Osa 1.20 Tilly

****

Gillian katsoi uteliaana patjalla makaavaa nuorukaista. Matthew oli löytänyt tämän illalla ulkoa maasta makaamasta. Kukaan ei ollut poikaa tunnistanut, mutta eiväthän he tätä olleeet uloskaan voineet jättää, joten isä oli kantanut pojan sisälle. Gillianin teki kovasti mieli kokeilla pojan punaisia hiuksia, olihan hän nähnyt saman värisiä hiuksia aiemmin ainoastaan aatelisilla. Äidin varoitukset liiallisesta uteliaisuudesta saivat kuitenkin Gillianin kädet pysymään erossa niistä.

Yhtäkkiä Gilly huomasi pojan liikahtavan aivan kuin tämä olisi heräämässä. 

"Äiti, isä! Vieras heräilee!" Gillian huusi.

Matilda ja Tristan katsoivat hämillään vakavan näköistä poikaa. Tämä ei ollut vielä sanonut sanaakaan, eivätkä Matilda ja Tristan oikein tienneet mistä aloittaa kysymyksien esittäminen. 

Lopulta Matilda päätti rikkoa hiljaisuuden: "Kuka olet? Mistä ilmestyit ovellemme?"

Nuori mies oli hetken hiljaa ennen kuin vastasi. "Olen Petyr. Petyr Morin. Olimme perheeni kanssa matkalla Halldoraan laivalla, joka haaksirikkoutui. En havainnut muita selviytyjiä, enkä tiennyt minne mennä", Petyr selitti epäröivällä äänellä.

Tristan katsoi hivenen hämmentyneenä Petyriä. Hän ei ollut kuullut yhdestäkään haaksirikkoutuneesta laivasta lähiaikoina. Toisaalta, eihän hän talonpoikana kovin monesta asiasta kuullutkaan. "Entä sinun silmäsi, miksi sinulla on tuollainen side?" kysyi Tristan.

Petyr muuttui silminnähden kysymyksen kuultuaan. Aivan kuin jokin asia vaivaisi häntä. "M-minun silmäni ovat arat valolle, side estää silmiäni ärtymästä", selitti Petyr vilkuillen poispäin Matildasta ja Tristanista. Hetken Petyr istui hiljaa ennen kuin kiitti Matildaa ruuasta ja sanoi menevänsä haukkaamaan raikasta ilmaa.

Petyrin poistuttua Matilda avasi jälleen suunsa."Mitä mieltä olet hänestä? Hänessä on selväsi jotain outoa."

"Jotain outoa hänessä kieltämättä on, mutta poikaparka on menettänyt vasta koko perheensä, meidän tulisi auttaa häntä", Tristan totesi. Poika vaikutti niin yksinäiseltä ettei Tristan raaskinnut ehdottaa tämän häätämistä pois kotoaan.

"Mehän voisimme antaa hänen jäädä tänne. Kevätkylvöt ovat tulossa ja tarvit apua niissä. Meillä on myös kolme tytärtä, ehkä hänestä voisi tulla vielä joku päivä sopiva aviomies jollekin heistä. Ruoan kanssa voi tehdä hieman tiukkaa, mutta kyllä sitä riittää, kun saamme yhden miehen lisää kalaankin", Matilda vastasi. Pojan surullinen olemus oli saanut myös hänen sydämensä heltymään.

"Se on siis sovittu, Petyr jää tänne asumaan."

****

Tristanin ja Matildan päätöksen jälkeen Petyr kuului Tillyjen talouteen. Nopeasti hän sinne sopeutuikin ja ystävystyi hyvin varsinkin Gillianin kanssa. Monesti heidät saattoi löytää yhdessä leikkimästä päivän töiden jälkeen.

Ulrikan ja Sarran syntymäpäivien koitettua Petyr sai myös kunnian auttaa Ulrikaa puhaltamaan kynttilät. Petyrin tulon jälkeen Tillyillä vietettiin pitkään huoletonta arkea, mutta kaikki ymmärsivät sen tulleen päätökseensä katsoessaan kasvanutta Sarraa.

