tiistai 14. syyskuuta 2021

Osa 2.3 Neville

Aiemmin Nevilleillä:

Gertrude ja Jason Byronin kuoleman jälkeen näiden kaksoset Jasper ja Alianor siirtyivät Henryn huomaan. Henryn omien kaksosten Williamin ja Catherinen syntymässä puolestaan näiden äiti menehtyi, joten perheessä riitti kiirettä. Apua saatiinkin sisar Cecilian muodossa, mikä lopulta johti Cecilian ja Henryn karkaamiseen naimisiin. Nämä saivatkin kaksi omaa lasta; tyttären Gisellen ja kovin sairaanloisen Edwinin.

Lapset kasvoivat nopeasti ja päätyivät nopeasti kouluun. Siellä Jasper viihtyi ritareiden lasten kanssa ja Alianor ja Catherine loistivat omissa opinnoissaan. William puolestaan osoittautui kovin äitinsä kaltaiseksi ja käänsi katseensa ylhäisaateliin ystävystyessään markiisin pojan Borin Pembroken ja herttuan pojan Cedric Montrosen kanssa. Jasperin ritariystäviä hän puolestaan pilkkasi. Kuninkaan aviottoman pojan Aldwinin poika Cedric toikin Williamille esille kuinka hänen perheensä kuuluisi istua kruunulla sekä turhautumisensa isänsä käytökseen. William näki asiassa heti oman hyötynsä, jos Cedricistä tulisi kuningas hyötyisi hän siitä itsekin.

Gertruden kaksosten kasvaessa Annabethille syntyi huoli Alianorista, jonka perään Trudaan lumoutunut Edmund osoitti kiinnostusta. Tämän vuoksi Henry päätti varoittaa Alianoria, tämän olisi pysyttävä kaukana Edmundista, jotta mies ei voisi yrittää mitään. Jasper osoitti tukensa sisarelleen ja alkoi samalla pohtia, voisiko Edmundilla olla jotain tekemistä heidän vanhempiensa ennenaikaisen kuoleman kanssa.

Nevillejen rahatilannetta vaivasivat omituiset vastoinkäymiset, jotka paljastuivat extrassa kostonhimoisen Dorothyn aiheuttamiksi. Henryn meren kansan joukkoon kutsuttu sisar Ida saapui uhkailemaan Dorothyä, mikä sai tämän lopettamaan tekonsa. Vahinko oli kuitenkin kerennyt tapahtua ja Nevillejen rahakirstu näytti tyhjältä. Tämän vuoksi Henry lähtikin hakemaan lainaa pankkiiri Godwin Merceriltä, jolla oli lainan sijasta parempi ehdotus.


"Miltä William on vaikuttanut Cedricin luona vieraillessaan? Hän on muuttunut kovin hiljaiseksi kuultuaan tulevista kihloistaan", Cecilia kysyi huolissaan Isabeaulta. William ei ollut ilahtunut isänsä tekemästä sopimuksesta Mercereiden kanssa ja oli vetäytynyt omaan kuoreensa sen jälkeen.


"Enpä minä oikeastaan näe häntä. He vetäytyvät Cedricin ja Borinin kanssa aina Cedricin makuukamariin eivätkä tule sieltä kovin usein ulos", Isabeau vastasi huokaisten. Mieheksi kasvamassa oleva Cedric oli sulkenut vanhempansa ulos eikä Isabeau saanut tähän enää yhteyttä.
"Tätä se kai lasten aikuiseksi kasvaminen sitten on. Jasper ja tytöt puhuvat vielä onneksi asioistaan", Cecilia vastasi surullisena. Vastahan lapset olivat tulleet hänen elämäänsä ja nyt he alkoivat jo aikuistumaan.
"Pian pojat jo lähtevät yliopistoonkin", Isabeau huokaisi. "Tytöt onneksi pysyvät kotona avioliittoonsa asti, tosin Aldwinin juomistahdilla meillä ei ole pian enää myötäjäisiä heille" hän jatkoi katkeralla äänellä.
"Miten sinun Aldwinilta piilottamasi rahat? Riittävätkö ne?" Cecilia kysyi.
"Eivät kaikkeen. Niillä pystymme pitämään kotimme muutaman vuoden ajan, jos Aldwin juo, pelaa ja tuhlaa huoriin koko rahakirstun sisällön. Kunnon myötäjäisiin niistä ei riitä", Isabeau vastasi vihaisen kuuloisena. Hänen ja Aldwinin välit olivat kaikkea muuta kuin hyvät eikä hän hyväksynyt miehensä käytöstä.

