perjantai 6. marraskuuta 2020

Osa 1.34 Henell

Viimeeksi Henelleillä: 

Daniel ja Odilia Mercer avioituivat tytön vastusteluista huolimatta. Odilia kaipasi edelleen ensimmäistä aviomiestään, joka luota hänen veljensä Godwin oli hänet pakolla hakenut. Aviomiehensä Vasyl Baxterin Odilia oletti Godwinin puheiden perusteella kuolleeksi. Uusi avioliitto ei käynnistynyt iloisesti, mutta Daniel toivoi tulevien lasten helpottavan elämää. Osan lopuksi pariskunnalle syntyikin kaksospojat John ja Wilmot Henell. Ensiksi syntyneenä John tulisi perimään aikanaan Henellien kaupan.

Alys kihlattiin ritari Ivan Everetille miehen äidin selvästä haluttomuudesta huolimatta. Alys joutuikin alkamaan käymään Aldtih Everetin opetettavana, sillä eihän hän osannut kaikkia aatelisten tapoja. Alys ei pitänyt Aldtihista, mutta uskoi tulevansa tämän kanssa toimeen, eihän hänellä ikinä ennen ollut ollut ongelmia kenenkään kanssa. Samaan aikaan hän koitti rakentaa rauhaa Jeannen ja Dianan välille siinä onnistumatta. 



Jännityksen perhoset leijailivat Alysin vatsassa hänen katsoessaan omaa peilikuvaansa. Morsian, sitä hän nyt oli. Häiden jälkeen hän ei olisi enää kauppiaan tytär Alys Henell, vaan arvostetun ritarin vaimo lady Alys Everett. Häihinkin oli tulossa arvovaltaisia vieraita, jopa itse ritareiden komentaja sir Colum Woodville vaimonsa kanssa. Koko elämänsä Alys oli kuullut tarinoita paroneista ja muista aatelisista ja nyt hän pääsisi näkemään itse tarinoiden henkilöt. Varsinkin paroni Nevillen perheestä ja surullisista onnettomuuksista Alys oli kuullut paljon ja nyt hän pääsisi näkemään kyseisen perheen  nuorimman lapsen.


"Huivi sentään peittää osin alkusi kauppiasluokasta", Aldtih sanoi nyrpeällä äänellä ja herätti samalla Alysin unelmistaan. Alysin teki mieli nauraa kommentille, mutta Aldtihin oppitunneilla hän oli oppinut ettei se olisi soveliasta käytöstä aatelisladylle, mistä seurasi napakka isku sormille.


"Tulevaisuudessa saat aina käyttää huvia, muut aateliset ovat saattaneet luopua tavasta, mutta se ei tee siitä yhtään sen säädyllisempää. Everettien naisten kuuluu olla säädyllisyyden perikuvia, varsinkin sinun tulee tehdä kaikki oikein, jottet kiinnitä huomiota syntyperääsi", Aldtih jupisi. Hän ei edelleenkään hyväksynyt avioliittoa, mutta ei voinut poikansa päätökselle mitään.


"Kyllä lady Everett", Alys vastasi juuri niin kuin Aldith oli hänet opettanut. Samalla hän toivoi Ivanin alkavan puolustaa häntä äitiään vastaan häiden jälkeen, muuten Alysin elämä kartanossa ei tulisi olemaan helppoa.

****




Jännittyneenä Alys katsoi sulhastansa ja sitten yleisöä. Kuten hän oli kuullutkin, oli myös sir Woodville saapunut vaimonsa lady Annabethin kanssa vieraaksi juhliin. Alys ei voinut olla yhtään enemmän innoissaan kun oli, hän pääsisi liittymäään osaksi tarinoidensa henkilöiden elämää.



Vaihtaessaan sormuksiaan Alys ei voinut olla onnellisempi, hänen häänsä olivat jopa niin tärkeät, että niihin vaadittiin pappi paikalle todistamaan ja allekirjoittamaan avioliittotodistus! Kauppiassäädyn jäsenille riitti pelkkien luonnonhenkien ja kahden aikuisen miehen todistaminen, mutta aatelistoon ja ritareihin kuuluvat tarvivat paikalle myös papin.


Vieraiden alkaessa taputtaa Alys tunsi pakahtuvansa onnesta. Hän oli kuullut paljon tarinoita ladyista ja lordeista ja odotti innolla pääsevänsä liittymään osaksi tarinoita.


Papin julistettua avioliiton viralliseksi Brita ryntäsi halaamaan tytärtänsä. Hän oli saavuttanut yhden suurimmista unelmistansa, yksi hänen lapsistaan kuului nyt aatelisiin. Ritarit saattoivat olla vain alhaisaatelia, mutta aatelisia he kuitenkin olivat. 

****


 
Väsyneenä Daniel nosti Johnin kehdosta. Odilia tuntui välttelevän lasten hoitoa viimeiseen asti ja jätti enemmän kuin mielellään kaksosista huolehtimisen Danielin harteille. Daniel ei ymmärtänyt vaimoaan, olihan naisten tärkein tehtävä toimia äitinä.

Daniel piti kyllä itse lasten hoidosta, mutta kaksi lasta ja kauppa oli vain liikaa. Onneksi myös Brita osallistui aktiivisesti lastenlastensa hoitoon, tämä oli ottanut varsinkin Wilmotin siipiensä alle. Odilia auttoi poikien kanssa lähinnä silloin, kun kukaan muu ei ollut lähettyvillä.


Hymyillen Daniel kuitenkin katsoi pientä Johnia tämän imiessä vuohenmaitoa. Vaikka avioliitto Odilian kanssa ei ollut herkkua, oli siitä kuitenkin seurannut jotain hyvääkin. John ja Wilmot loivat Danielille uskoa tulevaan.

****


Väsyneenä Odilia hinkkasi liettä puhtaaksi. Vauvat heräilivät jatkuvasti yöllä ja valvottivat Odiliaa. Vaikka hän kuinka yritti, ei hän keksinyt lapsistaan kovinkaan paljoa hyvää sanottavaa. Odilia tunsi itsensä epäonnistuneeksi, kuka äiti rakastanut lapsiaan?


Aivan kuin kaikki muutkin naiset Odilia oli aina osannut nähdä tulevaisuudessaan lapsia, mutta ei koskaan ollut erityisemmin odottanut sitä. Vasylin kanssa hän olisi voinut lapsia oikeasti halutakin, mutta Danielin ei. Odilialle John ja Wilmot olivat vain muistutuksia kaikesta hänen menettämästään.


Odilian onneksi Brita nautti lapsenlapsiensa hoidosta, mikä mahdollisti Odilian keskittymisen muihin taloustöihin. Brita kun antoi mielellään siivouksen ja kokkauksen Odilian hoidettavaksi ja otti itse kaksosten hoidon vastuulleen. Mielessää Odilia ei kuitenkaan voinut olla pohtimatta kuinka erilaisia asiat olisivat, jos Johnin ja Wilmotin isä olisi Vasyl eikä Daniel.

****


"Tuolla on uusimman satomme hedelmiä sekä vasta eilen kalastettuja kaloja", Thomas esitteli kauppaa sisar Margaretille. Nunna oli tullut hakemaan täydennystä luostarin omien peltojen tuotoksille. Thomas ei voinut olla lainkaan tyytyväisempi huomatessaan yhä arvovaltaisempia ja arvovaltaisempia asiakkaita vierailemassa heidän kaupassansa. 


Esitellessään kauppansa Thomas ei voinut olla tyytyväisempi elämänsä aikaansaannoksiin. Kauppiaiden alueen tulipalon jälkeen Thomas oli saanut nostettua kauppansa jälleen kukoistukseen. Nyt hänen kaikki lapsensakin olivat naimisissa ja varsinkin Alysin liitosta hän ei voinut olla ylpeämpi, Thomasin lapsenlapsista tulisi ritareita. Hester ailahti kuitenkin nopeasti Thomasin mielessä. Voi kumpa nainen olisi vain ollut jakamassa tämän kaiken hänen kanssaan.

****


"Ja sitten vanha kurppa alkoi taas valittaa siitä, kuinka Nevillet eivät antaneet yhtäkään tytärtään Ivanin vaimoksi. Ja miksi olisivatkaan, heillähän oli paljon korkea-arvoisempiakin kosijoita! Tosin tytöistä vanhempi karkasi lopulta rakkauden perässä vaatimattoman paronin puolisoksi, joten kai siinä sitten olisi ritarikin mennyt", Alys selitti Aldithin uusimpia tempauksia. Koko avioliittonsa alun aikana ei Ivania ollut kotona näkynyt muuten kuin iltaisin. Alys joutui siis viettämään päivänsä Aldtihin kanssa. Vanhan naisen mielestä Alys ei ollut vielä tarpeeksi koulutettu muiden ritarien vaimojen tapaamiseen.


"Kovin vaikutta Aldith kiinnostuvan säädysitä vain silloin, kun se on hänelle eduksi. Paronithan kuuluvat ylhäisaateliin toisin kuin ritarit", Daniel naurahti. Talo oli kovin hiljentynyt Alysin poistuttua ja Daniel odottikin siskon vierailuja kovin. Aviolitto oli tehnyt Jeannesta kovin vakavan eikä Dianaa Daniel ei ollut nähnyt kertaakaan tämän karkaamisen jälkeen, joten Alys oli ainoa sisarus jonka seurasta Daniel saattoi nauttia.