Sarra Tilly

Ulrika Tilly

Hiljaisuuden vallitessa Matilda ja Tristan tuijottivat leikkivää Sarraa. Tai oikeastaan Sarran korvia. Ne olivat aina olleet erikoiset, mutta kasvun myötä myös ne olivat kasvaneet uusiin ulottuvuuksiin. Huoli Sarran tulevaisuudesta valtasi molempien sydämen.

"Mitä me teemme? Sarran korvat herättävät valtavaa huomiota, jos joku näkee ne", Matilda kysyi huolissaan. Oikeasti hän olisi halunnut kysyä mistä Sarran korvat tulivat, mutta hän pelkäsi liikaa vastausta. Kaikki Rosewoodilaiset olivat kuulleet ne tarinat. Tarinat puolisista, jotka syntyivät normaaleihin perheisiin. Matilda ei ollut koskaan osannut pelätä että niin kävisi hänelle, mutta syvällä sisimmässään hän tiesi totuuden. Sarra oli puolinen.

"Ei huolehdita vielä, Sarra on niin pieni, että hän voi pysyä rauhassa sisällä. Ei kutsuta ketään kylään, niin kaikki on hyvin", Tristan päätti.

"Me kyllä selviämme tästä rakas", Tristan lohdutti Matildaa. 

Hyväillessään Matildan poskea pelko alkoi levitä myös Tristanin sisimpään. Hänkin tiesi mikä Sarra oli. Ääneen kumpikaan ei sitä silti sanonut, se olisi tehnyt Sarran puolisuudesta aivan liian todellista. Ääneen asian myöntäessä heidän olisi myös pitänyt ottaa esille se, mitä kaikkien valtakunnan kansalaisten odotettiin tekevän puolisia nähdessään. Kenestäkään Tillyjen perheen jäsenestä ei nimittäin ollut siihen. Kukaan heistä ei pystynyt ilmiantamaan Sarraa ylipapille tai ritarille.

***

Pian Sarran ja Ulrikan syntymäpäivien jälkeen koitti Matthewn syntymäpäivät. Perhe vietti niitä kaikessa hiljaisuudessa apean tunnelman vallitessa. Kukaan ei uskaltanut kutsua ketään paikalle Sarran paljastumisen pelossa.

Matthew Tilly

Suoraan omalta kakultaan Matthew kiirehti Sarran luokse. Tytössä oli jotain, joka veti heitä kaikkia puoleensa. Sarrasta oli mahdotonta olla pitämättä edes silloin kuin tämä kiljui täyttä kurkkua.

Sarran kanssa leikkiminen sai kummallisen onnen tunteen leivämään Matthewn rintaan. Hän oli valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen tyttöä maailmalta, joka halusi tälle pahaa.

Hymy karehti Matthewn omillekin huulille tämän kuunnellessa Sarran kikatusta. Hän ei voinut millään ymmärtää, miksi muut pitivät Sarraa ja tämän kaltaisia niin pahoina ja vaarallisina.

***

Nopeampaa kuin kukaan oli osannut aavistaa ilma lämpeni tarpeeksi kevätkylvöjä varten. Yhdessä Matthew, Tristan ja Petyr kuokkivat maata aamusta iltaan ja istuttivat maahan kasvamaan vihanneksia.

Istutustyö oli puuduttavaa samojen liikkeiden toistoa, mutta Matthewta se ei häirinnyt. Jostain kumman syystä Gillianin ystävä Diana oli alkanut pyöriä Mattin ajatuksissa enenemissä määrin ja kylvötöitä tehdessä oli paljon aikaa miettiä tyttöä.

Matt oli alkanut nähdä useana yönä unta Dianasta, eikä hän enää saanut pidettyä ajatuksiaan erossa tytöstä vaikka hän kuinka yritti. Matt oli jopa yrittänyt päästä tapaamaan Dianaa Henelleille, mutta oli törmännyt toiseen tyttöön juuri, kun hän oli nähnyt Dianan kävelevän sisälle.

"Aih!" huuto pääsi Petyrin suusta uuden rakon puhjetessä hänen kädestänsä. Petyr ei ollut osallistunut koskaan aiemmin kylvötöihin ja hänen kätensä alkoivatkin nopeasti protestoida niitä vastaan. Huokaisten Petyr kuitenkin vain vilkaisi rakkoja täynnä olevia käsiänsä ja tarttui uudestaan kuokkaan. Tillyt olivat ottaneet hänet suuremmitta kysymyksittä perheeseensä, eikä Petyr aikonut pettää heidän odotuksiaan.

