Osa 1.28 Neville

Viimeeksi Nevilleillä:

Gertrude rakastui prinssi Edmundiin ja aloitti salasuhteen tämän kanssa. Hän ei kehdannut kertoa asiasta Idalle, joka luuli hänen käyvän vielä rannassa puhumassa Earendhilille. Ida halusi suojella siskoaan ja meni itse puhumaan Earendhilin kanssa paljastaen samalla vahingossa oman nimensä. Tämän seurauksena veden väki onnistui houkuttelemaan Idan joukkoonsa.

Perhe väitti muulle maailmalle Idan hukkuneen. Tuodessaan osaanottoaan Malcolm Woodville sattui näkemään Annabethin soittamassa ja alkoi epäillä jonkin olevan vinossa. 

Henry ja Dorothy Woodville alkoivat viihtyä toistensa seurassa ja toivoa avioliittoa välillensä. Gertrude puolestaan ymmärsi jonkin olevan vialla Edmundin käytöksessä ja kysyi aiheesta äidiltänsä. Beatricen tarinan perusteella Truda ymmärsi Edmundin luomoutuneen häneen ja päätti lopettaa suhteen.

Osaa päättyi Annabethin syntymäpäiviin, joiden päätteeksi sir Malcolm Woodville saapui ilmoittamaan tietävänsä Annabethin puolisuudesta.

Edward tuijotti järkyttyneenä Malcolmia. Tämän sanat pyörivät Edwardin päässä kauhun kaiun kera: "Minä teidän Annabethin olevan puolinen. Minä teidän Annabethin olevan puolinen. Minä teidän Annabethin olevan puolinen. Minä teidän Annabethin olevan puolinen. Minä teidän Annabethin olevan puolinen..."

Ensijärkytyksen laannuttua Edwardin aivot alkoivat jälleen toimia. Mahdollisimman nopeasti hän alkoi miettiä päässään vaihtoehtoja tilanteen pelastamiseen, mutta ei onnistunut keksimään yhtään hyvää. Lopulta Edwrd totesi, ettei hän enää voinut olla hiljaa ja päätti yrittää huonolla. "Hauska tarina Malcolm", Edward naurahti epätoivoisen kuuloisesti.

"Älä yritä edes esittää, ettet tietäisi mistä on kyse. Kukaan ihminen ei soita niin kauniisti kuin Annabeth", Malcolm sanoi keskeyttäen Edwardin tekonaurun lyhyeen.

Ymmärtäessään tilanteensa epätoivoisuuden Edwardin ääni kylmeni: "Mitä sinä sitten teet täällä? Missä ovat vartijat, jotka hakevat minut ja Beatricen hirtettäväksi puolisen piilottelusta?" Edward tunsi kuinka kyyneleet tekivät tuloansa. Näinkö heidän onnensa päättyisi? Hän ja Beatrice hirtettyinä, Annabeth ties missä, Gertrudekin mahdollisessa vaarassa. Olikohan Malcolm vielä kertonut kellekään? Jos Edward puukottaisi tämän nyt, saisiko kukaan tietää ja säilyisiko Edwardin perhe turvassa? Tuntiessaan ensimmäisten kyyneleiden noustessa silmiin Edward räpsytti monesti silmiä. Ritarin edessä hän ei itkisi.

"Haluan Annabethin vaimoksi Columille", Malcolm töksäytti. Edward tunsi suunsa loksahtavan auki. Miksi ritari halusi puolisen poikansa vaimoksi? Malcolm selvästi huomasi Edwardin hämmentyneisyyden ja jatkoi selittämistä: "Olen huomannut perheesi taloudellisen onnen kääntyneen Annabethin syntymän jälkeen. Se on tyypillistä veden puolisten perheille samoin kuin terveys tulen puolisten perheille, hedelmällisyys maan puolisten perheille ja älykkyys ilman puolisten perheille. Toisin sanoen haluan Annabethin tuoman taloudellisen onnen omalle perheelleni, jonka hän suo Woodvilleille Columin vaimona. Lisäksi tahdon, että Henry nai toisen tyttäristäni pienillä myötäjäisillä. Ja Annabethista haluan suuret myötäjäiset", Malcolm selitti. Annabeth olisi Woodvillejen tie ylhäisaateliin. Tämän tuoman talouden hyvien tuulien avulla Woodvillet voisivat saada kokoon tarpeeksi rahaa aatelisarvonimen ostamiseen. Puolisten lapset olivat myös useimmiten normaaleja, joten Annabethin perimä ei tuottaisi ongelmia niin kauan, kun se salattaisiin kaikilta.

Helpotuksen aallon vyöryessä ylitsensä Edward nappasi Malcolmia kädestä ja taputti tämän selkään. "Perheidemme yhdistymiselle!" Edward huudahti. Vaikka kiristyksen kohteeksi joutuminen ei ollut miellyttävää, Edward ymmärsi Annabethin ja Columin avioliiton hyödyt. Columin vaimona Annabeth olisi täysin turvassa. Ritareiden komentajina Woodvillet vastasivat puolisjahdista, joten Colum olisi täydellinen suojaamaan Annabehtia. Kukaan ei epäilisi Columia puolisen piilottelusta.

****

Kaikessa hiljaisuudessa Beatrice, Gertrude ja Annabeth viettivät iltapäiväteehetkeään. Edward oli jakanut aiempana päivänä uutiset Malcolmin vierailusta ja Annabethin kihlauksesta. Aihe oli omiaan aiheuttamaan synkkiä mietteitä heissä kaikissa. Malcolm oli selvittänyt Annabethin salaisuuden, mitä kävisi, jos hän saisi tietää Beatricesta ja Trudastakin?

"Ainakin pääsen meistä ensimmäisenä naimisiin", Annabeth naurahti epävarmasti koittaen keventää tunnelmaa.

"Niin pääset", Truda sanoi miettien Idaa ja Jasperia, jotka eivät menisi naimisiin koskaan. Tai no, he eivät menisi koskaan naimisiin maan pinnalla.

"Eli ainoat jotka tietävät puolisuudestani ovat Malcolm ja Colum? Fredrika, Gemina ja Dorothy eivät siis tiedä mitään?" Annabeth kysyi varovaisesti. 

Beatrice nyökkäsi surullisesti vastauksena. Hän olisi halunnut tarjota lapsilleen samaa kuin oli saanut itse, rakkautta. Nyt hän ei sitä voinut enää tehdä.

****

Malcolmin vierailusta ei mennyt montaa päivää ennen kuin hän ja Colum saapuivat virallistamaan kihlauksen. Annabethin puolisuutta ei mainittu sanallakaan, mutta se oli kuin elefantti olohuoneessa. Sen olemassaolo pyöri kaikkien päässä, mutta kaikki käyttäytyivät aivan kuin se ei olisi seillä.

Mietteliäänä Annabeth katsoi Columia, tulevaa aviomiestänsä. Ainakin tämä oli komea. Varovaisesti Annabeth koitti hymyillä miehelle, ehkä heistä voisi tulla jotain. Pieni vastaherännyt toivo kuoli kuitenkin Annabethin sisällä kuin päiväkorento illan tullen Columin kääntäessä päänsä pois.

Columin polvistuessa Annabethin eteen Annabeth esitti ilahtunutta, siltähän tulevan morsiamen kuuluisi tuntua. Mielessään Annabeth kuitenkin vain pohti, miksi he edes pitivät tätä esitystä? Kaikki tiesivät mistä oli kyse, Annabeth oli kiristetty Columin vaimoksi ja Woodvillet puolestaan inhosivat sitä mitä Annabeth oli. Miksi siis järjestää tätä näytelmää? Eihän sitä kukaan ollut edes katsomassa.

"Kauniille morsiamelleni", Colum sanoi ja suuteli kevyesti Annabethin kättä hymyillen huulillaan, muttei silmillään. Ne olivat hyytävän kylmät. Annabeth olisi halunnut vetäistä kätensä irti samantien, mutta pakottautui hymyilemään ja sopertamaan kiitoksensa.

****

Columin ja Malcolmin lähdettyä Annabeth antoi sormiensa lipua harpun kielillä. Aiemmin soitto oli rauhoittanut häntä, mutta ei enää samalla tavalla. Olihan se paljastanut hänet Malcolmille ja pakottanut tähän avioliiton irvikuvaan.

Jalokivi Annabethin sormessa tuntui painavan tuhansia kiloja. Hän olisi halunnut repiä sen irti sormestaan ja karata aaltojen suomaan turvaan, muttei kyennyt tekemään sitä enää. Jos hän ei menisi naimisiin Columin kanssa, Malcolm paljastaisi hänen puolisuutensa ja asettaisi äidin ja isän syytteeseen puolisen piilottelusta. Se tiesi aina hirttotuomiota. Viime vuosikymmeninä ainoastaan jotkut talonpojat olivat selvinneet hirttotuomiolta ja siitä oli juoruttu valtakunnassa kovasti. Kuulemma puolisen äidillä oli joskus ollut suhde Malcolmin kanssa ja nyt tämä suojeli häntä.

****

Gertrude tuijotti suihkulähdettä ja valmisteli itseään tulevaan. Vaikka hän oli päättänyt suhteensa Edmundin kanssa ei prinssi jättänyt häntä rauhaan. Truda ymmärsi saavansa lopullisen turvan Edmundilta vasta avioliiton satamassa. Turva olisi saatava pian ja salaa. Jos Edmund saisi kuulla Trudan olevan menemässä naimisiin, tämä saattaisi saada päähänsä kosia häntä. Mikään ei herättäisi yhtä paljon epätoivottua huomiota kuin kruunuprinssin kosinnan torjuminen.

Jason Byron. Hänet Truda oli valinnut itselleen pitkän pohdinnan jälkeen. Byroneiden kartano oli maaseudulla päivämatkan päässä Rosewoodin muista aatelisista, joten siellä hän saisi kaipaamansa rauhaa Edmundilta. Jason saisi maansa haltuunsa luostarilta vasta avioliittonsa myötä, joten tätä ei varmastikaan pitäisi sen suuremmin houkutella naimisiin.