****
William tuijotti vihaisena edessään istuvia ihmisiä. Miten isä oli voinut päästää perheen tähän tilanteeseen? Paronin arvolle sopivan puolison sijaan William joutuisi menemään naimisiin pankkiirin tyttären kanssa! Mercerit olivat tunnettuja pyrkyriyydestänsä ja nyt he saisivat yhden tyttäristään aatelistoon.
Vihaisena William risti jalkansa ja koitti pitää vihansa pois kasvoiltansa. Nevillet todella tarvitsivat Godwinin lupaamat hulppeat myötäjäiset, jotka tämä oli luvannut poikkeuksellisesti maksaa ennen avioliittoa. 
"Tahtoisin esitellä teille poikani ja perijäni: William Neville", Henry esitteli poikansa hermostuneena. William oli muuttunut kovin etäiseksi kuultuaan Henryn ja Godwinin sopimuksesta eikä hän enää tuntunut tuntevan tätä ja pelkäsikin mitä poika saattaisi tehdä.
"William tässä ovat tyttäreni Lucille ja Ludmila Mercer. Olen päättänyt antaa sinulle mahdollisuuden tutustua molempiin tyttäriini ja valita heistä toisen vaimoksesi", Godwin sanoi viittoen vihreämekkoisen tytön olevan Lucille ja punertavamekkoisen tytön olevan Ludmila.
Kiusaantuneena William kiemurteli paikallaan ja tunsi Mercerin tyttöjen tuijotuksen itsessänsä. Kohteliaisuudeksi tarkoitettu valinnan mahdollisuus raivostutti Williamia. Hän saisi jopa valita! Jos hän oikeasti saisi valita ei hän naisi kumpaakaan. Mutta velvollisuus oli tärkein. William tarvitsi Mercereiden rahat ja valtavat myötäjäiset ilman korkoja tai takaisinmaksun velvollisuutta olivat paljon parempi mahdollisuus kuin laina, jota perhe ei välttämättä pystyisi maksamaan takaisin.
"Mukava tutustua", William sai pakotettua itsensä sanomaan hymyn kera.
"Mukava tutustua todellakin", Lucille vastasi maireasti hymyillen. Mahdollisuus nousta paronittareksi houkutteli kumpaakin Godwinin tytärtä, eikä kumpikaan heistä aikonut pilata tilaisuuttaan.
"Liittyisitkö Godwin kanssani erään korttia?" Henry kysyi haluten antaa nuorille hieman omaa rauhaa. Näköetäisyyden päähän he kuitenkin jäisivät ettei mitään sopimatonta tapahtuisi.
"Mielelläni", Godwin vastasi voitonriemuisena. Vihdoinkin Mercerit saisivat pitkän yrittämisen jälkeen jalkansa aateliston ovenväliin. Vuosisatoja aateliset olivat vältelleet pankkiireita, mutta nyt toisesta Godwinin tyttärestä tulisi paronitar.
Henryn ja Godwinin poistuessa pelipöydän ääreen kiusallinen hiljaisuus laskeutui nuorten välille. Williamia ei lainkaan kiinnostanut tutustua tyttöihin tai valita näistä kumpaakaan vaimokseen. Vaikka molemmilla olikin kauniit kasvonpiirteet ei William kyennyt näkemään näitä kauniina aatelisille tyypillisen kalpean ihon puuttuessa. Mercerithän olivat melkein yhtä ruskettuneita kuin auringon paahtamat talonpojat! Tyttöjen luonnekaan ei Williamia kiinnostanut, eihän poika aikonut tulevan vaimonsa kanssa viettää yhtään enempää aikaa kuin lasten alullepaneminen vaatisi.
Ludmilan aloittaessa keskustelun William päästi hetkeksi todelliset tunteensa välähtämään kasvoilleen. Sen jälkeen hän asetti jälleen kohteliaan maskinsa naamalleen ja koitti virittää keskustelua tyttöjen kanssa. 

****
Sairastelevan (ja bugisen) Edwinin syntymäpäivät koittivat kaikkien helpotukseksi. Monet lääkärit olivat epäilleet Edwinin lainkaan elävän niihin asti. Edwinin terveydentilan vuoksi suuria juhlia ei voitu kuitenkaan järjestää, joten perhe juhli vain keskenään.
Cecilian auttaessa Edwiniä puhaltamaan kynttilöitä Henry puhalsi riemuissaan torveensa ja toivoi nuoremmalle pojalleen parasta. Edwinin tulevaisuus kuitenkin huoletti Henryä, perheellä ei ollut varaa ostaa Edwinille omia maita eikä Nevillejen maiden halkaiseminen Williamin ja Edwinin kesken tulisi kuuloonkaan. Henry saattoi vain toivoa pojan paranevan tarpeeksi, jotta tämä voisi suunnata tiensä yliopistoon ja sen suomien mahdollisuuksien pariin.
Äitiinsä tullut Edwin Neville
Kakun syömisen jälkeen väsynyt Edwin suuntasi suoraan sänkyynsä. Peittelemään tullut Cecilia katsoi poikaansa huolestuneena ja kuunteli tämän raskasta hengitystä. Henryn huolet Edwinin tulevaisuudesta saattoivat olla täysin turhia sillä poika ei välttämättä kasvaisi edes aikuiseksi asti.

*****
Vilkuttaessaan muille pojille kouluvaunusta pois hypätessään Edwin koitti pakottaa hymyn pysymään huulillaan. Hän oli pitkään odottanut muihin tutustumista ja kouluun pääsyä, mutta se oli mennyt täysin toisin kuin hän oli ajatellut.
Pettyneenä Edwin kaivoi taskustaan opettajan kirjoittaman lapun. 
"Edwin ei kyennyt osallistumaan miekkailutunnille terveydentilansa vuoksi. Suosittelemme miekkailun sijasta jotain vaihtoehtoista akateemista tuntia", luki lapussa.
Pettyneenä Edwin huokaisi ja toivoi voivansa rypistää koko lapun ja unohtaa asian. Valitettavasti hän ei siihen kyennyt, sillä hän tiesi itsekin ettei pystyisi osallistumaan muiden tavoin miekkailuun tai pihaleikkeihin. Aina kun Edwin yritti, järkyttävä yskänpuuskahdus keskeytti hänen tekemisensä.
Kuullessaan takapihalta kaikuvat äänet Edwin unohti hetkeksi lapun ja ryntäsi innoissaan katsomaan serkkunsa harjoitteita. Edwin olisi halunnut itsekin olla yhtä hyvä, mutta todellisuus pisti vastaan.
Hetken Edwin katsoi kateellisena Jasperin voimakkaita ja taidokkaita liikkeitä miekan kanssa. Oma pettymys alkoi kuitenkin tuntua liian suurelta, joten hän kääntyi ja lähti sisälle. Ehkä hän kykenisi löytämään jotain kiinnostavia aiheita akateemisesta maailmasta.
Tiukasti keskittyen Jasper löi miekallaan harjoitusvastustajaa. Lyönti meni kuitenkin ohi kuin aloittelijalla niin kuin monta muutakin lyöntiä samana päivänä. Huokaisten Jasper pisti miekan pois, ei miekkailusta tulisi enää mitään.
"Jasper mikä on vialla? Olet selvästi aivan muissa maailmoissa?" Tybalt kysyi huolestuneena. Viime aikoina Jasper oli vaikuttanut kovin mietteliäältä ja Tybalt oli huolissaan mitä tämän mielessä oli. Yleensä Jasper jakoi kaiken hänen kanssaan, mutta ei tällä kertaa.
"Mietityttää vain yliopistoon lähtö ja..." Jasper aloitti.
"Jasper älä pidä minua typeränä. Näen kyllä, että valehtelet", Tybalt keskeytti ystävänsä. "Mikä on oikeasti vialla?" Jasper tivasi.
Hetken Jasper mietti mitä vastaisi ja päätti lopulta kertoa kaiken. Hänen äidistään ja Edmundista sekä epäilyistä Edmundilla olevan jotain tekemistä hänen vanhempiensa ennenaikaisen kuoleman kanssa.
"Nyt minä ymmärrän. Mistä kaikkialta olet yrittänyt jo etsiä totuutta?" Tybalt kysyi.
"En vielä oikein mistään, en tiedä edes mistä aloittaa", Jasper huokaisi vastaukseksi.
"Älä huoli, minä autan", Tybalt sanoi lohduttavasti hymyillen.

****
"En kestä enää kuinka kaikki jaksavat koko ajan kehua Alariciä! Ei hän edes ole mitenkään erityinen", Borin valitti. "Kaikki vanhemmatkin haluavat kihlata tyttärensä hänelle tai Ramsaylle", Borin jatkoi ärsyyntyneenä.
"Kaikki jaksavat koko ajan kehua kuinka hyvä kuningas hänestä vielä tulee, mutta minä en kyllä näe hänessä mitään erityistä. Hänen isoäitinsäkin on Halldorasta!" William yhtyi valitukseen.
"Jos minä onnistun siinä missä haluan, ei hänestä tule koskaan kuningasta", Cedric sanoi vakavalla äänellä. Hän ei aikonut katsoa nätisti vierestä serkkunsa nousua valtaistuimelle.
"Sinun isäsi on pahasti vain tiellä. Montrosejen nimi tahraantuu hänen käytöksestään. Ja onko rahakirstussakaan pian enää mitään jäljellä?" Borin sanoi miettien viinaan, naisiin ja uhkapeleihin menevää herttuaa.
"Jos minä asialle jotain voin, ei Aldwin päätä enää kauaa Montrosen herttuakunnan asioista. Tosin ei hän niistä juurikaan mitään päätä, minä olen hoitanut suurimman osan asioista jo vuosia", Cedric tuhahti.
"Miten ajattelit hoitaa asian?" William kysyi.
"Minulla on suunnitelma, tosin tarvitsen vielä asioita sen toteuttamista varten", Cedric vastasi pahanenteisesti.

****
Aatelistyttöjen tapakoulun loputtua Alianorille ja Catherinelle jäi paljon aiempaa enemmän aikaa seuraelämään. Tämän ajan he hyödynsivätkin tapakoulussa saamiensa ystävien kanssa ja tällä kertaa he olivat kutsuneet teelle Isolde Crawfordin.
"Kuulin että kävit kuningattaren luona teellä. Miten meni?" Isolde kysyi Catherineltä. Grethel ja Isolden äiti Innocentia olivat sisaruksia, joten Isoldea ei kuningattaren vaimonetsimisteehetkille kutsuttu.
"Kuulin huhuja, että Alaric olisi osoittanut kiinnostusta sinua kohtaan", Alianor innostui. Kuningatar ei ollut kutsunut häntä kertaakaan teelle, minkä Alianor epäili johtuvan äitinsä ja kuninkaan menneestä suhteesta. Jos kuningatar ties siitä, tämä selvästikin vaikutti tietävän myös kuninkaan mahdollisesta kiinnostuksesta Gertruden tyttäreen.
"Kningatar Grethel on mukava, mutta en tiedä Alaricin kiinostuksesta. Hän antaa huomiota tasaisesti kaikille ladyille", Catherine vastasi nöyrästi. 
"Älä jaksa vähätellä Alaricin kiinnostusta! Sinä olet ainoita, joiden perään hän on itse lähtenyt kuulemieni juorujen mukaan", Isolde vastasi nauraen. Kruunusta kilpailevien tyttöjen toiminnan seuraaminen oli hauskaa hänen mielestänsä, eihän hän itse ollut kisassa mukana, joten hän saattoi vain rentoutua ja katsoa vierestä.
"Kuulemiesi juorujen täytyy olla väärässä", Catherine vastasi. Ajatus Alaricin kiinnostuksesta ja mahdollisesta kruunusta hirvitti Cathya. Grethel oli upea kuningatar eikä Catherine uskonut pystyvänsä ikinä samaan.
"Mutta mieti jos ne ovat oikeassa! Sinusta voisi tulla kuningatar", Alianor sanoi innoissaan.
"Niin", Catherine vastasi hiljaisesti ja koitti vaikuttaa innostuneelta. Suurin osa aatelistytöistä vaikutti haluavan kruunun, mutta Catherine oli epävarma omasta halustaan. Grethelillä ei näyttänyt jäävän kovin paljoa aikaa lapsilleen eikä Cathy ollut varma halusiko hän samanlaista elämää itselleen. Herttuattaren tai markiisittaren osa voisi olla paljon mieluisampi.

****
Kuunnellessaan hiljaa parvekkeella Alianor saattoi kuulla linnasta kaikuvan musiikin ja naurun. Tai sitten hän vain kuvitteli sen, eihän hän ollut ollut koskaan kuninkaanlinnan juhlissa. Ramsayn syntymäpäiviltäkin Alianor oli jäänyt pois tekosyyhyn vedoten välttääkseen kuninkaan kohtaamisen.
Kylmä syystuuli viilensi Alianorin kasvoja ja toi lisää linnan ääniä tämän korvaan. Allapäin hän huokaisi. Olisiko hänellä koskaan asiaa kuninkaanlinnaan? Miten Jasper voisi löytää hänelle aviomiestä, kun kukaan ei koskaan häntä nähnyt?
Katsellessaan kuninkaanlinnan ikkunoista kajastavaa valoa Alianor tunsi itsensä kovin yksinäiseksi. Kaikki hänen ystävänsä olivat juhlissa, mutta hän ei. Huokaisten Alianor kääntyi takaisin sisälle, ehkä Martha tekisi hänelle kuuman kylvyn, missä hän voisi itkeä yksinäisyyttään.

