Extra 6 Woodville

Aiemmin Woodvilleillä:

Malcolmin sopimus Robert Crawfordin kanssa Antonian suojelemisesta kävi rahakkaaksi ja Woodvillet pystyivät muuttamaan uuteen kotiin. Fredrika oli edelleen päättäväinen Geminan saamisessta kuningattareksi ja käyttikin kaiken ajastaan tämän opettamiseen. Dorothy jäi Geminan jalkoihin ja joutui tekemään suurimman osan Woodvillejen talouden kotitöistä. Dorothyn Fredrika suunnittelikin laittavansa luostariin. Dorothy itse rakastui Edward Nevilleen ja nuoripari onkin haaveillut avioitumisestaan.

Ylipappi Gerald Grey vaati Malcolmilta enemmän toimia puolisten kiinni saamiseksi ja tämän johdosta Malcolm kävi hakemassa Sarra Tillyn, mikä sinetöi tytön kohtalon. Malcolm ei halunnut Columin joutuvan jatkamaan työtänsä, minkä takia hän päätti kiristää Nevilleiltä Annabethin Columin puolisoksi tämän puolisuudesta huolimatta. Seurasihan veden puolisia taloudellinen onni. 

HUOM! Osa sisältää materiaalia, joka ei välttämättä sovi herkimmille lukijoille!

Gemina katsoi tyytyväisenä peilikuvaansa. Uusi puku korosti juuri sopivalla tavalla hänen muotojansa saaden hänen vyötärönsä näyttämään kapeammalta kuin kenenkään muun Rosewoodin naimattoman ladyn. Edmund ei voisi olla huomaamatta häntä!

Dorothy katsoi silmiään pyöritellen peilin edessä keimailevaa Geminaa. Eikö tämä ymmärtänyt, että prinssin hurmaamiseen vaadittaisiin paljon enemmänkin kuin pelkkä kaunis kuori? Tosin kaunis kuori oli ainoa asia, mitä Geminalla oli tarjota Dorothyn silmissä.

"Mitä mieltä olet, pitääköhän Edmund tästä puvusta?" Gemina kysyi hermostuneena. Aika kului kovaa vauhtia, mutta hän ei ollut saanut lainkaan huomiota prinssiltä. Markiisi Pembroken tyttäret ja Grethel Stenroos halusivat kaikki Edmundin yhtä kovaa puolisokseen kuin Geminakin ja hiljalleen Geminan itseluottamus alkoi murtua. Mitä jos joku muu tytöistä voittaisi kisan?

"En usko, että Edmund välittää tippaakaan, mitä sinulla on päälläsi", Dorothy tuhahti kyllästyneenä. Hän ei enää jaksanut kuunnella sanaakaan ihanasta prinssi Edmundista. Milloin Gemina kiinnostuisi siitä, mitä hänen elämässään oli menossa?

"Ethän sinä voi tietenkään ymmärtää näitä, kun ei äiti ole sinulle näistä opettanut", Gemina sanoi alentuvalla äänellä. Dorothyn teki mieli kiljua.

****

 "John Brown sinua syytetään Agnes Flintstonen sieppaamisesta ja kuljetuksesta Antonia Crawfordin murhattavaksi. Todisteet sinua vastaan on esitetty ja olet tunnustanut vankilassa rikoksesi. Onko sinulla enää sanottavaa?" Malcolm kuulutti täydelle salille. Todisteet Crawfordien vartijaa vastaan olivat vahvat jo ilman tunnustustakin. Vartijat olivat onnistuneet saamaan tunnustuksenkin miehestä ulos, joten miehen kohtalo oli selvä.

Syytetty mies tuojotti hiljaa eteensä, hän ei voinut uskoa kohtaloansa. Kauhuissaan hän katsoi ympärillensä ja kuunteli ihmisten vihaista supinaa. Miten hän oli tänne päätynyt?

"Minä olen syytön! Syytön! Kuuletteko te? Noita loitsi minut!" John huusi kauhuissansa. Hän ei halunnut kuolla. Koko sali puhkesi supinoihin kuullessaan Johnin huudot. Metsässä asuvasta noidasta huhuttiin paljon, mutta kukaan ei oikeastaan koskaan ollut nähnyt tätä ja monet epäilivätkin tämän olemassaoloa.

Gerald pinkaisi raivoissaan pystyyn. Hänellä oli muutakin tekemistä kuin istua tuomitsemassa jotain pahaista alhaisluokkaista miestä. Gerald oli jo muutenkin vihainen siitä, kuinka asiat Antonian kanssa olivat menneet, nyt hänen sisarenpoikansa tulevaisuus vaikutti huomattavasti himmeämmältä kuin aiemmin. "HILJAA!", hän huusi salille vihaisena.

"John Brown sinut on tuomittu syylliseksi osallisuudesta Agnes Flintstonen murhaan. Siitä hyvästä sinut hirtetään. Tuomio laitetaan käytäntöön auringon ollessa korkeimmillaan", Gerald ärähti vihaisenä. Hän halusi tämän sopan olevan jo ohi.

"Mutta minä olen syytön!" mies huusi epätoivoisena. Miten kaikki saattoi päättyä näin? Ei hän ollut valmis kuolemaan. Kauhuissaan hän kääntyi ja yritti juosta karkuun, mutta vartijat nappasivat hänestä kiinni ja raahasivat hänet takaisin selliin odottamaan tuomimota.

Glenys katsoi jo etukäteen käsikirjoitettua oikeudenkäyntiä tuntien samalla möykyn mahassansa. Hän ei ollut tiennyt myös muidenkin kuin Antonian joutuvan ongelmiin hänen Antonian tavaroiden sekaan piilottamasta kirjeestä. Ajatus Auroran vuoksi kostamisesta sai kuitenkin Glenysin omatunnon kolkutuksen hiljenemään.

Malcom sulki silmänsä, kun miestä alettiin raahata pois oikeussalista. Taas yhdet hirttäjäiset. Puolisia metsästäessä Malcolm oli nähnyt niitä jo aivan liian monet. Papit huolehtivat puolisten vaarattomaksi tekemisen, mutta heitä suojelleiden henkilöiden hirttotuomiot jäivät Malcolmin kontolle.

****

Kansan jatkettua matkaansa hirttäjäisten päätyttyä Malcolm jäi vielä hetkeksi tuijottamaan hirettyä miestä. Siihen tämä jätettäisiin varoitukseksi kaikille muillekin muutaman viikon ajaksi. Malcolm ei ollut koskaan pitänyt tavasta, mutta se oli pappien vaade. Papit pitivät kansan otteensa halliten heitä pelolla ja kauniilla lupauksilla.

Katsoessaan hirettyä miestä Malcolmin päähän sukelsi ajatus siitä, mitä hän oli tekemässä. Mikäli Annabeth paljastuisi päätyisivät myös kaikki häntä piilotelleet hirttoköyden jatkoksi. Se ei kuitenkaan pelottanut Malcolmia, kuka ikinä voisi epäillä puolisjahdin konkarin olevan sokea puoliselle omassa kodissaan?

****

Columin lähestyvän avioliiton vuoksi Edmund, Rickhard, Henry ja Colum olivat kerääntyneet viettämään iltaa tavernassa. Kuninkaallisten vartijoiden häädettyä muut pois kruunuprinssin tieltä asettui seurue pelipöytään.

"Sinähän onnistuit saamaan itsellesi yhden halutuimmista ladyista. Kuulin jopa markiisi Pembroken tavoitelleen Annabethiä pojalleen", Edmund aloitti ajatellen samalla Gertrudea. Tottakai kaikki halusivat myös niin upean ilmestyksen sisarenkin.

"Ugh, hei tämän illan tarkoituksena ei ole puhua morsiamesta, vaan nauttia viimeisistä päivistä ilman häntä!" Rickhard sanoi miettien samalla kotona odottavaa Emmelineä. Hän olisi ollut mielummin viettämässä aikaa tämän kanssa kuin juomassa ja pelaamassa.

"Rehellisesti sanottuna, en halua ajatella omaa siskoani ja Columia, ymmärrätte varmaan. Minulle Annabeth on vielä aivan pikkutyttö", Henry sanoi. Hänestä Annabeth oli vielä aivan liian nuori avioon, mutta Malcolm oli päättänyt häiden ajankohdan mahdollisimman aikaiseksi eivätkä Nevillet voineet muuta kuin suostua Malcolmin ja Columin tietäessä Annabethin puolisuudesta.

"Älä huoli, minulla on sinulle vielä jotain täksi iltaa, mikä varmasti vie ajatuksesi pois morsiamestasi", Edmund vastasi ja hymyili tietäväisesti.

"Hyvä, minä todellakin tarvitsen sitä", Colum sanoi synkästi ja nakkasi uuden panoksen pöytään. Hän ei ollut kyennyt lakkaamaan ajattelemasta Annabethia ja tämän puolisuutta. Puoliset olivat vaarallisia. Mitä jos hän ei kykenisikään hallitsemaan Annabethia? Colum tahtoi päästä osaksi veden puolisia ympäröivää taloudellista varakkutta, mutta ei ollut varma tahtoiko hän todella ottaa sen vaatimaa riskiä.

Mietteliäänä Colum katsoi Henryä. Edward oli väittänyt ettei kukaan muu kuin Beatrice ja hän tienneet Annabethin puolisuudesta, mutta Colum ei voinut olla varma siitä, puhuivatko nämä totta. Henry oli yksi Columin hyvistä ystävistä ja poika olisikin halunnut tietää totuuden Henryn tiedoista. Ehkä tältä olisi saanut neuvoja miten pärjätä puolisen kanssa.

Colum heräsi mietteistään Edmundin tökätessä häntä. Nopeasti Colum teki siirtonsa ja nakkasi korttinsa pöytään. Sen jälkeen hän katsoi takaisin mietteisiinsä. Colum ei voinut kieltää Annabethin kauneutta, veden puoliset olivat tunnettuja siitä. Ajatus hänestä ja Annabethista jakamassa aviovuodetta oli yhtä aikaa äärimmäisen houkuttava ja pelottava. Mitä jos hän ei osaisi hillitä halujaan ja antaisi tästä syystä Annabethille liikaa valtaa?

"Hävisin jo kaiken, liittyykö joku kanssani tiskille?" Henry kysyi huokauksen kera. 

"Mennään vain", Colum vastasi nopeasti, ehkä alkoholi onnistuisi turruttamaan hänen ajatuksensa.

"Tuoppi olutta kaikille", Colum murahti tarjoilijalle. 

Saadessaan tuopin käteensä Colum otti siitä pitkän hörpyn ja irvisti huomatessaan sen olevan vahvempaa kuin oli odottanut. Edmund nauroi Columin reaktiolle ja sitten villkaisi ovelasti hymyillen heidän taaksensa ilmestynyttä naista.

"Hankin sinulle lahjan viimeisiä poikamiesiltojasi varten, täytyyhän sinun tietää etukäteen mitä aviovuoteessa tapahtuu!" Edmund naurahti. "Ja voit luottaa minuun, Joan tietää mitä tekee", Edmund jatkoi ja iski samalla silmäänsä maksulliselle naiselle.

Humalainen Colum nousi hieman hoiperrellen ylös ja nappasi naisen syliinsä. Nopeasti nainen alkoi johdattamaan Columia tavernan makuuhuoneiden puolelle. Prostituoidun sylissä ajatukset Annabethistä jäivät taka-alalle

****

Puettuaan vaatteensa päälle Colum jätti Joanin vihellellen taakseen. Yhdessä jaettu hetki oli saanut Annabethin hetkeksti pois hänen mielestänsä, mutta nopeasti tyttö palasi sinne takaisin. Colum ei malttanut odottaa pääsevänsä nauttimaan aviovuoteen iloista Annabethin kanssa.

Columin saapuessa takaisin tavernan tiskille Rickhard ja Henry olivat jo lähteneet koteihinsa. Edmund oli jäänyt odottamaan Columia tuoppinsa kanssa ja virnisti tälle tietäväisesti tämän palatessa.

Yhdessä Edmund ja Colum jatkoivat iltaansa juoden lisää ja haastaen muita paikallaolijoita pokerin peluuseen. Ilta jatkuessa Colum tunsi koko ajan enemmän ja enemmän kuinka alkoholi sumensi hänen ajatuksiansaja vaikeutti liikkumista. Lopulta kävelemisestä ei tullut enää mitään ja Edmund lähti saattamaan Columia kotiinsa.

****

Ennen pitkään Columin jalat eivät enää kantaneet ja Edmund nappasi tämän kannettavaksensa. Matka tavernalta Woodvillejen kotiin ei ollut pitkä, mutta tuntui kestävän sitäkin kauemmin.

Gemina oli jo huolissaan odottanut veljeänsä saapuvaksi kotiin, kun hän lopulta kuuli lähestyvät askeleet. Innoissaan hän huomasi Edmundin saapuneen Columin mukana paikalle juuri niin kuin hän oli toivonutkin. Tätä mahdollisuutta Gemina oli jäänyt pukeissaan odottamaan.

Katsoessaan Columin huonoa kuntoa Geminan teki mieli pyöritellä silmiään, mutta jätti sen tekemättä. Eihän silmien pyörittely kuulunut hienon ladyn käytöstapoihin. Sen sijaan hän hymyili mahdollisimman kauniisti Edmundille ja ohjasi tämän kohti Columin huonetta.

Yhdessä Gemina ja Edmund saivat vaivaanloisesti asetettua Columin sänkyynsä lepäämään. Aamua varten Gemina haki veljellensä astian, eihän kukaan haluaisi joutua siivoamaan Columin vatsan sisältöä lattialta.

Columin sänkyyn saamisen jälkeen Edmund istahti lepäämään tuolille ennen suuntaamista kotiinsa. Gemina näki tilaisuutensa koittaneen ja istui Edmundin viereen sydän jännityksestä läpättäen. Tämä oli se hetki, kun hän varmistaisi paikkansa kuningattarena.

"En tiennytkään, että kukaan voisi jaksaa kantaa Columia noin pitkän matkan kuin sinä kannoit", Gemina mielisteli Edmundia.

"Mmm", Edmund mutisi vastaukseksi, hän oli jo saanut tarpeeksensa hänen kruunuansa tahtovista aatelisistytöistä. Mietteliäänä hän kuitenkin villkaisi Geminaa, ulkoisesti tämä muistutti etäisesti Gertrudea. Gertrude mielessään Edmund teki siirtonsa.

Edmundin suudellessa Geminaa tyttö tunsi sydämensä alkavan läpättää. Hän oli onnistunut, prinssi oli kiinnostunut hänestä!

Edmundin käden siirtyessä avaamaan Geminan puvun nyörejä hän kuitenkin hämmentyi, eihän tämän pitänyt mennä näin. Gemina ei kuitenkaan uskaltanut estellä Edmundia, mitä jos prinssin kiinnostus hänestä lakkaisi Geminan estäessä tätä?

Edmundin johdattaessa tilannetta Gemina ei hämmennyksissään uskaltanut tehdä mitään muuta kuin antaa Edmundin jatkaa tekemisiään. Alun hämmennyksen jälkeen Edmundin kosketus alkoi tuntua hyvältä, prinssi selvästi tiesi mitä teki. Nautinnostaan huolimatta Gemina tiesi tekevänsä väärin, he eivät olleet naimisissa, joten heidän välillään tapahtuva oli synti. Miten jokin niin väärä saattoi kuitenkin tuntua niin hyvältä?

Edmundin noustessa Geminan päältä tämä pukeutui nopeasti ja jätti Geminan yksin. Gemina jäi tuijottamaan Edmundin poistumista. Mitä juuri oli tapahtunut?

Käydessään maaten Gemina ei kyennyt enää tuntemaan mitään muuta kuin katumusta. Kunnon lady ei olisi ollut suostunut siihen, mitä Gemina oli tehnyt. Gemina alkoi hiljalleen epäröidä, miten illan tapahtumat voisivat auttaa häntä saamaan Edmundin?

****

"Isä, mitä jos me emme kykenekään hallitsemaan Annabethia? Mitä jos hän tekee jotain, mikä paljastaa hänen puolisuutensa?" Edmund kysyi huolissaan. Ainoa syy miksi hän epäröi heidän suunnitelmaansa oli paljastumisen pelko.

"Tarvitsette nopeasti lapsen, Annabeth tietää mitä haittoja hänen paljastumisestaan lapselle olisi. Se antaa hänelle motivaatiota perimänsä piilottamiseksi", Malcolm sanoi varmalla äänellä. Hän oli miettinyt suunnitelman loppuun. Annabeth oli onnistunut salaamaan itsensä jo pitkään ja paljastunut nytkin vain Maclolmille, joka tiesi puolisista enemmän kuin kukaan pappeja lukuunottamtta. Riski tytön paljastumisesta oli siis kovin pieni.

"Mitä jos lapsemme ovat puolisia?" Colum kysyi varovaisesti päästäen pahimman pelkonsa kuultavaksi. Hän tiesi mitä puolislapsille oli tehtävä, eikä ollut varma kykenisikö sitä omalle lapselleen tekemään.

"Älä huoli, todennäköisyys on hyvin pieni. Ainoastaan ensimmäisen sukupolven puolisilla eli heillä ketkä ovat suoraan luonnonhenkien kansojen jäsenten jälkeläisiä, on suuri riski saada puolislapsia", Malcolm rauhoitteli poikaansa.

****

Gemina söi jäykästi ruokaansa. Edellisyön tapahtumat vaivasivat hänen mieltänsä. Edmund ei ollut ottanut häneen lainkaan yhteyttä vaikka he olivat viettäneet nautinnollisen hetken yhdessä. Häpeän puna nousi Geminan poskille hänen miettiessään yötä ja katsoessaan ruokapöytää tietäen mitä siinä oli vasta tapahtunut.

"Milloin kerrotte meille kumpi meistä menee naimisiin Henryn kanssa?" Dorothy kysyi varovaisesti. Hän ja Henry olivat olleet onnensa kukkuloilla kuullessaan perheidensä sopimuksesta. Henry aikoi pyytää Dorothyn kättä, eikä Dorothy voisi olla siitä enää yhtään onnellisempi. Kunhan vain Gemina ei sotkisi mitään.

"Emme aivan vielä. Seuraamme tilannetta ja päätämme sitten", Fredrika sanoi. Hyvät sopivan ikäiset vapaat aatelispojat alkoivat vähentyä Rosewoodista kovaa tahtia ja Fredrika halusi varmistaa Geminalle yhden heistä. Jos prinssi Edmund ei valitsisi Geminaa täytyisi heillä olla jokin varasuunnitelma. Kreivi Throntonin häiden ja nuoren markiisi Pembroken huhutun kihlauksen jälkeen jäljelle ei jäänyt oikeastaan enää ketään hyvää vaihtoehtoa Henryn lisäksi Geminalle. Jos Gemina ei saisi prinssiä, menisi tämä naimisiin Henryn kanssa.

Gemina kuuntlei poikkeuksellisen hiljaisena keskustelua. Hänen katseensa oli aina ollut tiukasti kruunuprinssissä, mutta nyt hän ei ollut enää lainkaan varma tämän saamisesta. Henry ei loppujenlopuksi olisi huono vaihtoehto, olivathan Nevillet sentään rikkaita. Jos hänestä ei tulisi kuningatarta, hänen tyttärestään tulisi. 

****

Annabeth tuijotti hiljaisesti hääkaarta. Se oli kauniisti laitettu, mutta muistutti häntä vain hänen tulevasta vankilastaan. Pian hän olisi jumissa Woodvilleillä häntä tarkasti varjostavien Malcolmin ja Columin kanssa.

"Annabeth! Täällähän sinä olet", Fredrika sanoi hymyillen ja halasi Annabethia. Hän ei olisi voinut parempaa miniää toivoa, Annabeth oli kaunis, lahjakas ja rikas. Nevillet olivat maksaneet tyttärestään suuremmat myötäjäiset kuin prinsessa Emmelinestä oli maksettu. 

Fredikan lämmin halaus loi toivoa Annabehtin ylle, ainakin joku tässä talossa piti hänestä vilpittömästi. Woodvillejen taloudessa kaikki naisiin liittyvä oli tiukasti Fredrikan vallan alla, Malcolm ei niihin asioihin nenäänsä pistänyt. Ehkä Fredikan suojelu tekisi Annabethin elämästä siedettävää. 

"Tule sisälle, vieraat tulevat pian tänne, eivätkä he saa nähdä sinua vielä", Fredrika ohjeisti.

Annabethin kävellessä Columia kohti ei mies uskaltanut katsoa morsiantansa. Jännitys tulevasta oli liikaa ja kaikki Columin keskittyminen kohdistui vain hetkessä pysymiseen. Annabethin astuessa hänen eteensä Colum unohtui hetkeksi tuijottamaan tämän kauniita kasvoja. Columin herätessä transsistaan hän vilkaisi nopeasti pois Annabethista. Hän todellakin ymmärsi nyt, miksi veden puolisia pidettiin monesti kaikista puolisista vaarallisimpina.

Columiin astuessa lähemmäksi Annabethia saatoi hän haistaa tämän huumaavaan tuoksun. Colum olisi halunnut jäädä kylpemään siinä, mutta erottautui mahdollisimman nopeasti heidän välisestään suudelmastaan. Malcolmin varoitukset veden puolisten houkuttelevuudesta soivat Columin korvissa.

Seremonian loputtua Malcolm kaivoi esille kristallilasit ja käski häihin Nevillejen rahoilla palkattuja palvelijoita kaatamaan kaikille lasillisen. Ylpeänä hän nosti lasinsa muiden seuratessa perässä. "Paljon onnea liitollenne Colum ja Annabeth! Suokoon se monia lapsia ja luonnonhenkien suopeutta", Malcolm julisti juhlallisesti. 

Colum henkäisi jännittyneenä kuullesssansa isänsä sanat. Hän tiesi mitä lasten saaminen vaati ja odotti sitä yhtäaikaa sekä innoissansa että kauhuissansa. Annabeth oli kaunis, eikä Colum malttanut odottaa pääsevänsä kellistämän tämän, mutta yhtä aikaa hän pelkäsi ettei kykenisi vastustamaan tämän lumousta.

Vieraiden taputtaessa heidän liitollensa Annabeth ei kyennyt tuntemaan mitään muuta kuin pelkoa tulevasta yöstä. Colum oli koko ajan hyvin etäinen ja Annabeth pelkäsikin mitä yö tulisi olemaan. Hermosuneena hän joi kuohuvansa alas yhdellä nopealla huikalla, ehkä alkoholin tuoma turtuneisuus auttaisi häntä olemaan välittämättä Columista.

Gemina tuijotti hermostuneena Amadeusin kanssa nauravaa Edmundia. Prinssi ei ollut osoittanut hänelle koko häiden aikana mitään huomiota. Sen sijaan hän oli huomannut kuinka tämän silmät eivät olleet jättäneet Gertrude Nevilleä hetkeksikään rauhaan ennen tytön katoamista häistä. 

Epätoivoisena Gemina katsoi taivaalle ja antoi syysauringon säteiden lämmittää kasvojansa. Hän ymmärsi luovuttamisen ajan olevan käsillä. Edmund ei välittänyt hänestä, eikä todennäköisesti koskaan kosisi häntä. Geminan oli aika jättää unelmat kruunuprinssistä menneisyyteen ja kääntää katseensa tulevaisuuteen. 

Mietteliäänä Gemina tutki katseellaan Henryn kasvoja. Vaikka nuori mies ei ollut kuningas, oli tämä ainakin perinyt Nevillen perheen hyvän ulkonäön. Heidän lapsensa tulisivat olemaan kauniita. Tyttärestään Gemina tekisi vielä kuningattaren.

Dorothy ja Henry silmäilivät koko juhlan toisiansa ja varovasti antoivat toisillensa pieniä kosketuksia. Kummankaan ei tarvinnut sanoa mitään ääneen, mutta he molemmat tiesivät mitä kumpikin heistä ajatteli. Seuraavat häät olisivat heidän.

****

Annabeth odotti hermostuneena tuoretta aviomiestänsä. Hänen juhlaillallisella kumoamansa viinilasit saivat huoneen hieman pyörimään hänen silmissänsä, mutta hermostuneisuutta ne eivät kyenneet tukahduttamaan.

Colum astui huoneeseen hermostuneena. Annabethin kauneus sai hänen hengityksensä edelleenkin salpaantumaan. Ja nyt tämä kaunis olento olisi hänen. Pieni hymy kaareutui Columin huulille, alkoholin tuoma itsevarmuus sai hänet unohtamaan pelkonsa vaimonsa lumoukseen jäämisestä ja nauttimaan jo pelkästä ajatuksesta tämän kanssa vuoteen jakamisesta.

Varmoin ottein Colum alkoi johdatella tilannnetta eteenpäin ja kiitti samalla mielessään Edmundia, joka oli hankkinut hänelle opettajan ennen hääyötä. Nyt Colum ainakin tiesi mitä hänen täytyi tehdä.

****

Häiden jälkeisenä päivänä Annabeth istui mietteliäänä uuden kotinsa takan edessä. Hän ei oikeastaan tiennyt mitä hänen olisi kuulunut ajallansa tehdä. Kotona hän oli osallistunut taloustöihin äitinsä ja Trudan kanssa sekä opetellut muita aatelisladyn ja vaimon tehtäviä. Woodvilleillä hän ei tiennyt mitä häneltä odotettiin lasten saannin lisäksi.

