Osa 1.36 Baratheon

Aiemmin Baratheoneilla: 

Prinssi Edmund jatkoi Gertruden kaipauksensa hukuttamista palvelijoiden kanssa makaamiseen. Grethel tiesi asiasta, mutta ei siitä mitään koskaan Edmundille maininnut lupauksensa mukaan. Hän piti kuitenkin huolen siitä, että kuninkaanlinnassa oli jatkuvasti uusia palvelijoita Edmundin huomion kiinni pitämisenä. Palvelijoiden äpäröistä kun olisi paljon vähemmän harmia kuin aatelisten. 

Linnan palvelija Georgia Newson tulikin raskaaksi Edmundille. Georgia uskoutui asiasta kuninkaanlinnaan muuttaneelle Gillian Tillylle. Gillian puolestaan kertoi asian Grethelille ja keksi tälle suunnitelman äpärästä huolehtimiseksi. Suunnitelman mukaisesti Grethel lahjoitti Adam Ingallsille pienen palan maata ja tämä nai Georgian ja väitti syntyneen pojan Charlesin olevan hänen omansa. Uusien raskauksien välttämiseksi Grethel sai sisareltaan Margaretilta reseptin raskauksien ehkäisyyn. Gillianin Grethel nosti seuraavaksi pääpalvelijattareksi sillä ehdolla, että tämä huolehtisi Edmundin rakastajattarien raskauksien ehkäisystä.

Grethel ja Edmund saivat ensimmäisen lapsensa, tulevan kruununperijän, joka nimettiin Grethelin kuolleen isän mukaan Alariciksi. Kuningas Edmund I ilahtui lapsenlapsestaan, joka sai hänet tosin muistelemaan omaa aikaansa Deborahin, Grethelin äidin kanssa. Uuden lapsenlapsensa lisäksi kuninkaan mielessä pyöri vain uuden linnan rakennuttaminen, joka eteni hyvää vauhtia. Grethel tuli myös nopeasti uudestaan raskaaksi ja uusi lapsi syntyy lähiaikoina.

Edmundin kaipaus Gertrudeen ei hellittänyt millään ja lopulta hän päätti tarttua epätoivoiseen tekoon ja pyytää noidalta apua. Noidan oli tarkoituksena surmata Trudan aviomies Jason, missä tämä onnistuikin. Truda kuitenkin ehti paikalle ennen noidan poistumista ja sanaharkan jälkeen vahingossa omia voimiaan hallitsematta surmasi noidan. Yhdessä palvelijansa Gabriellan kanssa Gertrude kantoi noidan ja Jasonin ruumiit saunaan ja polttivat ne. Gabriella väittikin kaikille ruumiiden olevan Jasonin ja Gertruden.

Odottaessaan uutisia noidalta Edmund ei kyennyt keskittymään valtakunnan hoitoon liittyviinsä tehtäviin. Grethel huomasi tämän ja ymmärsi tilaisuutensa tulleen. Hän tarjoutuikin tekemään Edmundin tehtävät, jotta tämä saisi keskittyä omiin asioihinsa.

Murtuneena Edmund istui nojatuolissa ja yritti olla päästämättä kyyneliään valumaan. Kuollut. Gertrude oli kuollut. Edmund oli kuullut tarinan saunan palosta, mutta osasi epäillä noidalla olevan näppinsä pelissä. Noidasta ei tosin ollut itsestäkään kuulunut sanaakaan vaikka Edmund olikin käskenyt linnan vartijat etsimään tätä kaikin keinoin. Noita osasi ilmeisesti suojata mökkinsä hyvin, sillä edes tätä kukaan ei ollut kyennyt löytämään.

Lopulta Edmundin yritykset pitää kyyneleet poissa kävivät turhiksi ja ne alkoivat valua valtoimenaan hänen poskillaan. Edmund ei tiennyt mitä tehdä, ilman Gertrudea hän ei ollut mitään.

Suolaisten kyynelten tipahdellessa Edmundin poskilta kirosi hän noitaa mielessään. Hän keksisi vielä tavan kostaa tälle. Uuden raivon alkaessa nousta Edmundin sisällä pyyhki hän kyyneleet poskiltansa ja nousi ylös. Kosto ei suunnittelematta onnistuisi. 
Kostoa ennen Edmund halusi kuitenkin saada huvinsa. Hänen onneksensa linnasta löytyi aina nopeasti halukkaita palvelijoita kruununperijää viihdyttämään. Riisuessaan palvelijan vaatteita Edmund mietti Trudaa ja kuvitteli tämän vierellensä.

****

Väsyneenä Grethel tutki veljensä antamaa ehdotusta verojen korotuksesta linnan uusien rakennuskustanusten kattamiseksi. Pitkälle edennyt raskaus painoi häntä, mutta silti hän ei aikonut valittaa. Edmund hautautui Gertruden kuoleman jälkeen yhä useammin muihin naisiin ja jätti Grethelille sen, mitä nainen oli aina halunnut. Vallan.

Muokatessaan Rickhardin ehdotuksia Grethel tunsi itsensä ensimmäistä kertaa täysin vapaaksi. Valtakunnan asioiden ääressä kukaan ei ollut häntä käskemässä. Kuningas ei enää jaksanut välittää muusta kuin uudesta linnastansa, Edmund oli jatkuvasti uuden naisen kimpussa eikä kellään muulla ollut valtaa yli Grethelin oman. Valta veikin Grethelin usein mennessään ja yhä useammin hän teki kuten itse näki parhaaksi eikä vain sokeasti totellut ketään. Vallassa Grethel oli kuitenkin vain salaa, ainoastaan Rickhard tiesi Grethelin tekevän suurimman osan Edmundin töistä.

****

"Sir Everett palveluksessanne Teidän Korkeutenne", Sir Everett sanoi kumartaen samalla Grethelille. Sir Woodville oli kohottanut miehen vastaaman kuninkaanlinnan turvallisuusjärjestelyistä. Tilaisuus oli sir Everetille suuri ylennys, kuninkaanlinnan turvallisuusjärjestelyistä vastatessa hänellä oli omia alaisia toisin kuin puolisia jahdatessa.

Katsoessaan miehen komeita kasvoja Grethel tunsi sydämensä hypähtävän. Yhtäkkiä hänen kasvoillensa nousi puna ja jalat tuntuivat veteliltä. Miehen matalan äänen kuullessaan Grethel tunsi perhosten valtaavan vatsansa.

Jännittyneenä Grethel nousi ylös huterilta tuntuville jaloilleen ja alkoi puhua takellellen. "T-tervetuloa linnaan sir Everett." Ivanin katsoessa Gretheliä silmiin tunsi nainen sydämensä hypähtävän uudelleen. Mitä ihmettä oikein oli tapahtumassa?

"Missä kruunuprinssi Edmund on? Sir Woodville sanoi hänen hoitavan kanssani tarvittavat asiat", Ivan sanoi kykenemättä irroittamaan katsetta kruunuprinsessasta. Hän oli pitänyt vaimoaan Alysia kauniina, mutta nähdessään Grethelin täydellisyyttä hipovat kasvot ei hän ollut enää sitä mieltä. Nopeasti Ivan kuitenkin keräsi harhailevat ajatuksensa ja keskittyi naisen vastaukseen.

"Aviomie... Kruunuprinssi Edmundilla on kiireitä. Hän on neuvonut minua hoitamaan tarvittavat asiat haluamallaan tavalla", Grethel vastasi. Jostain syystä Edmundin kutsuminen aviomieheksi ritarin edessä tuntui kovin vaikealta. 

****

"Deborah!" Edmund huudahti katsoessaan naisen loittonevaa selkää. Hän oli jo pitkään miettinyt entistä rakastajatartaan ja oli viimeinkin päättänyt ottaa puheeksi häntä jo pitkään vaivanneet asiat.

Kuullessaan kuinkaan ääneen Deborah jähmettyi paikoilleen. He eivät olleet olleet juurikaan kaksin Edmundin lopetettua heidän suhteensa. Deborahin vieraillessa Grethelin luona he molemmat pitivät huolta siitä, etteivät kohdanneet. Nyt Edmund rikkoi kuitenkin heidän sanattoman sopimuksensa. Innottomana Deborah kääntyi ahdistuneena Edmundia kohden ja odotti mitä tällä oli sanottavanaan. Samaan aikaan hänen mielenssään pyöri kuitenkin vain Alarik ja se mitä Deborah oli tälle tehnyt.

"Innocentia... Sinä kasvatit hänet hyvin", Edmund sanoi epävarmalla äänellä. Kaikkien kuluneiden vuosien jälkeen hän ei tuntenut enää entistä rakkaintaan lainkaan. Kaikki ne yhdessä haveillut vuodet, eikä Edmund enää osannut lainkaan arvailla naisen reaktioita. Hän halusi kuitenkin pyytä tältä anteeksi sitä, miten oli tätä kohdellut.

Deborah tuijotti Edmundia hämmentyneenä. Kaikki nämä vuodet ja nyt hän halusi puhua tyttärestään? 

"Tottakai minä kasvatin hänet hyvin", Deborah vastasi jäykästi miettien samalla mitä mies halusi. Kauhuissaan hän myös mietti, näkisikö joku heidän puhuvan ja alkavan juoruta. 

"M-minä halusin vain sanoa... Minä olen pahoillani Deborah. Kaikesta", Edmund töksäytti. Vanhuus ja lapsenlapset olivat saaneet hänet pohtimaan menneisyyttä ja katumaan omia tekojaan siellä. Edmund tiesi ettei heillä ollut enää loputtomasti aikaa ja halusi pyytää tekojaan anteeksi.

Deborah hätkähti kuullessaan Edmundin sanat. Hämmentyneenä hän pohti hetken ennen kuin vastasi. "Se on markiisitar Stenroos teille Teidän Korkeutenne", Deborah sanoi kylmästi ja jatkoi matkaansa kohti kotiaan. Edmundin anteeksipyyntö ei jaksanut häntä kiinnostaa. Deborah oli ansainnut kaiken elämässään tapahtuneen pahan siitä hyvästä, mitä hän oli Alarikille tehnyt. 

Edelleen ajatuksiinsa vajonneena Edmund katsoi takassa tanssivia liekkejä. Deborah ei ollut ainoa elämänsä nainen, jota hän oli kohdellut väärin pitkän valtakautensa aikana. Aurora. Kuinkahan monena iltana nainen oli odottanut häntä saman takan edessä turhaan Edmundin viettäessä öitään Deborahin ja Antonian vierellä?

Tuntiessaan omatuntonsa jälleen pistävän Edmund nousi ylös ja lähti kävelemään ulos. Hänellä oli vielä anteeksipyyntöjä tehtävänään.

"Olen niin pahoillani Aurora. Me olisimme voineet olla onnellisia, jos olisin vain kyennyt antamaan sinulle siihen mahdollisuuden", Edmund vaikersi ääneen. Aikanaan hän oli tuonut vaimonsa vieraaseen valtakuntaan, jossa tätä pidettiin muukalaisena ja jättänyt tämän oman onnensa nojaan etsiessään mielummin lämpöä muiden naisten viereltä. 

Katsoessaan vaimonsa viimeistä leposijaa Edmund ei voinut kuin pohtia kuinka eri tavoin asiat voisivat olla, jos hän olisi vain ollut tyytyväinen Auroran kanssa. Koko Antonian aiheuttama skandaali olisi jäänyt tapahtumatta.

****

Hymyillen Grethel asetti puoliunisen Alaricin kehtoonsa. Suudellessaan esikoisensa otsaa Grethel ei voinut olla pohtimatta, kuinka hänen aikansa riittäisi uudelle lapselle. Synnytyksen hetki oli jo käsillä, mutta Grethelin työt valtakunnan asioiden parissa eivät olleet vähentyneet. Grethel ei halunnut luopua niistä, vaikka olikin saamassa uuden lapsen.

Uupumuksen vallassa Grethel istahti saatuaan nukutettua pojan. Syntymättömän lapsen vaatiessa huomiota Grethel ei voinut olla miettimättä miten hän hoitaisi asiat lapsen syntymän jälkeen. Vaikka palvelijat hoitivatkin aatelisten lapset suurimmilta osin, odotettiin silti aatelisnaisilta täyttä omistautumista lapsilleen. Grethel rakasti kyllä lapsiaan, mutta hän halusi elämälleen muutakin sisältöä kuin lapset.

Yhtäkkiä Grethel tunsi vihlaisun vatsassaan ja nousi ylös. Tuntiessaan jonkin märän valuvan reittään pitkin Grethel ymmärsi synnytyksensä alkaneen. Tuskaisena Grethel huusi avukseen jo linnassa odottavaa siskoaan sisar Margaretia. Nunnan käskytyksessä Grethel ohjattiin sängylle ja palvelijat alkoivat hyöriä hänen ympärillään.

Prinssi Ramsay Baratheon

Koko yön kestäneen synnytyksen jälkeen Grethel sai vastasyntyneen poikansa syliinsä, valtakunnalla oli uusi prinssi.

****

"Odotan taas uutta lasta", Grethel huokaisi Emmelinelle. Synnytyksestä ei ollut juurikaan aikaa ja taas Grethel oli raskaana. Aivan kuin hänellä ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi tekemistä. Tosin ainakin nyt hän oli taas vapaa Edmundin kanssa vietetyistä öistä. Öistä, joina Grethelin ajatukset harhautuivat yhä useammin ja useammin tiettyyn punahiuksiseen ritariin.

"Et kuulosta kovin iloiselta", Emmeline totesi hämmentyneenä. Hänelle jokainen hänen saamansa lapsi oli suuri siunaus eikä ymmärtänyt Grethelin apeaa äänensävyä.

Grethel kirosi mielessään itseään ja paljastuksiaan, eihän hän voinut kertoa Emmelinelle miksi hänellä ei juuri ollut aikaa uudelle lapselle. Kukaan ylimääräinen ei saisi tietää kuka linnassa oikeasti hallitsi.

"Raskauteni aikana Edmund etsii taas lohtua muista naisista. Mitä jos hän saa jonkun raskaaksi jälleen?" Grethel sanoi keksittyään hätävalheen.

"Sinun ei tarvitse huolehtia heistä. Toisin kuin isäni, Edmund onneksi tyytyy palvelijoihin. Heillä ei ole vaikutusvaltaisia sukulaisia tukemassa lapsia", Emmeline koitti rauhoitella kälyään, jota yhtäkkiä ymmärsi paljon paremmin. Paheksunta veljen ja isän toiminnasta oli kuitenkin selkeästi havaittavissa hänen äänestään.

****

Ivanin antamat raportit kuninkaanlinnan turvallisuudesta olivat hiljalleen muuttuneet pitkiksi polveileviksi keskusteluiksi kaikesta maan ja taivaan välillä. Viikottaisista hetkistä oli nopeasti syntynyt Grethelin lempihetkiä ja joka kerta Edmundin ryhdistäytyessä ja tullessa hoitamaan tapaamisen, oli Grethel hyvin pettynyt. Ivan kunnioitti Grethelin mielipiteitä ja oli kiinnostunut niistä tavalla, jolla kukaan muu ei ollut.

"Olen samaa mieltä kanssasi, papiston idea talonpoikien lasten koulusta on hyvä idea. Siellä he oppivat kunnioittamaan kruunua ja uskontoa oikealla tavalla", Ivan vastasi kuunnellessaan lumoutuneena kruunuprinsessaa. Toisin kuin hänen vaimonsa Alys, Grethel tiesi valtakunnasta paljon ja kykeni esittämään sen toiminnasta omia mielipiteitään.

"Kuulitko jo..." Ivan aloitti ja tarttui lämpimästi Grethelin käteen. Nopeasti hän kuitenkin ymmärsi eleensä ja jähmettyi. Jo heidän keskustelunsa tanssivat soveliaan ja epäsoveliaan harmaalla alueella, mutta Ivanin tekemä ele... Se oli kaukana soveliaasta.

Grethel jähmettyi hetkeksi Ivanin ottaessaan hänen kädestään, mutta nopeasti hän kiskaisi omansa pois vastoin kosketuksen aiheuttamaa hyvää oloa. Toisin kuin Edmundin, Ivanin kosketus ei ollut kylmä ja poissaoleva vaan lämmin ja välittävä. 
Säikähtäen kosketuksen aiheuttamia tunteita sisällään Grethel vaihtoi puheenaiheen takaisin virallisuuksiin. "Prinssien syntymäpäivät ovat pian, joko niiden turvallisuusjärjestelyt ovat valmiita? En halua mitään sattuvan niissä, varsinkin herttua Montrosea on seurattava tarkoin. Siitä miehestä ei ikinä tiedä mitä hän aiheuttaa humaltuessaan", Grethel sanoi tärisevällä äänellä. Todellisuudessa hän olisi vain halunnut hypätä Ivanin syliin, mutta hänen pettymyksekseen se oli mahdotonta.

****

Ruokasalissa tapahtuneen kohtaamisen jälkeen Grethelin ja Ivanin keskustelut lyhenivät hetkeksi, mutta jo ennen prinssien syntymäpäiviä ne olivat jälleen palautuneet kosketusta edeltävään aikaan. Ainoa ero oli Grethelin sisällä myrskyävät tunteet. Pidellessään pientä Ramsayta sylissään pojan juhlapäivänä Grethel ei voinut olla vilkaisematta juhliin saapunutta Ivania nopeasti tunteidensa valtaamana. Nopeasti hän kuitenkin käänsi katseensa takaisin poikaansa ja työnsi tunteensa syrjään. Tulevaa kuningatarta ei hevin syytetty muista rikoksista kuin yhdestä. Aviorikos. Siihen Grethel ei voisi ikinä sortua.

Tunteiden myrskytessä sisällään Grethl kumartui kakun ylle ja puhalsi kynttilät Ramsayn puolesta. Katsoessaan poikiensa vaaleita hiuksia Grethelin sisällä muodostui salainen haave pienestä punapäisestä ritarin lapsesta. Sen hän hautasi kuitenkin syvälle sisinpäänsä.

Grethelin haaveillessa Ivanista Edmund puhalsi kynttilöitä yhdessä Alaricin kanssa. Pojan kasvu tuntui tuomiolta, nyt hänen odotettiin osallistuvan tämän kasvattamiseen aiempaa enemmän. Gertruden menttämisen tuska oli pahimmillaan lasten kanssa, sillä silloin Edmund kykeni ajattelemaan vain hänen ja Gertruden lapsia, jotka jäivät heiltä saamatta.

Prinssi Ramsay Baratheon
Tuleva kruunuperijä prinssi Alaric Baratheon (tulevalta hallitsijanimeltä Edmund III)

****

Keskittyneenä Alaric nosti puisen miekan ilmaan ja iski sillä harjoitusvastusta isoisän ohjeistamalla tavalla. Heinien purskahtaessa ulos vastuksesta Alaric tiesi onnistuneensa jo ensimmäisellä yrityksellään. Hymy levisi pojan huulille, miekkailu ei ollut lainkaan niin vaikeaa, kuin Arthur-serkku oli väittänyt.