****
Cecilyn luostariin lähettämisen vuoksi hän ja Amadeus eivät olleet viettäneet kovinkaan kauaa aikaa saman katon alla sisaruudestansa huolimatta. Aikuisiällä he olivat koittaneet ottaa menetettyä aikaa kiinni, olivathan heidän lapsensa serkuksia keskenään.
Amadeus istui vakavana ja kuunteli muiden jutustelua. Hänellä ja Innocentialla oli ehdotus Nevilleille, mutta hän ei tiennyt kuinka nostaa asiaa esille. Hän ja Cecilia eivät olleet erityisen läheisiä, joten Amadeus ei osannut lainkaan aavistaa mitä sisko ehdotukseen sanoisi.
Amadeusin onneksi Innocentia alkoi johdatella puheenaihetta heidän haluamaansa suuntaan. "Miten lapset? Onko ketään vielä kihlattu?" Innocentia kysyi jännittyneenä. Heidän suunnitelmansa Rosen tulevaisuuden turvaamiseen ja puolisuuden peittelyyn voisi kaatua yhtiin kihloihin.
"William kihlautuu Godwin Mercerin jomman kumman tyttären kanssa. Muita emme ole kihlanneet vielä lainkaan", Henry vastasi ja sai Innocentian helpottumaan.
"Tähän aiheeseen liittyen..." Amadeus aloitti hermostuneena. "Kuten tiedätte emme ole onnistuneen saamaan poikaa Crawordin maita ja titteleitä perimään sekä nimeä jatkamaan. Olemme miettineet miten voisimme turvata sukuni jatkumisen ja olemmekin tulleet tulokseen, että Edwin voisi olla vastaus ongelmiimme. Cecilian kautta hän on Crawford, joten olemme miettineet josko me voisimme adoptoida hänet, jonka jälkeen hän voisi mennä naimisiin tyttäremme Rosen kanssa ja jatkaa Crawfordin sukua", Amadeus sanoi hermostuneena ja rukoili sisarensa ja tämän aviomiehen suostumista.
Haarukoiden ja veitsien liike pysähtyi Cecilian ja Henryn kääntyessä katsomaan toisiaan hämmentyneinä. Amadeusin ehdotus tuli aivan puun takaa eikä kumpikaan heistä ollut osannut odottaa tätä. "Emme tiedä kauanko Edwin elää", Henry vastasi häkeltyneenä.
"Tiedän, että Edwin on sairas, mutta hän olisi paras vaihtoehto Roselle. Hänessä on jo valmiiksi Crawfordien verta eikä hänelle ole tietääkseni tällä hetkellä tulossa muita arvonimiä, joten nimen vaihtaminen lordin tittelin vuoksi ei olisi kovin iso menetys. Teilläkin on William jatkamassa Nevillen nimeä jo", Amadeus selitti hermostuneena. Kunpa Henry vain suostuisi.
Hiljaa Henry pohti vaihtoehtojaan. Hänellä ei ollut tällä hetkellä vielä suunnitelmia Edwinin varalle eikä sen koommin rahaakaan pojalle annettavaksi. Ritarin tien ollessa mahdoton Edwinille ei jäänyt kovin paljon vaihtoehtoja, joten Crawfordien ehdotus ei ollut lainkaan huonomman kuuloinen.
"Minun puolestani me voimme suostua", Cecilia vastasi. Edwin ei ollut houkutteleva aviomies perinnön mennessä Williamille ja tämän heikon terveydentilan vuoksi, joten Crawfordien tarjous saattaisi olla pojan ainoa mahdollisuus avioliittoon.
"Me suostumme. Edwin voi muuttaa naimaiän saavuttaessaan teidän kartanoonne, virallistetaan adoptio silloin", Henry sanoi ja lukitsi pojan kohtalon.
Innocentia ja Amadeus hymyilivät riemuissaan Henryn suostuessa. Marthan tuodessa Henryn pyynnöstä kaikille lasin kuohuvaa Amadeus tunsi kiven vierähtävän sydämeltään, Rosen tulevaisuus olisi turvattu.
"Edwinin ja Rosen avioliitolle", Henry sanoi ja kohotti maljan lasten kunniaksi.
"Olkoon se pitkä ja hedelmällinen", Amadeus jatkoi toivoen samalla todellisuudessa vain toista. 
Syömisen päätteeksi Innocentia ja Amadeus lähtivät liikkumaan kotiaan kohti auringon paistaessa vielä taivaalta. Huhut verettömistä ruumiista olivat saaneet jo aatelisetkin välttämään pimeän tullen ulkona liikkumista.
"Oletko aivan varma tästä?" Innocentia kysyi vielä aviomieheltään mietteissään juuri sopimaansa sopimusta.


"Tämä on ainoa tie. Edwin on tarpeeksi sairas ettei hän kiinnitä Roseen liikaa huomiota. Hän myös kuolee todennäköisesti nuorena, jonka jälkeen Rose on vapaa avioliitosta ja ylimääräisistä silmistä, jotka voisivat havaita hänen hiustensa todellisen värin", Amadeus vastasi raskain sydämin. Rosen hiukset kasvoivat edelleenkin vitivalkoisina ja yhdessä Innocentian kanssa Rose joutuikin värjäämään ne noesta tehdyllä sekoituksella joka aamu.

****
Hermostuneena Edwin katsoi edessään istuvia ihmisiä. Isä ja äiti olivat kertoneet hänelle edellisenä päivänä Amadeusin ja Innocentian suunnitelmasta eikä Edwin oikein tiennyt mitä ajatella. Hän ymmärsi suunnitelman olevan hänen oman etunsa mukainen, mutta ajatus sukunimensä vaihtamisesta tuntui oudolta. Eivät miehet tehneet niin! Se oli naisten tehtävä. Edwinin mieltä kevensi onneksi se, että nimi vaihtuisi heti hänen saavutettuaan naimaiän, silloin adoptiosta tehtäisiin virallinen. Avioliittoon astuessaan Edwin olisikin siis jo valmiiksi Crawford.
Ujosti Edwin käänsi katseensa serkkuunsa Roseen. Tulevaan vaimoonsa. Tyttö oli kieltämättä kaunis eikä Edwinillä ollut pahaa sanottavaa tästä. Isoveli Williamkin oli kateellinen Edwinille tämän tulevasta vaimosta, olihan tyttö sentään markiisin lapsenlapsi eikä aateliton niin kuin Williamin oma tuleva vaimo.
"Alammekin jo valmistella huonetta Edwinin muuttoa varten. Onhan tässä toki muutama vuosi aikaa, mutta parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Minkä värisistä seinistä pitäisit Edwin?" Amadeus sanoi. Kuullessaan nimensä Edwin heräsi ajatuksistaan ja tajusi enonsa odottavan häneltä vastausta.
"Sinisistä tai vihreistä", Edwin vastasi ujosti.
"Sehän on hyvä, että kaikki valmistuu ajallaan. Edwin ei todennäköisesti lähde muiden poikien kanssa yliopistoon, joten häät voitaisiin pitää muiden tullessa sieltä lomalle. Eipähän osu kenenkään toisen häitä heti lähimaille", Cecilia suunnitteli poikansa tulevaisuutta. Mitä enemmän hän ajatteli heidän valintaansa sitä tyytyväisempi hän oli. Hänen veljensä oli lordiksi varakas ja viime aikoina älynsä avulla lisää vaikutusvaltaa kerännyt mies, joten Edwinin tulevaisuus tämän perijänä ei kuulostanut lainkaan hullummalta.
"Tervetuloa perheeseen", Amadeus sanoi ja halasi Edwiniä perheiden yhteisen hetken lopuksi. Lämmin halaus alkoi helpottaa Edwinin hermostuneisuutta ja auttoi tätä näkemään sen hopeareunat.

****
Syksyn ollessa vielä lämmin Alianor ja Catherine kiiruhtivat rannalle nauttimaan viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä. Aatelistyttöjen tapakoulun loputtua naimaiän saavuttamiseen tytöillä tuntui olevan yhtäkkiä paljon enemmän aikaa kuin ennen, joten sitä riitti hiekassakin puuhasteluun.
Kauaa Alianor ei kuitenkaan jaksanut keskittyä hiekkalinnaan, vaivasihan hänen mieltään aivan muut asiat. "Mitä Cathy ajattelit tehdä Alaricin suhteen? Sehän on jo ihan selvää, että hän pitää sinusta", Alianor kysyi saaden Cathyn jäykistymään.
"Alaric on... Alaric on todella huomaavainen ja hurmaava prinssi. Mutta en tiedä haluanko minä olla kuningatar", Cathy vastasi huokaisten. Alaricin kiinnostuksen alkaessa tulla selkeäksi aatelistytöille oli näiden käytös Cathya kohtaan muuttunut. Jotkut olivat muuttuneet kylmiksi häntä kohtaan hänen serkkunsa Leticia Woodvillen tavoin, kun taas toiset kruunukilpailusta jo aikaa sitten ulosjääneet eivät malttaneet olla mielistelemättä Cathya. 
"Miksi et haluaisi olla kuningatar?" Alianor kysyi hämmentyneenä.
"En pidä siitä, miten kaikki käyttäytyvät minua kohtaan jo nyt, kun he ajattelevat minun olevan mahdollinen uusi kuningatar. Miten voin tietää kuka oikeasti pitää minusta?" Cathy pohti.
"Mutta mieti niitä kaikkia hyviä puolia! Kuningattarena sinulla on valta yli muiden ja lastesi tulevaisuus on turvattu", Alianor sanoi haaveillen. Hän olisi ollut valmis kuningattareksi hetkenä minä hyvänsä, mutta Alaric ei ollut iskenyt silmäänsä häneen.
Gisellen tullessa tapakoulusta Alianor suuntasi itsensä rannalta tämän luokse. Hänellä ja Cathyllä oli ollut tapana kyllästää itsensä saduilla koulun jälkeen ja nyt Alianor jatkoi tapaa Gisellen kanssa. Sadut olivat aina olleet Alianorille todellisuuden pakopaikka ja haaveiden kohde, joten hetket satujen kanssa olivat hänelle edelleenkin tärkeitä.
"Ja niin sir Brandon oli vihdoinkin voittanut tulen puolisen ja täten hän sai puolisen kirouksesta vapautuneen prinsessan itsellensä", Alianor luki huokaisten ihastuksesta. Olisipa hänelläkin oma prinssi tai ritari suojelemassa häntä.
"Vielä yksi satu lisää!" Giselle hihkaisi. Pöydällä odottavat käsialaharjoitteet eivät kiinnostaneet ja satujen kuuntelu oli tapa lykätä niiden aloittamista.
Mielellään Alianor käänsi sivua ja aloitti uuden tarinan. Samalla hän haaveili omasta tulevasta aviomiehestänsä. Joku komea, taitava miekan kanssa ja korkea-arvoinen. Sellaisen miehen Alianor halusi itsellensä. Mahdollinen rakkaus olisi lisä, mutta Alianor ei osannut haaveilla siitä liikaa. Aatelisten avioliitot olivat järjestettyjä eivätkä monet rakkautta sen vuoksi koskaan löytäneet.

****
Jäykkänä Henry istui Carlos Mercerin edessä. Pojan isä Godwin oli vastikään kuollut ja Carlos oli ottanut isänsä paikan pankin pyörittäjänä ja siskojensa huoltajana. Tästä syystä Carlos olikin vaatinut tapaamista Henryn kanssa.
"Kuten tiedät isäni on kuollut", Carlos aloitti.
"Levätköön hän rauhassa luonnonhenkien lomassa", Henry kiirehti väliin. Hän oli kuullut paljon huhuja Godwinin kuolemasta eikä yksikään niistä sisältänyt luonnollista kuolemaa.
"Kiitos. Mutta minulla on oikea syy tänne tulooni. Isäni ehti sopia tulevista kihloista poikasi ja jomman kumman sisareni kanssa. Valintaa ei vielä tehty, mutta nyt on sen aika. Perheeni tarvitsee jotain onnellista ja kihlaus sopii loistavasti siihen", Carlos vastasi.
"Tietenkin. Kerron asiasta Williamille ja tiedotan hänen valinnastaan sinua. Virallinen kosinta voidaan suorittaa seuraavalla viikolla", Henry vastasi raskain sydämin. Hän tiesi ettei William halunnut kumpaakaan Mercerin tytöistä, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Myötäjäiset oli jo otettu vastaan ja niillä oli pelastettu Nevillejen asema. Toipuminen taloudellisista takaiskuista oli alkanut, mutta se oli vielä kesken eikä perheellä olisi varaa maksaa myötäjäisiä takaisin.
"Loistavaa. Näemme siis pian", Carlos sanoi ja poistui. Godwinilta oli jäänyt paljon asioita keskeneräisiksi ja ne olivat nyt jääneet Carlosin hoidettaviksi.

