lauantai 2. toukokuuta 2020

Extra 3 Luostari




Kolmannessa extrassa palaammekin taas luostariin. HUOM! Tämä osa sisältää kohtauksen, joka ei välttämättä sovi herkimmille tai nuorimmille lukijoille.

Viimeeksi luostarissa: Pappi Gerald Grey naitatti sisarensa Rubyn vanhalle lordi Crawfordille vastoin tytön toivetta jäädä luostariin. Sisar Morgana oli surullinen papin päätöksestä, sillä hän oli jo pitkään toivonut itselleen seuraa, olihan hän luostarin ainut sisar. Surua ei helpottanut lainkaan tieto Rubyn kuolemasta synnytyksessä. Extrassa 2 selveni kuitenkin Rubyn selvinneen synnytyksestä, mutta paenneen mieheltään, joka tästä halusi eroon. Ruby päätyikin syvälle metsään noidan mökin luokse. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tästä ja kaikki olettavat Rubyn kuolleen.


Sisar Morgana ei voinut uskoa olevansa jälleen kerran tässä tilanteessa. Jo toisen kerran hän, ylipappi Gerald ja lordi Crawford istuivat luostarin oleskelutilassa ja keskustelivat nuoren tytön kohtalosta. Nuoren tytön, joka ei ollut saanut sanoa mielipidetään kohtaloonsa ja joka ei kohtaloaan halunnut. Muistoissaan Morgana palasi vuosien takaiseen hetkeen, jona Rubyn kohtalo oli sinetöity tällä samalla kokoonpanolla. Morgana sulki silmänsä ja toivoi löytävänsä itsensä jostain muualta ne avatessaan.


Avatessaan silmänsä Morgana näki kuitenkin edelleen edessään lady Cecilian, lordi Crawfordin nuoremman tyttären. Cecilia näytti siltä, kuin olisi nähnyt aaveen. Luostariin liittyminen ei ollut selvästikään hänen oma päätöksensä.


Lordi Crawford puolestaan näytti tyytyväiseltä. Viimeinkin hän pystyisi keskittymään täysin Antoniaan ja Amadeukseen, niihin lapsiin joiden tekemisillä oli väliä Crawfordin nimen nostamisessa ylöspäin. "On harmillista luovuttaa tyttäreni pois kotoa, mutta luonnonhenkien kutsuessa on niitä kuunneltava", lordi valehteli mairealla äänellä.


Morgana kihisi raivosta, mutta tiesi ettei voinut olla näyttelemättä osaansa tässä näytelmän irvikuvassa. "Olet enemmän kuin tervetullut liittymään sisarten joukkoon lady Cecilia", kuuli Morgana oman äänensä sanovan.


"Kiitos sisar Morgana. Tulen varmasti nauttimaan edessä olevista vuosista luostarin palveluksessa", vastasi Cecilia tunteettomasti.


Sydän puristi Morganan rinnassa. Miksi? Miksi luostarin täytyi olla paikka, jonne ylimääräiset tyttäret heitettiin unohtumaan, kun heitä ei enää tarvittu? Morgana tiesi Cecilian saaneen useammankin kosinnan, mutta kunnolliset myötäjäiset maksoivat enemmän kuin luostariin lähettäminen, eikä lordi Crawfordilla ollut intoa maksaa.


Lopulta Geraldin sanat sinetöivät Cecilian kohtalon"Kaikki on siis selvää. Cecily voi käyttää tämän päivän luostariin tutustumiseen ja huomenna hän aloittaa noviisin aikansa."




Morgana tunsi palan kurkussaan katsoessaan Cecilian pukeutuvan ensimmäistä kertaan noviisin kaapuunsa. Morgana ei halunnut olla osanaa Cecilian pakottamiseen luostariin, mutta luostarissa ylipappi oli ohjaaja ja abedissa vain yksi näyttelijöistä. Helposti korvattavissa.


Katsoessaan kuvaansa noviisin asussa Cecilia ei tuntenut mitään. Aivan kuin hän olisi katsonut jotakuta toista eikä itseään. Aivan kuin kaikki tämä tapahtuisi jollekulle muulle eikä Cecilialle. Aivan kuin hän heräisi taas omasta sängystään Crawfordien kartanossa isänsä huutoon siitä, ettei Ceciliasta ollut mihinkään.