Tristan teki kylvötöitä huomattavasti raskaammin mielin kuin nuorukaiset. Heillä oli jo kolme tytärtä ja Matilda oli tullut vielä kerran heidän molempien yllätyksensä raskaaksi. He molemmat olivat jo luulleet olevansa liian vanhoja uuden lapsen saamiseen, mutta nyt sellainen oli tulossa. Vaikka Tristan rakasti kaikkia tyttäriään, toivoi hän uuden lapsen olevan poika. Perheellä oli hädin tuskin varaa kolmen tyttären myötäjäisiin ja neljännet olisivat täysi mahdottomuus. Nytkin teki jo tarpeeksi tiukkaa.

Kylvötöiden jälkeen Petyr romahti maahan makaamaan, fyysinen työ oli tehnyt tehtävänsä ja kaikki voimat oli imetty irti Petyristä. Gilly istahti Petyrin vierelle tutkailemaan pilviä, hän ymmärsi ettei Petyr halunnut näyttää heikkouttaan ja Gilly vierellään Petyr vaikutti vain nauttivan kauniista kevätpäivästä eikä olevan niin poikki ettei pysynyt enää jaloillaan.

Hiljaisesti sisällään Petyr kiitti Gillyä tämän kauniista eleestä, hänen oma heikkoutensa hävetti häntä suuresti. "Katso! Näetkö tuon pilven? Se näyttää ihan Sarralta", Gilly hihkaisi.

Petyrin myötäillessä Gillyn havaitsemia pilviä tunsi tämä uuden, erilaisen lämmön valtaavan oman vatsansa. Gilly oli hämmentynyt uudesta tunteesta, jota hän ei osannut nimetä. Se oli kuitenkin mukava, joten onnellisena Gilly asettui makaamaan ruohikolle ja jatkoi tuttujen asioiden etsimistä taivaalta.

***

Pelkkä kopsutus kuului puulautaa vasten Matildan pilkkoessa väsyneenä vihanneksia perheen ateriaa varten. Gilly ja Ulrika olivat vielä niin pieniä, ettei Matilda uskaltanut antaa veistä heiden käteensä ja näin ollen kasvavan perheen ruokkiminen oli edelleen hänen vastuullansa.

Uuden raskauden pyöristämä vatsa väsytti Matildaa enemmän mitä aiemmat raskaudet. Ikä alkoi jo painaa häntä ja raskaus olikin ollut todellinen yllätys. Eivät hänen ikäisensä naiset olleet yleensä enää hedelmällisiä. Tristanin askelista lähtevä ääni kuitenkin keskeytti vihannesten leikkuusta lähtevän kopinan ja Matilda kääntyi Tristania kohti. 

"Kylläpä uusi pikkuinen potkii jo lujasti, aivan kuin haluaisi tulla vatsasta läpi", Tristan naurahti. Hän oli kovin huolissaan Matildasta ja tämän raskaudesta. Tristan pelkäsi, että uusi raskaus ja pelko lapsen olevan puolinen niin kuin Sarra saisi Matilda vajoamaan takaisin aiempaan apeuteensa.

Tristanin onneksi Matilda ei vaikuttanut vielä pelkäävän lainkaan tulevan lapsen mahdollista puolisuutta. Tai jos Matilda pelkäsi, ei hän sitä ainakaan näyttänyt.

Huolissaan Tristan katsoi halauksesta vetäytyvän vaimonsa kasvoja, mutta ei ilokseen havainnut niissä lainkaan samanlaista apeutta mitä aiemmin. Tristan vastasi vaimonsa hymyyn ja rohkeni alkaa toivoa vaikeiden aikojen olevan ohi.

***

Pelko valtasi Matildan rintakehän tämän tuijottaessa Sarran tyhjää kehtoa. Minne tyttö oli kadonnut? Kauhukuvat virtasivat Matildan ajatuksiin hänen pelätessään jonkun löytäneen tytön ja vieneen tämän pois. Nopeasti Matilda kääntyi ja lähti huhuilemaan Sarraa muualta talosta.

