Tristan kuokki pehmeää maata. Halla oli pilannut keväällä istutetun sadon, joten uuden sadon olisi onnistuttava, jos hän haluaisi ruokkia perheensä tulevana talvena.
Tristan huokaisi pudottaessaan siemeniä maahan. Hänellä oli suunnitelmia, joihin hän kaipasi kipeästi rahaa, eikä halla ollut auttanut tilannetta laisinkaan. Tristan halusi tarjota vaimolleen mahdollisimman vakaan ja vauraan elämän, olihan tämä kauppiaan tyttärenä tottunut paljon parempaan kuin mitä talonpoika saattoi tarjota.
Tristan oli ihaillut Matildaa jo kauan ennen Matildan skandaalia, joten suoraan skandaalista kuultuaan hän oli tarjoutunut Matildan aviomieheksi. Matildan isä oli helpottuneena suostunut kosintaan ja niin Matildasta oli tullut Tristanin vaimo.
Tristan oli onnensa kukkuloilla ja halusi jakaa onnensa Matildan kanssa. Matilda oli kuitenkin hiljainen ja apea, mennyt painoi selvästi tätä. Tristanin mielestä Matildaa oli kohdeltu väärin, tämä ei ollut ansainnut hyljeksityksi tulemisen kohtaloa. Niinpä Tristan yritti kaikkensa tehdäkseen Matildan onnelliseksi. Sen vuoksi häntä satutti niin paljon Matildan kavahtaessa hänen kosketustaan.
Jos joku olisi kertonut Matildalle vuosi sitten hänen joutuvan tähän tilanteeseen, hän ei olisi uskonut. Nyt Matilda oli kuitenkin talonpojan vaimo, jota monet karttoivat kaukaa. Skandaalin pahimmat pölyt olivat jo laskeutuneet, mutta hänestä juoruttiin silti. Sydämessään Matilda kuitenkin tiesi ansaitseensa kohtalonsa. Hän oli tehnyt paljon vääriä valintoja ja arveluttavia tekoja, joita hän nyt katui. Kohtalonsa Matilda oli siis ansainnut, paljon pahempaakin, Tristan oli kuitenkin pelastanut hänet. Ilman Tristania Matilda voisi olla nyt maksullinen nainen kaukaisen serkkunsa Pricilla Henriksonin tavoin. Tristan oli niin hyvä hänelle. Matildan omatuntoa kolkutti, Tristan olisi ansainnut paljon parempaa kuin hänet.
***
Matilda siisti hermostuneena hedelmäpuitansa. Henellit saapuisivat kyläilemään tänään. Matilda oli pitkään miettinyt voisiko hän esittää kutsua, kuuluhan hän nyt alempaan säätyyn. Hieman rohkaistuttuaan Matilda oli esittänyt kutsun Britalle, olivathan he olleet ystäviä lapsista asti.
Nyt Matilda siis hankasi taloaan puhtaaksi suorastaan pakonomaisesti. Talo ei ehkä ollut hieno, mutta puhdas se olisi. Britalla oli niin kadehdittava avioliitto, upea koti ja turvattu tulevaisuus. Matilda ei halunnut näyttää aivan surkealta Britan rinnalla.
Tristan kätteli varautuneena Tomas Henelliä, joka katseli ympärilleen arvioiden. Tristan alkoi samantien katua sitä, että oli suostunut vierailuun.
Matilda puolestaan halasi Britaa lämpimästi, he eivät olleet tavanneet pitkään aikaan. Matilda oli myös kaivannut Britaa, vaikka he olivatkin kilpailleet aina kaikesta, Brita toi kuitenkin hänen mieleensä lapsuuden onnelliset ajat.
Tristan tunsi olonsa hyvin epämukavaksi Henellien seurassa, nämä nimittäin edustivat Tristanille sitä mitä Matildan olisi kuulunut saada ja mitä Tristan ei voinut tälle tarjota. Sen lisäksi Tristan ei pitänyt siitä miten Brita ja Thomas katselivat ympärilleen neniänsä nyrpistellen. Heistä selvästi näki, etteivät he viihtyneet tässä ympäristössä.
Matilda pisti merkille aivan samat nenän nyrpistelyt kuin Tristankin. Se vihlaisi hänen sisintään. Tristan yritti parhaansa! Ei tämä voinut mitään sille, ettei ollut sattunut syntymään rikkaan kauppiassuvun vesaksi. Matilda levitti kuitenkin huulilleen suuren tekohymyn, Tristan tulisi onnelliseksi siitä.
Tristan näki kuitenkin, ettei Matildan hymy ollut aito. Kauppiaspariskunta raivostutti Tristania, kuinka he saattoivat käyttäytyä noin töykeästi. Sitäpaitsi Tristan huomasi Henelleissä olevan jotain outoa. Kuin tumma varjo olisi heidän yllään.