Sisar Morganan ääni keskeytti Cecilian ajatukset. "Tule niin näytän sinulle missä noviisit majoittuvat."




"Saat tämän huoneen tällä hetkellä omaksesi, kun luostariin saapuu lisää noviiseja tulevat he myös tänne. Jätän sinut nyt totuttautumaan muutokseen, huomenna aloitamme noviisin opit", Cecilia kuuli sisar Morganan sanovan.


Istuessaan uudelle sängylleen Cecilia tunsi vihdoin kaiken vyöryvän päälleen. Tämä oli nyt hänen uusi todellisuutensa. Hän ei menisi koskaan naimisiin. Hän ei saisi koskaan lapsia. Cecilia viettäisi koko lopun elämänsä näiden harmaiden porttien sisällä. 


Raivoissan Morgana etsi käsiinsä Geraldin. Tällä kertaa Morgana ei aikonut enää olla hiljaa ja osallistua tähän surunäytelmään.


"Miksi sinä annat tämän tapahtua? Cecilia haluaa tähän luostariin aivan yhtä paljon, kuin Ruby halusi aikanaan Cecilian isän kanssa naimisiin ja jos oikein muistat se ei päättynyt hyvin!" 


"Minun siskoni ei liity tähän millään tavalla. Robert halusi tyttärensä liittyvän luostariin ja vain sillä on merkitystä. Ceciliasta tulee nunna, halusi hän sitä tai ei!" huusi Gerlad raivoissaan. Miten nunna kehtasi arvostella hänen päätöksiään?


"Cecilian isä halusi, ei Cecilia. Miksei tytön omilla haluilla ole mitään merkitystä?"



"Cecilian isä tietää, mikä tytölle on parhaaksi. Ei naisen harteille voi asettaa niin vaikeita päätöksiä., sinun tulisi oppia se Morgana. Nyt häivy tai etsin luostarille uuden abbedissan."


Raivon vielä kiehuessa Morganan sisällä hän poistui. Vaikka kaikessa muussa Gerald oli väärässä, ylipappina tämä oli luostarin pää ja halutessaan saattoi riisua abbedissan oikeuksistaan. Morganan ei auttanut muuta kuin totella, vaikka se oli viimeinen asia, jonka hän halusi tehdä.

***



Cecilian tulon jälkeen luostarin päivärytmi alkoi nopeasti muokkautua noviisin opetushetkien mukaan. Tänään oli kuitenkin normaalista poikkeava päivä ja Cecilia pääsisi ensimmäistä kertaa lustarin pyhimpään huoneeseen.



"Kuten tiedätkin palvomme neljää luonnonhenkeä, tulenhenkeä, vedenhenkeä, ilmanhenkeä ja maanhenkeä. Vaikka kaikki neljä henkeä ovat tasa-arvoisia, jokainen nunna omistautuu enemmän valitsemalleen luonnonhengelle." Morgana opasti. "Seuraavaksi näytänkin rituaalin miten luonnonhenkeä rukoillaan."




Morgana asettui polvilleen vedenhengen pylvään eteen ja alkoi toteuttaa rituaalia, joka oli tullut hänelle vuosien myötä yhtä tutuksi kuin oma nimensä.


Tylsistyneenä Cecilia yritti keskittyä Morganan tekemisiin, mutta hänen ajatuksensa aiempien päivien tarinoissa.


Tuli edusti terveyttä. Terveyttä, jota Cecilian ei koskaan tarvitsisi toivoa olemattomalle aviomiehelleen.


Vesi edusti rikkauksia, joita Cecilia ei koskaan tulisi omistamaan.


Ilma edusti viisautta, jota naisena Cecilialla ei koskaan arvostettaisi.


Ja hedelmällisyyttä edustava maa. Pelkkä maan patsaskin tuntui ilkkuvan Cecilialle, se mitä se edusti oli se, mitä Cecilia kaikkein eniten halusi ja mitä hän ei ikinä saisi. Mitä syytä Cecilialla olisi rukoilla mitään näistä hengistä? Luostarin muurien sisällä, ei luononhengillä olisi mitään annettavaa hänelle.


Morgana huomasi nopeasti Cecilian välinpitämättömyyden rituaaleja kohtaan. "Ehkä tämä riittää rituaaleista tältä päivää. Minulla on vielä jotain näytettävää sinulle. Mutta muista, asia jonka seuraavaksi näytän on salaisuus ja sellaisena sen on pysyttävä." 




Morgana johdatti Cecilian pölyiselle kirjahyllylle ja tarttui Niiaamisen alkeet -nimiseen kirjaan. Saman tien Morganan vetäessä kirjaa alkoi hyllystä kuulua ruosteisten osien kolinaa.


Järkyttyneenä Cecilia seurasi hyllyn hidasta kääntymistä. 
"Tule nopeasti perässä", Morgana käski naurahtaen samalla Cecilian reaktiolle.



Cecilia henkäisi syvään ja seurasi Morganaa pikkuriikkiseen huoneeseen. Huoneessa ei ollut mitään muuta kuin alaspäin vievät tikkaat. Vapisevin jaloin Cecilia alkoi kiivetä tikkaita Morganan perässä. 


"Tästä kellarista tietävät vain me, sisaret. Papit eivät tästä tiedä, eikä heille tästä kerrota. Mikäli he tietäisivät tästä huoneesta löytyvistä tiedoista, käskisivät he tämän huoneen tuhottavaksi. Tämän huoneen oppien ja kasvien avulla on mahdollista tehdä monia kiellettyjä asioita: estää raskauksia, estää lapsen syntymistä, tehdä mies kyvyttömäksi ja paljon muuta. Näiden tietojen avulla kykenemme auttamaan niitä, ketkä sitä tarvitsevat", Morgana kertoi hiljaisella äänellä. Aivan kuin peläten jonkun kuulevan.


Lumoutuneena Cecilian katse kiersi huonetta. Koko elämänsä hän oli noudattanut isänsä sääntöjä ja siitä ei ollut seurannut hänelle mitään muuta, kuin tahdonvastainen paikka luostarissa. Ensimmäistä kertaa luostariin saavuttuaan pieni hymynkaarre kohosi Cecilian huulille. Enää hän ei noudattaisi sääntöjä.

****


Hyräillen Morgana puhdisti liettä. Cecilia oli viimeinkin alkanut sopeutua kunnolla luostariin ja jopa nauttivan välillä siellä olosta. Ehkä tyttö oppisi jonain päivänä olemaan onnellinen luostarin seinen sisällä.


Nopeasti Morganan hyräilyn kuitenkin keskeytti ylipapin vihaiset askeleet. 
"Sisar Morgana!" Gerald huusi raivoissaan.



"Miten voi olla mahdollista että sinä uhmaat minua joka ikisessä käännöksessä! Uuden pappiskokelaan tilat eivät olleet tänään vieläkään valmiit ja minun olisi pitänyt esitellä niitä tänään!"



"Sinä vain syydät minulle tehtäviä tehtävien perään mahdottomilla aikatauluilla Gerald! Jos tekisit itse joskus jotain muuta kuin viettäisit päiväsi puuttumassa valtakunnan asioihin tai kyhjöttäisit pappien tiloissa, saattaisit saada jotain itsekin aikaan!"


"Minä teen mitä pappien tehtäviin kuuluu, älä sinä nainen puutu minun asioihini. Kiitos sinun menetimme lupaavan pappiskokelaan toiselle luostarille ja nyt joudun aloittamaan etsinnät taas alusta!"


Morgana tunsi vuosien patoutuneen vihan lyövän kerralla hänen lävitseen. Viha sai hänen kätensä liikkumaan ennen kuin Morgana sitä itse huomasi. Morganan käden ja Geraldin posken välisestä kosketuksesta lähti kova ääni, joka herätti Morganan raivostaan. Mitä hän oli mennyt tekemään? Ylipapilla oli valta yli abbedissan, eikä kukaan suojelisi Morganaa Geraldin raivolta.


