pian. Kruunajaiset joissa Edmundin vierellä seisoisi väärä nainen. 

****
Seistessään linnan pihamaalle rakennetulla palvontapaikalla ylipappiveljensä vieressä Edmund ei voinut olla huokaamatta hermostuneena. Juotu viini sai hänet rentoutumaan hieman, mutta se ei silti riittänyt turruttamaan hänen pelkoansa. Vain pienen hetken päästä hän olisi Rosewoodin kuningas, vaikka hänellä ei ollut pienintäkään hajua miten hallita valtakuntaa. Gertruden jälkeen hänellä ei ollut ollut enää kiinnostusta oppia sellaisesta vaikka nuorempana hän olikin ollut kovin kiinnostunut hyväksi kuninkaaksi kasvamisesta.
Geoffreyn toisella puolella Grethel katsoi innoissaan edessään seisovia aatelisia. Nähdessään alamaisiaan hän alkoi jälleen muistaa mitä kaikkea hän tulisi kuningattarena saamaan. Valta oli jotain mikä kiehtoi Gretheliä, sillä saattoi saada aikaan niin hyvää kuin pahaa ja pian Grethelillä olisi aimo annos sitä. 
Jännittyneenä Grethel katsoi aatelisia edessään etsiessään joukosta rakkaidensa kasvoja. Innocentia katsoi Gretheliin leveästi hymyillen samoin kuin abbedissaksi kohonnut sisar Margaret. Rickhard puolestaan näytti kovin yksinäiseltä ja eksyneeltä ilman vaimoaan rinnallaan.
Grethelin rakkaiden lisäksi joukossa oli paljon kasvoja, joista Grethel tiesi seuraavan vielä ongelmia. Markiisi Percival Pembroke poikansa Borinin kanssa katsoivat häneen päin hyytävillä ilmeillään. Pembroken suku juonsi juurensa kauan sitten eläneeseen kuninkaan äpärään ja Grethel tiesi suvun janoavan enemmän valtaa mitä heillä nyt oli. 
Pembrokejen lisäksi Aldwin ja Cedric Montrose herättivät huolta Grethelissä. Grehtel tiesi etteivät kaikki Rosewoodissa olleet hyväksyneet ulkomailta tullutta kuningatar Auroraa ja osa näistä aatelisista olisi nähnyt mieluummin Rosewoodilaisen Antonian pojan Aldwinin seisovan Grethelin aviomiehen paikalla kuninkaan kruunua saamassa. Juoposta Aldwinista ei olisi vaaraa, mutta Grethel epäili asian olevan toisin tämän pojan kohdalla.
Grethel ei halunnut huolen pilaavan tärkeää päiväänsä, joten nopeasti hän käänsi päänsä takaisin rakkaisiinsa. Nopeasti hänen poikansa Alaric ilmestyi hänen näkökenttäänsä. Hymyillen Grethel katsoi hieman surullisen näköistä poikaansa. Isoisänsä kuolemaa surevasta pojasta tulisi vielä jonain päivänä loistava kuningas. 
Kaiken ollessa valmista Geoffrey aloitti kruunajaisseremonian. "Olemme saapuneet nöyrästi paikalle pyytämään luonnonhengiltä siunausta uuden kuinkaan valtakautta kohti", Geoffrey aloitti saarnansa. 
Avattuaan seremonian Geoffrey alkoi rukoilla luonnonhenkiä. "Tulenhenget suokaa uudelle kuninkaalle ja kuningattarelle terveyttä hallita ja ulottakaa tämä terveys koko valtakuntaan."
"Oi vedenhenget antakaa kuninkaallemme ja kuningattarellemme vaurautta hallita valtakuntaa ja siunatkaa tällä vauraudella koko valtakuntaa."
"Viisaat ilmanhenget, suokaa kuninkaalle ja kuningattarelle kykyä toimia viisaasti ja järkevästi. Antakaa heidän tehdä viisaita päätöksiä valtakuntaamme varten."
"Maan henget suokaa uuden kuninkaamme valtakaudelle runsaita satoja, hedelmällistä karjaa ja paljon lapsia", Geoffrey rukoili.
"Tulen, veden, ilman ja maan henkien nimissä siunaan sinut kuninkaaksi", Geoffrey julisti asettaessaan isänsä kruunun veljensä päähän.
"Kauan eläköön kuningas Edmund II!" Geoffrey huusi saaden kruunajaisvieraat mukaansa. 
"Kauan eläköön kuningas! Kauan eläköön kuningas!" Huudot kaikuivat Edmundin korvissa. Kuningas. Edmund oli aina tiennyt jonain päivänä kantavansa kruunua, mutta ei ollut osannut odottaa kuinka raskaalta se päässä tuntuisi. 
Grethel kuunteli aatelisten hurrausta ja koitti samalla keskittyä riemultaan tulevaan. Enää pieni hetki ja hän olisi kuningatar. Kukaan ei voisi sanoa enää hänelle vastaan. Ivania hän ei ehkä saisi, mutta ainakin kruunu olisi hänen.
"Tulen, veden, ilman ja maan henkien nimissä siunaan sinut kuningattareksi", Geoffrey julisti ja asetti kruunun Grethelin kutreille. Tuntiessaan kruunun painuvat päähänsä Grethel tunsi riemun sisällänsä. Pitkään hän oli haaveillut tästä päivästä ja nyt se oli totta. Hän oli kuningatar.
"Kauan eläköön kuningatar Grethel!" Kaikki huusivat juuri niin kuin Grethelin unelmissa nuorempana oli huudettu.
"Seuraavaksi on uskollisuusvalojen vuoro", Geoffrey ilmoitti huutojen lopuksi. Valoja varten aateliset tulivat vuoron perään julistamaan kuningasparille uskollisuuttaan arvojärjestyksessä.
Kuninkaan veljenä ja herttuana Aldwin oli vaimoineen ensimmäisenä vuorossa. Grethel ei voinut olla huomaamatta jännitteitä pariskunnan välillä näiden polvistuessa heidän eteensä molempien vältellessä tarkoin katsomasta toisiinsa. Grethel ei voinut myöskään olla huomaamatta Aldwinin katkeraa ilmettä tämän polvistuessa veljensä jalkoihin. Tästä tulisi mahdollisesti vielä ongelmia Grethel pohti mielessään ja kiitti mielessään Gilliania, joka piti huolen siitä että kuninkaalla oli aina tarjolla uusia palvelijoita rakastajattariksi. Rakastajattariksi, jotka eivät tulisi suhteensa aikana raskaaksi. 
Throntonin pariskunnan tullessa vannomaan valaansa Grethel ei voinut olla huomaamatta Thaddeuksen mulkaisua häneen ja Mercian heikentynyttä olemusta. Thaddeus ei pitänyt Grehtelin saamasta vallasta vaikkei sen määrää edes kokonaisuudessaan tiennyt. Mercia puolestaan oli epäonnistunut antamaan Thaddeukselle perijää eikä ikänsä puolesta kykenisi pian enää raskautumaan. Grethel saattoi vain arvailla kauanko Mercia enää eläisi.
Uskollisuusvalojen alkaessa olla loppumassa Grethel oli jo aivan väsynyt niiden vastaanottamiseen. Niin monia aatelisia, joiden kohdalla Grethel ei saattanut olla varma haluaisivatko he mieluummin nähdä Edmundin sijasta Aldwinin valtaistuimella.
Uskollisuusvalojen jälkeen aatelisto kerääntyi palvelijoiden tuomien kuohuviinillä täytettyjen kristallilasien ääreen. "Isämme menetyksen jälkeen valtakunnan valtasi suruaika, mutta nyt on taas aika juhlan. Nauttikaamme siis yöhön asti, meillä on uusi viisas kuningas", Geoffrey sanoi nostaessaan lasia.
"Kauan eläköön kuningas! Kauan eläköön kuningatar!" huudot kaikuivat. Grethel katsoi tyytyväisenä iloisen näköisiä aatelisia ja alkoi samalla suunnitella avioliittoja. Aldwin ja tämän poika Cedric saattaisivat muodostaa jonain päivänä todellisen uhan valtaistuimelle ja lastensa avioliittojen avulla Grethel aikoi minimoida sen.
Kulauttaessaan viinin alas kurkustansa Edmund tunsi itsensä edelleen pelokkaaksi. Hän ei ollut valmis tähän. Hermostuneena hän tyrkkäsi tyhjän lasin viereensä ilmestyneen palvelijan kouraan ja käski tämän täyttää sen. 
Aatelisten siirtyessä valtaistuinsaliin musiikki alkoi virrata ja tanssilattia täyttyä hovitansseja tanssivilla hahmoilla. "Mene Alaric mukaan, sinun on jo aika alkaa tutustua hieman valtakunnan naimattomiin ladyihin", Grethel sanoi ja viittasi tanssilattialle. 
Alaric nousi eikä ehtinyt kauas valtaistuimilta ennen kuin ensimmäinen lady ilmestyi puhumaan hänelle. "Odotan innoissani mistä isäsi valtakausi tullaan tuntemaan isoisäsi rauhaisan valtakauden jälkeen", Rosalie Thronton aloitti hymyillen. "Toivottavasti ainakin samanlaisesta rauhasta", Alaric vastasi ja alkoi innoissaan selittää mitä mahdollisia muutoksia hallitsijan vaihtuminen voisi saada aikaan.
Kauaa Alaric ei kuitenkaan ehtinyt puhua ennen seuraavan ladyn ilmestymistä. "Kruunuprinssi Alaric tahtoisitko tanssia kanssani yhden tanssin?", Leticia Woodville riensi ehdottamaan. Kohteliaasti Alaric suostui ja totesi mielessään muiden ladyjen katseista päätellen ettei hän tulisi pääsemään koko iltana tanssilattialta.
"Sinä olet nyt kuningas, miten tahdot asioiden jatkuvan? Autanko asioiden hoidossa samalla tavalla kuin ennenkin?" Grethel kysyi hermostuneena. Hän ei tiennyt miten suhtautua, jos Edmund päättäisi nyt alkaa hallitsemaan itse. Joskus hän olisi tyytynyt pelkkään kuningattaren asemaan, mutta saatuaan maistaa kunnon valtaa Grethel ei enää halunnut luopua siitä. 
"Mielellään, asioita on paljon ja minulla on muutakin mietittävää", Edmund vastasi helpottuneena. Grethelin ehdotus sai suuren kiven vierähtämään hänen rinnaltansa, joku muu hoitaisi vaikean työn hänen puolestansa.
"Me teemme tästä valtakaudesta yhden Rosewoodin parhaista", Grethel vastasi tyytyväisesti hymyillen korostaen samalla sanaa me. Todellisuudessa hän aikoi tehdä päätökset itse, mutta Edmund voisi kuvitella rauhassa toisin.
Vieraiden alkaessa valua pois linnasta Alaric istui levähtämään puutarhaan. Hänen jalkojaan ja poskiaan kivisti kaiken tanssimisen ja hymyilemisen jälkeen. Vuoro toisensa perään hän oli tanssittanut jokaista naimatonta sopivan ikäistä ladya ja se oli vienyt veronsa. Samalla hän kuumeisesti pohti kenet hän ladyista tahtoisi naida. Kenen kanssa hän voisi olla onnellinen? Liian köyhät tai alhaisaatelin jäsenet eivät toki tulisi kyseeseen, mutta näidenkin jälkeen valinnanvaraa jäisi vielä rutkasti. Eikä Alaric tietenkään edes saisi valita itse, mutta Grethel varmasti kuuntelisi myös hänen sanaansa.
"Joko juhlat ovat ohi? Kerro minulle kaikki!" kuului Cirillan ääni herättäen Alaricin mietteistään. Cirilla oli ollut pettynyt kuullessaan etteivät naimaikää nuoremmat lapset saaneet osallistua kruunajaisiin ja odotti janoten kuulevansa minkälaiset juhlat olivat olleet.
"Kyllä ne ovat ohi", Alaric vastasi hymyillen ja alkoi kuvailla mennyttä päivää sisarelleen. "Tanssitko sinä todella ihan jokaisen naimattoman ladyn kanssa?" Cirilla kysyi Alaricin lopetettua tarinansa. "Heitähän on hirmuisen paljon!"
"Jos olisin jättänyt tanssimatta jonkun kanssa olisi se otettu loukkauksena. Minulle ei ole valittu vielä puolisoa, joten en voi vahingossakaan loukata ketään mahdollista morsianehdokasta", Alarci vastasi väsyneesti hymyillen. 
"Miten te ikinä saatte valittua sinulle puolisoa, vaihtoehtoja on niin paljon!" Cirilla kauhisteli miettien aatelistyttöjen tapakoulussa opiskelleiden ladyjen määrää. "Minä voin ainakin kertoa ketkä ovat tylsiä ettet vahingossakaan mene heidän kanssaan naimisiin", Cirilla sanoi hetken päästä apuaan tarjoten.
"Mikä olisikaan kauheampaa kuin tylsä vaimo?" Alaric vastasi naurahtaen ja veti sisarensa kainaloonsa. Cirilla oli vielä niin kovin pieni ja viaton. Tyttö ei selvästikään osannut vielä murehtia omasta avioliitostansa, mikä toisaalta oli ehkä hyväkin asia.
"Jaksaisitko vielä yhden tanssin? Vähän erilaisen tosin, hovitanssit ovat monesti tylsiä", Cirilla kysyi. Nauraen Alaric myöntyi ja nappasi sisarensa pyöritettäväksi. 
Katsoessaan Cirillan nauravia kasvoja Alaric tunsi olonsa hetkeksi rauhalliseksi. Kaikki järjestyisi vielä hyvin.

