Osa 1.33 Neville

Viimeeksi Nevilleillä:

Malcolm sai selville Annabethin puolisuuden ja alkoikin kiristää Nevillejä tämän avulla. Annabethin itsensä hän halusi poikansa vaimoksi, sillä seurasihan veden puolisia usein taloudellinen menestyminen. Henryn puolestaan hän vaati toisen tyttärensä puolisoksi. 

Annabehtin häät järjestettiin nopealla aikataululla ja hän siirtyi asumaan Woodvillejen luokse. Gertrude puolestaan vietteli Jason Byronin ja karkasi tämän kanssa naimisiin päästäkseen lumoutunutta prinssi Edmundia karkuun maaseudulle. 

Päinvastoin Henryn toiveita Woodvillet valitsivat hänen puolisoksensa Geminan Dorothyn sijaan. Kiristyksen vuoksi Henry ei voinut muuta kuin suostua rakkaudestaan Dorothyyn huolimattta. Dorothylle hän ei kuitenkaan voinut kertoa totuutta ja tämä raivostuikin hänelle siitä silmittömästi ja alkoi suunnitella kostoa kaikkia häntä väärin kohdelleiden kohtaan. Geminan ja Henryn häät sovittiin tapahtuvan syksyn taittuessa talveksi.

Annabethin synnyttäessä normaalin tyttärensä Idunan lähtivät Edward ja Beatrice lasta katsomaan. Matkalla sinne he joutuivat kuitenkin vaunuonnettomuuden uhreiksi ja kuolivat molemmat Malcolm Woodvillen kanssa.

Sydän särkien Henry katsoi maalausta vanhemmistansa. Tunnelma hautajaisissa oli ollut surullinen eikä Henry päässyt siitä irti, vaikka hänen olikin aika jatkaa elämäänsä. Henry tunsi olonsa kovin yksinäiseksi eikä tyhjä kartano hänen ympärillänsä auttanut asiaa lainkaan.

Pian hän ei kuitenkaan enää olisi yksin, hänen hääpäivänsä aika oli koittanut. Innoissaan sitä Henry ei kuitenkaan odottanut, olihan hänen morsiamensa hänen rakastamansa naisen sisko. Surullisesti Henry katsoi vielä vanhempiensa kuvaa ja lupasi heille mielessään jatkaa heidän tehtäväänsä siskojen suojeliana. Henry menisi naimisiin Geminan kanssa, jotta Colum jättäisi heidän perheensä rauhaan.

****

Velvollisuudentunne painoi raskaana Henryn sydämessä hänen odottaessaan Geminaa hääkaaren alla. Molempia perheitä kohdanneesta surusta huolimatta häät oli päätetty järjestää alkuperäisellä aikataululla. Vieraita ei tosin oltu kutsuttu perhettä lukuunottamatta.

Geminan astuessa eteensä Henry ei voinut olla häikäistymättä tämän kauneudesta. Olihan tämä täysin sisarensa näköinen. Henryn ajatusten karatessa Dorothyyn tuska pisti hänen sisintänsä. Kunpa Dorothy vain olisi ollut hääkaaren alla hänen kanssaan sisarensa sijasta.

Suudellessaan jähmeästi Geminaa Henry tunsi kuinka hän olisi pettänyt Dorothya. Kyyneleet meinasivat nousta hänen silmiinsä, mutta urheasti hän taisteli ne pois. Päivän olisi kuulunut olla hänen elämänsä onnellisin, mutta se oli vain varjo siitä, mitä se olisi ollut Dorothyn kanssa.

Häihin Dorothy ei ollut saapunut ollenkaan. Hän oli mennyt äitinsä suunnitelman mukaan luostariin eikä ollut nähnyt yhtäkään perheenjäsentänsä sen jälkeen vapaaehtoisesti.

Katsoessaan perheensä muuta naisväkeä Henry tunsi uuden piston sydämessänsä. Geminan olisi kuulunut olla heidän joukossansa ja Dorothyn hänen kanssaan. Jos Henry vain olisi saanutkaan valita. 

****

Synkeänä Henry istui sängylle Geminan viereen. Hän tiesi mitä heidän oli tehtävä, muttei odottanut sitä lainkaan innolla. Kuin mies tuomiopäivänään Henry käänsi katseensa kohti Geminaa ja koitti löytää

tästä jotain, mikä olisi auttanut häntä.

Geminan katse oli kuitenkin viileä eikä yhtään sen odottavaisempi kuin Henrynkään. He eivät kumpikaan erityisemmin halunneet toisiansa, mutta siinä he olivat toisiinsa sidottuina.

Henryn lähestyessä Geminaa alkoi tämä ensin perääntyä, mutta muisti sitten velvollisuutensa aviovaimona. Yhdessä vietetty yö prinssi Edmundin kanssa painoi kuitenkin hänen takaraivossansa. Mitä jos Henry huomaisi ettei hän ollut neitsyt enää?

 

Kaiken ollessa ohi Henry kierähti pois Geminan päältä ja Gemina puolestaan omaan laitaan sängystänsä. Kumpikin tunsi olonsa kovin tyhjäksi. Hiljaa he jäivät makaamaan sänkyyn tietämättä mitä tulisi tehdä. 

****

Ärtyneenä Gemina ruoti kalanpaloja. Hän ei ollut koskaan nauttinut ruuanlaitosta eikä onnekseen aiemmin ollut sitä juurikaan joutunut tekemään Dorothyn hoitaessa kaiken. Nevilleillä ei kuitenkaan ollut palvelijoita, joten Geminan oli hoidettava kaikki talouden työt.

Mausteita Gemina huitoi kaloihin miten sattui, hän ei oikeastaan ollut varma mitä oli tekemässä. Hän osasi kyllä soittaa ja laulaa kauniisti, kirjailla kauniita pistotöitä ja tanssia kymmeniä eri hovitansseja, mutta ruuanlaittoa hän ei hallinnut. Mielessään Gemina kirosi ja päätti pyytää palvelijaa Henryltä, olihan heillä yhtenä valtakunnan varakkaimpana perheenä siihen varaa. Gemina oli paronitar, eikä hän aikonut toimia ruuanlaittajana.

****

Hiljaisuuden vallitessa Henry ja Gemina söivät. Heillä ei oikeastaan ollut mitään yhteistä mistä puhua eivätkä he sen kummemmin toisiaan tunteneet.

"Haluan palvelijan", Gemina töksäytti rikkoen hiljaisuuden. Hän ei enää jaksanut ainaisia talouden töitä, eiväthän ne kuuluneet ylhäisaatelin ladyn arkeen.

Kuullessaan Geminan pyynnön Henry hätkähti ja meinasi kieltää sen samantien. Eihän heillä ollut koskaan ollut yhtäkään palvelijaa! Sitten hän yhtäkkiä muisti syyn palvelijoiden olemattomuudelle ja ymmärsi sen olevan kadonneen. Perheessä ei ollut enää yhtäkään puolista, jota suojata palvelijoiden juoruilta. "Hoidan asian pikimiten", Henry vastasi.

"Kiitos", Gemina vastasi ja tarttui heidän molempien yllätyksekseen Henryn käteen. Pieni toivonkipinä syttyi samalla Henryn sydämessä. Jos hän kykeni rakastamaan Dorothyä, kykenisi hän varmasti ystävystymään tämän siskon kanssa.

****

Hämmästellen Martha tuijotti huonetta, johon paroni oli heidät Adamin kanssa ohjannut. Hän ei ollut koko elämässään nähnyt yhtä kaunista huonetta. Kalliin oloiset kalusteet saivat Marthan vain pelkäämään hänen rikkovansa jotain.

"Oletko aivan varma tästä? En halua jäädä tänne", Martha kuiskasi. Hän pelkäsi jopa liian kovan äänen rikkovan jotain kalliissa huoneessa, eikä heillä olisi ikinä varaa vahinkoa korvata.

Adam tunsi piston sydämessänsä katsoessaan sisarensa anovaa ilmettä. Hän olisi ollut valmis tekemään mitä hyvänsä voidakseen elättää siskonsa itse, mutta hänellä ei ollut siihen varaa. "Olen pahoillani, mutta minulla on varaa hädintuskin ruokaan meille molemmille. En halua sinun joutuvan näkemään nälkää", Adam sanoi surullisella äänellä.

Yhtäkkiä huoneeseen astui koppavan näköinen nainen. Adam ja Martha osoittivat nopeasti paronittarelle kunnioitusta ja istuivat varovaisesti tämän antaessa siihen luvan.

"Olet siis Martha Ingalls? Pärjäätkö näin ison kartanon palvelijana?" Gemina kysyi katsoen samalla sisarusten paikattuja vaatteita nyrpeän näköisenä.

Adam tunsi piston omassatunnossansa katsoessaan paronitarta. Hän ei halunnut jättää sisartansa tämän naisen palvelukseen, mutta hänellä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta. Rakkaus ei riittäisi pitämään vatsoja täynnä ja kattoa pään päällä.

"Siskoni on täysin kykeneväinen hoitamaan kartanon vaatimat työt paronitar Neville", Adam vastasi nopeasti. Marthan olisi saatava tämä työpaikka, jolleivat he haluaisi jäätyä talvella hengiltä. 

"Hmmm. Selvä, saat paikan. Ullakolla on sinulle huone ja siellä on myös uudet vaatteesi", Gemina sanoi katsoen Marthan vaatetusta päästä varpaisiin.

Huokaisten Martha kiipesi tikkaat ja nousi karuun huoneeseen. Huone oli parempi, mitä lato jossa hän oli aiemmin nukkunut, mutta se mitä se merkitsi ei häntä houkuttanut. Elämää palvellen muita, siivoten muiden sotkut ja hoitaen muiden lapset.

*****

Nopeasti Marthan uusi elämä lähti uomiinsa. Kartanon työt tulivat nopeasti tutuiksi ja aika kartanossa alkoi kiitää. Alun kankeuden jälkeen Martha alkoi hiljalleen oppia pitämään uudesta elämästänsä, takasihan palvelijana olo aina katon pään päälle ja ruokaa lautaselle.

Luututessaan kartanon lattioita Martha ei kuitenkaan voinut olla murehtimatta veljeänsä. Tämä ei kovasta yrittämisestään ollut löytänyt itsellensä töitä, monet pitivät häntä epäluotettavana tumman hipiänsä vuoksi. Muistutti kuulemma liikaa tulen puolisia. 

Marthan veljen asemaa ei helpottanut tämän uusi rakkaus, Stenroosien perheen palvelija Jane. Vaikka Adam tiesi heidän yhteisten unelmiensa olevan täysin mahdottomia, ei Jane suostunut sitä millään uskomaan. Nainen oli elänyt turvatun lapsuuden linnan muurien sisäpuolella joutumattta koskaan kokemaan nälkää tai puutetta ja tuntuikin sen vuoksi kuvittelevan rakkauden riittävän elämään. Martha ja Adam eivät niin kuvitelleet, nuorina orvoiksi jääminen oli opettanut heidät suhtautumaan valtakuntaan kylmän realistisesti.

****

Raskain sydämin Henry katsoi vanhempiensa hautoja. He eivät olleet olleet kuolleina edes vuotta ja niin moni asia oli ehtinyt jo muuttua. Gertrude oli synnyttänyt kaksoset, Henry oli saamassa esikoisensa Geminan nopean raskautumisen tuomana ja Annabethkin odotti jo toista lastansa.

Geminan ja Henryn välien ollessä etäiset sekä siskojen eläessä omia elämiään Henry tunsi itsensä kovin yksinäiseksi. Edes luostariin muuttanut Dorothy ei ollut suostunut näkemään häntä kertaakaan. Paronin arvonimen mukana tulleet velvollisuudet tunsivat painvan Henryn kokoon.

"Miksi te jätitte minut?" Henry kysyi epätoivoisena. Ikävä oli suuri, eikä Henry tiennyt miten hänen täytyi pärjätä yksin.

*****

Henryn ja Geminan vähäisistä yhteisistä hetkistä huolimatta Gemina tuli raskaaksi ja hänen vatsansa alkoi nopeasti kasvaa. Raskauden ilmetessä Henry ja Gemina olivat molemmat olleet helpottuneita, tarkoittihan se, ettei heidän täytynyt enää viettää kankeita hetkiä aviovuoteessa.

"Olen jo alkanut tilata kankaita tytön pukuihin, täytyyhän ne olla heti valmiina ja ne voivat hyvin odottaa, jos ensimmäinen lapsi on poika. Tilasin sopivan värisiä kankaita sekä punahiuksiselle että vaaleahiuksiselle..." Gemina alkoi selittää. Hän oli suunnitellut jo kaiken valmiiksi tulevaa tytärtään varten. Hän oli päättänyt tyttärensä olevan jokin päivä kuningatar.

"Mmm..." Henry vastasi. Mielessään hän kiitti luonnonhenkiä Nevillejen varallisuudesta, Geminan suunnitelema tulevaisuus heidän tyttärellensä ei kuulostanut kovinkaan halvalta.

****

Geminan avioiduttua Fredrika alkoi vierailla usein Nevilleillä, olihan Gemina hänen suosikkinsa lasten joukosta.

"Miten Dorothy voi? Hän ei ole puhunut minulle sanaakaan kihlaukseni jälkeen", Gemina kysyi hivenen huolissaan. Hänen alkoi olla ikävä sisartaan.

Fredrika huokaisi raskaasti ajatellessaan nuorinta lastaan. Omatunto oli alkanut kolkuttaa hänen rinnassaan hänen ajatellessaan Dorothyn viimeisiä sanoja hänelle ennen tytön liittymistä luostariin.

"Turha ottaa yhteyttä, minä en ole enää Woodville", Dorothy oli sihahtanut vihaisesti ja kieltänyt sukunsa.

"Sisar Morganan raporttien mukaan Dorothy alkaa hiljalleen sopeutua elämäänsä luostarissa", Fredrika sanoi hiljaisella äänellä.

Gemina hiljeni kuullessaan äitinsä sanat. Sisar Morganan sanoin, siitä Gemina saattoi päätellä, ettei Dorothy puhunut Fredrikallekaan. Gemina ei katunut Henryn nappaamista itsellensä, mutta ei hän siitä ylpeäkään ollut. Sisko olisi ansaninnut parempaa.

****

Raskauden edetessä Geminasta alkoi tulla väsyneempi ja väsyneempi. Tummat silmänaluset valtasivat Geminan kasvot, eivätkä ne poistuneet vaikka kuinka hän olisi nukkunut.

Pieni huoli alkoi tekeytyä Geminan rintaan hänen verratessaan itseään muihin raskaana oleviin aatelisiin. Muilla ei ollut ongelmia selvitä päivittäisistä toimistansa. Geminasta puolestaan välillä tuntui siltä, kun hän ei jaksaisi edes siveltimiään nostaa. 

Mitä pidemmälle Geminan raskaus eteni, sitä tummemmiksi hänen silmänsä kävivät. Geminan päiväunet alkoivat olla jokapäiväinen ilmestys poikkeuksen sijaan.

Martha katsoi huolissansa Geminaa. Hän oli seurannut muidenkin raskaina olevien naisten taivalta ja tiesi ettei Geminan tilanne luvannut hyvää.

"Paronitar, sir Woodville on täällä", Martha herätteli Geminaa.

Hätkähtäen Gemina nousi ylös, hän oli täysin unohtanut veljensä kanssa sopiman vierailun.

"Oletko aivan kunnossa?" Marhta kysyi huolestuneena.

"Kaikki on aivan hyvin", Gemina tuhahti. Jos muutkin naiset selvisivät raskaana olemisesta, selviäisi Geminakin. Hän ei aikonut olla heikko.

****

Gemina halasi tiukasti veljeään hyvästeiksi. Eri talouksissa asuessaan Gemina oli alkanut ikävöidä kaksoisveljensä seuraa, olivathan he tottuneet jakamaan arjen keskenänsä.

Erotessaan halauksesta Gemina tunsi kuinka hänen päässään alkoi hivenen pyöriä ja otti nopeasti askeleen taaksepäin ettei vain kaatuisi.

"Onko kaikki hyvin?" Colum kysyi huolissaan. Varjot siskon silmien alla saivat huolen heräämään hänen sisällänsä.

"Kaikki on hyvin", Gemina snaoi ja veti huulilleen leveän hymyn, hän ei halunnut antaa muille aatelisille juorun aihetta.

Katsoessaan Columin poistumista Gemina tunsi kuinka huimauksen tunne paheni hänen päässänsä. Haparoiden hän otti muutaman askeleen sivulle, mutta lopulta tunsi kuinka hänen silmissänsä alkoi pimentyä.

Voimattomana Gemina lysähti lattialle.

Kuullessaan Geminan kaatumisesta aiheutuvan tömähdyksen Henry kiirehti nopeasti tämän luokse. Hänkin oli huomannut jonkin olevan vikana ja oli alkanut seurata vaimonsa tekemisiä aiempaa tarkemmin tämän vastusteluista huolimatta.

Nähdessään maassa makaavan Geminan Henry ehti jo pelätä pahinta, mutta löysi onneksensa nopeasti tämän sykkeen. Varovasti hän nosti Geminan syliinsä ja seurasi peloissaan tämän liikkeitä.

Kantaessaan vaimonsa elottoman tuntuisa kehoa pelko alkoi pesiytyä Henryn sydämessä. Melkein kaikki hänen läheisensä oli jo häneltä viety, vietäisiinkö häneltä nyt Gemina ja hänen syntymätön lapsensa? Huolissaan Henry huusi Marthaa ja käski tätä hankkimaan paikalle lääkärin.

Saatuaan asetettua Geminan sänkyyn Henry jäi katsomaan tätä huolissaan. Hän tiesti ilman lääkäriäkin ettei kaikki ollut niin kuin pitäisi. Geminan raskas hengitys kuulosti kovin pinnalliselta, aivan kuin tämän olisi ollut vaikea saada happea.

Väsyneen vaimonsa katsominen suurensi möykkyä Henryn rinnalla. Pelko jälleen kerran yksin jäämisestä kasvoi hänen sisällään jokaisen Geminan pinnallisen hengenvedon myötä. Mitä Henry tekisi, jos Gemina ja lapsi kuolisivat? Yhtkkiä ovi avautui ja Marhta saapui ovesta lääkärin kanssa. Henryn tunsi helpoutksen rinnassansa ja antoi tietä lääkärille.

"Olen pahoillani paroni Neville, mutta en voi tehdä mitään vaimonne eteen. Hänen tilanteensa on selvästi maan puolisten aiheuttamaa, häiritseväthän he usein naisten raskauksia. Sinun täytyy mahdollisimman nopeasti koittaa löytää jossain lähellä majaileva maan puolinen", lääkäri Christian Orwell selitti.

Epäileväinen ilme kasvoillaan Henry kuunteli lääkärin puhetta. Hän ei ollut kertaakaan nähnyt siskojensa tekevän mitään pahaa, joten miksi jonkun muun elementin puolinen haluaisi tehdä pahaa kenellekään? Henry ei uskonut tippaakaan puheista, joissa puolisista maalattiin luonnonhenkiä riistäviä hirviöitä.

"Suosittelen kääntymään sir Woodvillen ja ylipapin puoleen, he tietävät varmasti mistä lähteä etsimään", lääkäri lopetti.

"Toimin ohjeidesi mukaan", Henry vastasi ilman todellista aikomusta niin tehdä. Hän etsisi mielummin apua jostain muualta, ehkä nunnat osaisivat auttaa Geminaa. Puolisten etsimistä Henry piti ajanhukkana.

"Loistavaa. Toivotan onnea teille etsintöihinne paroni Neville", Christian vastasi. Henryn olisi mieli tehnyt vain nakata kirja lääkärin naamalle, miten tämä saattoi vain vilkaista Geminaa nopeasti ja todeta sairauden olevan puolisten aiheuttamaa?

****

Geminan pyörtymisen jälkeen ei hän enää jaksanut nousta pitkäksi aikaa jalkeillensa. Lopun raskauden viikot vietti hän maaten sängyssä ja odottaen ihmettä. Henry oli raahannut hänen luoksensa kaikenlaisia parantajia, mutta edes nunnat eivät olleet osannet sanoa, mikä Geminaa vaivasi. 