Katsoessaan pojanpoikansa miekkailua Edmund ei voinut kuin hurrata. Alaric oli miekkailussa suorastaan luonnonlahjakkuus aivan kuten monessa muussa yrittämäässään asiassa. Ylpeänä Edmund taputti pojalle, tätä katsoessa hän saattoi luottaa Baratheonin suvun valtakauden olevan hyvissä käsissä.

"Milloin voin saada oikean miekan isoisä?" Alaric kysyi innoissan, hän halusi oppia paremmaksi miekkailijaksi kuin kukaan muu aatelispoika.

"Sitten kun osaat toimia sen kanssa turvallisesti", Edmund naurahti ja alkoi hoputtaa Alaricia linnan eteen ilmestyneisiin kouluvaunuihin.

Alaric juoksi innoissaan kouluvaunuille, hän oli odottanut jo pitkään pääsyään kouluun ja muihin aatelisiin tutustumista. Aiemmin hän oli lähinnä tavannut serkkuaan Arthuria. Astuessaan vaunun sisälle kaikkien katseet kääntyivät kohti Alaricia. Hetken hän ujosteli muita ennen kuin vilkutti kaikille iloisesti ja meni istumaan kyynelsilmäisen Arthurin viereen.

****

"Kuulin paljon kehuja opettajaltanne", Grethel sanoi tyytyväisenä. Opettajana toimiva pappi oli ylistänyt Alarickin lahjakkuutta, päättäväisyyttä ja luonteenlaatua. Grethel saattoi joutua toimimaan vallassa salaa, mutta kunnian Alarcikin äitinä hän saisi pojan menestyessä.

"Kaikki oli vain niin helppoa! Ja koulussa oli hauskaa, en ymmärrä miksi Arthur ei näytä pitävän. Kaikki ovat mukavia ja välitunneilla me leikitään..." Alaric selitti kovalla tahdilla. Hän nautti koulusta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.

"Muista tarkkailla kenen seurassa vietät aikaasi, jotkut ovat ystävällisiä vain koska olet tuleva kuningas ja tarjoat heillekin mahdollisuuden saada lisää valtaa", Grethel varoitti. Hän oli huomannut nopeasti kuinka kaikkien asenteet olivat muuttuneet häntä kohtaan avioliittonsa myötä ja halusi Alarickin olevan varuillaan.
"Tiedän tiedän. Minä kyllä tunnistan ne, ketkä ovat seurassani vain vanhenpiensa käskystä ja vallan toivossa", Alaric sanoi hymyillen edelleen äitinsä huolenpidolle. Olihan hän jo iso, joten äidin huolenpidolle ei ollut tarvetta!

Hymyillen poikansa itsevarmuudelle Grethel vetäisi tämän halaukseen. Alaricistä Grethel kasvattaisi täysin erilaisen kuin isästään. Grethelin poika muistettaisiin vielä jokin päivä Rosewoodin mahtavimpana kuninkaana.

****

Ramsayn asettuessa kerrankin kuuliaisesti potalle Gillian kiitti mielessään kaikkia luononhenkiä. Toisin kuin herttainen Alaric, Ramsay oli kaikkien palvelijoiden painajainen. Jos asiat eivät menneet niin kuin poika halusi kiljui tämä täyttä kurkkua niin pitkään, että sai haluamansa. Ainoastaan vanhemmilleen hän ei uskaltanut käyttäytyä niin.

Asettaessaan Ramsayta kehtoon Gillian ei voinut olla pohtimatta, johtuiko pojan käytös tämän vanhempien poissaolevuudesta. Edmund ei usein poikansa luona vieraillut eikä Grethelkään kiireiltään liiaksi pojan luo ehtinyt. Palvelijat toki huolehtivat Ramsaysta senkin edestä, mutta pojasta oli silti kasvamassa palvelijoiden kauhu.

