lauantai 12. syyskuuta 2020

Osa 1.29 Henell

Aiemmin Henelleillä: 

Matthew Tilly osoitti kiinnostusta Dianaa kohtaan, mutta Diana torjui tämän, olihan poika alemmasta säädystä ja Diana kihlattu vanhalle kauppiaalle Derrick Fletcherille. Diana ei halunnut mennä naimisiin Derrickin kanssa, mutta tunsi olevansa umpikujassa asian kanssa. 

Jeanne ja Brita riitelivät jatkuvasti ja Jeanne paljastikin kasvattiäidillensä tietävänsä totuuden oikeasta äidistään. Daniel kihlattiin Odilia Mercerille tytön vastusteluista ja tämän aiemmasta avioliitosta huolimatta. Alys kasvoi teiniksi ja Brita alkoi suunnitella kihlaavansa tämän sir Ivan Everetille.

Ajan kuluessa avioliitto Derrickin kanssa tuntui Dianasta kauheammalta ja kauheammalta. Lopulta Diana päätyikin karkaamaan kotoaan, jonka seurauksena Thomas ja Brita naittivat Derrickille Jeannen Dianan sijasta. Jeanne ei ollut lainkaan sisartaan onnellisempi avioliitosta, mutta totteli silti isäänsä. 

Osan lopuksi Brita sai kirjeen Dianalta, jossa tyttö kertoi menneensä naimisiin Matthew Tillyn kanssa. Tämän seurauksena Brita julisti, ettei Diana ollut enää hänen tyttärensä.



Hikikarpalot tipahtelivat Alysin otsalta tämän kiskoessa rikkaruohoja tomatintaimien juuresta. Dianan ja Jeannen muutettua pois heidän puutarhatyönsä lankesivat Alysin harteille. Tosin Dianasta ei puhuttu sanaakaan Henelleillä, äiti käyttäytyi aivain kuin tyttöä ei koskaan olisi ollutkaan. Jo pelkästä Dianan nimen mainitsemisestä sai äkkiä lisää kotitöitä jo niiden muutenkin kasvaneeseen määrään. Jeannen luona Alys oli jo vieraillut, mutta aina Derrickin paikalle ilmaantuessa synnyttämä painostava ilmapiiri ei houkuttellut uusiin vierailuihin.


Ajatellessaan sisariensa kohtaloita Alys ei voinut olla hieman huolestumatta omastaan. Daniel ja Jeanne olivat pakotettuina avioliittoihin joita he eivät halunneet. Diana oli selvinnyt samalta kohtalolta vain karkaamalla. Ajatus Alysin omasta avioliitosta tuntui pelottavalta, mitä hän voisi siltä odottaa?

****


"Kaikki on viimeinkin valmista Danielin ja Odilian häitä varten. Kutsuin häihin myös sir Everetin, hän näytti varsin kiinnostuneelta sinusta Alys. Sinusta voi tulla lady!" Brita intoili. Kaikki sujui juuri niin kuin hän oli suunnitellut.


"Sir Everett? Hänhän on varsin korkea-arvoinen ritari, miksi hän ei tavoittele jotain aatelistyttöä?" Alys kysyi epäuskoisena. 
"Hän pitää ulkonäöstäsi ja lisäksi me lupasimme suuret myötäjäiset", Brita vastasi tyytyväisenä. Derrick oli suostunut ottamaan Jeannen hyvin pienillä myötäjäisillä eikä Diana enää kuulunut perheeseen, joten rahoja Alysin myötäjäisiin oli jäänyt enemmän jäljelle kuin oli ollut tarkoitus. Odilian myötäjäiset olivat myös olleet suuret, mikä toi taloudellista turvaa perheelle.


"Avioliitto ritarin kanssa toisi kaupalle varmasti paljon uutta asiakaskuntaa", Daniel sanoi taalerinkuvat silmissään vilisten. Sir Everett oli myös iältään Alysille sopiva, eikä vanha niin kuin monet muut Britan harkitsemat aviomiehet.


"Avioliitto olisi kyllä hyväksi kaupalle, mutta entä Ivanin äiti Aldith? En usko hänen katsovan kovin suopeasti aatelitonta vaimoa pojallaan", Thomas sanoi epäilevästi. Hän oli jo nähnyt Jeannen surun aviomiehensä kanssa eikä halunnut ajaa Alysia samaan tilanteeseen.
"Ivan on jo aikuinen mies ja hän saa päättää itse avioliitostaan. Aldith on vain hapan kurppa, minkä vuoksi hän ei ole onnistunut vielä sopimaan naimakauppoja Ivanille itse", Brita tuhahti. Hän oli joutunut olemaan mielinkielin vanhalle naiselle ja alkoi jo ärsyyntyä pelkästään kuullessaan tämän nimen mainittavan.