Tristan ja Matilda huokaisivat helpotuksesta vierailun ollessa ohi. Kumpikin heistä tiesi Henellien selkiä katsellessaan, etteivät nämä tulisi enää uudestaan.
***
Illalla sängyssä Tristan vetäisi Matildan hellästi syliinsä. Tällä kertaa Matilda ei kavahtanut hänen kosketustaan, joten hän uskaultautui vetämään tämän pehmeään suudelmaan.
Tristanin suudellessa Matildaa, tämä koetti rentouttaa itsensä ja pitää ajatuksensa tässä hetkessä. Silti Matildan ajatuksissa Tristanin ruskeat hiukset alkoivat muuttua vaaleiksi ja lämpimän värinen iho kylmän vaaleaksi. Matilda yritti pysyä hetkessä, mutta se oli niin vaikeaa. Tämä mies ei satuttaisi tai nöyryyttäisi häntä.
Vähän aikaa yön jälkeen Matildan mahassa alkoi taas kiertää aamuisin. Aamupala nousi väkisin kurkkuun ja sieltä toilettiin. Kauhu alkoi vallata Matildan sisintä hänen tajutessaan olevansa raskaana. Taas.
Tristan oli niin riemuissaan Matildan uutisesta, ettei huomannut vaimonsa kauhua. Raskaus toi toki uusia huolenaiheita Tristanille. Yksi suu lisää ruokittavana tarkoitti sitä, että Tristanin täytyisi tehdä entistä enemmän töitä. Se ei kuitenkaan haitannut häntä lainkaan, hänestä tulisi isä.
Raskauden edetessä Tristan vaati Matildaa jättämään raskaimmat työt poissa. Tristanin huolehtivaisuus hymyilytti Matildaa. Se sai myös hänet rentoutumaan hiukan. Pelko raskaudesta kuitenkin säilyi.
Kuuma kesäpäivä ja työskentely saivat Matildan hiukset liimautumaan niskaan kiinni. Vesi soi vain hetkellisen helpotuksen, ennen kuin hänen täytyi jatkaa kuumuuden kuivattamien kasvien kastelua. Sato ei onneksi ollut vielä kärsinyt pahasti kuumuudesta. Matildaa kuitenkin huolestutti. Hän oli tehnyt väärin ja vääristä teoista sai aina maksaa. Osasta teoistaan hän oli jo maksanut, muttei vielä kaikista. Matilda oli alkanut pelätä suuresti vastoinkäymisiä, hän tiesi jonkin asian vielä tuhoavan hänet. Matilda saattoi vain toivoa, että ainoastaan hän tuhoutuisi. Kunpa vain Tristan säästyisi hänen tekojensa seurauksilta.
Tristan lennähti kumoon suuren, karkuun päässeen, kalan voimasta. Tristan nousi kuitenkin mustelmistaan välittämättä ylös. Tristanilla oli pian jo tarpeeksi rahaa ostaakseen pitkään haaveilemansa esineen, eikä hän halunnut luovuttaa loppumetreillä.
Vihellellen Tristan etsi vaimoaan, hänellä oli viimeinkin jotain, mitä hän halusi tälle näyttää.
"Minulla on sinulle jotain." Tristan ilmoitti Matildalle innoissaan ja johdatti tämän yläkerrokseen.
Ylhäällä Tristan esitteli Matildalle esineen, joka oli harvinaisuus talonpoikien joukossa. Kangaspuut. Ennen avioliittoaan Matilda oli ollut kuulu siitä kuinka kauniita kankaita hän osasi tehdä ja kuinka paljon hän siitä piti.
Matilda tuijotti Tristania ihmeissään, miten tämä oli tiennyt kuinka paljon hän oli kaivannut kankaspuiden kolinaa?
Matilda veti Tristanin halaukseen ja kuiskasi kiitoksensa tämän korvaan.
"Mitä tahansa minun upealle vaimolleni."
Matilda tunsi kuinka hänen hymynsä nousi suorastaan korviin asti. Tämä mies välitti hänestä. Tämä mies suojelisi häntä. Tämä mies ei satuttaisi häntä. Matilda tunsi lämmön leviävän sydämeensä, hänestä voisi tulla vielä onnellinen. Ehkä hän oli jo kärsinyt tarpeeksi.
***
Kangaspuut saatuaan Matilda vietti paljon aikaa kutoen taas kankaita. Hän nautti siitä kuinka pehmeät langat juoksivat hänen sormiensa lävitse, kuinka ne kutoutuivat kankaiksi ja muodostivat kauniita kuvioita.
Kosteuden leviäminen Matildan hameeseen sai kuitenkin hänet heräämään ajatuksistaan. Matilda ymmärsi saman tien lapsiveden menneen.
Matilda kompuroi ylös ja alkoi kiljumaan kurkku suorana Tristania.
Lopulta, monen hikisen tunnin jälkeen Matilda sai pitää sylissään pientä lämmintä kääröä. Hymy nousi hänen ja Tristanin kasvoille heidän katsoessaan pientä poikaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti