maanantai 12. heinäkuuta 2021

Extra 9. Luostari & Redwood

 

Aiemmin tapahtunutta:

Dorothy Woodville ja Henry Neville rakastuivat toisiinsa ja toivoivat yhteistä elämää. Malcolmin kiristyksen vuoksi Henryn puolisoksi päätyi kuitenkin Gemina eikä Dorothy. Dorothy ei kyennyt ymmärtämään miksi Henry ei vaatinut häntä puolisokseen ja raivostui siitä. Perheen suhtautuminen ei auttanut asiaa lainkaan, minkä seurauksena Dorothy ei enää palautunut omaksi itseksensä. Näpäyttääkseen isäänsä hän sabotoi tämän hevosen kiinnitykset, mikä aiheutti vaunuonnettomuuden jossa Malcolm sekä Beatrice ja Edward Neville kuolivat. Dorothy ei kuitenkaan tästä hätkähtänyt vaan vannoi kostoa. Woodvilleksi hän ei enää itseä tunnustanut vaan alkoi kutsua itseään Redwoodiksi. 

Isänsä kuoleman jälkeen Dorothy lähetettiin luostariin tämän tahdon vastaisesti. Luostarissa vastahakoisesti ollessaan hän hautoi mielessään kostoa, mutta ei osannut sitä tehdä. Apuun saapui kuitenkin Ruby Crawford, jonka mukaan Dorothy lähti. Noidaksi opittuaan hän hankki Rubyn kuoleman jälkeen omaksi avukseen Jonah Tillyn, josta hän aloitti kouluttamaan velhoa. Yhdessä Jonahin kanssa Dorothy sai myös lapsen Eowynin, jonka Jonah vei mukanaan käännyttyään valon polulle.

Antonia Crawford päätyi hirttoköyden jatkoksi tultuaan tuomituksi Agnes Flintstonen murhasta. Tätä ennen hän kuitenkin ehti synnyttää vankilassa tyttären, jonka kuningas nimesi Desdemonaksi. Tyttö lähetettiin luostariin nunnien hoiviin, sillä kuningas ei halunnut mitään osaa tämän elämään. Pieni Desdemona ei kuitenkaan viihtynyt luostarissa ja haaveili paremmasta, olihan hän kuninkaan tytär. Mitä vanhemmaksi Desdemona kasvoi, sitä itsepäisempi hänestä tuli, mikä aiheutti päänvaivaa luostarin nunnille.

Prostituoitu Joan Flowers saapui luostariin viimeisimmillään raskaana ja synnytti lapsen nopeasti paikalle saavuttuaan. Lapsen synnyttyä Joan poistui paikalta toivoen lapselleen parempaa tulevaisuutta kuin mitä hän itse saattoi tarjota. Luostarin nunnat nimesivät pojan Hunter Reediksi ja poika jäi luostariin. Henellien osassa Odilia Henell tunnisti pojan ulkonäöstä tämän olevan Daniel Henellin äpärä.

Ylipappi Gerald opetti seuraajaansa Geoffreytä, joka alkoi nauttia elämästään päästessään vallan makuun. Myös luostariin itse halunnut Margaret Stenroos viihtyi luostarissa. Cecilia Crawford puolestaan aloitti salasuhteen Henry Nevillen kanssa, jonka kanssa hän lopulta karkasi naimisiin.

Gerald kuuli sivusta Cecilian ja Morganan puhuvan hänen ja Morganan äpäristä ja toi tämän Morganan tietoon. Suojellakseen Byronin paronin lapsiksi väitettyjä kaksosiaan Morgana työnsi Geraldin portaista alas. Cecilian neuvomana he jättivät kuolleen Geraldin paikalleen ja rikkoivat portaan saadakseen kuoleman vaikuttamaan onnettomuudelta, minkä kaikki uskoivatkin.