Kuullessaan perheensä puhetta Alys alkoi innostua mahdollisesta avioliitosta. Sen myötä hänestä tulisi lady Everett, eikä Alys voinut kieltää ajatuksen houkuttelevuutta.
"Ei Aldtihista tarvitse huolehtia, miksi hän ei pitäisi minusta?" Alys totesi itsevarmalla äänellä. Koko elämänsä aikana hän ei ollut törmännyt vielä yhteenkään, joka hänestä ei olisi pitänyt.
Pöydässä istuva Daniel katsoi huolissaan Alysia. Sisko uskoi kaikista vain parasta ja innostui kovin helposti kaikesta. Daniel pelkäsi elämän Evereteillä murskaavan kaiken sen, mikä teki siskosta niin hyvän. Toki avioliitosta olisi hyötyä kaupalle, mutta olisiko kaikki sen arvoista?

****


"Odilia on pian täällä, vieraat ovat myös jo matkalla. Pääsemme aloittamaan häät hetkenä minä hyvänsä", Thomas ilmoitti pojalleen.
"Mmm", Daniel mumisi epävarmana. Häiden lähestyessä hän oli alkanut miettiä enemmän ja enemmän Odilian sanoja. Tyttö ei halunnut häntä eikä koko avioliittoa. Daniel oli alkanut huolestua siitä, miltä heidän yhteiselonsa tulisi näyttämään.


"Tiedän etten valinnut vaimoasi itse, mutta meidän asemassamme olevat eivät niin voi tehdä. Alku voi olla hieman kankea, mutta ensimmäisen lapsen syntyessä kaikki helpottuu", Thomas neuvoi Danielia samoilla sanoilla kuin hänen isänsä oli häntä aikanaan neuvonut. Daniel saattoi vain toivoa isänsä olevan oikeassa, avioliiton alku ei nimittäin näyttänyt erityisen lupaavalta.


"Onnea tulevaan avioliittoon", Thomas sanoi halatessaan poikaansa.

****


Odilia veti hermostuneena syksyn kirpeää tuoksua keuhkoihinsa. Ajatus tulevasta päivästä ja illasta sai hänet voimaan pahoin. Jos Odilia olisi saanut päättää olisi hän kääntynyt samantien takaisin eikä olisi enää ikinä palannut Henellien maille. Valitettavasti Odilia ei saanut päättää.


Katsoessaan kädet hioten tulevaa vankilaansa Odilia tunsi kyyneleiden polttavan silmäkulmissaan. Hän ei halunnut tätä.
"Liikettä nyt Odilia! Olemme pian myöhässä jo", Godwin ärähti herättäen samalla Odilian mietteistään.


"Godwin kiltti, älä pakota minua tähän", Odilia aneli epätoivoisesti. Hänen ajautksensa olivat vielä Vasylissä ja tämän poismenossa, eikä hän ollut vielä valmis avioitumaan uudestaan.


"Lopeta tämä höpötys Odilia! Daniel Henell on tilanteesi huomioon ottaen kerrassaan loistava naimakauppa. Hän on nuori ja menestyvän kaupan ainoa perijä. Ilman typerää avioliittoasi sen maanviljelijän kanssa olisit voinut saada vaikka aatelisen", Godwin ärähti. Hän ei enää jaksanut siskonsa tempauksia ja oli enemmän kuin iloinen voidessaan siirtää päävastuun Odiliasta Danielin harteille.
Katkerasti huokaisten Odilia jatkoi marssiaan kohti tulevaisuuttaan. Henellien talo olisi hänen vankilansa ja Daniel sen vanginvartija.

****



Vihkiseremonian alkajaisiksi Odilia koitti saada hymyn huulilleen, mutta ajatuksissaan hän palasi nopeasti ensimmäiseen avioliittoonsa. Yhdessä Vasylin kanssa he olivat karanneet Mercereiden kodista maalaispapin luokse. He olivat todenneet tarvitsevansa avioliittotodistuksen Godwinia vastaan, muuten tämä olisi voinut väittää avioliiton olevan huijausta. Danielin kanssa avioituessaan Odilia ei tarvinnut pappia tai todistusta. Olihan paikalla todistamassa hänen veljensä ja tämän vaimo sekä Danielin perhe.



Tuntiessaan Danielin viileiden sormien pujottavan sormeensa sormuksen, Odilia olisi vain halunnut vetäistä kätensä pois Danielin kädestä ja kiljua. Kauaa ei ollut siitä hetkestä, kun Vasyl oli pujottanut Odilian sormeen sormuksen, joka oli  merkki rakkaudesta. Danielin sormus oli vain kahle, joka pakotti Odilian jäämään Henelleille.



Vasylin silmissä oli paistanut rakkaus heidän avioituessaan, Danielin silmissä näkyi ainoastaan hermostuneisuus. Odilia ei voinut millään lakata mielessään vertaamatta toisia häitä ensimmäisiinsä tietäen samalla vain satuttavansa itseään sillä. Vasylia ei enää ollut, niin Godwin oli sanonut.



Danielin vetäessä Odilian suudelmaan Odilia olisi halunnut oksentaa. Missä oli kaikki se tunne, jonka hän oli kokenut yhdessä Vasylinsa kanssa? Häät joihin Odilia parhaillaan oli fyysisesti osallistumassa olivat vain hirvittävä irvikuva hänen ensimmäisistänsä.


Vannottuaan valansa ja vaihdettua sormuksensa Odilia kääntyi katsomaan yleisöä. Hänen ensimmäisissä häissään ketään ei ollut ollut taputtamassa, vaan hän oli saattanut kuulla lintujen laulun ja kevyen tuulen puissa. Odilia olisi halunnut kirkua ja peittää äänellään kaiken sen, mikä näissä häissä oli pielessä. Sen sijaan hän puristi huulilleen hymyn, jonka morsiamen huulilta olisi voinut odottaa löytävänsäkin.


Brita tuijotti ylpeänä hääparia. Odilia oli täydellinen morsian Danielille. Vaikka Mercereillä ei ollut aatelisarvoa, olivat he yksi Rosewoodin rikkaimmista perheistä pankkitoimintansa myötä. Läheisemmistä väleistä heihin ei voinut olla mitään haittaa.


Iloinen puheensorina täytti Henellien edustuskäyttöä varten kunnostetun ruokasalin. Brita vilkuili ympärilleen tyytyväisenä. Kaikki oli täydellistä. Ivankin oli luonut taas pitkiä katseita Alysiin, mutta olihan se täysin odotettavissa, tunnettiinhan Alys yhtenä Rosewoodin kauneimmista naimattomista nuorista naisista.


Odilia oli kykenemätön kuulemaan iloista puheensorinaa ympärillään. Han vain tuijotti kauniisti aseteltua lohta lautasellaan ja yritti olla oksentamatta sen päälle. Odilia ei ollut koskaan halunnut mitään yhtä kovasti kuin nyt juosta pois tästä kauhunäytelmästä.



"Tahtoisin kohottaa maljan rakkaalle sisarelleni ja hänen uudelle aviomiehelleen Danielille! Suokoon maanhenget teille paljon lapsia, tulenhenget terveyttä, vedenhenget taloudellista onnea ja ilmanhenget viisautta", Godwin sanoi jo kohotti maljan.


Kohottaessaan maljaansa muiden mukana aivan kuin marionettenukke Odilia halusi vain puristaa sen kokoon ja murskata nyrkillänsä. Haluistaan huolimatta hän toimi juuri niin kuin kaikki häneltä odottivatkin, juuri niin kuin häntä oli aina opetettu.


Tyhjennettyään lasinsa Daniel vilkaisi nopeasti morsiantaan. Tämä oli aivan yhtä sulkeutunut kuin oli ollut päivän alussakin. Pienen epätoivon kaihertaessa sisällään Daniel sulki silmänsä hetkeksi ja keräsi itseään. Kyllä tästä tulisi vielä hyvä liitto, hän rukoili mielessään.

****


"Ole varovainen, tuo kutittaa", Jeanne huokaisi taas yhden vieraan pyytässä päästä tuntemaan vauvan potkut. Vauvan, jotka kohtaan Jeanne ei tuntenut mitään. Ainoa asia jonka Jeanne kykeni tuntemaan ajatellessaan lastansa oli ahdistus. Lapsi olisi viimeinen niitti siihen, että Jeanne viettäisi loppuelämänsä Fletchereiden kaupan yläkerrassa.


"Ei mene enää kauaa ja sinulla on oma pieni käärö! Joko teillä on jo kaikki valmiina lasta varten?" Alys kysyi innoissaan. Hän oli jo alkanut haaveilla omasta lapsesta seuratessaan vierestä Jeannen raskautta.


"Derrick on hoitanut kaiken valmiiksi", Jeanne vastasi lyhyesti. Häntä ei ollut oikeastaan kiinnostanut ja hän olikin antanut Derrickille vapaat kädet kaiken suunnittelussa. Muiden innostus vauvasta ahdisti Jeannea vain lisää. Mikä hänessä oli vikana, kun hän ei lasta halunnutkaan?


Kuunnellessaan Jeannen puheita Alys ymmärsi jonkin olevan vikana. "Mikä on vikana?" Alys kysyi huolestuneena.
"Kaikki on hyvin, raskaus vain väsyttää", Jeanne huokaisi vastaukseksi.


"Onneksi se on pian ohi!" Alys sanoio tyytyväisenä Jeannen vastaukseen ja halasi tätä lämpimästi.

****


Hermostuneena Daniel käveli kohti hänen ja Odilian makuuhuonetta. Hän kyllä tiesi teoriassa mitä tulisi tehdä, mutta ei ollut koskaan sitä käytännössä kokeillut toisin kuin Odilia. Mitä jos hän ei ollenkaan osaisi ja nolaisi itsensä uuden vaimonsa edessä?