Kuullessaan Jason Byronin askelten lähestyvän Gertrude painui nopeasti kasaan ja alkoi nyyhkyttää hiljaisesti. Kuka hyväkäytöksinen aatelismies voisi kulkea itkevän neidon ohitse?

Aivan kuin Gertude suunnittelikin Jason lankesi hänen syöttiinsä. "Onko kaikki hyvin?" Jason kysyi vaovaisesti. Gertrude ei vastannut vain jatkoi nyyhkyttämistänsä.

Jason tuijotti hämmentyneenä itkevää ladya. Ainoat naiset joiden kanssa hän oli ollut koskaan tekemisissä olivat nunnat ja hänen siskonsa Isabeau, eikä hän oikein tiennyt mitä hänen täytyisi tehdä itkevän tytön nähdessään. Hetken mietittyään hän veti Gertruden varovaisesti syleilyynsä ja silitti tätä lohduttavasti vaikka tiesikin sen olevan sopimatonta.

Jasonin tarttuessa Gertrudea kädestä tiesi Truda onnistuneensa. Jason oli jäänyt loukkuun, nyt vain enää täytyisi onnistua kehittämään tilanne, jonka seurauksena Jason suostuisi menemään naimisiin salaa.

****

Annabethin häitä edeltävänä iltana väkinäinen keskustelu täytti Nevillejen päivällispöydän. Heidän oli vielä vaikea käsittää, että vasta vähän aikaa sitten 13 vuotta täyttänyt Annabeth menisi jo naimisiin. Sulhanen ei onneksi ollut kauhean paljoa vanhempi, mutta se ei muuttanut Annabethin nuoruutta.

Kukaan ei ollut vielä tottunut Idan tyhjään paikkaan ja nyt Annabethinkin paikka tyhjenisi. Vaivaantuneina kaikki välttelivät vilkuilemasta Annabethin timanttisormusta, se kertoi todeksi sen, minkä kukaan ei halunnut totta olevan. Edward oli yrittänyt saada lykättyä häitä, mutta Malcolm oli vaatinut lyhyttä kihlausta. Annabethin ollessa jo naimaikäinenkin ei Nevilleillä ollut yhtään syytä, millä he olisivat saaneet lykättyä häitä.

"Isä, milloin minun kihloistani sovitaan? Woodvillet eivät tainneet sanoa kumman tyttäristään haluavat minulle naittaa. Tarkoittaako se, että saisin mahdollisesti valita itse?" Edward kysyi varovaisen toivokkaasti.

"Malcolm ei ole puhunut aiheesta enempää, joten en tiedä onko hän suunnitellut jo valmiiksi kumman kanssa menet naimisiin", Edward vastasi.

"Sinä haluat Dorothyn, etkö haluakin?" Gertrude sanoi pyöritellen hyväntuulisesti silmiään. Dorothy ei ollut kertonut paljoa hänestä ja Henrystä, mutta Truda oli kyllä osannut arvata mistä oli kyse. Gertrude saattoi vain toivoa veljensä ja ystävänsä puolesta, että he saisivat toisensa eivätkä Woodvillet työntäisi Geminaa Henryn puolisoksi.

****

Gertruden järjestämän kohtauksen jälkeen hän ja Jason alkoivat tavata salaa. Naimattoman ladyn ei ollut soveliasta viettää aikaa miesten kanssa ilman esiliinaa, mutta molemmat nuoret olivat valmiita kiertämään sääntöjä saadakseen olla rauhassa.

"Mitä mieltä olet, eikö se ole jo valmis?" Jason sanoi vilkaisten ujosti Gertrudea. Hän ei ymmärtänyt mitä oli tehnyt saadakseen Gertruden kaltaisen tytön viettämään aikaa kanssaan, mutta ei välittänyt siitä niin kauan kun sai jatkaa Gertruden kanssa ajan viettämistä. 

"On se", Gertrude vastasi samalla hymyillen rohkaisevasti Jasonille. Kaikesta yhdessä vietetystä ajasta huolimatta Jason ei ollut vielä tehnyt yhden yhtään aloitetta ystävyyttä syvemmästä. Truda alkoikin olla hieman huolissaan oliko hän tehnyt jotain väärin. Edmundilta tuli jatkuvasti enemmän ja enemmän viestejä ja hän alkoi huolesta siitä, mitä prinssi saattaisi keksiä.

Lopulta Gertruden rukouksiin vastattiin, kun Jason alkoi kömpelösti esittää kohteliaisuuksia. "Mmm... Gertrude olen miettinyt... Näytät aika kauniilta tänään", Jason sanoi takellellen.

Jasonin vetäessä Gertruden kevyeen suudelmaan tunsi Truda jonkin lämpimän läikähtävän sisällään. Yhtäkkiä hänen suunnitelmansa tulevaisuuden varalle eivät tuntuneet lainkaan huonoilta.