Dorothy katsoi mietteliäänä toimeettoman näköistä Annabethia. Hän ei ymmärtänyt miksi Colum oli juossut aamulla kiireesti toimiensa pariin ja jättänyt tuoreen vaimonsa yksin. Annabeth oli yksi Rosewoodin kauneimmista naisista, joten Dorothy oli luullut veljensä jäävän tämän seuraan koko päiväksi.

"Haluatko tulla auttamaan minua lounasvalmisteluissa?" Dorothy kysyi tylsistyneen näköiseltä Annabethilta. Hän ei ymmärtänyt mikä hänen veljeään vaivasi. Ensin vaatii häät mahdollisimman nopeammalla aikataululla ja sitten jättää morsiamensa täysin oman onnensa nojaan.

"Mielelläni", Annabeth henkäisi. Ruuanlaitto oli edes jotain tuttua tekemistä hänelle tässä tuntemattomassa ympäristössä. Nevilleilläkään ei varoistaan huolimatta ollut palvelijaa, he kun tunnetusti juorusivat paljon, eivätkä Nevillet olleet halunneet ylimääräisiä korvia kotiinsa.

****

Nopeasti Annabehtin arki Woodvilleillä asettui uomiinsa. Päivisin hän auttoi Dorohtyä taloustöissä, teki kirjontatöitä sekä vietti aikaa perheen kanssa. Soittimista hän pysyi kaukana, olivathan hänen soittotaitonsa tähän tilanteeseen ajaneetkin. Columia Annabeth näki vain ja ainoastaan perheen yhteisillä ruokahetkillä sekä silloin tällöin iltaisin tämän vaatiessa oikeuksiaan Annabethin aviomiehenä. Annabeth oli nopeasti kehittänyt läheiset välit Dorothyyn ja Fredikaan, mutta Gemina, Colum ja Malcolm jäivät hänelle etäisiksi.

Tunnelma Annabethin ja Columin välillä oli hyytävän kylmä. Kumpikaan ei juurikaan puhunut toisillensa ja molemmat välittelivät toisiansa kuin ruttoa. Colum ei ehkä ollut Annabehtin haaveilema aviomies, mutta tämä pitäisi hänet ainakin turvassa. Talossa asui onneksi muitakin, joten yksin Annabeth ei jäänyt.

 "Joko olet kuullut Gertrudesta?" Fredrika uteli kiinnostuneena. Gertruden ja Jason Byronin naimisiin karkaaminen oli kaikkien aatelisten huulilla. Kruunuprinssin oltiin jo pitkään huhuttu olevan kiinnostunut Gertrudesta, mikä vain lisäsi kaikkien kiinnostusta aiheesta.

"Hän kirjoitti kirjeen, jossa pahoitteli karkaamistansa", Annabeth sanoi hiljaisesti. Woodvilleille hän ei voinut kertoa Trudan karkaamisen todellista syytä. He eivät olisi ymmärtäneet, miksei Truda tahtonut mennä naimisiin prinssin kanssa elleivät he kertoisi myös Trudan olevan puolinen.

****

Pian Columin vierailut aviovuoteessa alkoivat tuottaa tulosta ja Annabehtin maha alkoi kasvaa. Molemmat tuleva isoäidit olivat innoissansa uudesta lapsesta. Beatricenkin vierailut Woodvilleillä tihenivät kovaa vauhtia puhumattakaan siitä, kuinka kiinnostunut Fredrika oli lapsesta. Fredrikakin oli jo huomannut kruunuprinssin kiinnostuksen puutteen Geminasta ja mielessään suunnitteli jostain lapsenlapsestaan kuningatarta.

"Lapsi on varmasti tyttö, näkeehän sen jo vatsan muodosta", Fredrika sanoi pätevänä. Mielessään hän suunnitteli jo lapsen vaatteita ja opetusta, Annabethin kauneuden siivittämänä tyttö olisi varmasti yksi varteenotettavimmista kilpailijoista seuraavan sukupolven kruununperillisen vaimon paikasta.

****

"Onnea tulevasta lapsesta Colum", Malcolm sanoi halatessaan poikaansa. Annabethin nopea raskautuminen helpotti puolistilannetta, olihan naisella nyt jotain suojeltavaa itsensäkin lisäksi. 

"Mitä jos lapsi onkin puolinen?" Colum kysyi hivenen peloissansa. Hänen isänsä aiemmat rauhoitteluyritykset eivät olleet auttaneet. "Sitten me teemme mitä täytyy tehdä", Malcolm vastasi raskaalla äänellä. Riskin pienuudesta huolimatta ajatus vaivasi myös häntä.

"Mutta älä huoli, riski on pieni. Nyt on vielä aika juhlia", Malcolm lohdutti  poikaansa. Hetken hänen mielessään vilahti ajatus siitä, oliko hän tehnyt oikean ratkaisun ottaessaan Annabethin Columin puolisoksi.

****

Annabeth katsoi mietteliäänä vierailemaan tulleen siskonsa kasvoja. Tämä näytti kovin erilaiselta uuden kampauksensa ja ylhäisaatelin aviossa olevan naisen otsarivan takia. Gertruden ympärillä oleva ahdistuksen pilvi oli myös kaikonnut tämän yltä kokonaan tämän päästessä turvaan Edmundin kosintayrityksiltä.

"Miten elämä sujuu maalla?" Annabeth kysyi hymyillen. Sisko vaikutti kovin onnelliselta uuden puolisonsa kanssa.

"Jasonin kanssa kaikki sujuu hyvin", Gertrude sanoi ja hiljeni hetkeksi. "Mutta pihalla oleva saunarakennus saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin. Kun näin sen ensimmäisen kerran sain näyn, jossa haistoin savun ja lieskat. Jotain pahaa tulee tapahtumaan siellä tai sen lähistöllä. En vain millään keksi mitä tai miten estäisin sen", Gertrude sanoi huolissaan.

"Tulessa? Voisiko se liittyä jotenkin tulen puolisiin?" Annabeth sanoi kuiskaten. Kukaan heidän perheestänsä ei ollut nähnyt yhtäkään toisen luonnonhengen puolista ja he herättivätkin pelkoa Annabethissa. Papit olivat koko Rosewoodin historian ajan opettaneet puolisten olevan pahoja, kai sanoilla olisi jotain totuuden perää?