Alys puhalsi jälleen yhden karanneen hiuskiekuran kasvoiltaan ja jatkoi puhettaan: "Enkä edes ymmärrä, mikä into Aldithilla on näitä huiveja kohtaan, nämähän ovat aivan menneen ajan lumia! Ei kukaan enää pukeudu näin peittävästi! Nainen yrittää olla koko ajan jotenkin parempi kuin muut". 


"No ainakin hän on jo vanha ja voit luopua kaikesta tuosta hänen kuollessaan", Daniel lohdutti. Kuunnellessaan Alysin tarinoita häntä oli kuitenkin alkanut huolettaa kuinka paljon Aldtih ehtisi valituksellaan Alysiin vaikuttaa.

***


Paniikissa Odilia hinkkasi toilettia puhtaaksi oksentamisensa jälkeen. Ei voinut olla mahdollista, ei voinut! Hän ja Daniel olivat jakaneet aviovuoteen vain kerran kaksosten syntymän jälkeen ja nyt kaikki merkit viittasivat jälleen raskauteen. Hinkatessaan toilettia puhtaaksi Odilia vain toivoi voivansa tehdä saman kohdullensa. Valitettavasti se ei kuitenkaan ollut mahdollista. 


Toiletin kiiltäessä puhtauttaan Odilia huokaisi raskaasti. Hän ei voinut kuin myöntää itselleen asioiden laidan, hän odotti jälleen lasta vasten tahtoaan.


Apeana Odilia käveli lastensa makuuhuoneeseen ja otti Johnin syliinsä. Hän koitti kovasti tuntea jotain lastaan kohtaan, mutta mitään ei tapahtunut. John oli ja pysyi vain todisteena hänen avioliitostansa Danielin kanssa.


Nostaessan pojan ylös Odilia koitti kovin nähdä sen, mitä muut naiset vauvoissa näkivät. Siihen Odilia ei kuitenkaan pystynyt. John ja Wilmot olivat kahleet jotka sitoivat hänet Henellien talon sisälle. Ilman lapsia Odilia olisi voinut pyytää Danielia asettamaan hänet sivuun ja vetäytymään luostariin. Nopea poikalapsen saanti teki tästä kuitenkin mahdotonta.


Asettaessaan Johnia takaisin kehtoonsa Odilia ei voinut olla pohtimatta kuinka hänen tunteidensa kylmyys tulisi lapsiin vaikuttamaan. Vaikka hän ei lapsiaan rakastanut ei hän halunnut näille pahaa. Luonnonhengiltä voimaa lapsilleen rukoillen Odilia antoi kevyen suukon poikansa otsalle. Ehkä hän kykenisi näyttelemään tarpeeksi uskottavasti rakastavan äidin osaa ollakseen rikkomatta lapsiaan.

****




Tasaisen arjen vallatessa Henelleillä aika kului nopeasti. Kaksosten ensimmäinen syntymäpäivä saapui ja sitä veitettiin pienimuotoisesti perhepiirissä. Kaupan kiireet pitivät liiaksi huolen siitä, ettei perheellä ollut juurikaan ylimääräistä aikaa juhlimiselle. Ajan kulumisen merkiksi myös Odilian vatsa alkoi jälleen pyöristyä hänen omien halujensa vastaisesti. Muu perhe oli innoissan, mutta Odilian olisi tehnyt mieli kiljua.


Perijä John Henell


Kovin äitinsä näköinen Wilmot Henell

****



Väsyneenä Daniel lähti kävelemään kohti kauppiaiden alueella sijaitsevaa kapakkaa. Hän kaipasi taukoa itsensä ja Odilian välillä vallitsevasta kylmyydestä. Kaksoset olivat jo vuoden ja uusi lapsikin tulossa, mutta heidän välinsä eivät olleet yhtään sen paremmat kuin hääpäivänä. Jos oli mahdollista, ne olivat jopa kylmemmät.



"Olut", oli ainoa mitä Daniel sai sanottua suustaan hänen katseensa jumiutuessa tarjoilijan antavaan kaula-aukkoon ja lämpimään tervehdykseen. Varsinkin tarjoilijan häntä kohtaan tarjoama lämpö oli jotain, mitä Daniel suuresti kaipasi.


Tarjoilijan kaadettua Danielille kolpakollisen alkoi hän kaataa niitä kurkustansa alas vauhdilla. Alkoholikin tarjosi hänelle enemmän lämpöä kuin kylmä vaimo kotona.




Danielin viereen istahtanut mies arvioi nopeasti tämän juomistahdin ja haikailevat katseet tarjoilijaan. "Ongelmia vaimon kanssa?" mies kysyi yllättäen.


"Kyllä", Daniel murahti ottaessaan uuden kolpakon kouraansa.
"Mitäpä muutakaan vaimoista seuraisi kuin ongelmia", vieras mies tuhahti vastaukseksi.






Ennen kuin Daniel huomasi oli hän kertonut vieraalle miehelle kaiken, mikä hänen ja Odilian välillä vaivasi. Samalla hän jatkoi tuoppien kaatamista kurkustaan alas.


"Jos vaimosi ei tarjoa sinulle läheisyyttä aviovuoteessa voit aina hakea sitä huorilta", mies täräytti. Daniel jäi pohtimaan miehen sanoja, olihan hänelle aina opetettu, että huorien kanssa makaaminen ei ollut niin kuin luonnonhenget halusivat asioiden tapahtuvan.


"Tuoltahan saapuukin yksi, kannattaa kokeilla Joan osaa kyllä hommansa", mies sanoi ja iski samalla silmää ovesta astuneelle naiselle.




Alkoholin sumentamien ajatusten kanssa Daniel ei voinut muuta kuin antautua Joanin katseen lupaamille asioille. Avioliittonsa tilan vuoksi Daniel ei edes tuntenut pienintäkään pistoa omatunnossansa.




Maatessaan Joanin vieressä Daniel ei voinut olla ymmärtämättä mitä hän menetti kylmän vaimon kanssa. Vuoteen jakaminen halukkaan naisen tai ainakin sitä uskottavasti näyttelevän naisen kanssa oli huomattavasti nautinnollisempaa, mitä paikallaan makaavan Odilian kanssa.


Noustessaan ylös sängystä Daniel ei voinut muuta kuin myöntää itselleen tulevansa vielä takaisin, kunhan kaupan kiireet myötäisivät siihen jälleen aikaa. 


Tullessaan kotiinsa ja nähdessään jo nukkuvan Odilian Danielin omatunota pisti hieman ensimmäistä kertaa. Mitä jos Odilia saisi tietää? Loukkaisiko se häntä? Entä jos Joan tulisi raskaaksi hänelle?

****


Odilian raskaus eteni hyvää vauhtia hänen omien toiveidensa vastaisesti. Ainoa asia mistä hän siinä saattoi iloita oli se, että hänen vatsansa oli huomattavasti pienempi kuin ensimmäisellä kerralla. Toisia kaksosia ei siis todennäköiseseti ollut luvassa.


Thomas, Brita ja Daniel olivat innoissaan uudesta lapsesta ja heidän edessään Odilia nostikin huulilleen jo niille tutuksi tulleen tekohymyn. Eihän nainen ollut kunnon nainen, jos tämä ei innostunut omista lapsista.


Hymyillessään ulkoisesti Odilia kiehui samalla sisäisesti raivosta. Hän ei tiennyt oikeastaan kelle oli raivoissaan, mutta raivoissaan hän oli. Sitäkään kunnollisen naisen ei kuitenkaan ollut soveliasta näyttää.

****


Brita hymyili leveästi opettaessaan pientä Wilmotia kävelemään. Wilmot jäi useasti vanhemman veljensä varjoon Thomasin ja Danielin silmissä, jonka seurauksena Brita oli ottanut pojan siipiensä suojaan. Perheen miesväen suhtautuminen poikaan muistutti Britaa kovin omasta lapsuudestansa Glenysin varjossa. Glenys oli aina ollut taitavampi, kauniimpi ja pidetympi kuin Brita. Jos Glenys ei itse olisi valinnut lähteä palvelijaksi kuninkaalinnaan olisi se ollut Britan kohtalo. 


Britalle kaikki asiat olivat kääntyneet lopulta hyvin, mutta omasta kokemuksesta hän tiesi, etteivät asiat aina olleet helppoja perheen nuorimmille lapsille. Monesti vanhemmat panostivat vanhimpien lasten avioliittoihin ja taloudelliseen tulevaisuuteen unohtaessa nuorimmat. Niin Britallekin oli käynyt ennen kuin Glenys oli torjunut Thomasin kosinnan. Vasta sen jälkeen heidän vanhempansa olivat todella huomanneet Britan.


Noustessaan ylös Brita tunsi kivun vihlaisevan selkäänsä. Kivun, joka kertoi hänen tulleen jo vanhaksi. Vuosia Britan tiimalasissa oli jäljellä vähemmän mitä oli kulunut, mutta Britalla oli vielä paljon tekemistä. Täytyisihän hänen olla varmistamassa mahdollisimman hyvät avioliitot lapsenlapsilleen. Odiliasta siihen ei olisi.


Katsoessaan Wilmotin nauravia kasvoja Brita ei voinut ymmärtää miten Odilia ei halunnut viettää näiden kanssa enemmän aikaa. Tosin olihan nainen ollut valmis menemään naimisiin köyhän talonpojankin kanssa, joten olihan tässä selvästi jotain vikaa. 

****



Lopulta koitti Odilian kauhulla odottama hetki. Lapsesta oli paljon vähemmän vaivaa sen ollessa mahassa kuin sen ulkopuolella. Raskauden aikana hän oli myös kyennyt teeskentelemään väsyneempää kuin oikeasti oli ja näin välttämään kaksosten hoitoon osallistumisen. Nyt se olisi kuitenkin ohi ja lapsia pian taas yksi lisää hoidettavana.


Verna Henell


Hämmentyneenä Odilia katsoi nunnan häneen käsivarsilleen antamaa lasta. Tyttö. Mielessään Odilia kirosi, pojista sentään joskus pääsi eroon, tytöstä ei. Toisin kuin pojat Verna ei siirtyisi isänsä oppiin vaan Odilian itsensä oletettiin opettavan tälle yhteiskunnassa vaadittavat taidot.


Odilia koitti ktasoa tyttöä lähemmin ja saada itsensä tuntemaan sen mistä muut naiset puhuivat, mutta mitään hän ei tuntenut. Verna oli ja pysyi vain ärsyttävänä rääpäleenä, joka sitoisi Odilian entistäkin tiukemmin Henelleille.

****


Mietteliäänä Daniel taivalsi kohti Everettien kotia. Odilia ei ollut ainoa joka oli saanut vasta lapsen vaan myös Alys oli juuri synnyttänyt. Daniel ei voinut olla miettimättä kuinka erilaiseen tilanteeseen lapsi Evereteillä syntyi, Alys oli puhunut innoissaan lapsestansa jo monta kuukautta toisin kuin Odilia, joka kavahti kun lapset edes mainittiin.


"Tervetuloa! Tule mennään ylös, Tybalt on siellä", Alys sanoi ja viittasi portaisiin.


"Poikahan on iso kuin mikä!" Daniel ihasteli Alysin esikoista. Kateellisena hän katsoi samalla siskonsa ylpeää ilmettä, miksei Odiliakin osannut olla iloinen heidän lapsistansa?


"Ivankin on varsin tyytyväinen, perijä heti ensimmäisellä yrityksellä! Palkinnoksi siitä hän lupasi vihdoinkin puhua äidillensä, että tämä päästäisi minut tutustumaan muidenkin ritareiden vaimoihin", Alys selitti innoissaan. Aldithin kanssa nyhjöttäminen oli alkanut käydä jo todella raskaaksi.


"Annahan Tybalt tänne, poika tarvitsee selvästi päiväunia", Aldtih sanoi ilmestyessän yhtäkkiä ovesta sisään.


"Mutta hänhän heräsi juuri", Alys vastasi hiljaisella äänellä. Daniel ei voinut olla huomaamatta suurta muutosta Alysin olemuksessa Aldithin astuessa samaan huoneeseen. Samantien Alys muuttui kuin varjoksi itsestänsä.


"Hmph, no mitä sinä voisitkaan aatelislasten kasvattamisesta ymmärtää, kasvatetaanhan kauppiaiden lapset kuin pellossa", Aldtih sanoi ja tuijotti Alysia ja Danielia nokkaansa pitkin. Sen jälkeen hän astui ja nappasi Tybaltin syliinsä.


"Menehän siitä jatkamaan soittoläksyjäsi, tämänhetkisillä soittotaidoillasi sinusta ei ole opettamaan omia tyttäriäsi. No onneksi minä tulen sentään pitkäikäisestä suvusta ja voin hoitaa pääosin lastesi opetuksen, kun ethän sinä mitään edes opi", Aldtih tuhahti ja tuijotti vihaisesti Alysia ja Danielia. 

Katsoessaan vanhaa naista Daniel alkoi hiljalleen olla huolissaan siskostansa. Vaikka puheissaan Alys sai Aldithin kuulostamaan koomiselta, oli tämä kaikkea muuta todellisuudessa.

****


Johnin huutaessa täyttä kurkkua kehdossaan ja muiden loistaessa poissaolollaan Odilia ei voinut muuta kuin hoitaa jälleen lapsiaan itse. Ärtyneenä jän käveli kohti Johnin kehtoa ja koitti parhaansa mukaan piilottaa todelliset tunteensa.


Huokaisten Odilia nappasi Johnin syliinsä ja koitti hymyillä pojalleen. Omatunnon kolkutus kasvoi Odilian sisällä päivä päivältä, miten hän saattoi olla niin huono nainen ja äiti? Miksi hän ei välittänyt lapsistaan niin kuin muut?