Katsoessaan Ramsayta silmiin Gillian ei voinut olla säikähtämättä. Pienen pojan ilme oli kovin kylmä ja totinen. Kylmät väreet alkoivat hiipiä pitkin Gillianin selkäpiitä tämän miettiessä poikaa tarkemmin. Kertaakaan hän ei ollut nähnyt pojan itkevän surusta tai ikävästä, ainoastaan siitä ettei saanut tahtoaan läpi.

****

"Sisar Margaretin yrtit ovat toimineet edelleenkin juuri niin pitääkin, yksikään Edmundin rakastajattarista ei ole tullut raskaaksi", Gillian kertoi Grethelille heidän jo tavaksi muodostuneella kuukausittaisella lounashetkellä. Palvelijan ja prinsessan yhteiset lounashetket olivat varsin yleisestä normista poikkeavia, minkä vuoksi ne vietettiinkin aina muiden silmien välttäessä.
"Se on hyvä. Georgiankaan lapsesta ei ole kuulunut vieläkään mitään, joten Ingallsit ovat selkeästi pitäneet lupauksensa pojan syntyperän salaamisesta. Entä miten Ramsay? Onko hän voinut hyvin palvelijoiden hoivissa?" Grethel kysyi uteliaana.

Gillian hymyili kiusaantuneena ja mietti mitä voisi Ramsaysta sanoa. Uskaltaisiko hän kertoa epäilyksistänsä Grethelille? 

"Ramsay voi hyvin ja oppii nopeasti uusia taitoja", Gillian päätyi vastaamaan. Ehkä hänen havaintonsa olivat virheellisiä. Mielessään hän kuitenkin kiitti luonnonhenkiä siitä, että Ramsay oli toinen poika eikä näin ollen seuraisi isäänsä kuninkaana.

****

Illan hiljaisuudessa Grethel muisteli itsekseen sävelmiä, mitä hän oli aikanaan äitinsä opissa soittanut. Silloin jokainen kappale oli tuntunut niin tärkeältä, lipulta parempaan avioliittoon. Loppujen lopuksi Grethel ei ollut koskenut viuluun kovinkaan montaa kertaa avioliittonsa aikana, hänellä oli aikaa sellaiseen hyvin harvoin. Soittaessaan viimeiset nuotit Deborahin lempikappaleesti valtava ikävä iski jälleen Gretheliin. Hän oli saamassa taas lapsen, mutta lapsi ei koskaan saisi Deborahia tuntea. 

Miettiessään uutta lasta teki tämä yllättäen Grethelin hyvin tietoiseksi itsestään. Tuskissaan Grethel alkoi jälleen huutaa apua ja pian linnan käytävillä vilisi jälleen nunnia, palvelijoita ja viestinviejiä. Kruununperijäpari saisi taas uuden lapsen.

****

Hyräillen Grethel silitti pientä tytärtään. Margaretin annettua lapsen hänen syliinsä iski rakkaus Gretheliin samantien. Tyttäreen hän loisi vielä samanlaisen suhteen, kuin hänellä ja Deborahilla oli ollut. 

Prinsessa Cirilla Baratheon. Tyytyväisenä Grethel tutkaili tyttärensä kasvoja. Väritykseltään tämä muistutti kovin edesmennyttä kuningatarta ja Grethel toivoikin tämän perivän osan isoäitinsä kauneudesta. Tytön naittamisessa ei tulisi olemaan ongelmia.

"Äiti suojelee sinua kaikelta", Grethel kuiskasi Cirillalle asettaessaan tämän kehtoon. Tytölle hän palkkaisi vain parhaat opettajat ja antaisi kaiken valtakunnan asioiden hoitamiselta liikenevän aikansa.

****

Hinkatessaan lattiaa puhtaaksi Glenys tunsi valtavaa kolotusta selässään. Vanhuus ei todellakaan tullut yksin. Huokaisten hän suoristautui ja siirtyi muihin tehtäviinsää, joku nuorempi palvelija saisi hoitaa kumartelun.