*****
Kruunajaisten jälkeisenä päivänä Grethel riensi aamulla ensimmäiseksi kuninkaan työhuoneeseen. Tai oikeastaan hän voisi kaiketi kutsua sitä omaksi työhuoneeksensa, Edmundia siellä tuskin juurikaan näkyisi.
Mietteliäänä Grethel kuljetti kättään tammipöydän pintaa pitkin ja pohti mihin suuntaan hän haluaisi valtakuntaa alkaa viedä. Enää aiempi kuningas ei olisi sotkemassa hänen suunnitelmiaan, joten Grethel oli vapaa tekemään mitä halusi.
Tyytyväisenä Grethel istui työtuoliinsa ja katsoi pöydälle tuotuja papereita. Tästä työ vasta alkaisi.
Grethelin aavistusten mukaisesti Edmund ei pahemmin päätään valtakunnan asioilla vaivannut. Jostain käsittämättömästä syystä Edmund ei ollut vieläkään toipunut rakkaan Gerturden kuolemasta. Aukko hänen rinnassansa muistutti jatkuvasti Trudan jättämästä tyhjiöstä Edmundin sydämessä.
Edmund koitti täyttää aukkoa aina vain uusilla naisilla, hetken se toimi, mutta sitten se taas muistutti olemassaolostansa. Hurmaamisella ja rahalla saatavia palvelijoita linna oli onneksi täynnä, joten Edmundilla oli aina uusia mahdollisuuksia ympärillään.
Joskus harvoin Edmund sortui hivenen vanhempiin aatelisiin leskinaisiin, näitä kun oli kovin helppo vikitellä. Nuoria aatelisnaisia Edmund ei koskaan jostain syystä nähnyt linnassa kulkevan ilman palvelijoiden tai muiden aatelisten seuraa, joten heihin Edmund ei jaksanut kiinnittää huomiotansa.
Yrittämisestänsä huolimatta Edmund ei kyennyt täyttämään aukkoa rinnassansa kuin lyhyiksi hetkiksi. Nopeasti tyydytyksen jälkeen Edmundin ajatuksen harhaantuivat takaisin menettämäänsä Gertrudeen.

****
Huojuen Cirilla koitti toistaa äitinsä näyttämiä sulavia liikkeitä, mutta jostain syystä Cirillan keho ei vain totellut niin kuin hän olisi halunnut. Ei hän huonoin aatelistytöistä tapakoulun tanssitunneilla ollut, mutta kaukana parhaasta. Äidille se ei kuitenkaan riittänyt, olihan Cirilla prinsessa.
"Keskity katseellasi yhteen pisteeseen, niin saat pystyssä pysymisen helpottumaan", Grethel koitti ohjeistaa tytärtänsä. Ohjeiden kuuntelu vei kuitenkin Cirillan keskittymisen ja sulavien liikkeiden sijasta Cirilla horjahti kumoon.
"Äitinsä tiukan katseen alla Cirilla nousi pystyyn ja koitti uudestaan. Miksi tanssiminen ei voinut olla yhtään helpompaa?
Grethel huokaisi turhautuneena. Ainoa aatelisladyjen taito missä Cirilla osoitti mitään lahjoja oli ristipistotyöt, mistä tyttö itse piti, mutta kaikkessa muussa tyttö menestyi korkeintaan keskinkertaisesti. Paronin tai kreivin tyttärenä Cirillan taidot olisivat riittäneet, mutta prinsessalta odotettiin enemmän. Opettelu olisi ollut paljon helpompaa, jos Cirilla olisi kyennyt keskittymään paremmin tai ylipäätään pysymään hetkeä pidemmin paikallansa, mutta tytön keskittymiskyky tuntui olevan yhtä lyhyt kuin talitintin.

****
Alaricin ollessa jo naimaikäinen ja Ramsayn syntymäpäivien lähestyessä Grethel totesi olevan aika alkaa tunnustella puolisomahdollisuuksia. Näinpä hän oli alkanut kutsua eri ladyjä vuorotellen kuninkaanlinnaan viettämään hänen kanssaan aikaa. Tällä kertaa vuorossa olivat Rosalie Thronton, Catherine Neville sekä Leticia Woodville. Rosalie ja Catherine kuuluivat ylhäisaateliin, joten he olivat syntyperänsä puolesta kelpo ehdokkaita. Leticia oli vain ritarin tytär, mutta Woodvillejen vaurastumisen vuoksi Leticia ja tämän isosisko Iduna saisivat muhkeat myötäjäiset, mikä teki näistä varteenotettavia ehdokkaita. Kuninkaan kultakirstu oli vielä kovin tyhjä kuninkaanlinnan rakentamisen jäljiltä.
"Uusi pukunne on kerrassaan upea ompelijanne on ylittänyt itsensä", Rosalie kehui Grethelin uutta hametta varovaisesti. Hän oli tarkkaillut kuningasparia jo pitkään ja tiedosti Grethelin omaavan enemmän päätäntävaltaa kuin kuningattarilla normaalisti oli. Tämän vuoksi Rosalie oli päättänyt saada kuningattaren pitämään itsestänsä parantaakseen mahdollisuuksiaan kruunusta kilpaillessa.
"Aivan totta, varsinkin värit korostavat kauniisti silmiäsi", Leticia riensi mukaan kehuihin. Grethel olisi halunnut pyöritellä silmiänsä mielistelyille, mutta mielihalujensa vastaisesti hän hymyili kauniisti ja kiitti kehuista.
"Näittekö jo uuden taidemaalarin uusimpia maalauksia? Ne ovat todellakin tehty taidolla. En vain millään tahdo muistaa maalarin nimeä", Catherine sanoi vaihtaen puheenaihetta. 
Grethel huokaisi helpottuneena Catherinen puheenaiheen vaihdosta, olihan hän jo totaalisen kyllästynyt mielistelyihin. "Olen, ne ovat todellakin kauniita. Percy Abbot taisi olla kyseisen maalarin nimi", Grethel vastasi.
"Percy Abbot on todellakin hänen nimensä. Isä osti häneltä juuri muutaman teoksen ja lupasi antaa niistä yhden myötäjäisiini", Rosalie sanoi.
"Hänen teostensa hinnat alkavat nousta kovin nopealla tahdilla, joten sijoitus voi olla ihan kannattava lapsiasi ajatellen", Catherine sanoi peittäen samalla sisällään heränneen pienen kateuden. Hänkin olisi tahtonut uuden maalauksen hänen ja Alianorin huoneeseen, mutta isällä ei valitettavasti ollut varaa.
Kaataessaan lisää teetä Grethel tarkkaili sivusilmällä kolmikkoa. Rosalie ja Leticia istuivat jäykköinä selvästi miettien tarkasti jokaista liikettään. Catherine puolestaan istui rennosti, mutta säilyttäen samalla arvokkuutensa. Tyttö oli selvästikin kuin luotu ladyksi.
"Linnan ylimmän kerroksen rakennustöiden keskeyttäminen verojen nostoa välttämiseksi oli viisasta. Missähän vaiheessa töitä päästään jatkamaan?" Rosalie pohti ääneen Grethelille teehetken jälkeen vaihtaen lähestymistaktiikkaansa.
"Todennäköisesti ei vielä vuosiin, mutta ei töillä ole kiire. Linna on asuinkelpoinen ja kaikille on omat huoneensa. Lisähuoneiden rakentaminen voi odottaa Alaricin avioitumista ja hänen vaimonsa saapumista linnaan", Grethel vastasi.
Rosalien jatkaessa puhetta Grethel ei voinut olla huomaamatta tytön oveluutta. Tämä selvästi tiesi kenen hyviin kirjoihin tuli päästä kruunun saamiseksi, osasi lukea tilannetta ja muuttaa taktiikkaansa sen suhteen. Rosalie ei myöskään ollut liian tungetteleva Alaricia kohtaan toisin kuin monet muut kruununhavittelijat. Leticia Woodville oli hyvä esimerkki kruununhavittelijasta, tämä koitti liikaa saada Alaricin huomiota ja poikaa valitsemaan itsensä. Aivan kuin edesmennyt tätinsä Gemina, Leticia oli todennäköisesti tuomittu epäonnistumaan tavoitteissaan. Grethel kuitenkin näkisi kruunulla mieluummin Letician kuin olevan Rosalien, joka muistutti Gretheliä aivan liikaa hänestä itsestänsä. Rosalie voisi vaikeuttaa Grethelin omia tavoitteita, jos tämä saisi liikaa vaikutusvaltaa Alariciin ja haluaisi sitä käyttää.
Kävellessään naisten oleskeluhuoneen ohi Alaric saattoi heti huomata äitinsä paikalle kutsumat morsianehdokkaat. Ajatus tulevasta morsiamesta sai Alaricin kurkun kuristamaan. Hän tiesi tulevan avioliittonsa olevan valtion asia, Alaricin omilla haluilla ja rakkaudella ei olisi suuresti väliä. Tietenkin hän saisi useamman Rosewoodilaisen ladyn valittavakseen, mutta mitä jos hän ei pitäisi kenestäkään heistä? Hänen omat vanhempansa olivat ystäviä keskenään, mutta Alaric oli nähnyt ystäviensä vanhemmilta paljon ikävämpiäkin tilanteita. 
Kuullessaan kauniin soiton Alaric heräsi omista mietteistään ja pysähtyi katsomaan sen lähdettä. Alaric ei tunnistanut takaapäin soittavaa tyttöä, mutta tiesi haluavansa nähdä kuka soiton takana oli. Tämän soitto ja liikkeet olivat liian kauniita, jotta Alaric voisi jättää niitä huomiotta.
Päästessään lähemmäksi Alaric tunnisti tytön Catherine Nevilleksi, paroni Nevillen vanhimmaksi tyttäreksi. Alaric saattoi huomata Catherinen, mutta tyttö oli itse liian uppoutunut soittoonsa huomatakseen prinssiä.
"Catherine", Alaric sanoi herättääkseen tytön huomion. Kuullessaan Alaricin äänen tyttö hätkähti ja nousi nopeasti seisomaan niiatakseen kruunuprinssille.
"E-en voinut olla kuulematta kaunista soittoasi", Alaric takelteli miettiessään mitä hän sanoisi edessään olevalle kauniille ilmestykselle. Mielessään hän kirosi takelteluaan, ei hän voinut vaikuttaa näin epävarmalta!
"Kiitos prinssi Alaric", Catherine vastasi punan levitessä hänen kasvoillensa. "Kuka sinua on opettanut noin hyvin?" Alaric kysyi jatkaakseen keskustelua. "Äitipuoleni Cecilia", Catherine vastasi edelleen punastuneena.
Juuri kun Alaric oli kysymässä Cecilialta lisää saapui lady Leticia paikalle ja keskeytti Alaricin ja Catherinen hetken. "Prinssi Alaric! Näin teidät harjoittelemassa miekkailua isäni ritareiden kanssa, teistähän on tullut varsin taitava", Leticia alkoi kehua.
Letician tunkeutuessa viemään Alaricin huomion Catherine lähti etsimään Cirillaa. Alaric ei voinut kuin katsella poistuvaa selkää kuunnellessaan samalla puolikorvalla Letician mielistelyitä.
Grethel seurasi sivummalta tilannetta ja huomasi nopeasti poikansa kiinnostuksen lady Catherinea kohtaan. Nevillet eivät olleet enää yhtä varakkaita kuin aiemmin, mutta perhe oli edelleen hyvin arvostettu. Catherine osasi myös käyttäytyä ja mitä tärkeintä, tämä ei vaikuttanut erityisen vallanjanoiselta toisin kuin Rosalie. Tyytyväisenä Grethel pisti Catherinen muistiin, tämä ja lady York olivat ainakin hyviä vaihtoehtoja Alaricin vaimoksi.

*****
Ramsayn syntymäpäivien koittaessa Rosewoodin ylhäisaatelisto kerääntyi taas yhteen juhlimaan. Korkea-arvoisena ritarina myös Ivan perheineen kuului kutsuttujen listalle, mikä sai Grethelin hermostuneeksi. Hän ei ollut ollut kertaakaan kaksin miehen kanssa heidän suudelmansa jälkeen ja pelkäsi mitä tapahtuisi, jos he jäisivät jälleen kaksin.
Tyytyväisenä Ramsay kumartui kakun ääreen ja puhalsi kynttilät muiden hurratessa. Hänellä oli paljon haluja, joiden toteuttamisessa hänen pitäisi olla vanhempi kuin oli. "Haluan olla parempi kuin Alaric", Ramsay toivoi kynttilöitä puhaltaessaan.
Prinssi Ramsay Baratheon, aivan kuin isoveljensä kopio.
Mitä vanhemmaksi Cirilla kasvoi sitä enemmän hän huomasi aatelisten kiinnittävän häneen huomiota. Nuorena prinsessana hän oli saanut olla rauhassa sukupuolensa vuoksi, mutta naimaiän lähestyessä alkoivat aatelispojat pyrkiä hänen lähelleen. Tulisihan Cirillan mukana hyvät myötäjäiset eikä kuningas appena ollut lainkaan huonompi asia kunnianhimoisille aatelisille.
Tylsistyneenä Cirilla kuunteli Borin Pembroken tyhjänpäiväistä jauhantaa ja tutustumisyrityksiä. Äiti oli tehnyt Cirillalle hyvin selväksi sen, ettei tuleva aviomies ollut hänen oma valintansa, joten aatelispoikien yritykset olivat turhia. Se ei kuitenkaan estänyt heitä yrittämästä.
Cirilla ei ollut ainoa perheen lapsista, joka sai ylimääräistä huomiota muilta nuorilta aatelisilta. Ramsay oli alkuun ollut tyytyväinen saamaansa huomioon, mutta todennut nopeasti saavansa huomiota alempiarvoisilta aatelisilta kuin veljensä. Alariciä tavoittelivat kaikki, Ramsayta ne keillä ei ollut mahdollisuuksia Alariciin tai kunnianhimoa lähetä kuningatarkisaan. 
Ärtymyksestänsä huolimatta Ramsay hymyili viehättävästi ja vastasi kohteliaasti ladyjen lähestymisyrityksiin, olihan hänellä maine hyväkäytöksisenä prinssinä ylläpidettävänään.
Joidenkin neitojen kanssa Ramsay heittäytyi kuitenkin huomion vietäväksi, olihan hänenkin hyvä harjoitella näiden viettelyä. Varsinkin Catelyn Everetin tapaiset siveät ja kauniit ladyt herättivät pientä kiinnostusta Ramsayssa, olihan ajatus näiden neitsyyden viemisestä houkutteleva.
Tyytyväisenä Ramsay saattoi todeta Catelynin reaktioiden perusteella olevansa lahjakas neitojen viettelyssä. Tyytyväisenä itseensä Ramsay jatkoi viettelyä, ennen avioliittoa sopivan ladyn kanssa voisi hän leikkiä alhaisaatelin neitojen kanssa. Toisaalta tuskin avioliittokaan Ramsayta tulevaisuudessa estäisi.
"Miten Mercia voi, häntä ei näy täällä", Edmund kysyi kohteliaana kreivi Throntonilta, jonka vaimo oli jäänyt kotiin normaalista poiketen.
"Huonommin, hän ei pääse enää kovin usein ylös sängystä. Lääkärit eivät tiedä mikä häntä vaivaa. Ylipappi pohti olisiko lähellä tulen puolisia riistämässä terveyttä ympäriltään", Thaddeus huokaisi surullisen kuuloisena.
Thaddeuksen jatkaessa juttuaan Edmund olisi jo halunnut jatkaa Gertruden tyttären etsimistä, mutta joutui kohteliaasti jäämään kuuntelemaan. Kuunnellessaan hän ei voinut olla pohtimatta, oliko Thaddeus todella surullinen vaimonsa sairaudesta. Mercia tuskin kykenisi antamaan Thaddeukselle enää poikaa ja tämän kuolema vapauttaisi Thaddeuksen etsimään uutta nuorta vaimoa. Edmund ei voinut olla epäilemättä, oliko Thaddeuksella itsellään sormensa pelissä vaimonsa sairauden kanssa.
Päästyään viimeinkin irti Thaddeuksen seurasta Edmund lähti kuumeisena jatkamaan Alianorin etsimistä. Hän ei ollut kertaakaan nähnyt Gertruden tytärtä ja halusi nähdä tämän. Muistuttaisiko hän kenties äitiään? Kaksoisveli Jasper oli ainakin kovin äitinsä näköinen.
"En olekaan vielä tavannut holhokkianne lady Alianoria. Voisitko esitellä meidät?" Edmund kysyi pienen rupattelun jälkeen paronitar Nevilleltä. Kuultuaan Alianorin nimen Cecilia jähmettyi Edmundin silmissä ja muuttui kovin viileän oloiseksi.
"Alianor oli kovin väsynyt ja tahtoi jäädä kotiin Gisellen, Edwinin ja palvelijattaremme kanssa", Cecilia totesi viileästi. Hän ei halunnut päästää naistenmiehen maineestaan kuuluisaa kuningasta orvon holhokkinsa läheisyyteen, varsinkin kun kuningas oli selkeästi edelleen tytön äidin pauloissa.

****
"Kuulitko jo vielä Merciasta? Lääkäri on kuulemma sanonut hänen kuolevan ennen ensilumia", Innocentia juorusi Grethelille. "Kreivi puhuu tulen puolisista ja heidän tekosistaan, mutta en kyllä itse usko siihen. Mercia on puhunut minulle paljon keskenmenoistaan ja kyvyttömyydestänsä antaa kreiville perijää, jota tämä niin kovin kaipaa", Innocentia sanoi vihaisen kuuloisena. Hänkään ei ollut kyennyt antamaan aviomiehellensä perijää ja ainoa ero hänen ja Mercian välillä oli aviomiehen suhtautuminen perijättömyyteen. Toisen aviomiehen kanssa Innocentian kohtalo olisi voinut olla sama kuin Mercian.
"Kovin surullista kuulla. En lainkaan yllättyisi, jos ilmenisi Thaddeuksella olevan peukalonsa pelissä. Hän katseli jo kovin kiinnostuneen näköisesti naimattomia ladyja Ramsayn syntymäpäivillä", Grehtel vastasi. Cirillan hän päätti samalla pitää kaukana Thaddeuksesta.
"Huomasin saman. En voi kuin kiittää onneani siitä, että ainakin Rose on jo kihlattu. Isoldenkaan kihlaamisen ei pitäisi olla vaikeaa, joten he molemmat ovat pian turvassa Thaddeukselta", Innocentia vastasi helpotuksesta huokaisten. Rikas kreivi olisi vaikea torjua ongelmia aiheuttamatta, jos tämä tulisi kosiskelemaan lordin tyttäriä.
"Rose kihlattu? Minä luulin sinun kihlaavan Isolden ensin ja tämän aviomiehen perivän Amadeusin arvonimen ja maat", Grethel vastasi hämmentyneenä. Hän oli kuullut Innocentian ja Amadeusin suunnitelmista Crawfordin nimen pelastamiseksi, mutta oli olettanut näiden tarkoittavan Isoldea eikä Rosea.
"Sulhanen on aika nuori, joten ikäero Isoldeen alkaisi olla jo vähän turhan suuri. Isoldellekin jää hyvät myötäjäiset, joten ei ole niin suurta väliä kumman puoliso lordin arvonimen saa", Innocentia vastasi toivoen samalla ettei kukaan ymmärtäisi todellista syytä Rosen kihlauksen takana.

****
Ramsayn kasvettua naimaikään pääsi hän mukaan vanhempien poikien uhkapeleihin. Varsinkin Cedric Montrose, Borin Pembroke ja William Neville kutsuivat Ramsayta usein pelaamaan kanssaan.
"George Rochford kihlautui juuri Boleynin Janen kanssa. Taas yksi kaunis ja rikas lady poistui avioliittomarkkinoilta", Borin huokaisi. Markiisin arvonimestä huolimatta häntä ei oltu vielä kihlattu kenellekään. "Rochfordit tarjosivat Georgen sisarta minulle, mutta hän on ruma kuin mikä!" hän jatkoi.
"Jane on kyllä kaunis toisin kuin oma kihlattuni", William tuhahti katkeran kuuloisena. "Ainoa mitä hänestä saa on korkeat myötäjäiset. Tosin jopa Felicia Rochford olisi ollut parempi kuin oma kihlattuni, vaikka Felician myötäjäiset ovatkin todennäköisesti pienemmät", hän jatkoi. "No sinulla Ramsay tuskin on ongelmaa hyvän puolison saamisen kanssa", William tokaisi kääntääkseen puheenaiheen pois omasta kurjuudestaan.
"Monet tahtovat prinssin, mutta sitä useampi tahtoo kruunuprinssin", Ramsay vastasi synkkänä. "Alaric valitsee ensin, me muut saamme sen, mitä hän ei halua", Ramsay jatkoi synkkänä.
"Se on kyllä totta, isä koitti puhua minulle puolisoksi Margaret Yorkia, mutta hänen isänsä sanoi ettei halua vielä kihlata tytärtään. Kuningatar on selvästi mieltynyt Margaretiin ja muutamaan muuhun, joten heidän vanhempansa odottavat Alaricin kihlausta ennen kuin kihlaavat tyttäriään muualle", Cedric sanoi.
"Olettaisi onneksi Alaricin kihlojen tulevan pian. Kuulin juoruja siitä, että Alaric olisi mieltynyt Williamin siskoon Catherineen. Hän taisi olla myös kuningattaren suosikkien listalla, joten todennäköisyydet puhuvat kihlojen puolesta", Borin ennusti.
"Catherineen? Minäkin olin miettinyt häntä. Tosin niin on kyllä moni muukin, siskosi on kovin kaunis ja hyveellinen. Oikean ladyn esikuva", Cedric sanoi kiroten mielessään taas yhden morsianehdokkaan mahdottomuutta.
"Monet ovat kyllä kyselleet Cathystä, mutta jos hänelle syntyy mahdollisuus päästä kuningattareksi... Jopa minunkin isäni tunnistaa sen hyväksi tilaisuudeksi", William sanoi ääni täynnä halveksuntaa isäänsä kohtaan.

****
"Lady Neville!" Alaric huudahti seuratessaan äitinsä luota poistuvaa nuorta naista. Hän oli odottanut pitkään tämän näkemistä, viime kerrasta Jamie Woodvillen syntymäpäivillä oli jo aikaa.
"Olen odottanut teidän näkemistänne", Alaric alkoi hempeillä. "En voinut olla kuulematta jälleen kaunista soittoasi", hän jatkoi itsevarmemmalla äänellä. Alaric oli ihastunut Catherineen ja halusi tutustua tähän enemmän nähdäkseen voisiko hän kuvitella itsensä jakamaan elämänsä tämän kanssa.
Nopeasti Alaricin keskustelunavauksen jälkeen puhe alkoi rönsyillä. Alaric saattoi huomata heillä olevan paljon yhteistä ja alkoi varmistua valinnastaan. Alaricin harmiksi Catherine joutui kuitenkin poistumaan nopeasti esiliinan puutteen vuoksi.

****
Päivän viimeistenkin töiden valmistuttua Ann käveli väsyneenä ulos linnan keittiöstä. Ajatus seuraavasta aamusta ja päivän töiden uudestaan toistamisesta ei lainkaan innostanut uupunutta Annia. Palvelijan äpäränä hänellä ei vain ollut muita mahdollisuuksia. 
Nähdessään Ramsayn astuvan palvelijoiden käytävään Annin päivä muuttui kerta heitolla huonommaksi. Prinssin kasvaminen oli vain pahentanut tämän Anniin kohdistuvaa piinaamista eikä Ann nauttinut lainkaan prinssin kohtaamisesta. Aatelisten silmissä Ramsay oli täydellinen prinssi, mutta Ann tiesi asian todellisen laidan. 
Nähdessään pienen pelon Annin silmissä Ramsayn hymy leveni. Hän nautti pelosta, jonka sai aikaan palvelijassa. Tyytyväisenä Ramsay harppasi eteenpäin heitä erottavat askeleet ja nappasi tiukasti Annin letistä kiinni.
Ann parahti tuskasta tuntiessaan Ramsayn kiskaisun ja pyrki normaalista poiketen pyristelemään irti lopulta onnistuen siinä. Raivoissaan hän katsoi Ramsayn käteen jäänyttä tuppoa ruskeita hiuksia, mutta hillitsi halunsa puolustautua. Ramsay oli ihannoitu prinssi ja hän vain palvelijan äpärä. Jos jotain tapahtuisi kaikki olisivat Ramsayn puolella.