Odilia yritti kovasti siinä onnistumatta. Viettäessään aikaa lastensa kanssa hän koitti esittää välittävää ja leikkiä näiden kanssa, mutta lasten kimeät äänet saivat Odilian vain hermoromahduksen partaalle. Tämä ei ollut se elämä jonka hän oli halunnut. Helpottuneena Odilia huokaisi nähdessään Britan astuvan huoneeseen ja työnsi pojan tämän syliin. Ulkona oli kuulemma kuoppa, jonka täyttämiseen ei Britan selkä enää kyennyt.


Helpottuneena Odilia kiirehti ulos täyttämään susien kaivamaa kuoppaa. Fyysisen työn tasainen kuormitus auttoi häntä unohtamaan omat ajatuksensa. Multakokkare multakokkareelta Odilia vajosi jatkuvasti syvemmälle haavemaailmaansa. Siellä hän eli kahdestaan Vasylin kanssa.



Saadessaan kuopan täytettyä Odilia kuuli askeleita takaansa. Ärtyneenä Odilia oletti askeleiden kuuluvan Danielille, mutta kääntyessään hän huomasi asian olevan täysin toinen.



Katsoessaan miehen kasvoja Odilia luuli ensin miehen olevan vain haavekuva. Tämän alkaessa puhua Odilia ymmärsi kuitenkin haaveidensa tulleen todeksi. "Odilia. Rakas", Vasyl sanoi hiljaisellä äänellä kyyneleiden pilkistäessä silmistänsä. 


"Vasyl!" Odilia hengähti ja hyppäsi rakkaansa syliin. Hän oli jo vuosia kuvitellut miehen olevan kuollut, mutta siinä tämä nyt oli. Haistaessaan taas tutun tuoksun kyyneleet alkoivat valua Odilian silmistä. Kaikki erossa vietetyt vuodet alkoivat tuntua yhtäkkiä pahalta unelta.


"En voi jäädä tänne, ettei veljesi huomaa minua. Nähdään paikassamme huomenna samaan aikaan kuin aina ennenkin", Vasyl kuiskasi ja vilkuili hermostuneena ympärilleen.



Odilia nyökkäsi ja veti miehen ensimmäiseen suudelmaan vuosikausiin. Kyynelehtien hän katsoi miehen poistumista, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin kyyneleet eivät johtuneet suruta, epätoivosta tai tuskasta. Nyt ne olivat onnen kyyneleitä.

****


"Olen jo hieman alkanut katsella lapsille tulevia puolisoita. Vernalle ajattelin ritari Hawthronen poikaa, Alys pystyy varmasti auttamaan siinä. Pojille en ole vielä aivan varma, tahdon morisanehdokkaiden kasvavan vielä vähän, jotta näkee tuleeko heistä kauniita", Brita selitti innoissaan. Hän oli päässyt jälleen kerran yhteen lempipuuhistansa, eli suunnittelemaan jälkeläistensä kunniakkaita avioliittoja.


"Petersonien nuorin tytär olisi sopivan ikäinen Johnille tai Wilmotille ja hänen vanhemmat sisaret ovat niin kauniita, että olettaisi nuorimmankin olevan", Odilia sanoi osallistuen ensimmäistä kertaa lapsiaan koskevaan keskusteluun. Ajatus Vasylin tapaamisesta sai hänet niin hyvälle tuulelle, ettei mikään voinut sitä pilata.


"Petersonit ovat kyllä varakkaitakin, heiltä varmasti irtoaisi hyvät myötäjäiset", Brita myötäili ja alkoi jo innoissaan suunnitella vierailua heidän luoksensa. John ja Wilmot tarvitsisvat hyvät myötäjäiset vaimoistansa, jotta Wilmotille riittäisi tarpeeksi perintöä oman kaupan perustamiseen.


Odilian vastatessa Daniel ei voinut kuin katsoa vaimoaan hämmentyneenä. Ensimmäistä kertaa koko heidän liittonsa aikana Odilia vaikutti onnelliselta ja rentoutuneelta. Nopeasti Daniel huomasikin nauttivansa Odilian seurasta enemmän kuin olisi uskonutkaan. Toiveet onnellisesta perheestä heräsivät taas Danielin rinnassa.

****


Kaikessa hiljaisuudessa Odilia sytytti nuotion ja istui talvipakkasten kylmettämälle maalle. Innoissaan hän oli saapunut hänen ja Vasylin kohtaamispaikalle etuajassa. Täällä, ruusumetsäksi kutsutussa paikassa Odilia ja Vasyl olivat kohdanneet salaa lukuiset kerrat ennen heidän karkaamistansa vihille. 


