Extra 2 Woodville

Heipä hei taas!

Kolmas kierros alkaa pian, mutta ennen sitä vieraillaan vähän siellä sun täällä extran muodossa. Extrassa on siis kolme osiota ja ne ovat tässä kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen osio sijoittuu 1. ja 2. kierroksien väliin, toinen 2. kierroksen ajalle ja kolmas 2. kierroksen loppuun. 

Väsyneet askeleet vuorottelivat märässä maassa. Jalkojen omistaja, nuori nainen, ei enää tuntenut mitään kylmästä ja kosteudesta kohmeisissa jaloissaan. Metsän pistävät oksat ja karkeat sammaleet saivat hänen jalkansa verille, mutta siitä hän ei enää kyennyt välittämään.

Lopulta väsynyt nuori nainen pysähtyi ja katseli ympärilleen. Hän ei ollut koskaan ollut näin syvällä metsässä. Hänellä ei ollut enää aavistustakaan missä oli.

Joka puolella ympärillä näkyi pelkkää metsää, metsää ja metsää.

Epätoivo vahvistui jatkuvasti nuoren naisen sisimmässä. Mitä hän voisi täältä löytää? Ainut asia, mitä hän halusi, oli kaatua väsymyksestä maahan makaamaan.

Hiljalleen pelko voitti uupumuksen ja nuori nainen alkoi taas edetä. Hän ei voinut pysähtyä, ei palata takaisin, ei luovuttaa.

Kauhu saa nuoren naisen kiihdyttämään vauhtinsa juoksuksi. Jos hänet löydettäisiin... Hänet palautettaisiin takaisin aviomiehelleen. Aviomiehelleen, joka halusi hänen katoavan. Kukaan ei uskoisi jos nainen kertoisi miehensä yrittäneen murhaa. Oman vaimonsa murhaa.

Väsymyksen vuoksi nainen ei huomannut vanhan puun juurta, Hän kompastui siihen ja kaatui lätäkköön. Sitä nainen ei kuitenkaan enää huomannut. Alusmekko oli jo kastunut läpimäräksi ja punaiset hiukset liimautuneet niskaan ja kasvoihin kiinni. Kyyneleet valuivat pitkin naisen kasvoja, muttei niitä nähnyt. Sade pyyhki ne pois.

Miksi hän oli edes lähtenyt pakoon? Olisi hänen pitänyt tietää ettei hän pystyisi mihinkään. Aivan kuin mies oli sanonut.

 "Ei sinusta ole mihinkään. Kuuletko, mihinkään! Sinä et ole mitään. Häivy huora, sinua ei tarvita täällä enää!"
Miehen viimeiset sanat naiselle pyörivät hänen päässään. Hän ei ollut mitään.

Nainen sulki silmänsä.

Avataessaan silmänsä naisen täytyi sulkea ne uudestaan. Portaat. Häne ei voinut uskoa silmiään.

Hänen silmänsä olivat kuitenkin oikeassa. Keskellä metsää oli pieni mökki. Mökki, josta kaikki olivat kuulleet tarinoita, mutta jonka vain harvat tiesivät todelliseksi.

Nuoren naisen suureksi hämmästykseksi mökin ovesta ulos astui vanha nainen. Hän ei kuitenkaan enää jaksanut ragoida siihen.

Vanha nainen katsoi maassa makaavaa nuorempaa naista.

"Kas, kas, kas. Mitäs täältä löytyi?"

Sitten vanha nainen, Gwyneth Hallewell, räjähti julmaan käkätykseen.

Nuori nainen ei kuitenkaan enää jaksanut välittää mistään. Uupumus vei hänestä viimein voiton.

Nuori nainen, nimeltään Lady Ruby Crawford, omaa sukuaan Grey, sulki silmänsä ja menetti tajuntansa.

*****

*****

*****

Lady Fredrika istui huokaisten. Viimeisillään oleva raskaus ja kaksosten hoitaminen veivät kaikki hänen voimansa. Palvelijattomuus ja aviomiehen naisseikkailut eivät antaneet kovinkaan paljoa ilon aiheita Fredrikalle. Yksi aihe iloon oli kuitenkin Fredrikalle syntynyt, nimittäin prinssin sairastuminen. Fredrika ei voinut sietää tärkeilevää kuningatarta ja kaikki onnettomuutta tälle tuottavat asiat toivat onnea Fredrikalle. Hymy nousi Fredrikan huulille aina hänen kuvitellessaan kuningattaren menettävän perijänsä.

Fredrikan ajatuksen kuitenkin keskeytti kaksosten itku. Ensin Fredrika nosti kehdosta perijänsä Columin.

Columin kehdon ääreltä Fredrika riensi tyttärensä Geminan luokse.

Geminasta tulisi vielä jonain päivänä kuningatar, tavalla tai toisella. Fredrika saisi vielä kävellä kuninkaanlinnan käytäviä kenenkään estämättä. Vanhan loiston päivät palaisivat hänelle.

Valmistaessaan ruokaa Fredrikan ajatukset palasivat takaisin kuningattareen. Tämä oli tehnyt vierailun kaikkien ylhäisaateliin kuuluvien luona, muttei ollut saapunut Fredrikan luokse. Fredrika ei voinut antaa tätä anteeksi, alempaan aateliin tippuminen oli vieläkin vuosien jälkeen hänelle kova paikka.  Fredrika ei sietänyt muistutuksia siitä, ettei kuulunut enää valtakunnan tärkeimpiin naisiin. Ja kuningatar oli juuri sellainen. Muistutus, muistutus siitä mitä Fredrika oli joskus ollut, muttei ollut enää.