"En ollutkaan ajatellut asiaa. Täytyy koittaa selvittää asuuko maaseudulla tulen puolisia", Gertrude sanoi. "Mutta on jotain muutakin", hän aloitti. Nopeasti Gertrude vilkaisi ympärilleen ja varmisti ettei kukaan ollut yhtäkkiä ilmestynyt lähimaille. "Se liittyy Jasperiin. Kun Ida katosi, meidän välisemme kolmosuudesta johtuva side heikkeni, muttei katkennut. Sen jälkeen ymmärsin samoin käyneen myös siteelleni Jasperin kanssa. Se ei ole katkennut, se on vain heikompi kuin hänen ollessa vielä kanssamme", Gertrude sanoi hiljaisella äänellä.

"Mutta Jasperhan on kuollut. Mitä sinä tarkoitat tuolla?" Annabeth kysyi hämmentyneenä. Kolmosten välinen side sai hänetkin hämmentymään. 

"Äh, en minä mitään sillä. Ihan hölmöjä vain puhun", Gertrude sanoi epäröiden.

Gertruden lähtiessä Annabeth halasi tätä tiukasti ja mietti siskonsa sanoja. Puheet palavasta saunasta ja Jasperista saivat hänetkin levottomaksi. Jotain oli tulossa, eikä Annabeth odottanut sitä reimulla.

****

"Nyt kun saitte isot myötäjäiset Annabethista, voinko minä saada uuden puvun?" Gemina kysyi äidiltänsä. 

"Mmm", Fredrika vastasi mietteissänsä.

"Äiti mikä on vialla?" Gemina kysyi huomatessaan äitinsä poissaolevan olemuksen.

Surullisena Fredrika katsoi tytärtänsä, hän oli kuullut uutisia, jotka eivät tätä ilahduttaisi.

"Olen pahoillani Gemina, mutta Edmund on kihlannut Grethel Stenroosin. Häät järjestetään jo ennen ensilumia", Fredrika sanoi pettyneellä äänellä. Hän oli kouluttanut koko Geminan elämän ajan tätä kuningattaren rooliin, mutta nyt se oli riistetty hänen tyttäreltänsä. Vaikka Fredrika oli osannut odottaa sitä, oli hän silti syvästi pettynyt. Varsinkin nähdessään Deborahin tyytyväisen ilmeen tämän julistaessa uutiset kihlauksesta, Fredrikan oli tehnyt mieli kiskoa naisen hiukset tämän päästä. Kuningattaren kruunu kuului Geminalle, ei Grethelille!

Nopeasti Fredrika käänsi katseensa käsiinsä, hän ei tohtinut kohdata tyttärensä katsetta. Frerika ei voinut millään ymmärtää kuinka oli onnistunut pettämään tyttärensä odotukset eikä ollut onnistunut tasoittamaan tämän tietä kruunulle.

Gemina tunsi pettymyksen kirveltävän rintaansa, mutta oli loppujen lopuksi helpottunut. Hän oli ymmärtänyt jo hyvän aikaa sitten pilanneen mahdollisuutensa kruunun makaamalla Edmundin kanssa. Edmundin kihlautuminen oli oikeastaan pieni helpotus, nyt Gemina voisi aloittaa puhtaalta pöydältä ja unohtaa virheensä. Kaikeksi onneksi Gemina ei ollut tullut raskaaksi, joten uusi avioliitto siinsi hänen silmissänsä. 

"Minähän voin mennä naimisiin Henry Nevillen kanssa", Gemina sanoi rauhallisesti.

Helpottuneena Fredrika hyppäsi halaamaan Geminaa, tämä osasi jo onneksi katsoa tulevaisuuteen. "Tottakai. Ilmoitan asian Malcolmille ja Nevilleille. Häät voidaan järjestää syksyn vaihtuessa talveksi", Fredrika sanoi alkaen jo samalla suunnitella suurellisia häitä ja kaunista hääpukua.

****

Hieman peloissaan Dorothy hinkkasi pöytätasoa. Uutinen kruunuprinssin kihloista oli kantautunut hänen korviinsa ja hän pelkäsikin sitä, mitä se tarkoittaisi hänen kannaltansa. Dorothy luotti kuitenkin Henryyn, tämä varmasti vaatisi Dorothyn vaimoksensa.

Dorothyn työskentely keskeytyi hänen kuullessaan äitinsä askeleet.

"Olen tehnyt järjestelyitä tulevaisuutesi suhteen. Geminan ja Henryn häät järjestetään talven tullen. Niiden jälkeen on sinunkin aika jo lentää kotoa pois ja olenkin jo sopinut kaiken ylipappi Geraldin ja abbedissa Morganan kanssa. Paikka luostarissa on sinulle auki", Fredrika sanoi.

Kuullessaan äitinsä sanat Dorothystä tuntui kuin jokin olisi iskenyt ilmat pihalle hänestä. Kauhuissaan Dorothy haukkoi henkeään ja koitti saada sanoja suustaan. Miten tämä oli mahdollista? Henrynhän piti vaatia Dorothya puolisoksensa. Naimakauppa oli kahden perheen kauppa, eihän toinen perhe voinut sanella täysin omia sääntöjään. 

"M-mutta minä ja Henry rakastamme toisiamme. Ja Henry on pyytänyt minua puolisoksensa ei Geminaa", Dorothy sopersi kauhuissansa. Hän ei kyennyt sisäistämään tapahtunutta.

"Nevillet esittivät varovaisen toiveen sinusta, mutta ymmärsivät heti, kun kerroin miksi Gemina olisi järkevämpi valinta", Fredrika vastasi rauhallisella äänellä.

Kuullessaan äitinsä sanat Dorothy tunsi jonkin napsahtavan päässään. "Kuinka sinä saatoit?! Miksi Geminan onni on niin paljon tärkeämpää kuin minun?!" Dorothy kiljui täyttä kurkkua.

"Dorothy hienot ladyt eivät huuda. Juuri tämän takia Gemina menee naimisiin Henryn kanssa etkä sinä. Paronin vaimon tulee hallita monia asioita ja kyetä siirtämään ne tyttärilleen. Gemina pystyy siihen, mutta sinulta puuttuu tarpeellinen oppi siitä", Fredrika sanoi rauhoittelevasti.

Dorothy tunsi kyyneleiden alkavan valua hänen poskiansa pitkin. Tämän oli pakko olla unta, ei tämä voinut olla totta. Ei Henry olisi suostunut ottamaan Geminaa tuollaisen syyn varjolla, hänhän rakasti Dorothya. "Miten minä olisin voinut osata, kun sinä aina vain opetit Geminaa", Dorothy huusi kyyneleet silmissänsä. Sitten hän kääntyi ja alkoi juosta pois äitinsä luota. Äitinsä, jolle hän oli aina vain ollut se toiseksi tärkein. Varakappale.