Helpotuksekseen Matilda löysi Sarran lopulta puutarhasta, hedelmäpuiden keskeltä. Tyttö vaikutti viihtyvän hyvin puiden keskeltä eikä vaikuttanut lainkaan hädissään olevalta, vaikkei vanhempia ollut näkynyt hetkeen.

Helpotuksen tunteen hälventyessä Matilda huomasi, mikä puutarhassa oli poikkeuksellista. Hedelmäpuut. Ne olivat jo kukassa ja osa oli kypsiäkin, vaikka todellisuudessa niiden ei olisi kuulunut vielä olla. Aivan kuin jokin tai joku olisi saanut ne kasvamaan luonnottoman nopeasti.

Kauhu palasi takaisi Matildan sydämeen tämän napatessa Sarran kiireesti ja viedessä tämän takaisin sisälle.

Puutarhassa sattuneen tilanteen jälkeen Matilda ei jättänyt Sarraa hetkeksikään vahtimatta. Vilkkaan taaperon ympärivuorokautinen vahtiminen oli raskasta, mutta perheen onneksi tytön syntymäpäivät koittivat nopeasti.

Yhdessä Tristanin kanssa Sarra puhalsi kynttilät piirakkansa päältä ensimmäisen syntymäpäivänsä kunniaksi.

Sarra Tilly

Kakun syönnin jälkeen Sarra kiiruhti heti ensimmäisenä perheen kissan Aaveen luokse. Hieman syrjempää Matilda katsoi Sarran leikkejä kissan kanssa huolissaan. Aave ei ollut koskaan hyväksynyt ketään lapsista noin nopeasti tai ylipäätään antanut kenenkään pitää itseään sylissä. Sarran kissa otti kuitenkin vastaan kuin parhaan ystävän.

****

Sarran juhlien jälkeen Petyr ja Gillian olivat tulleet parvekkeelle katsomaan tähtiä. Gillyn mielessä eivät kuitenkaan tähdet pyörineet sillä Sarran korvat olivat vallaneet hänen mielensä.

"Onko Sarra puolinen? Kuulin muilta tytöiltä, että puoliset ovat pahoja ja vaarallisia. Mutta eihän Sarra ole vaarallinen! Miten hän voi olla puolinen?" Gilly kysyi huolissan.

Gillianin kysymystä seurasi hetken hiljaisuus samalla, kun Petyr yritti kuumeisesti miettiä, mitä tytölle sanoisi. Uskaltaisiko hän kertoa tälle totuuden? Pelkäisiko Gilly häntä sen jälkeen?

Katsoessaan Gillyn huolissaan olevia kasvoja päätti Petyr kertoa totuuden. Hän oli jo kyllästynyt pitämään salaisuuden vain itsellään ja halusi kovasti jakaa sen jonkun kanssa. Rohkaistuttuaan Petyr alkoi solmia auki silmiensä sidettä. 

Gilly henkäisi ääneen nähdessään Petyrin siteen alta paljastuvan totuuden. Petyrillä oli punaiset silmät. Punaiset silmät, jotka paljastivat hänen sukulaisuutensa tulenhenkien kanssa.

Lopulta Gilly sai suunsa auki esittääkseen kysymyksen: "O-oletko sinä puolinen?" 

"Kyllä Gillian, minä olen tulen puolinen. Haluatko kuulla tarinani?" Petyr sanoi pelokkaalla äänellä. Hän ei tiennyt mitä hän tekisi, ellei Gilly hyväksyisi häntä.

Selvittyään alkujärkytyksestään Gilly vastasi myöntävästi, hän tahtoi kuulla todellisen tarinan siitä, miten Petyr päätyi heidän luoksensa.

Petyr huokaisi helpotuksesta ja aloitti tarinansa: "Äitini oli kauppiaan tytär nimeltään Pricilla Henrikson. Tulen kansaan kuuluva mies vietteli hänet nuorena, jonka seurauksena synnyin minä, tulen puolinen. En kuitenkaan osannut hallita puolisuuden mukana tulevia voimia ja onnistuin sytytämään jo vauvana kauppiaiden asuinalueen vahingossa tuleen. Tämän seurauksena isoisä heitti äidin ja minut ulos talostaan ja äiti päätyi prostituoiduksi." Hetkeksi Petyrin ääni katkesi ikävien muistojen johdosta, mutta kerättyään itsensä taas kasaan hän jatkoi: "Muutama vuosi sujui hyvin, kunnes onnistuin polttamaan vahingossa äitini mökin ja äidin sen mukana.*" Kyynel vierähti Petryin poskelle tämän jatkaessa tarinaansa säröilevällä äänellä. "Tulipalon jälkeen harhailin pitkään metsässä syöden marjoja ja juoden sadevettä. Lopulta päädyin kuitenkin metsässä sijaitsevalle mökille."