Raskaasti huokaisten Henry katsoi vaimoaan ennen kuin asettui tämän viereen ja veti tämän lähelleen. Yksin vietettyinä hetkinä Gemina oli alkanut kaivata sisartansa, mutta edes sitä Henry ei huonossa kunnossa olevalle vaimolleen kyennyt antamaan. Ensin Dorothy oli kieltäytynyt tiukasti ja sitten tämä oli kadonnut. Kukaan ei tiennyt enää missä hän oli.

Apeana Henry piteli Geminaa sylissänsä ja koitti rauhoittaa heitä molempia tätä silittämällä. Hän saattoi kuitenkin tuntea Geminaa koskettaessaan tämän riutuneen olemuksen, kaikki muu paitsi tämän vatsa tuntuivat kuihtuvan koko ajan enemmän ja enemmän. Geminan vatsa puolestaan kasvoi kovalla vauhdilla, aivan kuin se olisi imenyt kaiken voiman Geminasta.

"Olen ajatellut... Olen ajatellut Catherinen olevan kovin kaunis nimi. A-annatko lapsellemme sen? Ja William. William jos hän on poika", Gemina sanoi heikolla äänellä kyyneleet silmissänsä. Hän tunsi kuinka hänen voimansa vähenivät päivä päivältä ja osasi jo odottaa kuolemaa. Enää hän ei suunnitellut tyttärensä pukuja ja häitä vaan suri sitä, ettei tätä koskaan pääsisi tuntemaan.

"Et sinä kuole, minä en anna sinun kuolla", Henry sanoi nopeasti ja rutisti Geminaa lähemmäs. Ensin Jasper, sitten Ida ja vanhemmat ja nyt lopulta Gemina. Kaikki vietiin Henryltä. Rukouksien sijasta Henryllä oli luonnonhengille enää kirouksia, miten he saattoivat tehdä hänelle näin?

Gemina hymyili surullisesti vastaukseksi. Henry koitti kaikkensa, mutta Gemina tiesi jo aikansa tulleen. Samalla hän suri sitä, ettei ollut nähnyt aiemmin sitä mitä hänellä oli ollut, vaan oli ainoastaan ollut katkera siitä, mitä hän ei ollut saanut. Henry oli hieno mies ja heillä olisi voinut olla hyvä elämä yhdessä, jos Gemina olisi sen vain ajoissa ehtinyt näkemään.

"Entä Dorothy?" Gemina kysyi hiljaisesti. Ajan loppuminen tiimalasista oli saanut Geminan miettimään monia asioita ja ensimmäsenä hän halusi päästä pyytämään siskoltaan anteeksi kaikkea sitä, mitä oli tälle tehnyt. Monesti hän olikin jo ehtinyt pohtimaan, oliko tämä hänen rangaistuksensa siskonsa huomiotta jättämisestä.

Kuullessaan Geminan kysymyksen Henry ei voinut muuta kuin rutistaa Geminaa entistä tiukemmin ja toivoa hänen läheisyytensä riittävän. Hän ei aikonut kertoa vaimollensa tämän siskon katoamisesta. Kyyneleet alkoivat valua Henryn silmissä hänen ajatellessaan omaa voimattomuuttansa. Hän ei kyennyt edes toteuttamaan kuolevan vaimonsa viimeisiä toiveita. Samoin kuin hän ei ollut kyennyt suojelemaan omaa perhettänsä. Henry ei koskaan ollut tuntenut itseään yhtä epäonnistuneeksi.

Geminan nukahdettua Henry käski Marthaa tuomaan itselleen tuopin olutta. Nopeasti tuoppi muuttui kahdeksi, sitten kolmeksi ja lopulta niin moneksi, ettei Henry enää pysynyt laskuissa. Alkoholin tuoma lämpö tarjosi hänelle suojan kaikilta ajatuksiltaan.

Epätoivoisesti Henry nosti tuopin jälleen huulillensa. Hän halusi päästä karkuun kaikkia ajatuksiansa ja omia epäonnistumisiansa.

****

Raskauden edetessä viimeisimmillensä Geminan hereillä viettämä aika tuntui katoavan kokonaan. Fredrika vieraili joka päivä tyttärensä vuoteen äärellä, mutta harvoin näki tätä ollenkaan hereillä. Dorothystä ei ollut kuulunut edelleenkään mitään.

Epätoivo painoi vaimonsa vuoteen äärellä aikaa viettävän Henryn päivä päivältä syvemmäs. Hän oli yrittänyt kaikkensa, lopulta hän oli jopa sortunut etsimään puolisia pelastuksen toivossa. Yhtäkään hän ei ollut löytänyt.

Kuunnellessaan Geminan epätasaista hengitystä Henry tunsi itsensä vain yhdeksi epäonnistumiseksi. Jos hän ei vain olisi saattanut vaimoaan raskaaksi, olisi tämä vielä täysissä voimissansa. Henryllä ei ollut ketään muuta kuin itsensä jota syyttää.

****

Lopulta valtava kipu herätti Geminan, synnytys oli koittanut. Kyyneleet alkoivat valua hänen silmistänsä, hän tiesi ettei ollut tarpeeksi voimissansa selvitäkseen elossa synnytyksestä. Kaikin voimin Gemina rukoili luonnonhengiltä voimia lapsellensa, kunhan vain edes tämä selviytyisi.

Tuskissaan Gemina vaihtoi asentoa parempaan ja kiljui Marthaa avukseen. Aiemmin hän oli osannut suhtautua tulevaan rauhallisesti, mutta nyt pelko alkoi hiljalleen vallita hänet. Gemina ei halunnut kuolla, hän halusi nähdä lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Hän halusi vanheta Henryn rinnalla ja leikkiä lastenlastensa kanssa. Tuskan ja pelon kyyneleet alkoivat valua Geminan poskilla. Pelko kuolemasta alkoi todella ottaa hänen haltuunsa. 

****

Toivottamana Henry makasi pöydällä. Synnytyksessä oli kestänyt jo aivan liian kauan, hän tiesi etteivät asiat olleet hyvin. Geminan tuskanhuudot olivat kaikuneet käytävillä jo pitkään, mutta nyt ne olivat vaienneet. Henry ei ollut koskaan tuntenut itseään yhtä avuttomaksi, ei edes Annabehtin häissä.

Kuullesssaan nunnan askeleet Henry hätkähti ylös, epätoivoisesti hän katsoi tämän kasvoja ja rukoili hyviä uutisia. Nunnan kasvot olivat kuitenkin kovin surulliset ja Henry saattoi päätellä mitä oli tapahtunut.

"Onneksi olkoon, olet saanut terveet kaksoset. Tytön ja pojan", Morgana sanoi näyttäen samalla apealta. Gemina oli taistellut läpi synnytyksensä, mutta edes monesta auttavasta nunnasta ei ollut lopulta mitään apua.

"Entä vaimoni?" Henry kysyi vakavalla äänellä.

"Olen pahoillani, mutta paronitar Neville ei selvinnyt synnytyksestä", Morgana vastasi.

Henry tunsi maailman luhistuvan hänen ympärillänsä.

****

Katsoessaan lapsiaan Henry ei voinut olla näkemättä Geminaa näissä. Varsinkin poika näytti täysin Geminalta, jonka toiveen mukaan Henry oli lapset nimennytkin. William ja Catherine Neville. Katsoessaan jo  nuorina äidittömäksi jääneitä lapsiaan Henry tunsi pahan olon kasvavan sisällänsä. Nopeasti hän laski lapsen kehtoon ja suuntasi kohti keittiöstä löytyvää alkoholin suomaa unohdusta.

Keittiössä Henry kaivoi nopeasti tuoppinsa esille ja kaatoi sinne olutta. Alkoholin lämmin tunne nousi nopeasti hänen rintaansa. Lasi lasilta Henry tunsi kuinka hänen tuskansa hautautui syvemmälle ja syvemmälle alkoholiin.

Henry ei tiennyt monettako tuopillistaan oli juomassa Marthan astuessa sisään. Niin monta niitä oli kuitenkin mennyt, että Martha saattoi samantien haistaa mistä oli kyse.

"Laske tuoppi alas, minulla on sinulle asiaa", Martha ärähti. Hän ei voinut sietää paronin käytöstä, se muistutti häntä liikaa hänen isästänsä. Isästä, joka oli juonut heidän perheensä omaisuuden ja kuollut jättäen lapsensa orvoiksi ja köyhiksi.

"Kuinka sinä saatat?! Sinulla on kaksi äidittömäksi jäänyttä pientä lasta ja täällä sinä vain kaadat omaisuuttasi kurkusta alas! Lapset tarvitsevat isäänsä, eivät juoppoa!" Martha huusi täyttä kurkkua. 

"Hik! Enhän m-minhä mithään selhaista", Henry takelteli alkoholin saadessa hänen kielensä mutkalle. Sanoistaan huolimatta hän tunsi kuinka hänen omatuntonsa alkoi pistää, Marthan sanoissa oli totuuden perää.

"Nyt sinä menet peseytymään ja sen jälkeen nukkumaan humalasi pois. Huomenna sinä otat itseäsi niskasta kiinni ja alat järjestellä lastesi asioita. Catherinen tulee oppia ladyn tavoille, enkä minä häntä siinä voi auttaa", Martha kivahti.

Häpeä rinnassaan Henry kuunteli Marthaa ja kääntyi hoiperrellen ovelle. Hän ei voinut kieltää totuutta palvelijan sanoissa. Henryn oli ryhdistäydyttävä lastensa vuoksi.

*****

Henry ei voinut olla hiljentymättä nähdessään edessään olevan naisen kauneuden. Sisar Cecilia, nimikin oli yhtä kaunis kuin edustajansa. Naisesta huokuva rauha ja ystävällisyys sai Henryn unohtamaan mistä oli edes puhumassa.

"Asia on siis selvä, minä alan käydä täällä opettamassa Williamille ja Catherinelle, mitä aatelisten tulee iässään äidiltänsä oppia. Eihän se olisi soveliasta, että lapset puhuisivat ja käyttäytyisivät kuin maalaiset", Cecilia sanoi. Tapojen mukaisesti ilman naimattomia naispuoleisia sukulaisia, jotka olisivat lasten kasvatuksesta voineet ottaa vastuun, tulisivat nyt nunnat hätiin.

Cecilian lopettaessa puheensa Henry hätkähti ja häpesi ajatuksiansa. Vaikka hän ja Gemina eivät olleet rakastaneet toisiansa oli nainen ollut hänen vaimonsa. Henryn ajatukset olivat kaikkea muuta kuin soveliaita juuri leskeksi jääneelle miehelle.

"Haluatko nähdä lapset?" Henry kysyi saadakseen sanottua edes jotakin järkevää.

Katsoessaan Catherinea sylissään pitävää Ceciliaa Henry tunsi kuinka hänen sydämensä alkoi pamppailla kovempaa ja mahassa tuntui perhosten lentelyä. Häpeissään hän jätti Cecilian kaksin lapsen kanssa, eihän hän voisi ajatella tälläisiä nunnasta!

****

Nopeasti uusi arki Nevilleillä asettui uomiinsa. Henry teki töitään ja hoiti lapsiaan minkä niiltä kerkesi, Martha oli päävastuussa lapsista huolehtimisessa ja Cecilia kävi joka päivä puhumassa lapsille, jotta nämä eivät oppisi puhumaan maalaisväen korostuksella. 

Lasten kasvusta ja kehityksestä Henry kävi puhumass Geminan haudalla, yrittäen antaa edesmenneelle vaimollensa edes sen. Mielessään Henry poti edelleen huonoa omatunota, miksei hän ollut onnistunut suojelemaan vaimoaan?

****

Hiljaisesti Henry tuijotti jäätynyttä suihkulähdettä. Lumi satoi ja suli pysymättä kertaakaan kovinkaan montaa päivää putkeen maassa. Jää kuitenkin pysyi, sama jää jonka läpi oli kaivettu kuoppa Geminan viimeiseksi leposijaksi.

Cecilia oli juuri poistumassa Nevilleiltä, kun hän huomasi hiljaisen Henryn. Hetken mietittyään hän päätti liittyä tämän seuraan, vaikka nunnan ei ollutkaan soveliasta viettää aikaa kaksin muiden miesten kuin sukulaisten ja pappien kanssa.

"Vaikutat kovin mietteliäältä, onko kaikki hyvin?" Cecilia kysyi rauhallisella äänellä. Henry ei voinut muuta kuin vain katsoa naisen kauniita kasvoja. Mitä enemmän hän nunnan kanssa aikaa vietti, sitä enemmän hän halusi tehdä tästä omansa. Monet aatelismiehet olivat ottaneet Henryyn yhteyttä ja tarjonneet tälle omia tyttäriään puolisoksi, mutta ainoa ketä Henry kykeni ajattelemaan oli Cecilia. Edes markiisi Pembroken nuorimmasta tyttärestä tarjotut muhkeat myötäjäiset eivät saaneet häntä muuttamaan mieltänsä.

"Mietin vain kuinka William ja Catherine tulevat pärjäämään ilman äitiänsä", Henry sanoi keksien nopeasti jonkin puheenaiheen. Hän ei voinut myöntää nunnalle oikeita ajatuksiansa.

Ennen kuin Henry huomasi mitään sai Cecilia hänet vuodattamaan kaikki hänen epävarmuutensa ja menetyksensä perheen suhteen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Henrystä tuntui kuinka joku oikeasti kuunteli häntä ja ymmärsi hänen ongelmiaan. Cecilia sai ongelmat myös yhtäkkiä tuntumaan kovin pieniltä ja ratkaistavilta.

*****

Hyräillen oman äitinsä laulamaa laulua Martha vaihtoi Williamin vaippoja. Vaikka lapset eivät olleet hänen omiansa, oli hän oppinut nopeasti välittämään näistä. William ja Catherine antoivat Marthan elämään uutta tarkoitusta.

Adam oli saanut oman tilansa myötäjäisistä suotuttuaan ottamaan yhden kuninkaanlinnan palvelijoista vaimoksensa ja oli pyytänyt Marthaa muuttamaan sinne. Hetken Martha oli sitä miettinyt, mutta ei ollut ollut valmis jättämään pieniä kaksosia oman onnensa nojaan. Hän oli kiintynyt näihin nopeasti ja halusi varmistaa näiden pärjäämisen äitinsä kuolemasta huolimatta.

Jokin Adamin avioliitossa edes Marthan mielestä täsmännyt. Mitä niin erikoisen suurta Georgia oli onnistunut tekemään, että oli saanut kokonaisen tilan myötäjäisiksi? 

Kauaa Martha ei kuitenkaan jaksanut murehtia veljensä tekemisiä, tämä oli viimeinkin onnistunut saavuttamaan unelmansa, tilan avulla tämä kykenisi tarjoamaan katon ja ruuan omalle perheellensä. 

****

Kaikessa hiljaisuudessa Henry kuunteli aaltojen pauhuntaa ja katsoi pitkälle mereen. Suolaisen tuoksun täyttäessä hänen nenänsä hän ei voinut olla miettimättä miten Ida voi syvällä meren pohjassa. Niin monta vuotta sisko oli siellä jo viettänyt.

Aika todellakin kulki nopeampaa mitä uskoisi, ennen kuin Henry oli huomannutkaan oli koittanut kaksosten ensimmäinen syntymäpäivä. Cecilian ja Marthan hoivaamina kaksoset olivat kasvaneet hurjalla vauhdilla ja pian Henry saisikin Williamin omaan oppiinsa.

Ajan kulun nopeuteen oli kovasti vaikuttanut Henryn ja Cecilian varastamat yhteiset hetket. Hetkien epäsoveliaisuudesta huolimatta molemmat tunsivat vetoa toistensa seuraa kohti eivätkä kyeneet pitäytymään erossa toisistansa.

****

Kaksosten syntymäpäivien kohdalla kukaan ei vieläkään ollut juhlatuulella, muistuttihan lasten syntymäpäivä heidän äitinsä kuolemasta. Juhlat oli päätetty pitää vain perhepiirissä, tosin Gertrude ja Jason eivät olleet saapuneet paikalle, vaikka olivatkin luvanneet paikalle saapuvansa.

Vilkaistessaan yleisöön Henry ei voinut olla huomaamatta sisarensa Annabethin jälleen valtavaksi kasvanutta vatsaa ja Cecilian kauniita kasvoja. Nopeasti hän kuitenkin irrotti katseensa naisista ja käänsi sen lapsiinsa, tänään oli heidän juhla.

Ulkoisesti äitiinsä tullut William Neville

Isänsä piirteet perinyt Catherine Neville

*****

Juhlavieraiden poistuttua Henry ja Cecilia vetäytyivät salaa kaikkien soveliaisuussääntöjen vastaisesti keskenänsä Henryn makuuhuoneeseen. 

"Kiitos kaikesta avusta, jota olet tarjonnut Williamin ja Catherinen kanssa", Henry kuiskasi Cecilialle rikkoen samalla kaikkia sääntöjä ja koskettaen tätä.

Ensin Cecilia oli työntämässä Henryn kättä pois sen vääryyden takia, mutta nopeasti hän huomasi nauttivan kosketuksesta aivan liikaa. Lopulta Cecilian Henryn poistyöntämistä varten nostettu käsi vain kannusti tätä jatkamaan kosketustaan.

Ennen kuin kumpikaan heistä ehti miettiä loppuun asti heidän tekojaan olivat he jo kaatuneet sängylle ja alkaneet kiskoa toistensa vaatteita pois päältä. Nopeasti kaikki vaatteet lensivät lattialle ja Henry ja Cecilia sortuivat syntiin, joka kuitenkin tuntui oikealta.

***

Henryn ja Cecilian jäätyä makaamaan toistensa syleilyyn kuului ovelta kiireinen koputus. "Paroni Neville, tulkaa kiireesti alas", kuului Marhtan hermostunut ääni. 

Henry ja Cecilia vilkaisivat kauhistuneina toisiaan, kukaan ei saisi tietää Cecilian läsnäolosta Henryn makuuhuoneessa. Nopeasti Henry kiskaisi itsensä ylös ja alkoi keräillä lattialle heitettyjä vaatteita. "Tulen pian!" hän huudahti Marthalle ja toivoi ettei tämä vain saisi ideaa avata ovea.

Saatuaan vaatteensa päälle lähti Henry helpottuneena kulkemaan kohti perhehuonetta, jonne Martha oli hänet pyytänyt. Hermostuneena Henry pohti mistä mahtoi olla kyse.

Nähdessään perhehuoneessa odottavat vieraat Henry hämmentyi suuresti. Ensin hän näki itselleen tuntemattoman palvelijan, jonka jälkeen hän näki kaksi lattialla leikkivää lasta. 

Hetken lapsia katsottuaan Henry tunnisti nämä sisarensa lapsiksi Jasper ja Alianor Byroniksi. Gertrudea ja Jasonia ei kuitenkaan näkynyt missään. Henry tunsi epämukavan palan alkavan nousta hänen kurkkuunsa.

"Parini Neville", vieras palvelija henkäisi, nousi ylös ja kiirehti niiamaan kunnianosoitukseksi.

"Saanko esitellä sinulle sisaresi lapset, lady Alianor Byronin ja paroni Jasper Byronin", vieras nainen jaatkoi.

"Olen nähnyt heidät, mutta missä paroni ja paronitar Byron ovat?" Henry kysyi hermostuneena peläten samalla vastausta.

Henryn esitettyä kysymyksensä palvelijan kasvot jähmettyivät. 

"Paroni ja paronitar Byron..."

****

****

****

Siinä olikin viimeinen aatelisten osa. Mitä epäilette Jasonille ja Gertrudelle käyneen? Entä kadonneelle Dorothylle?

Tämän kierroksen extra sijoittuu luostariin ja Byroneille, joten vastaukset naisten kohtaloihin selviävät viimeistään silloin. 

Ihan hirveän paljon tulee nyt kaksosia, tämän kierroksen aikana niitä on tullut Nevillejen ja Byroneiden lisäksi myös Fletchereille. Ja lapsista puheenollen, Nevilleiltä lähteneet Annabeth ja Gertrude ovat saaneet kierroksen aikana lapsia, Gertrude jo osassa nähdyt Jasperin ja Alianorin, Annabeth puolestaan toisen tyttärensä Letician. 

Mitä piditte osasta?