"Mekkosi on tuossa, pue se päälle ja tule alas! Et voi enää jatkaa täällä mököttämistä", Margaret sanoi kiivaasti Desdemonalle. Itsepäinen tyttö sai jopa rauhaisan Margaretin sykkeen nousemaan. Tällä kertaa Desdemona oli kieltäytynyt pukeutumasta noviisin kaapuun kieltäytyen samalla isänsä määräämästä kohtalosta. Nunnat eivät olleet antaneet tytölle muita vaatteita ja olivat käskeneet tämän pysymään huoneessaan siihen asti, että kaavun ylleen pukisi. Itsepäinen Desdemona ei kuitenkaan nunnien tahtoon taipunut vaan oli linnoittautunut makuukamariin jo moneksi viikoksi.
"Minä mieluummin mätänen täällä, kuin ikinä puen tuota säkkikangaskaapua ylleni! Isäni on kuningas, minun ei kuuluisi elää näin", Desdemona huusi. Hän ei aikonut alistua kohtaloonsa nunnana, ei vaikka se merkitsisi makuukamarissa pysymistä. 
"Ja sinun isäsi on päättänyt sinusta tulevan nunnan", Margaret vastasi tiukalla äänensävyllä. Hetken mietittyään Desdemonan tilannetta hänen sydämensä kuitenkin heltyi. "Hyvä on, hankin sinulle vaihtoehtoisen mekon väliaikaiseen käyttöön", Margaret sanoi. Neljän seinän sisällä istuminen ei tehnyt kenellekään hyvää eikä Margaretilla ollut tarkoitus tehdä Desdemonan elämästä yhtään kurjempaa kuin se oli jo.
Margaretin annettua Desdemonalle vaihtoi hän sen nopeasti päälleen. Ihaillessaan kasvojaan peilistä Desdemona koitti olla välittämättä rahvaan mekosta, joka hänelle oli annettu. Jonain päivänä hän pukeutuisi vielä silkkiin ja samettiin, mutta tällä hetkellä hän tyytyi siihen, ettei mekko ollut nunnankaapu.
Katsoessaan kasvojaan Desdemona ei voinut välttyä huomaamasta olevansa kaunis. Ulkonäköön Desdemonan suunnitelmat liittyivätkin, sen avulla hän aikoi vielä hurmata itselleen aviomiehen. Kunhan hän vain pääsisi välillä ulos ympäröivään maailmaan.
Makuukamarinsa sopukoista vapautuneena Desdemona riemuitsi ja laski portaat alas kaidetta pitkin. Pitkän pimeyden jälkeen edes luostarin työt eivät saaneet Desdemonan mieltä synkistymään. Hän oli saanut ensimmäisen voiton nunnista. Voitto saattoi olla pieni, mutta ainakin se oli voitto.
Saapuessaan luostarin pihalle Desdemona ei voinut olla tuijottamatta luostarin lähettyville rakentuvaa uutta linnaa. Desdemonan kuuluisi päästä asumaan sinne isänsä ja veljensä kanssa, mutta täällä hän oli luostarin kolkkojen porttien ja vakavien nunnien vankina.
Kummastuneina Morgana ja vasta Morganan työn jatkajaksi valittu Margaret istuivat Geoffreyn edessä. Ylipapit eivät yleensä juurikaan puuttuneet nunnien toimintaan, joten Geoffreyn vaade saada puhua heidän kanssaan nunnien asioista oli kummallinen.
"Mietitte varmaan miksi olen kutsunut teidät tänne", Geoffrey aloitti. "Olen miettinyt pitkään luostarin tilannetta ja tullut siihen tulokseen, että teille naisille on annettu enemmän valtaa kuin naiset ovat valmiita käsittelemään. Cecilian karkaaminen, Dorothyn katoaminen ja Desdemonan ongelmat ovat seurasta tästä. Olenkin siis päättänyt ottaa enemmän vastuuta myös nunnien toimista ja tästä lähin kaikki nunnia koskevat suuret päätökset kulkevat minun kauttani", Geoffrey sanoi.
Margaret ja Morgana tuijottivat Geoffreytä typertyneinä. Nunnat olivat aina saaneet päättä keskenään asioistaan, ylipappi ei koskaan osallistunut heidän elämäänsä muuten kuin yhteisillä lounailla, uskonnollisissa tilaisuuksissa sekä luostarin rakennukseen liittyvissä asioissa. 
"Mitä sinä tarkoitat? Nunnat ovat aina hoitaneet omat asiansa", Margaret kivahti. Hän oli lopen kyllästynyt siihen, kuinka hänen sukupuolensa rajoitti hänen tekemisiään. Lapsena hän ei ollut saanut osallistua poikien oppitunneille ja nyt hänen luostarissa saamaansakin vapautta alettaisiin rajaamaan.
"Kuten sanoin malli ei ole selkeästikään toiminut. Huomaan, että alatte olla hieman hysteerisiä, joten voimme keskustella tästä myöhemmin", Geoffrey vastasi tyynesti ja jatkoi matkaansa omien palveluksiensa ääreen.
Asettuessaan päivittäisten rukouksiensa ääreen Geoffrey ei voinut olla olematta tyytyväinen itseensä. Ottaessaan nunnien toimet oman valvovan silmänsä alle hän estäisi Cecilian ja Dorothyn tilanteiden toistumisen. Hän halusi pystyä pitämään luostarin pois uusista skandaaleista etteivät muiden alueiden ylipapit voisi enää nauraa hänen luostarilleen.
Geoffrey oli saanut Rosewoodin luostarille lisää valtaa onnistuneella puolisenmetsästyksellään, mutta sekään ei enää tuonut tulosta aiemmalla tahdilla. Geoffreyn olisi siis keksittävä jotain uutta, jos hän halusi tehdä Rosewoodin luostarista mantereen mahtavimman.

*****
"Geoffrey on alkanut sörkkiä luostarissa Rosewoodin alkuajoista asti ollutta järjestystä! Mitähän tästä vielä seuraa?" Morgana sanoi katkeralla äänensävyllä. Hän tunsi epäonnistuneensa abbedissana tämän tapahtuessa hänen valtakautensa aikana.
"Meidän on saatava Geoffrey muuttamaan mieltänsä! En tullut luostariin vain päästäkseni taas jonkun miehen pompoteltavaksi. Mitä jos hän alkaa kieltää meiltä vapauksiamme?" Margaret vastasi kiihkeällä äänensävyllä. Luostarissa naiset saivat opiskella enemmän kuin sen ulkopuolella ja hän pelkäsi Geoffreyn kajoavan tähän oikeuteen.
"Mitä me voimme tehdä?" Morgana kysyi epätoivoisesti. Hän oli jo vanha ja kyllästynyt jatkuvaan taisteluun. Morgana tiesi päiviensä olevan jo vähenemässä ja olisi halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa Isabeaun ja laspenlapsiensa kanssa kaiken draaman sijaan.
"Me keksimme jotain, mutta nyt meidän täytyy jo kiirehtiä, Isabeaun kaksosten syntymäpäivien juhlallisuudet alkavat pian", Margaret vastasi hieman iloisemmalla äänellä. Ainakin päivässä olisi edes jotain hyvää.

****
Hermostuneena Morgana tutki nunnien salaisen kellarin yrttejä ja yritti muistella mitä tarvittiin unen aikaansaamiseksi ja tulehdusten estämiseksi. Samaan aikaan hänen ajatuksensa olivat pienessä Dorianissa, joka täytyisi pelastaa ennen kuin kukaan saisi tietää mikä poika oli. Puolinen. Syntymäpäivillä* Dorianin valtavat korvat olivat paljastaneet tämän todellisen luonteen. Alkuun Morgana oli säikähtänyt muiden mukana, mutta hän ei aikonut katsoa lapsenlapsensa kuolemaa. Jotain olisi tehtävä. Lapsi saattoi olla puolinen, mutta Morgana ei silti kyennyt uskomaan tämän olevan paha, vaikka papit niin opettivatkin.