Nähdessään Danielin saapuvan huoneeseen Odilia ei voinut olla muistelematta omaa hääyötään Vasylin kanssa. Kaikki oli ollut niin uutta ja jännittävää. Kaikkein tärkeimpänä hän oli saanut tehdä sen rakkaimpansa kanssa. Silloin hän oli odottanut hääyötään innolla. Nyt ei.



Danielin vetäessä häntä lähemmäs Odilia olisi vain halunnut syöksyä ylös sängystä ja juosta mahdollisimman kauas pois. Tunteistaan huolimatta Odilia toimi juuri niin kuin äiti oli häntä opettanut hääyöstä puhuessaan ja antoi Danielin koskettaa.




Danielin epävarmojen käsien liikkuessa Odilian keholla hän ei voinut olla vertaamatta niitä Vasylin käsiin. Vasylin kanssa kaikki oli ollut lämmintä ja ihanaa, Danielin kädet saivat puolestaan kylmät väreet kulkemaan Odilian selässä.


Danielin kellahdettua pois hänen päältänsä Odilia kierähti sängyn toiseen laitaan, mahdollisimman kauas uudesta aviomiehestänsä. Lopulta hänen koko päivän pidättämänsä kyyneleet alkoivat valua hiljaisesti hänen poskiansa pitkin. Miksi kaiken piti mennä näin?

****


Nopeasti Danielin ja Odilian arki asettui uusiin uomiinsa. Molemmat välttelivät toisiansa mahdollisimman paljon, mikä olikin helppoa Henellien kiireisessä taloudessa. Aniharvoin he joutuivat viettämään aikaa kaksin. Niillä kerroilla, kun he joutuivat tunnelma oli jäätävä.


"Mm... Onko mitään uutta tapahtunut?" Daniel kysyi katkaistakseen painostavan hiljaisuuden.


"Olen raskaana", Odilia vastasi jäykästi päästäen ilmoille hänen kauhulla odottamansa asian. Odilia ei halunnut lapsia Danielin kanssa, mutta nyt niitä tulisi. Harvoin he olivat aviovuodettaan käyttäneet, mutta ne haravat kerrat olivat riittäneet Odilian toiveiden vastaisesti.
"Sehän on upeaa!" Daniel henkäisi. Kaikki muuttuisi varmasti paljon helpommaksi lapsen synnyttyä.


"Mmm", Odilia mumisi vastaukseksi. Painostava hiljaisuus laskeutui jälleen heidän yllensä. Huokaisten Daniel alkoi hotkia ruokaansa päästäkseen pois tilanteesta.

****


Rikkaruohot pistelivät Odilian käsiä hänen kiskaistessa ne irti. Mercereiden pihalla ei ollut kasvimaata, olihan pankkiireilla tarpeeksi varaa ruokansa ostamiseen torilta. Pihalla oli kyllä muutama hedelmääpuu, mutta niiden hoitoon heillä oli palkattuna palvelija. Odilia ei siis ollut koskaan aiemmin joutunut hoitamaan puutarhaa ja Henelleillä hän olikin nopeasti todennut ettei siitä nauttinut.


Raivolla Odilia kiskaisi rikkaruohot irti napaten samalla melkein tomaatinkin mukana. Salaa hän samalla toivoi raskaan fyysisen työn keskeyttävän hänen raskautensa. Nopeasti toiveensa jälkeen Odilia kuitenkin rukoili mielessään maan hengiltä anteeksiantoa, olivathan lapset suurimmat lahjat mitä maan henget antoivat.


Brita katsoi tyytyväisenä Odilian toimintaa kasvimaalla. Hän oli pelännyt että pankkiiirin tytär olisi laiska töissä, jotka vaativat käsien likaamista, mutta oli onneksensa ollut väärässä.

****



Aamun ensimmäisten säteiden alkaessa kajastaa ikkunasta Alys heräsi väsyneenä toivoen voivansa jatkaa vielä unia. Valitettavasti talouden työt odottivat ja Alysin oli revittävä itsensä ylös sängystä.


"Alys! Minulla on sinulle hyviä uutisia!" Brita huudahti innoissaan astuessaan ovesta sisään. 


"Aldtih Everett on pyytänyt sinua vierailemaan luonaan. Jos kaikki menee hyvin, tapaamisen jälkeen voidaankin jo suunnitella häitä! Aldith on hyvin vanhoillinen, joten tarvitset peittävämmän hameen, mitä arkihameesi on. Laitoin sinulle valmiiksi esille paremman hameen, joten pue se reippaasti yllesi ja tule alas.


Nähdessään äitinsä esille laittaman hameen Alys yllättyi suuresti, se oli yksi Dianan vanhoista hameista, jotka äiti oli tunkenut raivoissaan arkkuun ja piilottanut arkun. Nyt se oli kuitenkin kaivettuna takaisin esille Alysia varten. 


