Extra 4 Woodville

Aiemmin Woodvilleillä: 

Sir Malcolmin vaimon Fredrikan oli vaikea tottua asemansa muutokseen pudotessaan pois ylhäisaatelista naidessaan pelkän ritarin. Uusi kuningatar käänsi vain lisää veistä Fredrikan haavassa. Fredrika päättikin, että hänen tyttärestään Geminasta tulee vielä joku päivä kuningatar. Kiinnittäessään kaiken huomion Geminaan ja perijään Columiin jäi nuorempi tytär Dorothy vähemmälle huomiolle Fredrika päättikin laittavansa Dorothyn luostariin, kunhan sen aika olisi. 

Malcolm ei ollut koskaan välittänyt perhe-elämästä ja hän kaipasi seikkailuja ja suurutta. Pieneen seikkailuun tarjoutuikin mahdollisuus Robert Crawfordin pyytäessä häntä suojelemaan kuninkaan viralliseksi rakastajattareksi noussutta tytärtään Antoniaa. Crawford maksaa hyvin tyttärensä suojelemisesta ja Woodvillejen varallisuus alkoikin nousta miesten sopimuksen jälkeen.

Innoissaan Dorothy katsoi uuden kotinsa ulko-ovea. Isä oli vihdoinkin saanut kerättyä tarpeeksi rahaa, jotta Woodvillet saattoivat muuttaa uuten isompaan kotiin. Enää kaikkien lapsien ei tarvitsisi jakaa samaa huonetta, vaan Colum tulisi saamaan omansa.

Uusi talo oli rakennettu vanhan vierelle Woodvillejen omalle maalle. Vanha talo tultaisiin purkamaan pois, sillä siitä irtoaisi paljon arvokasta ja myyntikelpoista materiaalia Woodvillejen kassaa kartuttamaan.

Aiempaa taloa suuremmat huoneet seurasivat toisiaan. Lopulta Dorothy löysi kuitenkin hänen ja Geminan uuden huoneen, joka oli suurempi kuin kaikkien kolmen lapsen yhteinen huone vanhassa talossa. Hymy nousi Dorothyn huulille hänen kuvitellessaan, mitä kaikkea uutta heidän huoneessaan mahtuisi nyt leikkimään. 

Geminan määräilevä ääni keskeytti kuitenkin Dorothyn unelmoinnin. "Minä otan tuon sängyn jonka vieressä on yöpöytä, se on pehmeämpi."

"Selvä ota se sänky", Dorothy huokaisi. Geminalle ei auttanut sanoa mitään vastaan, sillä muuten tämä menisi itkemään äidille ja äiti oli aina Geminan puolella. Äidin mielessä Gemina oli jo uusi kuningatar ja kuningatar sai aina tahtonsa läpi.

"Tämä on kyllä ihan hyvä huone, mutta ahdas kun joudun jakamaan sen sinun kanssasi. Isä ei kuitenkaan suostunut laittamaan sinua muualle, vaan kuulemma meidän täytyy jakaa tämä huone", Gemina selitti nyrpeänä.

Dorothy kuunteli tylsistyneenä ja pyöritteli silmiään. Geminan mielessä oli aina vain yksi henkilö ja se oli Gemina. Tai no joskus siellä oli myös prinssi Edmund, mutta vain sen takia, mitä poika voisi Geminalle tarjota.

"Eihän tämä ole mitään siihen verrattuna, mitä minulla on sitten kun muutan kuninkaanlinnaan, mutta on tämä parempi kuin edellisessä kodissa."

Dorothy sulki korvansa ja nyökytteli hymyillen Geminan selityksille. Niin ne olisivat ohi kaikkein nopeimmin. Omissa ajatuksissaan hän karkasi yhteisiin leikkeihin Idan ja Trudan kanssa.

****

Huolissaan Malcolm luki perheen tilikirjoja. Vaikka Crawford maksoi hyvin Antonian suojelemisesta, oli uuden talon rakennuttaminen tehnyt aimo loven perheen varallisuuteen. Columille täytyisi löytää vaimo, jonka mukana saataisiin hyvät myötäjäiset, muutoin Geminan ja Dorothyn myötäjäisiin ei jäisi kolikon kolikkoa.

Uuden talon lisäksi Malcolm yritti kuumeisesti kerätä lisää varaa lordin arvonimen ostamista varten. Hän ei halunnut jälkeläisilleen samanlaista elämää kuin hänellä. Puolisten jahtaaminen ei ollut aina omatuntoa puhdistavaa toimintaa. Hiljaisesti Malcolm huokaisi ja alkoi suunnitella taas yhtä esitystä Antonian hengen pelastamisesta. Niistä Crawford maksoi extraa.

