sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Osa 1.32 Stenroos


Aiemmin Stenrooseilla:

Perheen palvelijan Janen ja Matthew Tillyn suhde katkesi Matthewn avioliittoon. Jane huomasi kuitenkin olevan raskaana. Margaretin avuntarjouksesta huolimatta Jane päätti pitää lapsensa, saattoihan se olla hänen ainoa mahdollisuutensa perheeseen. Lopulta Jane synnyttikin tyttärensä Ann Flintstonen. Osan lopussa Jane tutustui Stenrooseille väliaikaiseksi avuksi palkattuun Adam Ingallsiin ja hänen toiveensa avioliitosta alkoivat herätä jälleen.

Emmelinen ja Rickhardin tunteet toisiaan kohtaan syvenivät jatkuvasti. Heidän häitänsä lykättiin Antonian teloituksen vuoksi, mutta lopulta niitäkin juhlttiin. Nopeasti häiden jälkeen Emmeline myös huomasi odottavansa parin esikoista.

Grethelin toiveet täyttyivät ja prinssi Edmund kosi häntä. Heidän välillään ei ollut rakkautta, mutta Grethel ei siitä välittänyt. Grethel muuttikin kuninkaanlinnaan ja hänen ja Edmundin häitä juhlittiin ennen talven ensilumia.

Innocentia kihlattiin huonossa maineessa olevalle lordi Amadeus Crawfordille Deborahin vastusteluista huolimatta. Amadeusin isälle Robertille kostoa hautova Ruby iskikin kyntenä poikansa morsiameen ja lisäsi tämän ruokaan tekemänsä taikaliemen, mikä estäisi tätä synnyttämästä poikalasta.

****


"Onko vauva vielä potkinut paljonkin?" Rickhard kysyi innoissaan vaimoltansa. Hän ei millään malttanut odottaa milloin pääsisi näkemään oman pienokaisensa.


"Vielä on liian aikaista sille", Emmeline vastasi ja hymyili hänen käteensä tarttuneelle Rickhardille. Hän ei voinut käsittää kuinka onnelliseksi mies hänet tekikään. Emmeline oli aina pelännyt avioliittoa seuratessaan isänsä tekoja, mutta Rikchard oli osoittanut kaikki hänen pelkonsa turhiksi.


Deborah katsoi haikeana tunteensa toisilleen avoimesti näyttäviä Emmelineä ja Rickhardia. Hän oli kaivannut samaa niin kovasti, että oli ollut valmis tekemään kaikkensa saadakseen hänen rakastamansa Edmundin itselleen. Vilkaistessaan vieressä istuvaa Alarikia Deborah ei voinut kuin pohtia, oliko hän katsonut liian kauas? 


"Oletteko jo tehneet kaikki hankinnat valmiiksi lasta varten?" Deborah uteli. Hän kaipasi kovin jo heidän linnaansa uutta elämää. Uutta elämää, joka täyttäisi aukkoa hänen sydämessään.

****


Adamin lyhyen palvelijanpestin päätyttyä Stenrooseilla, eivät hänen vierailunsa siellä kuitenkaan päättyneet. Hänen ja Janen välille oli nopeasti syntynyt rakkaus, mikä sai Adamin vierailemaan jatkuvasti Janen luona.


Annin olemassaolo ei häirinnyt Adamia ja pari olikin puhunut avioliiton mahdollisuudesta. Heidän ainoa esteensä oli Adamin omaisuuden puute, miehellä ei ollut varaa elättää heitä kaikkia. Adam etsi kiihkeästi itselleen tulonlähteitä, mutta ei ollut vielä onnistunut siinä. Janea ei kuitenkaan miehen rahattomuus häirinnyt, heidän välillään oli jotakin sitäkin arvokkaampaa.


"Minä rakastan sinua", Jane sanoi uppoutuessaan Adamin silmiin.
"Ja minä sinua", Adam vastasi toivoen samalla mielessään löytävänsä mahdollisimman nopeasti töitä itsellensä. Hän halusi päästä jo aloittamaan elämänsä perheellisenä miehenä.



Adamin lähdettyä Jane hypähteli hyräillen takaisin palvelijoiden tiloihin. Hymyillen hän katsoi tyärtään ja haaveili samalla heidän tulevaisuudestansa. Janen unelmissa Annista ei koskaan tulisi kenenkään palvelijaa, vain tämä saisi oman perheensä kaukana aatelisista maaseudun rauhassa.



Uusi toivo sydämessänsä Jane laski Annin kehtoon ja kosketti huulillaan tämän otsaa. Annin elämästä tulisi parempaa kuin hänen omastansa, siitä Jane pitäisi huolen.

****


Alarikin astuessa ulos ovista kylmä viima tarttui hänen luihinsa ja sai ne kolottamaan. Vanhuuden myötä talvet alkoivat tuntua paljon pahemmilta mitä aiemmin. Alarik ei enää tuntenut itseänsä nuoreksi ja voimakkaaksi, hän ymmärsi ettei vuosia ollut enää paljoa jäljellä.
 

Yhtäkkiä Alarik tunsi liukkaan lumen pettävän hänen jalkojensa alle ja hän lensi kumoon ennen kuin ehti saada käsillänsä kiinni. Kova tymähdys tuntui päässä asti ja sai Alarikin päästämään suustansa liudan voimasanoja.


Vaivalloisesti Alarik nousi ylös ja kirosi talvea. Hän ei astuisi enää jalallakaan ulos ennen kuin lumet olisivat sulat ja maa taas vehreänä. Päästyään takaisin jaloillensa Alarik tunsi oudon huminan päässänsä. Kaikki ei ollut normaalisti.


Huolestuneena Alarik kääntyi takaisin sisälle. Hän osasi kyllä odottaa elämänsä päättymisen lähestymistä, mutta alkoi ymmärtää sen olevan mahdollisesti lähempänä kuin olisi uskonut. Viime aikoina hän oli kaatuillut normaalia enemmän ja tuntenut olonsa välillä heikoksi.


Kävellessään sisälle Alarik näki ensimmäisenä aviottoman tyttärensä. Pieni omatunnon pistos iski hänen sydämeensä hänen ajatellessaan Janea. Margaret, Rickhard ja Grethel olivat olleet Alarikin elämän suurin ilo, olisiko Janekin voinut olla, jos hän olisi tämän tunnustanut lapseksensa?



Mietteliäänä Alarik lähti kävelemään kohti palvelijoiden tiloja. Siellä hän etsiytyi Annin kehdolle. Katsoessaan lapsenlastaan Alarik ei voinut olla miettimättä kuinka tämä tulisi pärjäämään elämässä. Tahtoiko Alarik todella lapsenlapsensa ainoan tulevaisuudenkuvan olevan serkkujensa palvelijana toimiminen?

****


"Mitä sanot? Onko minulla toivoa parantua?" Alarik kysyi jännittyneenä. Hän oli viimeinkin päättänyt kutsua lääkärin luoksensa tutkimaan itsensä ja odotti tämän tuomiota jännittyneenä.


"Kunhan hidastat vähän vauhtia paranemisen pitäisi olla varmaa. Tautisi ei ole vakava eikä tarttuva, mutta se voi koitua kohtaloksesi, jos et hieman rauhoita päiviäsi", lääkäri Christian Orwell totesi.


Helpottuneena Alarik huokaisi, hänen päivänsä eivät olleet vielä ohitse. "Selvä, siirrän vastuitani enemmän pojalleni. Hän alkaakin olla jo valmis markiisin rooliin", Alarik totesi helpottuneena. Hän saisikin olla näkemässä sukunsa tulevan kukoistuksen.

****


"Se potkaisi!" Rickhard huudahti innostuneena. Hän odotti innolla lapsensa saapumista maailmaan, hän halusi jo päästä opettamaan pojallensa miekkailua ja muuta hyödyllistä tai päästä seuraamaan tyttärensä kasvua Emmelinen opissa.


Emmeline hymyili aviomiehensä innostuneisuudelle, hän oli itse saanut jo tarpeeksensa vauvan kivuliaista potkuista, mutta Rickhard jaksoi edelleen innostua niistä jokaisesta. Paljoa aikaa Rickhard ei kuitenkaan ehtinyt vietää Emmelinen vatsaa ihaillen, Alarikin siirtäessä enemmän töitään hänelle vähentyi heidän yhteinen aikansa.