Tuntiessaan Annin pääsevän irti Ramsay alkoi ärtyä. Yleensä tyttö vain alistui kohtaloonsa Ramsayn nöyryytettävänä ja tämän vastarinta ärsytti Ramsayta, olihan hän jo kuvitellut rikkoneensa tytön taistelutahdon. Hetken mielijohteesta Ramsay päätti kokeilla toisenlaista taktiikkaa ja kurottautui kouraisemaan palvelijaa tämän rinnasta.
Kauhuissaan Ann hyppäsi taaksepäin Ramsayn päästettyä irti. Ramsayn aiheuttamaan kipuun hän oli jo tottunut, mutta tätä hän ei osannut odottaa. "M-minun viimeiset työni odottavat vielä Teidän Korkeutenne", Ann soperteli, niiasi ja lähti nopeasti pois, hän ei halunnut tietää mihin prinssi voisi vielä pystyä. 
Annin kävellessä yhtä aikaa vihaisena ja peloissaan Ramsay jäi hetkeksi seisomaan paikalleen ja miettimään tapahtunutta. Kylmä hymy levisi prinssin huulille huomatessaan pitävänsä tilanteen muutoksesta.

****
Seuraavana aamuna muiden palvelijoiden jo poistuttua aamupalalta Gillian ja Ann jäivät syömään kaksin. "Onko jotain tapahtunut?" Gillian kysyi Annilta huomatessaan kuinka poikkeuksellisen hiljainen tämä oli.
Väkisin Ann väänsi hymyn huulillensa ja vakuutteli Gillianille kaiken olevan hyvin. Edes palvelijaksi paljon valtaa omaava Gillian ei voisi mitään Ramsaylle eikä Ann halunnut vaivata tätä asialla, jolle tämä ei voisi mitään.
Annin vaihtaessa kiireesti puheenaihetta Gillian jäi pohtimaan Annin vastausta. Tyttö ei onnistunut vakuuttamaan Gilliania, mutta ei selvästikään halunnut tälle avautua. Gillianin omatunto alkoi jälleen kolkuttaa. Jos Ann todella oli Matthewn lapsi, oli Gillian osittain syyllinen tämän tilanteeseen, olihan hän kehottanut veljeään kosimaan Dianaa vaikka tämä olikin jonkinnäköisessä suhteessa toiseen.
"Kuningas on kuulemma siirtynyt taas uuteen palvelijaan kyllästyttyään Heleniin. Olive taitaa olla uusi kohde, minä ainakin löin vetoa sen puolesta", Ann kertoi muilta palvelijoiltaan kuulemia juorujaan. 
"Olive? Epäilen kuninkaan onnistumista", Gillian vastasi suunnitellen samalla raskauden ehkäisevän juoman sujauttamista Olivelle. Jo vuosia hän oli onnistunut Grethelin ohjeiden mukaisesti ehkäisemään palvelijoiden raskautumiset eikä kuninkaalle ollut päässyt syntymään muita äpäröitä Georgian lapsen lisäksi. 
"Olive lankeaa sano minun sanoneeni. Melkein kaikki lopulta lankeavat", Ann vastasi miettien kuninkaan vetovoimaa. Jos kuningas ei olisi lopettanut hänen itsensä viettelyään löytäessään houkuttelevamman kohteen, olisi Ann varmaan itsekin langennut, sen verran taitava mies oli. 

*****
"Tule mukaan Eleanor! Tämä on hauskaa", Cirilla sanoi nauraen puutarhurin kasaamasta lehtikasasta. Hän ja Eleanor olivat olleet leikkimässä nukeilla, mutta Cirilla ei malttanut tapansa mukaisesti pysyä kauaa paikallaan ja oli halunnut siirtyä ulos leikkimään.
"Minua on kielletty sotkemasta itseäni", Eleanor vastasi katsoen Cirillan vilkasta menoa. Kuten koulussakaan ei serkku pystynyt pysymään paikallaan tai keskittymään mihinkään kovin pitkää aikaa ellei tämä ollut todella kiinnostunut aiheesta.
"Et sinä mene sotkuun, lehdet saa helposti siivottua itsestä", Cirilla vastasi pyyhkien samalla lehtiä yltään. Hän oli oppinut nopeasti peittämään pihaleikkiensä sotkut äidiltään ja palvelijoilta, jotta nämä eivät käskisi häntä pysymään sisällä. 
Cirillan rohkaisemana Eleanor innostui leikkiin mukaan, mutta yhtäkkiä heidän leikkinsä keskeytyi heidän kuullessaan äänen takaansa. "Cirilla! Eleanor!" heidän serkkunsa Isolde Crawford huudahti. "Tehän käyttäydytte kuin rahvas!" Isolde torui tyttöjä.
Cirilla jäykistyi kuullessaan serkkunsa sanat. Äiti saisi varmasti kuulla tästä ja Cirilla saisi taas toruja. Miksi hän ei vain kyennyt istumaan nätisti aatelisladyjen askareiden parissa niin kuin muut tytöt?
"Cirilla Baratheon! Mitä sinä olet jälleen kerran mennyt tekemään?" Grethel huokaisi miettiessään Isolden kertomisia. Taas kerran Cirilla oli mennyt käyttäytymään kuin pahainen talonpoika.
Äitinsä pettyneen äänensävyn kuullessaan Cirilla käänsi katseensa tossuihinsa, jotka heiluivat hänen jalkojensa mukana. Äitiä odottaessa hän oli jo kyllästynyt istumaan paikallaan ja jalkojen heiluttelu sai hänen kehonsa edes vähän rauhoittumaan.
"Cirilla istu paikallasi äläkä heilu!" Grethel ärähti ja sai Cirillan jähmettymään paikalleen. "Prinsessana sinun kuuluisi näyttää mallia muille aatelisille, ei houkutella heitä mukaan typeryyksiin. En halua enää nähdä tällaista käytöstä, onko selvä?" Grethel sanoi.
"Kyllä äiti", Cirilla kuuli oman äänensä vastaavan, mutta tiesi jo etukäteen, että unohtaisi vielä taas leikkiessään äitinsä sanat. Kauniin käytöksen muistaminen oli vain niin vaikeaa hänen innostuessaan.