*Extra 2

"Niin hämmentynyt kuin olinkin syvällä metsässä sijaitsevasta mökistä, hämmensi minua silti enemmän sen asukas."

"Nainen ilmestyi tyhjästä minun ja mökin eteen. Ensin säikähdin suuresti, mutta sitten nainen alkoi selittää kuka hän oli ja mitä tarjottavaa hänellä oli minulle."

"Nainen tai oikeastaan noita esitteli itsensä Ruby Crawfordiksi, lordi Crawfordin kuolleeksi oletetuksi vaimoksi. Hän sääli tilannettani ja päätti opettaa minua hallitsemaan voimiani ilman vastapalvelusta."

"Ruby näytti miten hän omia voimiaan hallitsi ja samalla opin itse hallitsemaan omiani. Jonkin aikaa asuin Rubyn mökissä hänen seuranansa, mutta lopulta kyllästyin mökin ja Rubyn ympärillä tanssiviin pahuuden voimiin. Poistuttuani mökistä vei tieni lopulta teidä talollenne ja loputhan sinä tiedätkin."

Jännittyneenä Petyr katsoi Gillyä ja koitti saada selvää tämän reaktioista mitä tämä ajatteli hänestä ja hänen tarinastansa.

Petyrin hämmästykseksi Gilly hyppäsi ylös penkiltä ja veti Petyrin lämpimään rutistukseen. "Kiitos, että kerroit salaisuutesi Petyr. Kerta jos sinä et ole paha ja kykenet hallitsemaan puolisuutesi, niin Sarrakin tulee pystymään."

Halauksen loputtua Petyr veti Gillyn spontaaniin tanssiin. Hän ei voinut ymmärtääkään kuinka suuri helpotus Gillyn hyväksyntä oli. Kaikki järjestyisi vielä.

Onnellisena Gilly tanssi Petyrin kanssa. Pojan tarinan jälkeen Gillystä tuntui kuinka suuri kivi olisi vierähtänyt hänen sydämeltänsä, Sarra ei ollut paha tai vaarallinen vaan hänen rakas siskonsa. Petyrin pyöräyttäessä Gillyn ympäri tunsi tyttö oudon lepatuksen vatsassansa. Onnellisena hän sulki silmänsä ja toivoi hetken kestävän ikuisuuden.

****

"Ja sitten tämä noita loitsii loitsun, joka saa sinut jähmettymään!"

"Mutta minäpä kerkeänkin väistää!" Ulrika nauroi leikin lomasta.

Tyttöjen nauru katkesi kuitenkin kuin seinään heidän kuullessaan vieraan naisen askeleet takaansa. 

Kauhuissaan he katsoivat heitä tuijottamaan pysähtynyttä naista. Tai tarkemmin sanottuna, Sarraa tuijottamaan pysähtynytt naista.

Hetken Sarraa tuijotettuaan nainen alkoi lähestyä Sarraa. Kylmät väreet kulkivat pitkin Sarran selkäpiitä naisen lähestyessä.

Ilman mitään varoitusta nainen otti ja tarttui Sarran korvista kiinni ja ravisti hieman. "Nämähän taitavatkin olla ihan aidot, eivätkä mitkään huijauskorvat", nainen tuumaili. 

"Kaikenlaisia kummajaisia sitä mudassa kasvaakin", nainen mutisi poistuessaan. Häkeltynyt Sarra tuijotti hiljaa poispäin kääntyvää naista. Hänen korviaan kivisti siitä, mistä nainen oli häntä tarttunut ja sydämestä kouraisi epämiellyttävästi miettiessä, mitä seurauksia naisen kohtaamisella voisi olla.