"Rakastan sinua. En millään malta odottaa yhteistä perhettämme", Rickhard sanoi hyväillessään Emmelinen poskea. Emmeline hymyili vastaukseksi ja katsoi Rickhardia lämpimästi silmiin, hän ei ollut koskaan ollut onnellisempi. Hiljaa Emmeline rukoili mielessään ettei mikään muuttuisi.

****



Ajan kuluessa Janen ja Adamin suhde kehkeytyi läheisemmäksi ja läheisemmäksi. Avioliitosta puhuttiin, mutta aika sille ei ollut oikea. Vaikka he malttoivat odottaa avioitumistaan, kaikkea muuta he eivät malttaneet odottaa.


Puettuaan jälleen päällensä jäivät he makoilemaan mukavasti viilentävälle lattialle.
"Tiedäthän ettei sinun varattomuutesi haittaa minua? Olisin tyytyväinen vaikka heinäladossa, kunhan vain saisimme olla yhdessä", Jane sanoi. Hän kaipasi kovin omaa perhettä ja oli jo alkanut haaveilemaan hänen ja Adamin yhteisistä lapsista.


Adam hymyili onnellisena vastaukseksi. "Tiedän, mutta minulla ei ole vielä varaa edes heinälatoon", Adam vastasi surun kuultaessa äänestänsä. Hän oli joutunut lähettämään sisarensa Marthan palvelijaksi aatelisille varattomuutensa vuoksi, eikä halunnut ottaa riskiä Janen kanssa. Mitä jos hänellä ei olisikaan varaa elättää tätä? Adam tunsi tarpeeksi paljoa huonoa omatuntoa siskonsa takia. Hän olisi ollut valmis tekemään mitä vain, kunhan olisi kyennyt ottamaan siskonsa pois palvelijan roolista ja tarjoamaan tälle oman kodin.


"Tiedän", Jane vastasi murheen murtamana. Hän tahtoi päästä jo aloittamaan oman elämänsä oman kotinsa valtiaana eikä muiden nurkkia siivoten.


"Rakastan sinua silti, oli mikä oli", Jane sanoi halatessaan Adamia. Lähdön hetki oli aina ikävä, mutta Jane ei voinut majoittaa Adamia omassa huoneessansa. Jo pelkkä Adamin tuominen sinne oli kiellettyä, eikä Jane voinut ottaa sen suurempaa riskiä.

****


Talven edetessä Janen ja Adamin tapaamiset harvenivat Adamin joutuessa etsimään hanttihommia yhä kauempaa ja kauempaa. Kellään ei tuntunut olevan tarvetta nuorelle työmiehelle. Jokainen tapaamiskerta olikin siitä syystä kultaakin kalliimpi Janelle.


Adamille asia ikävä kyllä ei ollut samanlainen. "Jane, minulla on sinulle tärkeää asiaa", Adam sanoi vakavan oloisena. Janen sydän hypppäsi kurkkuun, mikä sai miehen olemuksen noin vakavaksi?


"M-minä... Minä olen menossa naimisiin", Adam takelteli pahoittelevalla äänensävyllä. Kuullessaan Adamin sanat Jane tunsi sydämensä tipahtavan. Hän ei ymmärtänyt Adamin sanoja, vastahan he olivat puhuneet avioliitosta ja suunnitelleet häitänsä. Miten Adam olisi yhtäkkiä menossa naimisiin toisen kanssa?


"E-en ymmärrä? Miten niin menossa naimisiin?" Jane naurahti hämmentyneenä. 
"Menen naimisiin Georgia Newsonin kanssa. Myötäjäisinä saan pienen tilan, jota alkaa viljelemään", Adam vastasi.


"M-mutta entä me? Entä meidän välisemme rakkaus!?" Jane kysyi jo huudoksi nousevalla äänensävyllä. Hän tunsi kaikkien unelmiensa luhistuvan kuin korttitalon eikä voinut uskoa tapahtuvaa todeksi.