****

Hermoissaan Annabeth siirteli hiuskiekuroitaan. Kaikki oli valmista lähtöä varten, mutta Annabeth ei halunnut lähteä. Viivyttääkseen lähtöä hän kädet täristen asetteli hiuksiaan ja ehostustaan uusiksi.

Katsoessaan hermoilevaa Annnabethia Gertrude tunsi itsensä onnettomaksi. Miksi Malcolmin piti keksiä juuri Annabethin puolisuus? Olisi keksinyt mielummin Gertruden oman. 

Beatricesta tuntui kuin joku olisi kääntänyt veistä hänen sydämessään hänen katsoessaan Annabethin valmistautumista. Beatricen suurin pelko oli tapahtunut ja hänen lapsensa joutuivat kärsimään puolisuudestaan. Miksi Beatrice ei kyennyt tarjoamaan lapsilleen samaa mitä oli itse saanut?

"Näytät kauniilta Annabeth. Nyt täytyy mennä tai me myöhästymme", Beatrice sanoi surullisella äänellä. Äitinsä sanat kuultuaan Annabeth vilkaisi viimeisen kerran peiliin ja hyvästeli mielessään elämänsä sellaisena kuin se oli ollut.

****

Kaikessa hiljaisuudessa Gertrude makasi sängyllään. Hän oli paennut Annabethin häistä niin nopeasti kuin oli ollut mahdollista. Edmundin silmät eivät olleet kertaakaan irottaneet katsettaan hänestä, mistä Gertrude saattoi tietää aikansa olevan loppumassa. Edmund kosisi häntä pian, halusi hän tai ei.

Gertrude saattoi vain toivoa Jasonin olevan valmis hyppäämään avioliittoon heidän suhteensa lyhyydestä huolimatta. Jason oli hänen viimeinen oljenkortensa ja sen hän aikoi käyttää. Tästä syystä Gertrude olikin kutsunut Jasonin kylään, hän aikoi saada Jasonista kosinnan ulos nyt eikä myöhemmin.

Noustessaan ylös Gertrudea katsoi vielä kerran siskonsa sänkyä ja toivoi Idan olevan vielä hänen kanssaan. Ida olisi osannut auttaa häntä.

Päättäväisenä Gertrude käveli kohti Jasonia. Hän tiesi mitä oli tehtävä ja aikoi sen tehdä. Kuninkaan vaimona olo olisi aivan liian vaarallista, joten Gertrude ei aikonut sitä riskiä ottaa. Kyllähän hänen omatuntoaan kolkutti ajatellessaan Jasonin tunteita, mutta valitettavasti hänellä ei ollut vaihtoehtoja.

Gertrude antoi epätoivonsa näkyä hänen hypätessään Jasonin syliin. Hän oli suunnitellut käsikirjoituksen heidän tapaamiselleen ja toivoi Jasonin reagoivan niin kuin hän oli suunnitellut.

Gertruden onneksi kaikki alkoi niin kuin hän oli suunnitellut ja Jason huomasi hänen toivottomuutensa. "Mikä on vikana?" Jason kysyi huolestuneena.

"Prinssi Edmund. Hän haluaa kanssani naimisiin, mutta minä en halua häntä", Gertrude parahti epätoivoisesti. Jasonin ilme muuttui hetkessä yllättyneeksi, olihan kruunuprinssin kosintahalut suuri asia. Samalla hän tunsi surun läikähtävän sisällänsä. Mitä hän, pahainen paroni, oli kruunprinssin rinnalla? 

"Kenet sinä haluat, mikäli Edmund ei kelpaa?" Jason kysyi varovaisesti.

"Sinut", Gertrude sanoi ja katsoi Jasonia ujosti silmiin.

Kuullessaan Gertruden sanat Jason nappasi tämän onnessaan syliinsä. Vaikea hänen oli sitä silti uskoa, miksi näin kaunis ja uskomaton nuori näinen halusi hänet, eikä kruunuprinssiä?

Jännittyneenä Jason siirsi lopulta kätensä Gertruden käsiin. Hänen päähänsä oli pälkähtänyt yllättävä ajatus, mutta hän tahtoi silti toteuttaa sen saadakseen Trudan onnelliseksi. "Lady Gertrude, vaikka minulla ei ole juuri nyt sormusta, suotko minulle sen kunnian, että tulet vaimokseni?" Jason kysyi ujosti.

Helpottunut hymy levisi Gertruden huulille. Kaikki sujui juuri niin kuin hän oli suunnitellut. "Kyllä minä tulen! Mutta sen täytyy tapahtua pian, jos Edmund ehtii kosia minua, eivät vanhempani voi kieltäytyä", Gertrude vastasi hymyillen.

"Älä huolehdi, minä hoidan kaiken. Tule keskiyön jälkeen ulos niin minä hoidan loput", Jason sanoi. Uusi huumaava vallan tunne valtasi hänet samalla. Hän saisi omakseen yhden valtakunnan kosiskelluimmista nuorista ladyista ja pääsisi samalla pois luostarista aloittamaan oman elämänsä omien maidensa herrana.