Katosessaan itseään peilistä Dianan mekossa ikävä iski jälleen kerran Alysiin. Brita oli kieltänyt kaikkia näkemästä Dianaa, eikä Alys ollut rohjennut Britan kieltoa muutamaa kirjettä enempää rikkoa. 

****


Jännittyneenä Alys käveli kohti Everettien taloa. Jos kaikki menisi hyvin, olisi se hänenkin kotinsa jo pian.


"Tervetuloa kotiini", Aldith tervehti Alysia kylmällä äänellä.
"Kiitos lady Aldith", Alys vastasi jännittyneenä.



Alys tunsi hermostuneisuutensa kasvavan heidän istuessaan täydessä hiljaisuudessa Everettien perhehuoneessa. Aldith tuijotti Alysia arvioivasti päästä varpaisiin, mikä ei lainkaan auttanut Alysia rentoutumaan.


"Poikani on sitten päättänyt ihastua ulkonäköösi ja haluaa sinut vaimoksensa", Aldith sanoi kitkerällä äänellä.


"Poikanne mielenkiinto on kunnia..." Alys aloitti ennen kuin Aldith keskeytti tämän.


"Tottakai minun poikani kiinnostus on sinunlaiselle suuri kunnia. Jo se, että minä kutsuin sinut tänne on sinulle suuri kunnia! Jos poikani olisi yhtään viisaampi olisi hän valinnut jonkun arvoisensa eikä ketään aatelitonta", Aldtih jupisi. Hän ei voinut sietää poikansa valitsemaa vaimoa, mutta ei voinut asialle  mitään. 


Alys hiljeni ja jäykistyi kuunnellessaan Aldithin puhetta. Hetken hän epäröi tulevaa avioliittoaan, mutta totesi ettei ollut menossa naimisiin Ivanin äidin kanssa.


"Minun täytyy selvästi opettaa sinulle miten kunnon ladyn tulee käyttäytyä ja laittautua ennen kuin vietät aikaa muiden ritarien vaimojen kanssa. Alat käymään täällä oppitunneilla ennen häitä, jotta osaat edes jotain heti alkuun. Ivan halusi häät talven alkuun, joten silloin ne järjestetään", Aldith sanoi ja jupisi samalla jotain aatelittomista ja miesten typeristä valinnoista. Alys ei kuitenkaan kuunnellut Aldtihin jupinoita. Hän uskoi kaiken kääntyvän vielä parhain päin, Aldithkin varmasti oppisi ajan myötä pitämään hänestä.

****


Mietteliäänä Daniel käänsi Henellien kaupan kyltin jälleen kerran aukiasentoon. Thomas antoi hänelle jatkuvasti enemmän ja enemmän vastuuta kaupan pidosta. Kovin itsevarma Daniel ei vielä ollut taidoistaan, mutta isä oli onneksi vielä auttamassa häntä.


Kiireet kaupalla olivat Danielin elämään tervetulleita, sillä raskaus ei ollut auttanut lainkaan hänen ja Odilian välejä. He välttelivät toistensa näkemistä viimeiseen asti, Odilia heräsi askareisiinsa ennen Danielia ja Daniel puolestaan saapui nukkumaan vasta Odilian nukahdettua. Päivällä he tapasivat korkeintaan perheen yhteisellä päivällisellä.


Tavatessaan muita ikäisiään miehiä Daniel ei voinut olla pohtimatta olivatko näidenkin avioliitot samanlaisia. Ja jos olivat, miksi heidän vanhempansa jatkoivat niihin pakottamista. Daniel ei voinut muuta kuin rukoilla isänsä sanojen tulevan toteen ja asioiden helpottuvan lapsen syntyessä.

****


Innoissaan Alys tanssahteli kohti tavernaa. Hän oli onnistunut kirjeitse sopimaan tapaamisen Dianan kanssa ensimmäistä kertaa siskon karkaamisen jälkeen. Britalle hän oli väittänyt menevänsä taas yhdelle Aldithin ikuisuudelta tuntuvilta oppitunneista.


Nähdessään Dianan Alys hyppäsi onnelisena tämän kaulaan. Heidän erossa viettämänsä aika oli pitkä, mutta vihdoinkin he pääsivät tapaamaan toisensa.


Dianan ja Alysin istahtaessa, Alys ei voinut olla tutkimatta sisarensa muuttunutta olemusta. Kampausta lukuunottamatta Diana näytti täsmälleen samalta kuin heidän viimeeksi tavatessaan, mutta jokin tämän olemuksessa oli muuttunut. 



Alys ei uskaltanut heti kysyä Dianan muuttuneesta olemuksesta, vaan alkoi vaihtaa Dianan karkaamisen jälkeisiä kuulumisia. Diana kertoi elämästään Tillyillä, kun taas Alys kertoi Jeannen ja Danielin häistä sekä omasta kihlauksestaan. Eniten hän keskittyi kuitenkin kertomaan omasta kihlauksestaan ja Aldithin oppitunneista.


"En ole nähnyt Ivania kertaakaan sen jälkeen, kun hän pysähtyi vaihtamaan kihlasormukset. Aldithia näen senkin edestä, hän haluaa välttämättä pitää minulle oppitunteja aatelisten elämästä. Vihaan niitä oppitunteja! Aldith vain valittaa jatkuvasti kuinka aatelittomat eivät osaa tehdä mitään oikein", Alys kertoi ja esitti heti perään imitaation Aldithista valittamassa. Imitaation jälkeen he molemmat räjähtivät nauruun, Alys oli aina hallinnut muiden naurattamisen taidon. 


"Unohdin melkein kokonaan kertoa, Jeanne on viimeisimmillään raskaana, hänen ja Derrickin esikoinen syntyy hetkenä minä hyvänsä. Daniel ja Odiliakin saavat vielä syksyn mittaan lapsen", Alys kertoi. Hän ei millään malttanut odottaa lasten syntymistä päästäkseen leikkimään sisarustensa lasten kanssa.


Saman tien uutisensa jälkeen Alys saattoi huomata Dianan entistä surullisemmaksi muuttuvan olemuksen. "Ai he saavat kaikki lapsia", Diana sanoi surun kuultaessa äänestään. Alys ei voinut olla huomaamatta sisarensa silmistä loistavaa tuskaa ja ymmärsi nopeasti mikä oli vialla. Diana oli ollut yhtä pitkään aviossa kuin Jeannekin, mutta hänen vatsansa oli yhä yhtä kapea kuin ennen avioon astumistaan.

****


"Pikkuinenhan kasvaa hyvää vauhtia, aivan kuin minun vatsani odottaessa Danielia ja Dianaa!" Brita leperteli Odilian vatsalle. Hän ei olisi voinut olla onnellisempi, kaikki sujui juuri niin kuin hän oli halunnut.  Hesterin tytär oli poissa silmistä, Alys kihloissa ritarin kanssa ja Danielkin oli saamassa ensimmäisen lapsensa. Riidat Thomasin kanssa olivat myös päättyneet kuin seinään Jeannen muutettua pois.


Britan jatkaessa lepertyelyään Odilian teki mieli oksentaa. Hän ei halunnut tätä lasta, mutta hänen oli näyteltävä osansa tässä tradegiassa. Odiliaa vain oksetti kuinka iloisia muut olivat hänen raskaudestansa.


Britan halatessa häntä Odilia tunsi taas katumuksen läikähtävän sisällänsä. Minkälainen nainen hän oli, kun ei rakastanut odottamaansa lasta?
****


Kuukausien edetessä Odilian vatsa kasvoi kasvamistaan. Aivan kuin hänen turpoamisestaan ei tulisi loppua. Hame kaipasi jatkuvasti lisää löystyttämistä ja Odiliaa epäilyttikin riittäisikö se edes hänen raskautensa loppuun asti.


Raskaus ei auttanut ollenkaan Odilian synkkiä ajatuksia. Jatkuvasti hän vajosi muistoihinsa ensimmäisestä avioliitosta ja sen päättymisestä.


Odilia muisti sen päivän aivan kuin se olisi hetki sitten tapahtunut. Vihkimisensä jälkeen Odilia ja Vasyl olivat muuttaneet talonpoikien alueelle pieneen mökkiin. Siellä Vasyl viljeli maata ja Odilia kutoi kankaita. Rahaa heillä ei erityisemmin ollut, mutta rakkautta senkin edestä.


Sinä kauhenana päivänä Odilia oli ollut kutomassa kankaitaan kuullessaan ovelta vaativan koputuksen. Hän oli hämmentynyt kuka siellä voisi olla, eiväthän he pitäneet edes mitään yhteyttä naapureihinsa Tillyihin, jotka olivat talonpoikien keskuudessa tunnettuja puolisiin sekaantumisestaan.


Koputtaja ei odottanut oven avaamista vaan käveli mökkiin sisälle kuin olisi omistanut sen. Sisään kävellessään hän paljastui Odilian veljeksi Godwiniksi.


Kyyneleet sekoittuivat pesuveteen Odilian hinkatessa liettä puhtaaksi. Hän oli luullut ensin Godwinin tulleen tekemään sopua, mutta kyse oli ollut jostain aivan muusta.


Nopeasti Godwinin perässä seurasivat vartijat. Silloin pelko täytti Odilian sisimmän. Godwin ei koskaan liikkunut vartijoita vaativia asioita hoitaessaan vain kahden vartijan kanssa. Odilian ajatukset katosivat nopeasti Vasyliin, tämä oli ulkona kasvimaalla eikä häntä näkynyt nyt missään.