"Minulla ei ole varaa elättää perhettä ilman Georgiasta saatavia myötäjäisiä! Miksi se on niin vaikea ymmärtää? En halua lapsieni kärsivän samasta köyhyydestä kuin minä ja siskoni!" Adam sanoi raivostuneena. Eikö Jane ymmärtänyt heidän yhteisten pilvilinnojensa olevan vain niitä. Pilvilinnoja, täysin mahdottomia saavuttaa.


Jane tunsi kyyneleiden alkavan valua silmistänsä, mutta ei halunnut näyttää niitä Adamille. Miten hän oli saattanut olla niin typerä? Miten hän oli saattanut langeta samaan virheeseen kahdesti? Ensin Matthew, sitten Adam.


Nyyhkyttäen Jane nosti Annin syliinsä ja halasi tätä tiukasti. Hän oli toivonut niin paljon, mutta tässä he taas olivat, vain he kaksi.  Janen pilvilinnoissa heillä oli ollut suuri perhe, mutta nyt se oli taas yhtä tyhjän kanssa. 


Silittäessään Annia Jane ei voinut olla miettimättä sitä, kuinka miehistä ei ollut yhtään mihinkään. Kaikki hänen elämänsä miehet olivat hänet pettäneet, ensin isä, sitten Matthew ja lopulta Adam. "Sinulle en anna tapahtua mitään pahaa", Jane kuiskasi Annille. Tyttöä hän tulisi valvomaan tarkasti, miehet eivät tätä pääsisi satuttamaan.

****


Rauhallisesti Emmeline hyväili harpun kieliä. Innocentian ja Grethelin muutettua pois linnasta sekä Rickhardin astuessa isänsä saappaisiin alkoivat hänen päivänsä olla aiempaa pitkäveteisempiä. Varsinkin kun synnytyksen ollessa käsillä Emmelinellä ei ollut edes mitään asiaa vierasille minnekään.



Yhtäkkiä Emmeline tunsi supistuksen vatsassansa. Nopeasti hän laski kätensä harpulta ja alkoi huutaa tuskissaan. Hänen ja Rickhardin kauan odottama aika oli käsillä, synnytys oli alkanut.


Isoisänsä värityksen perinyt Arthur Stenroos.

Deborah haki nopeasti avuksi sisar Margaretin, joka avusti nopeasi ensimmäisen veljenpoikansa maailmaan. Tyytyväisenä Emmeline katsoi sylissänsä olevan pojan kasvoja ja tunsi pienen haikeuden pistoksen ajatellessaan äitiään, joka ei ollut enää Emmelinen lapsia näkemässä.

****


Haltioituneena Alarik katsoi vastasyntynyttä pojanpoikaansa. Lapsen pienet kasvot saivat hänet muistamaan kuinka hän oli pidellyt Margaretia ensimmäisen kerraan sylissään. 


Silittäessään Arthuria Alarik ei voinut olla ajattelematta toista lapsenlastaan, Annia. Alarik tunsi omatuntonsa pistävän hänen miettiessään tytön tulevaisuutta. Arthurin liikahtaessa parempaan asentoon Alarikin sylissä alkoi uusi suunnitelma kehittyä miehen päässä. 


Kauaa Alarik ei kuitenkaan ehtinyt suunnitella ennen kuin Deborah astui huoneeseen.
Deborahin alkaessa lirkutella Alarikin sylissä olevalle pojalle tunsi Alarik taas omatuntonsa pistävän. Deborah ei tulisi pitämään siitä, mitä hän oli suunnittelemassa.


"Naurahan vähän isoäidille", Deborah sanoi väännellen samalla naamaansa. 
"Ei näin pienet vauvat vielä naura", Alarik naurahti vastaukseksi ja toivoi samalla Deborahin antavan hänelle anteeksi.

***


"Onnittelut uudelle isälle! Arthurissa lepää sukumme kunnian tulevaisuus", Alarik sanoi kohottaessaan maljaa. Hän oli onnellinen voidessaan jakaa hetken poikansa kanssa, eihän hänen oma isänsä ollut ollut enää elossa Margaretin syntyessä.



Halatessaan isäänsä Rickhard ei voinut kuin rukoilla luonnonhengiltä hänen ja Arthurin suhteen kehittyvän samanlaiseksi. Alarik oli aina ollut Rickhardille suurin tuki ja turva, henkilö johon hän saattoi aina luottaa. Rickhard toivoi suhteensa Arthurin kanssa kehittyvän samanlaiseksi.