****

Surullisena Gillian halasi isäänsä. Gillyn syntymäpäivät olivat pian, mutta perheen miesten täytyi lähteä myllylle töihin, jotta he saisivat hieman rahaa verojen maksuun.

"Olen pahoillani, etten voi olla täällä syntymäpäivänäsi", Tristan pahoitteli samalla kun hänen sydäntään kivisti. Miksei hän onnistunut elättämään perhettä ilman ylimääräisiä töitä ja poissaoloja kotoa?

Isänsä halaamisen jälkeen Gilly nappasi Petyrin tämän yllätykseksi tiukkaan otteeseen.

"Tulettehan mahdollisimman pian takaisin?" Gilly varmisteli. Jostain syystä tytöstä tuntui, että jotain pahaa tulisi sattumaan. Hän ei tiennyt vielä mitä, mutta tunne vahvistui koko ajan hänen sisimmässään. Gilly tunsi kuinka suolaiset pisarat alkoivat tipahdella hänen poskillensa.

"Älä huoli Gilly kulta, pian me olemme jo täällä takaisin ja joudut katsomaan meidän naamojamme ärsyyntymiseen asti", Matthew lohdutti surullisen näköistä sisartaan.

Hymyillen Matthew nappasi Gillyn lämpimään halaukseen. Häntäkin harmitti töihin lähtö juuri, kun  Gillyn syntymäpäivät olivat tuloillaan ja Matildakin oli synnyttänyt,  mutta Tillyillä ei ollut tarpeeksi varaa kasassa veroihin, joten töihin oli lähdettävä.

Paha aavistus valtasi Gillianin sisintä koko ajan vain enemmän ja enemmän hänen katsoessaan miesten menoa. Jostain syystä hän tiesi, että näiden palatessa kaikki olisi toisin.

                                       ****

Helpottuneena Matilda tutki nuorinta lastaan, vastasyntynyttä Jonahia. Pojassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, tämä oli selkeästi normaali ihminen, eikä puolinen niin kuin Sarra.

Matilda veti keuhkonsa täyteen ilmaan ja puhalsi ilmat Jonahin vatsaan. Kuunnellessaan pojan naurua Matildasta tuntui kuin mikään ei voisi mennä enää pieleen. Hymyillen hän laski pojan takaisin kehtoonsa ja lähti kulkemaan keittiötä kohti.

Onnellisena Matilda katsoi syntymäpäiväkynttilöitä puhaltavaa tytärtään. Kaikki oli hyvin.

Gillian Tilly

"Eivätkö isä, Matt ja Petyr palaa jo huomenna takaisin?" Gilly kysyi huolissaan. Mitään huolestuttavaa ei ollut vielä sattunut, mutta huolestuttava tunne Gillyn sisällä kasvoi kasvamistaan. Ehkä se poistuisi, kun miehet olisivat taas kotona.

"Isä sa..." Sarra ei ehtinyt pitkälle vastauksessaan ennen kuin ovelta kuuluva koputus keskeytti kaiken puheen keittiössä. Juhliin ei oltu kutsuttu ketään, joten kuka se voisi oikein olla?

Hermostuneena Matilda käveli ovelle ja avasi sen. Nähdessään keitä oven takana oli, kauhu virtasi Matildan jäseniin ja jähmetti tämän paikoilleen.

Rosewoodin vartiokaartin johtaja sir Malcolm Woodville sekä sir Ivar Everett seisoivat hänen ovensa takana. Nämä kaksi miestä liikkuivat kahdestaan vain yhdestä syystä.

"Olen kuullut, että tässä talossa piilotellaan puolista."

****

****

****

Siinä olikin viimeinen varsinainen osa tälle kierrosta! Seuraavaksi ilmestyykin Woodvilleille sijoittuva extra.

Kuvaamista Tillyillä haastoi kyllä jatkuvat syntymäpäivät, pelatuista viidestä päivästä neljänä oli jonkun syntymäpäivät :D

Onko joku tehnyt sukupuita (pelkällä tekstillä), jollain sovelluksella tai nettisivustolla? Olen pelannut jo siihen asti, että ensimmäinen kolmannen sukupolven edustaja on syntynyt ja sukupuun tekeminen auttaisi tarinan seuraamista (sekä avioliittojen suunnittelua). Mietinkin siis mikä olisi helpoin tapa tehdä ne.