****

Tylsistyneenä Fredrika kuunteli Antonian selitystä Antoniasta itsestään. Kunpa vain nainen olisi edes hiukan mielenkiintoisempi, niin juttuhetket hänen kanssaan eivät tuntuisi kestävän ikuisuutta. Antoniaa oli kuitenkin kestettävä, olihan Crawford luvannut tämän olevan vielä joku päivä kuningatar. 

"Ja he kutsuvat minua kuninkaan huoraksi. Huoraksi! Minua! Minä olen kuninkaan sydämen valittu ja odotan tälle lasta. Kuinka ne mudassa pyörivät maalaiset kehtaavatkin! Kun minä olen kuningatar, jokainen tuollaista puhunut menettää vielä päänsä!" Antonia raivosi.

Lakonisesti Fredrika vastasi: "Onhan se kamalaa, onneksi pian voit keskittyä teidän lapseenne ja unohtaa tuollaiset puheet."

Riemuissaan Fredrika lopulta hyvästeli Antonian, jopa päivällisen valmistaminen houkutteli häntä enemmän kuin enemmän ajan viettäminen naisen kanssa. Valitettavasti uusi jutteluhetki koittaisi pian, kuuluihan Fredrika niihin ainoisiin aatelisiin, jotka hyväksyivät Antonian ja suostuivat viettämään tämän kanssa aikaa enemmän kuin oli pakko.

****

"Minkälaista oli tänään koulussa Colum?" Malcolm kysyi pojaltaan yrittäen kiinnostua lapsiensa asioista. Omassa mielessään hän riemuitsi koko Columin puheen ajan siitä, että poika olisi pian naimaikäinen ja Malcolm pääsisi todella harjoittamaan tätä. Näin nuorena lapset eivät vain millään jaksaneet kiinnostaa häntä.

"Gemina, selkä suoraksi ja hymy huulille! Miten kuvittelet voivasi hurmata prinssin, jos syöt niin kuin pahainen talonpoika?" Fredrika sähähti ja napautti tyttöä sormillaan tämän päähän.

Nopeasti Gemina suoristi ryhtinsä ja kaarsi suunpielensä hymyyn. Päätä jomotti kovasti siitä kohtaa mihin äiti oli osunut, eikä hän halunnut toista osumaa.

Katsoessaan siskoaan Dorothy koitti korjata omaakin asentoaan, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan tekikö hän sen oikein. Äiti ei koskaan suuremmin kommentoinut hänen tekemisiään, ainoastaan Geminan opilla oli väliä. Dorothy tunsi kateuden nousevan rintaansa, olisipa se ollut hän joka sai napautuksen päähänsä!

"Joko olette tottuneet uuteen kotiimme?" Malcolm aloitti uutta keskustelua välttyäkseen kuulemasta Fredrikan tappelevan tyttärensä kanssa.

"Tämä on hieno, varsinkin meidän huoneessa maht..." nopeasti Dorothyn puhe katkesi Geminan aloittaessa omansa.

"No on tämä isompi kuin vanha, mutta kaikilla muilla on edelleen isommat talot. Milloin me muutetaan taas?" Gemina valitti. Hän ei vieläkään kehdannut kutsua muita aatelistyttöjä kotiinsa, olihan se paljon pienempi kuin kaikkien muiden. Tai no muiden ritareiden lapsilla oli yhtä pieniä koteja, mutta muiden ritarien lapset eivät Geminaa kiinnostaneet.

Päivällisen jälkeen Dorothy jäi siivoamaan yksin ruokailuhetken jälkiä. Äidin mielestä Geminan ei tarvinnut oppia sen kummemmin kotitöitä, eihän kuningattaren tarvinnut koskaan kokata tai siivota. Luostarissa näitä taitoja tarvittaisiin, joten sehän oli vain hyvä, että Dorothy oppisi ne jo mahdollisimman nuorena. Huokaisten Dorothy kasasi lautaset pinoon, joskus hän tunsi olonsa kotonaan enemmän palvelijaksi kuin perheen tyttäreksi.

****

Kuvat kaksosten syntymäpäiviltä hävisivät, mutta ainakin ulkonäöstä sain otettua kuvat uudestaan. 