****


Hyräillen Emmeline kaivoi vauvantalkkia esiin ja alkoi pestä Arthuria. Palvelijoista huolimatta hän halusi hoitaa Arthuria mahdollisimman paljon itse, siirtyisihän Arthur heti lastenkiharoiden leikkuun jälkeen isänsä oppiin.


Arthurin täydelliset kasvot jaksoivat edelleen hämmästyttää Emmelineä, hänen oli vaikea ymmärtää miten he olivat voineet saada jotain niin kaunista ja viatonta aikaan. Emmeline saattoi vain toivoa ettei maailma tahraisi hänen lastansa liian pian.


Hymy levisi Emmelinen huulille Arthurin alkaessa nauraa. Arthurin kanssa leikkiminen sai Emmelinen tahtomaan mahdollisimman nopeasti lisää lapsia. Miettiessään lastaan pieni pelko heräsi kuitenkin hänen rinnassansa, mitä jos hänkin kuolisi ennen aikojaan niin kuin hänen äitinsä?

****


"Lääkäri Orwell lupasi minulle, että voin pian taas alkaa toimia normaalisti, eikä minun tarvitse enää lepäillä ylimääräisiä", Alarik ilmoitti. Hän ei millään malttanut odottaa milloin pääsisi taas jatkamaan arkeaan taas normaalisti. 


"Sehän on hienoa", Deborah sanoi helpottuneena. Töiden siirtäminen Rikchardille oli saanut Alarikin kärttyiseksi, eikä Deborah malttanut odottaa milloin asiat palaisivat takaisin normaaliksi.


"Minulla oli kuitenkin toinenkin asia, mistä halusin puhua kanssasi", Alarik sanoi jännittyneenä. Hän oli vihdoinkin päättänyt tunnustaa Janen lapseksensa ja ottaa tämän ja tämän tyttären huollettavaksensa. Deborahin reaktio asiaan kuitenkin huoletti Alarikia.
"Perheen palvelija Jane... H-hän on minun tyttäreni ja olen päättänyt tunnustaa hänet omakseni. Olen jo varannut hänelle ja hänen tyttärellensä myötäjäisvarat, jotta he pääsevät asianmukaisiin kunniallisiin avioliittoihin. Janelle jo vähän pohdinkin vasta leskeytynyttä ritari Hawthronea -" Alrik alkoi selittää. Deborah ei kuitenkaan enää kuullut enempää.


Veri tuntui hyytyvän Deborahin suonissa tämän kuunnellessa Alarikia. Tällä oli avioton tytär. Raivo alkoi nousta Deborahin sisimmässä, kuinka Alarik kehtasi? Tämä oli suuttunut Deborahille aikanaan niin paljon Innocentiasta, samalla kuin hänellä oli ollut jo oma äpärä linnan suojissa. Alarik oli vaatinut saada tehdä kaikki Innocentiaa koskevat päätökset ja nyt mies kehtasi ehdottaa oman lapsensa tunnustamista.


Raivon hiljentämänä Deborah nousi ja lähti kävelemään sänkyä kohden. Jos Alarik tunnustaisi Janen, saavuttaisivat äpäräjuorut Stenroosien linnan nopeasti. Juorut yltäisivät varmasti myös punahiuksisen perheen ainoaan vaaleahiuksiseen lapseen Innocentiaan, eikä Deborah halunnut minkään häiritsevän tämän raskautta, nyt kun tämä oli onnistunut pääsemään jo toiselle kolmannekselle kaikkien keskenmenojen jälkeen.



Raivon sokaisemana Deborah istui sängylle ja tarttui tyynyyn. Vielä sairauden heikentämä Alarik ei jaksaisi taistella vastaan.

****


Kylmästä täristen Deborah koitti saada lämpöä takasta. Talvella oli normaalistikin kylmä, mutta tällä kertaa mikään ei siihen auttanut. Deborah ei sitä myöntänyt ääneen, mutta tällä kertaa kylmyys ei tullut ulkoa talven kylmyydestä vaan hänen sisältänsä.