Sydän hypähti jälleen Odilian kurkkuun tämän huomatessa Vasylin saapuminen. Nopealla vilkaisulla hän huomasi Vasylin kantavan edelleen vihkisormustansa. Odilia saattoi vain toivoa Vasylin antavan anteeksi hänen avioitumisen Danielin kanssa. Odottaessa pieni pelko alkoi nousta Odilian rintaan. Rakastaisiko Vasyl vielä häntä kaikkien näiden vuosien ja muutosten jälkeen?


"M-mitä oikein tapahtui sinä päivänä? Minä näin vain sinut verisenä maassa ennen kuin Godwin vei minut takaisin", Odilia sopersi hiljaa. Näky verisestä Vasylistä oli vaivannut häntä unissa jo vuosia.


"Veljesi vartiat vain antoivat minulle kunnon myllytyksen. Kuulemma sen pitäisi riittää opettamaan minut pysymään erossa korkeampiarvoisistani. Sen jälkeen he nakkasivat minut Halldoraan lähtevään laivaan, maksoivat kapteenille yhdensuuntaisesta matkasta ja käskivät minun jäädä sinne. Keräsin vuosia Halldorassa rahaa matkaan takaisin, päästäkseni sinun luo. En koskaan unohtanut sinua", Vasyl selitti.


"M-minulle sanottiin sinun kuolleen. Godwin pakotti minut menemään naimisiin Danielin kanssa. Olen niin pahoillani siitä. Annatko minulle anteeksi?" Odilia kysyi peloissaan. Hän oli juuri saanut Vasylin takaisin, hän ei halunnut menettää miestä taas.
"Tottakai annan. Odilia minä rakastan sinua ja haluan elää kanssasi. Karkaatko kanssani uudestaan?" Vasyl sanoi ja tarttui Odiliaa kädestä. 
"Kyllä", Odilia vastasi ja veti Vasylin lähellensä. 


Kylmässä maassa maaten Odilia ja Vasyl alkoivat suunnitella uutta karkumatkaansa. Tällä kertaa he eivät jäisi enää Rosewoodiin vaan lähtisivät vuorten yli kohti uusia valtakuntia. Karkaamisen olisi kuitenkin tapahduttava pian, ettei kukaan ehtisi viedä sanaa Vasylin palaamisesta Godwinille.

****


Hyräillen Odilia leipoi kakkuja lastensa syntymäpäiviä varten. Lasten syntymäpäivät merkkaisivat myös Odilian lähtöä, talvi oli vihdoinkin väistynyt tarpeeksi vuorten ylittämistä varten. Olisi viimeinkin aika matkata pois Rosewoodista.


Pienen omatunnon pistoksen Odilia kuitenkin tunsi ajatellessaan lapsiaan ja Danielia. Vuorten yli matkaaminen tarkoitti sitä, ettei Odilia koskaan enää näkisi heitä. Odilia oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, että heidän kaikkien olisi parempi ilman häntä. Daniel voisi avioitua uudelleen ja lapset saada näin itselleen rakastavan äidin.




Juhlia vietettiin perhepiirissä, Godwin oli saapunut poikansa Carlosin kanssa, Jeanne Hesterin kanssa ja Alys aviomiehensä kanssa.



Nähdessään Godwinin Odilian sydän hypähti kurkkuun. Mitä jos veli saisi tietää hänen suunnitelmistansa? Jos Godwin näkisi Vasylin Rosewoodissa, olisi Odilian rakkaan päivät luetut. Hermostuneena Odilia koitti olla näyttämättä tunteitansa, enää tämä ilta ja sen jälkeen hänen ei enää ikinä tarvitsisi nähdä veljeään.



Johnin, Wilmotin ja Vernan puhallettua kynttilät Odilia otti kakkua muiden mukana. Hermostuneena hän veti huulilleen hymyn ja koitti viihdyttää vieraita. Mielessään hän oli jo ylittämässä vuoria.


Äitinsä näköinen Verna Henell


Wilmot Henell


Perijä John Henell





Vieraiden lähdettyä ja kaikkien mentyä nukkumaan Odilia puki nopeasti takaisin päällensä. Sen jälkeen hän kävi hyvästelemssä jokaisen nukkuvan lapsensa. Vaikka Odilia ei kyennyt rakastamaan lapsiaan kuten äidin kuului, välitti hän silti näistä. Hän tahtoi lapsilleen parasta ja se paras oli elää ilman Odiliaa.


Astuessaan ulos Henellien kodista, omasta vankilastaan Odilia tunsi itsensä vapaaksi ensimmäistä kertaa vuosiin. Enää mikään ei pidättäisi häntä. Painolastin tippuessa hänen harteiltansa Odilia tiesi tehneensä oikean päätöksen.