****
Alakerran puheensorinan häiritessä Williamin hiljaisuutta hän tuijotti isovanhempiensa maalausta. Edward oli nostanut perheen omaisuuden uusiin lukemiin, mutta Henryn vallitessa koko omaisuus oli melkein tuhoutunut. Nyt Williamin täytyi naida aateliton perheensä pelastaakseen. 
Kääntyessään jäykästi kohti kohtaloaan William kirosi mielessään. Miksi isoisän piti kuolla niin  nuorena? Jos tämä olisi elänyt William voisi saada arvolleen sopivan puolison aatelittoman rahvaan sijasta.
Jos William olisi voinut tehdä kuten hän olisi halunnut, olisi hän jäänyt ylös. Haluistaan huolimatta William joutui pakottautumaan portaisiin ja kohti alakerrassa odottavia ihmisiä. Mercereiden tyttärestä sai uskomattoman suuret myötäjäiset. Myötäjäiset, jotka olivat jo käytössä.
Istuessaan isänsä viereen William puri tiukasti hampaitaan yhteen. Ilman sitä hänen ilmeensä olisi saattanut paljastaa hänen todelliset ajatuksensa ja inhon kihlattuaan kohtaan.
Katkerana William nosti katseensa uuteen kihlattuunsa. Monet olisivat saattaneet pitää Lucillea kauniina, mutta William ei kyennyt näkemään tämän aatelisia päivittyneemmän ihon ja epähienostuneiden kasvojen piirteiden taakse. Mercerin tytöistä Ludmila oli ollut hieman siedettävämmän näköinen, mutta tästä liikkui ikäviä juoruja, joten William oli päätynyt valitsemaan Lucillen itselleen.
Paikalleen istumisen jälkeen seuraavat hetket menivät Williamille kuin sumussa. Hän sanoi oikeat latteudet nousi ylös polvistui Lucillen eteen ja kosi tätä asiallisin fraasein. Kaikki Williamin sisällä harasi karjuen vastaan, mutta kieltäytyminen ei ollut vaihtoehto. Hänen oli tehtävä Lucillesta vaimonsa halusi hän sitä tai ei.
Lucille puolestaan tuijotti onnellisena kihlasormustaan, loistelias timanttisormus oli hänen unelmiensa täyttymys. Katsoessaan sulhastaan ja sormessaan kimaltelevaa timanttia Lucille pystyi jopa melkein unohtamaan sen, mitä oli tehnyt sormuksen sormeen saadakseen.
"Tervetuloa perheeseen", Carlos sanoi Williamin hymäillessä vastaukseksi. Kylmät inhon väreet kulkivat pitkin Williamin selkää tämän miettiessä omaavansa pian sukulaisia, jotka kuuluivat rahvaaseen.

****
Aaltojen iskiessä rantaan Alianor seisoi hiljaa isovanhempiensa hautojen edessä ja kuunteli pauhetta. Kyynel vierähti Alianorin poskelle tämän katsellessa merta, oli Gertruden ja Jasonin kuoleman vuosipäivä.
"Minä lupaan, saan vielä selville oliko kuninkaalla jotain tekemistä vanhempiemme kuoleman kanssa", Jasper sanoi apeana ja halasi Alianoria. Hän ei ollut vielä päässyt juurikaan eteenpäin muiden kiireiden vuoksi, mutta Tybaltilta tuli onneksi hyviä ideoita siitä mistä hänen pitäisi tutkia.
"Jos edes kuninkaan minun perääni haikailu loppuisi ja voisin osallistua seurapiiritapahtumiin normaalisti", Alianor huokaisi. Tähän asti hän oli vältellyt kaikkia tapahtumia mihin kuningas saattaisi ilmaantua ja hän alkoi olla lopen kyllästynyt siihen.
"Jos kuninkaan kiinnostus sinua kohtaan ei laannu hankin sinulla nopeasti aviomiehen, naimisissa olevana naisena kunniasi olisi turvassa", Jasper lohdutti ja alkoi samalla miettiä siskolleen sopivia aviomiesehdokkaita.