Alarikin jähmettyneet silmät vainosivat Deborahin ajatuksia, eikä hän päässyt millään niistä irti. Kun hän oli raivonsa jälkeen nostanut viimeinkin tyynyn Alarikin kasvoilta oli ollut jo liian myöhäistä. Järkyttyneenä Deborah oli hoiperrellut ulos heidän makuuhuoneestansa, josta Rickhard oli lopulta isänsä löytänyt. Kaikki olettivat kuoleman johtuneen Alarikin sairaudesta, eikä Deborah heidän oletuksiaan korjannut.



"Kuinka voit?" Margaret kysyi surullisena äidiltänsä tätä halatessaan. Omatunto pisti kipeästi Deborahin sisintä hänen tuntiessaan Margaretin lämpimien kyynelten tipahtaessa hänen päällensä. Tuska hänen teoistaan paheni Deborahin sisimmässä hänen ajatellessaan lastensa surua. Kuinka hän oli saattanut aiheuttaa kaiken sen heille?


"Kyllä tämä vielä tästä", Deborah vastasi, muttei tiennyt kumpaa hän yritti vakuutella; itseään vaiko Margaretia.
***


"Kuinka voit?" Emmeline kysyi varovaisesti Rickhardilta. Isän menettäminen oli satuttanut tätä syvältä, varsinkin kun lääkäri oli ehtinyt antaa jo toivoa täydestä toipumisesta ennen Alarikin yllättävää poismenoa.
"Paremmin, jos saan olla lähelläsi", Rickhard vastasi surullisella äänellä.



Saadessaan Emmelinen vierellensä Rikchard tunsi samantien olonsa helpottavan. Surullisena hän painautui mahdollisimman lähelle vaimoaan ja mietti kuinka onnekas hän oli saadessaan tämän rinnallensa. Isän menettäminen satutti,  mutta Emmeline ja tieto tämän vatsassa kasvavasta uudesta elämästä helpotti tuskaa valtavasti.

****


Surun murtamana Jane nyyhkytti Alarikin haudalla. Viimeisinä viikkoinaan Alarik oli alkanut puhua Janelle muustakin kuin palvelijan tehtäviin liittyvistä asioista, mikä oli onnistuut herättämään pienen toivonkipinän Janen sisällä. Mutta niin kuin kaikki muutkin Janen elämän miehet, myös Alarik oli hänet jättänyt silloin, kun Jane olisi häntä eniten tarvinnut.


Adamin avioitumisen jälkeen Jane oli nimittäin huomannut olevansa taas raskaana. Uusi lapsi pyöristi jo hänen vatsaansa ja Jane pelkäsi Deborahin reaktiota lapseen. Alarik oli luvannut Janelle paikan linnassa, mutta pitäsikö tämän vaimo enää tätä lupausta?


Surullisena Jane katsoi vielä viimeisen kerran hautaa ja kääntyi takaisin kohti linnaa. Surusta huolimatta hänen täytyisi ehtiä leipoa kakku Annin syntymäpäiville.



Ann sylissänsä Jane kumartui puhaltamaan kakun kynttilöitä. Kynttilöiden sammuessa Jane rukoili luonnonhengiltä elämän alkavan kääntyä parempaan suuntaan.


Kuolleen isoisänsä näköinen Ann Flintstone

****


"Kouluun?" Ann kysyi hämmästyneenä. Jane oli juuri kertonut ilmoittaneensa Annin kouluun, missä Jane ei itsekään koskaan ollut ollut.


"Papisto haluaa pitää huolen siitä, että kaikki oppivat säädystä huolimatta perusteet uskonnostamme ja alkeellista lukemista", Jane kertoi innoissaan. Hän ei ollut voinut alkuun uskoa Rickhardin kertomaa, eihän hän itse osannut kunnolla lukea papiston jakamaa tiedotetta. Rikchardin selitettyä hänelle kuitenkin asiansa oli Jane lopulta uskonut asian todeksi, Ann pääsisi käymään kaksi päivää viikossa koulua äpäryydestänsä huolimatta. Rahvaan joukosta oli löydetty viime vuosina liikaa suojeltuja puolisia, jonka vuoksi papisto halusi tiukentaa otettaan rahvaasta.