Nuorempaa palvelijaa etsiessä palvelijoiden makuukamareiksi muutetusta neljännestä kerroksesta Glenys ajautui omiin nuoruudenmuistoihinsa samasta paikasta. Siellä hän oli suudellut Auroraa ensimmäisen kerran. Muistellessaan Auroraa valtava ikävä valtasi jälleen Glenysin. Siitä oli jo vuosia, kun Glenys oli viimeeksi saanut tuntea Auroran kosketuksen.

Jynssätessään lautasia puhtaaksi Glenys ei voinut olla muistelematta niitä hetkiä, jotka hän oli viettänyt keittiössä yhdessä Auroran kanssa. Keittiössä he olivat olleet turvassa, siellä kukaan ei ollut heitä häirinnyt.

Enää Aurora ei kuitenkaan jakanut Glenysin kanssa yhteisiä hetkiä. Kääntessään pois tiskialtaalta Glenys ei enää nähnyt Auroraa odottamassa häntä. Keittiö oli nykyään yhtäaikaa täynnä kipeitä ja rakkaita muistoja. 

Keittiössä Glenys oli saanut Auroralta heidän viimeisen halauksensa ja suudelman. Sen jälkeen Aurora oli kuollut Antonian tekojen seurauksena. Kyyneleet alkoivat jälleen polttaa Glenysin silmien takana, hän ei ollut koskaan täysin toipunut Auroran menetyksestä.

Töidensä jälkeen Glenys kulki jälleen kerran rakkaansa haudalle. Auroran haudalla käynnistä oli jo muodostunut tärkeä osa hänen iltojansa. Brita oli liian kiireinen oman perheensä kanssa kuunnellakseen Glenysin huolia, eikä Glenysillä ollut ketään muuta, jolle niitä kertoa.
Glenys asettui makuulle kylmään maahan Auroran haudan vierelle ja alkoi puhua. Hiljallen hänen puheensa alkoi kuitenkin hidastua ja ruumiinsa kangistua. Väsyneenä Glenys sulki silmänsä ja palasi jälleen rakkaansa luokse. Silmiään hän ei enää avannut.

****

Viimeistä kertaa Gillian petasi vanhaa sänkyään. Enää hän ei siinä nukkuisi, vaan pian hän siirtyisi Glenysin vanhaan huoneeseen. Linnan pääpalvelijattaren paikka; se oli nyt Gillianin. Hän ei ollut koskaan kuvitellut elämänsä menevän näin, mutta vaihtoehtoja hänellä ei ollut. Gillian oli palvelija, eikä häneestä muuta tulisi.

Mietteliäänä Gillian istui sängylle ja muisteli hänen ja Georgian yhdessä siellä viettämiä iltoja. Kaikki se ilo ja nauru. Enää Gillian ei kuitenkaan sitä kokisi. Ystävyys muiden palvelijoiden kanssa oli nyt taakse jäänyttä aikaa. Sen jälkeen, kun Gillian oli vakiinnuttanut asemansa Glenysin seuraajana ja muiden palvelijoidan esimiehenä olivat muut palvelijat kohdelleet häntä eri tavalla. Gillian ei ollut enää mahdollinen ystävä vaan se, kellä oli valta potkia heidät ulos linnasta hetkenä minä hyvänsä.

Yhtäkkiä Gillian kuitenkin heräsi äkkiä ajatuksistaan ja hypähti ylös sängyltään huoneen ilmapiirin muuttuessa. Toiseen nurkkaan oli ilmestynyt tuntemattoman näköinen mies. Mies, jolla oli pieni lapsi sylissään.

****

****

****

Siinä olikin kahdeksannen kierroksen aloitus, aika vauvojen täyteinen kierros tulee kyllä olemaan :D Mutta saatiinpahan pikkuprinsessakin! Alun aatelisten poikien määrä sai jo hetkeksi huolestumaan, mutta onneksi niitä tyttöjäkin on alkanut siunaantua. 

Mitä piditte osasta? Kenen uskotte ilmestyneen Gillianin huoneeseen?

ps. kommentit piristää :)