"Sinä tiesit, että minä haluan Henryn! Etkä sinä edes itse halua häntä! Olet vain aina haaveillut prisseistä ja herttuoista todeten samalla paronin olevan liian alhainen sinun kuninkaalliselle korkeudellesi!", Dorothy kiljui raivoissaan. 

"Kuvittelitko sinä tosiaan osaavasi olla paronitar? Ethän sinä edes osaa tehdä kauniita ompeleita tai soittaa kunnolla. Minä teen sinulle palveluksen, kun säästän sinut nöyryytykseltä, joka paronin vaimona sinua kohtaisi.", Gemina vastasi vähättelevällä äänellä.

Dorothy katsoi siskoaan hämmennyksen sekoittuessa raivoonsa. Tämä näytti selkeästi uskovan omiin sanoihinsa, uskovan tekevänsä palveluksen Dorothylle. Mitkään sanat eivät enää riittäneet näyttämään Dorothyn tunteita hänen ajatellessaan siskonsa itsekeskeisyyttä.

Raivoissaan Dorothy tarttui siskonsa hiuksista ja repäisi niistä kaikella voimalla. Hän halusi saada Geminan tuntemaan edes osan siitä tuskasta, joka Dorothyn sisällä myllersi. Vuosien patoutunut kauna purkautui Dorothyn kiskoessa Geminan hiuksia.

Geminan päästessä irti Dorothyn otteesta hän katsoi säikähtäneenä siskoaan. Gemina ei ymmärtänyt mitä juuri oli tapahtunut. Katsoessaan Dorothyn silmiin Geminan säikähdys muuttui kauhuksi, aiemmin siskon silmissä vallinnut lämpö oli kadonnut kokonaan ja muuttunut hyytäväksi kylmyydeksi. Jokin Dorothyn sisällä vaikutti menneen rikki.

Dorothy mulkaisi vielä kerrran vihaisesti siskoaan ja lähti etsimään isäänsä. Ehkä Malcolm puolustaisi häntä.

"Isä kiltti, miksen minä saa mennä naimisiin Henryn kanssa?" Dorothy kysyi anovalla äänellä. Ehkä isä tällä kertaa asettuisi puolustamaan häntä.

"Äitisi on päättänyt Geminan olevan sopivampi puoliso Henrylle", Malcolm aloitti. Kuullessaan isänsä aloituksen Dorothy kääntyi ja lähti pois, hän ei aikonut jäädä enää kuuntelemaan kuinka Gemina oli parempi kuin hän. Kyyneleet silmissään Dorothy lähti suuntaamaan kohti Nevillejä, Henry varmasti osaisi korjata asian.

****

Haravoidessaan lehtiä Dorothy ei tuntenut mitään muuta kuin hänen sisälmyksiään korventavan vihan. Henry oli pahoillaan. Pahoillaan! Miten tämä oli saattanut suostua Dorothyn vanhempien suunnitelmiin ja sysätä syrjään heidän välillään vallinneen rakkauden? Mihin kaikki heidän yhteiset suunnitelmansa olivat kadonneet?

Sydän kivistäen Dorothy kumartui sytyttämään lehtikasan. Hän ei voinut ymmärtää Henryn toimintaa. Miksei tämä antanut hänelle mitään syytä yhtäkkiseen käytöksensä muutokseen? Dorothy oli ollut koko elämänsä kakkosvaihtoehto, varakappale, varjoissa eläjä. Vanhemmilleen Gemina oli aina ollut ykkönen, samoin Columille, joka oli Geminan kaksoisveli. Ida ja Truda olivat olleet hänen ystäviään, mutta he välittivät aina enemmän toisistansa kuin Dorothystä. Henryn kanssa Dorothy oli ensimmäistä kertaa tuntenut itsensä tärkeimmäksi, mutta ilmeisesti sekin oli ollut valetta. 

Katsoessaan lehtien palamista Dorothy tunsi kuinka viha raivosi hänen sisällään samaa tahtia lehtien kanssa. Viha, joka korvensi Dorothyn sisälmyksiä poltti samalla mennessään kaiken muunkin. Hänen unelmansa, hänen lämpönsä, hänen rakkautensa Henryä kohtaan. Samoin kuin lehdistä, niistäkin jäi vain tuhkat jäljelle. Kuten tuhkasta usein syntyi Dorothynkin sydämen tuhkasta jotain uutta. 

Kostonhimo.

****

Rystyset valkeana Dorothy pursti haarukkaansa laittaessaan ruokaa suuhunsa. Tänään kaikesta oli tullut virallista, Henry ja Gemina olivat kihloissa. Mielessään Dorothy suunnitteli kostoretkeään molempia kohtaan, mutta ei kyennyt keksimään suunnitelmaa. Hänet lähetettäisiin pian luostariin, mitä hän voisi sieltä käsin tehdä?

"Tänään haluaisin nostaa maljan kauniille tyttärelleni Geminalle. Juokamme se hänen kunniakseen ja toivokaamme hänen tulevaan avioliittoonsa luonnonhenkien siunasta, monia lapsia sekä pitkää ikää", Malcolm sanoi lasia kohoittaessaan.

Muiden mukana Dorothy nosti lasinsa, mutta hänen toiveensa eivät yhtyneet muiden toiveisiin. Jos asia olisi hänestä kiinni, Geminan avioliitto ei tulisi olemaan onnellinen taikka pitkä.

Tyytyväisenä Gemina kulautti alas kuohuvansa. Kaikki oli nyt järjestetty, talven alkaessa hän olisi paronitar Neville. Aviomiehen varmistaminen sai Geminan huokaisemaan helpotuksesta, olivathan kaikki valtakunnan silmäätekevät nuoret miehet jo Henryä lukuunottamatta naimisissa.

Kuunnellessaan Malcolmin puhetta Annabeth ei kyennyt tuntemaan muuta kuin surua ja katumusta Henryn ja Dorothyn puolesta. Kaikki tämä oli hänen syytänsä, jos hän ei olisi jäänyt kiinni Woodvillet eivät olisi voineet kiristää Geminaa Henryn puolisoksi.

****

Epämukavuuksissaan Annabeth koitti löytää mukavaa asentoa. Hänen vatsansa oli kasvanut jo niin suureksi, että mukavan asennon löytäminen tuntui mahdottomalta. 