****

Gertrude laski veljensä haudalle kukkia ja mietti lupaustaan jonka hän ja Ida olivat antaneet lapsina. He olivat luvanneet tulevansa Jasperin haudalle joka päivä, mutta tämän jälkeen se ei olisi enää mahdollista. Ida oli meressä ja hän olisi pian maaseudulla. 

Katsoessaan Jasperin hautaa Idan katoamisen  jälkeen hänen luonaan säännöllisesti vieraillut ajatus alkoi taas häiritä häntä. Kolmosten välillä oli ollut aina oma erityislaatuinen side. Jasperin sairastumisen aikoihin side oli heikentynyt huomattavasti heidän välillään, kunnes lopulta hänen kuolemansa jälkeen se oli tuntunut melkein kuin kadonneen. Melkein, ei täysin. Idan kadottua mereen heidänkin välisensä side oli kadonnut melkein kokonaan, samalla tavalla kuin Jasperin. Jasper oli kuollut, Ida ei, miten side tuntui silti samalta?

"Truda!" Beatricen huolestunut ääni keskeytti Gertruden ajatukset.

"Minne katosit häistä? Prinssi Edmund kyseli perääsi", Beatrice sanoi huolestuneena. Hän oli jo pelännyt Malcolmin ymmärtäneen myös Trudan olevan puolinen.

"Voin vain hieman huonosti", Gertrude vastasi surullisella äänellä. Katsoessaan äitinsä kasvoja hän ymmärsi tämän olevan viimeinen ilta saman katon alla. Jo seuraavana aamuna Gertrude olisi maalla, eikä hän olisi enää Gertrude Neville.

"Huolestuin niin kovin", Beatrice sanoi ja veti Trudan tiukkaan halaukseen. Tuntiessaan äitinsä huolen Truda tunsi pienen omatunnon piston rinnassansa. Hän halusi avautua suunnitelmistansa, mutta ei voinut tehdä sitä ilman kertomista kuinka suuresti hän oli tunaroinut. Hän ei halunnut tuottaa pettymystä.

****

Mietteliäänä Gertrude katsoi kirjoittamaansa kirjettä. Siinä hän kertoi Edmundin osoittaneen kiinnostusta häneen ja päättäneen sen vuoksi karata nopeasti naimisiin Jason Byronin kanssa. Edmundin lumoutumisesta Truda ei maininnut sanallakaan.

Hiljaisesti Gertrude hiippaili talossa ja varmisti vanhempiensa olevan edelleen unten mailla. Haikeana hän vilkaisi heitä. Byorneiden kartanolla asuen hän ei kovin usein Rosewoodin valtakunnan sydämessä kävisi, matka oli liian pitkä lyhyitä vierailuita varten.

Katsoessaan Nevillejen kotia muistot lapsuudesta virtasivat Trudan mieleen. Varsinkin Ida ja Jasper näyttelivät niissä suurta osaa. Miksi hän oli vielä täällä ja he eivät? Haikeana Truda käänsi nopeasti katseensa Jasoniin, tulevaisuuteensa. Idan ja Jasperin kohtaloiden murehtiminen ei auttaisi ketään.

Helpottuneena hymyillen Truda tarttui Jasperin ojentamaan käteen. Heidän avioliittonsa jälkeen Truda pystyisi lopettamaan Edmundista murehtimisen. Hän olisi kaukana ja prinssin saavuttamattomissa. Tämä löytäisi nopeasti useita itsestä kiinostuneita naisia Trudan jättämää aukkoa paikkaamaan.

"Lähdetään nopeasti. Vaunut odottavat meitä hieman kauempana. Ehdimme ennen aamun ensimmäisiä säteitä maalaispapin luokse. Hän on valmis vihkimään meidät hyvää maksua vastaan ja allekirjoittamaan avioliittotodistuksen, jonka myötä kaikki on virallista", Jason sanoi tyytyväisenä itseensä. Muutamassa tunnissa hän oli onnistunut järjestämään kaiken hänen ja Trudan avioliittoa varten. Tästä alkaisi heidän uusi elämänsä. 

Jännittyneenä Truda katsoi maalaispapin pikkuruista mökkiä ja sieltä ulos astuvaa pappia. Jason oli matkan aikana kertonut kuulleensa luostarissa kyseisen maalaispapin suorittavan tarpeeksi suurta maksua vastaan vihkimisiä ilman sen kummempia kysymyksiä.  Aatelisina Gertrude ja Jason tarvitsivat vihkitodistuksen avioliittonsa virallistamiseksi ja Truda jännittikin saisivatko he sen. Ilman sitä hän olisi edelleen vapaata riistaa Edmundille.

Toiveikkaana Truda katsoi pappia, mikäli tämä suostuisi olisi viimeinenkin este voitettu. Papin astuessa lähemmäs Gertrude saattoi haistaa oluen löyhkän tämän ympärillä ja ymmärsi nopeasti miksi pappi suostui kyseenalaisiin vihkimisiin.