"Tulin hakemaan sinut sinne minne kuulutkin rakas siskoni", Godwin sanoi tyynellä äänellä.
"Minä kuulun aviomieheni luokse", Odilia kivahti kauhuissaan. Hän pelkäsi siitä, kuinka pitkälle Godwin olisi valmis menemään.


"Ajattelinkin, että saattaisit sanoa noin. Odilia, sinulla ei ole aviomiestä", Godwin sanoi hyytävän kylmällä äänellä ja viittasi vartijat nappaamaan Odilian käsistä kiinni.


Odilia ei olisi halunnut muistella näkyä, joka häntä odotti mökistä poistuessaan, mutta se oli palanut hänen verkkokalvoilleen pysyvästi. Kun vartijat raahasivat Odilian pihalla odottaviin vaunuihin oli hän nähnyt verissä makaavan Vasylin. Sen jälkeen hän ei ollut ensimmäistä aviomiestään nähnyt. Odilia ei voinut olla varma tämän kuolemasta ja se vainoaisi häntä hänen elämänsä loppuun asti.

****


Iloisesti vihellellen Alys käveli kohti Fletcherien taloa. Jeanne oli juuri saanut esikoisensa ja Alys oli saapunut tapaamaan lasta.


"Tervetuloa kotiini", Jeanne sanoi hiljaisella äänellä toivottaessaan Alysia tervetulleeksi. 



Sisällä Jeanne lähti johdattamaan Alysia suoraan kohti lastenhuonetta ja ojensi pienen käärön Alysin syliin. 
"Hänen nimensä on Hester. Hester Fletcher", Jeanne sanoi Alysin kysyessä lapsen nimeä.


Haltioissaan Alys silitti lasta. Pian hänellä voisi olla omakin pieni käärö. 
"Hester? Eikö se ole isän kuolleen serkun nimi?", Alys kysyi miettien mistä nimi oli tutun kuuloinen.
"On", Jeanne vastasi lyhyesti.


"Miksi nimesit hänet isän serkun mukaan?" Alys kysyi kummastuneena.
"Minusta Hester oli kaunis nimi. Derrick antoi minulle luvan nimetä lapsi, häntä ei tyttö kiinnosta", Jeanne vastasi haikealla äänellä. "Tule mennään alas, Hester tarvitsee päiväunensa", Jeanne jatkoi.


"Minä näin Dianan, hän on todella pahoillaan siitä, mitä hänen karkaamisensa sinullle aiheutti", Alys sanoi peläten Jeannen reaktiota. Jeanne ei ollut kertaakaan sanonut Dianan niemeä avioliittonsa jälkeen ja Alys oli huolestunut siitä, kuinka tämä reagoisi uutisiin Dianasta. Hän olisi halunnut saada rauhan aikaan sisarusten välille, mutta pelkäsi pahoin kuilun olevan jo liian suuri ylitettäväksi.


"Dianan? Voit käskeä häntä palaamaan takaisin mutaisen talonpoikansa luokse", Jeanne tuhahti raivon leimahtaessaan sisällään. Tämän olisi kuulunut olla Dianan kohtalo, ei hänen. Jos Diana ei olisi karannut Jeanne voisi olla onnellinen eikä vankina vanhan miehen talossa.


Nähdessään Jeannen reaktion Alys vaihtoi nopeasti puheenaihetta. Hän ei halunnut aiheuttaa kitkaa itsensä ja Jeannen välille. "Et usko mitä Aldith sanoi tänään oppitunnilla", Alys aloitti ja lkoi imitoimaan tulevan anoppinsa kimittävää ääntä saadakseen Jeannen taas hymyilemään.


Varovaisen hymyn noustessa taas Jeannen huulille Alys saattoi huokaista helpotukseksi. Kaikki oli taas hyvin, ainakin hetken ajan.

****


Daniel koitti kahmia ruokaansa mahdollisimman nopeasti. Hän oli jumissa aamiaisella Alysin ja Odilian kanssa. Tunnelma ei ollut riemukas, kuten ei ikinä muutenkaan Odilian ollessa läsnä.


Odilian vatsa oli paisunut suureksi hänen lapsestansa, mutta tämä ei edelleenkään huomioinut Danielia millään tavalla. Tunnelma oli aivan yhtä hyytävä heidän välillänsä kuin heidän hääpäivänsä. Toivo paremmasta alkoi hiljalleen hiipua Danielin sisällä.


"Kuulitteko jo kuinka prinssi Edmundin huhutaan haikailevan Gertrude Nevillen perään? Tai oikeastaan nykyäänhän hän on Gertrude Byron, kun karkasi naimisiin. Aldith puhuu siitä yhtenään", Alys juorusi kuulemaansa.


"Mutta kruunuprinssihän on menossa jo naimisiin Grethel Stenroosin kanssa!" Daniel vastasi hämmentyneenä.