Kauaa Annabeth ei ehtinyt etsiä mukavampaa asentoa ennen kuin hän tunsi jonkin märän leviävän hänen mekolleen. Kivun seuratessa märkyyttä Annabeth ymmärsi synnytyksensä alkaneen ja alkoi huutamaan apua.

Tuskaisen synnytyksen jälkeen Annabeth sai esikoistyttärensä syliinsä. Isoäidiltään Fredrikalta perityillä silmillä lapsi tutki ympärillä olevaa maailmaa. Muut piirteensä hän oli saanut äidiltänsä.

Onnellisena Annabeht silitti tytärtään. Pieni pelko hänen takaraivossansa ei ollut toteutunut, tyttö ei ollut puolinen. Annabeth saattoi vain huokaista helpotuksensa ymmärtäessään lapsensa olevan täysin normaali, nyt kukaan ei yrittäisi viedä sitä häneltä.

Hämmentyneenä Colum tuijotti pientä lastaan. Miten he olivatkaan saaneet aikaan jotain niin kaunista? Kauhea möykky oli myös tipahtanut Columin rinnalta Malcolmin tunnistaessa lapsen täysin normaaliksi.

"Voimmeko nimetä hänet sisareni Idan mukaan? Ei suoraan Idaksi, mutta ajattelin toimisiko Iduna", Annabeth pyysi varovaisesti. Hän halusi kunnioittaa mereen kadonnutta sisartaan.

Colum katsoi mietteissään juuri synnyttänyttä vaimoansa. Hän tunsi pientä sääliä tätä kohtaan, olihan hän itse raahannut tytön pois kotoaan kovin nuorena ja jättänyt hänet täysin yksin uudessa kotonaan. Colum tunsi piston omatunnossaan miettiessään tapaansa kohdella Annabethia, mutta ei voinut mitään pelolleen vaimonsa puolisuudesta. 

"Iduna Woodville toimii hyvin", Colum sanoi heltyneellä äänellä. Ehkä hän ei voisi antaa vaimolleen rakkautta, mutta ainakin tämän asian hän kykenisi antamaan.

****

"Paljon onnea Colum, sinusta on tullut täysin normaalin ja terveen tytön isä!" Malcolm sanoi halatessaan poikaansa. "Kaikki sujuu juuri niin kuin suunnittelimme, lapsi pitää huolen Annabethista ja Annabethin läsnäolo pitää huolen rahakirstustamme", Malcolm jatkoi tyytyväisenä. Ennen Annabethin muuttoa Woodvilleille tyhjyyttään huutanut rahakirstu oli alkanut saada uutta täytettä. Kaikki Woodvillejen liiketoiminnat tuntuivat sujuvan kuin itsestään.

"Jää sinä tutustumaan tyttäreesi, niin minä lähden viemään uutisen lapsenlapsesta Nevilleillekin. Olen jo laittanut hevosetkin valmiiksi", Malcolm sanoi hymyillen.

Ohi kulkeva Dorohty kuuli isänsä viimeisen lauseen ja sai siitä ensimmäisen idean kostollensa. Pieni julma hymy kaartui hänen huulillensa, hänen miettiessään kostonsa aloitusta.

Rauhaisasti Dorothy käveli isänsä vaunujen eteen valjastetun hevosen luo ja alkoi säätää uudestaan tämän kiinnityksiä. Ehkä pieni vaunurikko saisi hänen isänsä miettimään uudestaan asioita. Julmasti hymyillen Dorothy teki kepposena ja lähti kävelemään takaisin sisälle. Uppoutuneena omiin koston ja vihan sävyttämiin ajatuksiinsa Dorothy ei lainkaan huomannut hevosten muuttumista levottomaksi tai pensaiden takaa kurkkivaa vihreää naista. 

****

Dorothyn korvissa särähti hänen tehdessä jälleen kerran virheen koittaessaan soittaa suosikkikappaleitaan. Gemina sai ne kuulostamaan ne niin helpoilta, mutta Dorothyn soittamina kappaleet eivät kuulostaneet yhtä hyviltä. Katkeruuden mustuus valtasi jälleen kerran Dorothyn mielen. Jos vain Fredrika olisi opettanut häntäkin yhtä hyvin, eikä pelkkää Geminaa.

Yhtäkkiä Dorothy kuuli äitinsä äänen takaansa. Ärtyneenä Dorothy nousi hitaasti penkiltä ja kääntyi kuuntelemaan mitä hänen äidillänsä oli sanottavanaan.

Nähdessään äitinsä kyynelehtivät kasvot Dorothy hämmentyi. Mikä sai Fredrikan noin surulliseksi?

"On tapahtunut onnettomuus. Malcolm... Malcolm sekä Beatrice ja Edward Neville ovat kuolleet siinä", Fredrika sanoi nyyhkyttäen.

Kuullessaan Fredrikan sanat Dorothy henkäisi kauhusta ja astui askeleen taaksepäin. Hän ymmärsi samantien aiheuttaneensa itse onnettomuuden. Dorothy ei kuitenkaan ollut kauhuissaan isänsä kuolemasta vain ainoastaan siitä, ettei hän tuntenut lainkaan pistoa omatunnossansa vaikka oli aiheuttanut kolmen kuoleman.

Välttääkseen ikävät kysymykset Dorothy otti vielä yhden askeleen taaksepäin ja teeskenteli pyörtyvänsä. Hän ei ollut valmis selittelemään miksei ollut yllättynyt onnettomuudesta. Mielessään Dorothy tunsi kuitenkin riemua, hänen kostonsa oli alkanut. Tästä eteenpäin Dorothy ei kutsuisi itseään enää Woodvilleksi, olihan hänen perheensä hänet hylännyt. Tulevaisuudessa hän olisi Dorothy Redwood, aivan kuin metsät hänen kostonsa jälkeen. 

Punaisena vuodatetusta verestä.

****

****

****

Vaunuonnettomuuden uhrit ovat nyt selvillä. En ole kauheasti onnistunut löytämään aatelisille vanhusmiehille vaatteita, joten jouduin uhraamaan Malcolmin ja Edwardin ennen vanhuutta, jotta tulevat sukupolvet eivät pukeutuisi aivan samaan kuin nykyinen. Hyviä latauspaikkavinkkejä aatelisten (etenkin miesten) vaatteille otetaankin vastaan! Suurimman osan vaatteistani olen ladannut nyt All About Stylestä, Fairy Forestista, Mirkwoodista, Modista, Parsimoniousista, Plumb Bob Keepistä, Medieval Smithystä sekä TSR:stä. Vinkit muista latauspaikoista ovat siis tervetulleita.

Mitä piditte osasta?