*ks. Extra 8
Raskain sydämin Margaret kiipesi tikkaita alas ja lähestyi Morganaa. Heidän pelkonsa oli toteutunut ja Geoffrey oli ehtinyt ensin. Dorian oli paljastunut ja Geoffrey oli jo hakemassa häntä.
"Morgana me myöhästyimme. Geoffrey on jo matkalla Montroseille", Margaret sanoi tuskaisella äänellä. Puoliset saattoivat olla pahoja, mutta pieni lapsi oli viaton. Margaret ei ollut koko luostarissa olonsa aikana ymmärtänyt, miksi puolislapsille ei annettu mitään mahdollisuutta.
Pappien rakennus luostarin takapihalla oli aina ollut muilta kiellettyä aluetta. Aina puolisen löydyttyä se vietiin pappien mökkiin eikä sen koommin nähty. Nyt mökin ikkunasta kajastava valo kertoi Dorianin matkan loppumisesta.
Hiljaisuuden vallitessa Margaret ja Morgana tuijottivat mökin ikkunasta kajastavaa valoa. Morgana joutui tekemään kaikkensa ettei olisi rynnännyt mökin lukitulle ovelle ja koittanut saada sitä auki. Ajatus pienestä ja viattomasta Dorianista Geoffreyn kynsissä sai hänet samaan aikaan raivon valtaan ja voimaan pahoin.
"En ymmärrä miten Geoffreyn omatunto kestää tuon", Margaret sanoi hiljaisella äänellä. Kuten kaikki muutkin oli hänet nuoresta pitäen opetettu pelkäämään puolisia. Margaret olikin kiitollinen papeille siitä, että he suojelivat kaikkia pahoilta puolisilta, mutta hän ei ymmärtänyt miksi lapsille ei annettu mahdollisuutta kasvaa hyviksi. 
"Tämä ei voi olla oikein. Miten luonnonhenget voisivat opettaa jotain tällaista?" Morgana sanoi katkerasti. Kellään muulla kuin papeilla ei ollut lupaa lukea pyhiä tekstejä, joten kaikki muut olivat pappien opetuksien varassa. Ajatus viattomasta Dorianista sai Morganan kuitenkin kyseenalaistamaan pappien opetukset.

*****
Morganan ja Margaretin keskittyessä omiin tekemisiinsä Desdemona käytti tilanteen hyväkseen ja livahti ulos luostarista. Luostarista iltaisin livahtaminen oli muodostunut Desdemonalle tavaksi, sillä hän halusi tutustua ympäröivään valtakuntaan muutenkin kuin nunnien valvovan silmän alla. Yhdellä retkistään hän olikin tutustunut kauppiaan tyttäreen Hester Fletcheriin. Kauppiaan tyttärenä Hester oli huomattavasti Desdemonan asemaa alempana, mutta vielä Desdemonalla ei ollut vaihtoehtoja. Aateliset olisivat tunnistaneet hänet ulkonäöstään isänsä tyttäreksi ja näin Desdemona olisi jäänyt kiinni nunnille retkistään. Väliaikaisesti Desdemona tyytyisi Hesteriin, sillä hän sai tältä arvokkaita tietoja Rosewoodista. Nunnat eivät opettaneet Desdemonalle kovinkaan paljoa luostarin ulkopuolisesta maailmasta, joten Hesterin tiedot tulivat todella tarpeeseen. 
"Abbottit päättivät sitten haluta mieluummin pikkusiskoni Deanan kuin minut poikansa kihlatuksi", Hester tuhahti. "En kyllä olisi maalaria edes halunnut, mutta he haukkuivat minut vaikeaksi luonteelta! Toivottavasti he eivät levitä sanaa, sillä se vaikeuttaa asemaani avioliittomarkkinoilla", hän jatkoi vihaisen kuuloisena.
"Percy Abbothan on onnistunut saamaan jo hieman normaalia taidemaalaria enemmän huomiota. Jos hän ei käy, ketä olet miettinyt?" Desdemona kysyi kiinnostuneena. Hän ymmärsi avioliiton olevan hänen ainoa mahdollisuutensa ulos luostarista, joten kaikki siihen liittyvät asiat olivat äärimmäisen mielenkiintoisia. 
"Tätini Alys on naimisissa ritarin kanssa eikä edes kenen tahansa ritarin vaan sir Everetin, kuninkaanlinnan vartioinnista vastaavan ritarin", Hester sanoi ylpeänä. "Olenkin päättänyt etten tyydy mihinkään alempaan kuin ritariin. Todellisia mahdollisuuksia minulla voisi olla sir Hawthorneen tai sir Seymouriin, he käyvät usein Evereteillä ja olen nähnyt heidät monta kertaa siellä vieraillessani. Toki jos heidän kanssaan ei onnista, Mercereiden poika kelpaisi myös. Myötäjäisiä minulla on onneksi hyvin, joten ne eivät ainakaan ole este", Hester pohti vaihtoehtojaan. "Mutta nyt minun täytyy lähteä tai äiti huomaa poissaoloni", Hester jatkoi.
Lähtiessään kävelemään yhtä matkaa Hesterin kanssa Desdemona ei voinut olla pohtimatta tämän sanoja. Desdemonalla ei ollut myötäjäisiä eikä hän niitä todennäköisesti tulisi ikinä saamaan. Aina asia mitä hän saattoi miehelle tarjota oli hänen korkea syntyperänsä, mutta siitäkään ei ollut juuri apua sillä hänen isänsä ja sisaruksensa eivät olleet lainkaan kiinnostuneita hänestä tai hänen olemassaolostaan.

****
Seuraavana päivänä kasvimaalla laiskasti työskennellessään Desdemona mietti edelleen Hesterin sanoja. Ajatustyö tapahtui hänellä vilkkaampaa kuin rikkaruohojen kitkemistyö, jonka vuoksi suurin osa töistä jäi Hunterin harteille.
Ärtyneenä Desdemonan hitauteen Hunter kiihdytti omaa tahtiansa. Kasvimaalla oli vielä paljon  tehtävää ja kalassakin pitäisi vielä ehtiä käydä. Luostarin nunnat olivat luvanneet Hunterille palan vuokraviljelymaata, jos Hunter opettelisi sen hoidon tarpeeksi hyvin luostarissa viettämänään aikana. 
Siirtyessään seuraavaan kasviin Hunter vilkaisi pahasti Desdemonaa ja tämän vitkuttelua. Sellaiseen Hunterilla ei ollut varaa, toisin kuin Desdemona Hunterin odotettiin lähtevän luostarista viimeistään ennen 17. syntymäpäiväänsä. Jos luostariin tulisi paljon muita orpoja, voisi lähdön hetki koittaa myös aiemminkin.

****
"Minä en edes tule enää raskaaksi! Lapsen saannin vuodet alkavat olla minulla jo ohi enkä ole vieläkään kyennyt antamaan perijää Thaddeukselle", Morganan veljenpojan vaimo Mercia* sanoi kiihtyneenä. Kaksi tytärtä ja lukuisia keskenmenoja, siinä oli kaikki mihin Mercia oli kyennyt.

*Ollessaan Amadeus Crawfordin kihlattu Ruby kirosi Mercian kykenemättömäksi synnyttämään poikia. Parin kihlaus purkautui Antonian tekojen jälkeen ja Amadeusin uusi kihlattu Innocentia sai oman osansa Rubyn kirouksesta. Mercia puolestaan naitettiin Thaddeus Throntonille
"Minä olen pahoillani, mutta en kykene ihmeisiin. Voin rukoilla lisää maan luonnonhenkiä, mutta kuten itsekin sanoit sinä alat olla liian iäkäs jo raskautumiseen", Morgana sanoi pahoittelevalla äänellä. Hän ymmärsi täysin Mercian hädän, aatelisten vaimojen tärkein tehtävä oli tuottaa perijä ja ilman sitä he olivat usein kovin turvattomassa asemassa. Monesti poikaa saamaan kykenemättömät aatelisvaimot kuolivat nuorina. Mitään ei koskaan pystytty todistamaan, mutta Morgana ja monet muut olivat varmoja siitä, että aviomiehet olivat usein näiden kuolemien takana.
"Olen valmis tekemään mitä tahansa! Thaddeus on kovin pettynyt pojan puutteeseen ja minun täytyy kyetä sellainen hänelle antamaan", Mercia sanoi jo suorastaan hätäisellä äänellä.
"Teidän kannattaisi alkaa puhua kasvattilapsen ottamisesta. Jompikumpi tyttäristänne voisi myös naida tämän, joten omaisuus pysyisi verisuvussa", Morgana vastasi koittaen tarjota ratkaisua Mercian ongelmaan.
"Thaddeus ei ikinä voisi hyväksyä sellaista, pojan on oltava hänen omansa, ei kenenkään muun", Mercia vastasi huokaisten. Hän oli kovin ahtaalla eikä Thaddeukselta irronnut juurikaan apua.

****
 Mietteliäänä Margaret selasi nunnien salaisesta kellarista löytyviä kirjoja. Suurin osa niistä sisälsi tietoja kasveista ja niiden salaisemmista käyttötarkoituksista. Miten raskautta saatettiin ehkäistä, kuinka sellainen keskeytettiin ja kuinka miehestä tehtiin impotentti. Joskus välistä löytyi myös muunlaisia kirjoja ja juuri niitä Margaret oli etsimässä.
Luostarissa Margaret oli päässyt käsiksi monenlaiseen tietoon, mitä hänelle ei ollut markiisin tyttärenä ollessaan annettu. Monet vuodet Margaret oli ollut niiden kirjojen kanssa tyytyväinen, mutta nyt hän oli alkanut kaivata lisää tietoja aiheesta, joka oli aiheuttanut Morganan uusimmat kärsimykset. Luonnonhenget. Vaikka Margaret oli nunna hän ei silti saanut nähdä pyhiä tekstejä. Nunnat palvoivat luonnonhenkiä pappien osoittamalla tavalla ja osallistuivat näiden pitämiin palvelushetkiin. Enempää nunnat eivät saaneet tietää eikä Margaret enää ymmärtänyt miksi.
Huokaisten Margaret sulki lukemansa kirjan. Sen tiedoilla hän olisi kyennyt tappamaan kenet tahansa lukuisilla eri keinoilla, mutta Margaretin haluamaa tietoa se ei tarjonnut.
Hetken Margaret selaili hyllyn kirjoja ja pohti mihin hän tarttuisi seuraavana. Kykenisikö yksikään kirja tarjoamaan Margaretille hänen kaipaamiaan vastauksia?

****
Geoffreyn istuessa ruokapöytään siinä aiemmin vallinnut puheensorina hiljeni. Ylipappi ei ollut suosittua seuraa nunnien keskuudessa eivätkä he halunneet keskustella tälle enempää kuin oli pakko.
Hunter tunsi tilanteen kiristymisen ja alkoi kauhoa ruokaa suuhunsa vauhdilla. Desdemona puolestaan mulkaisi velipuoltaan vihaisesti, mutta kuten yleensäkin ei Geoffrey edes vilkaissut tyttöön päin. Desdemonan teki mieli huutaa, mutta hän ymmärsi ettei veljeä kiinnostanut. Kauna Antoniaa kohtaan jatkui tämän lapsiin asti.
Geoffrey tunsi ilmapiirin muutoksen kuten yleensäkin. Hän oli ottanut kuitenkin oppia Geraldista ja pysytteli etäällä nunnista eikä juurikaan vaivautunut tutustumaan näihin. Joskus kuitenkin elämä kodissa, jossa harva puhui hänelle tuntui kovin raskaalta.
"Luonnonhenget ovat lähettäneet meille kauniin sään", Geoffrey sanoi yrittäen aloittaa keskustelua. 
"Kiitos siitä luonnonhengille", sisar Margaret vastasi, jonka jälkeen hiljaisuus laskeutui taas ruokapöytään.
Morgana puolestaan puristi haarukkaa entistä tiukemmin kädessään. Suuttumus Geoffreyn suunnitelmista oli edelleen vahva. Salaisissa haaveissaan Morgana iski haarukkansa Geoffreyn kurkkuun kiinni.
"Joko aloitit lukemaan kirjaasi noviisiajasta?" Margaret kysyi Desdemonalta koittaen virittää edes jotain keskustelua. Desdemona ei ikinä puhunut Geoffreyn kuullen ja Margaret toivoi saavansa aikaan muutokset, olivathan Desdemona ja Geoffrey sisaruksia.
"En", Desdemona vastasi lyhyesti. "Voisinko poistua, olen jo syönyt?" tyttö jatkoi kasvot ilmeettöminä. "Voit poistua", Margaret vastasi huokaisten. Desdemonan huulien kääntyessä pieneen hymyyn Margaret tunsi melkein tukehtuvan ruokaansa. Ensimmäistä kertaa ikinä hän huomasi tytön olevan kuin kopio hänen omasta sisarestaan Innocentiasta.

****
"Desdemona, mitä me teemme hänen kanssaan? En usko tytön pukeutuvan nunnankaapuun vapaaehtoisesti, mutta hänen isänsä ei ole antanut kovinkaan paljoa vaihtoehtoja", Margaret kysyi mietteliäänä. 
"Tytöllä ei ole mitään luostarin ulkopuolella. Hänen isänsä ei halua nähdä häntä eivätkä kruunuprinssi Edmund tai prinsessa Emmeline ole lainkaan sen enempää kiinnostuneita siskostaan. Myötäjäisiä ei myöskään ole tulossa, joten eiköhän hän jokin päivä ymmärrä itse, ettei muita vaihtoehtoja ole. Nunnana hän saisi kuitenkin enemmän oikeuksia luostarissa, mitä hänellä on nyt", Morgana sanoi rauhoittelevasti. Hänkin oli huolissaan tytöstä, mutta oli vielä luottavainen siihen, että asiat kääntyisivät parhaiten päin.
"Toivottavasti", Margaret vastasi hiljaisesti. Samaan aikaan hänen mieltään vaivannut kysymys alkoi taas vaivata häntä. "Olen tässä pohtinut... Sitä vain... Olisiko mahdollista, että äidilläni ja kuninkaalla on joskus ollut suhde?" Margaret kysyi takellellen.
"Äidilläsi ja kuninkaalla? Mistä sinä sellaista? En usko lainkaan, edesmennyt markiisitar vaikutti aina kovin hurskaalta. En koskaan yhteisinä luostarivuosinamme* huomannut mitään siihen liittyvää", Morgana vastasi hätkähtäen. 
"Mietin vain", Margaret vastasi hiljaisesti pohtien edelleen kysymystään.

*Deborah Stenroos kasvoi luostarissa vanhempiensa kuoleman jälkeen ennen avioliittoaan Alarikin kanssa

*****
Kaapin ovet kolisivat Desdemonan kaivaessa kiireellä sieltä ruuanlaittoon tarvitsemiaan esineitä. Töidensä kanssa vitkastelun takia hän oli jälleen kerran myöhässä aikataulustaan ja saisi kuulla siitä nunnilta, mikäli ruoka ei olisi ajoissa valmiina.
Sipulin aiheuttamista kyyneleistä huolimatta Desdemona pilkkoi niin nopeasti kuin ehti, ruoka täytyisi saada ajoissa uuniin kypsymään. Mitä vähemmän Desdemona aiheutti harmia nunnille, sitä vähemmän he katsoivat tämän perään. Yhteiset hetket Hesterin kanssa vaativat nunnien silmän alta livahtamista, joten näiden ärtyneiksi saaminen ei toiminut Desdemonan eduksi.
Puukauha kolisi kippoa vasten Desdemonan sekoittaessa taikinaa aggressiivisesti. Mitä enemmän hän oppi Hesteriltä ymmärtämään Rosewoodin avioliittomarkkinoita, sitä vähemmän hänellä oli ideoita aviomiehen löytämiseen. Desdemonalla ei ollut myötäjäisiä eikä myötämielisiä sukulaisia. Hänen syntyperänsä oli korkea, mutta hän oli äpärä Montrosen sukunimestä huolimatta. Jokin kruunua havittelevista aatelisperheistä olisi saattanut kiinnostua Desdemonasta hänen syntyperänsä vuoksi, mutta hänellä oli vanhempi veli, jolla oli kaksi aviossa syntynyttä tytärtä. Kruunua tavoittelevat havittelisivat siis mieluummin Arianaa ja Biancaa, joiden mukana tulisi myös myötäjäiset. 
Saatuaan ruuan uuniin Desdemona kiiruhti ulos haukkaamaan happea. Samalla hän toisti jokapäiväistä rutiiniaan ja katsoi aatelisten kouluvaunujen lipuvan ohi. Siellä muut aatelistytöt matkasivat takaisin kotiin oppimasta aatelisladyjen tarvitsemia taitoja. Taitoja joita Desdemona ei ollut koskaan saanut opetella yhtä pitkälle kuin muut ikätoverinsa aatelistossa. Lapsena Desdemona oli aina haaveillut pääsevänsä kouluun, mutta aika oli jo lipunut sen ohi. Enää hänen ikätoverinsa eivät kuluttaneet koulun penkkiä vaan nyt he osallistuivat tanssiaisiin ja metsästivät aviomiehiä. Desdemona sen sijaan mätäni edelleen luostarin porttien sisäpuolella.
Vaunujen kadottua näköpiiristä Desdemona käveli kohti kaivoa jatkamaan rutiinejaan. Harvoin Desdemonalla oli kolikkoja mitä heittää kaivoon toiveen kera, mutta toivottavasti rikkinäiset napit ja litteät kivet kelpaisivat. 
Desdemona katsoi napin tippumista ja kuunteli sen loiskahtavaa ääntä. Sitten kaivo hiljeni, eikä mitään tapahtunut.  Huokaisten Desdemona suoristautui ja lähti takaisin sisälle. Toive poispääsystä ei vieläkään vaikuttanut toteutuvan.
Pettyneenä Desdemona käveli kohti huonetta, jonne hän ei koskaan mennyt vapaaehtoisesti luostarin palvelushetkien ulkopuolella.
Pienessä luostarin sisäisessä temppelissä kullekin luonnonhengelle pystytetyt pylväät seisoivat elementtien kera. Nuorena Desdemona oli pitänyt pylväistä ja niiden sisältämiä elementtejä ihmeellisinä, mutta nyt ne vaikuttivat Desdemonan mielestä vankilalta. Hetken hän katsoi pylväitä ja pohti kykenisikö hän todella omistamaan elämänsä niille. Hänellä ei ollut vielä suunnitelmaa poispääsystä ja vuosi vuodelta siitä tulisi vaikeampaa. 
Ajatellessaan elämää nunnana kylmät väreet alkoivat kulkea Desdemonan selkää pitkin. Hänellä ei ehkä vielä ollut suunnitelmaa, mutta jokin päivä hän vielä sen keksisi. Tämä ei ollut hänen tulevaisuutensa.

****
Hunterin syntymäpäivien koittaessa luostarin väki Geoffreytä lukuun ottamatta kokoontuivat juhlimaan. Luostarissa ei koskaan vietetty prameita juhlia, mutta Hunterille pieni kuivakakku ja vierasjoukko olivat tarpeeksi. Ei talonpoikanakaan hänellä olisi ollut varaa sen enempään. 
"Toivottavasti saan jonain päivänä oman tilan", Hunter toivoi ja puhalsi kynttilät. 
Hyvin isänsä näköinen Hunter Reed

*****
Redwood:
Katkerana Dorothy tuijotti tyhjää kehtoa. Jonahin ja Eowynin katoamisesta oli kulunut jo viikkoja eikä Dorothy ollut löytänyt heistä jälkeäkään. Hän oli käynyt vakoilemassa Jonahin perhettä maalla, mutta nämä olivat edelleenkin epätietoisia poikansa olinpaikasta, joten Dorothy oli jättänyt asian sikseen. Turhan huomion herättäminen ei ollut hänen suunnitelmissaan.
Ilkeä nauru purkautui Dorothyn suusta hänen miettiessään mitä hän tekisi Jonahille tämän löydettyään. Kuinka mies oli kehdannut viedä Dorothyn tyttären!
Dorothyn yrityksistä huolimatta Jonahin ja Eowynin löytäminen ei ollut yhtään lähempänä kuin aiemminkaan. Pitkät päivät kirstallipalloa tuijottaen eivät tuoneet tuloksia. Jonah oli selvästi oppinut jostain loitsuja, mitä Dorothy ei edes itse osannut.
Kuukausien kuluttua Dorothy ymmärsi ettei löytäisi tytärtään todennäköisesti vielä pitkään aikaan. Siinä ajassa tytön isä saisi käännettyä tämän Dorothyä vastaan. Tuska valtasi Dorothyn tämän miettiessä pientä Eowyniään. Tuskasta syntyi kuitenkin uusi suunnitelma. 
Dorothy oli aina halunnut äidiksi, eikä noituus ollut muuttanut asiaa lainkaan. Eowyniä hän ei ehkä saisi olla kasvattamassa, mutta se ei estänyt häntä saamasta uusia lapsia. Pistäessään suunnitelmansa toimeksi Dorothy toimi nopeasti. Lapsen isäksi hän valitsi komean ja miellyttävän ritarin, jonka katoamisesta ei nousisi liian suurta kohtua. Sir Ignouts Peverell* sopi täydellisesti Dorothyn tarkoituksiiin.

*Sir Peverell on tavattu jo aiemminkin, hän on Annabeth Woodvillen äpärän Sarra Morinin isä
Varmistuttuaan raskaudestaan Dorothy kutsui Ignotuksen jälleen luokseen, mutta sillä kertaa hän piti huolen siitä, ettei Eowynin tilanne toistuisi. Yksi pieni loitsu ja uhka Dorothyn syntymättömän lapsen yltä poistui. 
Katsoessaan miehen kuolevan Dorothy ei tuntenut lainkaan syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa. Mikään ei ollut liikaa, kun oli kyse lapsen suojelemisesta.
Uusi raskaus ei estänyt Dorothyä etsimästä keinoja Eowynin löytämiseen, Jonah selvästi tiesi mitä teki ja teki sen hyvin. Dorothy ei löytänyt miehestä ja lapsesta pienintäkään jälkeä. 
Koston ja tyttärensä etsimisen lomassa Dorothyn raskaus eteni vauhdilla. Tuntiessaan ensimmäiset synnytyspoltot Dorothy oli riemuissaan. Pian hänellä olisi taas pieni nyytti sylissään. Tällä kertaa lapsen ja Dorothyn väliin ei kuitenkaan iskisi mitään, siitä nainen oli pitänyt huolen pistellessään lapsensa isän pois päiviltä.
Loitsujen avulla Dorothy avusti itse itseään lapsensa syntymässä ja pian hänellä oli pieni poikansa sylissään. Hymyillen Dorothy silitti poikaansa ja katsoi tämän kauniisiin silmiin. Aragon Redwood, sillä nimellä poika tultaisiin vielä tuntemaan.
Lapsen syntymän jälkeen Dorothy alkoi suunnata ajatuksiaan taas uuteen suuntaan, hänen kostoonsa. Woodvillejen kosto saisi vielä odottaa, mutta Henrylle Dorothy oli jo kostonsa aloittanut. Nevillet olivat kohdanneet useita taloudellisia onnettomuuksia Dorothyn loitsujen seurauksena eikä hän aikonut lopettaa ennen kuin nämä olisivat rutiköyhiä. Nevillejen loistava omaisuus jonka ansioista Henry oli viettänyt helppoa elämää ja jota Gemina oli lapsilleen tavoitellut olisi pian mennyttä. 
Maistaessaan taikalientään Dorothy saattoi sanoa sen olevan jo pian valmista. Enää aamuyöstä kerättävä levä puuttui keitoksesta. Viimeinen loitsu ja Nevillet ajautuisivat velkoihin joista ei olisi enää nousemista. 
Hymy kareili Dorothyn huulille ja ilkeä nauru purkautui hänen suustaan. Henry Neville kiroaisi vielä sitä päivää, jolloin hän oli valinnut Geminan Dorothyn sijaan.

*****
Aaltojen iskiessä rantaan Dorothy odotti aamuyön oikeaa hetkeä. Vain hieman ennen auringonnousua kerätty levä oli kaikkein tehokkainta ja toteuttaisi Dorothyn suunnitelmat. Hetkeäkään aiemmin tai myöhemmin kerätty levä pilaisi keitoksen ja ajaisi Dorothyn monta kuukautta taaksepäin. 
Dorothy hieroi innoissaan käsiään. Kosto oli niin lähellä. Vuosia sitten Rubyn opettaessa Dorothyn noidaksi hän ei ollut uskonut kykenevänsä kostoon, mutta nyt se oli tapahtumassa.
Aamuyön ollessa jo melkein oikeassa hetkessä Dorothy huomasi yhtäkkiä vedestä nousevan pään. Säikähtäneenä Dorothy katsoi vedestä nousseita vaaleita hiuksia. Eihän rannassa ollut ollut ketään. Miten vedestä siis nousi yhtäkkiä joku?
Dorothy hieraisi kerran silmiään ja totesi näyn olevan totta. Vedessä oli nainen. Naisen alkaessa uida lähemmäs Dorothy joutui hieromaan silmiään uudelleen huomatessaan tämän sinisen pyrstön. Veden väki. Leuka auki loksahtaneena Dorothy tuijotti veden kansaan kuuluvaa naista. Hän oli kuullut paljon tarinoita veden väestä, mutta ei ollut  koskaan nähnyt yhtäkään ilmielävänä. Siinä nainen kuitenkin oli selvästi tulossa Dorothyä kohden.
"Dorothy Woodville", rantaveteen jäänyt nainen sanoi lumoavan kauniilla äänellä. Dorothy hätkähti kuullessa entisen nimensä. Miten nainen tiesi kuka hän oli?
"Redwood", Dorothy korjasi hämmentyneenä. "Miten sinä tiedät kuka minä olen?" hän kysyi hieman säikähtäneenä. Veden väestä kertovat tarinat painottivat näiden vaarallisuutta, mikä aiheutti Dorothyssä hermostumista. Miksi nainen oli vaivautunut pinnalle Dorothyn luo?
"Etkö enää tunnista minua?" nainen kysyi hymyillen oudon tutulla tavalla. Dorothy tuijotti naista hämmentyneenä. Ei hän ollut ikinä kohdannut veden väkeä. Miten hän voisi muka tunnistaa jonkun? Tuijottaessaan naisen kasvoja jokin välähti kuitenkin lopulta Dorothyn mielessä. Ida. Ida Neville. Hämmennys ja järkytys valtasivat Dorothyn mielen. Ida oli hukkunut vuosikausia sitten, miten tämä kuuluikin veden väkeen?
"Ida. Miten tämä on mahdollista?" Dorothy henkäisi hiljaisesti järkyttyneenä ymmärrettyään täysin naisen henkilöllisyyden.
"Olin puolinen ja veden väki houkutteli minut liittymään riveihinsä. Mutta se ei sinulle juurikaan kuulu. Minulle tosin kuuluu se, mitä olet tekemässä veljelleni ja hänen perheelleen. Lopeta se", Ida sanoi käskevällä äänellä.
Kuullessaan Idan puhetta Dorothy sulatteli saamiaan tietoja. Puolinen. Miten tyttö oli onnistunut salaamaan sen kaikki ne vuodet? Hänen vanhempiensa täytyi tietää asiasta. Henry välähti Dorothyn mieleen. Tiesikö tämä? Sulateltuaan saamansa tiedon Dorothy käänsi katseensa jälleen Idaan. Ennen niin rauhaisa ja hieman hiljainen Ida käski häntä äänellä, joka oli selvästi tottunut komentamaan. Havainnoistaan huolimatta Dorothy räjähti nauruun. "Miksi minä niin tekisin?" Dorothy käkätti.
Saman tien sanat sanottuaan Dorothy alkoi voida huonosti ja hänen kurkkunsa alkoi tuntua kuivalta kuin hiekkamaa. Hänen silmissään sumeni ja jalkoja alkoi heikottaa.
Tunne kesti hetken, jonka jälkeen Dorothy palautui yhtäkkiä takaisin normaaliksi. Vaivaalloisesti Dorothy räpytti silmiään ja yritti ymmärtää mitä tapahtui.
"Voin tappaa sinut sekunneissa, jos kerta niin haluat. Ota tämä varoituksena, jos vielä kerran loitsit tai teet mitään perhettäni vastaan on tuo äskeinen vain ensimakua siitä, mitä saat kokea", Ida vastasi kylmällä äänellä.
Dorothy nyökytteli säikähtäneenä myöntävästi ja katsoi sen jälkeen Idan katoamista takaisin veteen. Hetken Dorothyn entinen ystävä ui näkyvillä ennen kuin katosi meren syvyyksiin. Aamun auringon noustessa Dorothy havahtui leviinsä. Oli liian myöhäistä niitä varten. Tosin ei hän olisi enää niitä uskaltanut käyttääkään. Mitä hänen pojallensa tapahtuisi, jos Ida toteuttaisi uhkauksensa?
Idan vierailun jälkeen Dorothy antoi kostonsa jäädä hetkeksi. Luopunut hän siitä ei kuitenkaan. Uusia suunnitelmia varten Dorothy kaivoi jälleen kerran Rubyn päiväkirjat esille ja etsi niistä apuja. Rubyn katoaminen alkoi myös nousta jälleen Dorothyn mieleen. Tämä oli mennyt suorittamaan asiakkaan tehtävää paroni Byronin maille ja oli kadonnut jälkeäkään jättämättä. Valtakunnan juoruista Dorothy oli saanut selville samaan aikaan tapahtuneen saunapalon Byronien mailla, jossa paroni ja paronitar olivat kuolleet. Hän oli olettanut palon olleen Rubyn tekosia, mutta ei ollut siitä varma. Rubyn katominen oli kuitenkin jäänyt selvittämättömäksi. Mutta kuka olikaan ollut Byronin paronin vaimo? Gertrude Byron. Gertrude Neville. Idan sisko. Epäilykset alkoivat luikerrella Dorothyn mieleen.
Dorothy jatkoi omia merkintöjään Rubyn päiväkirjaan. Olisiko Gertrude voinut olla Idan tavoin puolinen? Oliko tämä tehnyt jotain Rubylle? Ja ennen kaikkea, oliko tämä elossa hukkuneeksi väitetyn Idan tavoin? Huoli pesiytyi Dorothyn mieleen. Ruby oli kirjoittanut päiväkirjoihinsa saaneensa kerran tehtävän eteläisen meren kansalta. Nimeämättömän aatelispojan tuominen heidän luokseen ja tämän katoamisen naamioiminen kuolemaksi. Dorothy ei voinut olla pohtimatta Idan ja Gertruden lapsena kuollutta veljeä. Makasiko tuntematon maalaispoika Jasper Nevillen hautakiven alla? Olivatko kaikki kolmoset olleet puolisia? Jos näin oli ja kaikki kuuluivat veden väkeen, Dorothy ei voinut kuin huolestua. Voima joka Idalla oli jo yksinään... Dorothy ei halunnut tietää minkälaista voimaa kolmoset voisivat hallita yhdessä.
Lukiessaan Rubyn päiväkirjoja Dorothy ei voinut kuin todeta hänen kostonsa muuttuvan hetki hetkeltä haastavammaksi. Hänen täytyisi oppia Nevillejen kolmosista lisää ennen kuin uskaltaisi tehdä seuraavaa siirtoaan. Dorothyn täytyisi selvästi tehdä vierailu rakkaan kälynsä luokse.