"Ja mitähän te olette vailla?" pappi kysyi väsyneen oloisena. 

"Haluamme vihkimisen ja vihkitodistuksen. Olemme valmiita maksamaan niistä", Jason sanoi itsevarman kuuloisella äänellä.

"Vai että vihkimisen haluatte. 50 riikintaaleria ja asia on selvä" pappi sanoi.

"Asia on selvä", Jason vastasi ja ojensi rahapussin papin ahneeseen käteen.

Vihkiseremonia oli nopea ja koruton, mutta muuta Truda ei kaivannut. Seremonia riitti hänen haluaman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Gertrude ei ollut enää Gertrude Neville vaan paronitar Gertrude Byron. 

Vihkiseremonian jälkeen Truda ja Jason hyppäsivät takaisin vaunujen kyytiin ja matka Gertruden vapauteen alkoi. Päivän jo alkaessa kääntyä illaksi he saavuttivat määränpäänsä, Byroneiden kartanon heidän uuden kotinsa.

Pieni innostus kohosi Gertruden vatsaan Jasonin auttaessa hänet alas vaunuista ja kohti kartanoa. Täällä hän tulisi viettämään loppuelämänsä.

Katsellessaan ympärillensä pieni ulkorakennus osui Gertruden silmään. Rakennusta katsoessaan hän saattoi melkein haistaa tulen ja kuulla huudot. Kylmät väreet alkoivat kulkea pitkin Trudan selkäpiitä, tuossa rakennuksessa tulisi tapahtumaan jotain pahaa. 

"Mikä tuo rakennus on?" Gertrude kysyi hermostuneena.

"Sauna. Voimme kokeilla sitä jonain päivänä, se on todella rentouttava", Jason vastasi.

Hermostuneena Gertrude vilkaisi uudestaan saunaa. Se aiheutti hänelle edelleen valtavasti kylmiä väreitä. Ehkä Jason suostuisi purkamaan sen joku päivä.

Nopeasti Gertrude käänsi katseensa pois saunalta ja seurasi Jasonia sisään. Hän ei halunnut ajatella uusia murheita päästyään juuri eroon vanhoistaan.

Kierrettyään kartanon Gertrude asettui peilin eteen. Paronin vaimona hänen kuului käyttää merkkinä asemastaan ylhäisaatelin rouvana otsaripaa, joka erotti hänet naimattomista naisista ja ritareiden vaimoista. 

Saatuaan hiuksensa uudelle nutturalle Gertrude kuuli jo Jasonin askeleet takanaan. 

Gertruden ja Jasonin avioliitton ollessa virallinen jo kaikin muin tavoin, päättivät he virallistaa sen vielä viimeiselläkin tavalla. Byroneiden kartano oli suuri ja he toivoivatkin täyttää sen pian pienten lasten askellilla.

****

"Me olemme päättäneet Malcolmin kanssa, että annamme Geminan Henrylle vaimoksi. Dorothy liittyy puolestaan luostariin", Fredrika ilmoitti.

"Geminan? Olin ymmärtäväni Dorothyn ja Henryn välittävän toisistaan syvästi", Beatrice sanoi hiljaisella äänellä. Hän tiesi Henryn ja Dorothyn välisistä tunteista ja olisi halunnut siitä syystä Dorothyn paljon mielummin vaimoksi Henrylle kuin Geminan. 

"Gemina on paljon kykenevämpi tehtäväänsä näin varakkaan talouden valtiattarena. Dorothy on tottunut paljon yksinkertaisempaan elämään ja sopii huomattavasti paremmin luostariin. Asia on jo päätetty", Fredrika sanoi päättäväisellä äänellä. Beatrice ei voinut muuta kuin myöntyä, Malcolm tiesi Annabethin puolisuudesta ja pystyisi tekemään asioista hyvin vaikeita, mikäli Nevillet eivät tottelisi häntä avioliittoasioissa.

Kitkerästi Beatrice hyvästeli Fredrikan. Miten nainen saattoi olla niin välinpitämätön nuoremmasta tyttärestään? Tämä selvästi rakasti Henryä, mutta Fredrika halusi silti pakottaa Geminan Henryn vaimoksi. 

****

"Gertrude kirjoitti olevansa raskaana. Meillä on pian jo monta lastenlasta, Annabethinkin raskaus on jo pitkällä", Edward intoili. Gertruden karkaaminen naimisiin oli otettu varsin kevyesti Nevillejen taloudessa, olihan Jason kerrassaan mainio aviomies maaseudun rahassa sijaitsevan kartanonsa kanssa. Muille aatelisille he olivat esittäneet järkyttyneempiä, mutta oman kotinsa sisäpuolella Nevillet olivat lähinnä helpottuneita. Gertrude oli saanut liikaa kosintoja liian arvovaltaisilta miehiltä, joten Nevillejen olisi ollut vaikea selittää ei niin varakkaan paronin kosintaan suostuminen.