Löydettyään tiensä taas kohtaamispaikallensa Odilia huomasi ensiksi, ettei Vasyl ollut siellä niin kuin hänen olisi pitänyt olla. Hermostuneena Odilia sytytti nuotion ja lämmitteli sen ääressä. Hän pelkäsi jotain sattuneen rakkaalleen.


Kuullessaan askelien saapuvan takaansa Odilia tunsi helpotuksensa sydämessänsä. Pian hän ja Vasyl pääsisivät jatkamaan yhteistä elämäänsä.


Odilia kääntyi hymyillen katsomaan askeleiden suuntaan. Hymy kuitenkin kuoli samantien hänen kasvoiltaan ymmärtäessään, ettei saapuva mies ollut Vasyl.

****
****
****
Kauppiaat olivatkin sitten siinä, kenen uskotte tulleen metsään Odilian luo Vasylin sijasta?

Kierroksen aikana Henelleiltä pääperheiden ulkopuolelle irroneet tyttäret ovat lisääntyneet tehokkaasti, Alys sai jo osassa nähdyn Tybaltin ja Jeanne puolestaan sai kaksoset Darrenin ja Deanan.

Mitä piditte osasta?

4 kommenttia:

  1. Jaloista päättelisin, että tulija on Daniel, joka on seurannut Odiliaa. Uskoisin, että Vasyl on jäänyt jotenkin kiinni aiemmin tavatessaan Odilian ja siksi ei saapunut paikalle ajoissa. Jännään paikkaan kyllä jätit! Kuinkahan tässä nyt käy?

    Osa oli kyllä hyvä taas ja odotinkin sitä innolla :) Alys sitten pääsi naimisiin. Harmittaa, kun anoppi on noin hankala :/ Toivottavasti kuolla kupsahtaa pian. Toivottavasti myös Alysin mies, vähän puolustaisi vaimoaan enemmän tulevaisuudessa.

    Danielin ja Odilian liitto on hyvin onneton enkä voi tässä tapauksessa moittia miehen päätymistä prostitoituun. Odilian tilanteen ymmärrän, mutta silti olisi hän voinut olla kiltimpi Danielille. En jotenkin osaa olla Odilian puolella, vaikka hän on joutunutkin paljon kärsiä veljensä vuoksi :/ Olisin kannattanut naisen lähtöä kyllä, jotta Daniel voisi löytää paremman puolison.

    John ja Wilmot ovat kyllä komistuksia ja Vernakin on kovin nätti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit osasta :) Jännitys pitää seuraavaan kierrokseen asti, silloin nähdään miten Odilian käy.

      Aldith ei kyllä ole omakaan suosikki, mutta mitä ei aatelisuuden eteen tekisi... Saa nähdä ottaako Ivankaan itseään niskasta kiinni, sitä en vielä ole päättänyt.

      Danielin sortuminen prostituoituun ei tullut nurkan takaa varmaan kenellekään. Keskiaikana prostituoidut kantoivat usein asiakkaidensa seuraksia ja niin myös Joan kantaa...

      Lapset ovat kyllä kauniita ja komeita, mutta kaikki näyttävät (ainakin vielä) aivan Odilialta! Pieniä eroja on, mutta Danielin piirteet eivät ole hirveästi periytyneet eteenpäin. Mercereidenkin lapset näyttävät aivan Godwinilta, joten pian varmaan kaikki kauppiaat näyttävät aivan toisiltansa :D Ärysttää, kun jotkin piirteet periytyvät todella voimakkaasti ja jotkin eivät ollenkaan. No tunnistaapahan kohta jokaisen säädyn jo pelkästä nenästä.

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. Apua, pelkään, että Godwin on saanut vihiä Vasylin ilmaantumisesta ja tappanut miehen tällä kertaa oikeasti :o ehkä tulija on Godwin? Tai Daniel, joka huomasi vaimonsa livahtavan ulos? Minulla on sellainen tunne, ettei Odilia ihan vielä ole pääsemässä karkuun vuorten taa.

    Alys pääsi vihille, mutta mihin hintaan? Murskaako anoppi hänet henkisesti? Siltä vähän vaikuttaa ainakin :/

    Niin paljon lapsia, kaiki niin kauniita ja komeita! Danielin ja Odilian muksuista tykkään Wilmotista tällä hetkellä eniten, hän on niin lutuinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä veikkauksia tulijaksi, ensi kierroksella nähdäänkin olitko oikeassa. Odilian tulevaisuus ei kieltämättä näytä enää niin valoisalta kuin hetki aiemmin.
      Peli kyllä antaa nättejä lapsia, tosin vähän petyin, kun kaikki perivät Oidlian nenän (Godwinin lapset perivät myös, joten tuota nenää on nyt sitten paljon liikkeellä)

      Kiitos kommentista :)

      Poista