****
William käveli Cedricin perässä vihellellen. Pappi oli päästänyt heidät normaalia aiemmin oppitunnilta ja pojat olivat päättäneet ottaa ilon irti ylimääräisestä vapaa-ajastaan Montrosejen pelipöydän parissa. 
Kävellessään sisään William alkoi kuulla kovaäänistä huutoa jonka lähteen perään pojat lähtivät kävelemään.
"Kuinka sinä kehtaat tuoda taas yhden huoristasi aviosänkyymme! Sänkyyn, jossa minunkin pitäisi nukkua!" Cedricin äiti Isabeau raivosi.
"Ehkä minun ei tarvitsisi tuhlata rahoja niin paljon huoriin, jos sinä viitsisit joskus edes täyttää tehtäväsi vaimonani!" humalainen Aldwin huusi sammaltaen. William ei voinut olla katsomatta riitaa ja olla pohtimatta näyttäisikö hänenkin tulevaisuutensa Lucillen kanssa tuolta. 
"Mennään ylös, tuo tulee jatkumaan vielä pitkään", Cedric huokaisi ja mulkaisi vihaisena isäänsä. Aina tämän käytöstä joutui häpeämään.
"Riitelenköhän minäkin noin tulevaisuudessa Lucillen kanssa?" William pohti ääneen katkerana.
"En usko, sinä olet sentään kunnon mies toisin kuin Aldwin ja osaat varmasti pitää vaimosi kurissa", Cedric tuhahti vihaisena.
"Rahvaan käytöstavoista ei vain koskaan tiedä", William huokaisi vastaukseksi.
"No ainakin Mercerin tytöstä sai ruhtinaalliset myötäjäiset. Aldwinin rahankäytön perusteella minäkin tarvitsen pian samanlaiset", Cedric huokaisi ja laski uuden pelimerkin pöydälle. "En millään ehdi hankkiutua hänestä eroon ennen kuin hän on ehtinyt tuhlata vielä vähän enemmän omaisuutta", hän jatkoi.
"Miten suunnitelmasi?" William kysyi muistellen heidän iltaansa rannalla. "Ajoi karille ja olen taas lähtöpisteessä", Cedric huokaisi pettyneenä. "Nyt olen joutunut alkamaan katselemaan itselleni mahdollisimman varakasta vaimoa ja olen joutunut harkitsemaan jopa ritariperheiden tyttöjä, sir Woodville kun on luvannut suuret myötäjäiset tyttäristään", hän jatkoi miettien inholla mahdollista alhaisaatelista vaimoa.
"Entä Ariana ja Bianca?" William kysyi Cedricin siskoista salaa toivoen, että olisi itse voinut saada heistä jomman kumman. 
"Minulla on käynnissä keskustelut Arianan naittamisesta. Biancan varmaan laitan luostariin, sillä minulla on varaa vain yhtiin säädyllisiin myötäjäisiin", Cedric vastasi.

****
Suihkulähteessä virtaavan veden katsominen rauhoitti Catherinen mieltä. Kreivi Thronton oli osoittanut kiinnostusta häntä kohtaan ja vaikka hän ei uskonutkaan Henryn edes miettivät Throntonia, ajatus vanhasta miehestä sai Cathyn silti hermostuneeksi. Aivan vastahan miehen ensimmäinen vaimo oli edes kuollut!
"Mukavaa nähdä teidät täällä lady Catherine", Alaric sanoi istuessaan ja herätti Cathyn ajatuksistaan.
"Onhan tämä kotini, joten ei yllättävää", Catherine vastasi hymyillen lämpimästi. Alaric todellakin osasi käyttäytyä kuin hänen ja Alianorin satukirjojen prinssit.
Nopeasti Catherine uppoutuikin keskusteluun Alaricin kanssa ja unohti esiliinan puutteen täysin. Alaric osasi keskustella ja saada ajan kulumaan nopeammin kuin Cathy kerkesi edes huomata.
Alaricin tehdessä lähtöä Catherine nousi vielä hyvästelemään prinssin, jolloin Alaric näki tilaisuutensa koittaneen. "Olen ihaillut sinua pitkään kaukaa Catherine", Alaric sanoi hermostuneena. Hän oli ihastunut Catherinen herkkyyteen ja ystävällisyyteen ja halusi todella saada tästä omansa. Cathyn omista haluista oli kuitenkin vaikea saada selvää, eikä Alaric ollut varma halusiko tyttö häntä.
Alaricin käden liikkuessa Catherinen poskelle alkoi tämän sydän pamppailla kovempaa. Aika tuntui pysähtyvän Alaricin tullessa lähemmäs, mutta Cathy ei aivan tiennyt mitä hän halusi. Alarcin kosketus tuntui hyvältä, mutta samaan aikaan se oli kaikkea muuta kuin soveliasta.
Alaricin suudellessa varovaisesti Catherinea Catherine tunsi perhoslauman lepattavan vatsassaan. Alaricin huulet olivat pehmeät ja tuntuivat hyvältä, mutta samaan aikaan koko hetki tuntui väärältä. Catherinen ei olisi ollut soveliasta olla näin läheisissä väleissä miehen kanssa.
Suudelman loputtua Catherine alkoi soperrella. "M-m-meillä ei ole esiliinaa", sai hän ainoastaan suustaan miettiessään samalla kuinka hyvältä suudelma oli tuntunut.
"Hyvää päivänjatkoa lady Catherine, toivottavasti tapaamme taas pian", Alaric vastasi ja lähti vihellellen takaisin kuninkaanlinnaa kohden.

****
Gisellen syntymäpäivien koittaessa juhliin ei jälleen kerran kutsuttu ketään, sillä kuningas olisi jouduttu kutsumaan muiden mukana. Vieraiden kutsumattomuutta seliteltiin Edwinin sairaudella, mikä osin pitikin paikkaansa. Poika väsyi edelleenkin nopeasti väkijoukoissa.
Isänsä puolen sukuun tullut Giselle Neville
Kakun loputtua Alianor hakeutui ulos viileään loppusyksyiseen iltaan. Hän tunsi huonoa omatuntoa siitä, ettei kenenkään juhliin voitu hänen takiaan ketään kutsua. Samaan aikaan hän oli kuitenkin onnellinen siitä, että tällä kertaa he kaikki olivat yhdessä Nevilleillä eikä hän yksin muiden ollessa muualla.

 Kuunnellessaan suihkulähteen rauhoittavaa lorinaa Alianor kuuli äänen takaansa. "Sinun täytynee olla Gertruden tytär", kuninkaan ääni sanoi.

*****

*****

*****

Viimeinenkin aatelisten osa pihalla! Nyt on kihlakausi alkanut, tosin ensi kierroksella tulee huomattavasti enemmän kihloja. No ainakin Nevillejen lapsista 2/4 on kihloissa, Byroneista ei vielä kumpikaan. 


Mitä piditte osasta? Entä mitä veikkaatte tämän osan jälkeen, päätyykö Catherine Alaricin puolisoksi vai saako Ramsay tai joku muu tämän omakseen?

6 kommenttia:

  1. Vai sellaiset naimakaupat Mercerillä oli mielessä, kuinkas muutenkaan! Williamin ja Lucillen avioliitolla ei taida olla suurtakaan todennäköisyyttä onnistua, mutta hyötyä saavat sinänsä kaikki osapuolet. Mielenkiinnolla odottelen, millaisia soppia syntyy kun nämä kasvavat aikuisiksi, ehkäpä Cedricinkin suunnitelmista kuullaan vielä tarkemmin.

    Catherinen sydän taitaa sittenkin sykkiä Alaricille, mutta riittääkö prinssin lumovoima, jos Cathya ei vallankahva kiinnosta... Kuningasperheelle voisi kyllä tehdä hyvää ja hallitsijoiden liitto olisi vaihteeksi onnellinen. Mutta voi Alianor, kaikesta piilottelusta huolimatta kuningaas löysi lopultakin tiensä tytön luokse. Jännityksellä odottelen, mitä tästä seuraa! Paljon kiitoksia osasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kovin kaunista matkaa en ole Williamille ja Lucillelle suunnitellut, mutta ainakin vauhdikasta tulee olemaan! Cedricistäkin tullaan kuulemaan vielä, poikien ystävyys tuo Cedricin usein Nevilleille vierailemaan ja juonimaan tulevaisuudessakin.

      Onnellinen liitto voisi auttaa hallitsijaparia eteenpäin, mutta mikä liitto pysyy onnellisena sellaisessa tehtävässä?

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. Voi eii Edmund löysi Alianorin... Ja niin paljosta tyttö vielä luopui ja silti kuningas löysi tytön :/ Kuinkahan tässä nyt käy Alianorille.. Onneksi Jasper ainakin puolustaa siskoaan ja toivottavasti pystyy suojella tätä häneltä. Jännä nähdä myös saako Jasper totuutta selville vanhempiensa kuolemasta?

    Catherine ja Alaric ovat suloisia yhdessä, mutta suostuuko tyttö kruunuprinssin vaimoksi kuitenkaan.. Toisaalta häneen perhe voisi ainakin luottaa, toisin kuin joihinkin vallanhimoisiin aatelistyttöihin.

    Aika kierosti toteutettu, että William joutuu naimaan alempiarvoisensa, juuri sellaisen jota halveksii jo valmiiksi. En yhtään ole kyllä Williamin puolella ja kuulostaa ettei hänen tuleva vaimonsakkaan ole mikään herttaisin yksilö. Toisaalta jos molemmat muistuttavat toisiaan, niin liitosta voi tulla mielenkiintoinen. Cedrictä tulee ristiriitaisia fiiliksiä, toisaalta hän elänyt riitaisassa perheessä, jossa isä on hirviö, joten häntä hieman säälii, mutta toisaalta hän muistuttaa liikaa edesmenneitä sukulaisiaan..

    Gisellestä tuli muuten kaunis, mitäköhän olet hänelle suunnitellut! Ja pikku Edwin, ihanaa että hänelle ja Crawfordeille löytyi tuollainen ratkaisu :3 Kuinkahan Rosen salaisuus pysyy ja miten Edwin reagoi jos saa tietää?

    Paljon tapahtumia oli tässä osassa, mikäs sen parempaa! Hyvä osa siis kuten aina. Oli mukava lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin kyllä suuresti kihlatessani Williamille alempiarvoiselleen, karma is a bitch vai miten se menikään. Lucillella riittää onneksi tahtoa ja häpyä pistää vastaan tulevalle aviomiehelleen, joten kahnauksilta ei tulla välttymään.

      Jasperin selvittelyistä tullaan kuulemaan vielä, onhan Rosewoodissa elossa vielä yksi henkilö, joka tietää melkein kaiken kohtalokkaana päivänä tapahtuneen...

      Tykkään kyllä itsekin Gisellen ulkonäöstä, tosin kaikki Nevillejen tytöt ovat kyllä kovin kauniita. Hyvät geenit siunaantuneet perheelle!

      Pitkään kyllä mietin mitä Edwinin kanssa teen, mutta sitten keksin juonen, mihin tarvitsen Crawfordien suvun selviämistä, joten Edwinin paikka maailmassa selkiytyi. Rasittavaa vain, kun en voi pelissä virallisesti Rosea ja Edwiniä naittaa vaan lapset ynnä muut pitää tehdä koodeilla (serkkuja kun ovat)

      Kiitos kommentista!

      Poista
  3. Mitä ihmettä, onko William sokea vai mitä, Lucillehan on oikein kaunis nuori nainen. Vaikka aika kivikkoinen tie voi noilla kahdella tulla, kun liittokin alkaa pelkällä halveksunnalla ja mielistelyllä. Mutta toisaalta, kuka tietää vaikka he vielä löytäisivätkin jotain yhteistä ja ystävystyisivät, kenties jopa rakastuisivat!

    Catherine on herttainen tyttö, hän olisi oivat puoliso Alaricille. Mutta mitenköhän tuossa oikein käy, kun Cathy itse ei oikein innostu mahdollistesta kuningattaren roolista. Toivottavasti ei nyt sentään päädy Ramsayn puolisoksi, vaikka vähän pelkään, että niin käy... :/

    Ja huolellisesta piilottelusta huolimatta Edmund sitten lopulta löysi Alianorin. Voi ei, Edmund on kyllä hullaantuneisuudessaan todella creepy. Toivottavasti Alianor ei joudu pakon edessä tekemään mitään, mitä ei halua.

    Edwin saa aivan varmasti tietää puolisonsa puolisuudesta jossain vaiheessa, olen varma siitä. Kuinkakohan sitten käy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Williamilla ja Lucillella on yllättävän paljon yhteistä heidän luonteissaan, sen tulette huomaamaan Lucillen päästessä paremmin esiin. Tosin aina yhteiset luonteenpiirteet eivät ole hyvä asia pariskunnalla...

      Ramsay osaa hurmata naisia, joten Catherine on todella vaarassa. Ainakin ulkonäkö viehättää jo, ovathan Ramsay ja Alaric kuin kaksi marjaa ulkoisesti.

      Rosewood on pieni, joten Alianorin "löytyminen" odotti vain aikaansa. Vielä kun saisin itse päätettyä mitä pistän heidän välillään tapahtumaan!

      Kiitos kommentista:)

      Poista