"Sehän on ihanaa", Beatrice sanoi huomattavasti vaimeammin innostuneella äänellä. "Henry, Fredrika Woodville vieraili täällä tänään. Hän tuli ilmoittamaan heidän valinneen Geminan puolisoksesi", Beatrice jatkoi innottomalla äänellä omat uutisensa. 

Henry meinasi tukehtua ruokaansa kuullessaan äitinsä sanat. Geminan? Miksi ihmeessä Woodvillet halusivat hänen puolisoksensa Geminan? Henry ja Dorothy olivat olleet innoissaan kuullessan perheidensä välisen sopimuksen lapsien avioliitoista olettaen Dorothyn valittavan Henryn vaimoksi. Eihän Gemina edes ikinä ollut osoittanut kiinnostusta Henrystä. 

"Mutta äiti..." Henry aloitti. "Olen pahoillani Henry, mutta emme voi tilanteelle mitään. Woodvillet haluavat puolisoksesi Geminan emmekä voi asialle mitään", Beatrice keskeytti Henryn pahoittelevalla äänellä.

****

Vakavana Henry istui odottaen Dorothya, Columin kautta hän oli saanut sovittua tapaamisen tytön kanssa. Odottaessaan Dorothyn saapumista Henryn mieleen nousivat kaikki ne aiemmat kerrat tätä odottaessa. Toisin kuin aiemmilla kerroilla, tätä tapaamista Henry ei odottanut innolla.

Nähdessään Dorothyn saapuvan Henryn hengitys salpaantui. Miten tyttö saattoikin näyttää vihaisenakin niin kauniilta? Dorothy ja Gemina olivat todella saman näköisiä keskenään, ainoa heitä erottava asia oli lämpö, joka Geminan katseesta puuttui. Tällä kertaa se puuttui myös Dorothyn katseesta.

"Miksi? Miksi sinä et vaatinut minua vaimoksesi vaan lupauduit ottamaan Geminan?! Etkö sinä rakastakkaan minua?! Mikset puolustanut minua?!" Dorothy huusi vihaisena kyynel silmäkulmassaan.

"O-olen pahoillani, mutta vanhempasi olivat päätöksensä tehneet", Henry sopersi sydän vihloen.

"Minä kun luulin sinusta olevan jotain vastusta vanhemmilleni", Dorothy sähähti.

Henry katsoi surullisena Dorothyä. Hän ei ollut koskaan nähnyt tyttöä näin vihaisena tai loukattuna. Edes tämän äiti ja Gemina eivät olleet koskaan saaneet Dorothyä niin loukatun näköiseksi kuin hän nyt oli. Henry tunsi katumuksen sydämessänsä, hän oli syyllinen Dorothyn tuskaan.

Nähdessään Dorothyn tuskan Henry koitti kurottautua koskettamaan ja lohduttamaan tätä, mutta Dorothy torjui Henryn kosketuksen samantien. Torjumisen jälkeen Dorothy kohotti kätensä ja iski sen suoraan Henryn kasvoihin. Iskun aiheuttama kipu ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen kipuun, mitä Henry tunsi sydämessänsä ymmärtäessään sen tuskan, jonka hän oli rakkaalleen aiheuttanut.

Sydän ja poski kivistäen Henry katsoi itkevän Dorothyn loittonevaa selkää. Miksi kaiken täytyi mennä näin? Miksi Woodvilleille Geminan onni oli niin paljon Dorothyn onnea tärkeämpää?

Ajatellessaan tilannettansa Henry tunsi kyynelten polttavan silmissään. Miten hän voisi koskaan olla onnellinen Geminan kanssa tietäen samalla mitä tuskaa se aiheutti Dorothylle? Dorothylle, joka joutuisi katsomaan siskoaan synnyttämässä rakastamansa miehen lapsia. Kyyneleitä pyyhkien Henry käveli takaisin sisälle ja suuntasi kohti rantaa, kaiken pahan alkua ja juurta.

Kaikessa yksinäisyydessään Henry tuijotti tasaiseen tahtiin pauhaavia aaltoja. Siskot olivat aina puhuneet veden väen laulusta, joka yltyi rannassa, mutta Henry ei ollut koskaan kuullut mitään muuta kuin aallot. Mutta hän ei ollutkaan puolinen, toisin kuin sisarensa. 

Hetkeksi Henry saattoi melkein unohtaa itsensä aaltojen pauheeseen, mutta ei aivan. Meri oli vienyt häneltä liikaa. Ensin Idan, sitten Annabethin ja Gertruden ja aivan viimeisimpänä Dorothyn. Miksei Henryn perhe voinut olla aivan niin kuin kaikki muutkin, eikä täynnä salaisuuksia ja puolisia?

Katkerana Henry nakkasi vaatteensa pois ja hiippaili syksyn jo kylmettämään veteen. Hän koitti tuntea sen minkä sisarensa veden äärellä, mutta ei siihen kyennyt. Hän oli kyvytön ymmärtämään siskojensa puhetta merestä ja sen houkutuksesta.

Katkerana Henry veti muutaman vedon kohti meren syvyyksiä antaen samalla omien kyyneleidensä sekoittua suolaiseen meriveteen. Ehkä Ida tavottaisi hänen surunsa niiden myötä.