"Onko se sama koulu missä aateliset käyvät?" Ann kysyi kummastuneena. Hän oli kuullut paljon tarinoita, mutta ei yhtäkään kouluista.


"Ei, mutta hyvä koulu se varmasti on", Jane vastasi toivoen samalla koulun avaavan Annille muitakin ovia kuin markiisin palvelijattaren. Hän tahtoi tyttärelleen parempaa kuin ainaista ruuanlaittoa ja toilettien kuurausta.

****


Pitäessään Arthuria sylissään kakun edessä Emmeline ei voinut uskoa kuinka nopeasti aika kuluikaan. Vastahan Arthur oli syntynyt, mutta nyt tämä täyttäisi jo vuoden. Ajan kulumisen merkiksi Emmeline oli myös joutunut jälleen vaihtamaan väljempään hameeseen uuden lapsen pyöristäessä hänen vatsaansa.


Alarikin kuoleman johdosta juhlia vietettiin hyvin pienimuotoisesti, mutta se ei Emmelineä häirinnyt. Hän ei sen kummemmin kaivannut suuria väkijoukkoja, oman perheen läsnäolo riitti elämän tärkeimpiin juhlahetkiin.


Selvästi enemmän kasvonpiirteiltään äitiinsä tullut Arthur Stenroos

****


"Sano äiti, äiti", Emmeline koitti opettaa Arthuria. "Äääppä", Arthur koitti tavailla sanoja siinä onnistumatta. Emmeline naurahti ja aloitti alusta, olisihan pojan opittava puhumaan mahdollisimman nopeasti.


Muutaman epäonnistumisen jälkeen Arthur kuitenkin nopeasti käpertyi pieneksi ja purskahti itkuun. Huolissaan Emmeline katsoi poikaansa, tämä vaikutti kovin herkältä, mikä ei ollut Rosewoodissa toivottava ominaisuus pojalle.


Emmelinen nappasi itkevän poikansa syliinsä ja koitti lohduttaa tätä parhaansa mukaan. Samalla hän lähetti hiljaisen rukouoksen luonnonhengille ja toivoi heiltä rohkeutta Arhurille. Elämä herkkänä miehenä ei olisi helppoa Rosewoodissa, eikä Emmeline halunnut sitä kohtaloa pojallensa.

****


Viimeisimmillään olevan raskauden väsyttämänä Jane maustoi lohta. Hän olisi vain halunnut päästä makuullensa, mutta pelkästi jättää tehtäviään tekemättä. Vaikka markiisitar olikin vain pyöritellyt silmiään nähdessään Janen kasvavan vatsan, pelkäsi hän silti lentävänsä ulos, mikäli ei saisi töitään tehtyä kunnolla.


Surullisena Jane vilkaisi ikkunasta näkyvälle Alarikin hautakivelle ja toivoi miehen edelleen olevan elossa. Silloin hänen ei olisi täytynyt pelätä joutuvansa ulos linnasta.

****



Eräänä yönä Janen synnytys käynistyi. Tuskaisesti hän sai huudettua apua ja muut linnan palvelijat ryntäsivät hakemaan nunnaa synnytykseen avuksi.


Aamun ensimmäisetn säteiden kajastaessa ikkunasta Jane sai syliinsä tyttärensä Edith Filntstonen. Haikeana Jane katsoi tyttärensä kasvoja, tämä oli perinyt kaikki ominaisuudet isältänsä. Muisto Adamin petturuudesta kirvelsi edelleen Janen sydämessä. Hiljaa hän lupasi lapsilleen, ettei kukaan mies pääsisi näitä satuttamaan kuten häntä itseään oli satutettu.

****
****
****
YouTubessa seikkaillessani törmäsin videoon, jossa onnistuttiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kertomaan simssin ominaisuus, jonka olemassaolosta en oikeasti vielä tiennyt. Suosittelen katsomaan, tuolla saa tehtyä helposti uniikkeja simejä! Video löytyy täältä

Rickhardin ja Grethelin lisäksi Stenrooseilta lähtenyt Innocentia on saanut tyttären, Isolde Crawfordin (peli antaa nyt todella paljon poikia, joten jouduin varmaan miljoona kertaa katsomaan synntyksen uudestaan ja uudestaan, jotta syntyisi tyttö, Innocentia kun ei voi saada poikia...)