****
****
****
Ja siinä oli viimeinkin tämä kierros purkissa! Dorothyn osa jäi hieman pikakelaukseksi, mutta hän ja Aragon tulevat vierailemaan vielä tulevissa osissa ja extroissa. Tunnistitteko Idaa ennen Dorothyä? Entä mitä uskotte Desdemonalle käyvän?

6 kommenttia:

  1. Luulen että Desdemona saa itselleen miehen. Tuli sellainen tunne että Desdemona ehkä menisi Thaddeus Throntonin kanssa naimisiin jossain vaiheessa ja jotain tapahtuu sitä ennen Thaddeuksen vaimolle Mercialle.

    Hyvä osa :) Odottelen jo innolla uutta osaa.

    Mistä mahtaisi löytyä Geoffreyn kaavut? https://1.bp.blogspot.com/-C8-AdKMrMR0/XuZteshvLuI/AAAAAAAADZ0/Cvld_oL4sH4IGo2i-hWGG05byu7R7N3LQCK4BGAsYHg/s600/87.jpg

    https://1.bp.blogspot.com/-ftpTbBiduoY/YM0BD9gzGZI/AAAAAAAAO14/_N9igZ4xm60ZIZ1IFsp2p-tClGSB9ph0gCLcBGAsYHQ/s0/10.jpg

    Entä mistä mahtaisi löytyä Desdemonan hiukset? https://1.bp.blogspot.com/-BB8mZtthHvc/YM0BViPaVVI/AAAAAAAAO6Q/qg3hacJ038A2V5gO-H3uY13Re3wVH9fAACLcBGAsYHQ/s0/55.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ollut aiemmin ajatellut Thaddeusta Desdemonalle, mutta nyt kun sanoit... Vielähän niitä suunnitelmia kerkeää muuttaa! Hyviä veikkauksia kyllä.

      Olen tosiaan monta vuotta sitten ladannut suurimman osan ladatuista, joten en ole varma ovatko linkit juuri käyttämiäni, mutta samankaltaisia ainakin!

      Desdemonan hiukset:
      http://www.medievalsims.com/forums/viewtopic.php?f=43&t=58

      Geoffreyn kaavut:
      Tuon hienomman kaavun tekstuuria en löytänyt, mutta linkistä löytyvä pinterestkäyttäjä on kerännyt linkkejä munkkien tavaroista ja joukosta löytyy simppelin ruskean kaavun lisäksi hienompia.
      https://www.pinterest.co.uk/trillsabells/sims-2-monastery/

      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Jee Ida is back! Olen odottanutkin koska hänestä ja tämän veljestä kuullaan seuraavan kerran! Tykkään tästä vastakkain asettelusta Dorothy vs kolmoset. Tämähän menee kovinkin jännästi, jos Dorothy keksii keinon kolmosia vastaan. Onneksi tämä ei nyt vielä päässyt tekemään enempää harmia, mutta jotain ilkeyksiään hän ehtikin jo toteuttaa.

    Luostarin elämä vaikutti myös aika draamaiselta, erityisesti Desdemonan myötä. Saa nähdä onnistuuko tämä hommaamaan itselleen miehen jollain keinolla. Yrityksen puutteesta se ei ainakaan jää kiinni. Nunnat tuntuvat nyt olevan kovin ahtaalla, saa nähdä paheneeko tilanne vielä lisää tulevaisuudessa vai keksivätkö he jonkun keinon päihittää Geoffreyn.

    Hunter on edelleen kuin ilmetty isänsä! Mitenköhän pojan tulevaisuus tulee menemään ja löytääkö hän vaimon talonpoikien joukosta? Kysyisin myös mistä Hunterin syntymäpäiväkakun olet ladannut?

    Hyvä osa oli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ida oli kyllä pitkään poissa, mutta vihdoinkin häntäkin taas nähdään. Ei tule myöskään jäämään viimeiseksi kerraksi...

      Desdemona pistää kyllä luostarin rauhan sekaisin jo nyt. Vielä enemmän hän tulee sekoittamaan pakkaa seuraavan kerran luostarin ollessa mukana extrassa.

      Hunter näyttää kyllä isältään enemmän kuin tämän aviossa syntyneet lapset. Pojalle olen suunnitellut jo tulevaisuuden, joten se tullaan näkemään myös.

      Jos en väärin muista Hunterin syntymäpäiväkakun default on ladattu tuolta:
      http://www.medievalsims.com/forums/viewtopic.php?f=77&t=3424

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  3. Desdemona on ihanan määrätietoinen nuori nainen! Toivon totisesti, ettei luostari murra häntä vaan että hän saa itselleen hyvän miehen ja pääsee vapauteen, vaikka sitten kuningas-isi ei siitä niin tykkäisikään.

    En kyllä odottanut, että Idasta kuultaisiin vielä! Hui, miten mahtava hänestä onkaan tullut, kun tuolla tavoin uhkailee Dorothyakin :D Pelkään kyllä, että mitä se Dorothy sieltä kostopussistaan vielä kaivaa esiin, että syntyykö noitien ja veden kansan välille joku suurempikin kina tämän myötä...

    Mutta voi Dorian-aprka :/ Jonkun pitäisi nyt kyllä laittaa Geoffrey ruotuun ja hillitä tämän suuruudenhulluutta. Toivon, että Margaret ja Morgana näin tekevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Desdemonasta on kyllä hauska kirjoittaa, kun en tehnyt hänestä samanlaista tottelijaa kuin muista. Tulevaisuus ei tosin vielä kovin ruusuisalta näytä.

      Ida oli kyllä pitkään poissa, joten ajattelin jo kaikkien unohtaneen hänet. Hyvä, että vielä muistettiin!

      Kiitos kommentista!

      Poista