****

Dorothyn kohtaamisen jälkeinen aika kului Henryltä kuin sumussa. Lopulta sumuinen tie vei hänet Geminan eteen polvistumaan, mutta Henry ei tuntenut mitään. Kosinnan olisi kuulunut olla yksi hänen elämänsä jännittävimmistä hetkistä, mutta Henryn sisällä oli hiljaista. Hän tiesi Geminan suostuvan ja pelkäsi sitä oikeastaan enemmän kuin tämän kieltäytymistä.

Malcolm ja Fredrika toivottivat Henryn tervetulleeksi perheeseen, mutta Henryn oli vaikeuksia kuulla edes heidän sanojaan. Hän oli haaveillut tästäkin hetkestä, mutta eri morsiamen kera. Nyt Woodvillejen sanat vain sitoivat Henryn tiukemmin kiinni Geminaan.

****

"Annabeth on saanut lapsensa, voin tuntea sen. Menemme ensin vaunuajelulle ja sitten lasta katsomaan, tuletko mukaamme?", Beatrice sanoi.

Kuullessaan iloiset uutiset Henry tunsi hetkeksi sumun hälvenevän, mutta sitten muisti Geminan ja Dorothyn molempien olevan Woodvilleillä. "En taida tulla tällä kertaa, minulla on asioita hoidettavanani", Henry sanoi vajoten takaisin sumuunsa.

Edward ja Beatrice vaihtoivat huolestuneita katseita. He olivat havainneet Henryn apeuden ja pelkäsivät ettei se menisi ohi. "Kerromme sinulle kaiken siskonlapsestasi heti palattuamme", Edward lupasi haluamatta painostaa Henryä heidän mukaansa.

"En malta odottaa Annabethin lapsen näkemistä", Beatrice sanoi innoissaan ja antoi kevyen suudelman Edwardille. Edward vastasi suudelmaan ja puristi vaimonsa kättä. Miten hän olikaan onnistunut saamaan niin upean vaimon? Vielä Beatricelle hymyillen Henry nappasi hevosen valjaat käsiinsä ja näytti niille lähtemisen merkkiä. Hän ei malttanut odottaa ensimmäisen lapsenlapsensa näkemistä.

Vaunujen lähtiessä liikkeseen Beatrice nojasi aviomieheensä. Vuosien saatossa he olivat kokeneet paljon, mikä oli liimannut heidät aina vain tiiviimmin yhteen. Edwardin vierellä Beatrice tunsi olevansa onnellinen. Kunpa vain hänen lapsensa voisivat saada palan samaa onnea.

****

Ajatuksiensa harhaillessa Henry tutki Rosewoodin lakikirjoja. Hän olisi halunnut pelastaa Dorothyn vanhempiensa luostariin pakottamiselta, mutta ei yrityksistään huolimatta onnistunut löytämään mitään mikä häntä auttaisi.

Kääntäessään kirjan jo hieman hapertunutta sivua Henry kuuli vaativan koputuksen ulko-ovelta. Miksi ihmeesä hänen vanhempansa koputtivat oikein? Tai jos ne eivät olleet hänen vanhempansa missä he olivat ja miksi joku vaati hänen huomiotansa tähän aikaan. Huokaisten Henry nousi tuoliltansa ja lähti kohti alakertaa ja ovea.

Oven avattuaan Henry hämmentyi nähdessään kuka sieltä astui sisään. Sir Ivan Everett oli yksi Malcolmin läheisimmistä miehistä ja yksi puolisjahdin kärkihahmoista. Miksi ihmeessä vakavailmeinen mies oli Nevillejen ovella niin myöhään?

"Paroni Neville", sir Everett aloitti. Ensin Henry hämmentyi kuullessaan miehen kutsuvan häntä isänsä arvonimellä, mutta sitten hän alkoi aavistaa jotain pahaa.

"Olen pahoillani uutisistani, mutta paroni ja paronitar Neville ovat molemmat menehtyneet vaunuonnettomuudessa", Ivan sanoi vakvalla äänellä.

Alkuun Henry ei ymmärtänyt mitä ritari sanoi, mutta saman tien sanat sisäistettyään hän tunsi kuinka maailma alkoi murskautua hänen ympärillänsä. Hänen vanhempansa. Kuolleet.

****

****

****

Ja niin ensimmäinen aloituspariskunnista on kuollut. Oli kyllä surullista tapattaa Edward ja Beatrice, he ovat olleet omia suosikkejani :( Annabethin elosta kuullaan jo tällä kierroksella lisää Woodvillejen extrassa. 

Onko muuten kukaan käyttänyt Plum Tree Appia? Pystyyköhän siinä saamaan pariskunnan molemmille osapuolille salasuhteita ja niistä syntyneitä lapsia? Muuten vaikuttaa todella näppärältä, mutta ilman tuota ominaisuutta se ei oikein palvele Rosewoodin valtakunnan sukupuita, kun niitä salasuhteita on niin paljon...

Mitä piditte osasta?