*****
Mercia Throntonin kuolema ei ollut yllätys sen tapahtuessa jo ennen ensilumia. Tapojen mukaisesti menetyksen kärsinyt korkea-arvoinen aatelisperhe kutsuttiin kuninkaanlinnaan lounaalle suruaikana. Perheen istuessa pöytään kuninkaallisten kanssa Thaddeus piti hyvää huolta siitä, että Rosalie ja Alaric istuivat vierekkäin. 
"Miten perheenne arki on lähtenyt sujumaan ilman Merciaa?" Grethel kysyi kohteliaasti vaikka sisällään hän tunsi kaikkea muuta. Thaddeus oli alkanut vilkuilemaan vapaita aatelisnaisia jo ennen Mercian kuolemaa eikä Grethel pitänyt sitä kunnioittavana käytöksenä.
"Suru on toki kova, mutta perheemme on selvinnyt siitä hyvin. Rosalie on ottanut harteilleen monia Mercian tehtäviä varsinkin Althean opetuksen kanssa. Hänestä tulee vielä joku päivä loistava äiti", Thaddeus kehui vanhempaa tytärtään vilkuillen samalla kruunuprinssiä.
"Äiti ja tapakoulun opettajat ovat tehneet hyvää työtä, minä en ansaitse kunniaa Althean taidoista", Rosalie sanoi kiusaantuen isänsä käytöksestä. Hän oli jo todennut etteivät tyhjät kohteliaisuudet ja kehut toimineet kruunun saamisessa, eikä halunnut isänsä aiheuttavan ongelmia hänen pyrkimyksillensä.
"Varmasti myös sinulla on ollut osasi", Ramsay kehui kohteliaasti hymyillen. Todellisuudessa häntä ei kiinnostanut Throntonit lainkaan, mutta hänellä oli maine hyvänä prinssinä ylläpidettävänä. Thaddeuksen ilmiselvä tyttärensä tyrkyttäminen Alaricille ärsytti Ramsayta, mutta hän ei antanut sen näkyä.
"Ajatuksesi ovat toki vielä Merciassa, mutta oletko vielä tehnyt suunnitelmia uudesta avioliitosta?" Edmund kysyi Thaddeukselta vaihtaen puheenaiheen häntä itseään kiinnostavaan aiheeseen.
"Vielä en ole toki tehnyt suunnitelmia, mutta pian niiden tekeminen täytyy toki aloittaa. Minulla ei ole vielä perijää ja sellainen minun on saatava, jotta Throntonien suku jatkuu", Thaddeus vastasi hymyillen ja vilkaisten samalla Cirillaa.
Tuntiessaan Thaddeuksen katseen ruoka Cirillan suussa alkoi maistua puulta. Katse oli samanlainen kuin häntä havittelevilla nuorilla aatelispojilla, eikä Cirilla pitänyt siitä lainkaan. Ajatus vanhasta aviomiehestä sai ruuan nousemaan väärään suuntaan Cirillan sisällä.
"Äiti voimmeko mennä Althean kanssa leikkimään?" Cirilla kysyi nopeasti. Hän halusi pois Thaddeuksen katseen alta.
Cirillan uudet lelut kolisivat lattiaa vasten tyttöjen leikkiessä niillä karattuaan ahdistavalta päivälliseltä. Nuoremmaksi tyttäreksi syntynyt Althea oli pelkkä pettymys isälleen, yhden tyttären ja lukuisten keskenmenojen jälkeen Thaddeus oli saanut kaipaamansa pojan sijaan toisen tyttären. Rosalien tavoin Althea ei edes ollut kaunis, mikä oli omiaan mutkistamaan tämän asemaa.
"Onko isäsi puhunut sinulle vielä perheenne tulevista avioliitoista?" Cirilla kysyi hermostuneena. Cirilla epäili Thaddeuksen kiinnostuneen  hänestä ja pelkäsi tämän pyytävän hänen kättään. Cirilla itse ei voisi edes tehdä asialle mitään, toivoa vain etteivät vanhemmat suostuisi kosintaan.
"Ei erityisemmin, tosin eipä hän minulle juuri mistään puhukaan. Minua hän ei edes aio naittaa, hän oli jo alkanut sopia asioita tätinsä abbedissa Morganan kanssa ennen tämän kuolemaa", Althea vastasi leikin lomassa.
"Lähettäisikö hän sinut luostariin?" Cirilla kysyi hämmentyneenä. Hän ei ollut koskaan itse edes miettinyt luostaria, olisihan prinsessalle aina ottajia. Muille aatelistytöille luostarin kolkot muurit olivat taas varoitus, kaikille ei riittäisi hyväksyttävää aviomiestä.
"En ole kaunis, joten minun naittamiseni vaatisi rahaa ja aikaa. Mutta ei luostari niin paha ole, ainakin isotäti Morgana oli aina mukava", Althea vastasi.

***** 
Raivoissaan Ramsay löi miekalla harjoitusvastustajaa. Taas kerran joku korkea-arvoisista aatelistytöistä oli kieltäytynyt hänen huomionosoituksistaan huonoihin tekosyihin vedoten Ramsayn tietäessä näiden kärkkyvän oikeasti hänen veljeään. Lukuisat kaadetut ritarien ja lordien tyttäret eivät lämmittäneet hänen mieltänsä, kun herttuoiden ja markiisien tyttäret käyttivät häntä päästäkseen Alaricin juttusille.
Ramsayn iskiessä viimeisen iskunsa saapui paikalle hänen mielipahansa aiheuttaja. Alaric oli täysin tietämätön veljensä todellisista tunteista ja sellaisena Ramsay aikoi asiantilanteen pitää. Alaricille Ramsay oli rakas ja läheinen veli vaikka salaa Ramsay veljeään vihasikin.
"Sinulla on selkeästi jotain mielen päällä?" Ramsay totesi hymyillen veljelleen pistettyään miekkansa pois.
"Tarvitsen neuvoja. Olen todennut haluavani Catherine Nevillen vaimokseni, mutta en tiedä miten edetä asian kanssa. Muita aatelistyttöjä suorastaan tyrkytetään minulle heidän itsensä tai vanhempiensa toimesta, mutta ei Catherinea", Alaric sanoi. Hän oli kuullut huhuja Ramsayn taidoista naisten kanssa ja oli päättänyt kääntyä tämän puoleen.
"Minä kyllä autan", Ramsay vastasi ulkoisesti hymyillen, mutta sisäisesti rauhallisena. Niin vain Alaric oli päättänyt haluta yhden valtakunnan halutuimmista aatelistytöistä ja kehtasi pyytää vielä apua. Kuka muka kieltäytyisi tulevan kuninkaan kosinnasta? Ellei... Tuntiessaan veljensä halaavan itseään Ramsay vannoi mielessään saavansa Catherine Nevillen itse ja jättävänsä veljensä ensimmäistä kertaa ikinä toiselle sijalle.

*****
Syysiltojen muuttuessa pimeämmiksi ja kylmemmiksi alkoi kuningasperhe viettää enemmän aikaa sisällä. Olihan uudessa kuninkaanlinnassa yleellinen perhehuonekin, mikä juuri siihen tarkoitukseen oli tehty.
Linnan käytävältä kuuluvat raskaat juoksuaskeleet keskeyttivät kuitenkin seesteisen hetken. Nähdessään hätäisen näköisen sir Woodvillen Grethel hyppäsi nopeasti ylös tietäen miehen tuovan huonoja uutisia. "Mitä on tapahtunut?" Grethel kysyi rauhallisesti näyttämättä itseään vallanutta pelkoa.
"Halldora. Halldora on vallattu. Kuninkaan serkku* on syösty valtaistuimelta ja koko perhe on tapettu", Colum puuskutti uutisen, joka merkitsi synkän talven alkua Rosewoodiin.

*Edmundin, Emmelinen ja Geoffreyn äiti Aurora oli Halldoran kuningasperheestä

*****
Loppuun pieni kevennys, tähän asti olin onnistunut piilottamaan Edmundin suhteet eri rakastajattarilta ja Gretheliltä, mutta nyt onneni päättyi. Ramsayn syntymäpäivät muuttuivat nopeasti kunnon tappeluksi, kun Edmund spontaanista osoitti läheisyyttä Fredrikalle... Ensin Grethel ryntää hyökkäämään kimppuun ja saman tien Ann perässä (hän ja Edmund ovat flirttailleet, joten ovat ihastuneita). Ja sitten Grethel alkaa tapella Fredrikan kanssa... Hyvät juhlat!

Viimeinkin on uuden kuninkaan vallan aika! Eihän siihen mennytkään kuin yli 40 osaa... Mitä piditte osasta? 
Huomiona muuten ettei kukaan erehdy, vaikka Catherinen isoäiti on veden puolinen hän ei ole eikä Alaric voi näin ollen lumoutua hänestä samoin kuin Edmund Gertrudesta.
Ja vielä kysymys, onko joku löytänyt tuon shamppanjapullon kanssa oleviin laseihin hyvää defaultia?