***

Malcolm hymyili poikansa jokelteluille. Hän jaksoi katsella poikaansa tämän ollessa iloinen, mutta aina kun tämä alkoi itkeä työnsi hän pojan Fredrikalle. Ei lapsissa ollut mitään vikaa, mutta Malcolm ei tuntenut itseään isäksi. Hän ei ollut koskaan haaveillut perheestä. Malcolmin haaveisiin oli kuulunut seikkailut, sotaretket ja tutkimusmatkat. Avioliitto ja perhe olivat hänelle eräänlainen vankila, joka sitoi hänet aloilleen. Unelmiaan hän ei koskaan tavoittaisi. Unelmien rauniot Malcolm hukutti naisiin, uhkapeleihin ja alkoholiin. Niiltä ja töiltä ei jäänyt paljoa aikaa perheelle. Aina hän ei edes muistanut omistavansa sellaista. Silloin hän tunsi kauhean huonoa omatuntoa ja yritti hetken olla kunnon aviomies ja isä. Mutta vain hetken. Parempaan Malcolm ei pystynyt. Hän kuitenkin yritti olla satuttamatta perhettään, sillä vaikkei hän suuria lämpimiä tunteita vaimoaan ja lapsiaan kohtaan tuntenut, hän kuitenkin kunnioitti heitä syvästi. He olivat viattomia hänen omaan kykenemättömyyteensä.

***

Fredrikan synnytyksen käynnistyttyä Malcolm oli siellä missä yleensäkin. Poissa.

Lady Dorothy Woodville

****

"Sanoit, että sinulla on jotain tärkeää asiaa minulle" Malcolm sanoi kysyvästi Robertille.

"Osaatko pitää salaisuuden?"

Malcom hämmentyi kysymyksestä, mutta tajusi lopulta vastata osaavansa. Salaisudet lupasivat seikkailuita.

"Minun tyttäreni Antonia on alkanut kierittää kuningasta sormensa ympärille. Tulee vielä päivä, jolloin kuningas asettaa tyttäreni kuningattaren edelle. Mutta ennen sitä päivää Antonia tarvitsee suojelua. Peli valtaistuimesta on aina vaarallista, eikä vähiten silloin kun vastassa on useampia kuin yksi. Varsinkaan kun valtaistuimella istuu jo joku. Antoniaa kohtaan tulee varmasti vielä murhayrityksiä ja haluan sinun takaavan hänen turvallisuutensa. Kun Antonia saa viimein itselleen kuuluvan aseman, palkitsemme sinut runsaasti."

Malcolm saattoi jo tuntea kasvoillaan seikkailujen viiman. Jännitysta kaipaavalta sydämeltään ei hän voinut kieltää mahdollisuutta tuntemattomaan.

"Sovittu"

***

Pian lordin vierailun jälkeen koitti Woodvilleillä lasten syntymäpäivät. Kiireeltään Fredrika ei ollut ehtinyt hankkia kuin yhden kakun, joten kaksoset jäivät ilman omia kakkuja. Se ei kuitenkaan heitä häirinnyt, tärkeämpää oli kasvaa vihdoinkin pois vauvankiharoista.

Dorothylle Fredrikalla oli kuitenkin kakku, hän nimittäin halusi tarjota lapselleen pienen palasen hienoutta ennen tämän lähettämistä luostariin. Luostariin Fredrika oli nimittäin päättänyt tytön antaa, näin hänelle jäisi enemmän aikaa keskittyä Geminaan ja kisaan kuningattaruudesta.

Lady Gemina Woodville

Sir Colum Woodville

Lady Dorothy Woodville

****

*****

****

Askeleet kiiruhtivat poispäin talolta. Ruskeiden nahkakenkien omistaja ei voinut uskoa mitä oli juuri nähnyt. Nyt oli kuitenkin liian kiire jäädä miettimään tapahtunutta. Mies saattoi haistaa vieläkin tulen voimistuvan katkun. Kohta paikalle saapuisi ihmisiä. Eikä kukaan saisi tietää hänen olleen täällä.

Pieni talo, oikeastaan enemmänkin mökki paloi voimakkaalla liekillä.

Sisällä talossa ei nähnyt enää mitään. Kuuli kuitenkin.

Naisen viimeiset tuskanhuudot täyttivät tulelta tyhjäksi jäävän tilan

Nainen yritti huutaa apua, mutta savu tukahdutti huudot niin hauraiksi, ettei kukaan niitä kuullut.

Lopulta naisen viimeisetkin huudot vaimenivat.

Punaiset silmät tuijottivat lumoutuneena liekkejä. Silmien punaisuus kieli läheisestä verisiteestä tulen kansaan. Puolisuudesta.

 Lopulta punaisten silmien omistaja havahtui tulen lumouksesta kylmään viimaan. Kauhu, järktys ja toivottomuus valtasivat hänen mielensä. Mitä hän oli tehnyt?

Taas.

Punaisten silmien omistaja kääntyi ja juoksi pois.

Aamun lähestyessä sade onnistui sammuttamaan maagiset liekit. Naiselle se oli kuitenkin jo liian myöhäistä.