Alarikin kuolemaan oli jälleen kerran hyvät syyt tappaa simejä part 2840, Stenrooseille ei enää mahtunut lisää lapsia, enkä jaksanut ladata mitään modia, jolla olisi saanut lisää tilaa taloihin.

Mitä piditte osasta?

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen osa! Janen kohtalo surettaa, juuri kun Alarik olisi meinannut tunnustaa tämän, niin Deborahilla napsahti, ehkä miehen olisi ensin pitänyt tunnustaa ja sitten vasta kertoa, sitten Janen tulevaisuus olisi voinut olla erilainen.

    Kivasti yhdistit edellisen ja tämän osan tapahtumat Janeen ja Adamiin. Jännä ajatella kuinka monella muulla simillä oli näppinsä mukana tuossa Janen ja Adamin epäonnistuneessa tulevaisuudessa, eikä Jane tiedä ollenkaan. Saakohan hän vielä selville asian?

    Emmeline ja Rickhard ovat edelleen yksi lempipareistani, on kiva, että joillakin pareilla sentään rakkaus kukoistaa :3 Emmeline on vielä niin kaunis simi, että luulisi muistakin lapsistakin tulevan kauniita/komeita. Arthur taas juuri isoisänsä näköinen, komea poika hänestäkin varmasti tulee.

    Peliisi on kyl selvästi nyt siunaantunut paljon poikia, perijätkin tulee heti! Kiinnostavaa nähdä, että jos tulee useampi poika perheeseen, että miten päädyt niiden kanssa tekemään, sitä olen tässä itsekkin miettinyt oman pelin suhteen.

    Ann on ihan isänsä näköinen tyttö. Muistatko mistä tytön hiukset on? Samoin Emmelinen ja Deborahin otsakoristeen paikkaa kyselisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukset ovat (ehkä) täältä: https://modthesims.info/d/477174/katniss-s-hair-lidiqnata-amelia-pookleted.html
      Täältä löytyy setti, josta Emmelinen otsaripa löytyy: https://maya40.dreamwidth.org/tag/jewelry (muutenkin kivoja löytöjä tuolla sivulla, jos et ole aiemmin törmännyt)
      Täältä puolestaan löytyy setti, josta Deborahin otsaripa löytyy: https://modthesims.info/d/396659/headpieces-with-a-new-mesh.html

      Mukavaa, että pidit osien yhdistelystäni, itse ainakin tykkään antaa toisten perheiden tapahtumien näkyä muidenkin perheiden osissa, eiväthän perheet elä missään tyhjiössä. Janen tulevaisuuteen muiden simien toimet aiheuttivat ikäviä seurauksia, tulevaisuus näyttää miten seuraukset jatkuvat.

      Emmelinellä ja Rickhardilla on mukava pelatakin, kun he ovat koko ajan lääppimässä toisiansa. Mukavaa vaihtelua Alarikin ja Deborahin jatkuvalle riitelylle (Alarik sai kerran Deborahin ja Edmundin kiinni itse teosta, joten välit vähän hyytyivät).

      Poikien tulo ei ihan heti edes lopu, niitä ylimääräisiäkin on jo kerennyt siunaantua. Pääset siis näkemään mitä heille olen suunnitellut, suunnitelmat kun ovat jo valmiina...

      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Aijai kun Jane-parkaa nyt koetellaan! Nyt Adamkin hylkäsi, ja sitten vielä isän kuolema... Voi Deborah minkä teit :/ Todellisista motiiveistasi huolimatta (:D) Deborahin teko kyllä istui tarinaan erittäin hyvin, draamannälkäinen sieluni hurrasi kun tällainen kiero juonikuvio tuli mukaan peliin.

    Arthurista kasvaa varmasti komea nuorukainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janella on kyllä vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään, mutta ehkä tulevaisuus (tai minä) suo hänelle vielä jotain onnistumisiakin :D
      Uudesta sukupolvesta kasvaa kyllä komeita ja kauniita lapsia, innolla jo suunnittelen heidän naimakauppoja.

      Kiitos kommentista!

      Poista