"Ei olisi mikään uusi asia, että avioliitossa olevat haikailevat muiden perään", Odilia vastasi kylmästi ja katsoi merkitsevästi Danielia.

****


Väsyneenä huokaisten Daniel otti pois päivävaatteensa ja veti peiton syrjään. Surullisena hän vilkaisi jo nukkuvaa Odiliaa. Miksi asioiden täytyi mennä näin?


Daniel oli yrittänyt jo kaikkensa, mutta Odilia työnsi hänet syjään aina mahdolllisuuden saadessaan. Miksi hänen vaimoaan ei kiinnostanut edes yrittää?




Yöllä Odilia heräsi synnytyspolttoihinsa. Viiltävä kipu sai hänet havahtumaan ja käskemään Danielia hakemaan nunnan hänen avuksensa. Tuntiessaan synnytyspoltot Odilia ei voinut ymmärtää miksi ihmeessä äidit rakastivat lapsiansa. Miten joku saattoi rakastaa jotain, joka oli satuttanut häntä niin paljon?


Tokkuraisena Daniel nousi reippaasti ja juoksi hakemaan nunnaa synnytyksen avuksi. Pieni toivonkipinä heräsi hänessä jälleen, ehkä syntyvä lapsi saisi Odilian avoimemmaksi heidän perheellensä.


Pitkän synnytyksen jälkeen sisar Margaretin avustamana maailmaan saapui pienet kaksospojat. Odilia ei voinut kuin tuntea kauhun kasvavan sisällänsä. Hän oli varautunut yhteen lapseen, ei kahteen!

Perheen perijä John Henell

Äitinsä värit perinyt Wilmot Henell


****
****
****
Ensimmäinen kolmannen sukupolven perijä on syntynyt! En ymmärrä miten peli generoi parhaillaan näin paljon kaksosia, ensi kierroksellakin tullaan näkemään useammat. Varsinkin tietyt perheet tuntuvat saavan useampaa lasta kerralla.

Nyt laita lapsia alkaa syntymään joka perheeseen, joten täydentelen perheisiin syntyviä lapsia Rosewoodin asukkaiden listaan aina kierroksen edetessä. Kaikkia lapsia ei tulla sen kummemmin näkemään, mutta ainakin voi jollain tavalla pysyä kärryillä haasteen pääperheistä pois muuttaneiden lasten elämästä. 

Mitä piditte osasta?
 

4 kommenttia:

  1. Osa oli hyvä, hienoa nähdä ensimmäiset kolmannen sukupolven pienokaiset! :) Odilian rooli perheessä on surullinen, toivottavasti Odilia voisi uskoutua Danielille tuntemuksistaan paremmin, jotta he voisivat joskus edes ystävystyä. Tämänhetkinen tilanne on kuitenkin inhottava molemmille. Oli kiinnostavaa myös kuulla naisen menneisyydestä, kuulostaa siltä, että tämän veli olisi murhannut Vasylin...

    Jeannea käy myös sääliksi :/ En yhtään ihmettele, että hän on vihainen Dianalle. Toivottavasti Jeanne voi vielä myöhemmin valita itse puolisonsa, kun aika miehestä jättää. Alys on herttainen tyttö, toivottavasti tytön tuleva avioliitto olisi onnellisempi kuin kahden muun sisaruksensa. Aldith kuulostaa inhottavalta katkeralta naiselta, toivottavasti ei murra tytön herttaista mieltä :/

    VastaaPoista
  2. Avioliittoon pakotettuja lapsia on niin paljon, että ihmettelen, ettei useampi ole tehnyt kuten Diana ja karannut kotoa välttyäkseen kohtalolta (tai aiheuttanut itselleen jotain kurjempaa ihan vain epätoivon ajamana, kuten ennen muinoin saattoi käydä). Ja nytkin monta lasta syntyy rakkaudettomiin liittoihin :/ Voi John ja Wilmot, oppiikohan Odilia koskaan rakastamaan heitä vai jääkö lasten kasvatus kokonaan Danielin harteille? Ja mitenköhän tytöt tulevat pärjäämään. Alys on ihanan naiivi ja sopuisa ja yrittää pitää välejä yllä, toivottavasti hänen viattomuuttaan ei tuhota ikävillä asioilla.

    No niin, nyt olen taas ajan tasalla! Jään innolla odottelemaan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Suvilaaksossa on uusi osa!

      Poista
    2. Suurin osa lapsista on todellakin pakotettu avioliittoihinsa, mutta aikalaillahan se niin on varsinkin aateliston parissa mennyt. Ehkä joku vielä päättää päivänsä niiden vuoksi, hyvä ideoita annat :D

      Johnin ja Wilmotin lähtökohdat vanhempien välittämisen suhteen eivät ole parhaat, mutta ehkä tilanne vielä paranee.

      Käynpäs kurkkaamassa Suvilaakson!

      Kiitos kommenteista :)

      Poista