7 kommenttia:

  1. Edmundin valtakausi alkaa! Onnittelut, en ole kuitenkaan nähnyt montaa RKC:ta, jossa oltaisiin päästy näin pitkälle. Rosewoodin edesottamuksia on ollut kyllä ilo seurata tähän asti, mukava huomata miten tarina paranee koko ajan ja saa koukuttamaan aina vain enemmän. Tämä on tällä hetkellä yksiä suosikkejani, kiitos siitä.

    Lapset sen kuin kasvavat ja luonteenpiirteetkin tulevat koko ajan paremmin esille. Tällä kierroksella päästäänkiin suosikkivaiheeni eli naimakauppojen pariin. Jännittävää nähdä, kuka päätyy kenellekin puolisoksi, ai että. Ja mahtaako Ramsay onnistua pyrkimyksissään vietellä Catherine Alaricin nenän edestä. Pojasta on kyllä kasvanut varsinainen naistenmies, mutta saa nähdä tepsiikö Catherineen moinen lirkutus... Cirilla joutuu äitinsä kanssa käymään kovan koulun, toivottavasti tyttö ei joudu vanhempana vielä enemmän kärsimään aatelistyttöjen ahtaasta muotista.

    Vai Halldora vallattu! Mitähän se mahtaa tarkoittaa Rosewoodiin, kun Edmundilla on/oli vielä sukuakin Halldorassa... Mielenkiinnolla odottelen mitä jatkossa seuraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Evergreenissä uutta osaa, pahoittelut tuplaspämmistä :D

      Poista
    2. Kiitos! Olen kyllä itsekin yllättynyt päästyäni näin pitkälle, pian on jo neljännenkin sukupolven aika syntyä! Ihanaa kuulla tarinani päässeen suosikkiesi joukkoon :)

      Naimakaupat on kyllä omakin suosikki, siinä pääsee kunnolla vaikuttamaan pelin kulkuun. Kuningasperheenkin kaikki avioliitot on nyt lyöty lukkoon, ensi kierroksella onkin yhtä jatkuvaa kihlajaisjuhlaa.

      Vallatusta Halldorasta kuullaan vielä, uudet hallitsijat eivät ole yhtä ystävällisiä kuin vanhat...

      Menenpäs kirkkaamaan Evergreenin.

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. Oi uuden kuninkaan valtakausi alkoi tai sanoisinko Grethelin valtakausi! :) Edmund ainakin näyttää jatkavan samaa rataa. Ihanaa, että Grethel pääsi viimein kuningattareksi oikein virallisesti, tietysti hän joutui uhraamaan tosirakkautensa sen vuoksi. Hänen tyyliinsä kyllä sopi se ettei valinnut rakkautta enää tässä vaiheessa.

    Jännittävä nähdä, mitä Halldora valtaaminen tarkoittaa Rosewoodille. Syntyykö sota?

    Ramsay on näköjään tullut isäänsä naisten viettelyssä. Voi naisparat ja varsinkin Ann-rukka! Toivottavasti Ann vielä kertoo jollekkin Ramsayn ahdistelusta. Veljesten kilpailu sen kun taas yltyy, tosin Alaricin tietämättä.

    Itse en usko, että Catherinelle menee läpi Ramsayn yritykset, tosin paha sanoa, onko tällä itsellä tunteita vielä Alaricia kohtaan. Muuten minunkin mielestä on kiinnostavaa nähdä kuinka tulet naittamaan uuden sukupolven keskenään :) Itse pohdin tätä juuri omassa Rkc:ssä.

    Mitenkä muuten sait teknisesti järjestettyä kruunajaistilaisuuden noin monella simillä yhtäaikaa? Piditkö juhlat vai jollain muulla tapaa? Voin kuvitella, että oli haastavampi lavastaa noin monella simillä :D Itse olen miettinyt, että kuinka tuollaista isoa tapahtumaa voisi lavastaa, kun olisi joskus kiva järjestää vaikka tanssiaiset aatelisille, mutta voisi olla haastavaa saada kaikki ensinnäkin paikalle ja vieläpä olemaan kunnolla!

    Hyvä osa oli jälleen kerran! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grethelin valtakausi todellakin, Edmundilla, kun on paljon muutakin puuhaa.

      Lapsetkin alkavat jo todella näkyä, Ramsay vs Alaric Catherinen tavoittelussa tuleekin olemaan ensi kierroksella paljon ketjureaktio ota aikaansaava kilpailu.

      Avioliittojen miettiminen on kyllä yhtäaikaa sekä hauskaa että haastavaa puuhaa, kun pitää pitää huolta siitä, että kaikilla olisi myös seuraavassa sukupolvessa joku jonka kanssa mennä naimisiin. Nyt on jo ollut hieman ongelmaa Crawfordien lapsien kanssa, he kun ovat sukua Montroseille, Baratheoneille, Stenrooseille sekä osalle Nevilleistä...

      Joukkokohtaukset ovat kyllä yksi työmaa. Kruunajaiset järjestin siten, että otin ensin kaikki kuvat joissa oli vain Edmund, Grethel ja Geoffrey. Geoffreyn nappasin myös pelattavaksi boolProp testingceatsEnabled truen avulla. Näiden kuvien jälkeen teleporttasin simsblenderin avulla tarpeelliset aateliset mukaan ja lätkäisin moveobjectsilla oikeisiin paikkoihin ja räpsin kuvat. Ne jotka eivät olleet kunnolla nappasin myös pelattaviksi tuon boolPropin avulla.

      Kiitos kommentista!

      Poista
  3. Ja näin lähtee Grethel- eikunsiis Edmund II:n valtakausi käyntiin!

    Vihdoin Grethel sai mitä halusi, vaikka joutuikin siinä sivussa uhraamaan mahdollisuutensa elää rakastettunsa kanssa. Win some lose some. Vaikuttaa kuitenkin viihtyvän vallankahvassa, joten ehkä se siitä.

    Arvasin, että teiniytyessään Ramsay alkaa kähmiä palvelijattaria. Ann-parka. Ja sitten vielä Ramsayn kiero suunnitelma viedä Catherine Alaricin nenän edestä. Miten Alaric ei huomaa, että hänen veljensä on noin kiero? :o asuvat kuitenkin saman katon alla.

    Cirilla on niin herttainen, en kestä <3 Toivottavasti hän vain löytäisi omannäköisen polun elämässään! Ikävää, että tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöstä kärsivää lasta yritetään pakottaa ruotuun tuolla tavoin. (Ihan itse diagnosoin hänet :D) Tuo Thaddeus aiheuttaa kylmiä väreitä, todellakin toivon, että joku pelastaa pikku Cirillan häneltä!

    Ai niin, piti sanoa, että tykkään niin paljon tämän tarinan worldbuildingista! Etenkin tuo uskontojärjestelmä ja siihen liittyvät fantasiaelementit ovat älyttömän hienoja ja kekseliäitä <3 Juonikin on taidokas, kaikki tuntuu vain nivoutuvan yhteen lopulta vaikka alussa tuntuu että asiat tapahtuvat sattumanvaraisesti. Ei mulla muuta, innolla jään odottamaan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edmundin valtakausi on kyllä todellakin Grethelin valtakausi, hänestä on kyllä hauska kirjoittaa.

      Ramsay on ollut tähän asti hyvä piilottelemaan todellista luonnettansa, Ann tosin on joutunut siitä kärsimään. Hyvä arvaus kyllä Ramsayn ja Annin välisten tapahtumien kehittymisestä.

      Hyvin diagnosoitu Cirilla, ajattelinkin hänellä olevan pientä häiriötä tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden kanssa, tuohon aikaan sille ei vain juurikaan ollut sanoja.

      Ihana kuulla onnistuneeni Rosewoodin maailman rakentamisessa ja tapahtumien nivomisessa yhteen!

      Kiitos kommentista :)

      Poista