Sir Colum Woodville

Lady Gemina Woodville

****

Hyräillen Fredrika kantoi sisälle torilta hakemiaan ruokaostoksia. Kunhan Gemina menisi naimisiin prinssin kanssa, ei hänen tarvitsisi tehdä tätä enää itse. Eihän tytär voisi katsoa äitiään tekemässä kotitöitä, vaan varmasti tämä hankkisi hänelle palvelijan.

Vuosien saatossa Fredrika oli tottunut tekemään talouden kotityöt, mutta nauttimaan hän ei ollut koskaaan oppinut. Kateellisena hän seurasi kaikkia aatelisia, joilla oli omat palvelijat kotitöitä varten. Vuosi vuodelta hän myös seurasi entistä kummastuneenpana paronitar Nevilleä, joka ei ollut hankkinut palvelijaa vaikka perheellä varaa olisi ollutkin.

Tyytyväisenä Fredrika veti henkeensä paistin hyvää tuoksua, vaikka hän ei ruuanlaitosta pitänytkään, sen hän ainakin osasi. Gemina saisi onneksi erilaisen tulevaisuuden, olihan tyttö kaunis ja lahjakas. Seurattuaan aatelisten tyttöjä oli Fredrika tullut siihen tulokseen, että ainoastaan Nevillejen tyttäret pystyivät kilpailemaan kauneudessa Geminaa vastaan. 

****

Keskittyneenä Gemina veti jousta viulun jouhia pitkin. Äidin arvostelevan silmän alla kaikki vain tuntui paljon vaikeammalta ja viulusta lähtevät äänet kuulostivat kaikki hivenen vääriltä.

"Gemina sen piti c ei a! Tuolla soitolla et eroa lainkaan muista aatelisista!" Fredrika tiuskaisi. Kaikki tytön opetukseen käytetyt tunnit, eikä lopputulos ollut vieläkään riittävä.

Harmistuneena Gemina soitti äitinsä haluaman kohdan uudelleen. Hän oli aina ollut niin varma prinssin saamisesta, mutta viime aikoina hän oli alkanut epäröidä. Vaikka hän kuinka pyrki Edmundin seuraan ja yritti vaikuttaa mahdollisimman kiinnostavalta, ei poika silti antanut hänelle yhtään enempää huomiota hänelle kuin muille aatelistytöille. Jopa Stenroosien Margaret sai yhtä paljon huomiota, vaikka tyttö vaikutti melkeinpä mieheltä puhuessaan kirjoista ja matematiikasta!

****

Hermostuneena Malcolm keskusteli ylipappi Greyn kanssa. Hän ei ollut viime aikoina löytänyt yhtäkään puolista ja pappi alkoi selvästi olla pettynyt asian tilaan. Malcolmilla ei ollut varaa menettää ylipapin suosiota, tämä voisi nimetä kenet tahansa ritarin vartiokaartin päämieheksi niin halutessaan. Vaikka vartiokaarti oli nimellisesti kuninkaan, oli ylipapilla paljon valtaa siihen. Aina joskus Malcolm mietti johtiko valtakuntaa todellisuudessa kuningas vai ylipappi.

"Et ole viime aikoina löytänyt yhtäkään puolista. Ethän vain ala käydä liian vanhaksi tehtävääsi? Sinä ymmärrät varmasti kuinka tärkeää puolisten metsästäminen on, jos heidän määränsä pääsee liiaksi kasvamaan on Rosewoodin kuningaskunta tuhoon tuomittu", Gerald saarnasi.

"Älä huoli, olen juuri saanut uutisia yhdestä maan puolisesta. Valmistelen vain asioita tytön hakemiseen ja tuon hänet sitten sinulle. Saat hänet pian", Malcolm lupasi.

"Sehän on varsin loistavaa. Emmehän halua satokauden menevän pilalle maan puolisen häiritessä sitä. Kaikki nuo luonnottomat olennot tulee hävittää", Gerald pauhasi.

Mitä enemmän Geraldin puhetta Malcolm kuunteli, sitä enemmän hänen omatuntoaan kolkutti. Hän tiesi kyllä kenen tytär löydetty puolinen oli. Matilda parka, Malcolm tulisi taas sotkemaan naisen elämän. Malcolm ei ollut koskaan nauttinut puolisten metsästämisestä, harva heistä ikinä pisti vastaan tai vaikutti millään tavalla vaaralliselta. Varsinkin lasten vieminen sai Malcolmin voimaan pahoin. Mutta pappi oli oikeassa, jopa lapsista kasvaisi jonain päivänä aikuisia ja silloin he olisivat vaarallisia. Tieto heidän vaarallisuudestaan ei kuitenkaan riittänyt hiljentämään Malcolmin omatuntoa lapsia hakiessaan. Vaikka Malcolm ei itse puolisille mitään tehnyt, hän silti tiesi aika paljon siitä mitä ylipappi näille teki. Eikä se ollut kaunista. 

****

Colum sulki silmänsä keskittyäkseen. Miekan käyttö oli paljon vaikeampaa todellisuudessa kuin miltä se näytti isän käsissä.

Colum aukaisi silmänsä ja karjaisi hyökäten harjoitteluvastusta päin. Huti. Taas kerran. Miksi miekkailun täytyi olla niin vaikeaa? Tätä menoa isä ei koskaan ottaisi häntä mukaansa puolisia metsästämään.

"Rauhoitu Colum, huitomalla vain loukkaat itseäsi tai jotain liittolaistasi. Keskity uudestaan", Malcolm neuvoi.

Colum huokaisi ja aloitti alusta. Sulje silmät, keskity, avaa ne ja lyö. Viimeisellä lyönnillä Colum tunsi kuinka miekka osui tukevasti vastukseen. Viimeinkin hän onnistui! Ehkä isä suostuisi nyt ottamaan hänet mukaansa puolisen hakureissulle valtakuntaa suojelemaan.

Ylpeänä Malcolm katsoi poikansa harjoittelua. Tämä eteni nopeasti ja olisi pian valmis harjoittelemaan muiden ritareiden kanssa. Sisimmässään Malcolm kuitenkin tunsi pistoksen. Pian hänellä ei olisi enää tekosyitä olla ottamatta Columia mukaan puolisten etsimiseen ja hakureissuille. Malcolm halusi lykätä sitä mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen, hän ei halunnut tahrata poikansakin sielua samalla tavalla kuin omaansa.

Harjoittelun päätteeksi Malcolm veti Columin lämpimään halaukseen. "Sinusta tulee vielä loistava ritari", hän kehui poikaansa. 

****

Peloissaan Dorothy mietti miten asettaisi kysymyksensä Isabeaulle. Dorothy ei pelännyt etteikö Isabeau vastaisi, hän pelkäsi mitä Isabeau vastaisi. "M-minkälaista luostarissa on elää", sopersi Dorothy. Vanhenpiensa ennenaikaisen lähdön jälkeen oli Isabeau asunut luostarissa melkein koko ikänsä kaksoisveljensä paroni Jason Byronin kanssa. Tämä siis tiesi lähestulkoon kaiken siitä paikasta. 

"Ei se ole yhtään niin paha kuin kaikki kuvittelevat! Luostarissa on oikein viihtyisää ja abbedissa Morganakin antaa meidän kutsua Jasonin kanssa häntä äidiksi silloin kun me haluamme. Tai no silloin kun ylipappi Grey ei ole kuulemassa. Se mies on kyllä hieman pelottava, mutta häntä onneksi harvoin näkyy yhtä aikaa meidä orpojen ja sisarten kanssa", Isabeau vastasi.

Dorothy huokaisi helpottuneena kuunnellessaan Isabeaun vastausta. Ehkä elämä luostarissa ei olisikaan niin kamalaa kuin hänen painajaisissansa.

****

Dorothylle syntymäpäiväkakku merkitsi tuomiota. Kynttilöiden puhaltamisen jälkeen hän astuisi naimaikään, mutta avioliittoa hänen tulevaisuudessaan ei näkynyt.

Apeana hän vilkaisi taaksensa, missä osa hänen perheestään kannusti häntä kynttilöiden puhaltamiseen. Isä ei ollut paikalla, hän oli lähtenyt sir Everetin kanssa suorittamaan jotain tehtävää. Colum tiesi mitä, mutta perheen hameväelle isä harvemmin kertoi mitä töissään teki.

Hetken Dorothy katsoi päivän viimeisiä säteitä ja mietti mitä toivoisi. Sitten hän muisti kirjan jota he olivat salaa lukeneet aatelistyttöjen tapakoulussa Idan ja Trudan kanssa ja päätti mitä toivoisi. 

"Kunpa ehtisin kokea vielä rakkauden ennen luostariin menemistä."

Lady Dorothy Woodville

****

****

****

Näin 4. kierros on loppuuntaputeltu, seuraavaksi siirrytään jo uudelle kierrokselle. Onko muuten muilla ollut vaikeuksia kuvien lisäämisessä Bloggeriin päivityksen jälkeen? Tuntuu olevan tuskaisen hidasta!