Gerald jähmettyi hetkeksi järkytyksestä lyönnin jälkeen. Hän opettaisi nunnalle kuka luostarissa käskee.



Raivon valtaamana Gerald otti askeleen lähemmäs nunnaa ja tarttui tämän kaavusta kiinni ja repäisi sen pois nunnan päältä.




Morgana koitti pyristellä Geraldin otteesta irti siinä onnistumatta. Ymmärtäessään tilanteensa mahdottomuuden käänsi hän katseensa ulkona oleviin hedelmäpuihin ja lakkasi tuntemasta, mitä hänen keholleen oli tapahtumassa.




Cecilian ei tarvinnut kysyä Morganalta mitä oli tapahtunut, löytäessään tämän lattialta makaamasta. Hän oli kuullut papin ja Morganan riitelevän usein ja Cecilia tiesi mitä heikot miehet saattoivat käyttää naisia vastaan  riidellessään. Lordi Crawford oli usein pelotellut Ceciliaa aiheella, silloin kuin tämä ei käyttäytynyt niin kuin kuuliaan tyttären tuli käyttäytyä. 


Katsoessaan itkevää nunnaa tunsi Cecilia raivon kohoavan sisällään. Hän laittaisi Geraldin maksamaan vielä. Hän laittaisi kaikki maksamaan.

***


Ristiriitaisin tuntein Morgana katsoi vatsaansa. Yhtä aikaa hän rakasti vatsassaan kasvavaa lastaan, mutta samaan aikaan hän vihasi sitä puoliskoa, jonka lapsi perisi siltä mieheltä. Aluksi Morgana oli pohtinut raskauden keskeyttämistä, mutta hän ei ollut pystynyt siihen. Tämä lapsi olisi Morganan ainoa mahdollisuus tulla äidiksi. Ainoa mahdollisuus saavuttaa haave, jonka hän oli haudannut syvälle sisinpäänsä Edwardin purkaessa heidän välisen kihlauksensa.


Cecilia oli osoittanut arvonsa uuden tilanteen myötä. Tytön ansiosta Morganan ei tarvinnut nähdä sitä miestä, vaan tämä hoiti kaikki tarvittavat keskustelut miehen kanssa. Cecilia oli myös keksinyt, miten salata lapsi tämän isältään. Pieni hymynkare hiipi Morganan huulille ajatellessaan kostoaan. Suuresti perinnöstään välittävä Gerald ei saisi koskaan tietää, mitä tästä jäisi ihmisten maailmaan jäljelle. Gerald ei koskaan saisi tietää isyydestään.


Morganan ollessa lämpimässä luostarin kiviseinien sisäpuolella, ulkona talven kylmyydessä kuului julma naurunpuuskahdus. 


Ruby Crawford oli viimein valmis kostamaan hänelle tehdyt vääryydet.

****
****
****





4 kommenttia:

  1. Aaargh vihaan lordi Crawfordia! Mutta vihaan kyllä Geraldia vielä enemmän. Morgana-parka! Onneksi luostari on täynnä neuvokkaita naisia, jotka toivon mukaan panevat miehet ojennukseen! Ja Rubykin on palannut kuvioihin! *pahankurinen nauru* Muahhahhaa!

    Sori, heittäydyin hieman :D

    Kiitokset osasta!

    (P.S. Croweilla on jatkoa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään tykkää Crawfordista ja Geraldista yhtään, ärsyttää jo pelata niillä :D

      Menenpä kurkkaamaan, mitä Croweilla on

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. Mielenkiintoista palata jälleen luostarin väen pariin! Yksi toisensa perään luostarin naiset näyttävät kokevan julman kohtalon, toivottavasti ylipappi ei saa täysin murrettua sisarten vastarintaa. Kenties Rubykin on omiaan näyttämään sekä Geraldille että Crawfordille paikkansa. Ensi kierrosta innolla odottaen!


    P.S. Simsmaniassa uusi päivitys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käynpä kurkkaamassa mitä Simsmaniasta löytyy!

      Kiitos kommentista :)

      Poista